Kotikotona keskellä koronakevättä

tunnetila: huoli/onni

Saatatte miettiä, miten ihmeessä tunnetilanani voi olla yhtä aikaa huoli, mutta myös iso onni. Antakaas kun kerron.

Minulla oli alkuviikosta kolme päivää lomaa töistä. Laskeskelin, että kun yhdistän lomapäiviin edellisen viikonlopun, viikonloppua edeltäneen perjantaivapaani, sekä tällä viikolla olleen helatorstain, saan olla vapaalla seitsemän päivää! Aloin heti automaattisesti miettiä, että näin pitkän vapaan aikana olisi kiva lähteä jonnekin reissuun.

Tänä keväänä reissut ovat olleet olosuhteiden pakosta jokaisella vähissä, mutta aloin silti haaveilla matkasta Savoon. Olisi niin ihanaa päästä viettämään aikaa perheen parissa ja rentoutumaan luonnon helmassa.

Perheeni innostui heti ajatuksesta, mutta hetken ajatusta pyöriteltyämme totesimme matkan olevan riski, ja päätimme, ettei idea ole sittenkään toteuttamiskelpoinen.

Pallottelimme ideaa kolme viikkoa päivittäin. Joka toinen päivä päätimme, että matka toteutuu, joka toinen päivä peruimme suunnitelmat. Ette arvaakaan kuinka monta unetonta yötä vietin, kun punnitsin vaihtoehtoja ja mietin, olenko vastuuton jos lähden matkaan.

Olin nähnyt perhettäni viimeksi jouluna, joten ikävä oli hurja. Ikävöin kovasti vanhempiani ja siskoani, mutta pakko myöntää, että eniten haaveilin saavani kainaloon siskoni Tatu-koiran. Oli kyseessä korona tai mikä tahansa maailman murhe, niin unohdan ne kaikki sillä hetkellä, kun pääsen Tatun kanssa lenkille tai saan karvakaverin sänkyyni möyrimään peitosta tehtyihin tunneleihin.

Äitini soitti valtakunnalliseen koronainfoon ja minä juttelin asiasta lääkärin kanssa. Jokaisessa keskustelussa tultiin siihen tulokseen, että matka on harkittu riski.

Uudenmaan ulkopuolelle saa kuitenkin matkustaa, ja kun me kaikki olemme olleet terveitä ja olleet kotona karanteenin omaisissa oloissa jo maaliskuun alusta, eikä kukaan meistä kuulu riskiryhmään (vanhempani ovat alle 70v eikä kenelläkään meistä ole sairauksia), päätin lopulta ostaa junaliput.

Koronainfossa mietittiin junamatkustamisen turvallisuutta, mutta kun sain molempiin suuntiin buukattua itselleni pienen työskentelyhytin, infossakin todettiin, että oma pieni hytti muuttaa matkustamisen turvallisempaan suuntaan.

Olin lopulta Savossa viisi yötä, ja nautin joka hetkestä! Perheen seura oli virkistävää, tyynen järven pinnan tuijottelu voimauttavaa, kesän ensimmäiset muurinpohjaletut, äidin leivonnaiset ja isän kalastamat kalat maailman herkullisimpia ja Tatun kanssa touhuaminen ihan parasta. Olen niin iloinen että kolmen viikon pähkäilyn jälkeen uskalsin ottaa harkitun riskin ja lähteä matkaan!

Ainut asia mikä jäi harmittamaan, oli VR:n ala-arvoinen toiminta. Menomatkalla junassa oli varakalusto, joten paikkanumerot eivät pitäneet paikkaansa eikä esim. varaamaani pientä hyttiä ollut junassa lainkaan. Hämmentyneet ihmiset parveilivat junassa turvavälit unohtaen, ja etsivät epätoivoisena mahdollisimman turvallisia istumapaikkoja.

Konduktööri kuulutti tämän tästä, että osassa vaunuista oli niin paljon ihmisiä, että kannattaa etsiä väljempää tilaa vaunuista 1 ja 2. Junassa oli todellakin hämmästyttävän paljon matkustajia, eivätkä turvavälit toteutuneet missään mittakaavassa.

Istuin koko menomatkan hengityssuojain kasvoillani nälässä (eväät jäi maskin vuoksi syömättä), ja rukoilin mielessäni, että paluumatka sujuisi paremmin ja pääsisin rauhassa omaan kahden hengen hyttiini.

No kuinkas sitten kävikään? Paluumatkalla juna oli liikkeellä oikealla kalustolla, ja suunnistin tyytyväisenä varaamaani hyttiä kohti. Kauhukseni kuitenkin huomasin, että VR oli myynyt kahden hengen hytistä paikan myös toiselle henkilölle!

Oletin automaattisesti, että kahden metrin turvaväli otetaan junissa huomioon, ja pieneen hyttiin ei myydä vallitsevassa tilanteessa paikkoja kuin yhdelle henkilölle. Mitä vielä! Turvaväleistä viis, työskentelyhytissä istui mies, joka yski kuin viimeistä päivää. Ja niin, kuka tollo edes ostaa itselleen paikan pienestä hytistä, vaikka näkee toisen paikoista olevan jo varattu?

Käännyin kannoillani ja etsin liikkuvassa junassa epätoivoisesti paikkaa, jossa uskaltaisin istua koko vajaan neljän tunnin matkan. Myös tässä junassa oli yllättävän paljon matkustajia. Lopulta päädyin matkustamaan Helsinkiin yhdessä mukavan perheen kanssa, mutta turvaväleistä ei ollut tällä(kään) matkalla tietoakaan.

Helvetillisistä junamatkoista huolimatta näyttää siltä, että pääsin kotiin terveenä. (Viruksen itämisaika tosin on sen 14 vrk, eli ihan varma ei voi vielä olla.) Totesin kuitenkin äidilleni, että en aio tämän poikkeustilan aikana matkustaa enää kertaakaan junalla, kestää tilanne sitten kesän yli tai kaksi vuotta.

Oletteko Te uskaltaneet matkustaa näinä aikoina? Minä ajattelin, että nyt jos koskaan oli hyvä aika matkustaa. Koronan ensimmäinen aalto alkaa olla rauhoittumaan päin, ja toinen aalto ei ole vielä alkanut. Juuri nyt tuntuu, että harkittu riskimme oli sen ottamisen arvoinen.

11
Previous Story
Next Story

You Might Also Like

8 Comments

  • Reply
    Tarja
    25/05/2020 at 12:11

    Täytyy sanoa, että ei kovin hyvää mainosta tämäkään VR:lle… En ymmärrä, miten ihmeessä siellä mokataan koko ajan ja vaikka minkälaisten asioiden kanssa?! Voin kuvitella ahdistuksesi, kun itseä ahdistaa jo marketeissa tungeksivat ihmiset, joista monille ei tunnu korovalistus juurikaan menneen perille… Junasta kun ei pääse edes ulos kesken matkaa!

    Itse en ole matkustanut minnekään tänä aikana, enkä edes käyttänyt paikallisbussia. Mökille tässä suuntaamme varmastikin parin viikon sisällä, mutta sinnekin omalla autolla. Siellä eristäytyminen kyllä on omaa luokkaansa, kun ketään muita ei ole kilometrienkaan säteellä – ehkä sen koronan voi siellä jopa hetkeksi unohtaa 🙂

    Mukavaa alkanutta viikkoa sinulle! Kesäkin näyttäisi pikku hiljaa saapuvan 🙂

    • Reply
      Nina
      25/05/2020 at 19:11

      No ei kyllä tullut hyvää mainosta VR:lle, mutta olisin niin toivonut, että voisin kertoa miten hyvin matka sujui mennen tullen omassa hytissä turvallisesti. Mutta kun ei niin ei. En juuri koskaan kaipaa omaa autoa kun Helsingin keskustassa asun, mutta nyt mietin niitä onnekkaita, jotka pääsevät omalla autolla turvassa minne vaan haluavat mennä. Vaikka esim. joku viikonloppuretki johonkin lähimetsään, Nuuksioon tms, hoituisi niin näppärästi omalla autolla.

      Ihanaa mökkireissua teille sitten kun sinnepäin pääsette. Kaipaan itsekin ihan valtavasti mökkeilyä! Kivaa alkanutta viikkoa sinulle Tarja! <3

  • Reply
    JonnaH.
    25/05/2020 at 13:54

    Mä olen matkustanut koko ajan töihin bussilla ja sen lisäksi muutaman kerran junalla. Molemmissa oon saanut istuskella rauhassa toistaiseksi. Mut mä luulen, et kesä tulee olemaan sitä aikaa, et ihmiset haluaa liikkeelle johonkin ja se tarkoittaa Suomea. Luulen, et junat tulee olemaan tupaten täynnä, koska se on toisille ainoa tapa liikkua. Lisäksi VR:llä on ollut tapana vähentää vuoroja kesäksi, vaikka mut pitäisi melkein lisätä, et ihmisillä olisi turvallisempaa matkustaa.

    En koe sitä mitenkään tuomittavana, jos haluaa mennä, kunhan tiedostaa, mitä tekee. Jokaisen pää tarvii irtiottoa, varsinkin jos asuu kaupungissa kerrostalossa, niin hulluksi sitä tulee sisälle lukkiutuneena.

    Itse aion heinäkuussa toteuttaa perinteisen mökkireissun parhaan ystävän kanssa kahdestaan. Asutaan niin lähekkäin (1h matka), et jos juna Tre näyttää täydeltä, voin pyytää häntä vaikka hakemaan kotoa, jonka jälkeen riski on tosi pieni, koska meitä on vain kaksi keskellä korpea. 😅 Mökki on lisäksi niin lähellä et mulla on sieltä lähes sama matka oman alueeni sairaalaan kuin olisi sen sairaanhoitoalueenkin. Joten jos sattuu jotain, pääsen sieltä vielä hoitoon sinne mihin kuulunkin.

    • Reply
      Nina
      25/05/2020 at 19:08

      Meillä ei ole autoa, joten jos jossain haluaa kesälomalla käydä, niin auto kai se on vuokrattava. Se vaan on epäreilua kun mulla ei ole edes ajokorttia, niin mieheni joutuu sitten aina ajamaan. Mutta junaan en kyllä mielelläni tässä tilanteessa astu. En ole ajanut edes paikallisbussilla kolmeen kuukauteen.

      Ystävän kanssa kaksin keskellä korpea kuulostaa ihan täydelliseltä lomalta! <3 Pääsisinpä itsekin mökille tänä kesänä. Se on ihan ykköstoive, millään muulla ei ole niin väliä.

  • Reply
    Life with Satu
    27/05/2020 at 14:06

    Ei ole tullut reissattua, mutta kesämmäläl on tarkoitus suunnistaa mökille. Tosin sinne mennään autolla, mutta harkittua liikkumista sekin. Rehellisyyden nimissä oikein odotan että pääsen liikkeelle ja vähän kotimaisemista muualle.

    • Reply
      Nina
      27/05/2020 at 20:46

      Oi, mökki on kyllä paras paikka! Ihana kuulla, että teilläkin on kesäksi mökkisuunnitelmia.

      Minä olen viihtynyt kotona ihan älyttömän hyvin, ja jos ei olisi ollut niin kova ikävä prhettä, en olisi varmaan lähtenyt minnekään. Vaikka vanhempieni kanssa oli tosi kiva olla, niin oli hämmentävän kivaa tulla myös kotiin. Nyt kun ei olla muualla oltu kuin kotona, niin viidessä yösä ehti jo vähän tulla koti-ikävä. 😀

  • Reply
    Poola
    30/05/2020 at 14:20

    Minäkin matkustin junalla ja neljän hengen koppiin oli myyty jo alkumatkasta 3 paikkaa. Itse ostin lipun sovelluksen kautta, eikä siellä näe miten on muuta lippuja myyty. VR:n vastaus ihmettelyyni oli, että voin toki vaihtaa paikkaa. No tämän nyt tein tietysti heti… Heillä on kuulemma hakukoneessa algoritmi, joka antaa paikan mahdollisimman kaukaa. Nämä hytit ei ehkä kuulu sen piiriin?!🙈

    • Reply
      Nina
      30/05/2020 at 19:57

      Mitä ihmettä, ihan törkeä vastaus sinullekin! Toivottavasti löysit turvallisemman paikan istua. Hienoa, että myös sinä ilmaisit tyytymättömyytesi palveluun. Ihan käsittämättömän huonosti on kyllä järjestetty matkustusturvallisuus VR:llä. Tosi surullista heille, joiden on vaikkapa työn vuoksi pakko matkustaa junalla jatkuvasti.

    Leave a Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.