Huolenpitoa ja elämyksiä

tunnetila: tyytyväisyys

Blogissani on ollut viime viikkoina normaalia hiljaisempaa. Postauksia on julkaistunut harvakseltaan ja olen kieltäytynyt viikottain erilaisista blogiini liittyvistä yhteistöistä tai kutsuista erilaisiin tilaisuuksiin. Tahdin hiljentymisen taustalla ei ole mitään sen dramaattisempaa. Olen vain päättänyt pitänyt itsestäni parempaa huolta.

Huolenpito itsestä on tässä tapauksessa tarkoittanut niinkin yksinkertaiselta kuulostavaa asiaa, kuin koneella istumisen vähentämistä.

Tammikuun alussa iskenyt noidannuoli (tai mikä selkäjumi se ikinä olikaan) ei ole vieläkään jättänyt minua rauhaan. Toki pahimmat jumitukset olen saanut kuntouttavilla liikkeillä ja muulla liikkumisella aisoihin, mutta huomaan heti selän jäykistyvän, jos työpäivän jälkeen istahdan kotiin tullessa vielä koneen ääreen muutamaksi tunniksi bloggaamaan tai käsittelemään kuvia.

Olen siis jättänyt koneella istumisen suosiolla vähemmälle, ja keskittynyt nauttimaan kaikesta muusta ympärillä olevasta.

Olen tavannut ystäviä, käynyt salilla ahkerasti ja kokkaillut uusia ruokia. Olen juhlinut yhden ystäväni synttäreitä ja toisen ystäväni tupareita. Yhden illan vietin Grand Champagne -festareilla* (kiitos kutsusta Champagne Jeeper, Hello Stranger ja Lignell&Piispanen) ja toisena iltana nostin maljan syntymäpäiviään viettäneelle Hotelli Kämpille.

Eilen kävin katsomassa huikean Kinky Boots -musikaalin vihon viimeisen näytöksen Helsingissä. Kuin onnen kantamoisena sain ostettua näytökseen lipun, vaikka kaikki kevään näytökset oli myyty loppuun jo aikoja sitten. Onneksi onni oli myötä ja joku peruuutti tulonsa. Esitys oli niin hyvän mielen juttu, että pelkkä ajatus kaikesta illalla nähdystä nostaa suupielet edelleen hymyyn.

Juuri tätä me kaikki tarvitsemme elämäämme enemmän. Tunteita herättäviä elämyksiä, kohtaamisia ystävien kanssa, virkeänä ja vetreänä pitävää liikettä, ja paljon vähemmän tietokoneella tai mobiililaitteiden ääressä huonoryhtisenä kyyhöttämistä.

Moni aikuinen määrittelee lapsilleen päivittäisen ruutuajan. Pari tuntia koneella tai puhelinta selaillen, ja sen jälkeen on ryhdyttävä muihin hommiin tai mentävä ulos. Tuo sama parin tunnin ruutuaika pitäisi olla rajoitteena myös aikuisilla.

Kuinkahan moni aikuinen uskaltaisi lähteä mukaan kokeilemaan miten elämä muuttuisi, jos saisi olla koneella tai mobiililaitteella työajan ulkopuolella vain pari tuntia päivässä? Uskaltaisitko Sinä kokeilla?

10
Previous Story
Next Story

You Might Also Like

7 Comments

  • Reply
    Nina
    12/05/2019 at 14:38

    HUOM! Kuvissa näkyvä samppanjan määrä ei korreloi millään tavalla itsestään huolenpitämistä. Reilusti liikuntaa ja vähän istumista on oma reseptini onneen. Siihen päälle muutama lasi samppanjaa silloin tällöin juhlissa on oikein hyvä balanssi! <3

  • Reply
    Lady of The Mess
    13/05/2019 at 02:08

    Olen kokeillut jo pitempään – ja paluuta entiseen ei ole eikä tule 🤗

    • Reply
      Nina
      13/05/2019 at 10:54

      LOISTAVAA!!! Vitsit että olen iloinen että olet pystynyt tuohon! Todella kunnioitettavaa. <3

  • Reply
    Saara
    15/05/2019 at 23:18

    Huh kauheeta, olen viime viikkoina ajatellut enenevissä määrin aikaa jonka vietän puhelimella 🙄. Selaan loputtomiin instaa ja pinterestiä ja pahin on YouTube, mä niin jään johonkin luuppiin aina sen kanssa, sata koiravideota putkeen 👀😭. Ajattelin kokeilla some paastoa, pitäis vaan löytää sopiva rako, ettei tarvitsisi hoitaa työasioita yms somessa. Onko ollut vaikeaa vähentää ruutuaikaa?

    • Reply
      Nina
      16/05/2019 at 10:48

      Koiravideot on parhaita. Niitä jaksaa katsoa loputtomiin. 😀 <3 Ja Instafiidin selaus, huh huh. Siihen sitä saa aikaa kulumaan.

      Kännykkä on TOSI vaikea pitää irti kädestä, mutta läppärin kanssa on toisin. Kirjoitan siis kaikki postaukseni läppärillä ja käsittelen myös kuvat koneella, ja olen ollut ihan hämmästynyt miten helppoa läppäristä irtautuminen on ollut. Välillä menee päiviä, etten muista koko läppärin olemassaoloa ja sit havahdun että hemmetti, en ole käynyt blogissani moneen päivään. Mutta puhelin, ai että se on kasvanut käteen kiinni. 🙁

      • Reply
        Saara
        16/05/2019 at 14:03

        Okei. No minullekin läppäristä on helpompi irtautua. Puhelin sen sijaan on kourassa ihan epäkohteliaisuuteen saakka😔. Matkoilla olen onnistunut jonkin verran vähentämään, vaikka vaikeaa se on sielläkin.

        • Reply
          Nina
          16/05/2019 at 21:02

          Minulla on puhelimessa niin huono akku, että sitä joutuu jatkuvasti lataamaan. Olenkin päättänyt aina ladata puhelinta huoneessa, jossa en itse ole. Näin olen päässyt jo jonkin verran kotona eroon puhelin kädessä istumisesta.

    Leave a Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.