Onko blogit jo unohdettu?

tunnetila: pohdiskelu

Hei nyt kävi niin, että unohdin blogini olemassaolon pariksi viikoksi. Hupsis! Olen tehnyt pitkiä työpäiviä ja niiden vastapainoksi olen iltaisin yrittänyt tehdä kaikkea rentouttavaa ja palauttavaa mahdollisimman kaukana läppäristä.

Olen käynyt elokuvissa ja hierojalla, herkutellut, viettänyt unenomaisen rauhoittavaa aikaa span höyrysaunassa, tavannut ystäviä, leiponut pipareita, käynyt kellumassa ja totaalirentoutunut Mariela Sarkiman järkkäämässä kolmen tunnin Hetkeni -retriitissä. Aivan ihania asioita, jotka ovat saaneet toisen jalkani jo liukumaan joululomatunnelmaan.

Toinen jalkani ja molemmat käteni yrittävät vielä pysytellä kiinni arjessa ja saattaa joulua ennen tehtäviä työhommia loppuun. Nyt kaikki on kiinni enää päästä. Alkaako pääni olla jo lomatunnelmissa, vai saanko vielä ensi viikon parina työpäivänä hoidettua hommat asiaankuuluvalla pieteetillä loppuun? Huh, täytyy kyllä tsempata ihan pirusti!

panta ja merinovillapoolo Pixie Dust (saatu Weecos Ambassador -yhteistyön kautta), housut UPEA (saatu Weecos Ambassador -yhteistyön kautta), laukku Marimekko*, nilkkurit Pomar*, korut LillanHelsinki*

Unohdin pariksi viikoksi oman blogini, mutta tajusin niin tapahtuneen ihan kaikkien muidenkin blogien kohdalla. En edes muista, milloin olisin viimeksi lukenut keneltäkään yhtään blogipostausta! Kaikkien elämää ja aivoituksia tulee seurattua nykyään oikeastaan vain Instagramin kautta.

Kävin kurkkaamassa muutamaa blogia, jota ennen seurasin aktiivisesti. Yksi niistä oli päivittynyt marraskuussa, toinen lokakuussa, kolmas joskus kesällä. Yksi blogi oli suljettu ja yhden blogin tänä vuonna julkaistut postaukset oli laskettavissa kahden käden sormilla. Niistä jokainen oli kaupallinen yhteistyö.

Tuo blogi on selvästi olemassa enää vain siksi, että jos yhteistyökumppani haluaa tilata blogipostauksen, niin vaikuttajalla on edelleen olemassa paikka, jonne tekstin voi kirjoittaa. Mitään muuta funktiota blogialustalla ei hänelle enää näytä olevan.

Tulin totaalisesti hiljentyneitä blogeja selaillessani surulliseksi. Onko blogien aika ohi? Lukeeko postauksia enää kukaan?

Muistan ne ajat, kun oikein nautin rauhallisista viikonloppuaamuista, jotka pyhitin blogien lukemiselle. Haudutin pannullisen teetä ja luin blogeja tuntikausia. Nykyään nappaan heti herättyäni käteeni puhelimen ja alan kuin jollain hemmetin autopilotilla selaamaan Instaa. Teen näin, vaikken haluaisi. Mitä sitä muutakaan tekisi.

Tämähän on ihan perseestä!

Mitä Te sanotte? Onko blogien aika jo ohi? Jaksatteko Te enää lukea blogeja, vai onko Instagram vienyt voiton? Olisi kiva jos ehtisitte kertoa miltä blogimaailma Teistä nykyään vaikuttaa.

Tykkään omasta blogistani, sillä se on rento paikka, jonne voin käydä höpöttelemässä matalalla kynnyksellä kuulumisia ja vähän sitä sun tätä. Mutta käytänkö tähän aikaani ihan turhaan? Kannattaako mielestänne blogia enää ylipäätään ylläpitää? Olisi ihanaa ja arvokasta kuulla pohdintojanne.

Kiitos, ja tsemppiä meille kaikille joulun odotukseen ja joulunalusarjen pyöritykseen!

Kuvat: Iina / MouMou

14

(29) Kommentit

  1. Lukija says:

    Olen myös surukseni huomannut blogien kuihtumisen viimeisen parin vuoden aikana,. Moni bloggari on siirtänyt sisältönsä instagramiin, mikä ei ole lainkaan sama asia. Lisäksi instan seuraaminen ilman omaa tiliä on tehty lähes mahdottomaksi. Toivon, että kaikki aiemmin blogeissa julkaistu sisältö ei katoa tavoittamattomiin. Mielelläni lukisin yhä blogeja.

    1. Ihana kuulla, että teitä blogien lukijoita löytyy vielä. <3 Itse en kestä esim. TikTokia ollenkaan, ja nykyään IG:n muuttuessa samaan suuntaan kummallisine tanssivideoineen, myös Instagram alkaa tuntua itselle vähän vieraalta paikalta. Jotenkin sitä kaipaa arkeen rauhoittavia paikkoja olla myös somessa, eikä vaan nopeita videoita ja musiikin pauhaamista.

  2. Kepa says:

    Olen 29v enkä käytä sosiaalista mediaa: Instagramia, Snapchatia, Tiktokia lainkaan… Mitä näitä nyt on. Osaltani olen itseni kokenut niin yksinäiseksi noiden alkuhuuman aikaan että ketä kiinnostaa mun jutut ja mitä sitten katselisin muilta. Nyt olen jo niin ulkona enkä koe vetovoimaa vaikka kaikki tapahtuukin instagramissa nykyään. Olen lukenut blogeja vuosia ihan riippuvuuteen saakka ja harmittaa että kaikki siirtyvät yhä enemmän mm. podcasteihin, youtubeen, instaan… Itse sinnikkäästi luen edelleen. Blogit on olleet mulle turva sohvannurkassa ja piristys päivään. Nyt äitiyslomalla etenkin pyhitän omat aikani tähän luksukseen eli blogien lukuun, nytkin järkevämpi olisi laittaa puhelin sivuun ja ummistaa silmät 😀

    1. Voi Kepa miten tärkeä kommentti! Ajatellaan, että sosiaalinen media on nimensä mukaista yhdessäoloa, mutta jos ei ole itse siellä mukana, tuo yksinäisyydentunne voi olla todella raskas ja todellinen. Muistan tässä syksyllä, kun IG, WhatsApp jne. eivät toimineet yhtenä iltana moneen tuntiin. Suuri osa ihmisistä oli totaalisen paniikissa. Minä taas nautin! Siinä hetkessä huomasin, miten ihanaa olisi olla välillä kokonaan ilman sosiaalista mediaa ja sen aiheuttamaa läsnäolon painetta.

      Olen sitä mieltä, että se, ettet ole somessa, on vain ja ainoastaan hyvä asia. Elämässä oikeasti tärkeät asiat ovat ilman somea helpommin läsnä. <3 Toivotaan että blogit pitävät jatkossakin pintansa!

  3. Mitä pidempi teksti, henkilökohtaisempi tarina – sen parempi postaus. Kauniit kuvat blogissa tietenkin miellyttävät visuaalista silmääni myös. Mutta pelkkiä kuvavirtoja en jaksa katsoa. Kaupalliset yhteistyöt eivät kiinnosta ollenkaan, kaikenlaista mainontaa on muutenkin riittävästi.
    Toivon, että blogit sinnittelevät edelleen kaiken pikatilpehöörin kaaoksessa.
    Tärkeän asian nostit esiin! Mukavaa Joulua sinulle 🙂

    1. Samaa mieltä! Henkilökohtaiset tekstit kiinnostavat aina.

      Mainontaa tunkee kyllä joka tuutista enemmän kuin tarpeeksi. Olen itsekin huomannut peruvani tämän tästä erilaisia brändien uutiskirjeitä sähköpostista, koska mainosten tulva on nykyään niin valtava. Omat kaupalliset yhteistyöni valitsen tarkasti ja teen niitä vain sellaisten yritysten kanssa, joiden takana voin seisoa. Suurin osa yhteistöistä joita teen, on pienille ja kotimaisille yrityksille. Teen yhteistöitä enemmänkin auttamisen halusta ja oikeasta kiinnostuksesta, kuin vain mainostamisen vuoksi. Mutta yhteistöitä ne on nekin, ja ymmärrän jos niitä ei jaksa lukea. Onneksi ei ole pakko. 🙂

      Ihanaa ja tunnelmallista joulua myös sinulle Celia!

  4. Tarja says:

    Minä kyllä haluaisin lukea blogeja edelleen. Ja luenkin, mutta olen todennut melko lailla samaa, että moni blogi on hiljentynyt tai muuttunut markkinointikanavaksi…

    Olen vähän surullinenkin ollut viime aikoina, kun kaikki on mennyt niin nopeaksi. Lapset eivät jaksa lukea enää, Insta, TikTok yms. vaan viuhuu ja itsellä ihan sama. Iltaisin tulee vaan selattua somea, eikä tartuttua kirjaan, kuten ennen. Mun joululoman tavoite on alkaa taas lukea ja jättää some vähemmälle. Haluan keskittymiskykyni takaisin!!

    Sinulle iso lämmin kiitos ja halaus, että olet jaksanut blogia kirjoittaa! Blogisi on edelleen yhtä ihana paikka kuin se oli silloin joskus, kun lukijaksesi tulin <3

    1. Tarja, oot kultaa ja timanttia! <3 Jos jokaisella bloggaajalla olisi kaltaisiasi lukijoita, kukaan ei haluaisi lopettaa kirjoittamista! <3

      Olen tuosta keskittymiskyvyn menettämisestä ja kaiken viuhumisesta itsekin surullinen. Kun olin toissa viikolla lomalla, ajattelin tekeväni joka päivä kaikkie kivaa ilman puhelinta. Mitä vielä! Viikon lopuksi puhelimeni ilmoitti ruutuaikani kasvaneen viikon aikana roimasti. En halua tuota!!!

      Olen monesti meittinyt, että asettaisin puhelimeen samanlaisen käyttörajan kuin lapsille asetetaan. Esim. 2h/pvä. Pitäisiköhän tehdä uuden vuoden lupaus tästä? Jos aikaa saisi käyttää puhelimella 2h/pvä, alkaisi harkita tarkkaan mihin sen ajan haluaisi käyttää.

      Ihanaa joulun aikaa sinulle ja perheellesi Tarja! Toivottavasti ehdit levähtää. <3

      1. Tarja says:

        ite oo kultaa ja timanttia <3 Voisin todeta ihan samoin, että jos kaikki bloggaajat olisivat kuin sinä, niin kaikki lukisivat blogeja!

        Ihan samaa mietin, että uuden vuoden lupaukseni on rajata omaa puhelimen käyttöäni. Täytyy ruveta tekemään asioita eri tavalla ja pidempi kestoisesti. Työkin on mennyt semmoiseksi härveltämiseksi ja asioista toiseen pomppimiseksi, joten vapaa-aikaa pitää yrittää rauhoittaa ja tehdä siitä vastapainoksi ihan erilaista. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta uuden vuoden lupaukseksi tätä ajattelin. Tai itse asiassa aion aloittaa jo nyt ennen uutta vuotta lomalla.

        Ihanaa joulun aikaa myös sinulle Nina ja toivon ihan samaa, että ehdit levätä ja rauhoittua sinäkin! <3

        1. Tarja <3 <3 <3

          Arkesi kuulostaa myös ihan samalta kuin minun, joten ei ihmekään jos myös haaveet rauhoittumisesta on meillä samansuuntaiset.

          Tarkoitus olisi minullakin levätä ja latailla akkuja. Joulu ei tule koskaan liian aikaisin! 🙂

  5. Oma tahti on ainakin hiljentynyt takavuosista. Työ ja muu elämä vie oman osuutensa ajasta ja blogipostaukset ovat työläämpiä kuin instagram. Silti en haluaisi blogista vielä päästää irti ja postailen noin kerran viikossa, välillä vähän useamminkin. Se myös erilaistaa minut monesta muusta kun löytyy sekä insta että blogi. Suosikkiblogitkin käyn edelleen lukemassa. Blogissa on kuitenkin usein vähän erilaista juttua ja laajemmin kuin instassa.

    1. Minäkin olen yrittänyt postailla blogiin noin kerran viikossa. Välillä en ihan siihen pysty. Tärkeintä on kuitenkin se, että määrää tahdin itse, eikä pakolla väännä turhanpäiväisiä postauksia vain siksi kun on muka pakko.

      Muistan sen kammottavan ajan, kun blogiin oli tultava joka päivä uusi teksti. Ajateltiin, että jos et tuota sisältöä joka päivä, niin lukijat katoavat. Ihan kamalaa! Minusta on nykyään kiva tarjota myös lukijoille aikaa hengähtää ja olla joka päivä lukematta jotain uutta. 🙂

  6. Leena says:

    Minä lukisin myös mieluiten blogeja, oman aikataulun ja muun elämän ehdoilla.

    Poistin vähän aikaa sitten instan puhelimesta, FB ei ole edes ollut ladattuna. Alkoi ahdistaa se jatkuva uutistulva ja ”perillä pysymisen pakko”. Päätin tietoisesti rauhoittaa tahtia, ja miettiä mihin oikeasti haluan aikani käyttää. En tiedä koenko jääväni mistään paitsi, mutta aika ihanan vapauttavaa tämä on 🙂

    Blogeja luen bloglovinin kautta juuri silloin kun minulle sopii. Parhaita postauksia on pitkät, kuvalliset ja pohdiskelevat tekstit, joista saa itselle jotain ajateltavaa tai uusia näkökulmia. Eikä niiden kanssa ole kiire, ne eivät katoa niinkuin instan stoorit ym. Ja niihin voi aina palata. Ja ne löytyy googlaamalla, jos etsii vuoden takaista hyvää reseptiä, minkä muisti nähneensä. Tai ihan mitä vaan.

    Eli kyllä meitä lukijoita riittää, jos vaan on kirjoittajia! Kiitos sinulle, että jaksat tuottaa laadukasta, lämminhenkistä ja ajankohtaistakin luettavaa kaiken muun tekemisesi ohessa <3

    1. Leena, olet ihana! Kiitos! <3

      Somettomuutesi kuulostaa tosi hyvältä. Huomaan itsekin haaveilevani siitä tämän tästä. Vaikka ennen ajattelin, että käytän ihan kaiken vapaa-aikani blogin kirjoittamiseen, niin nyt somen yleistyttyä sitä vasta huomaa, mikä aikasyöppö esim. Instagram on. Ehkä teen joskus vielä paluun juurilleni ja jätän Instan sivuun ja keskityn taas pidemmän hännän sisältöihin blogin muodossa. 🙂

  7. Merja says:

    Ehdottomasti haluan lukea blogipostauksia, tällaisia hyvin kirjoitettuja ja kuvitettuja kuin sinun blogiisi on. Nämä ovat korvanneet minulle naisten- tai life style -lehdet, joita en enää ole tilannut moneen vuoteen. En itse käytä IG:tä ollenkaan, lyhyttä, asiapitoista somea seuraan Twitteristä.

    1. Kiitos Merja kauniista sanoistasi! Lämmittävät mieltä todella. <3

      Hei tulipa muuten mieleen, että tilasin syksyllä vuosien jälkeen itselleni vanhan suosikkilehteni. Sain kaksi numeroa ja peruin tilauksen. En pitänyt lehdestä enää yhtään! Mietin hetken oliko lehti muuttunut, mutta sitten totesin, että se olen minä, jossa muutos oli tapahtunut. Oli todella kiinnostava huomio!

  8. Olen pohdiskellut samoja asioita itsekin. Sanon suoraan, etten voi sietää TikTokia ja kuten itsekin mainitsit, tanssi- ja muita showjuttuja Instassakaan. Lopetan kaikkien niiden seuraamisen, jotka lähtevät sille suunnalle.
    Itselleni blogin kirjoittajana Insta ei korvaa sitä tunnetta ja niitä kicksejä, mitä blogin kirjoittaminen antaa. Olen kirjoittanut aina jollain tasolla, ja se on osa minua, samoin kuvaaminen. Jotenkin se tunne, kun olet kuvannut aiheen materiaalin ja alat työstämään juttua, se vaan on! <3 Kirjoittaminen on myös rakas harrastus jota voin jatkaa periaatteessa vaikka kuinka pitkälle. Insta toimii hyvin täydentäjänä, muttei yksinään riitä itselleni – toivon mukaan myös lukijat ajattelevat niin.
    Luen kyllä viikottain erilaisia blogeja ja kommentoinkin tuon tuosta, vaikka se on vähentynyt hiukan, koska niin moni suosikeistani ei enää kirjoita. Säännöllinen kirjoittaminen vie tosi paljon aikaa puhumattakaan siitä että suunnittelisi niitä hiukan etukäteen. Ymmärrän hyvin, ettei into riitä jos lukijamäärät laskevat.
    Sinun postauksia luen mielelläni, kirjoitat jalat maassa rehellisesti kivoista aiheista – joten älä vaan lopeta!
    Rentouttavaa ja iloista Joulua Nina <3

    1. Insta on minustakin juuri sellainen kiva täydentäjä, ja välillä ns. sisäänheittäjä blogin sisältöihin. Jossain vaiheessa ajattelin lopettaa blogin kirjoittamisen, koska se tuntui niin työläältä. Mutta itse asiassa kun mietin tarkemmin, niin blogissa olen jotenkin ”vapaampi” kuin Instassa, ja niiden pienten IG postausten hiomiseen saattaa mennä lähes saman verran aikaa, mitä blogin ajatuksenvirtapostauksen kirjoittamiseen. Eli eiköhän tämä blogini pysy olemassa vielä toistaiseksi. Kirjoittaminen on kuitenkin niin kivaa. 🙂

      Ihanaa ja tunnelmallista joulua sinullekin Maarit! <3

  9. Anne says:

    Tuntuu, että elämä koko ajan vaan nopeutuu ja nopeutuu. Mitään, mikä vaatii keskittymistä ja aikaa, ei kiinnosta. Kaikki vaan selataan läpi. Tämä näkyy kaikilla elämän osa-alueilla, valitettavasti. Samaan aikaan kuitenkin esim. joogatunnit täyttyvät, koska rauhoittumista kaivataan. Pidän blogeista, mutta todellakin ovat vähentyneet huomattavasti. Kaikki siirtyneet instaan, jossa kuvavirtaa paljon ja juuri mikään ei jää mieleen. Facebook on aivan hirveä, samoin TikiTokit ym. vastaavat. Voi olla , että tämä kaikki kääntyy itseään vastaan ja pian kaivataan taas ns. oikeampaa, rauhallisempaa elämää.

    1. Tismalleen samaa olen miettinyt Anne! Sitä, että ei tämä voi näin jatkua. Minulla on antipatia jopa äänikirjoja kohtaan. ”Äänikirjoja on kiva kuunnella samalla kun siivoaa, käy lenkillä tms.” Miksi ihmeessä AINA täytyy tehdä kahta asiaa yhtä aikaa? Miksi ei voi vain rauhoittua lukemaan kirjaa ja lenkillä kuunnella luonnon ääniä? Minulle jopa äänikirja on jotenkin ahdistava ajatus.

      Mutta niinhän se on, että sosiaalisen median kanavia kehittäneet ihmiset eivät anna lastensa käyttää niitä, eivätkä useat käytä itsekään. Siihen on varmasti syynsä.

  10. LauraL says:

    Mielelläni lukisin blogeja! Myös minä säästelin postauksia rauhalliseen viikonloppuaamuun, oli kiva lukea juttuja rauhassa ja samalla hörppiä kahvia.
    Eniten tykkään ihan tavallisesta elämästä kertovista postauksista, sopivasti tekstiä ja kuvia. Mielestäni esim. insta on kovin levoton paikka.

    1. Siis tiedätkö mitä Laura? Huomasin juuri yhtenä päivänä miettiväni, että myös Instasta on alkanut tulla levoton kaikkine reelseineen ja tanssivideoineen. Maailma muuttaa siihen suuntaan koko ajan enemmän ja enemmän. Mitähän tapahtuu näiden lasten keskittymiskyvylle, jotka elävät koko lapsuutensa ja nuoruutensa tässä ärsykkeiden maailmassa? Pelottaa edes ajatella! Mutta ihana kuulla, että myös sinä luet edelleen blogeja. <3

  11. Ellu says:

    Täytyy surukseni myöntää, että en juuri enää lue blogeja. Ehkä suurin syy on se, että ne blogit joita seurasin, ovat lopettaneet. Sinun blogisi on ainoa, jota enää seuraan 🙂 Mutta kyllä somekin vie nykyään niin paljon aikaani, etten ehdi paljon muuta seurailla. Nimenomaan Insta ja Facebook. Tiktokia inhoan, Podeja en jaksa kuunnella yhtään ja Tube-kanavatkaan eivät kiinnosta yhtään. Kyllä minusta olisi surullista, jos sinäkin lopettaisit kokonaan kirjoittamisen. Tänne on ollut aina kiva tulla ja täällä on hyvä henki myös kommenttiboksissa.

    1. Minusta Ellu on ihan parasta, että sinä olet edelleen täällä mukana! Etkä marmata vaikka postaustahti on aiemmista vuosista hiipunut. 🙂 Kirjoitan mielummin silloin, kun minulla on oikeasti sanottavaa, kuin teen postauksia pakonomaisesti joka päivä. Siitä tulee itselle niin paljon parempi mieli ja on kiva kirjoittaa.

      Jaan Tiktok-inhosi, Tubea en jaksa yhtään, enkä oikein podcastejakaan. Eli samoilla linjoilla ollaan, ja onneksi ei olla yksin! <3

  12. Ei ole blogeja unohdettu. Vaikka en suuremmin blogiani mainosta, on siellä mukavasti lukijoita. Yritän tehdä mielenkiintoisia juttuja, joista on muillekin apua tai ainakin iloa ja piristystä päivään. Joillakin kirjoituksillani haluan herätellä ja haastaa ihmisiä ajattelemaan ja kyseenalaistamaan. Henkinen kasvu ja Espanja ovat tärkeimpiä teemojani. Uskon, että blogini ovat löytäneet ihmiset, joiden on tarkoitettu sen löytävän.

    1. Mulla on Vivi ihan sama juttu! En ole koskaan tavoitellut blogillani massoja, vaan olen ajatellut, että he, jotka viihtyvät seurassani löytävät kyllä blogiini. On niin kiva kirjoittaa blogin kautta vuosien varrella ”tutuksi tulleille” ihmisille, eikä valtaville ”anonyymeille” lukijajoukolle. Pikkublogin pyörittäminen on ihan parasta!! <3

  13. […] olen hieman surullinen, vaikka onkin turha haikailla kymmenen vuoden takaista internetiä takaisin. Nina avasi ajatuksiaan blogeista jokin aika sitten ja allekirjoitan suuren osan niistä. Ei, bloggaaminen ei ole kuollut, mutta […]

  14. Hanna says:

    Seurasin vuosia blogeja päivittäin ja oli ihana lukea niitä, ahmia. Pikkuhiljaa blogien päivitystahti hiipuii ja kun kävin kurkkimassa ei päivityksiä vaan enää tullut. Pikkuhiljaa en sitten enää mennytkään tsekkaaman blogeja koska oli tunne ettei niitä kumminkaan ole päivitetty, usein tämä ajatus kävi toteen. Musta on ihana lukea blogeja, haluaisin lukea enemmänkin, mutta niin moni blogi on lopettanut tai päivitystahti on ehkä hyvällä tuurilla kerran kuussa, sitä alkaa erkaantumaan. Olisi ihanaa taas päästä lukemaan blogeja, ja kiitokset sinulle ja muutamalle muulle, jotka olette edelleen jaksaneet jatkaa. Toivon todella ettei blogejen aika ole ohi.

    1. Kiitos Hanna kommentistasi! Tuntuu valtavan hyvältä kuulla, että teitä (tai siis meitä) blogien ystäviä on vielä olemassa! Täytyy toivoa, että tuo jatkuvasti lisääntyvien ärkykkeiden määrä aiheuttaa jossain vaiheessa sen, että pidempien tekstien perään aletaan taas haikailla. Silloin blogit voisivat taas nousta esiin.

      Koska maailma muuttuu, ja välillä peruutetaan ihan kunnolla taaksepäin. Esim. vinyylilevyt on siitä upea esimerkki. Aluksi CD-levyt syrjäyttivät vinyylin lähes kokonaan, mutta nykyään uudetkin artistit tekevät taas vinyyleitä. Tuo on minusta ihanaa! 🙂

      Terveisin ihminen, joka silloin tällöin kaipaa lankapuhelimen mukanaan tuomaa tavoittamattomuuden tunnetta 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.