Vaatekaappi uusin silmin

tunnetila: tyytyväisyys

Totesin pari viikkoa sitten töissä, että nykyään on vain kaksi vuodenaikaa: pimeä ja valoisa. Mistään muusta kuin valon määrästä ei nykyään erota onko kesä vai talvi. Työkaverini pisti paremmaksi. ”Jos nyt ihan totta puhutaan, niin nykyään ei ole kuin yksi vuodenaika ja yksi kuukausi, marraskuu.” Työkaverini oli surullisen oikeassa.

Samalla kun totesin että vuodenajat ovat kadonneet, päätin ottaa siitä kaiken irti. Kaivoin heti kotiin päästyäni esille kesähousuni ja yhdistin ne verkkosukkiksiin. Kerrankin voi käyttää tätä yhdistelmää näyttämättä tollolta!

Kesällä lyhytlahkeisten culottesien alle ei tule mieleenkään laittaa sukkahousuja, ja talvella taas ei tule mieleenkään käyttää lyhyitä lahkeita. Mutta kas, minäpä käytän niitä nyt! Tykkään tosi paljon tuosta kivasta yksityiskohdasta mikä nilkkurin ja lahkeen välistä näkyy.

neule Zoe Karssen, housut Rosemunde, laukku Joop!,
sukkikset Lanvin for H&M, nilkkurit Terhi Pölkki

Vaikka tätä vuotta ja ostamattomuushaastettani on takana vasta muutama viikko, niin olen silti alkanut heti katsella vaatekaappiani vähän eri silmin.

Olen kaivellut kaapin kätköistä vanhoja vaatteitani joihin olen joskus kyllästynyt käytettyäni niitä liikaa, ja nyt olen ottanut niitä mukaan arkipukeutumiseeni. Yksi näistä vaatteista on tämä kuvissa näkyvä Zoe Karssenin paksu kashmirneule.

Käytin neuletta sen ostovuonna (blogini mukaan ostin neuleen tammi-/helmikuussa 2014) tosi paljon, ja nyt neljän vuoden jälkeen olen taas löytänyt sen ihanuuden. Neule on kahdeksankertaista (!) kashmiria, ja se on pumpulia pehmeämpi ja ihanan lämmin.

Toinen aika vanha kaapista kaivettu juttu näissä kuvissa on nuo verkkosukkahousut. Ne olen ostanut jo vuonna 2010! Sukkikset ovat Lanvin for H&M-mallistosta. Muistan malliston lanseerausvuoden siitä, että olen säilyttänyt näitä sukkahousuja niiden alkuperäisessä paketissa, ja paketin päällä lukee vuosi 2010.

Vaikka ostamattomuushaastetta ei ole vielä kulunut montakaan viikkoa, niin olen heti huomannut sen hyödyt. Kun tietää ettei saa ostaa uutta, alkaa nähdä vaatekaappinsa potentiaalin eri tavalla. Aika kivaa!

Aika kivaa on myöskin se, että ikuinen harmaa marraskuu on nyt ohi, ja saimme keskiviikkona lunta myös Helsinkiin. Sain siis sanoa heipat verkkosukkiksille ja kesähousuille, mutta tein sen mielelläni nyt kun vihdoin saimme lunta!

Kuvat: Ida / Ida365

2
Previous Story
Next Story

You Might Also Like

10 Comments

  • Reply
    Ellu
    19/01/2018 at 20:34

    Oon niin innoissani sun ostamattomuusvuodesta! 🙂 Ilman sitä ei ehkä tätäkään ihanaa neuletta olisi näkynyt tässä blogissa tänään 🙂 Muutenkin älyttömän kiva asukokonaisuus <3

    • Reply
      Nina
      20/01/2018 at 14:45

      Ihana kuulla Ellu että olet innoissasi tästä jutusta. Niin nimittäin mäkin olen!! Tekisi mieli joka päivä kirjoittaa blogiin kaikkea mitä tulee mieleen tähän liittyen. Koska joka päivä tulee joitain pieniä oivalluksia. Kunpa vain olisi aikaa niin kirjoittaisin!

  • Reply
    Tarja
    20/01/2018 at 22:27

    Ja valon määrä ei nyt tänä vuonna jostain syystä tunnu lisääntyvän ollenkaan! Selvisin jotenkin syksystä tänne tammikuulle ja tuntuu, että kaamosmasennus alkaa painaa päälle vasta nyt… Mikä lie. Joku muukin sanoi samaa, että on koko ajan niin hämärää, että ei tiedä, mikä kellonaika on. Ei ole ihmistä tarkoitettu asumaan tänne pohjolan perukoille. Mikä ihmeen mielenhäiriö niillä esi-isillä oikein oli, kun tulivat tänne?!

    Tuo pusero on kyllä kiva! Tykkäsin siitä jo silloin, kun ostit sen, mutta jos olisi pitänyt arvata, niin olisin muistellut, että ostit sen viime vuonna 😀 Miten aika voi mennä niin nopeasti?! Huomasin myös kommentoineeni postaukseesi ja näemmä olleeni kovin iloisissa fiiliksissä tuolloin. Muistelin elämänvaihettani tuolloin, mutta en kyllä muistanut olleeni niin tyytyväinen silloiseen olotilaani – no, siinä vaiheessa oli paljon uutta ja jännittävää menossa. Nytkin ollaan uuden äärellä, joskaan en tiedä, että mitä se uusi jossain vaiheessa tulee olemaan. Eiköhän se selviä, kun elelee päivästä toiseen ja koettaa pitää lippua korkealla. Sitä ennen voi vaikka nukkua kaikki univelat pois. Tänään juttelin esikoiselle, että taidan tehdä pesän jonnekin ja minut voi herätellä sieltä sitten toukokuussa – sain vastaani puhdasta ihmettelyä ja ällistyneitä katseita 😀 😀

    Rentouttavaa viikonloppua sinulle Nina! <3

    • Reply
      Nina
      21/01/2018 at 11:22

      Jos minulta olisi kysytty milloin tuon neuleen hankin, olisin itsekin epäillyt ostaneeni sen korkeintaan kaksi vuotta sitten. Onneksi on blogi, josta voi tarkastaa asioita. Tämä ajankulu on ihan älytöntä nykyään. Oikeastaan ainut juttu mistä ajan kulumisen huomaa on se, kun ympärillä olevat lapset kasvavat. Itse sitä tuntuu olevan koko ajan saman ikäinen… 😉

      Luin itsekin tuon vanhan postaukseni kommentit ja ilahduin lukiessani, miten onnellisia olimme tuolloin molemmat. Toivottavasti myös tämän hetkinen uuden äärellä oleminen muuttuu sinulla yhtä positiiviseksi ja iloiseksi asiaksi, kuin tuolloin neljä vuotta sitten.

      Jos sinulla Tarja on nyt aikaa nukkua univelkoja pois, niin nuku! Nukkuminen on oikeasti paras tapa käyttää kaikki liikenevä aika jos tarvetta unelle on. Kunnolliset yöunet ja nukkuminen yleensäkin tekee ihmiselle ihmeitä. Eli talviunet toukokuuhun asti kuulostaa kyllä hyvältä. Tosin välillä kannattaa herätä vähän syömään ja ulkoilemaan jotta aivot saa happea, mutta sen jälkeen voi taas kaivautua takaisin pesään ottamaan kunnolliset torkut. 🙂

      Ihanaa viikonloppua sinullekin Tarja! <3

  • Reply
    Tarja
    21/01/2018 at 13:32

    Juuri näin: lapset kasvaa, mutta itse tuntee olevansa tasan samanikäinen kuin aina ennekin! :-0 En pysty käsittämään, että esikoiseni täyttää kesällä jo 11v… Se on ihan kauhean pitkä aika, mutta on mennyt ihan järjettömän nopeasti.
    Antaa oikeastaan toivoa muistaa, että on ollut joskus iloinen, onnellinen ja tasapainoinen. Viimeiset pari vuotta ovat olleet kyllä henkisesti ja fyysisesti erittäin rasittavia ja toivon, että tästä lähtisi käänne taas parempaan. Olen ollut myös kovin uupunut, joten on ollut ihanaa nukkua ja levätä. Pitäisi toki tehdä aktiivisesti toimenpiteitä tulevaisuuden eteen, mutta olen kyllä toisaalta kokenut, että nyt pitää ladata akut täyteen, jotta olisi jotain annettavaa tulevaisuudessa. Uupumuksen lisäksi olen ollut viimeiset 1,5 vuotta koko ajan kipeä. Yksi huonon olon aiheuttaja katosi, kun työt loppuivat (sisäilma) ja nyt taidetaan toisen kivun aiheuttajan osalta olla jäljillä ja saamani lääke ja ruokavalion muutokset tuntuvat ehkä auttavan. Tänä aamuna heräsin pitkästä aikaa tunteeseen, että minuun ei satu mihinkään, eikä tarvitse aloittaa aamua yskimällä!! Jippii! Jatkuva huono olo väsyttää ihan järjettömästi ja kun vihdoin tuntuu, että oma keho tuntuu omalta, niin eipä voisi olla iloisempi 🙂 Toivotaan, ettei tule takapakkia!
    Kyllä se siis tästä: uusi vuosi, uudet kujeet! Iloa ja onnellisuutta meille molemmille tähän vuoteen siis <3

    • Reply
      Nina
      21/01/2018 at 14:16

      Voi miten ihana kuulla, että sairastelusi on helpottanut! Olin itse viime vuonna tosi paljon kipeänä, ja kuten tämän aamun postauksessa kirjoitin, minua oikein eilen itketti kun olin niin onnellinen saadessani olla terve. Voi kunpa ihmiset ymmärtäisivät mikä lahja jokainen terve päivä on! Toivotaan että takapakkia ei tule, ja että saat pian akut täyteen.

      Yksi hyvä keino olisi muuten pienelle reissulle lähteminen. Otat tyttäret, ystävättären tai miehesi mukaan, ja suunnistatte vaikka Tukholman. Pienikin ristelily tai muu irtiotto antaa voimia ihan uskomattoman paljon!

      • Reply
        Tarja
        21/01/2018 at 14:51

        Terveys on lahja, josta osaa iloita vasta, kun se ei enää olekaan itsestäänselvyys! Kaikista kamalinta on olla kipeä tietämättä, mistä se johtuu. Nuo sisäilmaoireet olivat juuri sellaisia ja tämä toinenkin vaiva on ollut vähän hämärä, kun sen piti jo leikkauksella korjaantua, mutta ei sitä tehnytkään. Lopultakin asiaa on tutkittu ja tutkitaan, joten valoa tunnelin päässä siis! 🙂
        Olisi kyllä tosi ihana lähteä jonnekin, mutta pitää vielä hetki katsella eteenpäin. Ehkä hiihtolomalla 🙂 Ympäristön vaihdoksella on kyllä tosi iso merkitys. Kun on ollut kipeä ja huonovointinen, niin ei oikein ole jaksanut kiinnostaa mikään ja mielikin on painunut alas. Jos tässä alkaisi voida paremmin, niin ehkä voisi jopa suunnitellakin jotakin pientä irtiottoa.

        • Reply
          Nina
          21/01/2018 at 15:13

          Voimia paranemisprosessiin Tarja! Sisäilmaongelmat saattoivat olla yksi tekijä myös minun sairastelussani. Toivotaan, että tuo rumba alkaa olla meidän molempien osalta nyt ohi.

          Ja tuosta maiseman vaihdosta, tehän voitte mennä vaikka Edeniin! Kylpylää ja vähän hemmottelua, ja jos oikein haluaa revitellä, niin otat sieltä ihan huoneen! 🙂 Minäkin buukkaan aina joskus hotelliyöpymisen täältä Helsingistä. Mieheni mielestä se on totaalisen typerää (yöpyä nyt hotellissa kun kotonakin voisi olla), mutta esim. synttäriyö Kämpissä saa edelleen hymyn huulille. Vaihtelu virkistää aina, eikä tarvitse niin sanotusti lähteä merta edemmäs kalaan! 🙂

          • Tarja
            21/01/2018 at 16:25

            Nuo sisäilmaongelmat ovat kyllä tosi kamalia. Ja ne oireet, mitä huonosta sisäilmasta voi seurata ovat totaalisen kammottavia. Toivotaan siis todella, että nämä jutut olisivat meidän osaltamme taaksejäänyttä!
            Tuo Eden on muuten hyvä idea! 🙂 Joskus tuota harkitsimmekin, kun tytöt olivat pieniä. Edenissä tulee aika ajoin käytyä päiväseltään polskuttelemassa, mutta sehän se luksusta olisikin, kun jäisi sinne yöksi ja notkuvien pöytien ääreen 🙂 Kaikki normaalista arjesta poikkeava virkistää. Kesällä menimme kolmeksi yöksi Levin kylpylään ja suorastaan asuimme altaissa nuo päivät. Kun samaan kohtaan vielä sattuivat kesän ainoat hellepäivät, niin tuo loma(nen) oli ehkä ikimuistoisin koskaan ja ah, niin rentouttava. Tätä pitää kyllä nyt vakavasti harkita! Kiitos ideasta Nina! 🙂

          • Nina
            21/01/2018 at 17:17

            Eipä kestä, ilo ideasta on minun puolellani! 🙂 Äitini totesi kerran minulle, että minä jos kuka osaan nauttia elämästä, ottaa kaiken irti pienistäkin iloista ja keksiä kaikkea piristystä arkeen. Olen tosi iloinen, että minulla on tuollainen taito. Ja vielä kivempaa on se, jos saan ideoitua kivoja juttuja muillekin. 🙂

    Leave a Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.