tunnetila: pohdiskelu
Törmäsin viime viikolla Instagramissa postaukseen, jossa eräs vaikuttaja harmitteli sitä, ettei halua enää julkaista IG:ssä ”oma tyyli” -aiheisia videoitaan. Asuvideot aiheuttavat nykyään kuulemma niin paljon ikävää kommentointia ja saavat aikaan pahaa mieltä.
Ymmärrän, että ”hei mulla on taas uusi asu, jonka tilasin kiinalaisesta halpiskaupasta, eikä haittaa että käytän tätä vain kerran, sillä tää oli niin halpa” -tyyliset postaukset ovat vastaan ihan kaikkea sitä, mikä tänä päivänä on hyväksyttävää ja ok, mutta tämän vaikuttajan tapauksessa kyse ei ollut todellakaan tuollaisesta sisällöstä.
Kyseisissä tyylivideoissa yhdisteltiin vanhoja vaatteita uusiin ja stailattiin lempivaatteet uuteen uskoon kirppislöydöillä. Mukavaa ja inspiroivaa sisältöä niin pukeutujalle kuin seuraajillekin.
Mutta ei. Osalle seuraajista tämä ns. kevyempi sisältö ei kelpaa. Jos kerran vaikuttajia ollaan, niin kaikkia kanavia täytyy käyttää ainoastaan epäkohtien esiin nostamiseen ja vakavaan yhteiskunnalliseen keskusteluun.
Ihmiset hei, miksi elämästä täytyy viedä kaikki ilo? Nyt on ihan tarpeeksi vaikeaa jo muutenkin. Miksi somessa ei voi välillä olla sisältöä, joka saa hyvälle tuulelle ja joka ei ole ihan kamalan vakavaa? Kyllä vaatteet, meikit ja uudet kampaukset saavat tuoda arkeemme iloa myös tänä päivänä, ihan kuten ne toivat ennenkin.
neule Jungle Folk, nahkahousut by Malene Birger, laukku* ja sukat Marimekko, kengät Pomar*, silmälasit Monkey Glasses*, korut Kalevala Koru
Minäkin ilahduin ihan älyttömästi lauantaina, kun löysin omasta vaatekaapistani ”uuden” neuleen talveksi!
Ostin kuvissa näkyvän neuleen muutama vuosi sitten Tampereelta eräästä kivijalkaliikkeestä. Neule oli aika arvokas, mutta kun siinä oli niin kaunis pääntie ja muutenkin ihana malli, se oli laadukasta neulosta ja sveitsiläisen eettistä muotia ja ajattomia mallistoja valmistavan Jungle Folkin mallistosta, päätin investoida vähän enemmän ja tein ostoksen.
Tampereelta kotiin päästyäni pukeuduin heti neuleeseen, mutta voi samperi kuinka se kutittikaan minua! Tampereella neuletta sovittaessani en ollut huomannut kutinaa lainkaan. Olin tosi harmissani uudesta käänteestä, mutta lopulta viikkasin neuleen neulehyllyn perälle ja halusin unohtaa harmillisen harhaostokseni sinne.
Neule on ollut hyllyn takaosassa nyt muutaman vuoden, kunnes lauantaina kaivoin sen esille vaatekaappia siivotessani. Heitin neuleen sängylle laittaakseni sen kirppiskassiin, mutta kaunis neule sai minut sovittamaan sitä vielä kerran. Ja mitä ihmettä? Neule ei kutittanut tai pistellyt minua nyt ollenkaan!
Kävin eilen teellä ystävieni kanssa ja pukeuduin neuleeseen kokeeksi. Pystynkö tosiaankin käyttämään sitä nyt muutaman vuoden jälkeen? Ja kyllä, pistely oli tiessään! En keksi tälle mitään muuta selitystä kuin sen, että ihoni oli neuleen ostamisen aikaan jostain syystä todella kuiva, ja siksi se reagoi niin voimakkaasti.
Mutta nyt kävi hyvin, eikä neule päätynytkään kirppiskassiin vaan sain siitä kauniin neuleen talveksi. Hurraa!
Vaikka vaatteista kirjoittaminen ja asukuvien julkaisu on joidenkin mielestä pinnallista, niin olen silti sitä mieltä, että omalla kanavallaan saa jokainen kirjoittaa ihan siitä mistä haluaa! Muodista tai sotesta, hoitavista kasvoöljyistä tai koulujen ryhmäkokojen kasvamisesta. Ja jos joku ei sisällöstä tykkää, niin negatiivista kommenttia ei ole pakko jättää. Tadaa, niin helppoa se on!
Ja hei, sitten kun taas mietitte, miten saada hetkeksi jotain muuta ajateltavaa kuin maailman tilanne, niin muistakaa, että some on pullollaan suloisia eläinvideoita. Mikään ei tuo nopeammin hymyä kasvoilleni kuin suloisen koiranpennun hännän huiske tai ison koiran ja pikkuruisen kissanpennun ystävyys. Awwww!
Toivottavasti eläinvideoiden julkaisemista ei ikinä lopeteta, vaikka joku niistä ei tykkäisikään!
22
Negatiiviset kommentit kielivät kommentoijan omaa pahaa oloaan useimmissa tapauksissa. Koska ajat ovat nyt varsin kiemuraiset, niin negaa tulee ovista ja ikkunoista. Minä tosin ymmärrän perimmäisen syyn: vihaa, katkeruutta, kateellisuutta ja ärtymystä on nykyään ilmassa paljon, niin ihmisistä usein tuntuu, että joidenkin ilo on heiltä pois, – ja niitä tunteita on varsin vaikeaa hallita. Ammatillista apua ei ole kovin paljoa tarjolla ja Suomessa ei ole tapana tunnustaa rehellisesti edes läheisille, että nyt kaikki ei ole hyvin ja tarvitsen apua. Harmillista on täällä se, ettei postauksen sisällöllä ole mitään tekemistä kommentin kanssa. Tässä olisi opettelemista osata olla iloinen toisen puolesta, osaamista ja ymmärrystä siitä, että joku haluaa jakaa oman onnellisen hetken tuodakseen muiden elämään vähän iloa ja valoa.
No, nyt minäkin olen vakavaa 🙂 Sorry siitä! Ja aurinkoista alkava viikkoa sinulle!
Nadine, vakava saa ja pitää olla. Ei kaikkea voi laskea leikiksi. Ja kaikki mitä kirjoitit on täysin totta ja surullista. Mutta kaiken sen vakavuuden keskellä olisi kiva katsoa niitä iloakin tuottavia sisältöjä somesta. Jokainen voi valita mitä kanavia seuraa. Jos jossain menee meno liian synkäksi tai vastaavasti aletaan nauraa ihan kaikelle, niin seuraamisen voi lopettaa. Silloin ei kuitenkaan tarvitse haukkua kanavan pitäjää, vaan poistua voi vähin äänin. Ihmiset pahoittavat muiden mielen nykyän ihan tahallaan, että vain heillä ei olisi paha olla. Se on väärin.
Aurinkoista viikkoa sinullekin Nadine!! <3
Hyvä, että kirjoitit tästä aiheesta: jotenkin itse kaipaan ihan tavallisia kevyitä aiheita ja itse muotia seuraavana on kiva katsoa muiden asuja ja joskus saa itsekin kivoja ideoita. Tässä ajassa on ainakin omasta mielestä sellainen mielensäpahoittamisen kulttuuri: jokaisesta asiasta saa väännettyä kyllä paskaa, jos niin haluaa. Vaikka kaiken ei tarvitse olla naminamia, niin jos ei ole mitään muuta sanottavaa kuin loukkauksia, niin älä kirjoita mitään. Ugh! Olen puhunut 😀
Hyvin puhuttu Ninni! Jos ei tykkää, ei ole pakko kommentoida. Jos mitään ei kysytä, niin silloin mielipidettä ei ole pakko tuoda julki. Yksinkertaista ja toimivaa! Kunpa kaikki toimisivat näin, edes somessa.
Olen niin samaa mieltä kanssasi. Vakavista asioista pitää puhua ja ottaa kantaa. Samalla minä ainakin yritän elää liiaksi masentumatta, mikä on välillä vaikeaa, jos yhtään uutisia seuraa. Asukuvat ovat yksi minun sisältöni. Ja tulevat olemaan. Ostan paljon käytettyä ja ilahdun aina hyvästä löydöstä. Haluan kannustaa muitakin tekemään löytöjä vastuullisesti ja osana sitä postauksissani pyörin eri vaatteissa. Mielipiteitä saa olla, eri asia miten ne tuo ilmi kommenteissa ja yksityisviesteissä. Aivan ihana neule muuten!
Kiitos Tiina kommentistasi! Ihana kuulla, että myös sinulla asukuvat ovat ja pysyvät sisällöissäsi. Kaikki itselle iloa tuottavat asiat on nyt todella tärkeitä vaalia ja pitää mukana. Ja jos joku ei tykkää, niin sitten ei seuraa. Niin sen pitäisi olla.
Mun mielestä parasta on blogit jossa on vaihtelevaa sisältöä, vakavampaa ja kevyempää matskua. Jatka Nina siis samaan tyyliin!
Ihanaa, kiitos Hanna! Onpa niin kiva kuulla! <3
Some mm. ruokaohjeineen, pukeutumis- ja meikkivinkkeineen on minulle ennen kaikkea pakopaikka arjesta ja etenkin nyt kaikista vakavista aiheista. Minulla on paljonkin teräviä mielipiteitä, mutta jaan ne lähipiirin kanssa, somessa keskityn sitten muuhun.
Sama juttu myös minulla. Mielipiteitä täältä kyllä löytyy, mutta somessa tapahtuvaan riepotteluun osallistuminen ei kuulu niihin asioihin, joihin haluaisin käyttää vapaa-aikani. Joten jätän mielipiteet pois somesta.