Kun reissu ruokakauppaan tuntuu juhlalta

tunnetila: marmatus

Olen viimeisten kolmen kuukauden aikana todistanut erään yleisistä uskomuksista vääräksi. ”Omena päivässä pitää lääkärin loitolla.” Paskapuhetta, ei muuten pidä! Vaikka kuinka yrittäisit päivittäin syödä omenoita ja mitä tahansa muita vitamiinipitoisia ruokia, tai nappailisit vitamiineja purkista, niin covidin jälkitauti ei hellitä eikä murtunut kyynärpää parane.

Täällä siis edelleen ollaan toipilaana ja valitetaan tyhjänpäiväisyyksistä. En tiedä miten kurjassa jamassa olisin ilman viime viikon kylpyläreissua. Reissusta saatu energia ja keuhkoja puhdistanut suolasauna tekivät hyvää niin kropalle kuin mielelle, mutta aika nopeasti nuo piristävät asiat alkavat mielestä kadota, kun muuten vain kökkii kotona 24/7.

Sain siis covidin jälkitautina keuhkoputkentulehduksen, eikä sen hoitoon ole lääkettä. Aika kuulemma parantaa. Olen tammikuun lopusta maannut sängyssä nyt 69 päivää. Kahdeksana päivänä olen tehnyt jotain muuta (mm. työmatka Tampereelle, viime viikonlopun kylpyläreissu ja yksi yö Sellossa). Muutoin olen suurimmaksi osaksi ollut kotona neljän seinän sisällä.

pellavapusero Arela, housut M&S*, korvikset EKORU (saatu Weecos Ambassador -yhteistyön merkeissä), sormus LillanHelsinki, laukku Globe Hope (saatu Weecos Ambassador -yhteistyön merkeissä), kengät Pomar*

Eilen kävin ruokakaupassa lähikauppaa pidemmällä. Sydän hakkasi kurkussa asti ja hiki valui selkää pitkin. Sain kuin sainkin raahattua ruokaostokset kävellen kotiin, mutta päätin taas, että palaan ruokakauppojen kotiinkuljetuksen pariin heti ensi viikolla. Tämä oli siis ensimmäinen kerta tänä vuonna, kun kävin ihan fyysisesti isommilla ruokaostoksilla.

Mutta voi vitsit miten ihanaa oli olla ruokakaupassa! On aivan eri asia päästä itse valitsemaan juuri se oikea korianteripuska ja maukkaimman näköiset tomaatit, kuin kirjoittaa listaan kurkku, 5 tomaattia ja 5 omenaa.

Kalan ostaminen palvelutiskiltä tuntui suorastaan juhlalliselta. Oli kiva jutella kalatiskillä minua palvelleen henkilön kanssa ja kertoa, minkä kalapalan haluan. Minut kohdattiin ihmisenä ja tunsin oloni asiakkaana tärkeäksi. ”Kiitos, ja mukavaa illan jatkoa!” ”Kiitos, samoin sinulle!”

En ole nettishoppailija. Rakastan pieniä kivijalkaliikkeitä ja Stockaa. Haluan sovittaa, tunnustella materiaaleja, nähdä miten vaate laskeutuu, tuntea miltä kenkä tuntuu jalkaan tai miten laukun mittasuhteet sopivat omiini. Mitään näitä ei voi verkkokaupassa tehdä. Sitä en ole kuitenkaan koskaan tullut ajatelleeksi, että saan tavallaan tuon saman kokemuksen myös ruokakaupassa.

Kotiinkuljetus on todella helppo ja näppärä tapa tehdä ruokaostoksia, ja tänä keväänä se on ollut taloudessamme ainut mahdollinen tapa hoitaa ruokahuolto. Food Market Herkussa asiointi toi kuitenkin eilen minulle sykkeen noususta huolimatta niin kivan olon, että huomasin kaipaavani myös arkista ruokakaupassakäyntiä.

Terveys ja tavallinen arki on kyllä ne tärkeimmät asiat elämässä.

Kuvat: Anna-Maria / Secret Wardrobe

10

(4) Kommentit

  1. Sua on kyllä koeteltu, ensin se käsi ja sitten tämä. Millä ihmeen pelikirjalla onnistuit tuon jälkitaudinkin vielä koronaan samaan. :/ Miten asioilla on aina tapana kertautua? Toivotaan, että kesän tullen alkaa helpottamaan, eikä tule enää mitään.

    Mä olen aina vastannut terveys, kun kysytään, että mikä on tärkeintä elämässä. Monet eivät sitä ymmärrä ennen kuin sen menettää. Muistan parin vuoden takaa, kun satutin nilkkani ja sen paraneminen otti yli kaksi kuukautta. Voi sitä tunnetta, kun ensimmäisen kerran kävelin aamulla vessaan ja tajusin, etten heti sängystä astuttuani ylös miettinyt nilkkaa, että se oli parantunut niin hyvin, ettei se enää tuntunut joka askeleella.. Se helpostus ja pari kyyneltäkin mikä siitä seurasi… Se homma nyt ei ollut edes kuolemaksi, mitä monet muut joutuvan käymään läpi. 🙁

    1. Samaa mieltä Jonna, terveys on oikeasti tärkeintä elämässä. <3 Jos olet terve, sinulla on voimia ottaa vastaan vaikka mitä muita eteen tulevia koettelemuksia.

      Olen miettinyt juuri tuota mitä lopuksi sanoit: tämä on vain murtunut käsi tai keuhkoputkentulehdus, ei (kai) mitään sen vakavampaa. Voinko siis olla ahdistunut, huolestunut ja surullinen? Voinko valittaa, koska jollain muulla on aina asiat pahemmin? Oma elämäni on kuitenkin ollut nyt ns. tauolla monta kuukautta, joten ne ovat minulle suuria asioita. Pakko niistä on voida puhua. Muutenhan ne jäävät sisälle kasvamaan valtavaksi möykyksi, joka sitten vie terveyden muulla tapaa.

      Viime perjantaina lääkärissä löytyi luultavasti syy, joka on pitänyt kuumeilua yllä viikkoja. Sain siihen lääkkeen, ja olo on ollut toipumisen suhteen hyvin toiveikas viikonlopun ja koko alkuviikon. Nyt peukut pystyyn että tämä koettelemus olisi tässä!

  2. […] ne jäävät sisälle kasvamaan valtavaksi möykyksi, joka sitten vie terveyden muulla tapaa. Jos omena päivässä ei pidä lääkäriä loitolla, niin puhuminen kuitenkin auttaa […]

  3. […] Välillä taas murtunut kyynärpää ilmoitti, että tavaroiden kantaminen loppuu tähän paikkaan. Kunnon huonontumisen, yskän ja kipeän käden kestää kyllä, kunhan jatkuva kuumeilu on poissa. Tuntuu aina että […]

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.