tunnetila: onni
Arvatkaa mitä? Minä voin vihdoin jo vähän paremmin! Olon ja elämän helpottumiseen tarvittiin yksi lääkärikäynti ja seuraava keskustelu:
Lääkäri: ”Keuhkot sinulla on puhtaat. Hmm, mikähän tuota lämpöilyä ja ärtynyttä kurkkua pitää yllä..? Onko sinulla tuntunut painetta poskionteloissa?”
Minä: ”Ei ole. Edellinen lääkäri kysyi viimeksi samaa, mutta en mä ole huomannut että siellä olisi painetta.”
Lääkäri: ”Ah, ok. No minäpä ultraan ne silti.”
*ultraa poskionteloita*
Lääkäri: ”Jestas sentään! Sinulla on poskiontelot on niin turvoksissa, että on suoranainen ihme että pystyt hengittämään normaalisti!”
Minä: ”No siis nyt kun tarkemmin ajattelen, niin mä olen kyllä jo aika pitkään hengittänyt pääasiassa suun kautta…”
Lääkäri: ”Just! Tämä turvotus on saatava heti laskemaan! Määrään sinulle kortisonia sisältävää nenäsuihketta ja antihistamiinia. Katsotaan auttaako ne.”
hamppumekko Pixie Dust (saatu Weecos Ambassador -yhteistyön merkeissä), laukku Globe Hope (saatu Weecos Ambassador -yhteistyön merkeissä), kengät Pomar*
Ehdin suihkia lääkärin määräämää nenäsuihketta kaksi kertaa aamuin illoin, ja jo siinä ajassa tunsin, kuinka elämä alkoi palata kroppaani. Happi kulki ja kuumeinen olo katosi alle vuorokaudessa. Täytyin energialla ja ylitsevuotava onni vyöryi ulos tolkuttoman puhetulvan muodossa.
Mieheni totesi tauotonta höpöttämistäni kuunnellessaan, että kappas, olet palannut takaisin. Ja kyllä, siltä todella tuntui!
Valitettavasti alkuinnostuksen jälkeen on tullut taas vähän takapakkia. Nyt kun happi taas kulkee ja tekisi mieli tehdä asioita, olen huomannut, miten fyysinen kuntoni on romahtanut sairastamisesta. Myös hemoglobini on laskenut reilusti (tätä ei ole aikaisemmin tapahtunut), keuhkoihin sattuu yhä jos yritän kävellä rivakammin ja syke nousee liikkuessa pilviin.
Mutta juuri nyt tärkeintä on kuitenkin henkinen palautuminen. Tuntuu valtavan hienolta olla henkisesti läsnä! Fyysiseen puoleen voi keskittyä hitaammalla temmolla, kehoa kuunnellen.
Olen käynyt aika syvissä vesissä tämän sairastamiseni kanssa. Välillä, kun olo on tuntunut toivottomalta, olen miettinyt, että minulla on vain murtunut käsi ja covid ja/tai keuhkoputkentulehdus. Ei (kai) mitään sen vakavampaa. Onko minulla siis lupa olla ahdistunut, huolestunut ja surullinen? Voinko valittaa, koska jollain muulla on aina asiat pahemmin?
Oma elämäni on kuitenkin ollut nyt ns. tauolla monta kuukautta, joten ne ovat minulle suuria asioita. Pakko niistä on voida puhua. Muutenhan ne jäävät sisälle kasvamaan valtavaksi möykyksi, joka sitten vie terveyden muulla tapaa. Jos omena päivässä ei pidä lääkäriä loitolla, niin puhuminen kuitenkin auttaa aina!
Nyt jos jotain voisi toivoa, niin toivoisin, että tämänkertainen tautitaipaleeni alkaisi olla pian ohi. Hyviä päiviä on ollut nyt muutama, ja vaikka olo on taas mennyt vähän heikommaksi, niin toivon silti, että suunta olisi parempaan päin.
Oikein kivaa pääsiäistä Teille kaikille!
Kuvat: Sanna / Seven Seas
13
Ihana kuulla että viimein näkyy valoa tunnelin päässä! Mulla ainakin mielialaa laskee aina sellanen tylsyys ja aktiivisuuden romahtaminen, saati jos vielä sairastaa lisäksi. En siis ihmettele yhtään, että mieliala on ollut matalalla!
Jep, et edes usko miten syvissä vesissä täällä ollaan välillä oltu. Ihan itseänikin on säikäyttänyt. 🙁 Mutta toivotaan että tämä tästä vielä paremmaksi muuttuu ajan kuluessa!
I feel you ❤️ muutama päivä koronaa takana ja minua kauhistuttaa, kuinka pitkään tulen tästä yskästä ja tukossa olevasta nenästä kärsimään… Parempaan päin menossa, mutta olen ymmärtänyt, että monilla toipuminen on vienyt aikaa. Siksi olenkin yrittänyt levätä nyt mahdollisimman paljon. Tai oikeastaan aivan täysin.
Ihanaa kuulla, että sinä voit jo paremmin! Omaa terveyttään arvostaa aivan satasella vasta, kun ei enää voikaan aivan hyvin
Ihanaa pääsiäistä!!
Toivottavasti Tarja tautisi on jo ohi ja vointisi on parempi. <3 Minulla on edelleen yskää ja keuhkoja puristaa, mutta ne hetket kun olen kuumeeton, tuntuvat lottovoitolta!