Browsing Category

järkevä kuluttaja

Ostin, kun halvalla sain!

tunnetila: huvitus

Sitä luulisi, kun on ollut vuoden ostamatta mitään, että kaikkeen ostamiseen tulee tuollaisen ”harkintapaussin” jälkeen mukaan järki. Että kaikki tulevat hankinnat tulisi tehtyä vasta tarkan harkinnan päätteeksi.

Mutta ehei, tämän kesän alennusmyynneissä minulta on päässyt vähän mopo karkaamaan käsistä, ja olen ostanut vaikka mitä. Parikin vaatetta ihan vain siksi, kun sain halvalla!

t-paita ja pellavahame Lindex, laukku Marimekko/Zadaa/DIY, korvikset Lillan Helsinki*, espadrillot Stella McCartney/Zadaa/DIY

Kävin sukusynttäreiden jälkeisenä päivänä Kuopiossa kauppakeskus Matkuksessa, ja Lindexissä päädyin sovituskoppiin kahden aletuotteen kanssa.

Musta laadukkaanoloinen puuvilla t-paita Lindexin premium-mallistosta maksoi 5€ ja musta, edestä napitettava pellavahame, oli saanut hinnakseen 7€. Vaatteiden alkuperäiset hinnat olivat kolmen kympin molemmin puolin.

T-paidat tulevat aina tarpeeseen, mutta pellavahame oli niin ysäriä, että melkein puistatti. Minulla oli 90-luvulla lähes vastaavanlainen hame, enkä sovituskopissa hametta päälle mallaillessani ollut varma, olinko valmis palaamaan pukeutumisessa takaisin nuoruuteeni. Hame oli sitä paitsi minulle liian iso.

Alehinnat tuntuivat kuitenkin niin kutkuttavilta, että päädyin lopulta ostamaan molemmat. Ostin vaatteet kaamea ajatus mielessäni. ”Otan nämä mukaan kesälomareissulle, ja jos ne sattuvat menemään reissussa pilalle, niin eipä haittaa, koska ne olivat niin halpoja.”

Oikein säikähdin, kun sain itseni kiinni tuollaisesta ajattelutavasta. Julistanhan olevani kovasti kertakäyttökulttuuria vastaan, enkä missään nimessä halua ostaa kertakäyttöisiä vaatteita. Vaatteiden laatu vaikutti kuitenkin niin hyvältä, etten voinut jättää niitä kauppaan tuolla hinnalla. Koko asu maksoi yhteensä 12€.

Suunnitelmani mukaisesti otin molemmat vaatteet (ostokseni siis kuvissa) mukaan Montenegron reissulle, ja ilokseni totesin vaatteiden olevan täydellisiä helteisiin säihin. En ajatellut kertaakaan, että vaatteet olisivat olleet jotenkin kertakäyttöisiä tai epämieluisia, päin vastoin.

Käytin napillista pellavahametta reissussa todella paljon. Etenkin matkustuspäivinä, joita meillä oli useita kun reissasimme kaupungista toiseen, hame oli täydellisen vilpoinen ja hengittävä, mutta tarvittaessa myös peittävä. Hameen reilu koko käänty myös eduksi. Se ei kiristänyt mistään, vaikka kuumuus vähän turvotti tätä reissulaista.

Matkalla hame oli siis oikein hyvä ja huoleton vaate, mutta nyt kotona olen katsellut sitä hieman epäilevästi. Luulen, etten tule enää koskaan pukeutumaan siihen. Ysärifibat taitavat sittenkin olla vähän liian vahvat. Mutta t-paita, se on päässyt käyttöön myös täällä kotona, ja tulee varmasti olemaan lemppari vielä pitkän ajan päästä!


Ahkerassa käytössä tulevat olemaan myös Stella McCartneyn eläinkuosiset espadrillot, jotka ostin keväällä Zadaasta. Näiden kenkien kanssa oli muuten käydä hassusti.

Kengät olivat minulle muuten oikeaa kokoa, mutta ne painoivat rintavaa jalkaani jalkapöydän päältä lähes veriselle uurteelle. Kävelin kengillä kerran lähikauppaan, ja melkein itkin kun pääsin kotiin. Jalkoihini sattui vietävästi.

Olin jo laittaa kengät myyntiin, mutta sitten päätin käydä suutarin juttusilla. Päätimme suutarin kanssa tehdä kengän päälle pienen ”läpän”, eli tuoda tilaa jalkapöydälle leikkaamalla kengän päälle pienet halkiot molemmin puolin.

Halkioita ei juuri erota (kts. kuva yllä), mutta jalalle ne tuovat juuri kaivatun lisätilan. Hurraa!

Tämä kikka kannattaa laittaa muistiin, jos myös joku Teistä kärsii rintavasta jalasta, ja joutuu jättämään usein kivat kengät kauppaan sen vuoksi.

Mites Teillä meni aleostoksilla? Kävittekö, vai jätittekö alennusmyynnit väliin? Entä teittekö löytöjä, tai saitteko nyt edullisemmin jotain, mistä olette jo pidempään haaveilleet?

Kuvat: Anna-Maria / Secret Wardrobe

Lottovoitto pienissä erissä, vai kerralla koko potti?

tunnetila: tyytyväisyys

Terveiset Dubrovnikista ja Montenegrosta! Meillä oli oikein mukava ja virkistävä parin viikon irtiotto, ja tuntuu että olen ollut lomalla jo ikuisuuden! Mutta niinhän se on, että lomailussa edes ikuisuus ei tunnu riittävältä, joten jatkan lomailua ja reissaamista vielä hetken, ja elän muhkeasta lottovoitosta haaveillen nämä viimeiset lomapäiväni.

Minusta muuten tuntuu, että elämäni on täynnä pikkuruisia lottovoittoja. Huomaan jatkuvasti toteavani, että olipas hyvä tuuri kun sattui juuri tälle päivälle tällainen sää kun ollaan retkeilemässä, tai että kylläpä meitä lykästi taas näissä hotelli- ja huoneistovalinnoissa, mitä reissun varrelle tein.

Ja tämän tästä ilahdun, että jopas sattui kiva tyyppi tulemaan vastaan ja auttoi tämänkin asian hoitamisessa. ”Olipa taas tämäkin pieni kohtaaminen kuin lottovoitto!”

Taidan siis käyttää oman lottovoittoni tässä elämässä näin pienissä erissä, jotka ilahduttavat minua arjessa tämän tästä. Ehkä juuri siksi sitä oikein suurta, miljoonien eurojen rahallista jättipottia ei koskaan tulekaan.

En kyllä tiedä kummasta minulle oikeasti olisi enemmän iloa; valtavasta rahamäärästä, joka mahdollistaisi taloudellisen riippumattomuuden, vai pienistä onnekkaista sattumista, kivoista kohtaamisista tai niistä ilon hetkistä, joihin törmään arjessani jatkuvasti.

Niinhän sitä sanotaan, että onni syntyy pienistä asioista. Allekirjoitan tuon lauseen sataprosenttisesti!

silkkipaita Marimekko/second hand, Zadaa, silkkihousut Designers Guild Remix, laukku Marimekko/second hand/DIY, Zadaa*, sandaalit Ancient Greek/second hand, Zadaa

Tähän asuunkin liittyy lähes lottovoittoon verrattava tarina. Tai no, ei nyt oikeaan lottovoittoon, mutta niihin pieniin onnekkaisiin sattumiin, joista juuri puhuin. Eli ehkä oikeammin sanottuna hirmuisen hyvä tuuri.

Avasin muutama viikko sitten kirppisappi Zadaan, ja kurkkasin olisiko siellä tarjolla minulle mitään kivaa. Olen määritellyt hakuun lempibrändini yhden painalluksen alle, ja tuon yhden painalluksen takaa löytyi Marimekon uusi silkkipaita (kuvissa), Granan musta silkkihame (samanlainen mikä minulla jo on, ja jota olen käyttänyt tänä kesänä lähes päivittäin) ja Uniqlon täydellinen pilkullinen paitamekko (jollaisesta olen jo pari kesää haaveillut).

Kaikki löydöt olivat uusia tai uudenveroisia. Granan silkkihameessa oli hintalaput vielä kiinni, ja uskokaa tai älkää, Uniqlon paitamekko oli jopa lyhennetty jo valmiiksi juuri minulle sopivaksi! Löytöni tuntui oikeasti taas pieneltä lottovoitolta.

Kuvissa näkyvästä Marimekon pikkulaukusta on muuten tullut kesän aikana luottolaukkuni. En reissussakaan käyttänyt mitään muuta laukkua, kuin tuota maailman pehmeimmästä nahasta tehtyä pientä näppäryyttä.

Tämän laukunkin kanssa kävi muuten hyvä tuuri. Tai oikeastaan tuuri oli aluksi huono; laukun metallinen hihna katkesi heti ensimmäisellä käyttökerralla.

Harmistuin, kun kaunis juhlalaukku meni rikki, mutta sitten totesin, että käytän juhlalaukkuja niin harvoin, että voin ihan hyvin korvata fiinimmän hihnan työpöydän laatikosta löytyneellä kulkukorttikotelon hihnalla. Ja kas, epäonni kääntyi voitoksi, ja harvoin käyttöön päässyt juhlalaukku on nyt suosikkilaukkuni arjessa.

Näitä pieniä lottovoittoja, onnenkantamoisia, löytyy varmasti ihan jokaisen elämästä, kun pitää vain silmänsä auki. Muistetaan vaan iloita niistä pienistä jutuista, kuten vaikkapa siitä, että kävipä tuuri kun sain ihan itse syödä tämän jätskitötterön, eikä lokki tullut ja varastanut sitä kädestäni. Voitto se on pienikin voitto!

Kuvat: Anna-Maria/Secret Wardrobe

Onko tässä maailman kaunein käsivoide?

tunnetila: ihastus

Juhlimme muutama viikko sitten sukusynttäreitä. Yksi juhlien sankareista täytti 40v, toinen 50v. Kolmannella oli välijuhlan paikka, eli vuosia tuli täyteen 65. Juhlien suurin sankaritar oli tätini, joka täytti 70v.

Mitä hankkia sankarittarille lahjaksi, kun kaikilla on jo kaikkea ja mitään sen suurempia lahjoja ei varsinaisesti sovittu hankittavan? Noh, tietysti jotain käyttötavaraa, joka on mielellään vielä kaunis, uniikki ja kotimaista käsityötä.

Kerroin keksineeni päivänsankareille ihan täydelliset synttärilahjat, ja nuo lahjat näette postauksen kuvissa. Ostin kaikille neljälle lahjaksi käsivoiteet!

Käsivoide saattaa kuulostaa aika tylsältä lahjalta, mutta se voi olla myös ihan kaikkea muuta. Turkulainen HETKINEN valmistaa ehkä maailman kauneimpia käsi- sekä muita voiteita, ja noita tuotteita halusin ehdottomasti viedä kaikille vuosia täyttäville sukulaisilleni.

Brändin filosofia on tuoda luonto mahdollisimman lähelle kiireistä arkea eläviä ihmisiä. Kaupungin vilskeessä saattaa helposti kaivata metsän rauhoittavaan ympäristöön. Yksi tapa rauhoittua ja saada arkeen pieni pala metsän tuntua, on sipaista käsiin vaikkapa männyntuoksuista käsivoidetta.

HETKINEN -tuotteiden puinen pakkaus on valmistettu kotimaisesta antibakteerisesta männyn sydänpuusta, ja jokainen pakkaus on uniikki. Itse voiteet taas on valmistettu mahdollisimman vähistä raaka-aineista, ja kaikki ylimääräiset ainesosat on karsittu pois. Esimerkiksi vettä tuotteissa ei ole lainkaan.

Tuotteissa käytetyt raaka-aineet ovat 100% luonnollisia. Väriaineita tai hajusteita ei ole käytetty. Silti tuotteiden tuoksut huumaavat käyttäjänsä. Valitsin kaikille synttäreitään juhliville käsivoiteesta saman tuoksun, pine-palmarosa. Tuoksu on ihana! Mäntyinen, mutta silti pehmeä ja hieman kukkainen.

Törmäsin uuteen HETKINEN -brändiin ensimmäisen kerran World of TRE:n joulumyyjäisissä, ja nyt löysin tuotteita LUMOAN liikkeestä Katariinankadulta Torikorttelista. Brändillä on myös oma verkkokauppansa, jos Helsinki ja Torikorttelit on liian kaukana. Kannattaa ehdottomasti tutustua tuotteisiin!

Jos näitä ihanuuksia ei raaski itselleen ihan arkikäyttöön hankkia, niin juuri lahjaksi ne ovat aivan täydellisiä! Minua LUMOAN -liikkeessä palvellut myyjäkin totesi tuotteita pakatessaan: ”Voi miten ihana idea! Minäkin haluan tällaisen lahjan!”

Matkalla Montenegroon

tunnetila: ilo

Se on kuulkaa perinteisen kesälomareissun vuoro nyt! Tänä kesänä halusimme paikkaan, jossa emme ole aikaisemmin käyneet. Halusimme kohteen, joka sijaitsee kohtuullisen lentomatkan päässä, aika lähellä Euroopassa.

Halusimme lämpöä ja biitsejä, kaunista luontoa ja mielenkiintoista historiaa. ”Tätä haluaisin lomaltani” -listalla oli niin ikää löhöilyä, mutta myös patikointia ja muuta liikuntaa. Yksi kriteereistä oli kohteen kohtuullinen hintataso.

Pitkien pähkäilyjen jälkeen päädyimme Montenegroon. Tai siis lennämme ensin Dubrovnikiin (kuulema todella kallista ja liikaa turisteja, uh), ja jatkamme siitä muutaman päivän päästä Montenegroon.

mekko Uniqlo, second hand/Zadaa, laukku Marc Jacobs, tennarit Pomar*, korvikset Pernille Corydon, matkalaukku Rimowa

Olemme olleet aikaisemmin Kroatiassa, ja siellä sijaitsee yksi ihanimmista matkakohteista, jossa olen koskaan ollut, Rovinj. Kroatiasta muutenkin tykänneenä päätimme ottaa Finnairin lennot Dubrovnikiin, vaikka Suomesta pääsisi myös suoraan Montenegroon, Tivatiin.

Kroatiassa käymme siis vain Dubrovnikissa, Montenegrossa ajattelimme tapamme mukaan vähän reissata. Olen varannut majoitukset jo etukäteen Kotorista, Budvasta ja Herceg Novista, mutta Kotorista käsin ajattelimme tehdä päivävaelluksia läheiseen vuoristoon ja myös ”ihmisten ilmoille” Tivatiin.

Tosi kiva päästä näkemään kokonaan uusi maa! Jos Teillä on Dubrovnikiin tai Montenegroon joitain kivoja matkavinkkejä, niin otan niitä mielelläni vastaan.

Heippa sitten, palataan asiaan reissusta! Blogia en päivitä (paitsi pari postausta olen ajastanut ensi viikolle että saatte edes vähän jotain kesälukemista), mutta Instassa julkaisen matkakuvia, jos netti toimii reissun päällä.

Ps. Postauksen kuvat on surullisen kuuluisalta juhannusreissultamme Ouluun. Norwegian ei siis lennä Dubrovnikiin Helsingistä, jos joku kuvasta sattui sellaista miettimään.

Vastuullista suklaata ja kesän herkullisin arvonta!

tunnetila: ilo

*Yhteistyössä Tony’s Chocolonely*

Tiesitkö, että tänään sunnuntaina, 7.7., on vuoden herkullisin päivä? Tänään on nimittäin kansainvälinen World Chocolate Day!

Pian yhdellä blogini lukijoista ja/tai Tunnetilan Instagram -seuraajista on myös henkilökohtainen herkkupäivä, sillä World Chocolate Dayn kunniaksi arvon yhdelle seuraajalleni paketillisen (10kpl) Tony’s Chocolonelyn suklaalevyjä!

Jokainen blogiani seuraava tietää, että olen ollut eettistä, orjatyöstä vapaata suklaata valmistavan Tony’s Chocolonelyn ystävä jo ennen brändin saapumista Suomeen. Löysin vastuullisen suklaabrändin joskus ulkomailla reissatessani, ja sen jälkeen olen raahannut sitä kotiin mm. New Yorkista, Köpiksestä, Amsterdamista ja Tukholmasta. Vihdoin viime syksynä saimme Tony’sin suklaat myös meille Suomeen.

Vuonna 2005 Hollanissa perustetun Tony’s Chocolonelyn visio on orjatyöstä vapaa suklaa. Eikä pelkästään heidän suklaansa, vaan kaikki maailman suklaa. Jotta tavoitteeseen päästäisiin, Tony’s pyrkii saamaan kuluttajat ja muut suklaanvalmistajat mukaan toteuttamaan missiotaan.

”Kukaan ei tarvitse suklaata. Suklaa on lahja itselle tai jollekulle muulle. On silkkaa hulluutta, että lahja, jota kukaan ei välttämättä tarvitse, saa niin monet kärsimään”, toteaa Tony’s Chocolonelyn edustaja Paul Schoenmaker Washington Postin suklaanvalmistuksessa käytettävää lapsityövoimaa käsittelevässä artikkelissa.

Suklaan toimitusketjussa voitot jakautuvat epätasaisesti. Ketju alkaa kaakaota tuottavista maanviljelijöistä ja päättyy meihin, suklaasta nauttiviin kuluttajiin. Välissä ovat suklaa-alan jättiyritykset, jotka pyrkivät hyötymään mahdollisimman alhaisista kaakaon ostohinnoista. Polkuhintojen seurauksena maanviljelijät joutuvat elämään köyhyydessä, mikä johtaa lapsityövoiman ja orjien käyttöön.

Kun ostat herkkuhetkeesi Tony’sin suklaata, voit olla varma, että kaakaopavut ovat tulleet tilalta, joka ei käytä lapsityövoimaa. Pavut on ostettu suoraan kumppaniosuuskunnilta, jotka ovat Norsunluurannikolla Kapatchiva, Ecojad, Socoopacdi ja ECAM sekä Ghanassa ABOCFA.

Tony’s myös maksaa kaakaosta korkeampaa lisähintaa, jotta viljelijät pystyisivät ansaitsemaan työllään elannon. Tämän lisäksi yhtiö antaa liiketalous- ja viljelykoulutusta kaakaon tuottajille tuottavuuden parantamiseksi ja on nostamassa maailmanlaajuisesti maanviljelijöiden palkkoja.

Tony’sin suklaata voi siis syödä turvallisin mielin, vailla kolkuttavaa omatuntoa. Mutta entäs sitten ne suklaat? Saako suklaan mausta myös hyvän mielen? Ehdottomasti! Tässäpä muutama vinkki Tony’s Chocoloneyn suklaamauista.

Oma ikisuosikkini on Tony’sin oranssi, Caramel-Sea salt -suklaa, joka on nimensä mukaisesti makea, mutta samalla sopivan suolainen. Maun kehitteli  Tony’silla taannoin työharjoittelussa ollut nuori tyttö. Oranssi levy on nykyään yksi Tony’sin myydyimmistä. Aika mahtava harjoittelupaikka ja harjoittelun lopputulos!

Oranssi levy on saanut Suomessa nyt kaksi kovaa kilpakumppania, nimittäin uutuudet Nougat (sisältää mantelinougatia ja hunajaaja) sekä Hazelnut (hasselpähkinä) -maitosuklaat (uutuusmaut ja lempparini kuvissa yllä). Aivan tolkuttoman hyviä molemmat!

Hollannissa, Tony’s Chocolonelyn kotimaassa, Tony’sin suklaalaatujen kirjo on valtava. Ystäväni sai juuri Amsterdamista tuliaisiksi Tony’s Popcorn Discodip-suklaata. Uuh! Haluan lisää makuja Suomen markkinoille!

Ja nyt vihdoin siihen arvontaan! Kerro postauksen kommenttiboksissa lempisuklaamakusi, ja osallistut kymmenen (10) suklaalevyn arvontaan (arvo noin 50€)! Arvonta on käynnissä täällä blogissa ja Tunnetilan Instagramissa sunnuntai-iltaan 14.7. klo 18.00 asti.

Kannattaa siis ottaa blogin lisäksi Tunnetilan Insta seurantaan ja tuplata voittomahdollisuus kommentoimalla molemmissa arvonnoissa. (Palkintoja arvotaan yksi (1), eli voittaja löytyy joko blogiin tai Instan kommenteista.) Onnea kaikille kesän herkullisimpaan arvontaan!

Tony’s Chocolonelyn vastuullista suklaata saa ympäri Suomen mm. suurimmista K-Citymarketeista ja K-Supermarketeista, sekä pienemmistä liikkeistä mm. Anton & Antonista Helsingissä ja Ruohonjuuresta.

Kuvat: Vilma