tunnetila: ilo
Nyt on kuulkaa tässä osoitteessa harjoitettu murheen karkoitusta monin erilaisin keinoin!
Yksi hyvä tapa kestää ympärillä holtittomasti vellovaa kaaosta, on järjestää kaapit! Kun maailman tapahtumiin ei voi itse mitenkään vaikuttaa, niin kannattaa ottaa hoidettavaksi kaikki omat keskeneräiset projektit ja pistää ne järjestykseen. On paljon helpompi kestää maailman kaaosta, kun järjestää edes ne asiat, jotka itse voi hoitaa.
Kävin pari viikkoa sitten läpi vaatekaappini. Välillä itketti kun ”ikuiseksi lempivaatteeksi” ostettu kallis investointi ei enää mahtunut päälle, ja sen ainoaksi järkeväksi osoitteeksi osoittautui kirppiskasa, mutta lopulta kaapista vapautunut tila vapautti vähän muutakin kapasiteettia. Oli jotenkin helpompi hengittää kun ympärille tuli avaruutta.
Usein vaatekaappiprojektissa käy niin, että kaapista vapautuu tilaa, mutta epämääräiset kirppispussit tai kenkälaatikot jäävät pyörimään jalkoihin tai varastoon. Tällä kertaa olin varannut jo etukäteen kirppikseltä myyntipöydän, joten vein kiertoon päätyneet vaatteet ja asusteet heti myyntiin. Ah mikä helpotus! Ja miten hyvä mieli moisesta aktiivisuudesta tulikaan!
t-paita Puuvillatehdas, neuletakki Samuji, korvikset Aida Impact, housut Upea*, nilkkurit Pomar*
Toinen hyväksi havaittu murheenkarkoituskeino on tehdä jotain todellista keskittymistä vaativaa. Minä esimerkiksi olin viime viikolla elämäni ensimmäistä kertaa keramiikkakurssilla!
Olen haaveillut keramiikan tekemisestä jo pitkään, mutta olen aina ajatellut, että en olisi siinä kovin hyvä. En siis ole halunnut sitoutua koko lukukauden kestävälle kurssille vain epäonnistuakseni joka viikko. Paha mielihän siitä tulisi puoleksi vuodeksi.
Nyt löysin kivan kurssin, jossa käytiin parin tunnin aikana kaksi tekniikkaa läpi ja tehtiin niillä ohjeilla pari työtä. Kurssin toisessa osassa harjoittelemme lasittamista ja teemme lasituksen edellisellä kerralla tekemiimme töihin.
Niin kiva kahden kerran minikurssi! Noilla kerroilla huomaa varmasti tuntuuko savityöt omalta, vai kannattaako jatkossakin vältellä keramiikkakursseja. Taisin kyllä olla vähän huono savihommissa, mutta mukavaa se oli silti! En siis vielä ole heittänyt pyyhettä kehään. Katsotaan mitä mieltä olen lasituskerran jälkeen…
Mutta siis, voin kertoa, että kurssin aikana yksikään maailman murheista ei käynyt mielessäkään. Miten ihanan vapauttava parituntinen!
Kolmas murheenkarkoituskeino mitä olen viime aikoina testannut, on lähteä reissuun. Pienikin maisemanvaihdos tekee hyvää.
Olin itse viime viikolla Päivä Tukholmassa risteilyllä ystäväni kanssa. Mukana oli ystäväni tytär kavereineen, ja kylläpä meillä oli lystiä!
Risteilyllä esiintyi Antti Tuisku, ja upeasta keikasta villiintyneenä myös me keski-ikäiset jaksoimme tanssia myöhään yöhön. Kello taisi olla kolme aamuyöllä, kun vasta maltoimme mennä nukkumaan. Huh! Enpä muista milloin olisin viimeksi tanssinut noin paljon tai edes valvonut noin myöhään.
Tukholma oli ennallaan, ja ai että alkoi tehdä mieli matkustaa sinne vähän pidemmäksi aikaa. Pitkä viikonloppu Tukholman kauniita puistoja kierrellen, lempiravintoloissa syöden ja Tukholmassa asuvia kavereita tavaten olisi aivan ihana! Hmm, pitäisköhän lähteä Tukholmaan heti tammikuun alussa ja juhlia siellä samalla synttäreitä?
Ja hei, vielä yksi murheenkarkoittaja tähän loppuun. Jouluun on tänään tasan 2kk, ja pian saa avata joulukalenterista ensimmäisen luukun. Jihuu! Yritetään jaksaa päivä kerrallaan. Onneksi aika menee nykyään ihan valtavan nopeasti!
Kuvat: Vilma
14
Onhan tuo totta, että hienoista hallinnan tunnetta tuo sekin, että koti – tai vaikka vaan vaatekaapit – ovat järjestyksessä. Itsekin harrastan tuota karsintaa aktiivisesti, vähän vähältä. Aina jos tulee vastaan vaate, jota ei oikeastaan halua tälläkään kerralla laittaa päälleen, niin laitan sen kierrätyskassiin, jota sitten ajoittain tyhjentelen vaikka Emmyyn – niin viitseliäs en ole, että alkaisin itse kirppismyyjäksi.
Matkailua harrastavana se käy niin keskittymistä vaativaksi tekemiseksi – matkojen suunnittelu siis – kuin sitten irtiottoon. Maanantaina taas lähdetään, runsaaksi pariksi viikoksi, aurinkoisempiin maisemiin.
Mutta palatessa onkin sitten jo joulu lähempänä!
”Aina jos tulee vastaan vaate, jota ei oikeastaan halua tälläkään kerralla laittaa päälleen, niin laitan sen kierrätyskassiin.” Mikä mahtava idea Pirkko!!! Itse aina vaan tungen sen vaatteen takaisin kaappiin ja ajattelen, että ehkä tämän aika on joskus. Mutta hyvin harvoin se aika tulee. Eli taidanpa ottaa sinusta mallia ja alkaa pistää vaatteita heti kiertoon, kun siltä tuntuu.
Ihanaa matkaa teille lämpimään! Minulla olisi ensi viikolla pieni työmatka tiedossa. Ensimmäinen ulkomaan reissu lähes kolmeen vuoteen. Vähän jännittää pääsenkö sitä ennen eroon ees taas sahaavasta flunssastani. Toivotaan parasta!