Browsing Category

kulttuuri

Prahan parhaita paloja

tunnetila: muistelu

Jatketaan (ikivanhojen) reissupostausten sarjaa! Tiedän, että eräs blogini ihanista ja pitkäaikaisista lukijoista on kaivannut vinkkejä tulevalle Prahan reissulleen. Kauhukseni kuulin, että tuo reissu on juuri nyt, ja että Heidi lähti Prahaan eilen. Iik ja apua, reissu tuli jo, enkä minä saamaton ole kirjoittanut ajoissa vinkkipostausta!

Tässä se kuitenkin nyt tulee. Toivottavasti ehdit Heidi napata edes yhden vinkeistäni omalle reissullesi!

  • Café Louvre (Národni 22). 1900-luvun alusta asti kahvilana toiminut Café Louvre on toiminut kantakuppilana niin Kafkalle kuin Einsteinillekin. 1990-luvulla vanhaan loistoonsa entisöity kahvila on historiansa vuoksi yksi Prahan suosituimmista kahviloista. Ruokalistat on tshekiksi, mutta onneksi tilaamani (ohra?)risotto osoittautui herkulliseksi. Ja ruoat huuhdotaan alas tietysti tshekkiläisellä oluella.

  • Suloinen ja tunnelmallinen kahvila Cathedral (Týnská 11 – Staré Město) löytyi ihan sattumalta, kun puikkelehdimme Prahan vanhoilla, pikkuruisilla kaduilla ees taas vailla päämäärää. Kahvilassa oli ihana tunnelma! Useita pieniä sievästi sisustettuja huoneita, joissa sai nauttia teensä ja herkullisia kakkuja ihan rauhassa.
    Kahvilan yläkerrassa on myös hotelli, jonne ajattelin tehdä huonevarauksen kun seuraavan kerran suuntaan Prahaan. Juttelin kompleksin omistajan kanssa pitkään, ja ihastuin hänen ajatuksiinsa asiakaspalvelusta ja laadukkaasta yöpymisestä.
  • Botanicus (Týn 3/1049 (Týnský dvůr – Ungelt)). Cathedral kahvilan läheltä löytyi Prahan luonnonkosmetiikan helmi, Botanicus. Suuri butiikki oli täynnä toinen toistaan kiinnostavampia paikallisia kosmetiikkatuotteita. Tuotteiden raaka-aineet kasvatetaan Botanicuksen omilla viljelmillä ja tuotteet valmistetaan brändin omissa tehtaissa. Kun jälleenmyynti tapahtuu saman toimijan alla, tuotteiden alkuperä tiedetään, ja hinnat pysyvät maltillisina ilman välikäsiä.
    Ostin itselleni kasvonaamion, käsivoiteen ja huuliöljyn, joita en ole vielä edes ehtinyt testaamaan. Hmmm, onkohan luonnonmukaiset tuotteet ehtineet mennä jo vanhaksi? Täytyykin ottaa ne heti käyttöön ja kirjoitella niistä tuotearvioita mahdollisimman pian.

  • Kafka Snob Food (Široká 64/12). Myös tähän ravintolaan eksyimme ihan sattumalta, kun kuljeskelimme kaupungilla vailla päämäärää. Nälkä iski juuri tässä kohtaa, ja painelimme sisään ravintolaan ihan sen kafkamaisen nimen perusteella. Tilaamani tortelliinit veivät kielen mennessään. Myös niiden esillepano hauskassa kattilassa miellytti. Kolmesta tortelliinista ei kuitenkaan lähtenyt nälkä, eli pieni salaatti tms. olisi ollut aterialle mukava lisä.
    Tila oli kiva ja viihtyisä, mutta tässä ravintolassa sai tupakoida. Tupakoitsijoille oli oma puolensa, mutta tupakan haju tuli silti välillä myös savuttomalle puolelle. Jos siis olet yliherkkä tupakoinnille, niin tämä paikka ei ehkä ole sinua varten, vaikka muuten suositeltava onkin.
  • Jazz risteily (lähtöpaikka Gate 2, Cechuv Bridge). Illan pimetessä (klo 20.30) käynnistää Jazz-laiva Kotva moottorinsa ja tunnelmallinen jazz-ilta pitkin Vltavaa alkaa. Orkesterit vaihtelevat, mutta maisemat pysyvät samana illasta toiseen.
    Omalle risteilyllemme sattui orkesteri, joka fiilisteli tuttuja biisejä Michael Jacksonista Dizzy Gillespiehen omilla sovituksillaan. Tunnelma oli katossa ja meno mahtavaa! Ympärillä loistivat Prahan valot ja olut oli hyvää. Oli ihan superkiva ilta! Todellinen jazzin ystävä ei tuosta musiikista mitään suurempia kiksejä olisi ehkä saanut, mutta juuri tuossa hetkessä oli mukava yhtyä yhteislauluun vanhojen tuttujen biisien kanssa.

  • Restaurace Luka Lu (Újezd 33 – Malá Strana). Myös tämä ravintola, yksi reissun ehdottomista kohokohdista, tuli vastaan sattumalta. En ole koskaan ollu näin hullussa ja sekopäisessä, mutta samalla hauskassa ja viehättävässä paikassa! Tässä ravintolassa oli tuhansia yksityiskohtia joita ihailla. Pöytiä astioineen ja ruokailijoineen (nalleja ja nukkeja) oli ruuvattu kattoon, ja kaikki muutkin paikat oli täynnä tauluja ja eriskummallisia tavaroita.
    Totesin työkaverilleni (jonka kanssa reissussa olin), että ihan sama millaista ravintolan ruoka on, silmänruokaa täällä on sekin edestä. Tilaamani kala oli kuitenkin erinomainen ja palvelu pelasi. Aivan must paikka vierailla, jos tykkää vähän sekopäisestä meiningistä.
  • Botas 66 (Skořepka 4 – Old Town ja Křížkovského 18 – Žižkov). Jos kaipaat kohtuuhintaisia, persoonallisia lenkkareita tai tennareita, käy kurkkaamassa Botas 66:n valikoimia. Kengät valmistetaan Tshekeissä, ja malleissa on kivan trendikäs retrofiilis. Ostin itse reissusta mustat lenkkarit, jotka näkyvät jalassa mm. tässä postauksessa.

Kas tässä muutamia kivoja paikkoja, joita viimeisimmällä Prahan reissullani löysin.

Tämä vanhojen reissukuvien läpikäynti on toisaalta ihanaa, herättää niin paljon muistoja, mutta toisaalta kamalaa. Tulee reissukuume, vaikka juuri eilen totesin, että onpa ollut ihana olla vähän aikaa vain kotona.

No, tälle syksylle on onneksi edessä pari pientä matkaa, joten ne auttavat varmasti reissukärpäsen puremaan.

Vinkkejä Madridin kävijälle

tunnetila: muistelu

Olimme Madridissa toukokuussa, ja vasta nyt ehdin vihdoin istumaan reissuvinkkipostaukseni ääreen. Postaus on vain 5kk myöhässä, ei kai siinä mitään… Parempi kuitenkin myöhään kun ei silloinkaan, eli tässä muutama matkavinkki Madridiin.

  • Museot. Madridissa on ihan huikeita museoita! Museot Reina Sofia, Thyssen ja Del Prado muodostavat museotriangelin, eli sijaitsevat lähellä toisiaan. Yhdessä päivässä näitä kaikkia ei kuitenkaan kannata yrittää ahnehtia. Yksi iso museo (ja pari pienempää nähtävyyttä) päivässä riitti ainakin meille. Halusin ehdottomasti nähdä Picasson Guernican, joten tällä reissulla kävimme Reina Sofiassa.
  • Parque del Buen Retiro. Jos olet Madridissa kesällä, ja sisämaassa vellova helle tuntuu tukahduttavalta, kannattaa paeta kaupungin useisiin suuriin puistoihin. Esimerkiksi El Retiro -puistossa on kaunis kristallipalatsi ja pieni museo, joissa molemmissa kannattaa piipahtaa.
  • Rosaleda -ruusupuutarha, josta lisää tietoa aiemmassa postauksessani.
  • San Isidro -festivaali toukokuussa. Olimme sattumalta Madridissa San Isidro -festivaalin aikaan. Neljän päivän ajan festivaalia juhlittiin ympäri kaupunkia tanssien, laulaen, syöden ja juoden. Kaupungin suurimmilla aukioilla (esim. Plaza Mayor) esiintyi juhlapäivien aikana kymmeniä bändejä ilmaiskonserteissa.
    Suurissa puistoissa (esim. Pradera de San Isidro) oli myös suuren luokan festaritunnelmaa. Puistoissa oli joka ilta ilmaisfestarit, ja tunnelma oli mieletön. Kymmeniätuhansia ihmisiä, ruokakojuja silmänkantamattomiin, iso festarilava ja huikeita espanjalaisia bändejä.
    Vaikka kaikki bändit olivat meille tuntemattomia, niin muutamilla niistä oli niin hyvä meno, että olemme kuunnelleet kyseisiä bändejä vielä kotonakin. Musiikin avulla pääsee mahtavasti palaamaan lomatunnelmaan.

  • Suosikkialueeni kaupungissa oli ehdottomasti Malasaña. Värikkäitä taloja, pieniä sieviä butiikkeja vintagesta tämän hetken kuumimpiin brändeihin, graffiteja ja valtava määrä ravintoloita. Tällä alueella olisi viihtynyt pidempäänkin!
  • Uusi espanjalainen vaatebrändi, johon tällä matkalla tutustuin ja ihastuin, oli Friday’s Project (liike osoitteessa Fuencarral, 9). Sovittelin liikkeessä ison kasan vaatteita, mutta oikeita kokoja lemppareistani ei löytynyt. Toivotaan parempaa onnea seuraavalla kerralla.
  • Kiva pizzeriakonsepti Cien Pizzitas, löytyy Madridista muutamasta eri osoitteesta. Kuten nimi kertoo, tarjolla on sata erilaista pizzaa, ja pizzoja saa pizzitoina, eli pieninä ”pitsasina”. Otin kaksi erilaista pientä pizzaa, täytteinä muistaakseni savulohi-ranskankerma-capris ja päärynä-sinihomejuusto-rucola. Pienet pizzetat olivat söpöjä ja superhyviä!
  • Ravintola Bosco de Lobos (Architecture School, Hortaleza 63) Arkkitehtikoulun yhteydessä oleva näyttävä rakennus kätkee sisäänsä hyvin mielenkiintoisen ravintolan. Ravintolan kirjahyllyiltä voi ruokaa odotellessa napata arkkitehtuuria käsittelevän teoksen, ja lueskellessa aika kuluu kuin siivillä. Söin ravintolassa muistaakseni kampasimpukka-pinaattipastan, ja se oli ihanan kermaista ja maistuvaa.
  • Lolo Polos -artesaanijäätelö (Calle del Espíritu Santo, 16) Käsintehtyjä, pelkästään tuoreista hedelmistä ja eksoottisista mausteista tehtyjä mehujäitä. Oma mehujääni oli tehty vadelmista ja viherpippurista. Raikasta ja välillä polttavan mausteista. Ihana herkku helteiseen päivään!

  • Kauppahallit. Madridissa on paljon ihania kauppahalleja, joissa on kiva käydä maistelemassa vaikkapa paikallisia tapaksia ja viinejä. Kävimme Mercado de San Miquelissa lauantai-iltana, ja kauppahalli oli tuolloin niin täynnä, ettei sekaan mahtunut. Kävelimme hallin käytävät läpi ihmismassaan puristuneina, emmekä edes harkinneet syövämme siellä mitään. Äkkiä ulos, ja parempi yritys seuraavalla vierailukerralla.
  • Mercado San Ildefonso (Fuencarral, 57). Moderni ja trendikäs kauppahalli monessa kerroksessa trendikkäällä Malasañan alueella. Suosittelen piipahtamaan!

Mitähän muuta? Tässä nämä ensimmäisenä mieleeni tulleet vinkit. Jos teille tulee mitä tahansa kysyttävää Madridista, vastaan mielelläni jos vain osaan.

Jos olin postauksen alussa nolona siitä, että tämä postaus tulee 5kk myöhässä, niin ei tämä vielä mitään. Olen nimittäin luvannut kirjoittaa vinkkipostaukset myös Prahasta, jossa kävin viimeksi toissakevänä, ja Macaosta, jossa matkailimme Hongkongin reissun yhteydessä maaliskuussa 2016.

Ja niin, onhan tuolla postausluonnoksissa vielä vinkkipostaus Washingtoniin. Minähän vuonna me siellä oikein oltiin? Taisi olla 2012. Ei jestas! Kuvat ja kaikki on ollut valmiina jo kohta kuusi vuotta, mutta tekstiä en vaan saa aikaan. Arvatkaa hävettääkö olla näin saamaton?

Onneksi oli tämänkin postauksen kuvat jo valmiina. Ilman niitä en olisi varmaan edes muistanut mitä kaikkea tuolla lomalla tuli tehtyä. Mainittakoon muuten vielä se, että tälle reissulle en ottanut lainkaan kameraa mukaan. Napsin kaikki reissukuvat Huawei P10:llä ja pärjäsin pelkällä puhelimella erinomaisesti. Kuten jo aikaisemmin todettu, Huawei P10:n kamera on vertaansa vailla.

Hyvin eletty

tunnetila: ihastus

Tartut innoissasi järkevän kuluttamisen oppaaseen ja janoat kivoja vinkkejä arjen haasteiden ratkaisemiseksi. Muutaman kappaleen luettuasi masennut. Tajuat, että olet tehnyt kaiken aina ihan väärin.

Lajittelet kotitalousjätteen väärin, tykkäät vääränlaisesta ruoasta ja pahimmassa tapauksessa pilaat koko maailman tekemilläsi valinnoilla.

Ostopäätökset on kuitenkin jo tehty, maailma on jo tuhoutunut. Mitä väliä millään enää on?

Et jaksa muuttaa koko ajatusmaailmaasi tai kaikkia käyttäytymismallejasi, joten turhautuneena heität oppaan kirppiskassiin ja päätät laittaa vahingon kiertämään. Joku muu onneton saa pian tuntea olevansa epäonnistunut kuluttaja, joka elää koko elämänsä väärin.

Jos tuo kuulostaa tutulta, muttet ole vielä täysin kyynistynyt vaan haluat antaa mahdollisuuden lempeydelle, eettiselle ajattelulle, onnistumisen ilolle ja hyvälle ololle, tartu Karita Sainion uutuuskirjaan Hyvin eletty (WSOY)*.

Karita Sainion uutuuskirja kutsuu lukijan esipuheesta lähtien lempeästi hyvän elämän pariin. Pakottamatta, käskemättä. Kirjan aiheet johdattelevat pohdiskelemaan omaa kulutuskäyttäytymistä lukijaa syyllistämättä. Uudet ajatukset tuodaan eteen tarjottimella, lukijan tarvitsee vain valita mihin haluaa tarttua.

Huomaan usein hymyileväni kirjaa lukiessani. Lukiessa tulee sellainen olo, että elän jo nyt hyvin, hyvää elämää. Teen oikeita pieniä valintoja arjessa, ja jo tuo pienikin teko on alku jollekin paremmalle.

Kirjassa on esimerkiksi lista, johon on koottu pieniä askeleita kohti roskattomuutta (Zero Waste). Listassa on mainittu mm. käsilaukussa mukana kulkeva ylimääräinen kassi ostoksia varten, mukana kulkeva täytettävä vesipullo, korjausompelijan ja suutarin palveluiden käyttäminen, laskujen tilaaminen sähköisesti ja ”Ei mainoksia, kiitos” -kyltti postilaatikossa. Kyllä, toteutan arjessani listan jokaista kohtaa, ja pidän niitä itsestäänselvyytenä.

Pienetkin asiat siis merkitsevät ja ovat valintoja kohti parempaa tulevaisuutta. Ja mikä hienointa, minä olen jo tuolla oikealla tiellä!

Kirjaa ei tarvitse lukea kerralla, vaan sieltä voi poimia kappaleita, jotka juuri siinä hetkessä kiinnostavat itseä. Olen lukenut iltapalaksi kirjasta eettisestä muodista, -kosmetiikasta ja -ruoasta, enkä koskaan ole joutunut nukahtamaan ahdistuneena maailman tuskasta, vaikka kirjan aiheet eivät ole sieltä kevyimmästä päästä.

Karitan kirja on ollut yöpöydälläni lanseerauskemuista asti, ja huomaan palaavani siihen monena iltana viikossa. Vaikka olisin hyvin väsynyt enkä jaksaisi paneutua lukemaan kirjaa ajatuksella, huomaan selailevani sen kauniita kuvia. Kuvat kirjaan on ottanut ystäväni Ida.

On ollut ilo huomata, että lasken iltaisin entistä aikaisemmin kirkasta valoa heijastavan puhelimen pois kädestäni, ja tartun mielummin kauniiseen kirjaan. Kirjan herkkä ja viehättävä kuvitus on vähän kuin tosielämän Instagram, mutta paljon lempeämpi, eikä häiritse yöuntani.

Hyvän elämän tavoittelu ei välttämättä tarkoita valtavaa elämäntaparemonttia tai luopumista kaikista omistamistaan tavaroista. Lue Hyvin eletty niin ymmärrät paremmin, mitä tarkoitan.

Anatude Pop Up Shop ja uusi levy ulkona

tunnetila: sekoaminen

LOL! OMG! Ette arvaa mitä eilen tapahtui!??! No TAPASIN ANTTI TUISKUN!

Sain kutsun Antti Tuiskun Pop Up Shopin ja näyttelyn avajaisiin Kauppakeskus Forumiin. Samalla juhlistettiin Antti Tuiskun uuden Anatude -levyn julkaisua, joka on siis TÄNÄÄN, 15.9.!

Olin varautunut punkemaan ihmismassojen läpi nähdäkseni tilaisuudessa edes vilauksen Antista, mutta mitä vielä! Paikalle oli kutsuttu ihmisiä ehkä viitisenkymmentä, ja Antti otti jokaisen vieraan vastaan henkilökohtaisesti. Ihan mieletön juttu!

Pop upin seinille oli ripustettu valokuvanäyttely, joka perustui stylisti Vesa Silverin stailauksiin, Antin uudelta Anatude -albumilta poimituihin teksteihin, sekä Silverin kommentteihin stailauksissa käytetyistä vaatteista. Näyttelyssä pääsi näkemään myös esiintymisasuja Antin Peto on irti! -kiertueelta.

Arvostan suuresti, miten Silver tuo stailattaviensa kautta esille kotimaista suunnittelua. Mukana stailauksissa oli mm. Mirkka Metsolan ja 2OR+byYATn luomuksia. Antti Tuisku ja Silver ovat yhdessä huikea tiimi!

Näyttelyn lisäksi tilaan oli tuotu Antin fanituotteista koostuva pop up myymälä. Tarjolla oli vaatteita pipoista collegepuseroihin ja lastenvaatteista miesten sukkiin. Myös Antin uuden Anatude-levyn tai Antti Tuiskusta kertovan kirjan löydät tästä butiikista.

Jokaisen Antti Tuisku fanin must hankinta on uunituore Anatude -lehti, jonka kannessa Tuisku keekoilee presidentin elkein. (Kuka muuten näki ylimääräisen uutislähetyksen maanantaina?) Lehdessä Antti kertoo taustoja uutuusalbuminsa biisien takaa. Kuvituksena nähdään samoja kuvia, mitä voi ihastella myös näyttelyssä.

Illan aikana oli mahdollista ottaa kuvia ja jutella Antin kanssa rennosti niitä näitä. Tarkoituksenani oli onnitella Anttia huikeasta kiidosta Suomen poptaivaan kiistattomaksi tähdeksi, mutta kun tilaisuus puhua ihailemansa henkilön kanssa tulee, sitä vaan puhelee mitä sylki suuhun tuo ja yrittää olla sekoilematta turhia. Lungisti vaan, vaikka sukat pyörii jaloissa.

Oli suorastaan ihmeellistä, miten läsnä Antti tilaisuudessa oli. Samaan aikaan tapahtuvat uuden levyn julkaisu, näyttelyn ja pop up -liikkeen avaaminen, fanien henkilökohtainen tapaaminen, Idols-kauden startti ja tänään alkava Mun on pakko twerkkaa! -areenakiertueen lipunmyynti, saisivat kenet tahansa pienoisen stressin partaalle, mutta ei Anttia.

Luottamus itseen, huikeaan tiimin sekä fanien tukeen oikein huokui Antti Tuiskusta. Antti tietää mitä tekee, seisoo tekemistensä takana ja on tekemästään ylpeä. Miksi ei olisi?

Antti Tuisku oli maanläheisyydessään ja kaikessa rehellisyydessään todella valloittava. Jalat maassa, mutta asiat tehdään silti överisti. Välillä ollaan röyhkeitä ja kaadetaan raja-aitoja, mutta homma pysyy kuitenkin hanskassa. Tuota tekemistä ei voi kuin arvostaa!

Onnea Antti uudesta levystä ja Antti Tuisku -fanituotteita myyvästä pop up-liikkeestä! Kiertueella nähdään!

Ps. Antti, sie oot ihana!

Anatude Pop Up Shop
Kauppakeskus Forum 0.krs
15.-16.9. klo 10-18
20.9.-7.10. ke-la klo 10-18

Yhteiskuvat ja kuvat minusta Noora /Curiouser&Curiouser 

Myrskyluodon Maija

tunnetila: pohdiskelu

Tätä hetkeä olin odottanut lähes vuoden. Tai ainakin siitä asti, kun kuulin hienon uutisen: upea, suomalaista sielunmaisemaa kuvaava, synkkä ja surumielinen Myrskyluodon Maija, saa ensi-iltansa suurmusikaalina syksyllä 2017.

Odotukseni Anni Blomqvistin romaaneihin perustuvasta, Lasse Mårtensonin säveltämästä suurmusikaalista olivat valtavat. Etenkin kun sen esityspaikkana oli uusittu Helsingin Kaupunginteatteri, jonka näyttämötekniikka sekä valo- ja äänijärjestelmät on päivitetty kansainväliselle huipputasolle.

Helsingin Kaupunginteatteri juhlistaa uudella kotimaisella musikaalilla 50 vuotta täyttävää, peruskorjattua teatteritaloaan, Suomen 100-vuotista itsenäisyyttä ja 110 vuotta täyttävää Kaupunginteatteria. Juhlan aihetta siis todella on!


Myrskyluodon Maija kuvaa suomalaisen naisen elämää ja itsenäistymistä 1800-luvun Ahvenanmaalla, Myrskyluoto-nimisellä saarella keskellä meren tyrskyjä. Vastoinkäymiset ja traagiset sattumukset seuraavat toisiaan, mutta suomalaisella sisulla siunatun Maijan kasvutarina on huikea.

En tiedä olivatko odotukseni suurmusikaalia kohtaan niin korkealla etteivät ne olisi edes voineet täyttyä, mutta myönnettävä on, että poistuin eilisestä näytännöstä* aika sekavin fiiliksin.

Maijan roolissa nähty Laura Alajääski oli erinomainen! Maijan ja Jannen (Aaro Wichmann) kemia toimi, ja parin yhteisiä hetkiä oli ilo seurata.

Lasse Mårtensonin säveltämä ikoninen tunnussävelmä johdatteli koko musikaalin läpi upean orkesterin taidokkaana tulkintana, ja hienot joukkokohtaukset lapsi- ja saaristolaiskuoroineen saivat tunteet pintaan. Pyörivää lavaa käytettiin hienosti ja purjehduskohtaukset olivatkin niitä vaikuttavimpia ja mieleenpainuvimpia. Teoksen dramaturgia tuntui kuitenkin jotenkin keskeneräiseltä.

Juoksutus oli välillä sekava ja muutamat kohtaukset tuntuivat irrallisilta ja päälleliimatuilta. Musikaalissa nostettiin myös esiin henkilöhahmoja, joiden tarpeellisuuden kyseenalaistin.

Tuli tunne, että käsikirjoitus oli vielä kesken, eikä hiomiselle tai viimeistelylle oltu jätetty tarpeeksi aikaa. Hienoa työtä tehneet näyttelijät tekivät kuitenkin parhaansa, ja saivat polveilevan tarinan pysymään niin hyvin kasassa kuin mahdollista.

Myrskyluodon Maijan tarina on viritykseltään hyvin surumielinen. Olisin toivonut, että tuolle surulle jätetään enemmän tilaa. Toivoin myös tilaa hiljaisuudelle, kyynelille ja myrskytuulen ulinalle tuvan nurkissa.

Tiedän, että olen vähän kaurismäkeläinen hitaiden kuvien ja eleettömyyden rakastajana, mutta usein hiljaisuus kertoo enemmän kuin kymmenen repliikkiä, joita ei välttämättä kaipaisi siinä hetkessä kuulla.

Pohdimme mieheni kanssa teatterista kotiin kävellessämme, miksi Suomi 100 -juhlavuoden kunniaksi oli valittu noin synkkä ja surumielinen teos. Totesimme kuitenkin yhdessä, että tuotahan se 100 vuotta Suomessa on ollut. Tämä ikoninen teos myös todella ansaitsi saada uuden suurmusikaalin kunniakseen.

Olisikohan kuitenkin nyt, sadan vuoden kunniaksi, aika muuttaa kansamme suuntaa? Siirtyä Myrskyluodolta iloiseen Strömsöhön, jossa onnistuu aina kaikki. Vai onko surumielisyys ja synkkyys meihin niin sisäänrakennettuna sukupolvesta toiseen, että siihen perimään on mahdotonta saada muutosta?

Myrskyluodon Maija
Helsingin Kaupunginteatteri
Suuri näyttämö, Eläintarhantie 5
Ensi-ilta 24.8.2017

Kuvat musikaalista: Tapio Vanhatalo/ HKT