Browsing Category

kulttuuri

Ihanaa juhannusta!!!

21/06/2018

tunnetila: onni

Huomenna on juhannusaatto. Se tarkoittaa minulle samaa, mitä on tarkoittanut jo viimeiset 15 vuotta. Eli viikonlopun viettoa mökillä pohjoisessa.

Rakastan mökkeilyä ylipäätään, mutta etenkin mieheni vanhempien mökistä on tullut minulle näiden vuosien aikana valtavan rakas. Tuolla mökillä on juhannuksena pelattu Mölkkyä, saunottu, oteltu mökkiolympialaisissa, uitu niin kylmässä vedessä, että jalat on tehnyt mieli amputoida matalassa rantavedessä kahlaamisen jälkeen, tanssittu Hula Hulaa, grillattu, laulettu ja naurettu niin maan penteleesti. Soudeltu, rapsutettu koiria ja kissoja, tanssittu valssia saunamökin terassilla, sekä tehty kymmeniä ristikoita. Ja niin, pudottu laiturilta veteen monen sattuman summana.

Jokainen mökkijuhannuksemme alkaa samalla tavalla. Heti kun pääsemme saareen ja saamme tavarat pois käsistämme, istumme kahvipöytään, jonka kruununa on mansikkakakku. Samalla poksahtaa skumppapullo auki, ja nostamme juhlallisesti maljan juhannukselle, ja ennen kaikkea yhdessäololle.

Toinen perinne on Suomen lippu, joka nousee salkoon miesvoimin juhannusaattona kello 18. Me naiset katsomme juhlavaa tilannetta sivusta, ja kajautamme ilmoille ”Siniristilippumme, sulle käsin vannomme, sydämin: sinun puolestas elää ja kuolla on halumme korkehin.” Muistamme aina sanat tiettyyn kohtaan asti, ja sen jälkeen homma menee nauramiseksi.

Itse asiassa koko juhannus toistaa vuodesta toiseen tismalleen samaa kaavaa. Juhannuspöydässä täytyy olla aina tiettyjä ruokia, saunomisjärjestys on sama (juhannusaattona eri kun juhannuspäivänä) ja samat ihmiset kokkaavat aina tietyt ruoat (minun vastuulleni kuuluvat täytetyt herkkusienet, täytetyt paprikat ja juhannuspäivän salaatti).

Ai että! Noista elementeistä syntyy se juuri oikea, minulle maailman paras, tärkein ja rakkain juhannus. Ja huomenna se on taas edessä! Ihanaa!

Jos siis kuulette huomenna siinä yhden maissa iltapäivällä omituisen poksahduksen, niin ei hätää. Se oli vain se voimalla avautunut skumppapullo, jonka kupliva sisus pääsee herkkusuiden vatsoihin mansikkakakun kanssa pohjolan yötöntä yötä odotellessa!

Ihanaa juhannusta Teille kaikille!

Flamencoa ja glitteriä

27/05/2018

tunnetila: tykkäys

Flamencon sanotaan olevan kotoisin Andaluciasta, ja täällä sen kyllä huomaa. Etenkin Granada oli täynnä flamencoon liittyvää turistikamaa kastanjeteista upeisiin asuihin. Granadassa on myös useita flamencostaan kuuluisia ravintoloita, ja olimmekin suunnitelleet käyvämme Granadan reissullamme katsomassa flamencoa.

Suunnitelmat kuitenkin muuttuivat lennosta, ja herkuttelu vei meidät mennessään. Saimme flamencolle varaamallemme illalle peruutuspöydän erinomaiseen ravintolaan, joten flamenco jäi sillä kertaa väliin.

Kuulimme kuitenkin viime viikolla iloksemme, että myös La Herradurassa voi nähdä laadukasta flamencoa aina perjantaisin, kunhan vain tekee pöytävarauksen ajoissa. Perinteinen espanjalaisravintola Asador El Tinao tarjoilee perjantai-iltaisin flamencoa herkullisten grilliruokien kaverina. Aloitimme siis tämän viikonlopun flamencon merkeissä.

pusero Nelly.com*, housut OVS,
korvikset Mine Güngör*, sandaalit Unisa

Flamenco on minusta ihanaa! Siinä yhdistyy upealla tavalla etelän tulinen tempperamentti ja slaavilainen melankolisuus. Tanssi on voimakasta, kitaran rytmit sykkivät kiivaammin kuin sydän ja laulu menee sieluun asti.

Harmittelin perjantain flamenco-esityksen jälkeen miksi en ollut ymmärtänyt mennä tämän kuukauden aikana opiskelemaan täällä flamencoa. Mikäpä olisi parempi paikka opetella sitä, kuin sen alkuperäiset syntysijat! Miksi mietin vain espanjan opiskelua enkä mitään kivempaa? Höh!

Vaihtaisin mielelläni kiukuttelevan pilatesohjaajan flamenco-opettajaan, olisi hän sitten miten tempperamenttinen tahansa. Flamencoon temperamentti kuuluu, pilatekseen ei ehkä niinkään. No, saanpahan ainakin hyvän syyn tulla tänne uudestaan jos flamenco tuntuu vielä Suomessa hyvältä idealta. (Googlasin jo eilen Helsingissä järjestettävät flamencokurssit, ja yksi alkaisi heti maanantaina 4.6. kun tulemme takaisin Suomeen…)

Perjantain illalliselle pukeuduin perinteisesti mustaan, ja puseroksi valikoitui Nelly.comin kevätkarkeloista saamani läpikuultava röyhelöpusero*. Pusero on minusta ihana! Suomessa käytettäväksi se on kaikessa läpinäkyvyydessään ja rimpsuissaan ehkä omaan makuuni vähän liikaa, mutta tänne se sopii täydellisesti.

Korviksiksi valitsin Mine Grüngöriltä saamani glitterkorvikset*, jotka nekin menevät samaan sarjaan ”liian näyttävät simppeliin pukeutumiseeni Suomessa, mutta täydelliset Espanjan yöhön”.

Lisäsin glitterilookia vielä essenceltä saamillani glittereillä*. Uskotteko jos sanon, että minulla ei ole koskaan aikaisemmin ollut glitteriä kasvoissa?! Glitteriä on nykyään ihan kaikkialla, ja se on todella trendikästä.

Glitterillä tehdyt lookit on usein näyttäviä ja hauskojakin, mutta minun makuuni ne ovat yleensä vähän liian runsaita. Nyt kun pääsin itse valitsemaan yksitellen purkista juuri ne minun haluamani muutamat glitterit, jotka viimeistelivät meikkini, niin nyt tykkäsin niistä tosi paljon.

Sanotaan, että glitteriä ei voi koskaan olla liikaa. Minulla taitaa päteä tähän(kin) se sama motto, mikä toimii elämässäni ohjenuorana aikalailla jokaisella osa-alueella. Eli kohtuus kaikessa, sitten on hyvä!

Mitäs tykkäätte asusta? Entä oletteko koskaan tanssineet/soittaneet tai käyneet katsomassa flamencoa?

La Herraduran helmi – Lilian Urquieta

20/05/2018

tunnetila: ihastus

Kun sain viime syksynä kuulla, että tulemme keväällä espanjalaiseen pikkukylään, tein heti haun Instagramissa. Haku #laherradura ei tuonut ihan hirveästi osumia, mutta yksi osuma oli sitäkin kiinnostavampi. Tunnisteen takaa löytyi suloiselta ja kiinnostavalta vaikuttava butiikki nimeltä Lilian Urquieta.

Pieni googlailu paljasti, että kyseessä on kahden käsityöläisen haave yhteisestä butiikista, jossa kumpainenkin saa toteuttaa omaa unelmaansa. Vuonna 2006 tuo unelma toteutui, ja pienessä La Herraduran kylässä syntyi Lilian Urquieta.

Vuodesta 2012 butiikki on ollut samalla paikallaan idyllisen pienellä kujalla La Herraduran keskustassa. Tila on upea! Samasta rakennuksesta löytyvät butiikki, molempien suunnittelijoiden ateljeet, pieni ja viihtyisä sisäpuutarha sekä saman talon yläkerrassa on vielä perheen koti.

Ilahduin suuresti kun pääsin kurkistamaan myymälän lisäksi ateljeihin, eli sinne, missä kaikki taika tapahtuu. Näiden kuvien myötä myös Te saatte pienen maistiaisen tuohon inspiroivaan kahden taiteilijan maailmaan.




Pariskunnan taiteilijasielu Lilian valmistaa omassa ateljeessaan käsityönä mm. uskomattoman upeita koruja. Hänen käsissään myös hatut ja laukut saavat uuden, uniikin ilmeen.

Lilian käyttää koruissaan paljon kukkia ja muita luonnonmateriaaleja, ja jokainen hänen käsistään lähtenyt teos on uniikki. Tällä hetkellä Lilian työstää upeaa pääkoristetta tilaustyönä tämän kesän morsiammelle. Kaikki liikkeessä esillä olevat korut ja koristeet ovat häkellyttävän kauniita!

Lilianin mies Iñaki valmistaa omassa ateljeessaan tuotteita nahasta. Espanjalaisesta nahasta valmistuu mm. kymmeniä erilaisia laukkumalleja ja upeasti kirjailtuja kameranhihnoja.

Koska jokainen tuotteista on tehty paikan päällä käsin, ja on siten uniikki, niin jos vaikkapa laukkuihin haluaa muutoksia (lisätaskuja, kirjailuja, tietyn laukkumallin eri värisenä tms), niin kaikki tämä onnistuu.

Ihastuin yrittäjäpariskunnan intohimoon käsityöläisyyttä kohtaan niin paljon, että päätin luistaa ostamattomuushaasteestani yhden tuotteen verran.

Tuo ostos on samalla matkamuisto kuukaudesta Espanjassa, osoitus pienen yrityksen kannattamisesta ja käsityöläisyyden arvostamisesta. Lisäksi tuote on sellainen, jota olen ihan rehellisesti sanottuna tarvinnut jo muutaman vuoden, mutten ole löytänyt juuri sitä oikeaa.

Kävin ostoksilla keskiviikkona, ja minulla oli koko illan ihan kamala olo. Voin fyysisesti pahoin, sillä koin tehneeni todella väärin kun lipesin ostamattomuushaasteestani.

Makasin sohvalla pahoinvoivana ja mieheni yritti piristää minua. ”Jos sinä ostat vuoden aikana vain yhden asian, niin et voisi parempaa ja käytännöllisempää tavaraa ostaa. Ja se, että ostit sen täältä, tekee siitä entistä arvokkaamman. Nyt lopetat murjottamisen, ostoksesi on tosi hieno!”

Torstaiaamuna kävin hakemassa ostoksen itselleni. Ostos oli jäänyt butiikkiin yöksi, sillä Lilian halusi nimikoida ostokseni minulle. Nyt mustassa nahassa lukee kultaisin kirjaimin Nina. Melkein itketti kun sain sen itselleni. Enkä katunut hankintaani enää yhtään!

Ostokseni näkyy kuvissa alla. Kuka arvaa mikä espanjalaisesta nahasta tehty juttu sai ostamattomuuslakkoni väistymään hetkeksi?



Lilianin ja Iñakin käsin valmistamien tuotteiden lisäksi butiikista löytyy siellä niin ikää työskentelevän korusuunnittelijan uniikkikoruja (kauniin herkät ja ylelliset kullanväriset korut yllä), ja kenkiä sekä vaatteita valikoiduilta espanjalaisilta brändeiltä.

Harvoin törmään reissuillani butiikkiin, josta löydän itselleni näin paljon inspiraatiota, kokonaisvaltaista iloa ja näin monia hankintahimotuksia!

Lilian Urquieta
Calle Príncipe nº7
La Herradura, Granada

Missä me ollaan, ja oonko mäkin siellä?

14/05/2018

tunnetila: ilo

Palasin tylsähkön viikon jälkeen elementtiini viime viikonloppuna. Järkkäsin nimittäin miehelleni ja minulle tekemistä koko viikonlopuksi. Eli ei, en ole onnistunut olemaan tekemättä mitään, mutta minuuttiaikataulutetusta kotirouvailusta olen hetkeksi luopunut.

Tiskit on olleet keittiössä levällään jo vaikka kuinka monta päivää, eikä keittiön kaaos juurikaan ärsytä minua. Vähän toki, muttei kestämättömästi. Minua ei huvita yhtään tiskata, joten en tiskaa. Onneksi asunnossa on paljon astioita, niin eivät pääse heti loppumaan kesken.

Organisoivasta ja kaikki langat käsissään pitävästä minästä on huomattavasti vaikeampi luovuttaa, kuin kotirouvaminästä. Siksi innostuinkin järjestämään meille kaksi reissua kahdelle päivälle läheisiin kaupunkeihin viime viikonlopun aikana.

Reissuista tullee omat postauksensa myöhemmin, mutta nyt ajattelin kertoa Teille missä me juuri nyt olemme.

Majapaikkamme tämän kuukauden ajan on La Herradura. La Herradura (tarkoittaa hevosenkenkää) sijaitsee Etelä-Espanjassa, ja kuuluu Granadan provinssiin, Almuñécarin kuntaan.

La Herradura on Costa Tropicalin alueella, eli rannikolla sijaitsevalla alueella on omanlaisensa trooppinen ilmasto. Suomalaisille matkaajille hyvin tuttu aurinkorannikko, Costa Del Sol, sijaitsee Costa Tropicalin vieressä. (Lähikaupunkimme Nerja, jossa piipahdimme päiväreissulla eilen, on jo Costa Del Solin alueella).

La Herraduran rajaa meren puolella hevosenkengän muotoinen poukama, ja alue on Espanjan suosituinta vesiurheilualuetta. Toisella puolella alue rajoittuu Sierra Nevadan vuoristoon, joten tänne järjestetään myös vaellusretkiä. Myös laskettelu lumihuippuisilla vuorilla on mahdollista.

Näin toukokuussa turistikausi ei ole vielä alkanut, joten La Herradura on hyvin rauhallinen pikkukylä. Turisteja ei ole nimeksikään, ja kylässä meidät taidetaan jo tuntea aika hyvin. Esimerkiksi lähipubin omistaja huikkasi eilen meidät nähdessään, että mitenkäs se Suomi meni häviämään Tanskalle jääkiekossa. Heh, hyväntahtoinen naljailu kai on merkki siitä, että ollaan tultu jo tutuiksi.



Kuten sanottua, La Herradura on hyvin pieni paikka, ja tekemistä täällä on aika vähän. Ostosten tekeminen ja ravintolaelämä keskittyvät pääosin rantabulevardille ja sen läheisyydessä oleviin pikkukatuihin.

Tuoretta kalaa, lihaa, vihanneksia ja hedelmiä saa pienestä kauppahallista ja muutamasta pienestä erikoisliikkeestä. Isoa supermarkettia La Herradurassa ei ole. Rannan tuntumassa on leipomo ja muutama ruokakauppa.

Asuntoamme lähinnä olevasta pienestä ruokakaupasta täytyy kuitenkin todeta, että siellä on todella erinomainen valikoima. Voisi melkein sanoa, että mitä heiltä ei saa, sitä ei välttämättä tarvitse.

Kylässä on kymmenkunta lifestylebutiikkia (vaatteita, asusteita ja sisustusta) ja hämmentävää kyllä, niistä kolme on aivan superhyviä! Usein turismista elävissä pikkukylissä liikkeet myyvät kaikkialla aika samanlaisia, turisteille suunnattuja halpisjuttuja. La Herradurassa liikkeiden laadukkuus on ällistyttänyt minut.

Vaatteita ja asusteita myyvistä liikkeistä Lilian Urquieta on ihan uskomattoman inspiroiva paikka! Ajattelin tehdä nahkatuotteita butiikkinsa takahuoneessa käsin ompelevasta Lilianista ja hänen butiikistaan oman postauksensa, mutta liike ansaitsee maininnan jo tässä.

Toinen kiva vaateliike täällä on Habanera Shop. Tuo butiikki on täynnä toinen toistaan kauniimpia ja persoonallisempia asuja, laukkuja ja koruja. Ihana lifestyleliike taas on Minimun. Minimunilta löytyy todella kauniita astioita, kynttilöitä, pyyhkeitä, juomapulloja ja muita pieniä sisustusjuttuja huonekaluihin asti. Todella hyvin kuratoitu valkoima!

Kuten tiedätte, tarkoituksenani on olla tämä vuosi ostamatta mitään. Nyt olen kuitenkin ajatellut vähän höllätä liekaa. En ole ostanut mitään koko kuluneen vuoden aikana, mutta Lilian Urquietan käsintehtyihin nahkalaukkuihin ja Habanera Shopin kivoihin espanjalaisiin vaatebrändeihin tutustuttuani olen miettinyt, että haluaisin kannattaa pikkukylän yrittäjiä ja ostaa liikkeistä jotain. Matkamuistoksi itselle ja kannatukseksi pienyrittäjille, joilla ei varmastikaan ole täällä helppoa turistikauden ulkopuolella.

Mitähän muuta La Herradurasta mainitsisi? Ah, no tietysti hengästyttävän upeat maisemat! Postauksen kuvat nappailin eräällä iltakävelyllä, kun teimme vähän pidemmän lenkin ja kiipesimme katsomaan, miltä kylä näyttää kukkulan päällä olevalta majakalta katsottuna.

Matka jalkaisin kukkulan huipulle kesti vähän aikaa, mutta kukkulalla olevat hulppeat huvilat ja vielä ällistyttävämmän upeat maisemat, olivat kaiken kävelyn arvoiset!

Valokuvien lumoissa

27/02/2018

tunnetila: ihastus

Tukholmassa tuli piipahdettua, ja kaikki kielletyt ostokset jäi tekemättä. Jee jee, kohta on haastetta suoritettu kaksi kuukautta hyvin menestyksekkäästi.

Tukholma itsessään oli kiva, kuten aina ennenkin. Tosin Slussenissa oli käynnissä joku massiivinen remontti, ja sen vuoksi kävelymatka Viking Linen terminaalista vanhaan kaupunkiin piti tehdä monen mutkan ja jäässä olevien, pitkien, Söderin puolelle nousevien, portaiden kautta.

Muistakaa siis tuo, jos olette lähiaikoina menossa piipahtamaan Tukholmassa Viikkarin paateilla. Siirtymiin laivalta keskustaan (jos teette ne kävellen), kannattaa tällä hetkellä varata normaalia enemmän aikaa.

Minulta pyydettiin laivalta kirjoittamassani postauksessa Tukholma-vinkkejä, joten tässä tulee ensimmäinen. Aina yhtä huikea Fotografiska.

Ihan Viking Linen sataman tuntumassa on Fotografiska, yksi parhaista valokuvataiteen museoista, joissa olen koskaan käynyt.

Olen ollut useita kertoja myöhästyä laivasta, koska olen ollut niin uppoutuneena valokuvanäyttelyiden upeisiin maailmoihin. Olenkin viime aikoina aloittanut päiväni Tukholmassa käymällä ensin Fotografiskassa, ja vasta sen jälkeen olen suunnannut kaupungille.

Tällä kertaa valokuvataiteen museo oli täynnä vahvoja naisia, naisenergiaa, muotia ja pysähdyttäviä muotokuvia. Kiinalaisen Chen Manin Fearles and Fabulous (4.3. asti, menkää äkkiä katsomaan!) näyttely on täynnä sykähdyttävän hienoja värejä ja kiinalaista nykymuotia.

Kiinan suosituimpiin muotikuvaajiin kuuluva Chen Man (s. 1980) käyttää osassa kuvistaan niin huikeaa tapaa muokata kuvia, että kuvia ei voinut kuin tuijottaa ja miettiä, missä kohtaa kuva on vielä valokuva, ja mikä on muokattu jälkikäteen. Myös perinteisemmät henkilö- ja muotikuvat olivat todella upeita!

Jos ette ehdi seuraavan viikon aikana Tukholmaan, niin kannattaa kurkata Chen Manin kuvia vaikka täältä. Niin hienoja!

Toinen, sykähdyttävällä tavalla naiseutta ylistävä, juuri viime viikolla avattu näyttely, on Ellen von Unwerthin Devotion! 30 Years of Photographing Women (20.5. asti).

Näyttelyn valokuvat on täynnä häikäiseviä ja rohkeita, maailmaa omalla tavallaan muuttaneita naisia. Saksalaisen von Unwerthin (s. 1954) naiset tekevät mitä haluavat, ja ovat oman elämänsä pomoja.

Valokuvissa on runsaasti mallimaailman huippuja ja muita julkisuudesta tunnettuja henkilöitä. (Mm. Rihanna ja Beckhamit olivat päässeet molempien, niin von Unwerthin kuin Chen Maninkin, kuvattaviksi.)

von Unwerthin kuvat ovat voimallisia ja vaikuttavia, ja niiden maailmat ovat moniulotteisia, hauskuutta ja herkkyyttä unohtamatta.

Kolmas tällä hetkellä saman katon alta löytyvä näyttely on etelä-afrikkalaisen Zanele Muholin Somnyama Ngonyama – Hail the Dark Lioness (1.4. asti).

Suuret mustavalkoiset lähikuvat olivat intensiivisiä ja vangitsivat katsojan lumoihinsa. Näitä teoksia ei voinut ohittaa nopealla silmäyksellä, vaan jokaisen valokuvan eteen oli pysähdyttävä.

Visuaaliseksi aktivistiksi kutsutun valokuvaajan kuvista jokainen edusti jotain epäkohtaa (mm. väkivalta, riistokapitalismi, ympäristöongelmat…) tämänhetkisessä maailmassa. Hengästyttävän hieno näyttelykokemus tämäkin.

Näistä kolmesta näyttelystä muodostui huikea kokonaisuus, jonka olisi suonut jatkuvan edelleen. Siskoni tokaisikin museon kierrettyämme ”Höh, joko ne loppui?” Aika harvoin taidenäyttelyn jälkeen on tuollainen fiilis. Vai olenko se vain minä, joka alkaa ryytyä näyttelyssä kuin näyttelyssä viimeistään puolentoista tunnin kiertelyn jälkeen?

Fotografiska
Stadsgårdshamnen 22, 116 45 Stockholm
su-ke 9–23, to-la 9–01