Lapsuuden tyylihaave todeksi

tunnetila: muistelu

Oli lämmin alkusyksyn päivä. Istuin lapsuudenkotini kauniilla lasikuistilla ja selailin Anttilan paksua postimyyntiluetteloa. Katalogi oli uunituore, olin hetkeä aiemmin hakenut sen postilaatikostamme koulusta kotiin tullessani.

Kuvasto tuoksui uudelta ja sen sivut kiiltelivät auringonsäteiden osuessa niille verannan ikkunoiden läpi. Katalogissa esiteltiin tulevan syksyn ja talven muotia. Viininpunaisia samettihousuja ja tummanvihreitä neuleita. Keltaisia toppaliivejä, samanlaisia miehille ja naisille. Mustia pitkävartisia nahkasaappaita ja ruskeita paksupohjaisia nilkkureita.

Kääntelin sivuja eteenpäin, kunnes tuli äkkipysähdys. Näin aukeaman oikeassa laidassa jotain niin upeaa, että silmäni nauliintuivat siihen paikkaan. Kuvassa oli malli, jonka tummanruskeat hiukset oli tiukalla ponnarilla ja hänellä oli päällään luonnonvalkoinen neuleasu. Kapea, vähän polven alle ylettyvä neuloshame, ja samaa neulosta oleva poolo. Jalassa sirot musta avokkaat. En ollut ikinä nähnyt mitään niin tyylikästä!

Olin tuolloin ehkä 10-vuotias, mutta muistan silti tuon hetken ja asun kuin eilisen. ”Voi kunpa olisin joskus aikuisena noin tyylikäs ja upea!”

t-paita Samuji, neuloshame Gina Tricot*, laukku Marimekko*, kengät Pomar*, korvikset UPEA*, sormus LillanHelsinki

Olen lapsesta asti ihastellut kapeita neuloshameita sellaista koskaan hankkimatta. Olen ajatellut, että minä en ole haaveistani huolimatta neuloshameihminen. Neuloshameihmiset ovat pitkiä ja hoikkia, huoliteltuja ja tyylikkäitä, kuten Anttilan kuvaston nainen mielestäni oli. Olen halunnut olla sellainen, mutta en ole.

Paitsi arvatkaa mitä?! Nyt minulla on kaksi neuloshametta, musta* ja beige*. Eikös se jo tee minusta neuloshameihmisen? Ei minulla edelleenkään ole niitä pitkiä ja hoikkia sääriä, mutta jos omistaa neuloshameita jopa ihan kaksin kappalein, niin kappas vaan, neuloshameihmiseksi sitä taitaa muuttua kertaheitolla!

Sain kesän alussa valita suosikkivaatteeni Gina Tricotin valikoimasta ja vaatevalintani oli täysin selvä. Kun kolmenkymmenen vuoden haaveilun jälkeen tuli mahdollisuus testata olisiko minusta sittenkin neulehameihmiseksi, niin tollohan olisin ollut, jos en olisi tarttunut tilaisuuteen.

Vaikka kesä oli ihanan lämmin, suorastaan kuuma, käytin neuloshameitani kesällä tosi paljon. Yhdistin joustavan hameen t-paitaan ja sandaaleihin tai hihattomaan toppiin ja flipflopeihin. Lämpimällä säällä oli ihanaa kun hame ei kiristänyt eikä puristanut mistään, vaan jousti joka suuntaan.

Nyt kun säät ovat viilentyneet, hameita voi käyttää edelleen. Lisää asuun vaan neuleen ja kylmemmillä säillä vielä sukkahousut. Silloin tarkenee varmasti!

merinovillapoolo Katri Niskanen, neuloshame Gina Tricot*, laukku Marimekko*, nilkkurit Terhi Pölkki, korvikset Butoni*, sormus LillanHelsinki

Vaikka lapsena ihailin Anttilan kuvastossa mallia, joka oli pukeutunut pelkästään yhteen väriin, niin silti jostain syystä yhdistän lähes aina mustaan hameeseen vaalean, ja vaaleaan hameeseen tumman yläosan. Tosin yhdelle piknikille pukeuduin kesällä kokomustaan, ja hitsin hyvältä näytti sekin. Hihaton musta toppi, musta kapea hame ja mustat sirot sandaalit. Olo oli silloin kieltämättä aika tyylikäs.

Olisi muuten mahtavaa nähdä tuo Anttilan kuvaston kuva nyt uudelleen. Olisi hauska nähdä onko aika kullannut muistot, vai olisinko edelleen mallista ja hänen asustaan yhtä vaikuttunut kuin vuosikymmenet sitten.

Oletteko Te löytäneet neuloshameet? Entä kummasta yhdistelmästä tykkäät enemmän, asusta mustan vai vaalean alaosan kanssa?

Ps. Huomasin juuri, että kyseinen hame on nyt Gina Tricotin alessa puoleen hintaan! Eli kiireesti ostoksille jos mukava ja tyylikäs neuloshame syksyksi kiinnostaa.

16