tunnetila: pohdiskelu
Kukkuu! Tammikuun alussa tekemäni päätös olla vähemmän somessa ja jättää puhelimen räplääminen sekä läppärillä roikkuminen vähemmälle on onnistunut niin hyvin, että huomasin pari päivää sitten, etten keksi mitään kirjoitettavaa blogiin enkä Instagramiin.
Tajusin tuolloin etten ollut julkaissut kummassakaan kanavassa mitään koko viikon aikana, ja kun sitten ajattelin kirjoitella kuulumisia, ei mieleen tullut yhtään jaettavaa asiaa. Aika poikkeuksellista minulle.
Oli ainoastaan yksi juttu josta olin innoissani. Olin nimittäin juuri ollut tilaisuudessa, jossa puhelin täytyi pitää koko illan ajan laukussa äänettömällä. Ihmiset seurustelivat keskenään ja olivat läsnä, kukaan ei somettanut tai selaillut kännykkää. Viehättävästä tilasta tai herkullisista tarjoiluista ei myöskään saanut ottaa kuvia, sillä puhelin oli pannassa ihan koko illan ajan.
Vitsit että tuo oli ihanaa! Laitoin puhelimeni äänettömälle jo kotoa lähtiessä, jotta pääsisin kunnolla puhelimettomaan moodiin. Pidin myös tilaisuuden jälkeen puhelinta äänettömällä seuraavaan iltapäivään asti. Olipa mukavaa!
takki PBO, huivi Marimekko, neule Papu, nahkahousut By Malene Birger, laukku Johanna Gullichsen, kengät Pomar*
Olen jo vuosia kaivannut lapsuuden lankapuhelinta, joka kökötti eteisessä ja siihen vastattiin silloin kun oltiin kotona. Miten vapauttavaa. Ainakin toisaalta.
Nykyään kännykässä on KAIKKI, joten ilman sitä on aika haastavaa tulla toimeen. Kännykässä on bussikortti, reittioppaat, osoitteet ja aikataulut. Ostoslistat, maksukortit, verkkopankit ja Mobile Pay. Herätyskello, kalenteri ja ystävien puhelinnumerot. Treenivarausjärjestelmät ja pilatestunnit. Sanakirjat ja kaikki maailman tieto, mitä ikinä voit missäkin tilanteessa tarvita.
Kaikesta tästä huolimatta olisi tosi kiinnostavaa joskus testata pärjäisikö ilman mukana kannettavaa puhelinta vaikka edes viikon verran.
Tapasin hetki sitten tuttavani, joka tekee työkseen somea. Jäimme suustamme kiinni ja kesken juttutuokion hänellä soi puhelin. ”Sori, mun on pakko ottaa tää.” Tuttavani kaivoi taskustaan maailman pienimmän ja vanhanaikaisimman näköisen puhelimen. Puhelimesta tuli mieleen alkuaikojen Erikssonit tai Motorolat.
Puhelun loputtua tuttavani sujautti puhelimen taskuunsa ja huomasi kysyvän ilmeeni. ”Oon siirtynyt henkilökohtaisessa elämässä yksinkertaisimpaan puhelinmalliin mitä on. Tällä voi soittaa ja lähettää tekstiviestejä, mitään muuta tällä ei voi tehdä. Ja siis tämän puhelimen näyttö on niin pieni, ettei niitä tulleita tekstareitakaan oikeastaan edes näe lukea. Töitä varten mulla on pakko olla edelleen älypuhelin, mutta vapaalla ja henkilökohtaisessa käytössä pyrin pärjäämään tällä toisella.”
”I-HA-NAA!” Huokaisin ilmoille tuon yhden sanan, muuhun en ihastukseltani pystynyt. Voi miten upealta tuo ajatus oikeasti kuulosti!
Oletteko Te kokeilleet sometonta elämää? Entä miten kuvittelisitte pärjäävänne vaikka viikon ilman älypuhelinta? Kulkisiko arki kuin vettä vaan vai jäisittekö bussipysäkille bussin mennessä ohi, kun matkakortti löytyykin älypuhelimen kätköistä?
Kuvat: Anna-Maria / Secret wardrobe
6
Ajankohtainen postaus ja on täysin totta, että ihmiset ovat aivan liikaa puhelimella. Minusta hyvinvointiin kuuluu pitää myös täysin somesta vapaita päiviä, vähintään 1-2 päivää somevapaata säännöllisesti. Teen itse somea työkseni tällä hetkellä ja pidän puhelinta pääasiassa äänettömällä, tosin lapsen numeron olen laittanut niin, että hälyttää aina.
Minusta on jotenkin todella ärsyttävää se, että ihmiset ovat totuttautuneet ja tottuneet siihen, että saavat vastauksen ja reaktion _välittömästi_. Suurin osa viesteistä on kuitenkin sellaisia, jotka eivät vaadi välitöntä vastausta ja keskeytystä muista tekemisistä, vaan joutavat odottaa vaikka iltaan tai seuraavaan päivään, että ehtii käydä viestit läpi. Ehkä se on osa tätä ”kaikki mulle heti nyt”- kulttuuria, mutta ei ole tervettä olla 24/7 saatavilla – been there, done that ja palanut loppuun, koska ei saanut selkeää rajaa työn ja vapaan välille. 🤔 Ihmisten malttamattomuus on koko ajan suurempi ongelma ja purkautuu muihin, kuten asiakaspalvelijoihin, ikävällä tavalla.
Puhut niin viisaita Milla!!! Tuo, että ihmiset ovat tottuneet saamaan vastaukseen kaikkeen heti, on ihan kohtuutonta! Olikohan joku kirjoittamaton (tai ihan määritelty) hyvän palvelun merkki, että somekommentteihin täytyy hyvän tavan mukaisesti vastata neljän tunnin sisällä. Jos ei niin tee, se on huonoa asiakaspalvelua.
Minä pidän puhelinta aika usein äänettömällä viikonloppuisin. Välillä huomaan vasta illalla, että joku on lähettänyt viestin tai yrittänyt soittaa. Vastaan aina heti kun huomaan viestin, mutta moneen kertaan joku on jo ehtinyt huolestua että onko jotain sattunut, kun en vastaa heti.
Miten tuttuja ajatuksia. Ehkä ihan lankapuhelinaikaan en haikaile, mutta se hetki, kun oli kotona nopea nettiyhteys ja liikkeellä ollessa kännykkä tekstiviesteineen (joita käytetään säästellen, koska ne maksavat) käytössä, on oma ”sweet spot”, jota edelleen kaiholla muistelen. Olen välillä ollut pitkiäkin aikoja niin, ettei puhelimessa ole ollut mitään somesovelluksia – varmaankin suurimman osan viime vuodesta. Kävin kyllä kurkkimassa Instaa ja Facebookia koneella ollessani. Nopeasti sitä kuitenkin tipahtaa kärryiltä sometuttavien kuulumisista, sillä Instan storyjakin pitäisi käytännössä seurata päivittäin. Haaveilen samasta kuin tuo tuttavasi – että olisi sellainen vanhan mallinen nokialainen liikkeellä ollessa ja kotona voisi käyttää läppäriltä nettiä ja sovelluksia tarpeen mukaan. Mutta kuten sanoit, kännykässä on nykyään ihan kaikki.
Onpa Kalliossa jo keväistä! Tai no, ei varmaan tänään :/
Oi että, ne ajat kun tekstarit maksoivat, ja aina täytyi miettiä mahtuuko teksti yhteen viestiin, vai onko teksti vahingossa liian pitkä ja menee kahdessa osassa, ja siitä tulee tuplamaksu! <3
Somesovellusten poistaminen puhelimesta olisi kyllä tosi hyvä ratkaisu! Puhelimella voisi soittaa ja sitä voisi käyttää kaikkeen tarpeelliseen tiedonhankintaan ja maksamiseen, mutta "turhaa" puhelimella roikkumista se vähentäisi todella paljon. Hmm, otan kyllä idean harkintaan! (Miten mulla ei ole tullut tuo edes mieleen?! :D)
Hih, keväistä oli Kalliossa juu, mutta nyt taitaa olla taas lumista koko Helsingissä. Kivaa alkanutta viikkoa!
Jotenkin hauskaa, et kirjoitit tästä aiheesta just nyt. Mä nimittäin eilen pähkäilin vähän tätä samaa. Olen viime aikoina katsonut Youtubesta paljon keikkoja ajoilta ennen kännyköitä, siis 80-luvulta ja 90-luvulta. Se fiilis on ihan eri kuin nykyään, kun suurin osa ihmisistä kuvaa kännykällä ja säätävät sen kanssa kaikkea, eivätkä ole oikeasti läsnä. Se tunnelma ja yhteisöllisyys, se ei enää toteudu. Mua itseasiassa ärsyttää kännykät keikoilla niin paljon, etten enää niiden vuoksi käy. Mä toivon, et artistit tekisi keikoilleen kännykkäkiellon, menisin heti. Ei voi olla kenellekään ylitsepääsemätöntä pitää kapula taskussa pari tuntia.
Siis tämä!!! Lyhyenä ihmisenä ärsyttää keikoilla myös se, etten näe nykyään yhtään mitään, kun jo muutenkin edessä seisovat pidemmät ihmiset nostavat vielä kätensä pystyyn kuvatakseen lavalle. Ainut kiva hetki, joka keikoilla saadaan kännyköillä aikaan, on se kaunis valomeri mikä syntyy, kun ihmiset laittavat taskulampun puhelimeen päälle. Muuten puhelimen käyttö keikoilla on pääosin ärsyttävää. Ja siis oikeasti, musiikkiin keskittyy paljon paremmin ilman että sitä seuraa puhelimen linssin läpi.