Browsing Category

kulttuuri

Tunnelmallinen Tivoli

tunnetila: onni

Ajattelin viime perjantaina, että hämmästyttävän upean Legolandin jälkeen mikään kokemus ei voi tuntua vähään aikaan miltään. Olin väärässä.

Menimme siskoni kanssa lauantai-iltana Köpiksessä kierrellyn päivän jälkeen hotelliin päikkäreille, ja pienen levon jälkeen suunnistimme samana päivänä avattuun Tivoliin. Kööpenhaminan Tivoli on ehkä tunnelmallisin huvipuisto maailmassa, ja se onkin yksi Köpiksen tunnetuimmista matkailukohteista.

Tivoli on pääasiallisesti auki kesäisin, mutta näin Halloweenin aikaan se avautuu muutamaksi viikoksi entistäkin upeampana. Sisäänpääsy alueelle maksaa 120DKK (n. 16€), mutta jos haluaa käydä Tivolin laitteissa (hurjia vuoristoratoja ja muita pelottavia vekottimia), täytyy laiteranneke tai -liput ostaa erikseen.

Tyydyimme siskoni kanssa alueella kiertelyyn ja herkutteluun, ja jätimme laitteet sikseen. Ilman laitteitakin alueella oli valtavasti nähtävää. Koko alue oli valaistu tuhansin viehättävin valoin, ja tunnelma oli mieletön. Tivolin alueella oli mahdollista shopailla mielin määrin vaikka mitä, matkamuistoista vaatteisiin ja asusteisiin. Ravintoloita alueella on 60 (!), joten syötävää löytyy varmasti jokaiseen makuun.




Laservaloshow, hattarat, tivolin syke, iloiset ihmiset ja lämmin syyssää saivat jo itsessään sydämeni pamppailemaan tavallista nopeammin, mutta siinä hetkessä kun astuin erään ravintolan puutarhaan, tuntui että pakahdun.

Sadoin valoin koristellusta rönsyilevästä puutarhasta löytyi yhtäkkiä salaisia pieniä nuotiopaikkoja. Pienten nuotioiden ympärille oli kerääntynyt ihmisiä juomaan viiniä ja paistamaan avotulella vaahtokarkkeja. Nuotiot olivat ravintolan ylläpitämiä, ja vaahtokarkit sai ostaa ravintolasta. Mikä huikea idea! Olisikohan tuollainen avotulen tekeminen ravintolan puutarhaan mahdollista Suomessa? Vähän epäilen…

Kööpenhaminan Tivoli juhlii tänä syksynä merkittävää juhlavuotta. Tivoli on avattu 175 vuotta sitten, 15.8.1843, ja se on maailman toiseksi vanhin toiminnassa oleva huvipuisto. Ihan käsittämätöntä, että tuollaisia paikkoja on olemassa! Täytynee ottaa tavoitteeksi mennä Tivoliin uudestaan viimeistään silloin, kun siellä juhlitaan 200-vuotissynttäreitä. Onnistuisikohan tuo?

Kun suunnittelimme kesällä siskolleni synttäriyllätystä, ja totesimme, että pääsemme matkaan vasta syysloman aikaan, minua vähän harmitti. Ajattelin, että Legolandissa täytyy käydä kesällä, ja että Tivoli ei ole syksyllä auki. Mutta mitä vielä!

Jos suoraan sanon, niin tämän parempaa ajankohtaa kummankaan kohteen kokemiseen ei voi olla. Kaikki oli niin täydellistä, tunnelmallista ja kaunista! Suosittelen lämpimästi syksyistä Tanskan matkaa!

Legolandissa

tunnetila: ilo

Legoland. Voi vitsit mikä paikka! Vaikka näin tuon ihmeellisen maailman omin silmin, ja vaikka minulla on kaikesta sen upeudesta yli 200 kuvaa muistona, en kuvia selatessani voi vieläkään ymmärtää, miten hienoa Legolandissa oli.

Lasten mielestä Legoland on varmasti maailman paras paikka huvipuistolaitteineen, hauskoine Lego-rakennelmineen ja hattaroineen. Aikuisen on helppo yhtyä samoihin aatoksiin, mutta aikuisena kokonaisuutta tulee katsoneeksi ehkä hieman eri kulmasta kuin lapsena.

Aikuisena ihmettelee Lego-maailman rakentaneiden mielikuvitusta, tarkkuutta, yksityiskohtien ymmärrystä ja rakentamisen taidokkuutta. Esimerkiksi postauksen kuvissa esiintyvä Minimaailma (Miniland), on uskomaton kädentaitojen ja kekseliäisyyden tyyssija.

Kööpenhaminan Nyhavn, satama-alue vedessä liikkuvine aluksineen ja lastauslaitureineen, Kaastrupin lentokenttä, Amsterdam ja sen kanaalit, maanviljelyksestä elävät pikkukaupungit, maailman tärkeimmät ja korkeimmat nähtävyydet jne. Kaikki tuo oli esitetty Minimaailmassa pilkuntarkasti, yhtään palikkaa ei puuttunut.

Pelkästään Minimaailman rakentamiseen oli käytetty yli 20 miljoonaa Lego-palikkaa. En edes uskalla arvata, kuinka paljon palikoita on mennyt koko Legolandin kasaamiseen. Minimaailman lisäksi Legolandissa oli mm. eläinsafari, jonka varrella näkyi lähes aidon kokoisia ja todella aidon näköisiä eläimiä apinoista elefantteihin ja flamingoista puhveleihin. Omat maailmansa oli myös mm. NinjaGo -legoille, Duploille ja merirosvoille.

Vietimme alueella siskoni kanssa 7 tuntia, emmekä silti ehtineet katsoa ihan kaikkea mitä alueelta löytyi. Kävimme vain muutamassa huvipuistolaitteessa ja katsomassa yhden lyhyen 4D-leffan, joten niihinkään ei mennyt kovin paljon aikaa, mutta silti paljon jäi vielä näkemättä. Huh huh mikä paikka!

Ohessa muutaman asian lista, jotka Legolandissa vierailevan kannattaa tietää.

  • Lennä Billundiin. Legoland sijaitsee Billundissa ja Köpiksen ja Billundin välinen junamatka kestää reippaasti yli 3h. Suosittelen siis lentämään Helsingistä suoraan Billundiin. Tuo lento kestää alle 2h ja reittiä liikennöi ainakin Finnair.
  • Lentokenttä on ihan Legolandin vieressä. Matka taittuu bussilla muutamassa minuutissa ja maksoi (lokakuussa 2018) 24DK, eli noin 3,20€/hlö/suunta.
  • Osta lippu Legolandiin etukäteen Legolandin verkkokaupasta. Säästät siinä 10% ja vältyt lipputiskille jonottamiselta.
  • Sisäänpääsymaksu alueelle kattaa kaikki huvipuistolaitteet ja ajelut eri alueiden läpi. Kannattaa siis ottaa alueesta kaikki irti!
  • Vieraile Legolandissa alkusyksystä, mieluiten Halloweenin aikaan. Jonoja ei ole nimeksikään, mutta nähtävää senkin edestä. Puistoon on rakennettu Halloween-henkeen vaikka mitä extraa, ja oranssina leiskuvat syksyiset puunlehdet tekevät puistoon todella viehättävän tunnelman.
  • Ota juotavaa ja pientä purtavaa mukaan. Alueella on paljon piknik-alueita, joissa voi syödä omia eväitä. Suurin osa ravintoloista ja kioskeista avasi ovensa vasta klo 14 (syksyn aikataulu), joten ilman eväitä nälkäkiukku tai nestehukka saattaa yllättää.

  • Ravintolat alueella on tanskalaiseen tapaan hintavia. Jos et halua käyttää aikaa lounaaseen pitkän kaavan mukaan, etkä halua maksaa lounaasta sievoisia summia, löytyy alueelta snägäreitä ja hampurilaisravintola. (Burger Kitchenin kasvisburger testattu ja hyväksi, sekä todella suureksi havaittu.)
  • Alueella on useita Lego-butiikkeja, joiden valikoimat vaihtelevat hieman. Jos siis ihastut johonkin juttuun jonka haluaisit hankkia itsellesi, nappaa se heti mukaan. Myöhemmin et välttämättä enää muista, missä liikkeessä tuo tuote oli myynnissä.
  • Legolandissa voi halutessaan myös yöpyä. Alueella on jo hotelli, mutta uutta, valtavaa linnamaista hotellia ollaan parhaillaan rakentamassa ja se avautuu ensi vuonna.
  • Jos et halua yöpyä Billundissa tee kuten me, ja yhdistä Legolandiin piipahdus Köpiksessä. Otin meille menolennot Hki-Billund, paluu taas oli Kööpenhamina-Hki. Lensimme siis Helsingistä suoraan Billundiin. Vietimme Legolandissa päivän (7h) ja läksimme illalla paikallisbussilla Vejleen, jossa vaihdoimme bussin junaan ja matkasimme illaksi Köpikseen. Junamatka kesti vähän yli 3h ja maksoi noin 50€/hlö. Junamatka oli hintava, mutta vaikka hotellit Kööpenhaminassa on aika kalliita, niin halvemmaksi tuo tuli silti. Ja bonuksena sai viettää pari päivää iki-ihanassa Kööpenhaminassa!

Jos olette menossa Legolandiin, tai suunnittelette matkaa sinne, kyselkää lisää jos jotain tulee mieleen. Vastailen kysymyksiinne parhaani mukaan! Sen voin kuitenkin jo sanoa, että vierailu Legojen maailmassa kannattaa ehdottomasti, olit sitten aikuinen lapsilla tai ilman!

Ihanaa juhannusta!!!

tunnetila: onni

Huomenna on juhannusaatto. Se tarkoittaa minulle samaa, mitä on tarkoittanut jo viimeiset 15 vuotta. Eli viikonlopun viettoa mökillä pohjoisessa.

Rakastan mökkeilyä ylipäätään, mutta etenkin mieheni vanhempien mökistä on tullut minulle näiden vuosien aikana valtavan rakas. Tuolla mökillä on juhannuksena pelattu Mölkkyä, saunottu, oteltu mökkiolympialaisissa, uitu niin kylmässä vedessä, että jalat on tehnyt mieli amputoida matalassa rantavedessä kahlaamisen jälkeen, tanssittu Hula Hulaa, grillattu, laulettu ja naurettu niin maan penteleesti. Soudeltu, rapsutettu koiria ja kissoja, tanssittu valssia saunamökin terassilla, sekä tehty kymmeniä ristikoita. Ja niin, pudottu laiturilta veteen monen sattuman summana.

Jokainen mökkijuhannuksemme alkaa samalla tavalla. Heti kun pääsemme saareen ja saamme tavarat pois käsistämme, istumme kahvipöytään, jonka kruununa on mansikkakakku. Samalla poksahtaa skumppapullo auki, ja nostamme juhlallisesti maljan juhannukselle, ja ennen kaikkea yhdessäololle.

Toinen perinne on Suomen lippu, joka nousee salkoon miesvoimin juhannusaattona kello 18. Me naiset katsomme juhlavaa tilannetta sivusta, ja kajautamme ilmoille ”Siniristilippumme, sulle käsin vannomme, sydämin: sinun puolestas elää ja kuolla on halumme korkehin.” Muistamme aina sanat tiettyyn kohtaan asti, ja sen jälkeen homma menee nauramiseksi.

Itse asiassa koko juhannus toistaa vuodesta toiseen tismalleen samaa kaavaa. Juhannuspöydässä täytyy olla aina tiettyjä ruokia, saunomisjärjestys on sama (juhannusaattona eri kun juhannuspäivänä) ja samat ihmiset kokkaavat aina tietyt ruoat (minun vastuulleni kuuluvat täytetyt herkkusienet, täytetyt paprikat ja juhannuspäivän salaatti).

Ai että! Noista elementeistä syntyy se juuri oikea, minulle maailman paras, tärkein ja rakkain juhannus. Ja huomenna se on taas edessä! Ihanaa!

Jos siis kuulette huomenna siinä yhden maissa iltapäivällä omituisen poksahduksen, niin ei hätää. Se oli vain se voimalla avautunut skumppapullo, jonka kupliva sisus pääsee herkkusuiden vatsoihin mansikkakakun kanssa pohjolan yötöntä yötä odotellessa!

Ihanaa juhannusta Teille kaikille!

Flamencoa ja glitteriä

tunnetila: tykkäys

Flamencon sanotaan olevan kotoisin Andaluciasta, ja täällä sen kyllä huomaa. Etenkin Granada oli täynnä flamencoon liittyvää turistikamaa kastanjeteista upeisiin asuihin. Granadassa on myös useita flamencostaan kuuluisia ravintoloita, ja olimmekin suunnitelleet käyvämme Granadan reissullamme katsomassa flamencoa.

Suunnitelmat kuitenkin muuttuivat lennosta, ja herkuttelu vei meidät mennessään. Saimme flamencolle varaamallemme illalle peruutuspöydän erinomaiseen ravintolaan, joten flamenco jäi sillä kertaa väliin.

Kuulimme kuitenkin viime viikolla iloksemme, että myös La Herradurassa voi nähdä laadukasta flamencoa aina perjantaisin, kunhan vain tekee pöytävarauksen ajoissa. Perinteinen espanjalaisravintola Asador El Tinao tarjoilee perjantai-iltaisin flamencoa herkullisten grilliruokien kaverina. Aloitimme siis tämän viikonlopun flamencon merkeissä.

pusero Nelly.com*, housut OVS,
korvikset Mine Güngör*, sandaalit Unisa

Flamenco on minusta ihanaa! Siinä yhdistyy upealla tavalla etelän tulinen tempperamentti ja slaavilainen melankolisuus. Tanssi on voimakasta, kitaran rytmit sykkivät kiivaammin kuin sydän ja laulu menee sieluun asti.

Harmittelin perjantain flamenco-esityksen jälkeen miksi en ollut ymmärtänyt mennä tämän kuukauden aikana opiskelemaan täällä flamencoa. Mikäpä olisi parempi paikka opetella sitä, kuin sen alkuperäiset syntysijat! Miksi mietin vain espanjan opiskelua enkä mitään kivempaa? Höh!

Vaihtaisin mielelläni kiukuttelevan pilatesohjaajan flamenco-opettajaan, olisi hän sitten miten tempperamenttinen tahansa. Flamencoon temperamentti kuuluu, pilatekseen ei ehkä niinkään. No, saanpahan ainakin hyvän syyn tulla tänne uudestaan jos flamenco tuntuu vielä Suomessa hyvältä idealta. (Googlasin jo eilen Helsingissä järjestettävät flamencokurssit, ja yksi alkaisi heti maanantaina 4.6. kun tulemme takaisin Suomeen…)

Perjantain illalliselle pukeuduin perinteisesti mustaan, ja puseroksi valikoitui Nelly.comin kevätkarkeloista saamani läpikuultava röyhelöpusero*. Pusero on minusta ihana! Suomessa käytettäväksi se on kaikessa läpinäkyvyydessään ja rimpsuissaan ehkä omaan makuuni vähän liikaa, mutta tänne se sopii täydellisesti.

Korviksiksi valitsin Mine Grüngöriltä saamani glitterkorvikset*, jotka nekin menevät samaan sarjaan ”liian näyttävät simppeliin pukeutumiseeni Suomessa, mutta täydelliset Espanjan yöhön”.

Lisäsin glitterilookia vielä essenceltä saamillani glittereillä*. Uskotteko jos sanon, että minulla ei ole koskaan aikaisemmin ollut glitteriä kasvoissa?! Glitteriä on nykyään ihan kaikkialla, ja se on todella trendikästä.

Glitterillä tehdyt lookit on usein näyttäviä ja hauskojakin, mutta minun makuuni ne ovat yleensä vähän liian runsaita. Nyt kun pääsin itse valitsemaan yksitellen purkista juuri ne minun haluamani muutamat glitterit, jotka viimeistelivät meikkini, niin nyt tykkäsin niistä tosi paljon.

Sanotaan, että glitteriä ei voi koskaan olla liikaa. Minulla taitaa päteä tähän(kin) se sama motto, mikä toimii elämässäni ohjenuorana aikalailla jokaisella osa-alueella. Eli kohtuus kaikessa, sitten on hyvä!

Mitäs tykkäätte asusta? Entä oletteko koskaan tanssineet/soittaneet tai käyneet katsomassa flamencoa?

La Herraduran helmi – Lilian Urquieta

tunnetila: ihastus

Kun sain viime syksynä kuulla, että tulemme keväällä espanjalaiseen pikkukylään, tein heti haun Instagramissa. Haku #laherradura ei tuonut ihan hirveästi osumia, mutta yksi osuma oli sitäkin kiinnostavampi. Tunnisteen takaa löytyi suloiselta ja kiinnostavalta vaikuttava butiikki nimeltä Lilian Urquieta.

Pieni googlailu paljasti, että kyseessä on kahden käsityöläisen haave yhteisestä butiikista, jossa kumpainenkin saa toteuttaa omaa unelmaansa. Vuonna 2006 tuo unelma toteutui, ja pienessä La Herraduran kylässä syntyi Lilian Urquieta.

Vuodesta 2012 butiikki on ollut samalla paikallaan idyllisen pienellä kujalla La Herraduran keskustassa. Tila on upea! Samasta rakennuksesta löytyvät butiikki, molempien suunnittelijoiden ateljeet, pieni ja viihtyisä sisäpuutarha sekä saman talon yläkerrassa on vielä perheen koti.

Ilahduin suuresti kun pääsin kurkistamaan myymälän lisäksi ateljeihin, eli sinne, missä kaikki taika tapahtuu. Näiden kuvien myötä myös Te saatte pienen maistiaisen tuohon inspiroivaan kahden taiteilijan maailmaan.




Pariskunnan taiteilijasielu Lilian valmistaa omassa ateljeessaan käsityönä mm. uskomattoman upeita koruja. Hänen käsissään myös hatut ja laukut saavat uuden, uniikin ilmeen.

Lilian käyttää koruissaan paljon kukkia ja muita luonnonmateriaaleja, ja jokainen hänen käsistään lähtenyt teos on uniikki. Tällä hetkellä Lilian työstää upeaa pääkoristetta tilaustyönä tämän kesän morsiammelle. Kaikki liikkeessä esillä olevat korut ja koristeet ovat häkellyttävän kauniita!

Lilianin mies Iñaki valmistaa omassa ateljeessaan tuotteita nahasta. Espanjalaisesta nahasta valmistuu mm. kymmeniä erilaisia laukkumalleja ja upeasti kirjailtuja kameranhihnoja.

Koska jokainen tuotteista on tehty paikan päällä käsin, ja on siten uniikki, niin jos vaikkapa laukkuihin haluaa muutoksia (lisätaskuja, kirjailuja, tietyn laukkumallin eri värisenä tms), niin kaikki tämä onnistuu.

Ihastuin yrittäjäpariskunnan intohimoon käsityöläisyyttä kohtaan niin paljon, että päätin luistaa ostamattomuushaasteestani yhden tuotteen verran.

Tuo ostos on samalla matkamuisto kuukaudesta Espanjassa, osoitus pienen yrityksen kannattamisesta ja käsityöläisyyden arvostamisesta. Lisäksi tuote on sellainen, jota olen ihan rehellisesti sanottuna tarvinnut jo muutaman vuoden, mutten ole löytänyt juuri sitä oikeaa.

Kävin ostoksilla keskiviikkona, ja minulla oli koko illan ihan kamala olo. Voin fyysisesti pahoin, sillä koin tehneeni todella väärin kun lipesin ostamattomuushaasteestani.

Makasin sohvalla pahoinvoivana ja mieheni yritti piristää minua. ”Jos sinä ostat vuoden aikana vain yhden asian, niin et voisi parempaa ja käytännöllisempää tavaraa ostaa. Ja se, että ostit sen täältä, tekee siitä entistä arvokkaamman. Nyt lopetat murjottamisen, ostoksesi on tosi hieno!”

Torstaiaamuna kävin hakemassa ostoksen itselleni. Ostos oli jäänyt butiikkiin yöksi, sillä Lilian halusi nimikoida ostokseni minulle. Nyt mustassa nahassa lukee kultaisin kirjaimin Nina. Melkein itketti kun sain sen itselleni. Enkä katunut hankintaani enää yhtään!

Ostokseni näkyy kuvissa alla. Kuka arvaa mikä espanjalaisesta nahasta tehty juttu sai ostamattomuuslakkoni väistymään hetkeksi?



Lilianin ja Iñakin käsin valmistamien tuotteiden lisäksi butiikista löytyy siellä niin ikää työskentelevän korusuunnittelijan uniikkikoruja (kauniin herkät ja ylelliset kullanväriset korut yllä), ja kenkiä sekä vaatteita valikoiduilta espanjalaisilta brändeiltä.

Harvoin törmään reissuillani butiikkiin, josta löydän itselleni näin paljon inspiraatiota, kokonaisvaltaista iloa ja näin monia hankintahimotuksia!

Lilian Urquieta
Calle Príncipe nº7
La Herradura, Granada