Onni näkyy naamasta (mutta voisiko silti pliis olla kunnollinen talvi)

tunnetila: pohdiskelu

Uskokaa tai älkää, mutta monien inhokkikuukausi tammikuu on yksi lempikuukausistani.

Tammikuu starttaa aina juhlavin menoin vuoden vaihtuessa. Vanha vuosi jää taakse ja uusi vuosi on täynnä mahdollisuuksia. Lomailen yleensä joulun ja uuden vuoden ympärillä, joten olokin on tammikuun alkaessa levännyt ja seesteinen.

Pian vuoden vaihtumisen jälkeen pääsen juhlimaan syntymäpäivääni, ja tänäkin vuonna käytin juhlimiseen kokonaisen viikon. Tapaan ystäviä, teen kivoja asioita ja hemmottelen itseäni monin tavoin.

Tammikuussa on myös monen ystäväni syntymäpäivä, joten pienimuotoista juhlahumua on viikoittain ja iloisia onnentoivotuksia saa lähetellä tämän tästä. Myös puolisoni on syntynyt tammikuun lopussa, joten juhlapäiviä riittää kuukauden loppuun asti.

Tammikuu on ennen tarkoittanut myös kaunista lumista luontoa. Auringonpaistetta, paukkuvaa pakkasta ja tunteja kestäneitä kävelylenkkejä, joiden jälkeen on ihana palata kotiin kuuman teekupin ja muutaman joululta jääneen suklaakonvehdin ääreen.

pipo Samuji, takki ja kaulaliina Marimekko, laukku Celine, nahkahousut by Malene Birger, kengät Pomar*, sormus Lillan Helsinki*

Tänä vuonna lähes koko tammikuun on satanut vettä. Vaatii aikamoista mielenlujuutta pitää kiinni ”tammikuu on lempparikuukauteni” -ajatuksesta. Toki näillä säillä voi kotona olla hyvillä mielin, ja vaikkapa kaappien läpikäynti ja tavarasta luopuminen on hyvä puhdistautumisriitti vuoden alkuun. Vaihtaisin kuitenkin tämän neljän seinän sisällä pyörimisen milloin vaan kunnon lumeen ja auringonpaisteeseen.

En ole ihan varma, mutta muistelen syntymäpäiväni (3.1.) olleen tähänastisen vuoden ainut luminen ja aurinkoinen päivä ainakin täällä Helsingissä.

Kävin synttäreiden kunniaksi lounaalla ystäväni Iinan kanssa, ja ennen lounaalle menoa ehdimme napata nämä aurinkoiset kuvat, joissa näkyy myös ripaus yön aikana satanutta lunta. Olin juhlapäivääni sattuneesta upeasta säästä niin onnellinen! Onni kyllä näkyy naamasta ainakin näissä kuvissa.

Olen tämän alkuvuoden aikana puhunut useiden ihmisten kanssa suosikki- ja inhokkikuukausista. Suurimmalle osalle tammikuu tuntuu olevan kuukausista se ärsyttävin ja ahdistavin. Päädyn aina puolustelemaan tammikuuta ja perustelemaan miksi tykkään siitä.

Mutta jos tulevaisuuden tammikuut alkavat olla pelkkää vesisadetta ja loskassa rämpimisen ja hengenvaarallisen liukastelun sekoitusta, niin pian lakkaan kyllä minäkin puhumasta tammikuun puolesta. (Tosin eihän tämä muuttunut ilmasto tammikuun vika ole. Lämmenneestä säästä ei voi syyttää ketään muuta kuin alati ahnetta ihmistä, jolle mikään muu kuin kuluttaminen ei tunnu merkitsevän mitään.)

Rakastan talven paukkupakkasia ja narskuvaa lunta jalkojen alla. Voi olisipa meillä yhä neljä vuodenaikaa, jotka erottaisi selkeästi toisistaan!

Kuvat: Iina / MouMou

9

(2) Kommentit

  1. Minulle tammikuu on tylsä ”arkikuukausi”, jolloin elämä tuntuu vähän junnaavan. Helmikuussa työasiat kierähtävät vauhdikkaammin käyntiin, valon määrä lisääntyy ja muutenkin elämää tuntuu olevan enemmän. Mutta on tähän tammikuuhun mahtunut blini-illallisia, synttärijuhlat, Tampereen reissu ja töissäkin olen nauttinut vähän rauhallisemmasta rytmistä, jolloin olen voinut keskittyä sellaisiinkin tehtäviin joille muuten ei jää niin paljon aikaa. Jos vielä aurinko paistaisi, tammikuu muuttuisi vieläkin mukavammaksi.

    1. Mä luulen, että ilman omia ja ystävien synttäreitä oma suhtautuminen tammikuuhun olisi myös vähän plaah. Mutta onneksi juhlia on paljon, joten jo plekäsätän niiden vuoksi tämä kuukausi on ollut minusta aina mukava. 🙂 Kiva kuulla, että myös sulla on tänä vuonna tammikuuhun mahtunut kaikkea kivaa! <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.