Viikko yksin mökillä – Mitä opin itsestäni?

tunnetila: pohdiskelu

Vietin juuri hienon viikon mökillä Espoon saaristossa. Olin mökillä yksin. Päivät tein töitä, eli olin mökillä etätöissä, en lomailemassa. Illalla saunoin, kävin uimassa (vesi oli yhä +15 asteista!!), kokkailin, joogasin ja luin kirjaa. Etätyöviikko oli upea!

Jaoin mökkitunnelmia Tunnetilan Instagramissa ja sain ihmisiltä tosi paljon viestejä. Viestien sisältö oli suurimmaksi osaksi sama: ”Miten ihmeessä sä uskallat olla siellä yksin? Mä en ikinä uskaltaisi!”

Kun sain idean etätyöviikosta saaressa, ei tullut mieleenikään pelätä. Odotin viikkoa innokkaana, eikä pelko edes häivähtäny mielessä. Vasta päivää ennen mökille lähtöä ymmärsin, että yksin mökkeilyä täytyy pelätä. Silloin nimittäin äitini kuuli, että olen menossa mökille yksin enkä mieheni kanssa kuten hän luuli. ”Yksinkö sinä siellä olet? Nyt alkoi pelottaa!” Äitini siis alkoi pelätä puolestani, joten kai myös minun piti pelätä omasta puolestani.

Mutta mitä sitten pelkäisin? Saaressa eläviä eläimiä, joihin törmäisin saarta halkovilla kinttupoluilla? Vai saaressa lymyilevää murhaajaa, joka hyökkäisi saaren mökkeihin ja mökkiläiset alkaisivat kadota yksi kerrallaan?

Jos mietin järjellä, niin olen aika varma, että saaren eläimet pelkäisivät minua yhtä paljon, tai jopa enemmän, kuin minä niitä. Olen myös ehkä lukenut liian vähän jännäreitä tai katsonut liian vähän kauhuleffoja, sillä tuo puskassa vaaniva tappaja ei kuulosta ihan jokapäiväiseltä meiningiltä pääkaupunkiseudun mökkisaarissa. Tosin ei kai sekään ihan mahdotonta olisi.

En kuitenkaan ollut saaressa yksin (saarella on 10 mökkiä ja ravintola), joten en osannut alkaa pelkäämään, vaikka kuinka yritin miettiä etukäteen kaikkia pelottavia asioita. Ja onneksi niin. Pelon kanssa on ihan kamala elää.

Kun on viikon mökillä yksin, on aikaa miettiä asioita. Ohessa listaa siitä, mitä kaikkea opin itsestäni tuon yhden etätyöviikon aikana.

Pelkään pimeää. Mökille lähtiessäni en keksinyt sieltä mitään pelättävää, mutta mökillä ollessani huomasin pelkääväni pimeää.

Päivät meni kaikissa mökkihommissa superhyvin, mutta annahan olla kun yöllä tuli vessahätä. Mökin ulkopuolella oli pilkko pimeää, ja matkaa vessaan oli monta sataa metriä pieniä, minulle aika tuntemattomia polkuja pitkin. Vaikka käytin puhelimen taskulamppua, en silti nähnyt tarpeeksi eteeni.

En tiedä mitä oikein pelkäsin (ehkä eniten käärmeitä, joiden päälle saattaa astua, ja puiden juuriin kompastumista), mutta ensimmäisen illan jälkeen jätin iltateet nauttimatta, sillä päätin, että vessassa en enää yöllä käy!

Viihdyn yksin vielä paremmin kuin uskoinkaan. Vietän paljon aikaa yksin ja pidän siitä. Esim. Berliinissä kuukauden kielikurssilla ollessani nautin yksinäisyydestä valtavasti, mutta tapasin siellä kuitenkin päivittäin koulussa opiskelukavereitani. Nyt en tavannut saarella päivän aikana välttämättä yhtään ihmistä. Olin täysin omissa oloissani ja nautin siitä todella.

Sateisina päivinä oli ihan parasta työpäivän jälkeen syödä jotain pientä, joogata, käydä saunassa, ottaa lasi viiniä ja kaivautua peiton alle hyvän kirjan kanssa. Päätin jo etukäteen, etten iltaisin ole koneella tai katso tv:tä. Kirja ja Instagram saivat olla ainoat viihdykkeet iltaisin. Suunnitelma toimi hienosti ja nautin joka hetkestä!

Vaikka olen rohkea, olen silti aika varovainen. Viihdyin koko työviikon saarella yksin, enkä kaivanut seuraa tai juttukaveria. Kuitenkin viimeisenä päivänä huomasin, että oli asioita, mitä en kokenut järkeväksi tehdä yksin.

Viimeinen kokonainen päiväni saarella oli vapaapäivä. Aurinko paistoi ja ulkona oli aika lämmin. Olin etukäteen ajatellut, että jos viikolle sattuu kauniita päiviä, niin menen silloin soutelemaan tai suppailemaan.

Hetken suppilautoja ja soutuveneitä tuijoteltuani, asiaa monelta kantilta pohdittuani, tulin siihen tulokseen, etten uskalla lähteä merelle kummallakaan kulkuneuvolla. Ensinnäkin merellä tuuli aika kovaa lämpimästä säästä huolimatta. Toiseksi olin kuullut, että kyseisessä poukamassa on aika paljon isoja kiviä, joten soudellessa kannattaa olla varovainen. En uskaltanut ottaa sitä riskiä, että ohjaan veneen yksin jonkun karin päälle, enkä pääse sieltä pois ehjän veneen kanssa.

Sateiset ja vähän synkät päivät pärjäsin siis loistavasti yksin, mutta kauniilla säällä kun olisin halunnut tehdä jotain vähän spesiaalimpaa, niin siihen olisin tarvinnut kaveria turvaamaan selustan.

Uskon vanhan kansan taruihin/uskomuksiin/luontoyhteyteen. Kerroin hetki sitten kesälomaani kuormittaneista ajatuksista. Mainitsin silloin sukulaiseni vakavasta sairastumisesta. Parissa kuukaudessa hänen kuntonsa heikkeni ja menetimme hänet viime viikolla. Tuo poismeno oli mielessäni koko viikon.

Eräänä iltana rantasaunalle saapuessani huomasin, kuinka joutsen ui saunalle päin. Se tuli ihan saunan viereen ja jäi siihen. Koko tunnin kestäneen saunavuoroni ajan joutsen uiskenteli rauhassa saunan ikkunan alla ja nappasi välillä syötävää meren pohjasta. Lintu ei lähtenyt yhtään kauemmas, vaikka kävin kaksi kertaa uimassa. Löylyissä istuessani tarkkailin rauhassa kelluvaa joutsenta. Kun olin valmis ja läksin pois saunalta, joutsen teki samoin. Sen jälkeen en nähnyt sitä kertaakaan.

Minulle jäi tuosta saunareissusta tosi outo olo. Ihan kuin joutsenella olisi ollut joku suurempikin tarkoitus. Ehkä se läsnäolollaan lohdutti minua tai toi terveiset Tuonelasta.

Sattumaa tuo kai oikeasti oli, mutta jotenkin tuolla ylhäisessä yksinäisyydessä aikaa viettäessäni aistini herkistyivät ja aloin kuvitella erilaisia asioita. Luontoyhteys oli jotenkin läsnä. Siskoni totesikin, että onneksi olin mökillä vain viikon. Aloin kuulemma höperöityä siellä. Heh, sattumaa tai ei, mutta silti tuo joutsenen läsnäolo jotenkin lohdutti minua.

Viikon mökkiretriitti teki ihan älyttömän hyvää! Vaikka pimeä välillä vähän pelotti, niin oli ihana huomata, miten mieli lepäsi vaikka teinkin töitä siinä samalla. Oloni oli työviikon jälkeen yhtä latautunut ja rento kuin lomalla olisin ollut, vaikka sain oikeasti työviikon aikana tosi paljon töitä tehtyä ja hoidettua jopa rästiin jääneitä asioita. Ihan super!

Ja vitsit miten sitä nyt kotiin päästyään arvostaakaan samassa asunnossa olevaa sisävessaa. Ah! Juon tänä iltana ainakin kaksi kupillista iltateetä!

Seuraaan kerran kun menen mökille viettämään etätyöretriittiä otan mukaani otsalampun ja potan. Niiden turvin selviän mökillä mistä vaan!

24

(6) Kommentit

  1. Tuija K says:

    Samaistun. Hyvä kuvaus.
    Se yksinäinen joutsen jäi yksin puolisonsa menettäneenä 2v sitten. Byää.
    Hän tuli jakamaan tunteesi. Uskon.

    1. Voi awwwww! En kestä miten ihana kommentti. Kiitos Tuija! <3

  2. SatuK says:

    Voin samaistua pimeän pelkoon ja yksinolosta nauttimiseen. Ihanat etätyömaisemat on sulla kyllä olleet <3

    1. Viihdyin tuolla kyllä todella hyvin! Inhoan muuten sadetta ja tuulista säätä, mutta mökillä tykkään siitäkin. Heh, ehkä mun täytyisi muuttaa pysyvästi jonnekin pienelle mökille. Tosin sisävessan haluaisin. Ja talvisin täytyisi ehkä tulla kaupunkiin… Mutta toukokuusta syyskuun loppuun voisin ihan hyvin kuvitella asuvani mökillä. 🙂

  3. Osanottoni suruusi.

    Yksinäisestä mökistä saaressa minulle ja ehkä aika monelle muullekin tulee mieleen muinoinen televisosarja Soittorasia ehkä 70-luvulta. Siinä äiti lapsineen oli yksin mökillä ja pimeään mökin ikkunaan ilmestyivät kasvot, jakso päättyi siihen kun ovi tempaistiin väkisin auki. (Toivottavasti ei tule mieleen, jos menen uudestaan mökkeilemään.) Kiva kuitenkin, että viihdyit. Vaikutti rentouttavalta viikolta.

    1. Kiitos Tuuli! <3 Ja hei HYI mikä tv-sarjamuisto! Onneksi en ole tuota sarjaa nähnyt. Voisi olla, etten itsekään mökkeilisi yksin tuon jälkeen...

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.