tunnetila: pohdiskelu
Tammikuu on nyt selätetty ja ensimmäiset läsnäpäivät Tampereen yliopistolla ovat takana. Pohdin tällä hetkellä entistä enemmän, oliko opintojen aloittaminen tähän saumaan liian iso pala haukattavaksi.
Unohdin esimerkiksi viime viikolla hektisen arjen pyörteissä käydä tsekkaamassa yliopiston sähköpostin. Huomasin siis sinne tulleet läsnäpäiviä varten annetut ennakkotehtävät vasta kaksi päivää niiden deadlinen jälkeen. Hupsis. Hienosti alkoi opinnot, kun heti jätin kaikki tehtävät palauttamatta ajoissa.
Pieni opiskelijaryhmämme vaikutta onneksi mukavalta ja puheliaalta. Tulemme sopivasti eri taustoista, joten voimme antaa toisillemme varmasti uusia näkökulmia asioihin. Myös luennot olivat monipuolisia. Tunnen kuitenkin oloni edelleen vähän toipilaaksi, ja välillä luennolla istuessani tuntui, etten pystynyt omaksumaan mitään. Pääni tuntui hataralta ja tuntui kuin olisin katsellut luentoa kärpäsenä katossa.
Toisaalta taas aivojen kunnollinen tuulettaminen uudella asialla tekee varmasti vain hyvää. Ja onhan kurssissa myös yksi tosi tosi hyvä puoli. Nimittäin säännölliset vierailut Tampereella!
neule Jungle Folk, farkut People Tree*, laukku Celine, kengät Pomar*, silmälasit MonkeyGlasses, korvikset Aida Impact, sormus Kalevala
Yleensä kaikki Tampereen reissuni ovat minuuttiaikataulutettuja. Haluan tehdä sitä, tätä ja tuota, nähdä ihmisiä ja näyttelyitä, hakea herkkuja Suklaapuodista. Ja tämä kaikki vain siksi, etten koskaan tiedä, milloin pääsen Tampereelle seuraavan kerran. Nyt kun kalenterissa on merkattuna useampi Tampereen reissu tälle vuodelle, voin ottaa nuo matkat rennommin.
Tälläkin reissulla vietin päivät yliopistolla ja iltaisin olin hotellilla viimeistään kuuden maissa. Kävin hotellilla saunassa, katselin rauhassa telkkaria ja join sängyssä kamomillateetä. Oli aivan ihana nollata päivän opiskelurupeama rauhoittumalla kunnolla.
Kiitos muuten kaikille Teille, jotka olette jakaneet kokemuksianne työn ja opintojen yhdistämisestä. Moni oli yltänyt huikeisiin suorituksiin ja opiskellut jopa kokonaisia tutkintoja töiden ohessa. Itse koen olevani sellaiseen rupeamaan ihan liian laiska ja mukavuudenhaluinen, mutta kommentit ”Teet tätä vain itseäsi varten, et kenellekään muulle” ja ”Jos tuntuu ettet jaksa, niin voit hyvin jättää kesken” olivat ihanan armollisia ja juuri niitä lauseita, mitä tarvitsin kuulla. KIITOS!
Yksi juttu minkä opiskelujen suhteen päätin on se, etten tee opintoihin liittyviä juttuja viikonloppuisin. Ensin ajateltuna viikonloppuhommat tuntuivat järkeviltä. Silloinhan minulla olisi niihin hyvin aikaa. Mutta sitten ymmärsin, että jos teen töitä viikot ja viikonloput käytän opiskeluun, niin milloin sitten palaudun?
Tässä iässä palautuminen on tärkeimpiä lahjoja mitä voit itsellesi antaa. Kiireettömyys, joutilaisuus ja jopa kyllästyminen siihen, kun ei ole mitään tekemistä, on ihan parasta! Kuulun itse siihen ihmistyyppiin, jolle joutilaisuuden opettelu on vienyt todella aikaa ja vaatinut aivojen niksauttamista uuteen asentoon, mutta sitten kun joutilaisuudesta saa kiinni, niin kappas vaan, silloin huomaa, että se saattaa olla tärkeimpiä taitoja elämässä.
Nyt siis ihanan rauhoittavaa, rentouttavaa ja maadoittavaa sunnuntaita Teille kaikille!
20