Ajatuksia (työ)häpeästä ja sen puutteesta

tunnetila: pohdiskelu

Tuttavani kirjoitti taannoin Instagramissa postauksen, joka sai minut miettimään. Postauksen aiheena oli häpeä.

Tuttavani kirjoitti miten hän yrittäjänä häpeää sitä, jos hänellä ei ole kiire. Sehän kertoo, että yrittäjällä menee huonosti, eikä töitä ole. Samalla hän kuitenkin häpeää hetkiä jolloin on kiire. Silloin saatetaan ajatella, että hän ei osaa priorisoida asioita, eikä aikataulut pidä, ja kiireessä tehty työ on tehty ”vähän sinne päin”.

Häntä myös hävettää jos hän tekee töitä ilman lomia. Ajatellaan, ettei hän osaa pitää itsestään huolta. Ja jos hän taas pitää lomaa, hän on itsekäs eikä ajattele asiakkaita. Häntä myös hävettää kertoa jos hän saa jonkun työn tehtyä nopeasti. Sehän voi tarkoittaa hutilointia. Ja se taas, jos työhön menee kauan aikaa, voi näyttäytyä ihmisille ammattitaidottomuutena ja ehkä jopa laiskuutena.

Hänen mietteensä saivat Instagramissa paljon vastakaikua. Ihmiset tunnistivat itsensä kirjoituksesta. Minä luin hyvin kirjoitetun tekstin, mutten samaistunut yhteenkään kohtaan hänen ajatuksistaan.

pellavajakku Hulmu (saatu Weecos Ambassador -yhteistyön puitteissa), kashmirpoolo Marks&Spencer, nahkahousut by Malene Birger, sormus Lillan Helsinki, kengät Pomar*

En tiedä ovatko nuo asiat pelkästään yrittäjien ongelmia, en usko. Luulen, että moni painii työelämässä häpeäntunteen kanssa. Minun on kuitenkin rehellisesti sanottava, että minua ei hävetä nykyään tekemisissäni enää juuri mikään. Taidan olla jo niin vanha, ettei muiden ihmisten ajatuksilla minusta ole minulle merkitystä.

Teen nelipäiväistä työviikkoa, enkä häpeile sitä lainkaan. Joku saattaa ajatella, että olen laiska hedonisti, mutta mitä sitten vaikka olisinkin? Tiedän itse olevani hyvin aikaansaapa, ja saan helposti koko viikon hommat kasaan neljässä päivässä. Nautin ylimääräisestä vapaapäivästäni aivan valtavasti, eikä minulle tule koskaan tilannetta, että minun täytyisi ”esittää” työn tekemistä. Lorvailen mielummin tuon viikon viidennen työpäivän luvan kanssa, kuin nostan palkkaa työnantajaltani.

Nelipäiväinen työviikko tarkoittaa myös 20% pienempää palkkaa. Saan silloin tällöin ”Oletko miettinyt, miten paljon nelipäiväinen työviikko pienentää eläkettäsi” -kommentteja. Toki tiedostan asian, mutta en ole sitä sen vakavammin miettinyt. Mistä sitä tietää onko koko eläkejärjestelmää olemassa enää silloin kun pääsen eläkkeelle. Tai olenko edes silloin ylipäätään elossa. Nautin elämästä mielummin juuri nyt.

Laitan siis ihan pokkana oman hyvinvointini nykyajan suurimpien pärjäämisen teesien, kiireen ja rahan edelle. Eikä kuulkaa hävetä yhtään!

Oikeastaan ainut asia, joka minua työelämässä hävettää on se, jos olen myöhässä. Joskus on hetkiä, kun bussi juuttuu ruuhkaan enkä ehdi palaveriin ajoissa. Silloin hävettää saapua paikalle myöhässä. Mutta silloin häpeäni kumpuaa ainoastaan siitä, että on hyvän tavan mukaista olla ajoissa. Tein parhaani (=lähdin ajoissa), mutta se ei sillä kertaa riittänyt.

Onneksi nykypäivän etämaailmassa myöhästymisiä ei juuri tapahdu. Palaverista siirrytään toiseen suit sait, vaihtamalla vain Meets-ikkunasta toiseen!

Tunnistatteko Te tuttavani mietteitä työelämässä kohtaamastaan häpeästä, vai oletteko kuin minä, liian vanhoja häpeämään oikeastaan yhtään mitään?

Kuvat: Ida Hanhiniemi

13