Kiire oikoo mutkat ja mielen

tunnetila: pohdiskelu

Arvatkaa mikä on parasta lääkettä siihen, kun tuntuu ettei osaa mitään? Kiire. Aivan jäätävä kiire.

Kun esim. tajuat, että sinun pitäisi olla saman päivän aikana fyysisesti kahdessa paikassa yhtä aikaa, plus vielä näiden päälle olisi tiedossa verkkopalaveri, johon haluaisit osallistua. Lisäksi samalla täytyisi hoitaa kaikki muut juoksevat työasiat, vastailla sähköposteihin, kirjoittaa jokseenkin järkeviä tekstejä, suunnitella seuraavaa viikkoa ja sopia tulevan viikon aikatauluista.

Siinä ei kuulkaa jäädä kaivelemaan omaa napaa tai surkutella osaamattomuutta. Siinä painetaan hommia sen kummempia miettimättä, ja yritetään vain selviytyä päivä kerrallaan hommista edes jollain tavalla.

Oman osaamattomuuden märehtiminen vie aikaa ja voimavaroja, eikä nyt ole todellakaan aikaa sellaiseen turhuuteen. Eteenpäin vaan ja täysillä!

takki KappAhl*, huivi Balmuir*, mekko Miia Halmesmaa* (osa kaupallista yhteistyötä Weecos-lähettiläänä), laukku Marc Jacobs, korut Lillan Helsinki (korvikset saatu), sukat Helsingin Villasukkatehdas*, kengät Blue On Blue*

Päivät menevät kiireen ja pitkien työpäivien puitteissa nopeasti, eikä päivisin ehdi juuri murehtimaan. Kiire kuitenkin tuo mukanaan muita lieveilmiöitä, kuten stressin ja unettomuuden. Aamuyöllä kolmelta herääminen sydän tuhatta ja sataa hakaten, kaikki maailman murheet mielessä pauhaten, on alkanut taas tulla tutuksi.

Jotta elämässä olisi muutakin sisältöä kuin työ, olen buukannut lähes koko syksyn ajan joka viikolle jonkun kiva asian piristämään arkea ja virkistämään mieltä.

Olen käynyt viime viikkojen aikana kaksi kertaa elokuvissa ja viettänyt ihanan juusto-viini-illan ystäväni kanssa. Ensi viikolla tiedossa on hieronta, ja seuraavien viikkojen aikana kasvohoito, teatteri-ilta, Ayurvedinen hemmottelupäivä, treffejä ystävien kanssa jne.

Toki kiihtyvä koronatilanne saa mietteliääksi ja ihmisten ilmoilla liikkuminen vähän hirvittää. Olen kuitenkin miettinyt asian niin, että koska olen tällä hetkellä läsnätöissä joka päivä, voin saada koronan vaikka työmatkalla. Eli kun käyn nyt töissä, enkä ole koko aikaa kotona turvassa kuten keväällä, niin voin ihan hyvin samalla myös vähän elää. Maski päällä, käsidesi ja kumihanskat mukana, turvavälit huomioiden.

Tiivis työrupeamani kestää marraskuun loppuun asti, eli seitsemän viikkoa on vielä jäljellä. Sen jälkeen koittaa lähes kuukauden mittainen joululoma, jonka aikana on tarkoitus ladata akkuja ja olla vaan!

Tiivistä hurlumheitä ja projektityötä jaksaa paremmin, kun tiedossa on päivä, jonka jälkeen tahti tulee helpottamaan. Oman osansa jaksamiseen tuo myös mielenkiintoinen työ, jota taidan osata joka päivä edes ihan pikkasen paremmin. Tai sitten vain olen lakannut murehtimasta omaa osaamistani. Molemmat vaihtoehdot on minusta ihan yhtä hyvät!

Kuvat: Vilma

12