tunnetila: pohdiskelu
Ihan sellaisella mukavalla asialla läksin kirjoittelemaan, että löysin hetki sitten kenkäkaappini perukoilta aivan ihanat mokkasaappaat! Vaikken mikään kenkäröykkiöiden kuningatar olekaan, niin minulta oli silti päässyt unohtumaan, että kenkäkaapissa alimmaisena (suurin kenkälaatikko) olivat Shabbies Amsterdamin saapikkaat.
Ostin nuo saappaat vuonna 2012 ja käytin niitä muutaman vuoden ajan todella paljon. Jossain vaiheessa ahkeran salitreenin myötä pohkeitteni lihaksisto muuttui kuitenkin sen verran jämäkämmäksi, että omistamistani saappaista juuri mitkään eivät mahtuneet enää pohkeen kohdalta jalkaan. Olen ollut siinä uskossa, että möin silloin kirppiksellä kaikki saappaani, mutta kuinka ollakaan, näistä lemppareista en ollut silloin luopunut.
Ja onneksi en luopunut, sillä tykkään näistä edelleen tosi paljon! En ole aikoihin käyttänyt mekkoja talvisin, sillä olen ajatellut, ettei minulla ole oikein mekkojen kanssa sopivia kenkiä. Mutta onhan minulla!
untuvatakki Marimekko, pipo Samuji, kashmirhuivi H&M Premium*, laukku Johanna Gullichsen, saappaat Shabbies Amsterdam
Ennen saappaiden uutta käyttöönottoa suutari vaihtoi niihin kantalaput, ja seuraavaksi saappaisiin kannattaa vaihtaa koko ulkopohja. Saappaiden pohja on nimittäin kulunut päkiöiden alta niin sileäksi, että heti jos kadulla tulee vastaan vähänkin lunta, on saappaat todella liukkaat. Mutta ihanaa silti, että pienillä fiksauksilla kengille saa taas rutkasti lisää käyttövuosia.
Olen viime aikoina miettinyt paljon palveluita, joita käytän nykyään koko ajan vähemmän ja vähemmän. Vielä jokunen vuosi sitten kävin suutarilla muutaman kuukauden välein vaihdattamassa kenkiini korkolappuja. Korkkareiden, korollisten saappaiden ja nilkkureiden kantalaput kuluivat vauhdilla, ja kun en juuri muita kenkiä käyttänyt, niin suutarilla tuli käytyä tämän tästä.
Samaan aikaan olin myös pesulapalveluiden suurkuluttaja. Käytin niin paljon silkkipaitoja, sekä muista herkistä materiaaleista valmistettuja mekkoja ja puseroita, että lähellä olevan pesulan henkilökunta moikkaili minulle jo kadulla vastaan tullessaan. Kävin parhaimmillaan pesulassa viikoittain.
Nykyään tallustelen menemään matalapohjaisissa rennoissa jalkineissa, ja suurin osa käyttämistäni vaatteista puhdistuu perinteisessä vesipesussa taloyhtiömme pesutuvassa, tai sitten vain tuuletusparvekkeella tuulettumalla. Ah miten helppoa ja edullista!
Samalla kun iloitsen itseltä pois jääneistä pesula- ja suutarilaskuista en voi olla miettimättä, mitä muuttunut muoti (sis. viime vuosien kotoilun mukanaan tuomat helppohoitoiset collegeasut) ovat tehneet vaikkapa juuri pesulapalveluita tuottaville yrittäjille.
Lisääntynyt kotona oleminen on osaltani vähentänyt yllä mainittujen palveluiden käytön lisäksi ainakin joukkoliikenteen käyttöä, kodinhoidollisia palveluita (kodinhoitajan tekemät kuukausisiivoukset) ja lounasravintoloissa syömistä.
Oletteko Te vähentäneet poikkeusvuosien aikana palveluiden käyttämistä tai muutenkin kuluttamista ihan yleisellä tasolla? Kampaajalla, hierojalla ja kosmetologilla minun tulee onneksi edelleen käytyä ihan normaalisti, eli ihan kaikkien palveluiden käyttämistä en sentään ole lopettanut.
Kuvat: Anna-Maria / Secret Wardrobe
6