Viitteitä paremmasta, muttei paluusta vanhaan

tunnetila: pohdiskelu

Heissuli vei, se taitaa olla taas kuulumisten aika! Viime viikkoihin on kuulunut paljon mukavia juttuja. Esim. Superwood-festarit (kyllä, luit oikein: festarit, eli bändejä, musiikkia ja ihmisiä!), kummipojan 4v synttärit, treffejä ystävien ja työkavereiden kanssa, itsestä huolehtimista (mm. manikyyri ja kampaaja), hyviä treenejä, saunailtoja ja yhdet kuvaukset, joissa sain kunnian toimia mallina. Elämä on tuntunut hyvällä tavalla normaalilta.

Olen myös törmännyt ihan sattumalta muutamaan tuttuun kaupungilla. Tuo jos mikä on tuntunut kivalta. Siitä on todella kauan, kun olen viimeksi törmännyt missään yhtään keneenkään tuttuun, ainakaan suunnittelematta.

takki*, kauluspaita ja neuloshousut H&M, kaulaliina Balmuir*, korvikset UPEA*, laukku Marimekko*, kengät Pomar*

Tuttujen kasvojen näkeminen kaupungilla on tuonut hymyn kasvoille ja ilon mieleen. Valitettavasti tuo ilo on painunut kuitenkin aika nopeasti taka-alalle kun olemme päässeet juttelemaan. Yhden tuttavan yritys on alkanut toipumaan poikkeustilasta rajoitusten poistuttua, mutta nyt kun töitä taas olisi, ei ole työntekijöitä. Koronan aikana epävarma työtilanne on saanut joidenkin alojen ammattilaiset vaihtamaan alaa, ja nyt kun toiminta piristyisi, työntekijöitä ei ole. Maksaville asiakkaille joudutaan myymään ”ei oota”. Ongelmat siis vain muuttavat muotoaan, eivät poistu.

Toinen tuttu taas kertoi olevansa totaalisen poikki. Hän kertoi tehneensä töitä nyt useamman kuukauden putkeen ilman yhtään lomapäivää. ”Pakko painaa nyt kun on vihdoin töitä.” Hän oli joutunut ottamaan lainaa selvitäkseen korona-ajan viemistä töistä, ja tekee nyt uuvuttavia työputkia saadakseen ylimääräisen lainansa maksettua mahdollisimman nopeasti. ”Koskaan ei tiedä mikä kulman takana odottaa.”

Ystävien tarinat koskettavat ja saavat toivomaan parasta ihan jokaiselle poikkeusajan kurittamalle.

Pahalta tuntui myös, kun kävelin viikonloppuna Aleksanterinkatua pitkin. Suomen suurin kauppakatu alkaa olla aika surullisen näköinen tyhjine liikehuoneistoineen. Yksi kivijalkaliike toisensa jälkeen on sulkenut ovensa. Viimeisimpänä H&M ja Monki.

Pitkä pätkä vilkkainta Aleksia on nyt tyhjillään. Kolmikerroksinen H&M:n liike (naiset, lapset ja Home), sen vieressä ollut kaksikerroksinen H&M Men ja vielä viereinen Monkin tyhjä liiketila jättävät todella ison aukon Aleksille.

Vaikka liikkeiden lopettamisesta ei voi syyttää pelkkää koronaa, kauppa on siirtynyt kovaa vauhtia verkkoon jo ennen poikkeusaikaa, niin silti tämä on ollut viimeinen niitti. Moni varmasti ajattelee, että sama kai se on mistä ihmiset vaatteensa ostavat, mutta myös tässä haluan huomioida kivijalkaliikkeiden työllistävän vaikutuksen. Tässäkin muutoksessa muutamalta kaveriltani on lähtenyt työpaikka alta.

En haluaisi olla pahanilmanlintu, mutta jostain syystä minulla on nyt samanlaiset fiilikset, mitä oli vuoden 2020 alussa. Vaikka ilmassa on viitteitä paremmasta, niin paluuta vanhaan ei taida olla. Ihmisten pahoinvointi kertoo, että tämä tilanne ei ole todellakaan vielä ohi.

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille kaikesta huolimatta! Tsempataan, eletään päivä kerrallaan, pidetään huolta itsestä ja läheisistä, ja yritetään nauttia elämän pienistä iloista. Vaikka siitä, että jouluun on enää 74 päivää.

Kuvat: Tuuli / Lumo lifestyle

15