Lämmin sininen

tunnetila: muistelu

sos2

Joko Teiltä tulee reissupostaukset korvista? Jos tulee niin pahoittelen, vielä on tulossa jokunen postaus reissun tiimoilta. Toivottavasti otatte postaukset nojatuolimatkoina uusiin maisemiin, eikä matkakuume nouse liian suuriin sfääreihin.

Ehkä ihan kaikkea ei tarvitsisi dokumentoida, mutta haluan muistaa tarkasti millainen matka meillä oli, ja kun blogini toimii minulle päiväkirjana aina välillä, niin joudutte tässä toimimaan vähän niin kuin sijaiskärsijöinä, tai jotain… Anteeksi!

En vain pysty vielä luopumaan näistä San Sebastianin maisemista. Pilvetön sininen taivas kehysti koko kaupungin ja sen rannat valtavan kauniisti. Valo heijastui vaaleilta pinnoilta välillä niin että silmiä häikäisi. Tunnelma kuumassa kaupungissa oli joinain hetkinä suorastaan maaginen.

sos1 soshenry_moore1henry_moore5

Ajattelimme ensin, että Bilbao edustaa reissullamme kulttuuria ja San Sebastian rantaelämää. Iloksemme totesimme kuitenkin San Sebastianin olevan yksi Euroopan kulttuuripääkaupungeista juuri tänä vuonna.

Emme jaksaneet metsästää San Sebastianin kulttuuririentoja sen kummemmin, mutta yksi juttu oli to do -listallamme. Halusimme nähdä surffirannan tuntumassa olevan Henry Mooren Arte en la Calle-näyttelyn.

Tummat valtavat pronssipatsaat sopivat sinisen meren tuntumaan valtavan hyvin, ja kuuma ilmanala suorastaan hohkasi lämpöä tummista veistoksista ympärilleen. Fantastinen kokemus!

henry_moore2henry_moore3 kattopuutarhameri

San Sebastianissa järjestetään kesäisin myös suositut Jazz Festivaalit, jotka starttasivat juuri sinä päivänä kun läksimme takaisin Bilbaoon. Olisi ehkä kannattanut vähän googlailla ennen reissun buukkaamista ja ajoittaa kotiin paluu muutaman päivän myöhäisemmäksi festivaalien takia.

Noh, ei makeaa mahan täydeltä. Onpahan yksi syy lisää mennä San Sebastianiin vielä toistamisen.

6

Yksinkertainen hääasu

tunnetila: tykkäys

asu2

Lauantaisten häiden pukukoodi oli puku. Häät pidettiin kuitenkin merellä, joten sään vaihteluihin ja purjehtimiseen osallistumiseen pyydettiin varautumaan asuvalintoja tehtäessä.

Vanhan kuunarin varoitettiin olevan muutenkin vaikeakulkuinen, kannen olevan halkeillut ja liukas säästä riippuen, joten stilettikorkoja pyydettiin välttämään.

Olipa haasteellista miettiä, miten juhliin pukeutuisi!

wedding_ootd3

pusero Samuji, housut Marimekko,
laukku Céline, aurinkolasit Triwa, sandaalit H&M Studio

asu4asu3asu1wedding_ootd2

En halunnut juhlia tuulisella säällä helmat korvissa, joten päätin etsiä asuuni tarpeeksi juhlavat housut. Nuo housut löytyivät Marimekolta. Leveä lahje näytti ihanan raikkaalta, samalla kuitenkin myös klassiselta ja juhlavalta. Totesin housujen olevan erittäin järkevä ja monikäyttöinen hankinta.

Housujen kaveriksi halusin pukea simppelin valkoisen yläosan, jossa olisi jokin kiva tai juhlava yksityiskohta. Suunnistin idean saatuani suoraan Samujille, ja kuten arvelin, Samujilta löytyi asuun täydellinen toppi.

Valkoinen hihaton toppi on ihan huikea, sillä se on valmistettu osittain paperista. Kyllä, paperista! Topin struktuuri on aivan ihana. Täytyy ottaa topista pian parempia kuvia, jotta näette miten hauskan pörröinen se on.

Jalkaani valitsin tolppakorkoiset H&M Studio AW15 -mallistosta ostamani remmisandaalit. Sandaalit sopivat asuun täydellisesti, ja olivat myös omiaan laivalla liikkumiseen.

Jalkani tosin aina turpoavat päivän aikana niin paljon, että ohuista nahkaremmeistä tehdyt kengät puristavat ja hiertävät loppuillasta tolkuttomasti. Niin kävi tälläkin kertaa.

Onko kenelläkään Teistä vinkkejä, miten jalkojen turpoamista voisi estää, tai ainakin hillitä?

6

Häävieraana

tunnetila: ilo

wedding1

Vietimme lauantaipäivän ihanissa häissä! Purjehdimme Kuunari Kathrinalla Helsingin saaristossa lähes viisi tuntia, ja nautimme koko päivän iloisesta tunnelmasta, suussasulavista herkuista ja upeasta auringonpaisteesta.

Koko alkuviikko oli sateinen ja hääpäri sai jännittää viimeiseen asti säätä. Onneksi sää oli koko päivän kaunis kuin morsian.

weddingwedding_ootd2wedding7wedding11wedding9selfiewedding3 wedding8wedding2weddingcake wedding5 wedding6

Satamaan palattuamme nautimme ensin upeasta ilotulituksesta, ja sen jälkeen juhlinta kuunarilla jatkui aamuyön tunneille saakka.

Häät on kyllä parhaita juhlia! Harmi vaan, että tässä iässä niistä pääsee nauttimaan varsin harvoin.

Onneksi ystäväpiiriimme kuuluu myös nuoremman polven edustajia, joille naimisiinmeno on nyt ajankohtainen. Ilokseni he muistavat kutsua mukaan myös meitä, joiden omaa ikäluokkaa edustava ystäväpiiri on mennyt naimisiin jo kymmenen vuotta sitten.

8

Auringonlaskun ihailijat

tunnetila: kaiho

sunset2

Arvatkaa mikä on peijoonin ärsyttävää? Se, kun paljaalla silmällä ihailet upeita auringolaskuja, mutta et osaa käyttää kameraa niiden taltioimiseen. En saa mitenkään taltioitua noita hetkiä kameraan edes välttävästi!

Auringonlaskut San Sebastianissa olivat vertaansa vailla ja niitä tuli ihailtua joka ilta. Aina kun ajattelin, että tämän kauniimmaksi ei voi enää muuttua, kohta taivas alkoi hehkua vielä upeammin.

sunset3sunset_peoplesunset1sunset6 sunset4sunset7

Tykkään tosi paljon postauksen pystykuvan tunnelmasta. Jaoin kuvan jo Tunnetilan Instagramissa sen napatessani. Tuo kuva on kuitenkin otettu zoomaten puhelimella ravintolan ikkunan läpi, joten sen laatu on kammottava.

Olin tuolloin syömässä eittämättä maailman parhaita sieni ravioleja (nieleskelin onnen kyyneleitä syödessäni) ravintola Narrussa, joten en pysynyt ryntäämään ulos ikuistamaan mailleen laskevaa tulenpunaisena hehkuvaa palloa.

Vaikken osaa taltioida luonnon kauneutta muistikortille niin hyvin kuin se ansaitsisi tulla taltioiduksi, niin onneksi muistan nuo hetket kuitenkin itse. Ehkä ihan kaikkea ei tarvitsekaan saada taltioiduksi.

Tärkeintä on, että jotkut kauniit muistot ja pysäyttävät tunnelmat pysyvät vahvoina omissa muistoissa. Ehkä vähän vielä kauniimpina, kuin ne oikeasti olivat.

9

Paikallisessa sidreriassa

tunnetila: hauskuus

cideria2

Vietimme yhden reissun hauskimmista illoista San Sebastianissa Sidreria Beharrissa.

San Sebastian on kuuluisa vahvasta siideristään, jota alueella pannaan useissa panimoissa. Sidreriat sijaitsevat pääosin San Sebastianin lähialueilla, mutta iloksemme löysimme yhden sidrerian myös vanhan kaupungin keskustasta.

Sidreriassa voi valita illallisen listalta normaalisti, tai sitten voi ottaa menun, joka sisältää neljä paikalliseen tapaan valmistettua ruokalajia, ja paikallista siideriä niin paljon kuin jaksaa juoda.

Otimme, suomalaisia kun olemme, tietysti menun rajattomalla siiderimäärällä. Siitä se hauskuus sitten alkoi! Ja ei, hauskuus ei tullut juodun siiderin määrästä, vaan tavasta, jolla siideriä sai juotavakseen.

cideria3cideria_selfcideria4

Siideriä laskettiin itse valtavista tankeista suoraan lasiin. Ensin avattiin hana niin täysille, että siideri suihkusi hanasta kaarella lattialla olevaan ämpäriin. Liian pienellä volyymillä siideri lorotteli lattialle, eikä hommasta tullut mitään. Kun suihku oli tasainen, lasi lykättiin siiderisuihkun alle, ja lasia nostettiin alhaalta ylös vasten suihkua muutaman kerran. Sitten hana käännettiin äkkiä kiinni.

Tämän jälkeen siideriä oli tilkka lasin pohjalla, ja tuon tilkan kanssa mentiin pöytään jatkamaan ruokailua. Siideri oli niin vahvaa (ja hiivaista), että sitä ei todellakaan voinut juoda kerralla paljon. Mutta aina kun lasi tyhjeni, oli edessä matka tankille täyttämään lasi.

Vitsit että meillä oli hauskaa! Tekniikan oppimisessa meni hetki ja oli kiva seurata myös muita illallistajia käyttämässä siiderihanaa. Kaikki nauroivat ja kiljahtelivat iloisena siideriä laskiessaan.

cideria_omeletcideria_cidercideria_chicken cideria_dessert

Jos ravintolan siideri oli tuhtia tavaraa, niin paikallinen ruoka oli myös sellaista mättöä, että illallisen lopussa oli vatsa pinkeänä. Paikallinen turskaomeletti alkupalaksi oli kookas, mutta niin hyvää, että se oli pakko syödä kokonaan.

Seuraavassa annoksessa oli myös turskaa, ja yli viikon joka päivä kalaa syöneenä alkoi turska jo vähän tökkiä. Lopulta söin annoksesta vain vähän, ja päätin jättää vatsaan tilaa seuraaville ruokalajeille.

Pääruoaksi oli valtava grillattu ribsi tai vaihtoehtoisesti grillattua kanaa. Kun näin eteeni kannetut jättimäiset kananrinnat olin pyörtyä jo pelkästä näystä. Ajattelin, että maistan annoksesta vain vähän. Kana oli kuitenkin niin järjettömän hyvää, annoksen perunoista puhumattakaan, että vedin koko valtavan annoksen napaani mukisematta. En ymmärrä miten tuo kana oli tehty! En ole mikään suuren suuri lihan ystävä, mutta tuo liha suli suuhun ja maistui taivaalliselta.

Jälkkäriksi tuli herkullista paikallista juustoa, omenamarmeladia ja korillinen pähkinöitä.

Voitte vain kuvitella millaista oli tuon ruokamäärän jälkeen lähteä viettämään iltaa kaupungille. Vaapuimme meren rantaan, etsimme lähimmän penkin ja katselimme auringonlaskua vatsat täpösen täysinä.

Mutta kyllä oli kiva ilta! Vaikka sidreriassa käyminen on aika perinteinen turistijuttu, suosittelen sitä silti lämpimästi. Sille on usein syynsä, miksi joistakin jutuista tulee suosittuja turistien keskuudessa. Jotkut jutuista on oikeasti kivoja ja kokemisen arvoisia!

5