tunnetila: ahdistus
Siitä lähtien kun hiukseni leikattiin lyhyeksi, olen painiskellut omituisen hiusväriongelman kanssa. Hiukseni ovat nykyään jostain syystä ihan punaiset. Ei punaisissa hiuksissa ole yhtään mitään vikaa, en vain näe itseäni lainkaan punahiuksisena.
Minulla oli joskus yläasteella ja lukiossa punaruskeaksi värjätyt hiukset ja siihen elämänvaiheeseen ne jotenkin sopivat. Nyt aikuisena punainen ei vain ole minun juttuni. Muistan kun lukion jälkeen halusin eroon punaisista hiuksista ja värjäsin hiukseni hyvin tummanruskeiksi, välillä lähes mustiksi. Ne tuntuivat heti omilta ja noissa hyvin tummissa hiuksissa viihdyin viitisentoista vuotta. Noin neljä vuotta sitten aloin haaveilla kasvojeni sävyyn sopivammasta, hieman lempeämmästä suklaanruskeasta sävystä.
Kasvatin tummaa kestoväriä pois hiuksistani kaksi vuotta, kunnes kyllästyin jatkuvaan tyvikasvuun ja hiuksiini tehtiin värinpoisto. Tuon värinpoiston jälkeen punainen on alkanut tulla esiin koko ajan enemmän ja enemmän.
Monen tuskaisen hiusvuoden jälkeen hiukseni olivat tänä kesänä hetken juuri sen väriset kuin olin jo vuosia haaveillut (kuva oikealla ylhäällä). Kävin testaamassa Couture Color -räätälöityä väripalvelua a.k.a Luovassa* ja sain juuri ne täydelliset suklaanruskeat hiukset joihin olin pyrkinyt vuosikaudet. Reissuaurinko Italiassa ja Kroatiassa teki kuitenkin tehtävänsä, ja jo parin viikon päästä hiusten värjäämisestä hiukseni olivat taas punertavat. Vitsit että ärsytti!
Kävin jälleen kampaajalla viime torstaina ja noh, sanottakoon että saatoin marmattaa punaisesta hiuksesta niin paljon, että kampaaja otti kovat keinot käyttöön ja nyt hiukseni eivät ole enää todellakaan punertavat. Hemmetti soikoon, olen taas lähes mustahiuksinen! Tumma väri ja sekaan paljon kylmää tuhkaa. Tuo oli kuulema ainut tapa taittaa kaikki punaisuus pois. Nyt vaan toivotaan että väri haalistuu hiuksistani nopeasti ja että pääsen pian siihen haaveilemaani vaaleampaan ruskeaan ilman punaisuutta.
Saapa nähdä… Miten minusta tuntuu, että olen nyt ikuisesti nalkissa tähän todella tummaan hiukseen… Hyvin tummat hiukset on kyllä ihan kivat joo, mutta jos teini-ikä oli punaruskeaa aikaa ja nuori aikuisuus vaati värikseen asenteellisen lähes mustan, niin nyt aikuisena voisi olla jo aika muuttua vähän seesteisemmäksi ja rauhoittaa hiusten väri hieman lempeämmäksi. Sitä paitsi, mitä tummempi hius, sitä kalpeammalta jo ennestään vaalea ihoni näyttää (kalmankalpea kuva oikealla alalaidassa), ja sitä paremmin erottuvat kaikki juonteet ja tummat silmänaluset. Hyi olkoon!
0
Ymmärrän kyllä nuo hiustuntemukseni niin täysin, koska minullekin hiukset ovat tosi tärkeät. Kommentoinkin jo instaan, että minusta tuo uusi värisi näyttää tosi elegantilta (mitkä juonteet ja silmänalukset?). Mutta jos et itse viihdy, niin se tunne vain on ja pysyy! Sekin on muuten hassua, että se ihana väri haalistuu alta aika yksikön ja kun odottaa värin haalistumista, niin se vain on ja pysyy… Vai tuntuuko se sama aika erilaiselta eri tilanteessa?!
Itselläni on punapigmenttiä ja hiukseni ovat olleet enemmän ja vähemmän punaiset tai punertavat jo vuosia, mutta olen myös jotenkin kyllästynyt siihen punaiseen, joten viimeisen vuoden olemme pyrkineet kampaaja-ystäväni kanssa taittamaan väriä kultaiseen tai lämpimään hiekan ruskeaan. Oma punainen vain on niin vahvaa, että ainahan se vähän sieltä pilkistelee…
Mutta sinniä vain hiusten kanssa! Muiden silmissä näytät joka tapauksessa kauniilta, vaikka miettisit itse mitä 🙂 Ihanaa alkanutta viikkoa!
”Sekin on muuten hassua, että se ihana väri haalistuu alta aika yksikön ja kun odottaa värin haalistumista, niin se vain on ja pysyy…”
Tuo kirjoittamasi on TÄYSIN TOTTA! Olen ihan varma, että tämä tumma väri pysyy taas hiuksissani kuin tauti. Äh! Vaikka tämäkin väri on kiva, sain juuri kehuja kahdelta työkaverilta kun törmäsin toiseen kahvilassa ja toiseen käytävällä, niin silti just nyt olisi kiva jos hiukseni vaalenisivat nopeasti. 🙂
Ihanaa viikkoa sinullekin Tarja!
Voisko olla, että se punaisuus on peräisin juuri niistä sun värikäsittelyistä ja puskee siksi läpi, kun väri haalistuu? Yleensähän punainen on kyllä se väri, joka purkista laitettuna pysyy tukassa heikoimmin… eli en ole sataprosenttisen varma.
Mä en ole värjäyttänyt tyveäni enää kuukausiin (en enää edes muista, milloin viimeksi!), ja se on ollut ihanaa! Perverssillä tavalla myös pidän harmaista hiuksistani, ja toivon, että niitä tulis vaan nopeesti lisää! Hih. Itse en enää kaipaa siihen tosi tummanruskeaan väriin, joka mullakin oli vuosikausia (silloin, kun ollaan tavattu ekan kerran mutta ei enää yli viiteen vuoteen), vaikka se omiin silmiin kaikkein kauneimmalta ikuisesti näyttääkin; oma luonnollinen tummahkonruskea (ainakin omasta mielestäni) sopii ihoni sävyyn ja muutenkin tyyliini parhaiten.
Joo, punainen tulee kuulema aina ensimmäisenä kun tehdään värinpoisto. Siitä sitten oranssi, keltainen ja vasta viimeisenä vaalea, siis silloin kun halutaan blondata hiukset. Eli siitä tuo punainen tulee minullekin. Ärsyttävää kun en juuri sitä haluaisi, vaikka kasvoihini sen sävy sopii ihan hyvin.
Toivotaan nyt että tämä lähes musta tästä vähän haalistuisi.
On muuten tosi vaikea saada hiuksista väri pois, mutta säilyttää silti kiilto. Äh! Täytynee käyttää stydejä shampoita mutta alkaa suihkia kiiltosuihketta urakalla. Hirveä duuni!
Ymmärrän turhautumisesi ja samaistun tuohon punaisen läpitunkemiseen täysin! Mikä siinä onkin, että punainen aina puskee läpi vähän joka väristä, ja jos se ei tunnu omalta, olo on auttamatta jotenkin väärä. Minusta näytät kuitenkin upealta myös tuossa tummassa hiusvärissä, mutta ymmärrän jos miellät sen nuoruuteen. Mutta usko pois, ryppyjä ei kyllä näy, vaan kaunis nuori nainen! 🙂
Minä olen värjännyt hiuksiani mustiksi (sinimustiksi useimmiten, ettei punapigmenttini kuulla läpi) reilut 10 vuotta, enkä oikein osaisi tai haluaisi olla muun värisissä hiuksissa. Sama juttu kuin pituuden kanssa, kun on aina ollut pitkät hiukset, olo oli lyhyissä jotenkin orpo. Painotan kuitenkin, että sinun kasvoillasi nuo lyhyetkin näyttävät tyrmääviltä! Mun kasvoilla tulos ei ollut sama. 😀 Väripuolelta olen kokeillut vuosien saatossa tummanruskeaa, tummanpunaista, blondiraitoja ja punaisia raitoja, mutta aina palaan tähän mustaan lookkiini. Ja minähän tosiaan olen ihan valkoinen, en ikinä ole ruskettunut, mutta palanut nuorena sen verran pahasti, ettei sitä vahinkoa kyllä käy toiste. 🙂 Tiedän ettei mustat hiukset-valkoinen iho (ja usein punaiset huulet) kombo ole se modernein tai lämpimin värivaihtoehto, mutta minua se jotenkin viehättää. Ystäväni sanoi kerran, että mulle sopii tällainen Lumikki look, ja se oli minusta ihanasti sanottu. 🙂 Eipä mulla vaatteissakaan väriskaala ole kovin laaja (musta, harmaa, tummansininen, viininpunainen/kirkkaanpunainen). 🙂
Mutta takaisin aiheeseen, minustakin hiukset ovat erittäin tärkeät, ja niiden täytyy tuntua itselle hyviltä. Sulla on ollut paljon kamppailua hiusten kanssa tänä vuonna, mutta ainakin meistä näytät todella kauniilta ja tyylikkäältä. Toivottavasti se hieman lohduttaa. 🙂
Paljon tsemppiä värihommiin Nina! Ehkäpä loppukesän aurinko yllättää ja haalistuttaa tuota tummaa väriä, vaikka oon kyllä samaa mieltä Tarjan ja sun kanssa siitä, ettei haalistuminen oikein tuppaa tapahtua silloin kun sitä toivoisi. Mutta toivotaan silti parasta! 🙂
Kiitos ihana Virpi! <3
Minuakin on kutsuttu Lumikiksi valkoisine ihoineni ja tumminen hiuksineni. Ja olen kyllä mielelläni Lumikki, ei siinä mitään. 🙂 Mutta nyt on sellainen olo, että olisi jo vaihtelun aika. Olen viime päivinä pessyt hiuksia useammin kuin yleensä, mutta väri taitaa olla aika tiukassa. Täytynee buukata kohta parin viikon reissu jonnekin paahteiseen lämpöön. Ihan vain siksi, että hiukseni haalistuisivat auringossa... 😉