tunnetila: ilo
Alkanut vuosi on startannut kohdallani mahtavasti! Olen vuoden ensimmäisen viikon aikana käynyt elokuvissa kahdesti ja pulahtanut mereen niin ikää kaksi kertaa. Olen syönyt hyvän hotelliaamiaisen, herkullisen kolmen ruokalajin lounaan ja nauttinut superhyvästä pizzasta.
Olen nähnyt rakasta ystävää ja tehnyt hänen kanssaan kivoja suunnitelmia kevääksi. Olen käynyt spassa, saunonut kolmena päivänä ja jaksanut juosta lenkillä pidemmän matkan kuin aikoihin. (Vielä muutama kuukausi sitten mietin pystynkö juoksemaan enää ikinä.) Olen myös vuoden ekalla viikolla juhlinut synttäreitäni ja yöpynyt ylellisessä hotellissa.
En oikein ymmärrä ihmisiä, jotka eivät juhlista syntymäpäiväänsä. Itse olen venyttänyt syntymäpäiväkonseptia yhdestä päivästä synttäriviikoksi, ja siksi olenkin pyrkinyt tekemään nyt koko viikon kivoja asioita. Kalliiksi tulleen hurlumhei-viikon jälkeen rahat on nyt sitten tuhlattu ja arki voi taas alkaa.
Vaikka boogie on tällä hetkellä hyvä ja odotan innolla tätä vuotta, niin olen silti alkanut myös stressata tulevaa. Hain viime syksynä opiskelemaan Tampereen yliopiston järjestämälle kurssille, ja olin innoissani kun pääsin mukaan.
Vuoden kestävä kurssi on nyt alkamassa ja minua on alkanut vähän kaduttaa. Haukkasinko sittenkin liian ison palan kun ajattelin tehdä opintoja töiden ohessa? Pystynkö ja jaksanko? Onko minulla kurssille mitään annettavaa, jaksanko omaksua mitään uutta? Entä jaksanko reissata Tampereella?
Olen edelleen viime vuoden sairastelukierteen jälkeen toipilas. Olisiko sittenkin pitänyt ottaa vielä ainakin tämä kevät vähän rauhallisemmin?
Noh, mitään ei tiedä ennen kun kokeilee! Ja kuten juuri edellisessä postauksessa sanoin, asioiden murehtiminen etu- tai jälkikäteen on ihan turhaa.
Kävi miten kävi, kurssin aihe kiinnostaa minua joka tapauksessa. Jos meitä on kasassa hyvä opiskelijaporukka ja jos löydän vielä itselleni kiinnostavan tutkimuksen aiheen, niin uskon että motivaatio kuljettaa väsymyksen yli. Ja jos en jaksa, niin sitten en jaksa. Omien voimien mukaan mennään, ei niiden odotusten, mitä minuun kohdistuu ulkopuolelta.
Oletteko Te opiskelleet työn ohessa? Miten se onnistui? Kannattaako päättää etukäteen joku päivä viikosta, jolloin tekee töiden lisäksi opiskeluhommia, vai teittekö molempia joka päivä? Kaikki vinkit opinnoista selviytymiseen töiden ohessa otetaan vastaan!
Mitäs Teille muuten kuuluu? Miltä alkanut vuosi näyttää? Toivottavasti vuotenne on käynnistynyt mukavissa merkeissä ja onnellisten tähtien alla!
10
Onnea syntyäriviikkolaiselle. Tammikuu on yleensä aika tylsä kuukausi, synttäriviikko varmasti piristää.
Olen opiskellut viestintää ja myöhemmin sisustussuunnittelua töiden ohessa. En ole ihan varma jaksaisinko enää, mutta kyllä se silloin sujui.
Kiitos Tuuli! <3 Siis kyllä, synttärit tammikuussa on tosi kiva juttu. Alkaa vuosi aina kunnon juhlilla heti joulun ja uuden vuoden juhlinnan jälkeen. Ja kaiken lisäksi tosi monella mun ystävälläni on kans synttärit tammikuussa (myös mun miehelläni) joten tammikuu tuntuu aina olevan yhtä juhlaa! 🙂
Kiva kuulla että olet jaksanut opiskella työn ohella enemmänkin. Enköhän minäkin tämän yhden kurssin saa vuoden aikana suoritettua. Ja jos en saa, niin sille ei sitten voi yhtään mitään! 🙂
Minä olen niitä, jotka eivät välitä omasta syntymäpäivästä. Meillä perheessä on tapana pitää hauskaa silloin, kun siltä tuntuu eikä sidota sitä merkkipäiviin. Kukin tavallaan 😁
Tää ei ehkä ole kovin tsemppaava kommentti, mulla itse en onnistunut opiskella töiden ohella kovin hyvin. Nuorempana se jotenkin luonnistui paremmin, olin koko opiskelun aikana tehnyt töitä. Mutta viime pari kertaa kävi floppi. Olen mennyt opiskelemaan ollessani Nokialla vuorotyössä eikä se ollut mikään hyvä yhdistelmä. Otin loparit viimeisen opiskelujaksona, että sain graduni kirjoitettua. Siitäkin on aikoja.
Viimeisestä kahdesta kurssista yhden sain suoritettua ja toisen reputin. Mutta meinaan nyt taas astua saman haravan päälle ja aloittaa yhden uuden kurssin. Sen kyllä meinaan suorittaa loppuun. Ehkä minulla ei ole hyvää suunnitelmaa eikä aikataulutusta, miten sen kannattaa järjestää. Pitää miettiä asiaa uudestaan.
Vai teillä ei juhlita synttäreitä? Minä pidän hauskaa toki muulloinkin, mutta etenkin syntymäpäivisin totean, että olen valtavan kiitollinen jokaisesta uudesta elinvuodesta minkä saan kokea. Ja sitten tuota saavutusta täytyy juhlia kokonainen viikko! 😀
Huh, gradun kirjoittaminen ja kokonaisen tutkinnon suorittaminen töiden ohessa on kyllä sellainen urakka, johon en koskaan pystyisi. Hatunnosto sinulle että yritit ja myös valmistuit! Tämä kurssi kestää onneksi vain vuoden, ja läsnäpäiviäkin on Tampereella vain muutamia. Toivotaan etten vedä sen myötä itseäni ihan piippuun. Täytyy säännöllisin väliajoin muistutella, että teen opintoja itseäni varten, oppiakseni uutta, enkä kenellekään muulle. Ulkoa tulevat paineet kun saattavat käydä liian raskaiksi.
Onnea synttärisankarille 🙂 Synttäriviikko on tosi hyvä konsepti, sen voisi ottaa ihan yleiseen käytäntöön!
Opiskeluista – Aloitin 2017 opiskelemaan tradenomiksi vakituisen työn ohella, ja tiputin silloin työaikani 80%:iin. Pääsääntöisesti minulla oli 1 vapaapäivä viikossa, jolloin pyrin tekemään kouluhommat. Meille sattui aivan mieletön porukka, ja se auttoi jaksamaan monen tuskaisen hetken yli. Olin opintojen loppuvaiheessa 8 kk opintovapaalla, jotta sain tehtyä työharjoittelun (johon ei vakituinen työni sopinut) ja opinnäytetyöni. Valmistuin 2021 keväällä, puoli vuotta myöhässä, osin koronan, osin muiden syiden vuoksi.
Itse ainakin jouduin opintojen aikana priorisoimaan paljon ja kaikkea. Mikä on itselle tärkeää? Jaksanko kaikkea? Mistä voin mennä rimaa hipoen? Meidän ryhmässä oli myös monenlaisia motiiveja opiskelulle: osa halusi oppia lisää, osa siirtyi ihan kokonaan uudelle alalle, osa tarvitsi vain tutkinnon esim. töiden vuoksi. Oli syy mikä tahansa, meillä oli hauskaa. Minulle jäi muutama todella läheinen ystävä, mistä olen todella kiitollinen, enkä vaihtaisi tätä kokemusta mihinkään, vaikka olikin toisinaan todella rankkaa.
Yhteenvetona antaisinkin vinkin: mieti mitä opiskelulta haluat, mihin haluat panostaa. Ja jos jokin opintokokonaisuus ei kiinosta, tarviiko siihen käyttää aikaa ja energiaa. Mutta ennenkaikkea nauti, jos se tuntuu hyvälle! Ja jos ei, mikään ei estä lopettamasta. Sinä päätät mikä on sinulle hyväksi 🙂
Kiitos onnitteluista Leena! <3
Vau minkä urakan olet tehnyt opiskelun suhteen! Onnea ja hatunnosto! Teen itsekin 80% työviikkoa ja mietin, että juuri se voisi olla tässä aika hyvä mahdollistaja ja auttaisi saattamaan opinnot läpi. Ja miten viisas tuo viimenien lauseesi! "Sinä päätät mikä on sinulle hyväksi." Se on JUST näin! Tuon kun jokainen meistä muistaisi kaikilla elämän osa-alueilla, niin se parantaisi varmasti kaikkien elämänlaatua. <3
Oon ihan samaa mieltä vaikka olen huono juhlimaan synttäreitä. Mutta monesti ollaan kyllä reissuun lähdetty synttäreinä. Mutta jos ei näitä juhlisi, niin mikä sitten niin kohottaisi arjesta, on oma ajatus. Eli hyvä on juhlia ja hotellihuone tai hieronta ym. on just ihana tapa hemmotella itseään.
Sydämellistä talviviikkoa Nina. <3
Samaa mieltä Tiia! Aina kannattaa juhlia kun siihen on mahdollisuus! 🙂
Kivaa viikkoa myös sinulle Tiia!! <3
[…] jälkeen pääsen juhlimaan syntymäpäivääni, ja tänäkin vuonna käytin juhlimiseen kokonaisen viikon. Tapaan ystäviä, teen kivoja asioita ja hemmottelen itseäni monin […]
[…] Tammikuu on nyt selätetty ja ensimmäiset läsnäpäivät Tampereen yliopistolla ovat takana. Pohdin tällä hetkellä entistä enemmän, oliko opintojen aloittaminen tähän saumaan liian iso pala haukattavaksi. […]
[…] Miten aika kuluukin näin nopeasti? Juurihan oli joulukuun alku, jolloin suunnittelin innoissani kalenteriin tulevan kevään aikatauluja. Pian saapuivat tammikuun ensimmäiset päivät, ja kevään runsaat kalenterimerkinnät alkoivat ahdistaa. […]