Browsing Category

järkevä kuluttaja

Mukavuutta ja tyylikkyyttä luontoa säästäen

tunnetila: tykkäys

*Pomarin kengät saatu näkyvyyttä vastaan*

Kävin kolme vuotta sitten Pomarin tehtaalla Pärnussa, ja tuosta pressimatkasta lähtien sydämeni on sykkinyt tälle kotimaiselle superlaadukkaalle kenkäbrändille kiivaammin, kuin millekään muulle kenkävalmistajalle.

Kaikki lempikenkäni ovat tällä hetkellä Pomarin, ja sille on muitakin syitä kuin kenkien kotimaisuusaste ja lähituotanto. Pomarin kengät ovat nimittäin myös tyylikkäitä, säänkestäviä ja jalkaani uskomattoman hyvin istuvia. Lisäksi ne on valmistettu mahdollisimman ekologisesti ja eettisesti.

Vain 3% maailman kengistä tehdään nykyään Euroopassa. Siksi onkin upeaa, että kaikki Pomar -jalkineet valmistetaan edelleen heidän omalla tehtaallaan Pärnussa, Virossa. Tuotanto siirrettiin Pomarkusta Viroon 90-luvun laman aikaan, sillä vaihtoehtona oli tuolloin kokonaan tuotannon lopettaminen, tai edullisemman tuotantotavan löytäminen.

Tuotannon siirtäminen Viroon kannatti, sillä Pomar porskuttaa edelleen upeiden tuotteidensa kanssa niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa, mm. Japanissa asti! Ja sama tehdas Pärnussa on toiminnassa edelleen.

neule Jungle Folk, silkkimekko Custom Made (Zadaa)*, huivi Balmuir*, silmälasit Monkey Glasses*, korvikset* ja sormus LillanHelsinki, kengät Pomar*

Tuotantoketjun eettisyyttä kontrolloidaan hyvin tarkasti Pomarin tehtaalla esimerkiksi työolojen muodossa, mutta myös materiaalivalinnoissa Pomarilla ollaan tarkkoja.

Esimerkiksi Pomarin useissa kengissään käyttämä TERRACARE® nahka on ympäristöystävällisintä nahkaa, mitä teolliseen kengänvalmistukseen on saatavilla.

Vahaviimeistelty TERRACARE® nahka on parkittu luontoa säästäen. Nahan valmistaja, Pomarin pitkäaikainen yhteistyökumppani, saksalainen Lederfabrik Josef Heinen, on sitoutunut eläinten hyvinvointiin ja ekologisten parkitsemistapojen kehittämiseen.

TERRACARE® nahan valmistukseen on käytetty mm. mahdollisimman vähän vettä ja kemikaaleja. Nahan käsittelyyn käytetty sähkö on itse tuotettua uusiutuvaa energiaa ja tuotannossa syntyvän jätteen kierrätys on viety huippuunsa.

Kaikki Pomarin TERRACARE® nahasta valmistamat kengät ovat ruskeita. Nahan pinnassa ei siis ole paksua maalikerrosta, vaan viimeistely on tehty vahalla. TERRACARE® nahan ominaisuuksiin kuuluu luonnollinen eläväpintaisuus sekä kaksivärisyys, sillä nahan parkituksessa on pyritty säilyttämään luonnollinen ilme ja hengittävyysominaisuudet.

Kenkiin käytettävä raakavuota hankitaan Saksasta sopimusviljelijöiltä ja se on ruokatuotannon sivutuotteena syntyvää. Jokainen vuota voidaan jäljittää tilalle, jossa eläin on kasvatettu.

Löydät täältä Pomarin kaikki tällä hetkellä myynnissä olevat TERRACARE® -tuotteet. Omat lempparini, siis nämä kuvissa näkyvät AAVAt, ovat juuri nyt myös hyvässä alennuksessa. Lämmin suositus, jos kokoasi vielä löytyy! Kengät istuivat jalkaan täydellisesti heti ensimmäisstä käyttökerrasta, eikä minkäänlaista sisäänajoa tarvinnut tehdä.

Voit muuten katsoa alla olevasta videosta, miten AAVA-kenkäni valmistuvat suunnittelupöydältä valmiiksi tuotteeksi asti. Huomionarvoista videolla on se, että lähes jokainen vaihe tehdään käsityönä. Parempaa ei voisi olla!

Kuvat minusta: Iina / MouMou

Mitä geeniperimäni kertoo minusta?

tunnetila: helpotus

*Yhteistyössä Negen*

Ensimmäinen nelipäiväinen työviikkoni on nyt takana. Vähän se meni pieleen: tein neljässä päivässä koko viikon työtunnit, eli 38 tuntia töitä. Mutta perjantain pidin silti lähes kokonaan vapaana. Pariin sähköpostiin ja yhteen työpuheluun vastasin, mutta muuten vietin perjantain ihan miten tykkäsin.

Pötköttelin sängyssä pitkään, luin lehteä, pesin pyykkiä ja siivoilin kevyesti. Kävin päivällä salilla ja saunassa, sekä nautiskelin aikatauluttomuudesta. Oli ihana olla arkivapaalla jo perjantaina, mutta parhaiten tuon levon voiman huomasin lauantaiaamuna.

Yleensä lauantait menee minulla sängyssä tai sohvalla maatessa ja viikon aikana kulutettuja voimia keräillessä. En jaksa lauantaisin tehdä yhtään mitään! Viime lauantaina olin kuitenkin lähileipomossa ostamassa aamiaisleipää jo ennen aamuyhdeksää, ja olo oli levännyt ja virkeä. Ihan mieletöntä, miten yksi ylimääräinen vapaapäivä rankan työviikon jälkeen sai minut palautumaan noin hyvin!

Stressin poisto, palautuminen, säännöllinen unirytmi sekä runsas liikunta ovat teemojani tälle vuodelle (ja toivottavasti hamaan tulevaisuuteen asti), joten tuntuu valtavan hyvältä huomata, että olen jo heti vuoden alusta päässyt oikeille jäljille elämäni rauhoittamisen ja tasoittamisen kanssa!

Stressin poisto, palautuminen, säännöllinen unirytmi ja liikunta ovat kaikille tärkeitä teemoja hyvinvoinnin saralla, mutta erityisen tärkeää niistä on pitää huolta jos tiedät, että sinulla on taipumusta vaikkapa tyypin 2 diabeetekseen tai kohonneeseen verenpaineeseen.

Kerroin joulukuussa tekeväni blogiyhteistyötä geenitestejä tekevän Negenin kanssa. Annoin sylkinäytteen DNA-testiä varten joulukuussa, ja tammikuun odotin geenitestin tuloksia jännittyneenä. Jännitin tuloksia ehkä normaalia enemmän, sillä tiedän ainakin toisella puolella suvussani olevan taipumusta sydän- ja verisuonitauteihin. Nyt tulokset ovat täällä, ja on totuuden hetki. Mitä geeniperimäni siis kertoo minusta?

Sain testituloksissa hyviä ja huonoja uutisia. Hyvinä uutisina mainittakoon mm. se, että geeniperimäni mukaan minulla ei ole äärimmäistä riskiä sairastua mihinkään suomalaisten yleisimmistä kansantaudeista, ei ainakaan seuraavan parinkymmenen vuoden aikana.

Jos pidän painoni kurissa, liikun yhtä aktiivisesti kuin tällä hetkellä, en tupakoi, käytän alkoholia harvoin, ja pidän ruokailutottumukseni ja elintapani järkevinä, voi käydä niinkin hyvin, etten sairastu koskaan esim. sepelvaltimotautiin.

Tärkeä tieto minulle oli myös se, ettei perimästäni löytynyt laskimotukosvarianttia. Jos naisilla on geneettistä taustaa laskimotukoksille, heille ei silloin suositella esim. yhdistelmäpillereitä. Vaikka gynekologilla kysytään tuota taipumusta ennen reseptin määräämistä, ei geneettisestä taustasta voi olla ilman testin tekemistä ihan varma.

Poikkeuksellisen suurta riskiä geeniperimässäni ei siis mihinkään tautiin ole. Tämä oli valtavan helpottavaa kuulla!

Vaikka minulta ei löytynytkään yleisimpiä tutkittuja geenimuunnoksia, eikä hälyyttävää sairastumisriskiä, saivat testitulokset minut silti mietteliääksi. Geeniperimässäni on nimittäin hieman kohonnut riski sairastua tyypin 2 diabeetekseen, sekä vielä suurempi riski kohonneeseen verenpaineeseen.

Stressi nostaa verenpainetta ja lisää unettomuutta. Väsyneenä ja stressaantuneena en jaksa liikkua tarpeeksi ja alan helposti herkutella liikaa. Lohtusuklaa nostaa verensokeria hetkeksi, mutta puolen tunnin päästä jaksamiseni romahtaa. Kohtuuton väsymys saa minut suuntaamaan suoraan töistä kotiin, ja vajoamaan sohvalle tuikitärkeän liikunnan sijaan.

Salakavalasti paino alkaa nousta, hyvät elintavat jäävät väsymyssyömisen jalkoihin, ja ei aikaakaan, kun ylipaino, diabetes ja verisuonitaudit kolkuttelevat oven takana.

Kaava kuulostaa lohduttomalta, enkä halua selkäkipujeni lisäksi kärsiä tulevaisuudessa myös muista sairauksista, jatkuvasta lääkityksestä puhumattakaan. Välilevynpullistumat ovat ihan riittävä vitsaus tekemään olostani kehnon ja liikkumisesta raihnaista.

Ylipaino on se, mitä ortopedini, sekä ihan jokainen selkääni viime vuoden aikana tutkinut on kehoittanut välttämään. ”Pysyt selästäsi huolimatta liikuntakykyisenä, jos et päästä painoasi nousemaan.”

Vaikka jännitin geenitestin tekemistä kovasti, olen silti todella tyytyväinen, että uskaltauduin tekemään sen. Sain kaikista testiin liittyneistä eri osa-alueiden tutkimuksista valtavasti lisäpontta hyvinvoivaan elämään, ja elämänhallintaan muutenkin.

Suosittelen todella lämpimästi geenitestin tekemistä jokaiselle, joka tietää suvussaan olevista sairauksista, ja miettii, voisiko jotenkin estää sukurasitteisiin sairastumisen omalla kohdallaan.

Jos kiinnostuit Negenin DNA-testistä, tai ajattelet, että testi olisi hyödyllinen jollekin läheisellesi, niin koodilla Tunnetila50 saat Negen 360 -genomianalyysista 50€ alennuksen, kun tilaat sen 29.2.2020 mennessä. Testin normaalihinta on 349€. Koodia käyttämällä hinnaksi jää siis 299€.

Muutaman satasen satsaus saattaa tuntua paljolta, mutta mielestäni se on kuitenkin aika pieni raha siihen nähden, että testin avulla voit mahdollisesti elää parempaa ja terveempää elämää ilman pysyvää lääkitystä vielä muutaman vuosikymmenen lisää. Ja hei, kaikki raha, mikä menee omaan hyvinvointiin, on erinomaisesti sijoitettu!

Lue lisää geenitesteistä Negenin sivuilta.

Kuva minusta: Iina / MouMou

Ale- ja muutoshommia

tunnetila: jännitys

Tänään se sitten on, helmikuun ensimmäinen arkipäivä. Ja koko (nelipäiväinen, HURRAA!) työviikko on buukattu täyteen palavereja uuden työn tiimoilta. Jännittävää, ja ihan hirmuisen inspiroivaa!

Uusi työ vaatii myös vähän uutta ilmettä (siis ei oikeasti vaadi, mutta henkisesti tekee hyvää vähän tuulettaa myös ulkoista olemusta muutosten tuulten puhaltaessa), joten kävin aleostoksilla.

Huomaatte kuvista varmaankin ensimmäisenä uudet housuni, jotka ovat minulta niin suurta revittelyä, etten muista milloin olisin hypännyt näin reilusti oman turvallisuusalueeni ulkopuolelle. Tässä ne kuitenkin ovat, kotimaisen Voglian -50% alerekistä löytyneet harmaat ruutulevarit!

Tykkään housuista tosi paljon, mutta sitten taas välillä katson itseäni peilistä ja mietin, katseleeko minua takaisin klovni, vai olenko se todellakin minä.

neule ja laukku Filippa K, huivi Balmuir*, housut Voglia, kengät Pomar*, sormukset LillanHelsinki

Voglian alennusmyynnistä tekemieni löytöjen lisäksi ostin Filippa K:n alesta hyvin simppelin ja klassisen mustan ohuen merinovillaneuleen, sekä niin ikää kuvissa näkyvän norsunluunvärisen pikkulaukun.

Pakko muuten todeta, etten ymmärrä monien brändien nykyisiä kokoluokituksia ollenkaan. Kiertelin pari viikkoa sitten pitkästä aikaa kaupungilla, ja sovittelin vaikka mitä alejuttuja. Ostin mm. kaksi neuletta ja t-paidan, ja niissä kaikissa minulle paras koko oli XL!

Tämäkin kuvien FilippaK:n neule on kooltaan XL. Myös S-koko mahtui neuleesta minulle, mutta kaikista parhaalta päälläni näytti koko XL.

Ennen oli niin helppoa, kun pystyi marssimaan sovituskoppiin jokaisesta vaatteesta mukana vain yksi koko. Nyt sovitin tätäkin neuletta neljässä koossa, ja vasta viimeinen tuntui päällä parhaalta. Ihan valtavan työlästä löytää itselle juuri se oikea vaate!

Mainitsin postauksessa aikaisemmin, että minun tekee mieleni vähän tuulettaa ulkoista olemustani. Minulla on ensi viikolla kampaaja, ja arvatkaapa mitä harkitsen? Otsista!

Minulla on ollut viimeksi kunnollinen otsatukka joskus ala-asteella, olisikohan ollut viidennellä luokalla… Parikymmentä vuotta sitten kokeilin kevyttä sivuotsista, ja tykkäsin kyllä siitä kovasti. Olin vaan niin laiska käymään kampaajalla, että eipä aikaakaan, kun otsis oli kasvanut pois.

Nyt kun hiukseni ovat lyhyet, eikä niistä enää pitkiä näytä saavan, käyn kampaajalla useammin kuin ennen. Nyt voisi siis olla otsiksen aika.

Mitä sanotte? Onko Teillä otsatukka? Tykkäättekö, vai meneekö siihen hermot? Luulen, että muuttuisin otsiksella hyvin eri näköiseksi. Ja sitten kun laittaisin jalkaani nämä ruutuhousut, niin saisin kuljeskella kaikkialla ihan incognitona. Hih, olisipa jännittävää, jos yhtäkkiä kukaan ei tunnistaisi minua!

Kuvat: Vilma

Tärkeitä päätöksiä vuoden alkuun

tunnetila: pohdiskelu

Kolmas joululomaviikkoni on alkanut. Olen ihan superonnellinen, kun saan lomailla vielä tämän viikon! En olisi ollut lainkaan valmis menemään tänään, loppiaisen jälkeen, töihin.

Tein nimittäin viime viikolla valtavaa ajatustyötä tulevaisuuden suhteen. Pohdin työtäni ja sen kuormittavuutta, mutta myös sen tärkeyttä minulle.

Vaikka olin lomalla, olin silti jatkuvassa sähköpostiyhteydessä esimieheeni (joka ei ollut lomalla, onneksi!) ja suunnittelimme vuotta 2020. Tiesin, että jostain olisi luovuttava, jotta voisin vähentää töitä ja aloittaa toivomani nelipäiväisen työviikon.

huivi H&M Premium*, toppatakki Voglia*, laukku Marimekko, housut Marks&Spencer*, kengät Pomar*, korvikset* ja sormukset LillanHelsinki

Olin luvannut tehdä ratkaisun vuoden loppuun mennessä, joten minulla oli paljon pohdittavaa joulun ja uuden vuoden välipäiville. Voin kertoa, että tuo pohdinta kävi ihan työstä.

Mietin kaikkia kivoja ihmisiä, joiden kanssa olen saanut tehdä töitä. Voisinko luopua kivasta työporukasta ja mielenkiintoisesta työstä? Jos hyppään uuteen, mitä saan tilalle? Paraneeko vaihtamalla vai voiko muutos olla huonompaan suuntaan?

Lopulta päätin, että luovun työstä, jota olen tehnyt jo 13 vuotta. Työssä sinäänsä ei ole mitään vikaa, mutta ehkä aika on nyt kypsä muutokselle. Päätin myös, että alan tehdä nelipäiväistä työviikkoa 1.2. lähtien.

Voi jestas mikä helpotus valtasi koko kehon, kun sain vihdoin tehtyä päätöksen, ja lähetin viestin esimiehelleni. Valtava taakka putosi harteilta, mutta samalla taas alkoi hirvittää. Oliko ratkaisu oikea? Pärjäisinkö uudessa hommassa, jota ryhtyisin tekemään? Nähtäväksi jää!

Minulla alkaa siis uusi vaihe työelämässä 1.2. Miten jännittävää!

Ajattelin, että nelipäiväinen työviikko vapauttaisi yhden kokonaisen päivän viikossa bloggaamiselle, ja sen myötä pystyisin rentoutumaan viikonloppuisin, kun blogihommat jäisivät sieltä pois.

Eilen minulle tuli kuitenkin hyvin vahva tunne siitä, että työelämään kaipaamani uudistus ei ole ainut asia mitä haluan. Päätin eilen, että lopetan myös blogini kirjoittamisen 1.2.

Ajatus blogin lopettamisesta tuntuu täysin absurdilta, sillä olenhan tehnyt tätä ison osan vapaa-ajastani jo kohta 12 vuotta. Mitä ihmettä teen kaikella sillä ajalla, mikä bloggaamisesta vapautuu? Mitä teen sillä yhdellä vapaapäivällä viikossa, minkä nyt saan, kun siirryn nelipäiväiseen työviikkoon? Miten pärjään ilman Teitä kaikkia ihania ihmisiä? En tiedä.

Kerroin asiasta eilen muutamalle ystävälleni. Kaikki hämmästyivät. Yleisin kommentti oli: ”Älä nyt sentään lopeta! Voit ottaa pidemmän blogiloman ja katsoa miltä tuntuu.”

Vaikka sivullisesta saattaa tuntua, että mitä hittoa sitä miettimään ja vatuloimaan, kyseessä on vain blogi, sen kun lopetat kirjoittamisen, niin kyseessä on kuitenkin todella iso elämänmuutos.

Tällä hetkellä olen mietintöjeni kanssa (ystävieni tuella) siinä pisteessä, että pistän blogini tauolle 1.2., ja katson miten pärjään ilman. Jottei minun tarvitsisi kuitenkaan luopua kaikista Teistä superihanista ihmisistä, joihin olen saanut blogini kautta tutustua, pyydän teitä seuraamaan minua Tunnetilan Instagramissa.

Jospa Instagramista tulisi meille uusi leppoisa paikka, jossa vaihtaa kuulumisia ja olla mukana toistemme arjessa. Se olisi kivaa!

Suunnitellut muutokset elämässäni tulevat tapahtumaan vasta 1.2. Siihen asti porskutetaan menemään ihan kuten ennenkin. Eli blogi päivittyy normaalisti vielä neljän viikon ajan.

Mahtavaa alkanutta vuotta Teille kaikille! Olette rakkaita, tärkeitä ja upeita jokainen!

Täyttä höyryä eteenpäin!

tunnetila: ilo

Katsokaa mitä sain joululahjaksi äidil… joulupukilta! Steamery Stockholmin vaatehöyrystimen!!! Ai että! Taisin olla viime vuonna tosi kiltti. Tai sitten äi… pukki ei ole nähnyt kaikkia tekemiäni tuhmuuksia.

Ei vaineskaan, olin viime vuonna tosi kiltti, ja vähän ehkä reppanakin kaikkien selkäongelmieni vuoksi. Siksi olikin ihan superkivaa, että minua muistettiin lahjalla, joka minun on pitänyt hankkia jo pari vuotta, mutta jonka hankinta on aina syystä tai toisesta unohtunut.

Tutustuin vaatehöyrystimeen opiskeluaikoinani, ja jo silloin totesin höyryttämisen olevan ylivertainen tapa saada herkästä materiaalista valmistetut vaatteet sileiksi. Herkät silkit, ohuet kankaat ja kaapissa laskoksille painuneet neuleet sai rypyttömiksi höyryn avulla hetkessä.

Meillä oli koulussa käytössä valtavan kokoinen teollisuushöyrytin, ja pitkään luulin, että kotioloihin ei vastaavia laitteita saa. Tai saihan niitä ostamalla; suuria, neliön huoneesta vieviä, omilla jaloillaan seisovia ja tonnin maksavia laitteita.

Muutama vuosi sitten bongasin ensimmäiset, kuluttajille tarkoitetut pienikokoiset käsikäyttöiset höyrystimet, ja siitä lähtien olen haaveillut moisesta. Ja vihdoin markkinoiden tyylikkäin vaatehöyrystin on minun!

Miten vaatehöyrystin sitten toimii?

Höyrystimeen annostellaan vettä, laite kuumentaa veden ja puskee sen ulos vesihöyrynä. Silitettävä tuote käydään läpi höyryn kanssa kauttaaltaan, ja hetken kuluttua vaate on rypytön. Todella kätevää!

Selkävaivaiselle vaatteiden silitysasento silityslaudan päälle hieman kumaraan kallistuen on erittäin hankala ja aiheuttaa kipua nopeasti. Vaatteiden höyryttäminen tehdään selkä suorassa seisten, joten tämä näppärä laite edistää myös vuoden 2020 tavoitettani: vähemmän selkäkipua, kiitos!

Olin ajatellut hankkia juuri Steamery Stockholmin laitteen, sillä laite on tyylikäs ja kooltaan pienimpiä markkinoilla olevia. Sen vesisäiliö on toki myös pienempi kuin monissa muissa, mutta jos laitteen vesisäiliö on suuri, niin se myös painaa täytenä enemmän. Laitteen keveys oli siis tällä kertaa ratkaiseva tekijä tyylikkyyden lisäksi.

Oletteko Te jo päässeet vaatteiden höyryttelyn makuun? Minä olen, eikä paluuta silityslaudan ääreen enää ole! Kuinkahan monta vesisäiliötä menisi, jos höyryttaisin jatkossa myös lakanat ja pöytäliinat…