tunnetila: huvitus
Kuinka moni Teistä samaistuu seuraavaan tunteeseen: jokin helppo, nopea ja yksinkertainen asia täytyisi saada tehtyä, mutta jostain syystä asian hoitamista vain pitkittää ja pitkittää?
Tuo asia voi olla vaikkapa pöytäliinan silittäminen. Tai lattiakaivon puhdistaminen tai irronneen napin ompelu. Tai kuten minun tapauksessani, shortsien ratkenneen sauman ompelu.
Kuvissa näkyvistä silkkishortseista ratkesi takasauma pepun kohdalta viime kesänä. Jätin lempishortsini tuolin selkämykselle, jotta ne olisivat koko ajan näkyvillä ja ne tulisi korjattua pikaisesti. Arvatkaa kuinka kauan shortsien sauman korjaamisessa kesti? Tasan vuosi! Ja kuinka kauan ompeluoperaatioon meni? Noin 30 sekuntia.
sifonkipusero Samuji, silkkishortsit Grana, laukku Voglia (saatu PR-tuote), sandaalit Pomar (saatu PR-tuote), korvikset Aida Impact, aurinkolasit RayBan
Koko kuluneen kesän mietin, että olisivatpa nuo shortsit kunnossa kun on taas shortsikelit. Ja muutenkin tekisi mieli saada lempishortsit jalkaan, pois tuolin selkänojalta, jossa ne olivat olleet jo vuoden. En silti saanut korjattua shortseja kuin vasta viimeisellä kesälomaviikollani.
Vasta silloin sain aikaiseksi pyytää miestäni ottamaan ompelukoneen yläkaapista (liian painava ja liian korkealla minun nostettavakseni) ja ompelin tuon pienen saumanpätkän kiinni alle minuutissa. Miten noin pienten asioiden hoitaminen voi olla noin vaikeaa? Tai no, ehkäpä itse asia hoituisi sittenkin sujuvasti, jos siihen tarvittavat fasiliteetit olisi kunnossa.
Ajattelen aina, että jos minulla olisi iso asunto, jossa olisi erikseen kodinhoitohuone, jossa ompelukone ja silityslauta olisivat aina esillä, niin silitys ja ompeleminen sujuisivat ihan tuosta vaan. Sen kun istahtaisi ompelukoneen ääreen aina kun inspiraatio iskee tai tarve vaatii. Tai miten helppoa olisikaan siirtyä silityslaudan luo kun se olisi jo valmiiksi pystytetty ja odottamassa silityshommiin pääsyä.
Minulla on ikivanha ja painava silityslauta, jonka väliin jätän sormeni tämän tästä. Myös ompelukoneeni on todella vanha ja hirvittävän painava, ja kun ainut paikka missä sitä sopii säilyttää on keittiön yläkaappi jonne en tahdo ylettää keittiöjakkaralle kiipeämälläkään, on noiden hommien aloittaminen ihan oikeasti työn takana.
Näinköhän sitä oikeasti tulisi ommeltua enemmän, jos ompelukone olisi aina helposti saatavilla? Noh, voin nyt testata tuota käytännössä, sillä kolme viikkoa sitten alas otettu ompelukone on edelleen keittiönpöydällä ompeluvalmiudessa. Voi olla, että koneen takaisin kaappiin saamisessa menee yhtä kauan kuin sen alas ottamisessakin, eli noin vuoden verran…
Ei auta kuin toivoa, että syksyn aikana ompeluinspiraatio iskee ja kone pääsee kovaan käyttöön. Minulla on nimittäin laatikollinen ihania Samujin, Marimekon ja TamSilkin kankaita odottamassa ompeluinspiraatiota.
Suurin osa noista kankaista on tosin erilaisia trikoita, joten niiden työstäminen onnistuisi parhaiten saumurilla. Ja saumurinihan on kellarissa, siellä kaikista korkeimman hyllyn päällä, enkä todellakaan saa otettua sitä itse alas… Ja jos sen sieltä joskus alas saisin, niin sen langoitus on varmasti pielessä, enkä enää muista miten saumuri langoitetaan.
Miksi mitään asiaa ei voi tehdä helposti, tuosta noin vaan?! Aina on tehtävä mutkikkaat ja aikaa vievät valmistelut, ja jos ne osoittautuvat (henkisiksi) kynnyskysymyksiksi, niin ne mukavatkin hommat jäävät tekemättä.
Kuvat: Anna-Maria / Secret Wardrobe
9
Ihan ylitsepääsemättömän vaikeaa on aloittaa tekemään joitakin asioita! Nimenomaan se aloittaminen on THE kynnys, sen jälkeen ei ole enää mitään ongelmaa. Ja valitettavasti olet oikeassa kun mietit että tulisko sitä tehtyä asioita sen reippaammin vaikka se kone ois esillä, ei tule :D. Mä just mietin et pitäiskö laittaa ompelukone pöytineen pois, kun ei siinä kuitenkaan mitään tule tehtyä. Varmasti se inspiraatio iskisi heti kun ne ois pois silmistä?
Kyllä, aloittaminen on ihan kaikista vaikeinta! Sitten (kun joskus vihdoin) ryhtyy hommiin, niin on valmis vartissa ja miettii miksi ihmeessä lykkäsi tätäkin projektia vuoden. 😀
Siis mä luulen että mulla ainakin käy niin, että nyt kun tuo kone on tuossa keskellä keittiön pöytää, niin ompeluinspiraatio on tiessään. Sitten kun päätän roudata sen kaapin perukoille, tulee heti mieleen mitä voisi tehdä, tai joku sauma ratkeaa. Siinä käy AINA noin! 😀
Voi kuinka tuttua! Uusi saumuri paketissa jo useamman vuoden.. Onneksi on Ompelimo Blomst naapurissa :).
EIKÄ!!! 😀 Tuo on jo aika paha, että omistaa saumurin, mutta vie mieluummin hommat ompelijalle kun avaa pakettia. :D:D Päivän paras! Kiitos Outi nauruista!
Kuulostaa tutulta!😂
Ihanaa että muutkin ovat yhtä saamattomia! 😀 Ja siis jotkut hommat hoituu heti, mutta jotkut ei sitten millään… 🙂
Se on kuule ihan sama homma, vaikka ompelukone on aina pöydällä ’varastohuoneessa’, samoin silitysvehkeet, sen kuin kätensä ojentaa ja ottaa esille. Mulla on pari mekkoa ja housut odottamassa lyhentämistä, ja niitä on aina, koska kaikki on säännönmukaisesti liian pitkiä mulle. Kun sitten aloitan, ompelen kaikki mahdolliset samoilla langanvaihdoilla. Sama pätee silittämiseen.
Silkkishortsit kuulostaa aivan ihanilta!
Heh, ihana kuulla että vaikka fasiliteetit on kunnossa, niin hommiin ryhtyminen on silti vaikeaa. 😀 Mulla on kans samanlainen ”kerralla koko pino” -homma ompelussa (just tuo lahkeiden lyhentäminen myös täällä ikuisuuspuuhana) ja silittämisessä. Sitten noihin meneekin aina monta tuntia, kun kaikkea on kertynyt niin paljon.
Nämä silkkishortsit on aivan ihanat! Aika paksua ja todella pehmeää silkkiä. Ajattelin silloin kun nämä monta vuotta sitten ostin, että kuluvat puhki hetkessä. Mutta ei, ovat edelleen kuin uudet. Paitsi viime kesänä tosiaan kyykistyessä takasauma repesi. Mutta nyt se on korjattu ja shortsit on taas käytössä! 🙂