tunnetila: ahdistus
Terkkuja lomalta, jota työleiriksikin voitaisiin kutsua! On tämä koko omaisuuden läpikäyminen kyllä aikamoista puuhaa.
Kuten kerroin, muutamme isommasta asunnosta pienempään (85m2 -> 60m2), ja kolme huonetta muuttuu kahdeksi. Ajatus tilan vähenemisestä saa minut hyperventiloimaan ja hokemaan tauotta: ”Minne nää kamat mahtuu? Me ei mahduta sinne!”
Uuden kodin pohja on kuitenkin niin järkevä, että mieheni rauhoittelee minua koko ajan. ”Ei sun tartte esimerkiksi vaatteista karsia. Kaikki sun vaatteesi mahtuvat sinne kyllä.”
Ja tottahan tuo on. Vaatteet ja muu pienirtain mahtuu uuteen kotiin kyllä, mutta haluaisin silti viedä sinne vain kaiken tarpeellisen ja jatkuvasti käytössä olevan. Vintilläkin meillä on jonkin verran tavaraa, ja tuleva vuokraemäntämme varoitti meitä jo etukäteen asuntoon kuuluvan vain hyvin pienen varastotilan.
Olen itse halunnut muuttaa pienempään asuntoon, ja myös ihan itse päätin käydä kaikki tavarat läpi, vaikka mikään pakko ei olisi. Näin ollen en periaatteessa voi syyttää tästä ahdistuksestani itse muuttoa, vaan ihan vain itseäni.
mekko OVS, pyöräilyshortsit Gina Tricot, korvikset Oikku Design*, laukku Marimekko/DIY, sandaalit Ancient Greek Sandals
Eilen sain valtavan karsintapuuskan ja ladoin kierrätykseen menossa olevaan pahvilaatikkoon raivoissani kokonaan yhden keittiökaapin sisällön. Mieheni tuli paikalle ja katsoi laatikkoon. ”Et kai sä nyt noista kaikista luovu?” ”No tuo on kyllä paras lasikannu mitä meillä on, mutta en käytä sitä joka viikko, joten se vie kaapissa turhaan tilaa…”
Hetken asioita uudestaan mietittyäni otin laatikosta pois kyseisen lasikannun, karahvin ja kannellisen lasipurkin. Muut tavarat saivat lähteä, mutta hyvistä käyttötavaroista EI TARVITSE luopua. Yritän taas muistaa mieheni sanat: ”uuteen kotiin mahtuu kyllä”.
Onneksi mieheni toimii järjen äänenä kun oma, yleensä hyvä, harkintakykyni alkaa pettää. En ymmärrä miksi romahdan muutoissa aina totaalisesti.
Pienen lisäromahduksen aiheutti myös pari päivää sitten saamani puhelu. Ajattelin lahjoittaa itselleni tarpeettomia juttuja Fidalle, ja olen pakannut heille jo neljä pahvilaatikollista tavaraa. Sain perjantaina Fidalta kuitenkin puhelun, jossa ilmitettiin, että heidän noutopalvelunsa on buukattu jo täyteen, eivätkä he pääse noutamaan lahjoitustani ennen muuttoa. Voi itku!
Mutta onneksi jotain positiivistakin. Saimme eilen vietyä ystävien avustuksella jo kaksi pientä muuttokuormaa uuteen kotiin. Kukkia, peilejä, laseja ja muuta särkyvää on nyt viety asunnolle odottelemaan virallisen muuttokuorman saapumista.
Olemme suunnitelleet jokaiselle huonekalullemme uudessa kodissa paikan, ja uskon, että ne sopivat asuntoon ja sen henkeen tosi hyvin. Kaikki se pieni irtosälä saa kuitenkin hermoni kiristymään. Onneksi tavaroita voi karsia vielä uuden kodin päässä. Yritän hokea itselleni, että kaikkea ei ole pakko ehtiä tehdä nyt ennen muuttoa.
Minulla on käsissäni dilemma. Asumme vuokralla pääasiassa siksi, koska en halua omistaa mitään, enkä olla kenellekään velkaa. Omistan kuitenkin miljoona pientä tavaraa, joita sitten itku silmassä ja pala kurkussa pakkailen laatikoihin ja roudailen uusiin vuokrakoteihin.
Mitä jos sitä vaan ostaisi kerralla koko loppuelämän kodin, josta ei tarvitsisi muuttaa enää koskaan? Kumpi olisi henkisesti vähemmän raskasta: muuttoahdistus muutaman vuoden välein, vai vuosikymmeniä jatkuva pankille velkaa oleminen?
Vaikka nyt miten ahdistaa, niin taidan silti valita mielummin nuo muutot. Olen sitä paitsi nyt ehkä vähän edistynyt tässä muuttoasiassa. En ole nimittäin vielä kertaakaan koko muuttorumban aikana itkenyt! Yleensä romahdan pakkaustilanteessa vähintään kerran, ja huudan suoraa huutoa muuttolaatikoiden keskellä. Nyt tuota romahdusta ei ole vielä nähty. Tosin onhan tässä vielä muutama päivä aikaa…
Kuvat: Iina / Moumou
9
Tsemppiä!! Muutot on todella ahdistavia… Edellisestä muutosta (jos ei lasketa putkiremppa-evakkoa) on 7 vuotta. En tuolloin jaksanut, enkä ehtinyt käydä läpi esim. omia vaatteitani (kaksi pientä lasta ja opiskelut), joten kaikki vain muutettiin uuteen kotiin. Siellä ne ovat sitten vaatehuoneessa edelleen ja ahdistaa jo pelkkä ajatuskin, että pitäisi alkaa käydä sitä läpi – järkevää se kyllä olisi, sillä siellä on paljon tavaraa, jota ei käytetä ollenkaan ja väljyyttä olisi tarpeen saada… En jaksa ymmärtää itseäni: miksi haalin kaapit täyteen tavaraa niin kauan kuin niihin jotakin mahtuu ja miksi en senkään jälkeen tyhjennä mitään?!? Huoh… Muutto ei tule avuksi, sillä ei ole tarkoitus muuttaa tästä mihinkään – toisaalta: kukapa elämästä koskaan tietää…
Uuuh, vaatekaappisi kuulostaa siltä, että siellä lepää kaiken muun lisäksi mukava rahasumma. 🙂 Lastenvaatteet ainakin kuuluvat käyvän tosi hyvin kaupaksi. Eli vaatteiden kimppuun vaan! Kun saa käytyä tavaroita läpi (ILMAN MUUTTOPAINETTA!!!) siitä tulee tosi hyvä mieli. 🙂
Voi miten ihanalta kuulostaa lause ”tarkoitus ei ole muuttaa tästä mihinkään”. Ah! Totesin itse miehelleni tänään, että tämän muuton jälkeen en halua muuttaa kymmeneen vuoteen. Mies lupasi, että tulevassa kodissa pysytään mahdollisimman pitkään. Niin helpottava ajatus! Ja KIITOS tsempeistä. Tsemppi tulee todella tarpeeseen ja tuntuu sydämessä asti. <3
Niinpä!! Kai noista saisi muutaman roposenkin kasaan, kun jaksaisi penkoa. Lastenvaatteita onneksi olen kierrättänyt keväisin ja syksyisin: myynyt ja/tai antanut eteenpäin. Tämä on vissiin ollut niin uuvuttavaa, kun ei ole jaksanut omiin kaappeihin edes vilkaista 😀 Ehkä mä tässä kunnostaudun vielä, kun kelit viilenee (kuulostaako vitkuttelulta ;))… Tsemppiä muuttoon edelleen ja muista yrittää ottaa itselle vapaitakin hetkiä ja nauttia lomapäivistä <3
Kiitos Tarja!!! <3 <3 En tullut ihan hirveästi vapaapäiviä viimeiseen pariin viikkoon viettäneeksi, mutta nyt elo- ja syyskuun yritän elää viikonloput menetettyä kesälomaa ja tehdä mahdollisimman paljon kaikkea hauskaa! 🙂 Kivaa alkanutta viikkoa sinulle Tarja!
Tsemppiä ja aurinkoa.
Kiitos Seijahannele! <3 Et uskokaan miten paljon kommenttisi tsemppaa minua! <3
Tsemppiä ja armollisuutta! Hyvä siitä tulee. Koronakevään aikana on tullut siivottua ”ikuisuusprojekteja” ja käytyä läpi kiertoon joutavia vaatteita – puhdistavaa. (Ja ei mitenkään ihan heti tullut noihin tartuttua.) Tavaroita voi käydä läpi muuton jälkeenkin – joskin etukäteen läpikäyminen helpottaa toki, kunhan ei ota liikaa paineita. Hyvä, kun saat kuunnella järjen ääntä kotons ja saat tukea myös lukijoilta. Lopputsempit rutistukseen! Ja iloa uuteen :).
Kiitos Viola ihanasta kommentistasi! Et tiedäkään miten paljon sain tsemppiä ja voimia jokaisesta tsemppiviestistä mitä teiltä sain! <3 Uudessa kodissa ollaan, ja täällä alkaa olla jo kodikasta. 🙂
Tavaroiden läpi käyminen ennen muuttua on varmasti järkevää. Ei ole niin paljon raahattavaa sitten sinne uuteen kotiin. Mutta itse huomasin tuossa muutettuani pari vuotta sitten tähän nykyiseen asuntooni, että tavaroiden läpi käyminen muuton jälkeen uudessa kodissa vasta tehokasta olikin. Laitoin kaappeihin vaan niitä tavaroita, jotka halusin säilyttää ja jotka toivat iloa (<—ajatus Konmari-kirjasta 🙂 ) Samalla näin mitkä tavarat todella mahtuivat kaappeihin ja mitkä eivät. Vaatteiden osalta en raskinut tehdä niin tehokasta karsintaa, mitä olis pitänyt tehdä. Se on mulla sellainen ikuisuusprojekti. Sitten piti vielä sanoman, että kodin ostaminen omaksi ei välttämättä takaa sitä, ettei enää joutuisi muuttamaan. Ja sitten se onkin monin verroin hankalampaa, kun on omistusasunto ja se pitää saada myytyä. Itse olen myös vuokralla ja en vaihtaisi tätä asumismuotoa mihinkään. Ei ole huolta taloyhtiön remonteista ja niiden maksamisista ja olen vapaa lähtemään ihan milloin vain mihin vain. Tosin pidän pysyvyydestä, joten en ole kova muuttamaan. Mutta ajatus siitä, että olen vapaa enkä myöskään velkataakan alla, saa oloni tuntumaan levollisemmalta. Mutta omistusasunnoissa on hyvätkin puolensa ja jokainen valitsee sen, mikä itselle parhaimmalta tuntuu 🙂 Mutta nyt toivottelen vaan tsemppiä muuttoon 🙂
Kiitos Ellu! Aivan superhyvä ja kannustava kommentti, ja olen ihan kaikesta täysin samaa mieltä! <3 Karsin tavaraa jo mennessä, mutta joudun tekemään sitä vielä täällä uudessa kodissakin. Muuttolaatikot olen saanut kuitenkin jo tyhjennettyä (tosin kasasin niiden sisällöt lattialle..), mutta illalla voi muuttofirma noutaa laatikot kuten on sovittu. Huh, ensimmäinen urakka pulkassa! Olen tuosta vuokralla olemisesta kanssasi tismalleen samaa mieltä. On niin ihanan vapauttavaa kun ei tarvitse olla vastuussa periaatteessa mistään. 🙂 Edellisessä asunnossa tapahtui muutama vuosi sitten pieni vesivahinko (yläkerran vedet tuli meidän lattialle putkitukoksen vuoksi. Ilmoitus vuokraisännälle, ja homma hoitui. Ei tarvitse itse vaivata päätään (eikä kukkaroaan) noilla kalliilla asioilla. 🙂
[…] Muutimme heinä-elokuun vaihteessa ja päätin silloin hankkiutua kerralla eroon paljosta tavarasta. Annoin tavaroita ystävilleni ja tein lahjoituksia hyväntekeväisyyteen. Ison osan tavaroista möin erilaisilla kirpputoreilla. Tavara liikkui kirppiksillä mukavasti, joten ajattelin nyt hieman vertailla neljää eri tapaa, jolla myyntiä tein. […]