Browsing Category

kulttuuri

Gdanskin kauniit kasvot

tunnetila: onni

Finnair täytti viime syksynä 95 vuotta. Luin Finskin synttärisähköpostista miehelleni ääneen kaikki syntymäpäivätarjouksessa olevat lennot. New York, Bangkok, Amsterdam, Pariisi, San Fransisco, Rooma… ”Ei kiinnosta. Ei. Tylsää. Kuinka monta kertaa me ollaan tuollakin oltu? Ei. Ei…” Ainut kohde, joka pitkästä listasta sai mieheni kiinnostumaan, oli Gdansk.

Poden koko länsimaisen maailman mukana tuskaa maapallon saastuttamisesta ja matkailun tuhoisasta vaikutuksesta, joten Gdansk oli kohteista ainoita, joista innostuin minäkin. Tiedossa olisi lyhyt lento ja perillä vastassa nouseva matkailukohde, joka toivottaisi turistit ilolla tervetulleeksi.

En tiennyt Gdanskista juuri mitään, enkä myöskään ottanut siitä selvää ennen reissuamme. Halusin lähteä matkaan vailla odotuksia, myös kaikkine ennakkoluuloineni. Miltä näyttäisi kaupunki, josta alkoi toinen maailmansota, ja joka kärsi samaisessa sodassa yhdet historian mittavimmista tuhoista? Olisiko sodan jäljet vielä läsnä?

Reissu on nyt heitetty, ja täytyy sanoa, että yllätyin todella positiivisesti! Toki kaupungin keskustaan mahtui alueita, jotka huokuivat edelleen neuvostohenkeä ja kertoivat menneestä kaunistelematta, mutta pakahduttavan kaunis vanha kaupunki oli nykyään siisti ja viihtyisä, ja sen kadut kätkivät sisäänsä toinen toistaan viehättävämpiä kahviloita ja ravintoloita.

Vanha kaupunki oli tuhoutunut lähes kokonaan toisessa maailmansodassa, ja vasta viime vuosikymmenten aikana kaupunkia on alettu rakentaa nykyiseen loistoonsa vanhaa kunnioittaen. Rakentaminen on edelleen kesken, ja kaupungin keskusta olikin täynnä rakennustyömaita. Kaupunkiin kannattaa kuulema tulla uudestaan noin viiden vuoden päästä. Silloin pääsee todella näkemään muutoksen, joka on saatu rakentamisen osalta aikaan.

Kaunista Gdanskissa oli nytkin, ja tykkäsimme molemmat reissustamme valtavasti. Ajattelin, heti kun ehdin, koota yhteen postaukseen reissumme kohokohtia, jotka voivat samalla toimia matkavinkkeinä Gdanskin kävijöille. Tämän postauksen myötä lähetän kuitenkin Teille jo pikaiset terveiset Gdanskista ja kerron, että kotona ollaan!

Vuoden ensimmäiset ostosyritykset

tunnetila: turhautuminen

Vuoden kestänyt ostamattomuushaasteeni on ohi. Viime viikolla, heti vuoden kolmantena päivänä, suuntasin kaupungille. Iloitsin jo etukäteen mahdollisuudesta tehdä kauan kaipaamani ostos.

Kadotin viime vuoden aikana kaikki hiusrenksuni, ja viimeiset kuukaudet olen pitänyt ponnarini kasassa mieheni laatikon pohjalta löytyneellä, lähes poikki olevalla hiuslenkillä. Lenkki tarttuu jatkuvasti hiuksiini katkoen niitä. Olin superiloinen marssiessani H&M:n hiustuotteiden osastolle. Saisin vihdoin tämän pienen, mutta kovasti arkeani ärsyttäneen asian hoidetuksi.

Valitsin hiuslenkkejä ainakin vartin, mutta lopulta poistuin liikkeestä tyhjin käsin. Eihän ensimmäinen ostokseni voinut olla mikään niin tylsä ja arkinen tuote kuin hiusrenksut!

Tiesin, että menen viikonloppuna äitini ja siskoni kanssa Tallinnaan. Ajattelin tekeväni siellä ensin jonkun kunnollisen ostoksen, ja sen jälkeen myös hisurenksujen ostaminen onnistuisi varmasti.

Nooooo, Tallinnassa tuli käytyä ja kauppoja kierreltyä niin maan perusteellisesti! Kaikkialla oli hyvät alet ja liikkeet olivat täynnä kaikkea kivaa. En ole oikeastaan käynyt vaatekaupoissa vuoteen, joten moni tarjolla ollut juttu oli kiinnostava ja innostava.

Viime vuoden aikana minulta kului puhki (eli repesi) kahdet eniten käyttämäni farkut, joten farkkujen tarve oli akuutein. Sovittelin useammatkin farkut, mutta mitkään eivät olleet ostamisen arvoiset.

Etsin Tallinnasta myös kahdenlaisia kenkiä. Toiveissa oli löytää kivat herrainkengät kevääksi ja lämminvuoriset Chelsea-bootsit talveen. Löysin todella monet kivannäköiset kengät, mutta hemmetti sentään kun ostamisen kynnys on noussut kovaksi!

Onko nämä nyt juuri ne täydelliset? Löytyisiköhän joltain kotimaiselta brändiltä vastaavia? Ehkä tsekkaan kotimaisen tarjonnan ensin läpi ja teen ostopäätöksen vasta sen jälkeen… Tarvitsenko näitä todella, vai haluanko vain?

Noita asioita pähkäilin koko pitkän shoppailupäivän, enkä lopulta ostanut Tallinnasta mitään. En MITÄÄN! Ainut paikka, jossa minulla meni Tallinnassa rahaa, oli hotelli, jossa korotin huoneluokkaamme. Siinä kaikki. En siis ostanut edes niitä hiusrenksuja.

Tässä sitä nyt ollaan ja opetellaan ostamista. Älkääkä käsittäkö väärin, olen tosi iloinen ettei mopo lähtenyt heti käsistä ja elo lipsunut seesteisestä ostamattomuudesta ostoshurmokseen.

On kuitenkin paljon juttuja joita tarvitsen noiden hiusrenksujen lisäksi (esim. sukkia ja alusvaatteita), ja nyt vähän jännityksellä odotan, koska olen valmis tekemään noita lähes pakollisia hankintoja.

Taidanpa ensi viikolla suunnata askeleeni Kämp Gardeniin ja kurkata millaisia alennuksia ja mitä tuotteita siellä on tarjolla. Jospa sitä hankkisikin tänä vuonna vain kaikkea kotimaista… Tosin kotimaisia hiuslenkkejä ei taida olla olemassakaan. Vai onko?

Lahjaksi yhteistä tekemistä

tunnetila: ilo

Olen ollut taas viime aikoina menossa ehkä enemmän kuin järkevää olisi. Tällä kertaa en kuitenkaan ole juossut pää kolmantena jalkana hoitamassa töitä tai blogiin liittyviä asioita, vaan olen ollut antamassa joululahjoja! Enkä nyt tarkoita että olisin kuskaillut ostamiani paketteja ystävilleni, vaan olen tänä jouluna antanut ystävilleni lahjaksi yhdessäoloa.

Viime viikolla ideoin kollegoilleni virkistyspäivän. Kävimme ensin tutustumassa porukalla Helsingin uuteen ja upeaan keskustakirjasto Oodiin. Oodista jatkoimme Amos Rexiin ja kävimme siellä katsomassa supersuositun teamLab -näyttelyn. Näyttelyn jälkeen joimme kahvit Cafe Lasipalatsissa.

Yhteinen kulttuurihetki oli tosi kiva, ei maksanut maltaita, ja onnistui järjestää työviikon lomassa. Kenenkään ei tarvinnut matkustella kiireisten jouluviikkojen aikana minnekään kauemmas, vaan kulttuurihetki järjestettiin omassa kaupungissa. Loistoidea, vaikka itse sanonkin.

Ystävälleni annoin joululahjaksi yöpymisen GLO Hotel Kluuvissa. Oma seurani tuli kaupanpäällisenä, eikä ystäväni tuntunut seurastani tai yhteisestä tyttöjenviikonlopusta pahastuvan.

Emme tehneet viikonlopun aikana mitään sen kummempaa, sillä meistä kumpikaan ei halunnut viikonlopulle aikatauluja. Kiertelimme kaupungilla, kävimme glögillä tunnelmallisilla Tuomaan markkinoilla, söimme hyvin, siemailimme shampanjaa ja teimme jouluostoksia.

Oli tosi kivaa nähdä miten kiireistä lapsiperhearkea elävä ystäväni nautti, kun sai viettää viikonlopun pitkästä aikaa aikuisessa seurassa.

Teatteri- ja konserttiliput on ihan mieletön lahja jokaiselle kulttuurin ystävälle. Teatterissa vietetään yhteistä aikaa ja kerätää yhteisiä kokemuksia, joita muistella vielä vuosienkin päästä.

Vein muutama viikko sitten mieheni katsomaan Kaasua, komisario Palmu! -näytelmän ensi-iltaa* Helsingin Kaupunginteatteriin.

Näytelmä oli hauska, jännittävä ja viihdyttävä, ja näytöksen kruunasi esityksessä katsomossa ollut Matti Kassila. Oli hyvin liikuttava hetki, kun Kassila kukitettiin ja koko yleisö nousi näytöksen jälkeen seisomaan ja kunnioittamaan Kassilan upeaa elämäntyötä.

Entistä tärkeämmäksi kunnianosoitus muuttui viime viikolla, kun Matti Kassila menehtyi yli 90-vuoden iässä. Miten hienoa, että Kassila ehti nähdä lavalla upeiden näyttelijöiden ja hienon orkesterin tekemän, Kassilan elokuvaohjausta mukailevan näytelmän valmiina.

Viimeinen, muttei suinkaan vähäisin, lahjaidea yhteiseen tekemiseen on Allas Sea Pool. Minulla oli viime kesänä Altaalle kolme kuukausikorttia putkeen, eli polskin Altaalla kesän aikana ainakin 50 tai 60 kertaa. Siinä ajassa Allas ehti tulla tutuksi niin hyvässä kuin pahassa.

Ainut negatiivinen juttu, mikä noiden kuukausien aikana eteen tuli, oli valtavan ruuhkaiset ja ahtaat pukkarit. Kaikkialla oli hikistä, nihkeää ja kosteaa, ja ruuhkat kiristivät hermot välillä aika tiukille. Kivassa ympäristössä uiminen ja saunasta nauttiminen painoivat kuitenkin vaakakupissa niin paljon enemmän, että kuukaudesta toiseen ostin kuukausikortin itselleni.

Elokuun jälkeen en ole kuukausikorttia hankkinut, mutta käyn silloin tällöin edelleen Altaalla uimassa. Viimeksi kävin polskimassa Altaalla itsenäisyyspäivänä. Ruuhkaa oli taas, mutta miettikää nyt: rauhallista uimista +27 asteisessa, höyryävän lämpimässä vedessä pienessä pakkasessa. Vieressä presidentinlinna, jonka ovella punainen matto illan juhlia varten ja salossa liehuvat Suomen liput.

Oli niin kiva fiilis, että välillä ihan itketti. Ja niin, merivesi oli +2 asteista, mutta kävin silti myös siinä uimassa, tietty!

Joko Teillä on joululahjat hankittu? Onko lahjat aineettomia, vai saitteko kivoja tavaralahjatoiveita? Minulla taitaa lahjat olla aika tasan 50/50 tavaraa ja aineetonta yhdessäoloa. Ei kai nyt kummilapsia voi jättää ilman perinteistä pehmeää pakettia?

Tunnelmallinen Tivoli

tunnetila: onni

Ajattelin viime perjantaina, että hämmästyttävän upean Legolandin jälkeen mikään kokemus ei voi tuntua vähään aikaan miltään. Olin väärässä.

Menimme siskoni kanssa lauantai-iltana Köpiksessä kierrellyn päivän jälkeen hotelliin päikkäreille, ja pienen levon jälkeen suunnistimme samana päivänä avattuun Tivoliin. Kööpenhaminan Tivoli on ehkä tunnelmallisin huvipuisto maailmassa, ja se onkin yksi Köpiksen tunnetuimmista matkailukohteista.

Tivoli on pääasiallisesti auki kesäisin, mutta näin Halloweenin aikaan se avautuu muutamaksi viikoksi entistäkin upeampana. Sisäänpääsy alueelle maksaa 120DKK (n. 16€), mutta jos haluaa käydä Tivolin laitteissa (hurjia vuoristoratoja ja muita pelottavia vekottimia), täytyy laiteranneke tai -liput ostaa erikseen.

Tyydyimme siskoni kanssa alueella kiertelyyn ja herkutteluun, ja jätimme laitteet sikseen. Ilman laitteitakin alueella oli valtavasti nähtävää. Koko alue oli valaistu tuhansin viehättävin valoin, ja tunnelma oli mieletön. Tivolin alueella oli mahdollista shopailla mielin määrin vaikka mitä, matkamuistoista vaatteisiin ja asusteisiin. Ravintoloita alueella on 60 (!), joten syötävää löytyy varmasti jokaiseen makuun.




Laservaloshow, hattarat, tivolin syke, iloiset ihmiset ja lämmin syyssää saivat jo itsessään sydämeni pamppailemaan tavallista nopeammin, mutta siinä hetkessä kun astuin erään ravintolan puutarhaan, tuntui että pakahdun.

Sadoin valoin koristellusta rönsyilevästä puutarhasta löytyi yhtäkkiä salaisia pieniä nuotiopaikkoja. Pienten nuotioiden ympärille oli kerääntynyt ihmisiä juomaan viiniä ja paistamaan avotulella vaahtokarkkeja. Nuotiot olivat ravintolan ylläpitämiä, ja vaahtokarkit sai ostaa ravintolasta. Mikä huikea idea! Olisikohan tuollainen avotulen tekeminen ravintolan puutarhaan mahdollista Suomessa? Vähän epäilen…

Kööpenhaminan Tivoli juhlii tänä syksynä merkittävää juhlavuotta. Tivoli on avattu 175 vuotta sitten, 15.8.1843, ja se on maailman toiseksi vanhin toiminnassa oleva huvipuisto. Ihan käsittämätöntä, että tuollaisia paikkoja on olemassa! Täytynee ottaa tavoitteeksi mennä Tivoliin uudestaan viimeistään silloin, kun siellä juhlitaan 200-vuotissynttäreitä. Onnistuisikohan tuo?

Kun suunnittelimme kesällä siskolleni synttäriyllätystä, ja totesimme, että pääsemme matkaan vasta syysloman aikaan, minua vähän harmitti. Ajattelin, että Legolandissa täytyy käydä kesällä, ja että Tivoli ei ole syksyllä auki. Mutta mitä vielä!

Jos suoraan sanon, niin tämän parempaa ajankohtaa kummankaan kohteen kokemiseen ei voi olla. Kaikki oli niin täydellistä, tunnelmallista ja kaunista! Suosittelen lämpimästi syksyistä Tanskan matkaa!

Legolandissa

tunnetila: ilo

Legoland. Voi vitsit mikä paikka! Vaikka näin tuon ihmeellisen maailman omin silmin, ja vaikka minulla on kaikesta sen upeudesta yli 200 kuvaa muistona, en kuvia selatessani voi vieläkään ymmärtää, miten hienoa Legolandissa oli.

Lasten mielestä Legoland on varmasti maailman paras paikka huvipuistolaitteineen, hauskoine Lego-rakennelmineen ja hattaroineen. Aikuisen on helppo yhtyä samoihin aatoksiin, mutta aikuisena kokonaisuutta tulee katsoneeksi ehkä hieman eri kulmasta kuin lapsena.

Aikuisena ihmettelee Lego-maailman rakentaneiden mielikuvitusta, tarkkuutta, yksityiskohtien ymmärrystä ja rakentamisen taidokkuutta. Esimerkiksi postauksen kuvissa esiintyvä Minimaailma (Miniland), on uskomaton kädentaitojen ja kekseliäisyyden tyyssija.

Kööpenhaminan Nyhavn, satama-alue vedessä liikkuvine aluksineen ja lastauslaitureineen, Kaastrupin lentokenttä, Amsterdam ja sen kanaalit, maanviljelyksestä elävät pikkukaupungit, maailman tärkeimmät ja korkeimmat nähtävyydet jne. Kaikki tuo oli esitetty Minimaailmassa pilkuntarkasti, yhtään palikkaa ei puuttunut.

Pelkästään Minimaailman rakentamiseen oli käytetty yli 20 miljoonaa Lego-palikkaa. En edes uskalla arvata, kuinka paljon palikoita on mennyt koko Legolandin kasaamiseen. Minimaailman lisäksi Legolandissa oli mm. eläinsafari, jonka varrella näkyi lähes aidon kokoisia ja todella aidon näköisiä eläimiä apinoista elefantteihin ja flamingoista puhveleihin. Omat maailmansa oli myös mm. NinjaGo -legoille, Duploille ja merirosvoille.

Vietimme alueella siskoni kanssa 7 tuntia, emmekä silti ehtineet katsoa ihan kaikkea mitä alueelta löytyi. Kävimme vain muutamassa huvipuistolaitteessa ja katsomassa yhden lyhyen 4D-leffan, joten niihinkään ei mennyt kovin paljon aikaa, mutta silti paljon jäi vielä näkemättä. Huh huh mikä paikka!

Ohessa muutaman asian lista, jotka Legolandissa vierailevan kannattaa tietää.

  • Lennä Billundiin. Legoland sijaitsee Billundissa ja Köpiksen ja Billundin välinen junamatka kestää reippaasti yli 3h. Suosittelen siis lentämään Helsingistä suoraan Billundiin. Tuo lento kestää alle 2h ja reittiä liikennöi ainakin Finnair.
  • Lentokenttä on ihan Legolandin vieressä. Matka taittuu bussilla muutamassa minuutissa ja maksoi (lokakuussa 2018) 24DK, eli noin 3,20€/hlö/suunta.
  • Osta lippu Legolandiin etukäteen Legolandin verkkokaupasta. Säästät siinä 10% ja vältyt lipputiskille jonottamiselta.
  • Sisäänpääsymaksu alueelle kattaa kaikki huvipuistolaitteet ja ajelut eri alueiden läpi. Kannattaa siis ottaa alueesta kaikki irti!
  • Vieraile Legolandissa alkusyksystä, mieluiten Halloweenin aikaan. Jonoja ei ole nimeksikään, mutta nähtävää senkin edestä. Puistoon on rakennettu Halloween-henkeen vaikka mitä extraa, ja oranssina leiskuvat syksyiset puunlehdet tekevät puistoon todella viehättävän tunnelman.
  • Ota juotavaa ja pientä purtavaa mukaan. Alueella on paljon piknik-alueita, joissa voi syödä omia eväitä. Suurin osa ravintoloista ja kioskeista avasi ovensa vasta klo 14 (syksyn aikataulu), joten ilman eväitä nälkäkiukku tai nestehukka saattaa yllättää.

  • Ravintolat alueella on tanskalaiseen tapaan hintavia. Jos et halua käyttää aikaa lounaaseen pitkän kaavan mukaan, etkä halua maksaa lounaasta sievoisia summia, löytyy alueelta snägäreitä ja hampurilaisravintola. (Burger Kitchenin kasvisburger testattu ja hyväksi, sekä todella suureksi havaittu.)
  • Alueella on useita Lego-butiikkeja, joiden valikoimat vaihtelevat hieman. Jos siis ihastut johonkin juttuun jonka haluaisit hankkia itsellesi, nappaa se heti mukaan. Myöhemmin et välttämättä enää muista, missä liikkeessä tuo tuote oli myynnissä.
  • Legolandissa voi halutessaan myös yöpyä. Alueella on jo hotelli, mutta uutta, valtavaa linnamaista hotellia ollaan parhaillaan rakentamassa ja se avautuu ensi vuonna.
  • Jos et halua yöpyä Billundissa tee kuten me, ja yhdistä Legolandiin piipahdus Köpiksessä. Otin meille menolennot Hki-Billund, paluu taas oli Kööpenhamina-Hki. Lensimme siis Helsingistä suoraan Billundiin. Vietimme Legolandissa päivän (7h) ja läksimme illalla paikallisbussilla Vejleen, jossa vaihdoimme bussin junaan ja matkasimme illaksi Köpikseen. Junamatka kesti vähän yli 3h ja maksoi noin 50€/hlö. Junamatka oli hintava, mutta vaikka hotellit Kööpenhaminassa on aika kalliita, niin halvemmaksi tuo tuli silti. Ja bonuksena sai viettää pari päivää iki-ihanassa Kööpenhaminassa!

Jos olette menossa Legolandiin, tai suunnittelette matkaa sinne, kyselkää lisää jos jotain tulee mieleen. Vastailen kysymyksiinne parhaani mukaan! Sen voin kuitenkin jo sanoa, että vierailu Legojen maailmassa kannattaa ehdottomasti, olit sitten aikuinen lapsilla tai ilman!