tunnetila: onni
Maanantai tuntui töissä todella pitkältä päivältä. Oli kiirettä, oli painostavaa, ja henkisestikin vähän ahdistavaa. Vihdoin aika myöhään illalla yksi työkavereistani päätti, että nyt sai hommat tältä päivältä riittää ja lähti kotiin. Lähtiessään hän huikkasi muille heipat. Toinen kollegani yritti vastata vilkutukseen, muttei yhtäkkiä tiennyt mitä sanoa.
Hän heilautti lähtijälle kättään ja katsoi minuun hämmentyneenä. ”Onko nyt perjantai? Täytyykö toivottaa hyvää viikonloppua?” ”Ei, nyt ei ole perjantai. Tänään on maanantai”, totesin hänelle. ”Mitä, maanantai? Oletko varma ettei ole edes tiistai?” ”Kyllä, olen varma että tänään on vasta maanantai. Olen pahoillani.”
Kollegani näytti todella hämmästyneeltä ja totesi ”Kylläpä tämä maanantai on tuntunut todella pitkältä.” Olin samaa mieltä. Viikon mittainen maanantaipäivä oli kyllä liikaa, ja tuo tunne kertoi koko tiimin väsymyksentilasta kaiken olennaisen.
Viikkailen näissä kuvissa vähän niin kuin vertauskuvallisesti kuluneen vuoden töitä kasaan, ja valmistaudun joululomaan. Parin viikon loma ei tule yhtään liian aikaisin.
Kiitos Teille rakkaat, ihanat, tärkeät ja uskomattoman upeat virtuaaliystäväni taas tästä vuodesta! Teidän kanssanne on vaan niin älyttömän kiva olla ja viettää aikaa. Olette kultaa!
Palataan taas kunhan voimia on kerätty puolin ja toisin. Vuosi 2019 on mahdollisuuksia täynnä, joten ladataan nyt akkuja, jotta jaksetaan tarttua eteen tuleviin tilaisuuksiin. Otetaan ensi vuonna koppia uusista asioista ja haasteista, ja tehdään elämästä pientä seikkailua!
Kuvat: Vilma
