Kaksi vuotta kaatumisesta – Onko kyynärpää kunnossa?

tunnetila: hieman turhautunut

Olen saanut tänä talvena todella monta viestiä liukastuneilta kyynärpään murtajilta. Ihmiset ovat googlailleet tietoja kyynärpään murtumisesta, ja ovat sitä kautta päätyneet pari vuotta sitten tekemiini blogipostauksiin. Huoli omasta toipumisesta on heillä kova, joten he ovat lähestyneet minua ja kysyneet miten oma paranemiseni on sujunut.

Noh, toipuminen kyynärpään murtumisesta on sujunut hyvin ja huonosti. Hyvin siinä mielessä, että perusarjessa pärjäämistä pari vuotta sitten murtunut käsi ei haittaa. Saan purkit auki, pystyn höyläämään juustoa ja käsi taipuu hiusten ponnarille laittamiseen. Käsi myös suoristuu hyvin (treenasin suoristamista AI-VAN valtavasti!) ja pystyn kantamaan painavia asioita.

Käsi kuitenkin kipeytyy hyvin nopeasti. Kyynärpää rutisee välillä ja jos kannan vaikka ihan kevyttäkin kassia käsivarrella käsi koukistuneena, käsi menee kramppiin ja tulee todella kipeäksi. Myös käsien/ranteiden päällä oleminen (esim. joogassa tietyt asennot tai punnerrusasento) sattuvat kyynärpäähän.

Kyynärpääni myös aistii lämpötilojen vaihtelut, eli kuten vanhemmat ihmiset tapaavat sanoa: sateella niveliä kolottaa. Tuo on ihan totta! Kyynärpäässäni todella tuntuu, jos ulkona on sateista ja kalsaa.

takki Marimekko, pipo Katri Niskanen, laukku Johanna Gullichsen, housut Samuji, nastakengät Pomar* (saatu yhteistyön merkeissä), huivi H&M Premium, villasukat äidin tekemät

Kävin hetki sitten kyynärpään tsekissä vakuutusyhtiön ”pysyvä haitta” -kyselyn vuoksi. Pysyvää haittaa lääkäri ei minulle murtumasta kirjannut, mutta hän totesi, että kädessä on niin sanottu golffarin kyynärpää.

”Golffarin kyynärpää (mediaalinen epikondyliitti) on kyynärpään sisemmän nivelnastan kiputila. Golffarin kyynärpäässä ranteen koukistajalihasten kiinnityskohdat tulehtuvat. Kipua esiintyy sisemmän nivelnastan kohdalla painettaessa nivelnastan alueelta sekä vastustaessa ranteen koukistusta ja kyynärvarren sisäkiertoa. Usein kipua esiintyy myös puristusotteessa kyynärvarren ollessa suorana. Oireet alkavat yleisimmin jatkuvan ylirasituksen jälkeen tai tapaturman seurauksena.” (Wikipedia)

Eli kahdessa vuodessa kyynärpää on parantunut niin hyvin, että se liikkuu kohtalaisen normaalisti, mutta ihan kuntoon se ei välttämättä tule koskaan.

Minulle riitti yksi liukastuminen ja murtunut kyynärpää, joten viime viikkoina ainoat kengät joilla olen suostunut kävelemään ulkona, ovat olleet nastakengät. Ainakin täällä Helsingissä katujen pinnoille on muodostunut jääkenttiä, joiden yli kävellessä saa olla todella varovainen.

Näen joka päivä kaupungilla ihmisiä, jotka menettävät tasapainon kun jalka lipeää alta. Myös päivystykset ovat ruuhkautuneet kaatuneista ihmisistä. En voi käsittää miksi ihmiset eivät käytä nastakenkiä! Tyylistäkään ei nimittäin enää nykyään nastakenkien kanssa tarvitse juuri tinkiä.

Tänä talvena minua ovat pitäneet pystyssä Pomarin Tilhi -goretex nastanilkkurit (kengät saatu Pomarilta yhteistyön merkeissä). Valitsin kengistä yhden koon normaalia suuremmat, ja lisäksi vielä mukavan väljän lestin, joten kovilla pakkasilla kenkiin mahtuu ihanasti myös paksu villasukka.

Nämä ovat ehdottomasti parhaat ja turvallisimmat kengät näillä keleillä, kun talvi vaan tuntuu jatkuvan.

Jos kaatuminen ei ole to do -listasi kärkipäässä, niin suosittelen lämpimästi nastakenkien hankintaa. On silkkaa älyttömyyttä luistella kaduilla menemään säähän sopimattomilla kengillä. Kyllä se kesä ja sandaalikelit sieltä vielä tulee!

Kuvat: Anna-Maria Arjasto

7