Browsing Category

järkevä kuluttaja

Päänvaivaa aiheuttavat pesuohjeet

tunnetila: pohdiskelu

Vaatekaapistani löytyy nykyään varmaan enemmän vaatteita joita ei saa pestä koneessa, kuin normaalin vesipesun kestäviä vaatekappaleita. Ja voi että se on ärsyttävää! Saan olla jatkuvasti viemässä pesulaan silkkipaitoja ja erilaisia villoja.

Yksi eniten pesulakeikkoja vaatineista vaatteistani on viime vuoden aikana ollut tämä kuvissa näkyvä Samujin villamekko. Ostin mekon viime vuoden alennusmyynneistä tammikuussa, ja sen jälkeen olen käyttänyt sitä pesulassa jo viisi kertaa!

Mekko on niin lämmin, ja sen hihat sen verran kapeat, että hikoilen se päällä normaalia enemmän. Jo yhden käyttökerran jälkeen villa alkaa haista tunkkaiselta. Vaikka olen kuinka tuulettanut mekkoa, tunkkaisuus ei häviä. Niinpä olen vienyt mekon pesulaan lähes jokaisen käyttökerran jälkeen.

Jatkuva pesulassa ravaaminen tulee aika kalliiksi. Niinpä päätin viikonloppuna heittää villamekon pesukoneeseen, meni se sitten pilalle tai ei.

villamekko Samuji, kashmirhuivi ja mokkalaukku H&M Premium*,
ranteenlämmittimet Marks&Spencer*, mokkasaappaat Shabbies Amsterdam

Pesuohjeiden mukaan vesipesu ja rumpukuivaus mekolle on kielletty. Kemiallinen pesu on siis ollut ainut vaihtoehto vaatteen puhdistamiseen.

Vaatteen vesipesu voidaan kieltää monestakin syystä. Ensinnäkin kangas voi kutistua tai siitä voi lähteä väriä. Toinen syy voi olla vuorikankaassa. Jos vuori kutistuu, se voi pilata koko vaatteen. Tässä mekossa on takana napit, joten yksi syy kemiallisen pesun suositteluun voi olla myös se, että mekon napit eivät kestä konepesua.

Kaikesta huolimatta otin riskin, ja pesin mekon koneessa. Käytin hellävaraista villapesua 30 asteessa, ja lopuksi vielä linkosin mekon. Ilokseni mekko piti kokonsa ja muotonsa hyvin, mutta sen pinta muuttui pörröiseksi. Kankaassa käytetyn langan kuitu ei näytä tykkäävän vesipesusta tai linkouksesta. Hetken ehdin jo ajatella, että pilasin mekon konepesulla.

Mekon kuivuttua silitin sen pesuohjeen mukaan, ja kuinka ollakaan, kankaan pinta palautui lähes alkuperäiseen muotoonsa. Ihanaa! Olen niin tyytyväinen kun vihdoin uskalsin ottaa riskin ja kokeilin saanko mekon puhtaaksi kotioloissa.

Silkkipaitoja pesen myös silloin tällöin koneessa (vaikkei saisikaan), mutta yleensä vien silkit mielummin pesulaan. Pesulasta tullessa silkit on niin siistejä ja sileitä, että niiden toivottomalta tuntuva silitys kotioloissa ei maksa vaivaa. Useissa silkkipaidoissa lukee kaiken lisäksi että niitä ei edes saa silittää. Miksi ihmeessä?

Entä miksi jotkut puuvillapaidat saa silittää vain yhdellä pisteellä? Eivät ne siliä niin pienellä lämmöllä mitenkään! Tietääkö joku Teistä, mihin perustuu silkin silityskielto tai 100% puuvillan silityssuositus yhdellä pisteellä? Jos tiedätte niin pliis, kertokaa! Minua ärsyttää nuo säännöt joka ikinen kerta kun silitän!

Kuvat Nadja / Are You Feeling Fashionable

Elämyksiä etsimässä

tunnetila: tykkäys

En ole tänä vuonna ostanut itselleni yhtään tavaraa, mutta elämyksiä ja palveluita olen käyttänyt sekin edestä. Olen täysin koukussa Reformer Pilatekseen, käyn elokuvissa aina kun ehdin, käyn viikottain syömässä minulle uusissa paikoissa (mm. Budarexpress Kruununhaassa, Levant ja Sushi Forest Kalliossa, Sori Taproom Kaisaniemessä), olen käynyt kampaajalla ja kosmetologilla, ja olen ehtinyt myös testaamaan uutta kauneussalonkia.

Viimeisin uusi juttu mitä testasin, on rentoutuskellunta. Kävin tällä viikolla ensimmäisen kerran kellumassa* Float Kallion kauniin seesteisissä tiloissa, ja olen menossa ensi viikolla uudestaan.

Mitä tuo ”kellunta” sitten on? Rentoutuskellunta tapahtuu kelluntatankissa, jonka pohjalla on hyvin suolaista, kehonlämpöistä kelluttavaa vettä. Kelluntatankki on noin 2,5 metriä pitkä ja 1,5 metriä leveä tankki, jossa on laskeutuva kansi jonka saa kellunnan ajaksi halutessaan alas.

Tankki on aistiärsykkeetön ympäristö, ja tuo ympäristö mahdollistaa kehon täydellisen levon. Kellunta saa aikaan mm. syvän rentoutumisen, se vähentää stressiä, auttaa unettomuuteen ja parantaa unirytmiä, lieventää ja poistaa fyysistä kipua, parantaa keskittymiskykyä, nopeuttaa urheilusuorituksesta palautumista ja jopa vähentää burn-outin, ahdistuksen ja masennuksen tunnetta. Aikamoisia lupauksia!

Kävin siis keskiviikkona kokeilemassa rentoutuskelluntaa ensimmäisen kerran, ja tuo ensimmäinen kelluntakokemukseni ei ehkä ollut ihan sellainen miksi se oli tarkoitettu. En nimittäin malttanut yhtään maata tankissa paikoillani ja rauhoittua.

Tai kellunta kyllä alkoi hyvin. Kelluin tyytyväisenä tankin painottomalta tuntuvassa tilassa ehkä 10 minuuttia. Sen jälkeen aloin liikutella suolavedessä käsiäni ja huomasin, miten raskaalta suolaveden vastus käsiä vasten tuntui. Aloin testata erilaisia liikkeitä, ja eipä aikaakaan kun rentoutuskellumisesta oli tullut lihastreeniä.

Aloin käyttää veden vastusta hyväkseni ja kokeilin mobilisoida viime syksystä asti kipuillutta olkapäätäni. Vasen olkapääni on ollut jo kolme kuukautta niin kipeä, etten pysty kunnolla riisumaan puseroa päältäni pään yli. Käsi ei vaan nouse tietyn asennon yli ilman kovaa kipua. Nyt kokeilin liikutella kättäni vedessä kaikkiin mahdollisiin suuntiin, ja olkapääni liikkui joka suuntaan kivuttomasti!

Innostuin mobilisoinnista ehkä vähän liikaa, ja lopulta touhusin vedessä niin paljon, että minulle tuli tosi huono olo. Kärsin matkapahoinvoinnista ja esim. laivalla tarvitsen aina pahoinvointirannekkeet voidakseni liikkua ja olla normaalisti. Tuon pahoinvoinnin vuoksi vähän jopa jännitin kellumaan menemistä.

En kuitenkaan kokenut veden keinutusta tankissa lainkaan häiritsevänä ennen kuin aloin tehdä vedessä erilaisia kiertoliikkeitä, ensin kädellä ja sitten koko vartalolla.

Tein myös ehkä yhden virheen jo ennen tankkiin menoani. Kävin nimittäin juuri ennen kelluntaa syömässä ison aterian. Voi olla, että joillekin täyden vatsan mukanaan tuoma raukeus auttaa täydelliseen rentoutumiseen, mutta minun kannattaa ensi viikolla mennä kellumaan vähän tyhjemmällä vatsalla. Ainakin jos aion taas jumpata koko tunnin kellunta-ajan…

Yhteen kelluntaan on Float Kalliossa varattu aikaa 90 minuuttia. Ennen tankkiin menoa käydään suihkussa ja pestään hiukset ja koko vartalo huolellisesti. Tankissa ollaan 60 minuuttia, ja sen jälkeen käydään taas pesulla.

Ennen seuraavan kellujan tuloa tankin steriili suolavesi filtteröidään puhdistusjärjestelmän läpi ja desinfioidaan UV-säteilyllä. Lisäksi veden puhtausarvoja seurataan jatkuvin testein. Vesi on antibakteerista, ja kellunnasta saadaan apua myös myös ihottumien hoitoon.

Kellunnan jälkeen Float Kalliossa tarjoillaan juotavaa, nestettä kannattaa juoda kellunnan jälkeen runsaasti, teetä ja pähkinöitä. Tilassa on myös oma huoneensa kaunistautumista ja hiusten kuivaamista varten. Float Kalliossa on käytössä kotimaiset Mia Höytö -ihonhoitotuotteet, joten kelluntaan mennessä ei tarvitse ottaa mukaan muuta kuin rauhoittumista kaipaava mieli.

Sain blogin kautta kolmen kerran tutustumiskortin Float Kallioon, ja aion käyttää kaikki kolme kelluntakertaa mahdollisimman pian. Jos noiden kolmen kerran avulla saan arkea hankaloittavan olkapääkivun edes vähän aisoihin, niin olen valtavan onnellinen! Kaikki muu rentoutuminen ja kellunnan aikaansaama stressittömyys on sitten bonusta.

Jos haluat testata rentoutuskelluntaa itse, niin voit ostaa tutustumiskorttisi täältä. Suosittelen testaamaan kelluntaa, oli vaivasi oikeastaan mikä tahansa!

Float Kallio
Itäinen Brahenkatu 13

Tunteita täynnä

tunnetila: onni

Käykää ihmiset elokuvissa! En keksi mitään muuta juttua, mistä saisi yhtä kokonaisvaltaisen kokemuksen niin edullisesti. Rahaa kuluu vähän yli kymppi (sarjalipulla vielä vähemmän), ja pääset pariksi tunniksi sukeltamaan täysin uuteen, ennalta tuntemattomaan maailmaan.

Olen kokenut kuluneen viikon aikana kaksi niin mieletöntä elokuvailtaa, että pääni on niistä edelleen sekaisin. On siis pakko vinkata näistä huikeista leffoista myös Teille.

Viime viikolla vietettiin Helsingissä Docpoint -festaria, ja tuo dokumenttifestivaaliviikko on itselleni aina yksi alkuvuoden kohokohdista. Tällä kertaa kävin katsomassa viisi dokkaria, joista yksi vei jalat alta. Tanskalaisen Simon Lereng Wilmontin ohjaama The Distant Barking of Dogs oli huikea!

Dokumentti kertoo Ukrainan sodasta kymmenvuotiaan Oleg pojan silmin. Ohjaaja Simon Lereng Wilmont seurasi Olegin elämää sodan rintamalinjassa puolentoista vuoden ajan. Donetskin alue on äärimmäisen turvaton, ja miltei kaikki muut asukkaat ovat jo paenneet sieltä turvallisempiin maisemiin. Oleg kuitenkin asuu edelleen pienessä Hnutoven kylässä isoäitinsä kanssa, ja yrittää elää mahdollisimman normaalia lapsen elämää.

Dokumentti oli uskomattoman kaunis, välillä suorastaan hypnoottinen, mutta samalla täynnä valtavaa surua ja pelkoa. En tiedä tuleeko dokumentti Suomessa elokuvalevitykseen, enkä osaa sanoa missä sen voisi enää täällä nähdä, mutta painakaa kuitenkin dokkarin nimi mieleen. Jos se esitetään esim. Ylen Dokumenttiprojektissa, toivottavasti esitetään, niin muistakaa katsoa!

Toinen elokuva joka tempaisi minut täysin pois ympäröivästä todellisuudesta, ja on iloksenne edelleen nähtävissä elokuvateattereissa, on Call Me by Your Name. Jos ette ole vielä tätä kultakimpaletta nähneet, niin tehkää itsellenne palvelus ja menkää katsomaan tuo elokuva leffateatterissa.

Elokuva kertoo ensirakkaudesta, joka on samalla kutkuttava, häiritsevä ja kielletty, mutta yhtäältä myös niin kaunis, rehellinen ja täydellinen. Elokuvan tapahtumat saavat ympäristökseen kuvankauniin pohjois-italialaisen pikkukylän, ja aito italialainen tunnelma on käsinkosketeltavissa.

Elokuvan dialogi on täynnä älykkyyttä, sivistystä, oivalluksia ja täydellisiä lauseita. Elokuvan musiikki vie mennessään ja näyttelijäsuoritukset (etenkin ällistyttävän lahjakas Timothée Chalamet) ovat upeita.

Jos elokuvan loppukohtausta katsoessa sydän on niin täynnä onnea, että suupielet ovat nousseet väkisin korviin asti, mutta samalla kurkussa kuristaa valtava suru ja kyyneleet valuvat pitkin poskia, voi sanoa elokuvan koskettaneen todella syvältä. Huh huh! Onneksi olin katsomassa elokuvaa yksin. En olisi voinut puhua kenelläkään pitkään aikaan elokuvan loppumisen jälkeen.

Kävin katsomassa Call Me by Your Namen jo ennakkoon vasta tänä iltana virallisesti avattavassa, täysin uudistuneessa Maximissa Kluuvikadulla. Elokuvateatteri Maxim on toiminut samalla paikalla (ikonisen Fazerin lippulaivakahvilan vieressä) jo vuodesta 1909 lähtien, ja tänä iltana se avataan virallisesti uudessa loistossaan.

Maximin teatterisalit on uudistettu kokonaan, ja asiakaspaikkoja on vähennetty monella sadalla. Perinteiset elokuvasalin penkkirivistöt on korvattu yksittäisillä istuimilla, ja jokaisen penkin yhteydessä on oma pieni pöytänsä. Maximissa onkin mahdollista tilata pientä naposteltavaa, ja vaikkapa olutta tai viiniä piristämään leffailtaa.

Tilasin itselleni leffaevääksi juustolautasen ja tilkan punaviiniä. Ruoat tulevat viereisestä Fazerin kahvilasta, ja juustovalikoimani oli erinomainen! Täytyy kuitenkin todeta, että syömisestä ei oikein tullut mitään leffan katsomisen yhteydessä. Poppareiden ja irtokarkkien suuhun lappaminen leffaa katsoessa kyllä onnistuu, mutta haarukalla ja veitsellä pilkkopimeässä syöminen oli ainakin minulle liian hankalaa. Seuraavalla kerralla taidan tyytyä pelkkään viinitarjoiluun, joka on kyllä kiva palvelu sekin.

Nyt siis myös Finnkinolla on tarjota samanlaista kokonaisvaltaista leffateatterikokemusta herkutteluineen, mitä esim. elokuvateatteri Riviera on tarjonnut Kalliossa jo parin vuoden ajan. Kävin muuten hetki sitten Rivierassa katsomassa Blade Runner 2049:n, joka oli sekin aikamoista silmäkarkkia huikeine kuvineen ja kuvitteellisine maailmoineen.

Summa summarum, käykää elokuvissa ja tutustukaa uusiin maailmoihin! Vaikka leffat saattavat maksaa viikonloppuisin jopa 15€, niin aika harvoin leffan jälkeen ajattelee rahojen menneen hukkaan. Ja hei, jos olette nähneet viime aikoina leffassa jotain poikkeuksellisen hyvää, niin kertokaa! Kivaa viikonloppua kaikille!

Ruskea on uusi harmaa

tunnetila: vinkkaus

*yhteistyössä ShopAlike.fi*

Kuvan tuotteet: Scandinavian Design Center, Room21.fi, Kitchentime.fi,
Scandinavian Design Center, Kitchentime.fi, Shopping4net, Kitchentime.fi,
Kitchentime.fi, Kitchentime.fi

Muutama viikko sitten huomasin, että lähes kaikki parin viime vuoden aikana kotiin hankkimani sisustusjutut ovat olleet ruskeita. En ole nähnyt ruskeita juttuja sisustusblogeissa tai lehdissä, joten ihmettelin mistä oma innostukseni ruskeisiin juttuihin on syntynyt. Aloin jopa miettiä onko ruskeita tuotteita edes saatavilla, vai olenko tietämättäni kaivamalla kaivanut esiin kaikki ruskeat jutut.

Mietin hetken mistä lähtisin kartoittamaan ruskeiden sisustustuotteiden tarjontaa, ja sitten muistin ShopAliken, shoppailijan hakukoneen. Sieltä jos mistä saan kerralla kattavan otoksen markkinoilla olevista tuotteista.

ShopAlike on kuin verkossa oleva kauppakeskus. Löydät yhdestä osoitteesta yli 230 verkkokauppaa, joista mainittakoon mm. Finlayson, Stockmann, Nelly.com, eleven, DefShop, ASOS, Pomar, Ellos, Room21, Spartoo, Zalando ja  Lemmikkitukku.

Olet sitten ostamassa vaatteita, kenkiä, sisustustuotteita, urheiluvälineitä tai ruokaa lemmikillesi, löydät kaikki liikkeet yhden osoitteen alta. Tarkempia tietoja ShopAliken toiminnasta löydät ShopAliken tarjoamasta shoppailijan hakukoneesta.

Tällä kertaa halusin siis löytää ruskeita sisustustuotteita. Ensimmäisen haun tein hakukriteereillä ”sisustus ruskea” ja tuolla haulla sain lähes 1800 osumaa!  Yksi haku, ja sain heti todella hyvän kuvan siitä, että ruskeita tuotteita on valtavasti tarjolla useissa sisustusliikkeissä.

Innostuin ruskeiden tuotteiden laajasta valikoimasta, joten aloin tehdä tarkempia hakuja. Tuote: torkkupeitto, väri: ruskea, materiaali: villa. Jos tietää tarkkaan mitä hakee, voi hakukriteereihin lisätä myös kuosin. Haun voi tehdä myös tuotteiden hinnan mukaan, ja halutessaan hakua voi rajata vain alennuksessa oleviin tuotteisiin. Kertakaikkisen näppärää!

Taisin muuten vähän ihastua muutamiin bongaamiini ruskeisiin sisustusjuttuihin. Etenkin hakuni ”tapetit ruskea” sai minut hämmästymään. Olen aina ollut sitä mieltä, että seinien tulee olla valkoiset. Nyt menin sitten ihastumaan ruskeaan papukaijatapettiin! Huh huh. Onneksi asumme tällä hetkellä vuokralla niin ei tule ryhdyttyä tapetointihommiin!

Kannattaa muuten seurata ShopAliken FB-sivua. Sieltä saa aina ensimmäisenä kuulla tulossa olevista tarjouksista ja muista uutisista.

Tammikuussa loppuneet

tunnetila: tyytyväisyys

Tammikuu on ohi, ja ensimmäinen etappi (1/12) ostamattomuushaastetta on takana. Välillä teki tiukkaa, mutta hei, minä selvisin! Huikeista tammialeista huolimatta en ole ostanut tänä vuonna mitään. Tämän lisäksi tavarat tuntuvat vähentyvän kodistamme. Hitaasti, yksi kerrallaan, mutta varmasti.

Ajattelin joka kuukauden lopussa tehdä pienen inventaarion kuukauden aikana loppuneista tuotteista. Ja vaikka loppuneiden tuotteiden joukossa olisi kuinka lempparituote, niin uutta ei saa ostaa. Tässä postauksessa on siis esittelyssä tammikuun aikana loppuneet kosmetiikkatuotteet.

Kuukauden aikana loppumaan pääsivät mm. hetki sitten blogissa esittelemäni O’Rightin shampoo* ja hoitoaine*, sekä Cilla’s bergamotti-sitruuna käsisaippua*.

Meillä on ollut käytössä jo kaksi Cilla’sin eri tuoksuista käsisaippuaa, ja molemmat olivat tuoksuiltaan ihanan raikkaita. Käsisaippuat on valmistettu Suomessa tuulivoiman avulla, ja ne sisältävät vain biohajoavia raaka-aineita.

Tykkään saippuoista muuten, mutta niiden koostumus on sen verran paksua, että saippuat hupenevat arjen tiimellyksessä hujauksessa. Tuotteisiin on onneksi saatavilla täyttöpakkauksia, mutta nyt kun en saa ostaa mitään, on harmi että tuotteet loppuvat nopeasti.

Loppuneiden tuotteiden joukossa olivat myös ikilempparini Benefitin They’re Real -ripsiväri ja YSL:n valokynä. Noita ilman en haluaisi olla, joten on kiva että ostin viimeksi tuotteista tuplapakkaukset. Yhdet lempparituotteet on siis vielä jemmassa.

Muita loppuneita tuotesuosikkeja ovat Cutrinin CHOOZ -sarjan upeat tuotteet Heat Activated Volume Mist* ja Refreshing Dry Shampoo*. Nuo tuotteet ovat pelastaneet aamuni viimeiset pari vuotta kun minulla on ollut lyhyet hiukset. Lämmöstä aktivoitunut volyymisuihke on tuonut hiuksilleni mahtavaa volyymia, ja kuivashampoota on tullut suihkittua hiusten tyveen tämän tästä.

Googlasin tuotteita tätä postausta varten ja kauhukseni huomasin, että viime syksynä uudistunut Cutrin on uudistanut tuotelinjastonsa rankalla kädellä. Totesin, että koko legendaarista CHOOZ -sarjaa ei ole enää olemassa. Apua!

Nyt ei auta kuin aloittaa uusien lempparihiustuotteiden etsiminen. Ehdotuksia volyymia antavista tuotteista otetaan vastaan! (Ostan niitä sitten ensi vuonna…)

Yksi kuvan tuotteista ei loppunut, vaan lopetin sen käytön kesken kaiken. Tuo tuote oli Nivea Indulgent Moisture Creme Oil Pearls Cherry Blossom Caring Shower Cream*, eli yksinkertaisemmin sanottuna suihkusaippua. Nivean kirsikankukantuoksuinen suihkusaippua sisältää arganölyjä ja öljyhelmiä, ja sen vaahto on ihanan paksu ja samettinen.

Tykkäsin tuotteesta ja sitä käyttäessäni luulin, että nuo öljyhelmet on tehty arganöljystä. Ainesosaluettelosta huomasin kuitenkin tuotteen sisältävän Acrylates Copolymeria, eli muoviraaka-ainetta.

Maailman vesistöihin kertyvä muovi on valtava ongelma, ja olen luullut poistaneeni kosmetiikkavarastoistani kaikki muoviraaka-aineita sisältävät kuorinta- ja muut tuotteet. Näin ei nähtävästi ollutkaan.

Pidän monista Nivean tuotteista valtavasti, joten pettymys tämän tuotteen suhteen oli suuri. Olen ollut siinä uskossa, että iso osa yrityksistä on jo poistanut kaikki muovit tuotteistaan. Nähtävästi ei olekaan, eli jatkossakin saa olla tarkkana käyttämiensä tuotteiden kanssa.

Kylppärinkaappini tyhjeni tammikuussa siis kahdeksalla purkilla, ja aika moni näistä tuotteista oli lemppareita. Saapa nähdä mitä tuotteita löydän kaapista näiden tilalle, ja mitkä tuotteet loppuvat helmikuussa. Oikeasti vähän jo jännittää jos joku superlemppari loppuu. Mitä minä sitten teen?!