Heräteostoksena sohva

tunnetila: epäilys

Teettekö te koskaan heräteostoksia tai isompia hankintoja sen kummemmin miettimättä?

Minä olen normaalisti varsinainen jahkailija. Saatan käydä sovittamassa esim. jotain vaatetta useita kertoja, ennen kun saan tehtyä ostopäätöksen. Tuotteen ei edes tarvitse olla hintava. Voin ihan hyvin miettiä muutaman kympin hankintaa viikkokausia.

Isoissa asioissa taas olen huomannut olevani todella spontaani. Teimme esimerkiksi ostopäätöksen Oulun asunnosta muutamassa tunnissa. Myös viimeisin muuttomme oli hyvä esimerkki siitä, että kun löytyi kiva asunto, niin jo seuraavana päivänä olimme allekirjoittaneet vuokrasopimuksen.

Siinä ei kauan jahkailla kun joku JUST OIKEA tulee kohdalle.

Spontaani otteeni ja päätösten teko isoissa asioissa osuu yleensä oikeaan, mutta nyt en ole ihan varma oliko eilen tekemäni yllätysmoovi se järkevin. Ostin meille nimittäin uuden sohvan sen kummempia miettimättä.

Edellisen sohvamme ostin myös hetken mielijohteesta ja se osoittautui erinomaiseksi hankinnaksi. Ostin sohvan vuonna 2013, eli kymmenen vuotta se ehti palvella meitä hienosti. Tykkäsimme kaikki nämä vuodet tuosta mukavasta HAYn sohvasta, mutta ihan alusta asti se on ollut meille vähän liian pieni. Jos sohvalla haluaa pötkötellä mukavasti, niin silloin siihen mahtuu vain yksi henkilö. Oman paikan valtaaminen sohvalta on ollut meillä jokaviikkoinen kilpajuoksu kymmenen vuoden ajan.

Viime kesänä huomasin myös sohvan kankaan hiutuneen puhki toisesta istuintyynystä. Yritin parsia kangasta kasaan ettei se hajoaisi enempää, ja kesästä lähtien olen miettinyt sohvan istuinosan uudelleen verhoilua. Sohvassa käytettävää kangasta on nimittäin edelleen saatavilla.

En ehtinyt kuitenkaan uudelleenverhoilun pariin, sillä eilen FB:tä selaillessani bongasin lähialueen kirppikseltä hyvin simppelin ja edullisen sohvan, joka näytti hyväkuntoiselta ja meille tarpeeksi isolta. En siis edes ollut kierrätyssivulla, vaan FB toi tuon sohvan myynti-ilmoituksen jostain syystä feediini. Eipä aikaakaan kun kävin jo katsomassa sohvaa, ja illalla roudasimme sen mieheni ystävän avustuksella kotiin.

Olen nyt tämän aamun järkkäillyt olohuonetta ja miettinyt mitä tuli tehtyä. Kun vanha ja uusi sohva ovat olohuoneessa lähekkäin, niin sohvien laatueron huomaa todella selkeästi. HAY:n sohva näyttää (reikäisenäkin) aika ylelliseltä toiseen sohvaan verrattuna. Mutta on uudessa sohvassa paljon hyviäkin puolia.

Ensinnäkin, nyt mahdumme yhdessä makoilemaan sohvalla mukavasti. Lisäksi uusi sohva on kotimaisen brändin tuote ja se on valmistettu lähituotantona Virossa. Sohvan kangas on ekologinen; se on valmistettu pääosin kierrätetyistä muovipulloista.

Iso parannus HAYn sohvaan nähden on myös se, että sohvan päälliset ovat irrotettavat ja vesipestävät. En ymmärrä miten niinkin iso (ja kallis) brändi kuin HAY tekee ns. kertakäyttöisiä sohvia. Jos kangas menee rikki tai sohvalle sattuu kaatumaan vaikka punaviiniä, niin päällisiä ei saa irti pesua varten, eikä uusia päällisiä voi ostaa. Uudelleen verhoilu on ainut vaihtoehto, ja siihen tarvitaan taitoa, aikaa, rahaa, juuri oikeaa kangasta ja paljon tilaa verhoilua varten.

Kotimainen Hakola näyttää aivan upeaa mallia muille sohvan valmistajille tarjoamalla sohviinsa erilaisia irtopäällisiä useilla kuoseilla. On huomattavasti ekologisempaa vaikkapa punaviinivahingon sattuessa vaihtaa sohvaan päällinen, kuin pistää koko sohva vaihtoon.

Nyt meillä on siis olkkarissa kaksi sohvaa. Ei ketään kiinnostaisi ostaa pientä paikkausta vaativa HAYn sohva? Kyseessä on siis tämä sohva. Jos vanha sohvamme kiinnostaa, niin laitahan viestiä!

8