Parhaat vinkit juoksemisen aloittamiseen

tunnetila: ilo

Aina keväisin se iskee, juoksuhimo. Joka vuosi heti kun lumet sulaa ja paljas asfaltti alkaa näkyä, minua puraisee juoksukärpänen. Vetäisen innolla lenkkarit jalkaan ja lähden juoksemaan.

Käyn lenkillä innoissani joka toinen päivä kahden viikon ajan. Juoksen samaa lenkkiä päivästä toiseen, jotta näkisin miten paljon a) nopeammin tai b) pidempään jaksan päivien kuluessa juosta. Odotan kehitystä tapahtuvan heti.

Noh, joka kerta käy samalla tavalla: en kehity kahdessa viikossa ollenkaan. Lenkki pysyy yhtä pitkänä, juoksunopeus yleensä hidastuu ja olen jokaisen lenkin jälkeen yhtä poikki.

Vuodesta toiseen totean kahden viikon jälkeen, että juoksu ei sittenkään ole minun lajini. ”Hapenottokykyni on varmasti todella huono, enkä siksi jaksa juosta. Hengitän niin pinnallisesti juostessani, että lihakseni eivät saa happea, eikä mistään tule mitään.”

Tänä vuonna on kuitenkin toisin! Sain nimittäin jokin aika sitten Evogenomin Sport-geenitestin tulokset*. (Geenitesti tehty blogiyhteistyön merkeissä.) Geenitestin mukaan perinnöllinen hapenkäyttötehoni kestävyysliikunnan aikana on keskivertoa korkeampi, mutta perinnöllisten ominaisuuksieni vuoksi kestävyyskuntoni kasvaa hieman keskivertoa hitaammin.

Eli minulla on kuin onkin mahdollisuus kehittyä juoksussa, mutta siihen menee keskivertoa pidempi aika. Olen aina tehnyt sen virheen, että lopetan juoksutreenit liian lyhyeen kun tuntuu etten kehity lainkaan. Ja hei oikeasti, kuka nyt muutenkaan kahdessa viikossa kehittyisi hurjin harppauksin, vaikka geeniperimä olisi toisenlainen?

Saamistani tuloksista innostuneena päätin aloittaa juoksuharjoittelun uudella tavalla. Bongasin netistä ilmaisen MyBnB Liven juoksukoulun, ja osallistuin kurssin starttiluentoon. Luennolla olympia-maratoonari, juoksukouluttaja ja Helsinki City Running Day:n tapahtumajohtaja Harri Hänninen kertoi, miten juoksuharrastuksen voi aloittaa turvallisesti. Ja ennen kaikkea miten voi välttää ne sudenkuopat, joihin ensikertalainen usein putoaa ja innostus lopahtaa.

Harrin luento oli mahtava! Kirjoitin ylös kaikki sieltä saamani oivallukset, ja niiden mukaan olen nyt aloittanut juoksuharrastukseni. Itse juoksukouluun en osallistunut, sillä en halua kalenteriini yhtään ”pakollista” päivään sidottua treeniä. Haluan juosta silloin kun siltä tuntuu, en kalenterin mukaan.

Tällä kertaa juoksemisen aloittaminen on mennyt hienosti. Suurin syy parempaan starttiin on se, että olen pakottanut itseni juoksemaan tarpeeksi hitaasti. Aina ennen olen iloisena jolkotellut menemään jo heti ensimäisestä lenkistä niin lujaa, että olen kotiin tullessa ollut totaalisen puhki ja suussa on ollut veren maku. Harri totesi luennollaan: ”Jos tulet kotiin freeshinä, et puoli kuolleena, niin silloin on ollut paras lenkki!” Ja hitsi vie, näinhän se on.

Tässä muutamalla lauseella tärkeimmät opit, mitä Harrin luennolta sain.

• 1-2 juoksulenkkiä viikossa + 1 kävelylenkki
• malta juosta hitaasti
• juokse eri pituisia matkoja, älä koko ajan samaa lenkkiä
• juoksuharjoittelu ei saisi olla kuormittavaa
• muista, kävely on harjoittelua!! Kävele lenkin välillä, tekee hyvää
• treenaa monipuolisesti: esim. salitreeni palvelee juoksemista, myös portaiden kävely tekee hyvää takareisille ja pakaroille
• muista venyttely!!
• jos vasta aloitat juoksun, kehityt jo 3-4 viikon jälkeen paljon

Ja vielä se tärkein oppi tiivistettynä: Muista, matka ei tapa vaan vauhti!

Näillä Harri Hännisen vinkeillä olen käynyt nyt muutaman viikon juoksemassa, ja vitsit miten kivaa se on! Juoksin ennen liian lujaa, liian usein ja aina samaa lenkkiä. Enkä malttanut odottaa kehitystä yli kahta viikkoa. Hoh hoijaa. Malttamattomuus ei ole kyllä hyve missään asiassa.

Jos olet itse miettinyt, että olisi kiva kokeilla juoksemista, mutta et halua osallistua juoksukouluun tai sitoutua aikatauluihin, niin nappaa tästä vinkit juoksun aloitukseen. Ainakin minulla homma on toiminut tosi hyvin!