tunnetila: päättäväisyys
Huomenna on syyskuun ensimmäinen päivä. Tiedättekö mitä se tarkoittaa? Normaalisti se tarkoittaa minulle vain sitä, että syksy alkaa virallisesti. Tällä kertaa elokuun loppuminen tarkoittaa minulle myös sitä, että on päätösten aika.
Olen ollut lainassa uudessa työssä 8kk, tammikuun alusta tähän päivään. Huomenna palaan takaisin vanhaan työhöni. Olo on haikea, mutta onnellinen. Tuntuu haikealta lähteä, mutta samalla olen valtavan onnellinen siitä, että uskalsin hypätä mukaan minulle uuteen juttuun. Tutustuin isoon määrään upeita ihmisiä ja opin valtavasti.
Oloni on myös helpottunut. Olen helpottunut siitä, että selvisin. Selvisin, pärjäsin, onnistuin, ja olin joissain jutuissa jopa ihan hyvä. Esimieheni totesi minun kuuluvan jo tiimiin, eikä haluaisi päästää minua pois. Tuntui lohdulliselta kuulla tuo.
Minusta taisi olla sittenkin tiimilleni enemmän hyötyä kuin haittaa, kuten ensin kauhuissani epäilin.
paita Noisy May (DefShop)*, housut Rosemunde,
aurinkolasit Triwa, laukku Céline, avokkaat Louboutin
En tiedä huomasitteko, mutta käytin äsken sellaista lausetta, jota olen käyttänyt viime vuosina paljon. ”Olen helpottunut siitä, että selvisin.”
Huomaan laittavani itseni jatkuvasti tilanteisiin, joissa haastan osaamiseni välillä kyyneliin asti, eikä kunnialla selviäminen ole ihan yksinkertaista. Lähden muotitoimittajaksi New Yorkiin, opiskelen ruotsia extraintensiivisesti, vietän kuukauden Berliinissä liian vaikealla kielikurssilla, hyppään uuteen työhön, jossa välillä tunnen haukanneeni liian suuren palan. Haastan itseäni ihan koko ajan, välillä aivan turhaan.
Kun aloitin kirjoittamaan blogiani julkaisin postauksen joka toinen päivä. Blogiportaaliin siirtyessäni kirjoittamisesta tuli jokapäiväistä. Tuossa tahdissa olen yrittänyt pysytellä useamman vuoden, ja välillä kun en siihen pysty, koen valtavan huonoa omatuntoa. Miksi ihmeessä?
Kukaan ei vaadi minulta kuukausittaisia postausmääriä. Te, ihanat lukijani, sanotte aina, että pysytte mukana vaikken julkaisisikaan joka päivä uutta postausta. Moneen kertaan juuri Te olette käskeneet minua ottamaan rennosti ja olette puhuneet minulle järkeä. Te Ihanat. Olisiko jo aika totella?
Nyt voisi olla oikea aika ottaa niskalenkki kiireestä ja selättää ne pahimmat möröt omasta päästä, sillä siellähän ne majailevat.
Tästä lähtien aion vähentää suorittamista ja itseni väsymykseen asti haastamista. Töissä voin ihan hyvin sanoa etten pysty, ehdi tai jaksa tehdä määrääni enempää. Blogia aion päivittää joka toinen päivä, ja jos tuo tuntuu joskus mahdottomalta, postaan harvemmin.
En myöskään aio hetkeen osallistua kielikursseille.
Uutta elämää ei tarvitse aina aloitaa vuodenvaihteessa. Syksy on siihen ihan yhtä hyvä aika. Ja minulle tuo hyvä aika on juuri nyt, kun työkuviot vaihtuvat.
Myös blogini saa uuden ilmeen syyskuun vaihtuessa. Tarkoitus on saada uusi ulkoasu julki maanantaina 5.9. Peukut pystyyn, että siirto uudelle alustalle onnistuu!
Ihanaa alkavaa syyskuuta ystävät!
Kuvat Ida / Ida365
2
Itsensä haastaminen ja uusien asioiden oppiminen on hienoa, mutta jos sitä tekee jatkuvasti oman hyvinvointinsa kustannuksella, on aika rauhoittaa tahtia ja levätä. Ottaa rauhallisemmin ja antaa itselleen vähän armoa 🙂 Ihanaa, että olet sen tajunnut. Ihanaa syksyn alkua ja ensi viikolla nähdään <3
Totta joka sana Kay! Armo ja lempeys. Tämän siinä syksyn selkeät teemasanat. Ihana nähdä ensi viikolla! <3
”En myöskään aio hetkeen osallistua kielikursseille.” En voi olla hymyilemättä tälle lauseelle. Mitä jos tulisit käymään tällä puolen lahtea ihan ilman suunnitelmia ja sekuntiaikataulua. Ottaisit ihan vaan rennosti, kaupungista nauttien! ?
Hahahahah! Mutta totta puhut Kati. Olisi niin kiva tulla Tukholmaan ihan ajan kanssa, kerrankin vailla aikatauluja. Jos tulen, laitan sulle viestiä. Olisi ihana nähdä!
Nyt kuulostaa hyvältä! Ja täällä kuule ollaan, vaikka postaisit harvemminkin. Tuntuupahan sitten suosikkibloggaajan postaukset entistä spesiaalimmilta. 😉 <3
Oih, olipa ihanasti sanottu! Kiitos Jenni! <3
Ei itseään tarvitse aina haastaa! Muista olla lempeä itsellesi.
Rentouttavaa syksyä!
Ihanaa kun teidän kaikkien kommenteissa tulee esiin tuo lempeys. Tämän syksyn teemana on selvästi lempeys niin itseä, kuin kaikkia muitakin kohtaan. Tällä teemalla suunnataan syksyyn! Rentoa eloa myös sinulle Heidi!
Peukutan tuolle päätökselle! Tahdon itsekin joutua jatkuvasti tilanteisiin, että kaikkea on liikaa. Perheellisenä joskus tahtomattanikin. On ollut pakko opetella sanomaan ”ei” ja päättämään, että nyt ei mitään ylimääräistä. Ja silti on se tyhmä huono omatunto… Mistähän sekin tulee, kun omasta elämästään vastaa periaatteessa vain itselleen… Ei kait se kehenkään vaikuta, jos en vaikkapa nyt jaksa opiskella iltaisin ja viikonloppuisin? On kova homma opetella olemaan itselleen lempeä, mutta pienillä askelilla eteenpäin 🙂
Rentoa ja lempeää syksyä! <3
Voi että Tarja, mä en ymmärrä miten ihmiset mahduttavat arkeensa vielä lapset ja heidän harrastuksensa. Tuo on minulle täysin käsittämätön yhtälö. 🙂
Mutta kyllä, mennään molemmat pienin askelin eteenpäin kohti lempeyttä. Baby steps, baby steps.
Ihanaa syksyä sinullekin! <3
Hyviä, hyviä päätöksiä <3 Lempeyttä ja armoa itselle (eikö me näistä puhuttu kun viimeeksi tapasimme ;)). Ja miten ihana onkaan palata – eikö?!
Luin Linkedinistä erään artikkelin "ei":n sanomisen kannattuudesta. Artikkelissa oli todella hyvä lause: "Every time you say yes to something you don't really want, you're actually saying no to the things you do." (https://www.linkedin.com/pulse/how-adele-uses-most-powerful-word-business-her-advantage-bariso?trk=hp-feed-article-title-like)
Tuon kun muistaa, niin alkaa päätöksenteko helpottua – ja voi sanoa "ei" ihan selkäsuorana, eikä anteeksipyydellen 🙂 Btw, artikkeli on muutenkin lukemisen arvoinen – avaa tuotakin lausetta vielä laajemmin.
Ihanaa syksyä!
– m
Kiitos linkistä miumau! Luen sen ihan ajan kanssa. Mutta totta joka sana: mitä enemmän elämäänsä täyttää epämukavilla jutuilla, sen vähemmän jää aikaa niille asioille, mitä oikeasti haluaisi tehdä.
Lempeys ja armo, nuo ovat ne kaksi sanaa, jotka yritän muistaa joka päivä. Ihanaa syksyä sinullekin! <3
Ihana asu! Nuo housut on tosi tyylikkäät 🙂
Kiitos Salka! Löysin housut keväällä Hulluilta päiviltä, ja olen käyttänyt niitä tänä kesänä ihan järjetömän paljon. Hyvä mallikappalelöytö!
Ah, tää asu! Erityisen kaunis helmainen tuo paita, kiva yksityiskohta klassikkopaidassa.
Syksy on minusta loistava aika aloittaa uutta ja tehdä suuria päätöksiä, toiset diggaavat vuodenvaihdetta, minusta syksy on paras :). Itse lopetin tupakanpolton, noin kahdenkymmenen vuoden jälkeen! Kymmenen päivää vasta takana, mutta todennäköisesti ne vaikeimmat. Toivon siis sulle rentoa syksyä, ja tosiaan, kuten mainittua, me lukijat pysymme varmasti täällä!
Kiitos saara! Ja hei TSEMPPIÄ tupakoimattomuuteen!!! Mahtava päätös! Toivon, että pääset tupakasta eroon ihan lopullisesti. <3
Tosiaankin, pitää pysähtyä välillä jos siltä tuntuu! Itsellä on päinvastoin nyt tilanne, että kaipaisin lisää mukavia haasteita ja kiirettä; sellaista sopivaa painetta, jossa tuntuu että saa aikaan kauhean paljon ja koko ajan 🙂 Miten voisikin ihmisten työtaakkoja jakaa niin, että kaikille olisi sopivasti; ettei toiset joutuisi pyörittelemään peukaloita ja toiset hukkuisi työtaakan alle? :/
Blogin suhteen komppaan myös edellisiä; täällä ollaan, tuli postauksia usein tai harvoin. Kiva nähdä maanantaina uusi ulkoasu!:)) Rentoa viikonloppua!
Voi mä olen niin samaa mieltä kanssasi tuosta työnjaosta! On oikeasti ihan älytöntä, että juuri nyt ihmisiä on valtavasti vaikkapa työttömänä, mutta ne, joilla on töitä, ovat monet burn outin partailla. Isossa osassa yrityksissä säästetään ihan vääristä asioista. 🙁
Katsotaan ehtiikö uusi ulkoasu huomiseksi. Toivottavasti viimeistään illalla olisi uutta lookkia tarjolla. 🙂 Ja toivon myös, että löytäisit pian uusia kivoja ja inspiroivia haasteita.