Eniten ahdistaa keskeneräisyys

tunnetila: pohdiskelu

Siitä lähtien, kun ilmoittaa töräytin blogini lopettamisesta, olen mietinyt asiaa joka päivä lähes aamusta iltaan. Olen kirjoittanut ylös listauksia bloggaamisen hyvistä ja huonoista puolista, ja olen punninnut asioita varmasti jokaiselta kantilta. Olen miettinyt mitä hyvää tai huonoa blogini lopettaminen toisi elämääni.

Pähkäilyjen myötä olen todennut, että blogi ja sen kautta tapaamani uudet ihmiset, sekä blogiin liittyvät tapahtumat ja tilaisuudet, ovat minulle henkireikiä, jotka tekevät arjestani mielekkäämpää ja vaihtelevampaa. Ne ilahduttavat ja inspiroivat minua. Ne ovat minulle mukavaa puuhaa arjen muun puurtamisen oheen. En millään haluaisi luopua tästä sisällöstä elämässäni.

Mikä sitten bloggaamisessa rasittaa? Miksi edes ajattelin lopettavani? Bloggaamisessa minua ahdistaa eniten ITSE ITSELLENI asettamani paineet. Koen, että minun täytyy tuottaa sisältöä blogiini säännöllisesta ja aktiivisesti, vaikka oikeasti mitään pakkoa ei ole. Luon itse itselleni julkaisuaikataulun, josta stressaan.

neuletakki Grana, t-paita* ja housut* Marks&Spencer, kengät Terhi Pölkki

Haluan kirjoittaa blogissa kaikista tekemistäni matkoista ja testiin saamistani hyvistä kosmetiikkatuotteista, mutta realiteetit, eli kirjoittamiseen jäävä aika arjessa, tulee vastaan. Otan kyllä reissussa kuvia ja kuvaan kotona testaamaani kosmetiikkaa, mutta sitten en ehdikään kirjoittaa artikkeleihin tekstejä.

Matka- ja kosmetiikkapostaukset ovat hyvin työläitä tehdä. Postauksien tarkoituksena on antaa vinkkejä ja uutta infoa, kertoa paikoista tai tuotteista oman kokemuksen kautta, mutta niitä tehdessä täytyy myös googlailla ahkerasti ja etsiä tietoja kaupunkien historiasta tai kosmetiikkatuotteiden sisältämistä raaka-aineista. Faktat tulee olla kunnossa, mutta silti näkökulma on oltava jotain muuta, kuin pelkkä tuote-esittely tai pätkä matkaoppaasta.

Minulla on tällä hetkellä blogini luonnoksissa 72 keskeneräistä artikkelia. Vanhin kirjoittamatta jäänyt reissupostaus on vuodelta 2013. Postauksessa on kuvat ja kaikki, mutta reissuvinkit Washingtoniin on silti jäänyt antamatta. Washington, Hongkong, Macao, Gdansk, Granada, La Herradura… Keskeneräisten postausten to do -lista on älyttömän pitkä, ja tuntuu, että ahdistun ja muserrun niiden alle, kun vain ajattelenkin niitä.

Toinen asia minkä olen todennut painavan mieltä, on blogiin käyttämäni raha. Blogini kaapattiin muutama vuosi sitten, ja tuosta kaameasta kokemuksesta viisastuneena palkkasin itselleni apua blogin ylläpitoon. Vaikka kuukausittain maksamani summa blogin toimivuudesta ja hyvästä blogialustasta on ollut pieni (n. 75€/kk), tekee se vuodessa silti 900€.

Toki lähes kaikki harrastukset maksavat, mutta silti tuon summan maksaminen on aiheuttanut minulle fiiliksen, että minun on pakko kirjoittaa ahkerasti kun kerran maksan tästä ilosta. Pakko ei ole hyvä lähtökohta millekään, joten päätimme nyt tehdä helmikuun lopussa pieniä muutoksia blogini sijainnin ja ylläpidon suhteen. En tiedä tuleeko tuo vaikuttamaan blogini ulkoasuun tai muihin juttuihin, mutta se selviää helmikuun lopussa.

Toinen päätös minkä tein, on se, että poistan blogistani ihan kaikki vanhat postausaihiot, ja elän tästä eteenpäin hetkessä. En tule kuitenkaan koskaan kirjoittamaan loppuun noita yli seitsemääkymmentä vanhaa postausta, joten heippa vaan, poistan ne kaikki kummittelemasta taakkana harteillani.

Blogiin liittyvien positiivisten ja negatiivisten asioiden kanssa painiessani olen ollut myös yhteydessä bloggaajakollegoihini. Laitoin viestiä mm. eräälle kaverilleni, joka lopetti todella suositun bloginsa muutama vuosi sitten. Laitoin hänelle itkunsekaisen viestin: ”Päätin lopettaa blogini, mutta nyt saan itkukohtauksia ja tuntuu että kuristun. Miten tästä kammottavasta olosta voi selvitä? Miten sä selvisit?”

Ystäväni vastasi: ”Mulle ei tullut silloin tuota fiilistä. Blogin kirjoittaminen oli tuntunut jo niin pitkään merkityksettömältä, että lopettaminen tuntui oikealta ja helpolta.” Päättelin vastauksesta sen, että minun aikani ei ole vielä lopettaa. Jos saan lopettamispäätöksellä aikaan hyperventiloinnin enkä mieltä vapauttavaa euforista tilaa, siihen täytyy olla joku syy.

Toinen bloggaava ystäväni laittoi minulle viestiä: ”Oon itekin harkinnut monesti blogin lopettamista, mutta aina peräännyn. Meidän on parempi hyväksyä kohtalomme bloggaajina.”

Niin kai se sitten on. Kerran bloggaaja, aina bloggaaja.

Kuvat Nadja / Are You Feeling Fashionable

14

(18) Kommentit

  1. Viola says:

    <3 Voi Nina!
    Sinä kuuntelet sydäntäsi. Se kertoo tien. Lopetat, jos haluat, pidät taukoa, jos haluat ja postaat – itse määrittelemälläsi tahdilla – jos haluat ja aiheista, joista haluat. En usko, että kukaan lukijoistasi haluaa sinun ottavan paineita, päin vastoin.
    Hieno homma, että poistit kirjoitusaihiot. Niinhän sitä välillä sanotaan, että "kill your darlings", kun tekstiä editoidaan. Välillä on ihan ok muuttaa mieltään, oli kyse tekstiaihiosta tai suuremmista kysymyksistä (lopettaako, vaiko ei). Armeliaisuutta ja hyvää oloa viikonloppuusi!

    P.S. Loistohuumoria toi loppu, kerran bloggaaja, aina bloggaaja (vaikken tiedä, tarkoititko miten huumorilla). Vähäeleinen musta huumori on parasta :).

    1. Kiitos hienosta kommentistasi Viola. Olet kaikessa aivan oikeassa! <3 Vähemmän paineita ja uudella innolla blogin pariin aina kun siltä tuntuu!

      Heh, viimeinen lause menee kyllä mustan huumorin puolelle. 😀 Kivaa sunnuntaita Viola!

  2. H.Else says:

    Tässähän lukija ihan ilostuu? täällä tyydytään juuri siihen mitä sinä jaksat itsestäsi pusertaa.
    Kaikki jutut ovat olleet kivoja ja aitoja.
    Kiitos siitä?

    1. Ihana kommentti, KIITOS H.Else! <3

  3. Tarja says:

    Voi rakas ystävä: älä ota niitä paineita! Ymmärrän kyllä, mitä kirjoitat aiheesta, mutta jos vain kirjoitat silloin, kun siltä tuntuu ja siitä, mikä sinua itseä kiinnostaa. Sehän on juuri sitä aitoa sinua, josta me lukijat tykätään 🙂
    Mahtavaa, että poistit ne ”roikkujat” sieltä! Ei meistä ole kukaan osannut odottaa niitä postauksia: ne ovat olleet vain sinun päässäsi ja sinua stressaamassa eli good bye vaan niille! 😀
    Ehkäpä sinä voisit olla toistaiseksi myös bloggaaja – niin kauan kuin siltä tuntuu. Tiedät kyllä, kun ei tunnu enää 🙂

    Ihastuttavaa viikonloppua! <3

    1. ”Ehkäpä sinä voisit olla toistaiseksi myös bloggaaja – niin kauan kuin siltä tuntuu. Tiedät kyllä, kun ei tunnu enää ?” TÄMÄ!!! Kyllä sen kuulemma sitten tietää, kun ei ole enää annettavaa. En tosin tiedä, onko tämä tänne höpöttely varsinaista ”annettavaa”, mutta jonkinlainen avautumispaikka kuitenkin, joka helpottaa omaa oloa. 😀 Vähemmän vaan itse asetettuja paineita, niin eiköhn tästä taas hyvä tule! Aurinkoa sunnuntaihisi Tarja! <3

  4. Seijahannele says:

    Toivon kovasti että jatkat bloggaajana niin kauan kuin se sinusta tuntuu mielekkäältä. Kunpa voisit unohtaa ne mielessäsi kummittelevat to do -listat – niitähän me lukijat/seurajat emme näe.
    Rentouttavaa ja aurinkoidsta viikonvaihdetta.
    – Seijahannele

    1. Juuri tämä, eli kukaan muu ei näe niitä listoja eikä edes tiedä odottaa postauksia, mutta minä vaan hätäilen kun en ehdi tehdä kaikkea. Nyt loppuu omien paineiden asettaminen! Ihanaa sunnuntaita, ja paljon aurinkoa Seijahannele!

  5. Nyt on ollut vähän takkuilun tuntua itselläni kun aika ei aina riitä. Ei kuitenkaan niin paljon, että harkitsisin lopettamista. Itselläni on ollut avuksi juurikin luonnosarkisto. Olen pari postausta kirjoittanut loppuun ja julkaissut, on ollut nopeampaa kuin aloittaa tyhjästä.

    Mene fiiliksen mukaan, bloggaus kun taitaa olla kohtalomme…

    1. Hih, bloggaus on kyllä kohtalomme! Siitä tulee helposti niin iso osa arkea, että sen lopettaminen taitaa olla mahdottomuus. 🙂

  6. Virpi says:

    <3

    1. <3 <3 <3

  7. koshka says:

    Sydäntä seuraten ja rennolla otteella <3 Ihanaa jos ja kun jatkossakin saa lukea sun juttuja 🙂

    1. Just noin, eli sydän ja rentous mukana! Ihana jos jatkossakin saan nauttia seurastasi täällä. <3

  8. Olen iloinen, että päätit jatkaa. Aloin lukemaan blogiasi viime vuoden aikana ja harmitti kovasti, kun niin pian tulikin uutinen lopettamisesta. Itse olen ollut on-off-bloggaaja koko seitsenvuotisen blogiurani ajan. Allekirjoitan täysin tuon ”kerran bloggaaja, aina bloggaaja”. Aina kuitenkin palaan rakkaan harrastukseni pariin. Kannustan sinua tekemään niin kuin hyvältä tuntuu. Luonnosten poistaminen kuulostaa myös hyvältä. Tein saman omissa arkistoissani viime syksynä. Nyt yritän bloggailla tavallisia asioita arjen virrasta ja välttelen syväluotaavia informaatiopostauksia, niihin kun minullakin on tapana jumittua.

    1. Kiitos lisbet! Bloggaustylisi kuulostaa hyvältä ja toimivalta. Siihen taidan pyrkiä itsekin. Kirjoitin vuosi kausia 6 postausta viikossa, vain lauantaisin en julkaissut mitään uutta. Huh miten uuvuttavaa! En ymmärrä miten jaksoin!

  9. Kaikki muutos tietysti tuo ”kasvukipuja”. Mutta kirjoituksesi perusteella minustakin tuntuu, etteivät päiväsi bloggaajana ole vielä luetut. 😉 Ehkä paras on löytää sellainen kultainen keskitie. Postata silloin, kun hyvältä tuntuu ja oikeasti itseä kiinnostavista aiheista. Itse olen noudattanut viimeiset vuodet tätä. En ota blogini päivittämisestä stressiä, vaan bloggaan, kun sen aika on. Olenkin tyytyväinen juttujeni tasoon. Koen, että näin syntyy oikeasti mielenkiintoisia postauksia, jotka kiinnostavat muitakin kuin vain minua. 🙂 Samaistun tuohon kohtaan ”Kerran bloggaaja, aina bloggaaja”. :’D

    1. Just näin, mitäs me ikuiset bloggaajat! Ja kun muistaa oman hyvinvoinnin, niin bloggaaminenkin maistuu entistä paremmalta!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.