Päivä, jolloin ei olekaan pakko tehdä mitään

tunnetila: pohdiskelu

Olen kirjoittanut blogipostauksia Tunnetilaan viimeiset 11 vuotta keskimäärin 4-6kpl/vko. Minulta on kaikki nämä vuodet kyselty, miten ehdin työn ja kaikkien muiden harrastusten lisäksi postata niin usein.

Olen aina vain todennut, että kun jostain oikein kovasti tykkää, niin sitä ehtii kyllä. En ole juurikaan kyseenalaistanut ajankäyttöäni enkä miettinyt, mistä tuo blogin kanssa vietetty aika on poissa.

Tämän kevään aikana, kun olen selkäongelmien vuoksi pyrkinyt minimoimaan koneella istumisen määrän vapaa-ajallani lähes minimiin, ymmärrän, että tuo blogin parissa vietetty aika on ollut poissa omasta hyvinvoinnistani.

Tykkään kirjoittamisesta, uusiin juttuihin tutustumisesta ja uutuuksien testailusta, ja näiden teemojen kautta olen saanut blogista elämääni paljon hyvinvointia, energiaa ja inspiraatiota. Siksi olen jaksanutkin tuottaa tekstiä niin paljon ja usein.

Mutta arvatkaapa mitä sellaista olen tämän kevään aikana saanut, kun olen istunut vähemmän blogini parissa, mitä en ole jostain syystä osannut edes kaivata? Olen saanut viikkoon vapaapaivän, sunnuntain.

silkkitoppi Mary Kate & Ashley Olsen x BikBok, silkkihame Grana, kassi MCM (second hand/Zadaa), sandaalit H&M Premium

Sunnuntain, joka voi alkaa hitaasti laiskotellen. Sunnuntain, jolloin ei ole pakko tehdä mitään. Sunnuntain, jolloin voin tavata ihmisiä. Sunnuntain, jolloin ehdin käydä lenkillä mieheni kanssa. Sunnuntain, jolloin on aikaa kokkailla vähän työläämpiä ruokia. Sunnuntain, jolloin ehtii käydä salilla tekemässä viikon pisimmän treenin, ja sen jälkeen vielä nautiskella höyrysaunan lämmöstä rauhassa.

Olen saanut takaisin vapaapäivän, jonka aikana ehtii kerätä voimia tulevaan viikkoon.

Noin kymmenen vuoden ajan sunnuntai on ollut minulle ”blogityöpäivä”. Kalenterissani on lukenut sunnuntain kohdalla ”bloggaamista vähintään 8h”, ja lähes viikottain ylitin reilusti tuon tavoitteeksi laittamani minimituntimäärän.

Sunnuntaisin kuvasin blogiini esim. kosmetiikkaa. Valitsin ja käsittelin viikon varrella napsimiani kuvia. Ideoin uusia postauksia, laadin postausrunkoja valmiiksi seuraavalle viikolle ja kirjoitin postauksia valmiiksi.

Istuin koneella sunnuntaisin usein 10-12h. Ei ihme, että olin aina poikki maanantaiaamuna varsinaisen työviikon vasta alkaessa.

Blogini on ollut minulle kaikki nämä vuodet harrastus. Vertasin vuosikausia julkaisutahtiani kuitenkin heihin, jotka kirjoittavat blogia työkseen. ”Miten noilta tulee uusi postaus joka päivä? Miksi en itse pysty siihen? Pakko lisätä sunnuntaihin vielä muutama tunti lisää bloggausaikaa.” Vitsit miten totaalisen typerää!




Viime aikoina olen kirjoittanut blogiini noin postauksen viikossa. Tunnen löyhästä postaustahdistani koko ajan valtavan huonoa omatuntoa. Näen jopa unia siitä, että vaikka olen ihan poikki työpäivän jälkeen, alan hädissäni kirjoittaa blogiin postausta ihan älyttömistä aiheista. ”Pakko nyt kirjoittaa jotain. PAKKO!”

Mitenkähän sitä saisi itselleen taottua päähän sen, että tämä blogi on ihan ikiomani, eikä kukaan muu kuin minä päätä, milloin minun täytyy julkaista täällä yhtään mitään?!

Paitsi että nyt taitaa olla vähän pakko julkistaa festarikassiarvonnan voittaja. Olen nimittäin pitänyt Teitä jännityksessä ihan liian kauan. Eli Vallilan upean Sideways-festarikassin saa omakseen kommentoija nimimerkillä Sanna. Onneksi olkoon Sanna! Sinulle on laitettu sähköpostia.

Kiitos kaikille kisaan osallistujille! Oli ihana huomata, että vaikka postaustahtini on harventunut, Teitä on siellä taustajoukoissa edelleen mukavasti. Kiitos, olette ihania!

Kuvat: Anna-Maria / Secret Wardrobe

9
Previous Story
Next Story

You Might Also Like

12 Comments

  • Reply
    Tarja
    20/06/2019 at 10:14

    Nina, me pysymme täällä! Sinun blogisi, sinun tahtisi ja hyvää kannattaa odottaa (ja mitä näitä fraaseja nyt onkaan, tiedät kyllä…) 🙂
    Jokainen tarvitsee vapaapäivän. Palautuminen on tärkeää.Myös aivot tarvitsevat lepoa, eivät ne jaksa jatkuvaa kuormitusta – edes sitä kivaa tekemistä! En ymmärrä, miten olet edes jaksanut tuolla tahdilla näin kauan!? Uskomattoman pitkiä bloggauspäiviä hyvin tavoitteellisesti joka sunnuntai – olen niin kovin onnellinen, että sinulla on nyt vapaa sunnuntai! <3

    Itsellä on ollut ihan hirveän hektinen vuosi. Olen päivät painanut 110 lasissa ja luonut uutta ja kehitellyt – tykännyt kaikesta hirveästi. Olen myös todennut, että ihan 8h päivässä väsyttää minut ihan loppuun ja kun oli pakko ihan poikkeuksellisesti tehdä muutama tunti töitä viime viikonloppuna, olin melkeinpä vihainen (vaikka sekin tekeminen oli kivaa ja antoisaa). Minä haluan vain olla ja "möllöttää" viikonloput 😀 Onneksi voin pitää nuo tekemäni tunnit jo tänään ja pääsen juhannuslomalle vähän aiemmin iltapäivästä.

    Pidetään itsestämme huolta eli rentoillaan kunnolla vähintään se päivä viikossa!!
    Oikein ihanaa ja palauttavaa juhannusta sinulle! Olet tärkeä <3

    PS: Ja olet muuten mahdottoman nättinä noissa kuvissa! Tuo asu on niin tyylikäs!

    • Reply
      Nina
      20/06/2019 at 10:42

      Voi Tarja rakas! Kyyneleet silmissä yritän nyt vastata jotain näihin kauniisiin sanoihisi. <3 Miten ihana kuulla, että iloitset vapaapäivästäni. Olen tuntenut siitä välillä ihan valtavan huonoa omatuntoa. Viikonloppumöllöttäminen on kuitenkin tuntunut niin älyttömän hyvältä, että en usko että olen siitä ihan heti valmis luopumaan.

      Uusi työsi kuulostaa kyllä niin upealta, innostavalta ja sinulle sopivalta, että en minäkään voi muuta kuin iloita hyvästä työfiiliksestäsi. Ihana että pystyt pitämään työpäivät aisoissa ja pitämään tehdyt ylityötunnit jo heti pois alta. Kohta nautitaan juhannuksesta ja keskikesän taiasta. Vielä ensi viikko täytyisi jaksaa, ja sitten alkaa vihdoin kesäloma. Toivottavasti myös sinä ehdit lomailla tänä kesänä ihan kunnolla! Olet tärkeä! <3

  • Reply
    JonnaH.
    20/06/2019 at 12:39

    Tää postaus herätti niin tuttuja tuntemuksia pintaan. Mähän aloitin bloggaamisen täysin harrastuksena niin, että postasin seitsemän postausta viikossa, joskus jopa kaksi postausta päivässä. Muutamia vuosia sitten oman hyvinvoinnin vuoksi vähensin postaukset viiteen. Huomasin ilokseni, etten se juurikaan vaikuttanut lukuihin, vaan lukijat pysyivät siitä huolimatta. Tämän jälkeen tiputin postaukset neljään, jonka jälkeen olen reilun vuoden verran tehnyt kolme postausta viikossa, joka sekin vaatii hurjasti aikaa, varsinkin kun tekee pääsääntöisesti postauksia kosmetiikasta. Kuten tiedät, ne jos mitkä ovat aikaavieviä tehdä…

    Silti nyt tuolla kolmella postauksella lukijamäärääni ovat talven aikana kasvaneet, olen pystynyt alkamaan tekemään vihdoin blogia myös niin, että saan siitä myös tuloja, joka on kiva lisä, että harrastuksen eteen tehdystä työstä myös palkitaan. Huomasin, että kun tein useita postauksia viikossa, edes lukijoilla ei välttämättä ollut mahdollista pysyä kärryillä niissä kaikissa, kun postaa harvemmin, myös lukijoilla on aikaa työnsä ja muun elämänsä lisäksi pysyä tahdissa ja lukea niitä. Nyt jotenkin tajuaa miten käsittämätön tuo oma tahti aiemmin oli, silloin alussa sitä vain teki innostuksensa huumassa. Mähän en ikinä ole varannut päivää blogille, vaan teen sitä todella impulsiivisesti, kun on fiilis. Pidän silti tärkeänä, että on viikossa on päiviä, etten ole blogini kanssa missään tekemisissä, nuo ovat myös päiviä, jolloin en myöskään lue toisten blogeja. Usein nämä ovat päiviä, joille olen edellisenä päivänä ajoittanut postauksen. Ainoastaan esim. matkoja ja juhlapyhiä varten olen tehnyt postauksia useampia valmiiksi ja ajoittanut ne, jotta saa oikeasti olla vapaalla. Kännykkään kirjaan postausideani ylös, kun niitä tupsahtelee päähän, sieltä sitten yleensä poimin seuraavan postauksen aiheen.

    Uskon, että nuo painajaiset menevät vielä ohi. Aivoilla kestää aikaa sopeutua, jos on vuosikausia tehnyt jotain toisin. Tiedän, että tuo lukijoiden pysyminen siitä huolimatta, antaa uskoa siihen, että on tehnyt oikein. 🙂

    Ihanaa juhannusta! <3

    • Reply
      Nina
      24/06/2019 at 15:57

      Kiitos kommentistasi Jonna! Bloggarina tiedät juuri nuo asiat mm. ajankäytön kanssa, joiden kanssa saa aina kamppailla. Todella mahtavaa ja lohdullista kuulla, että vähemmällä postaamisella olet saanut kasvatettua blogisi seuraajamäärää. Hienoa myös kuulla, että olet aikanut saada suuresta työstäsi myös tuloja. <3 Minä olen vähentänyt kaupallisia yhteistöitä radikaalisti tämän vuoden aikana. En uskalla luvata oikein mitään postausdeadlineja, koska en tiedä milloin ehdin postata. Toivotaan että löydän pian tähän jonkun hyvän balanssin, ja että kiva harrastus ei muuttuisi pakkopullaksi tai tuntuisi työltä.

      Toivottavasti juhannuksesi oli ihana! <3

  • Reply
    Pauliina
    20/06/2019 at 20:37

    Me ei mennä minnekään !

    • Reply
      Nina
      24/06/2019 at 15:53

      Pauliina, oot timantti! <3

  • Reply
    HeidiV
    20/06/2019 at 21:36

    Täällä olen ja pysyn, vaikka postaisit kerran kuussa 🙂 Sunnuntait on parasta, pidä ne vapaana (ehkä ehdit jonain sunnuntaina mua moikkaamaan?)

    • Reply
      Nina
      24/06/2019 at 15:53

      Heidi, olet kultaa! <3 Olen niin iloinen että pysyt mukana, ja että tapaamme silloin tällöin myös ihan livenä. 🙂

  • Reply
    SatuKoon
    22/06/2019 at 07:01

    En ole lukenut blogiasi postaustahdin, vaan sisällön vuoksi 😉
    Nykyinen oma hektinen arki saa aikaan sen, ettei aikaa juurikaan blogien lukemiselle ole. On ihanaa, että voi lukea yhden postauksen sen sijaan, että joutuisi seitsemästä julkaisusta valitsemaan sen, jonka ehtii ajatuksella lukea.
    Kyllä täällä siis mukana pysytään, vaikka blogi päivittyisi harvemmin.
    Omasta jaksamisesta täytyy aina huolehtia, mukavista asioistakin tulee ikäviä silloin, kun ne muuttuvat pakoksi.

    • Reply
      Nina
      24/06/2019 at 15:49

      Ihana kommentti Satu, KIITOS!!! <3 Ihan parasta kuulla, että pysyt mukana! <3 Ja tsemppiä arjen kiireisiin. Toivottavasti ehdit nyt kesällä vähän lomailla.

  • Reply
    Ellu
    25/06/2019 at 13:40

    Itselle tämä postaustahtisi on oikein sopiva 🙂 Ehdin nykyään oikeastaan vain viikonloppuna lukemaan blogeja. Niitäkään en lue enää kuin kolmea, sinun yksi niistä. Minua oikeastaan ahdistaa se, jos blogikirjoituksia on jonossa lukematta. Joten älä tunne huonoa omaatuntoa, jos postailet harvemmin kuin haluaisit. Itsestä pitää pitää huolta! Ei jaksa toisillekaan antaa, jos itse on ihan loppu. Sitä paitsi tässä sinun blogisikin tapauksessa laatu korvaa määrän 🙂

    • Reply
      Nina
      25/06/2019 at 15:46

      Ellu, oot ihanin! Kiitos sanoistasi. Nämä teidän kommenttinne kuulostavat niin ihanan lohdullisilta ja saavat minulle huomattavasti paremman mielen! <3

    Leave a Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.