Browsing Category

kulttuuri

Damiterkut

tunnetila: muistelu

Terveiset Amsterdamista! Suunnitelmissani oli blogata kuulumisia reissusta joka ilta. Todellisuudessa en lopulta ehtinyt blogiini koko viikon aikana kertaakaan. Hupsis!

Viikko Damissa vierähti kuin siivillä, ja jätti jälkeensä armottoman väsymyksen. En edes riekkunut missään iltaisin, mutta silti viikko vei mehut tehokkaasti.

Tai no, yhtenä iltana olin muutaman tunnin eräässä gaalassa, ja sieltä löysin tieni pieneen, kivaan ja hämyiseen jazzkapakkaan, mutta tuoltakin reissulta olin hotellilla nukkumassa jo yhden maissa. Ei vain pysynyt silmät auki, joten oli parempi nukkua joka yö kunnon yöunet, kuin kerätä väkisin univelkaa.

Vaikka väsymys painoi, niin reissu oli silti tosi kiva ja hyvin antoisa.

Kävin Amsterdamissa edellisen kerran marraskuussa 2004. Kaupunki oli hieman muuttunut näiden vuosien aikana. Muistin Amsterdamista tuolta reissulta kolme asiaa. Sen, että Damissa oli jäätävän kylmää ja kosteaa. Olin jäässä 24/7 ja nukuin hotellissakin vaatteet päällä, koska syväjäädytetty olo ei sulanut edes sisällä peittojen alla.

Toinen asia minkä muistin, oli se, että kaikki ravintolat tarjoilivat vain pihvejä. Minulle ei tahtonut löytyä mitään syötävää.

Kolmas muistoihin jäänyt asia oli maailman kauneimmat talot ja kotoisimmat asunnot, jotka sijaitsivat kanavien rannoilla, ja joihin oli ihana kurkistella sisälle pimeinä iltoina. Kun siis oli iltakävelyllä syväjäädytettynä, ja haaveili pääsystä kotoisten tulisijojen ääreen…

Muistoni Amsterdamista eivät olleet siis sieltä mairittelevimmasta päästä. En myöskään ollut tässä välissä kokenut tarpeelliseksi käydä kaupungissa uudestaan. Vähän siis jännitti mennä Amsterdamiin taas samaan (kylmään) aikaan vuodesta.

Tältä reissulta mieleeni jäivät päällimmäisenä seuraavat kolme asiaa.

Ravintolat. Jos joku kysyy minulta Amsterdamista hyviä ravintolavinkkejä, niin vastaan, että mene lähes mille tahansa pienelle poikkikadulle, niin tulet löytämään ihania pieniä ravintolota tai kahviloita!

Isoilla kaduilla on perinteiset Burger Kingit, pihviravintolat, kebabpaikat ja Mäkit, mutta pikkukadut on täynnä uskomattoman viihtyisiä paikkoja todella herkullisine ruokineen.

Itse söin mm. seuraavissa paikoissa, ja voin suositella jokaista niistä täydestä sydämestäni: Eatmosfera Restaurant (superhyvä italialainen ravintola), SLA (luomuravintola), De Laatste Kruimel (lounasta ja kaikkia mahdollisia herkkuja), Toon Amsterdam (osteribaari, myös erinomainen pizza) ja Cafe Georgette (aamiaista-lounasta-kahvia).

Hullu (pyörä)liikenne. Pyörät, autot ja ratikat ajelivat kaduilla ristiin rastiin, eikä liikennevaloja juuri ollut. Olin koko ajan sydän syrjälläni ja juoksentelin risteyksissä tien yli ihan miten sattuu, pyöräilijöitä väistellen. Ehkä tuohon tottuisi pian, mutta nyt huomasin ärsyyntyväni jatkuvasta ympärilleni pälyilystä.

Tuo sama asia ahdistaa minua myös Köpiksessä. On kiva että pyöräillään, mutta onko niillä pyörillä aina pakko ajaa ihan täysillä?!

Tötsyturismi. Asuin hotellissa Rembrandtplein -aukion laidalla. Aukio on tunnettu yöelämästään ja lukuisista coffeeshopeistaan. Minne menikin, niin kaikkialla leijaili vastaan imelä hasiksen tuoksu ja ihmiset parveilivat kaduilla kahviloiden läheisyydessä.

Tiesin ja muistin, että pilven polttaminen on Amsterdamissa yleistä ja sallittua, mutta tuollaisiin turistimassoihin en ollut koskaan aikaisemmin missään törmännyt.

Toki Amsterdamissa oli edelleen niitä kuvankauniita taloja, upeita jouluvaloja, mahtavat shoppailumahdollisuudet, sykähdyttävän värikkäitä kukkatoreja, huikeita museoita ja kaikkea muuta kaunista, mutta silti päällimmäisenä reissusta mieleen jäivät nuo muutamat jutut, joista en oikein pitänyt.

Jos alan vielä joskus suunnittelemaan Amsterdamin reissua, niin valitsen ehkä hotellini sijainnin toisin (tällä matkalla hotellini oli Rembrandtpleinilla työni vuoksi), ja menen sinne kesällä kun ei ole pelkoa palelemisesta.

Tällä kertaa en onneksi palellut reissussa lainkaan. Olin varautunut kanavista hohkavaan kylmyyteen ottamalla mukaan tänä syksynä hankkimani Marimekon paksun untuvatakin, ja sen syövereihin oli ihana iltojen pimentyessä upota.

Reissu oli tosi mukava, mutta onpa ihana olla nyt myös kotona!

Tähdet, tähdet

tunnetila: onni

Huikea Tähdet, tähdet -ilta takana! Illan kuvasaldolla tai kuvien laadulla ei voi kehuskella, mutta eikös se ole onnistuneen illan merkki, jos kuvat tärähtelee ja kamera unohtuu kassiin?

Jätän siis nämä tärähtäneet kuvat vain tähän. Käteni oli onnistuneeseen selfiehen Mikael Saaren (!!!) kanssa ihan liian lyhyt, enkä saanut kameraa niin kauas, että se olisi tarkentanut kasvoihimme kunnolla.

Miksi edes yritin ottaa kuvia kameralla enkä käyttänyt puhelinta? Tollo mikä tollo, ja ehkä vähän pökerryksissä ihastuksesta.

Mikael olisi herrasmiehenä auttanut kuvaamisessa, mutta hänellä oli tärinä päällä juuri vedetyn shown ja sen jälkeisen adrenaliiniryöpyn vuoksi, ja hän pelkäsi pudottavansa kamerani. Teki mieleni sanoa, että mullakin tärisee käsi, mutta se johtuu siitä, että meinaan pyörtyä.

Ae että mä olen näistä kuvista ja tuosta kohtaamisesta silti onnellinen!!!

(Mikaelin Tähdet, tähdet -urakka loppui eilen. Täytyy kuitenkin ajatella positiivisesti. Nyt kun Mikael on poissa kisasta, minulta säästyy rahat. Kisassa on sitä paitsi jäljellä uskomattoman upeita laulajia, joista kuka tahansa voi voittaa!)

Prahan parhaita paloja

tunnetila: muistelu

Jatketaan (ikivanhojen) reissupostausten sarjaa! Tiedän, että eräs blogini ihanista ja pitkäaikaisista lukijoista on kaivannut vinkkejä tulevalle Prahan reissulleen. Kauhukseni kuulin, että tuo reissu on juuri nyt, ja että Heidi lähti Prahaan eilen. Iik ja apua, reissu tuli jo, enkä minä saamaton ole kirjoittanut ajoissa vinkkipostausta!

Tässä se kuitenkin nyt tulee. Toivottavasti ehdit Heidi napata edes yhden vinkeistäni omalle reissullesi!

  • Café Louvre (Národni 22). 1900-luvun alusta asti kahvilana toiminut Café Louvre on toiminut kantakuppilana niin Kafkalle kuin Einsteinillekin. 1990-luvulla vanhaan loistoonsa entisöity kahvila on historiansa vuoksi yksi Prahan suosituimmista kahviloista. Ruokalistat on tshekiksi, mutta onneksi tilaamani (ohra?)risotto osoittautui herkulliseksi. Ja ruoat huuhdotaan alas tietysti tshekkiläisellä oluella.

  • Suloinen ja tunnelmallinen kahvila Cathedral (Týnská 11 – Staré Město) löytyi ihan sattumalta, kun puikkelehdimme Prahan vanhoilla, pikkuruisilla kaduilla ees taas vailla päämäärää. Kahvilassa oli ihana tunnelma! Useita pieniä sievästi sisustettuja huoneita, joissa sai nauttia teensä ja herkullisia kakkuja ihan rauhassa.
    Kahvilan yläkerrassa on myös hotelli, jonne ajattelin tehdä huonevarauksen kun seuraavan kerran suuntaan Prahaan. Juttelin kompleksin omistajan kanssa pitkään, ja ihastuin hänen ajatuksiinsa asiakaspalvelusta ja laadukkaasta yöpymisestä.
  • Botanicus (Týn 3/1049 (Týnský dvůr – Ungelt)). Cathedral kahvilan läheltä löytyi Prahan luonnonkosmetiikan helmi, Botanicus. Suuri butiikki oli täynnä toinen toistaan kiinnostavampia paikallisia kosmetiikkatuotteita. Tuotteiden raaka-aineet kasvatetaan Botanicuksen omilla viljelmillä ja tuotteet valmistetaan brändin omissa tehtaissa. Kun jälleenmyynti tapahtuu saman toimijan alla, tuotteiden alkuperä tiedetään, ja hinnat pysyvät maltillisina ilman välikäsiä.
    Ostin itselleni kasvonaamion, käsivoiteen ja huuliöljyn, joita en ole vielä edes ehtinyt testaamaan. Hmmm, onkohan luonnonmukaiset tuotteet ehtineet mennä jo vanhaksi? Täytyykin ottaa ne heti käyttöön ja kirjoitella niistä tuotearvioita mahdollisimman pian.

  • Kafka Snob Food (Široká 64/12). Myös tähän ravintolaan eksyimme ihan sattumalta, kun kuljeskelimme kaupungilla vailla päämäärää. Nälkä iski juuri tässä kohtaa, ja painelimme sisään ravintolaan ihan sen kafkamaisen nimen perusteella. Tilaamani tortelliinit veivät kielen mennessään. Myös niiden esillepano hauskassa kattilassa miellytti. Kolmesta tortelliinista ei kuitenkaan lähtenyt nälkä, eli pieni salaatti tms. olisi ollut aterialle mukava lisä.
    Tila oli kiva ja viihtyisä, mutta tässä ravintolassa sai tupakoida. Tupakoitsijoille oli oma puolensa, mutta tupakan haju tuli silti välillä myös savuttomalle puolelle. Jos siis olet yliherkkä tupakoinnille, niin tämä paikka ei ehkä ole sinua varten, vaikka muuten suositeltava onkin.
  • Jazz risteily (lähtöpaikka Gate 2, Cechuv Bridge). Illan pimetessä (klo 20.30) käynnistää Jazz-laiva Kotva moottorinsa ja tunnelmallinen jazz-ilta pitkin Vltavaa alkaa. Orkesterit vaihtelevat, mutta maisemat pysyvät samana illasta toiseen.
    Omalle risteilyllemme sattui orkesteri, joka fiilisteli tuttuja biisejä Michael Jacksonista Dizzy Gillespiehen omilla sovituksillaan. Tunnelma oli katossa ja meno mahtavaa! Ympärillä loistivat Prahan valot ja olut oli hyvää. Oli ihan superkiva ilta! Todellinen jazzin ystävä ei tuosta musiikista mitään suurempia kiksejä olisi ehkä saanut, mutta juuri tuossa hetkessä oli mukava yhtyä yhteislauluun vanhojen tuttujen biisien kanssa.

  • Restaurace Luka Lu (Újezd 33 – Malá Strana). Myös tämä ravintola, yksi reissun ehdottomista kohokohdista, tuli vastaan sattumalta. En ole koskaan ollu näin hullussa ja sekopäisessä, mutta samalla hauskassa ja viehättävässä paikassa! Tässä ravintolassa oli tuhansia yksityiskohtia joita ihailla. Pöytiä astioineen ja ruokailijoineen (nalleja ja nukkeja) oli ruuvattu kattoon, ja kaikki muutkin paikat oli täynnä tauluja ja eriskummallisia tavaroita.
    Totesin työkaverilleni (jonka kanssa reissussa olin), että ihan sama millaista ravintolan ruoka on, silmänruokaa täällä on sekin edestä. Tilaamani kala oli kuitenkin erinomainen ja palvelu pelasi. Aivan must paikka vierailla, jos tykkää vähän sekopäisestä meiningistä.
  • Botas 66 (Skořepka 4 – Old Town ja Křížkovského 18 – Žižkov). Jos kaipaat kohtuuhintaisia, persoonallisia lenkkareita tai tennareita, käy kurkkaamassa Botas 66:n valikoimia. Kengät valmistetaan Tshekeissä, ja malleissa on kivan trendikäs retrofiilis. Ostin itse reissusta mustat lenkkarit, jotka näkyvät jalassa mm. tässä postauksessa.

Kas tässä muutamia kivoja paikkoja, joita viimeisimmällä Prahan reissullani löysin.

Tämä vanhojen reissukuvien läpikäynti on toisaalta ihanaa, herättää niin paljon muistoja, mutta toisaalta kamalaa. Tulee reissukuume, vaikka juuri eilen totesin, että onpa ollut ihana olla vähän aikaa vain kotona.

No, tälle syksylle on onneksi edessä pari pientä matkaa, joten ne auttavat varmasti reissukärpäsen puremaan.

Vinkkejä Madridin kävijälle

tunnetila: muistelu

Olimme Madridissa toukokuussa, ja vasta nyt ehdin vihdoin istumaan reissuvinkkipostaukseni ääreen. Postaus on vain 5kk myöhässä, ei kai siinä mitään… Parempi kuitenkin myöhään kun ei silloinkaan, eli tässä muutama matkavinkki Madridiin.

  • Museot. Madridissa on ihan huikeita museoita! Museot Reina Sofia, Thyssen ja Del Prado muodostavat museotriangelin, eli sijaitsevat lähellä toisiaan. Yhdessä päivässä näitä kaikkia ei kuitenkaan kannata yrittää ahnehtia. Yksi iso museo (ja pari pienempää nähtävyyttä) päivässä riitti ainakin meille. Halusin ehdottomasti nähdä Picasson Guernican, joten tällä reissulla kävimme Reina Sofiassa.
  • Parque del Buen Retiro. Jos olet Madridissa kesällä, ja sisämaassa vellova helle tuntuu tukahduttavalta, kannattaa paeta kaupungin useisiin suuriin puistoihin. Esimerkiksi El Retiro -puistossa on kaunis kristallipalatsi ja pieni museo, joissa molemmissa kannattaa piipahtaa.
  • Rosaleda -ruusupuutarha, josta lisää tietoa aiemmassa postauksessani.
  • San Isidro -festivaali toukokuussa. Olimme sattumalta Madridissa San Isidro -festivaalin aikaan. Neljän päivän ajan festivaalia juhlittiin ympäri kaupunkia tanssien, laulaen, syöden ja juoden. Kaupungin suurimmilla aukioilla (esim. Plaza Mayor) esiintyi juhlapäivien aikana kymmeniä bändejä ilmaiskonserteissa.
    Suurissa puistoissa (esim. Pradera de San Isidro) oli myös suuren luokan festaritunnelmaa. Puistoissa oli joka ilta ilmaisfestarit, ja tunnelma oli mieletön. Kymmeniätuhansia ihmisiä, ruokakojuja silmänkantamattomiin, iso festarilava ja huikeita espanjalaisia bändejä.
    Vaikka kaikki bändit olivat meille tuntemattomia, niin muutamilla niistä oli niin hyvä meno, että olemme kuunnelleet kyseisiä bändejä vielä kotonakin. Musiikin avulla pääsee mahtavasti palaamaan lomatunnelmaan.

  • Suosikkialueeni kaupungissa oli ehdottomasti Malasaña. Värikkäitä taloja, pieniä sieviä butiikkeja vintagesta tämän hetken kuumimpiin brändeihin, graffiteja ja valtava määrä ravintoloita. Tällä alueella olisi viihtynyt pidempäänkin!
  • Uusi espanjalainen vaatebrändi, johon tällä matkalla tutustuin ja ihastuin, oli Friday’s Project (liike osoitteessa Fuencarral, 9). Sovittelin liikkeessä ison kasan vaatteita, mutta oikeita kokoja lemppareistani ei löytynyt. Toivotaan parempaa onnea seuraavalla kerralla.
  • Kiva pizzeriakonsepti Cien Pizzitas, löytyy Madridista muutamasta eri osoitteesta. Kuten nimi kertoo, tarjolla on sata erilaista pizzaa, ja pizzoja saa pizzitoina, eli pieninä ”pitsasina”. Otin kaksi erilaista pientä pizzaa, täytteinä muistaakseni savulohi-ranskankerma-capris ja päärynä-sinihomejuusto-rucola. Pienet pizzetat olivat söpöjä ja superhyviä!
  • Ravintola Bosco de Lobos (Architecture School, Hortaleza 63) Arkkitehtikoulun yhteydessä oleva näyttävä rakennus kätkee sisäänsä hyvin mielenkiintoisen ravintolan. Ravintolan kirjahyllyiltä voi ruokaa odotellessa napata arkkitehtuuria käsittelevän teoksen, ja lueskellessa aika kuluu kuin siivillä. Söin ravintolassa muistaakseni kampasimpukka-pinaattipastan, ja se oli ihanan kermaista ja maistuvaa.
  • Lolo Polos -artesaanijäätelö (Calle del Espíritu Santo, 16) Käsintehtyjä, pelkästään tuoreista hedelmistä ja eksoottisista mausteista tehtyjä mehujäitä. Oma mehujääni oli tehty vadelmista ja viherpippurista. Raikasta ja välillä polttavan mausteista. Ihana herkku helteiseen päivään!

  • Kauppahallit. Madridissa on paljon ihania kauppahalleja, joissa on kiva käydä maistelemassa vaikkapa paikallisia tapaksia ja viinejä. Kävimme Mercado de San Miquelissa lauantai-iltana, ja kauppahalli oli tuolloin niin täynnä, ettei sekaan mahtunut. Kävelimme hallin käytävät läpi ihmismassaan puristuneina, emmekä edes harkinneet syövämme siellä mitään. Äkkiä ulos, ja parempi yritys seuraavalla vierailukerralla.
  • Mercado San Ildefonso (Fuencarral, 57). Moderni ja trendikäs kauppahalli monessa kerroksessa trendikkäällä Malasañan alueella. Suosittelen piipahtamaan!

Mitähän muuta? Tässä nämä ensimmäisenä mieleeni tulleet vinkit. Jos teille tulee mitä tahansa kysyttävää Madridista, vastaan mielelläni jos vain osaan.

Jos olin postauksen alussa nolona siitä, että tämä postaus tulee 5kk myöhässä, niin ei tämä vielä mitään. Olen nimittäin luvannut kirjoittaa vinkkipostaukset myös Prahasta, jossa kävin viimeksi toissakevänä, ja Macaosta, jossa matkailimme Hongkongin reissun yhteydessä maaliskuussa 2016.

Ja niin, onhan tuolla postausluonnoksissa vielä vinkkipostaus Washingtoniin. Minähän vuonna me siellä oikein oltiin? Taisi olla 2012. Ei jestas! Kuvat ja kaikki on ollut valmiina jo kohta kuusi vuotta, mutta tekstiä en vaan saa aikaan. Arvatkaa hävettääkö olla näin saamaton?

Onneksi oli tämänkin postauksen kuvat jo valmiina. Ilman niitä en olisi varmaan edes muistanut mitä kaikkea tuolla lomalla tuli tehtyä. Mainittakoon muuten vielä se, että tälle reissulle en ottanut lainkaan kameraa mukaan. Napsin kaikki reissukuvat Huawei P10:llä ja pärjäsin pelkällä puhelimella erinomaisesti. Kuten jo aikaisemmin todettu, Huawei P10:n kamera on vertaansa vailla.

Hyvin eletty

tunnetila: ihastus

Tartut innoissasi järkevän kuluttamisen oppaaseen ja janoat kivoja vinkkejä arjen haasteiden ratkaisemiseksi. Muutaman kappaleen luettuasi masennut. Tajuat, että olet tehnyt kaiken aina ihan väärin.

Lajittelet kotitalousjätteen väärin, tykkäät vääränlaisesta ruoasta ja pahimmassa tapauksessa pilaat koko maailman tekemilläsi valinnoilla.

Ostopäätökset on kuitenkin jo tehty, maailma on jo tuhoutunut. Mitä väliä millään enää on?

Et jaksa muuttaa koko ajatusmaailmaasi tai kaikkia käyttäytymismallejasi, joten turhautuneena heität oppaan kirppiskassiin ja päätät laittaa vahingon kiertämään. Joku muu onneton saa pian tuntea olevansa epäonnistunut kuluttaja, joka elää koko elämänsä väärin.

Jos tuo kuulostaa tutulta, muttet ole vielä täysin kyynistynyt vaan haluat antaa mahdollisuuden lempeydelle, eettiselle ajattelulle, onnistumisen ilolle ja hyvälle ololle, tartu Karita Sainion uutuuskirjaan Hyvin eletty (WSOY)*.

Karita Sainion uutuuskirja kutsuu lukijan esipuheesta lähtien lempeästi hyvän elämän pariin. Pakottamatta, käskemättä. Kirjan aiheet johdattelevat pohdiskelemaan omaa kulutuskäyttäytymistä lukijaa syyllistämättä. Uudet ajatukset tuodaan eteen tarjottimella, lukijan tarvitsee vain valita mihin haluaa tarttua.

Huomaan usein hymyileväni kirjaa lukiessani. Lukiessa tulee sellainen olo, että elän jo nyt hyvin, hyvää elämää. Teen oikeita pieniä valintoja arjessa, ja jo tuo pienikin teko on alku jollekin paremmalle.

Kirjassa on esimerkiksi lista, johon on koottu pieniä askeleita kohti roskattomuutta (Zero Waste). Listassa on mainittu mm. käsilaukussa mukana kulkeva ylimääräinen kassi ostoksia varten, mukana kulkeva täytettävä vesipullo, korjausompelijan ja suutarin palveluiden käyttäminen, laskujen tilaaminen sähköisesti ja ”Ei mainoksia, kiitos” -kyltti postilaatikossa. Kyllä, toteutan arjessani listan jokaista kohtaa, ja pidän niitä itsestäänselvyytenä.

Pienetkin asiat siis merkitsevät ja ovat valintoja kohti parempaa tulevaisuutta. Ja mikä hienointa, minä olen jo tuolla oikealla tiellä!

Kirjaa ei tarvitse lukea kerralla, vaan sieltä voi poimia kappaleita, jotka juuri siinä hetkessä kiinnostavat itseä. Olen lukenut iltapalaksi kirjasta eettisestä muodista, -kosmetiikasta ja -ruoasta, enkä koskaan ole joutunut nukahtamaan ahdistuneena maailman tuskasta, vaikka kirjan aiheet eivät ole sieltä kevyimmästä päästä.

Karitan kirja on ollut yöpöydälläni lanseerauskemuista asti, ja huomaan palaavani siihen monena iltana viikossa. Vaikka olisin hyvin väsynyt enkä jaksaisi paneutua lukemaan kirjaa ajatuksella, huomaan selailevani sen kauniita kuvia. Kuvat kirjaan on ottanut ystäväni Ida.

On ollut ilo huomata, että lasken iltaisin entistä aikaisemmin kirkasta valoa heijastavan puhelimen pois kädestäni, ja tartun mielummin kauniiseen kirjaan. Kirjan herkkä ja viehättävä kuvitus on vähän kuin tosielämän Instagram, mutta paljon lempeämpi, eikä häiritse yöuntani.

Hyvän elämän tavoittelu ei välttämättä tarkoita valtavaa elämäntaparemonttia tai luopumista kaikista omistamistaan tavaroista. Lue Hyvin eletty niin ymmärrät paremmin, mitä tarkoitan.