Browsing Category

tympii

Olispa angiina

tunnetila: ärsytys

Tiedossa ihana viikonloppu Tampereella. Perjantaille buukattu monta kiinnostavaa lyhytelokuvanäytöstä Tampereen Elokuvajuhlilta. Leffojen jälkeen pöytävaraus kehuttussa Ravintola Masussa, jossa tiedossa neljän ruokalajin illallinen ystävän kanssa. Yö ihastuttavassa Hotelli Tammerissa.

Lauantaina rennon laiska aamu herkkuaamiaisen kera. Aamiaisen jälkeen kivalle työkeikalle muutamaksi tunniksi, ja töiden jälkeen vielä vähän lyhytelokuvia Filkkareilla. Viikonlopun kruunaa tyttöjen ilta ja yökyläily ihanien ystävien luona. 

Sellaiset oli tämän viikonlopun suunnitelmat, mutta ehei, minä vietin viikonloppuni samaan tapaan kuin koko kuluneen viikon. Maaten kuumeisena sängyn pohjalla yskien keuhkojani pihalle.

Johan sitä oli aikakin saada kunnon flunssa, olinhan ollut terveenä tämän vuoden puolella jo vajaat kolme viikkoa. Noita kolmea ”tervettä” viikkoakin tosin varjosti satunnainen kurkku- ja korvakipu, mutta sitä pidettiin aisoissa nenään suihkutettavalla kortisonilla.

Perinteisten kuumeen, jäsensäryn, yskän ja nuhan lisäksi niveleni ovat olleet tällä viikolla niin kipeät, että käveleminen on ollut hankalaa. Ihmettelin lääkärille voisiko kivut polvissa ja ranteissa johtua viime sunnuntaina ottamastani magnesiumhieronnasta. Olisinko voinut saada magnesiumyliannostuksen, sillä ihoni oli tosi kuiva, ja hieroja joutui lisäämään hierontaöljyä jatkuvasti?

Magnesiumia ei voi kuulema saada liikaa, mutta syy poikkeuksellisen kokonaisvaltaiselle ja kivuliaalle flunssalle selvisi samasta kysymyksestäni. Syyllinen oli kokovartalohieronta.

Kehossani vaani tulehdusta aiheuttava virus, joka räjähti aktiiviseksi hieronnan aikana. Kun kyseessä oli vielä kokovartalohieronta, niin tulehdus levisi kaikkiin hierottuihin lihaksiin, jalkapohjista päänahkaan. Ai miten ihanaa! Ei ihme että olo on kuin hakatulla, ja jo pelkkä sängyssä makaaminen tekee kipeää.

Edellisessä postauksessani totesin, että kokovartalohieronta on aina hyvä idea. Noh, viime sunnuntaina se ei sitä ollut.

Kuinkahan kauan elimistöni jaksaa jatkuvia virushyökkäyksiä ja pientä tulehdustilaa? Tuntuu, että tuo sama virus jyllää myös blogissani, jota ei ole saatu kokonaan puhtaaksi sitäkään.

Samoin kuin blogin viruksesta, kehossani jylläävän viruksen alkuperästä ei ole tietoa, eikä siihen löydy lääkettä. Voi kunpa minulla olisi angiina tai poskiontelotulehdus! Ihan sama mikä flunssatauti, kunhan tauti saisi jonkun nimen ja siihen löytyisi sopivat lääkkeet.

Rasittaa ihan hirvittävästi, kun viruksen aiheuttamiin sairauksiin hoidoksi ei ole mitään konkreettista. ”Ota tätä lääkettä niin paranet.” Tuollainen täsmätieto tuntuisi valtavan hyvältä!

Kaappausdraama

tunnetila: kauhistus

Pötköttelin sunnuntaiaamuna sängyssä vielä yhdeksän maissa. Julkaisin sängystä käsin blogissani aamiaisvinkkipostauksen, ja toivottelin Tunnetilan FB:ssä blogini lukijoille rennon leppoisaa sunnuntaita.

Hetki postauksen julkaisemisesta sain ensimmäisen viestin. ”Klikkasin Tunnetilan FB:ssä julkaisemaasi aamiaislinkkiä, mutten päätynyt linkistä blogiisi vaan jonnekin tissisivuille!” MITÄ IHMETTÄ?! Tämän jälkeen vastaavia viestejä alkoi sadella suunnasta ja toisesta.

Sydän pomppasi kurkkuun. Mitä on tapahtunut? Mitä asialle voi tehdä? Ja entä kuka osaa tehdä asialle kaiken voitavan? Olen itse täysin tumpelo näissä asioissa, joten ensimmäinen reaktioni on aina paniikki.

Laitoin välittömästi viestiä ystäväni miehelle, joka auliisti auttaa minua aina kaikissa blogiin liittyvissä ongelmissa. Myös tällä kertaa hän lupasi auttaa, ja etsiä missä vika piilee.

Ongelma oli tällä kertaa suuri, ja uhka oli todellinen. Blogini oli kaapattu!

Järkytyin tiedosta lähes kyyneliin. Oloni oli täysin voimaton. Tiesin, että asiaa selvittää nyt taitava ihminen joka tietää mitä tekee, mutta se tieto, etten osaa itse tehdä asialle kertakaikkiaan mitään, tuntui hirvittävältä.

Vaihdoin salasanoja joka paikkaan. Tein koneelleni virusskannauksen ja poistin sieltä kaiken ylimääräisen. Kävelin huoneesta toiseen voivotellen, ja aiheutin lisää levottomuutta ympärilleni ja itselleni.

Lopulta päätin lähteä edes hetkeksi ulkoilemaan ja päästelemään höyryjä pihalle. Mukavempi sitä on murehtia ulkona kauniissa auringonpaisteessa, kuin sisällä koneen näyttöä tuijottaen kun mitään ei voi kuitenkaan tehdä.

takki Helly Hansen*, farkut Marks&Spencer*, kengät Merrel*

Ystäväni mies teki lopulta monta päivää töitä selvittääkseen missä virus on, ja lopulta tiistaiyönä hän oli saanut paikallistettua viruksen. Nyt virus on poissa, blogilleni on luotu uusi palvelin, ja blogini on turvassa uudessa paikassa.

Huh huh mikä kolmen päivän tuska minulla (ja koodarillani) on takana! Mietin jo täytyykö minun tuhota blogini jos sitä ei saada pelastettua.

Blogini kohtaloa miettiessäni ymmärsin, miten tärkeä blogini minulle on. Jos blogini jouduttaisiin deletoimaan, sen mukana katoaisi elämääni ja muistoja lähes vuosikymmenen ajalta. Se olisi minulle henkilökohtaisesti hirvittävä menetys!

Onneksi kaikki on taas hyvin, ja toivottavasti hyvänä pysyykin.

Kiitos jokaiselle Teistä, jotka raportoitte minulle ongelmista! Ja ihanaa että jotkut teistä eivät joutuneet ongelmaa edes näkemään. Nyt ei auta kuin toivoa, että ongelma on ja pysyy poissa.

Pakon edessä

tunnetila: harmitus

kineesioteippaus

Kuinkahan moni Teistä ehti ajatella, että hellitin tahtia niin sanotusti hyvän sään aikaan, ennen kuin liika huhkiminen kostautui ja oli liian myöhäistä? Voi kuulkaa, turha toivo!

Ei tätä duracelia näytä pelastavan mikään muu kuin periksi antava kroppa. Vanhuus ei tule yksin, tyhmästä päästä kärsii koko ruumis, ja mitä niitä muita tähän tilanteeseen sopivia varsin kelpoja sanontoja onkaan…

Tein kevään ja kesän ajan niin paljon töitä, että hiirikäteni tulehtui (?) pahasti. Kättä on hierottu ja olen käynyt lääkärissä ja fysiatrilla, mutta mikään ei tunnu auttavan. Välillä käsi oli niin ärtynyt, että kun fyssari painoi sormellaan kyynärpäätäni, aloin huutaa kivusta ja hoito oli pakko lopettaa kesken.

Pientä helpotusta kipuun olen saanut kinesioteippauksista, jotka jos eivät muuten auta, niin ainakin muistuttavat kädessä olevasta kivusta ja saavat varomaan tiettyjä liikkeitä. On aika tukalat oltavat kun kaikki, jopa ponnarin laittaminen sattuu, ja hampaiden peseminen on välillä lähes mahdotonta.

Myös koneella istumisen ja puhelimen näpyttelyn vähentäminen on saanut kipua hellittämään. Seuraavaksi kokeilemme käteen lymfa-hoitoa. Saapa nähdä löytyykö siitä apu elämää rajoittavaan vaivaan.

Liiallisesta tietokoneella työskentelystä johtuvia vaivoja alkaa olla nykypäivänä lähes jokaisella. Onko Teillä kokemuksia tenniskyynärpäästä tai vaikkapa jännetuppitulehduksesta? Miten pääsitte vaivasta eroon, vai pääsittekö?

Beam me up, Scotty!

tunnetila: uuvahdus

varpaat

Hei eikö joku nyt vaan voisi keksiä sellaisen tavan matkustaa, ettei tarvitsisi matkustaa? Että päättäisi vaan että hei mäpä lähden nyt Kuopioon. Tai Balille. Ja sitten kun päättäisi minne menee ja milloin, menisi nettiin, maksaisi vaadittavan summan, ja sitten hupsis, siellä sitä sitten oltaisiin. Balilla tai Kuopiossa.

Voi että mä vihaan lähtemistä. Ja pakkaamista. Ja lentokenttiä. Ja matkakeskuksia ja rautatieasemia. Ja junia ja busseja ja autoja ja lentokoneita.

Arvannette, että olen täällä juuri pakkaamassa, ja kesälomamatkailu jatkuu. Tai siis pitäisi olla pakkaamassa, mutta omien varpaiden kuvailu sängyssä maaten on paljon hauskempaa.

On ihana olla perillä ja tavata rakkaita tyyppejä, mutta tämä matkustus ei vaan nappaa sitten yhtään.

Sanoin jo siskolleni etten millään jaksaisi tulla. Juuri nyt haluaisin olla vain kotona. Ei herunut siltä suunnalta minkäänlaista armoa. ”Lomat on sitä varten, että silloin reissataan ja nähdään ihmisiä. Jätät jatkossa nuo ulkomaanmatkat vähemmälle ja panostat enemmän perheeseen. Me nähdään niin harvoin, että kyllä nyt tulet.”  Käskystä, sisko kulta.

Palmun katveessa

tunnetila: keskittymiskyvytön

palmtree1

Hola chicas! Kotona ollaan! Tunnelma on (pääosin) edelleen kuin palmun lehvien alla makoilisi. Vähän tämä arki (siis lomalaisen arki, ei vielä työarki, luoja paratkoon!) vastustaa, mutta kun pidän ajatukseni palmuissa, selviän kaikesta varmasti.

Sain juuri haettua reissun aikana fiksattavana olleen läppärini huollosta, mutta Madrid-Helsinki lennolla mystisesti hajonnut kamerani tympii. Kameran salama sojottaa jatkuvasti aktiivisena, eikä pysy lainkaan alhaalla. ”Korjaus tulee turhan kalliiksi, laita jesaria”, kuului kameraliikkeessä saamani asiantuntijakommentti. Selvä! Ostoslistalle pääsi juuri ilmastointiteippi…

Onneksi saan edes siirrettyä reissukuvat koneelleni tänään. Pääsen siis reissupostausten pariin pian. Siis heti kun pystyn keskittymään johonkin. Tällä hetkellä ajatukseni poukkoilevat sellaisella tahdilla sinne tänne, etten pysy itsekään niiden perässä.

Jos sitä yrittäisi keskittyä ensin vain niihin palmuihin, ja sitten, pikku hiljaa, yrittäisi saada päähän mahtumaan vähän jotain muutakin.

Kotona siis ollaan. Ehti tulla jo Teitä ikävä!