Neljä viikkoa onnettomuudesta

tunnetila: toiveikkuus

Liukastumisestani ja kyynärpään murtumisesta tulee huomenna kuluneeksi neljä viikkoa.

Kirjoitan tätä postausta ihan fyysisesti, molemmilla käsillä, en sanellen, ja käsi taipuu jo moniin muihinkin päivittäisiin askareisiin. Saan itse laitettua ponnarin, mutta purkkeja en saa vieläkään auki. Voin kantaa kipeällä kädellä täyden teekupin keittiöstä olohuoneeseen, mutta kattilaa en pysty vasemmalla kädellä nostamaan pois liedeltä.

On ihana huomata pieniä muutoksia parempaan joka päivä, mutta käden suoristumattomuus harmittaa ja vähän myös pelottaa. Käsi on edelleen koko ajan pienessä koukussa. Kävellessä käsi ei heilu rennosti vierellä kuten oikea käsi, vaan se menee automaattisesti olkapäästä lähtien virheasentoon. Käden liikkuminen kävellessä myös sattuu hieman. Niinpä pidänkin vasenta kättä aina kävellessäni takin taskussa. Tasku toimii vähän kuin kantositeen korvikkeena, ja silloin käden asento tuntuu hyvältä ja kivuttomalta. En tiedä saisinko tehdä noin, vai täytyisikö kättä vaan yrittää heilutella liikkeen mukana.

Viimeisten parin viikon ajan olen tehnyt lääkärin määräämät sata kuntouttavaa liikettä päivässä. Aluksi pystyin tekemään ilman kipua 20 liikettä kerrallaan. Nykyään 40 peräkkäistä toistoa onnistuu, päivästä riippuen, ihan hyvin. Eli edistystä on havaittavissa.

Käsi tuntui loppuviikosta jo sen verran paremmalta, että päätin lähes neljän viikon jälkeen poistua hetkeksi kotoa. Tein vähän yli vuorokauden kestäneen retken Espooseen! Yövyin kauppakeskus Sellon yhteydessä olevassa GLO Hotellissa, söin hyvin, kiertelin kaupoissa, kävin elokuvissa ja taidenäyttelyssä, sekä otin vielä illalla rentouttavan kylvyn.

Seuraavana päivänä aamiaisen jälkeen työkaverini haki minut Sellosta ja ajelimme ulkoilemaan Nuuksioon. Söimme metsässä eväitä ja ihastelimme luonnon rauhaa. Nuuksiosta päädyimme vielä työkaverini uuteen kotiin pizzalle. Vitsit miten tuo reissu piristi! Ei siihen paljon tarvita kun mieli ja olo jo virkistyy.

Jos siis seinät tuntuvat kaatuvan päälle, ja jos vain mitenkään on mahdollista, niin menkää hotelliin yöksi! Yksin tai yhdessä. Siisti ja roinaton ympäristö, puhtaat lakanat, valmiiksi tehty aamiainen, oma rauha. Ah! Ainakin minulle jo noin pieni irtiotto tekee ihan valtavan hyvää. Mieli kirkastuu ja omaan kotiin on ihana palata pienen poissaolon jälkeen.

Etenkin tällä hetkellä kun ei ole pariin vuoteen poistunut kotoa edes töihin, niin maailma oman kodin seinien ulkopuolella näyttäytyy hyvin virkistävänä!

Huomenna onnettomuudesta on kulunut tasan neljä viikkoa ja minulla on ensimmäinen tapaaminen fysioterapeutin kanssa. Tarkoituksena on aloittaa käden mobilisointi ihan kunnolla.

Lääkäri varoitti jo etukäteen, että käden kuntoutus kestää koko kevään. Hän myös pyysi minua suhtautumaan asiaan maltilla ja pitkäjänteisesti. Olen tainnut sivulauseissa ilmaista lääkärille turhautumiseni ja malttamattomuuteni, joten ihan kiva että hän kertoo rehellisesti mihin kaikkeen täytyy varautua.

Onko Teillä ollut luiden murtumia? Miten kauan niistä kuntoutuminen Teillä kesti?

12

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.