Browsing Category

järkevä kuluttaja

Parempaa ruokaa ja helppoja vinkkejä keittiöön

tunnetila: innostus

Poikkeuksellinen kevät ja valtavasti lisääntynyt kotona oleminen ovat tehneet kotiruokailullemme ihmeitä.

Pidin ennen ruoanlaittoa oikeastaan vain välttämättömänä pakkona, ja kokkailin lähes aina niitä samoja reseptejä, mitkä olin vuosien saatossa hyväksi havainnut. Pastat, uunilohi, tikkamasala, erilaiset wokit ja makaroonilaatikko. Tuota samaa ruokalistaa olen pyörittänyt varmasti jo vuosikymmenen.

Silloin tällöin innostuin testailemaan uusia reseptejä, mutta silloinkin koin erikoisempien ruoka-aineiden metsästämisen kaupassa enemmänkin työläänä kuin kivana seikkailuna.

Mutta nyt kun on kerrankin ollut kunnolla aikaa panostaa kokkailuun, niin voi vitsit miten paljon iloa olenkaan saanut näin korona-aikana keittiössä touhuamisesta!

Kerroin jo aikaisemmin ottavani osaa Hanna G:n järkkäämään #sunnuntaiserviisiin, ja Hannan kanssa kokkaillessa olen oppinut joka viikko jotain ihan uutta. Oivallukseni ovat saattaneet olla ihan pieniäkin juttuja, mutta jokainen oivallus on ilahduttanut minua hurjasti.

Kokkailuani on esimerkiksi helpottanut ihan älyttömästi Hannan vinkkaama ”risteilijä”, eli tyhjä kulho, jonka otan leikkuulaudan viereen. Kulhoon voi heittää kaikki kuoret, kannat tai muun biojätteeseen menevän silpun, mitä ruokia pilkkoessa syntyy. Aivan superyksinkertainen vinkki, jota en ole jostain syystä itse koskaan tajunnut. Kulhon avulla leikkuulauta ja sen ympäristö pysyvät koko ajan siistinä, ja kaiken ruokajätteen voi kipata ruoan valmistamisen jälkeen kerralla biojätteeseen.

Toinen superhelppo juttu, minkä myös Hannalta opin, oli teräskulhon laittaminen pakastimeen ennen kokkailun aloittamista. Jos haluat ruoanlaitossa käytettävien raaka-aineiden (esim. kalat) säilyvän mahdollisimman kylminä koko kokkailun ajan, niin kannattaa laittaa tyhjä teräskulho pakastimeen jäähtymään kokkailupäivän aamuna. Kun olet pilkkonut kalat haluamasi kokoisiksi paloiksi, otat teräskulhon pakastimesta ja lykkäät kalat kulhoon. Kalat pysyvät jäähdytetyssä kulhossa kylminä pidempään.

Niin ikää opin Hannalta myös, että pitsaa on helppo leikata saksilla, että tuore lohi voidaan paistaa suolassa tulikuumalla pannulla ilman rasvaa, ja sain myös muistutuksen siitä, että kananmunia ei kannattaisi säilyttää jääkaapissa. Lisäksi osaan nyt tehdä älyttömän hyvät haukiwallenbergpihvit, herkulliset ja rapsakat perunat uunissa, sekä mm. erilaisia ihania sooseja ja kastikkeita.

Maailman helpoimmat ja tosi hyvät soosit opin muuten tekemään jo viime syksynä, jolloin pääsin testaamaan Food Market Herkun Ruokakassia* (palvelu saatu blogin kautta).

Herkun Ruokakassikonsepti on todella toimiva. Valitset vain ruokakassiin tarjolla olevista annoksista haluamasi, kerrot henkilömäärän, teet tilauksen, ja lähetti kiikuttaa ruokakassit aineksineen ja resepteineen ovellesi toivomanasi ajankohtana. Ja sitten vain kokkaamaan!

Ruokakassin reseptit olivat todella maukkaita, mutta myös helppoja valmistaa. Raaka-aineet olivat tuoreita ja niitä oli mukana runsaasti.

Nuo edellä mainitsemani maailman helpoimmat soosit löytyivät siis Food Market Herkun reseptiikasta, ja ne ovat yksinkertaisuudessaan näin helppoja: Sriracha-jogurttikastike (2 hlöä): 1 dl ruokajogurttia (esim. turkkilainen tai kreikkalainen jogurtti), 1 rlk Sriracha-kastiketta, ripaus suolaa ja mustapippuria, ja Wasabijogurtti (2 hlöä): 1dl ruokajogurttia, 1 rkl Wasabi-tahnaa, suolaa.

Meillä on kyseisiä aineksia aina kaapissa, ja teen noita sooseja nykyään lähes joka viikko. Ne käyvät kastikkeiksi esim. burgereille, salaateille, paistetulle kalalle, tai vaikkapa levitteiksi saaristolaisleivälle. Maailman helpointa ja maukkainta!

Ihan jokaisena kotoilupäivänä en ole kuitenkaan jaksanut kokata. Vapuksi päätimme tilata kotiin jotain oikein hyvää, ja niinpä päädyimme tekemään tilauksen Ravintola Kuurnasta (ruoat kuvissa). Kuurnasta saa tänä poikkeuksellisena aikana superhyvän diilin, eli kolmen ruokalajin illallisen hintaan 30€/hlö (plus muutaman euron lisä tietyistä ruoista). Ruoka oli (kuten Kuurnassa aina) aivan älyttömän hyvää!

Ja opinpa muuten tässäkin tilauksessa erinomaisen niksin. Ruoan mukana oli lappu, jossa vinkattiin, että jos pääruoka on ehtinyt jäähtyä, niin se kannattaa lämmittää uunissa 180 asteessa 5-10min. Lämmitin ruokaamme 180 asteessa 8 minuuttia, ja se oli täydellistä!

Me emme omista mikroa, joten olen aina miettinyt ruoan lämmittämiselle optimaalista lämpötilaa ja aikaa. Ruoan sitkeäksi lämmittäminen tai haaleana syöminen harmittaa aina tosi paljon. Eli ruoka lämpimäksi Kuurnan keinoin, ja täydellistä tulee!

Mitenkäs Teillä on mennyt syömisten kanssa nyt poikkeusaikaan? Jaksatteko kokkailla vai alkaako jo keittiössä puuhastelu kyllästyttää? Entä tuleeko herkuteltua liikaa? Toivottavasti voitte hyvin, eikä keittiön tai muidenkaan huoneiden seinät tunnu kaatuvan päälle!

Leuat rennoiksi ja kasvot virkeiksi kotikonstein

tunnetila: hemmottelu

*postauksen tuotteet PR-näytteitä, postaus sisältää
affiliate linkkejä Oletkaunis.fi -verkkokauppaan*

Kun arki rullaa ja elo on normaaleissa uomissaan, käyn säännöllisesti kasvohoidossa ja hierojalla. Voin helposti luopua shoppailusta, kampaajakäynneistä tai lomareissuista, mutta näistä kahdesta hyvinvointiini merkittävästi vaikuttavista hoidoista en hevillä luovu.

Näin poikkeusoloissa en ole kuitenkaan uskaltautunut hierojalle, saati istahtamaan kosmetologin tuoliin, ja sen kyllä huomaa. Jo pari viikkoa etätöissä ruokapöydän ääressä tavallisella ruokailuryhmän tuolilla istuttuani selkäni ja leukani alkoivat olla täysin jumissa.

Istuin epäergonomisessa asennossa. Jännitin hartioitani ja purin hampaita yhteen. Leuat kiristyvät, hartiat jäykistyvät, päätä alkoi särkeä ja lopulta koko yläselkäni oli jumissa.

Olen aina jännittänyt leukojani helposti, ja kärsin elämäni ensimmäiset 30 vuotta lähes jatkuvista niska-hartiakivuista. Noin kymmenen vuotta sitten pilatesohjaajani patisti minut voice massageen. Kävin hierotuttamassa suuni ja kasvojeni lihaksia kymmenen kertaa, ja tuon hieronnan myötä elämäni muuttui. Hoitopöydälle jäivät niskan ja hartioiden säryt, päänsärky mukaan lukien.

Yksi tärkeimmistä syistä miksi käyn nykyään kohtalaisen säännöllisesti kasvohoidoissa, on kasvojen ihon kunnon ylläpidon lisäksi kasvohoidossa saatava kasvojen ja kaulan alueen hieronta. Vaikka hieronta ei usein ole kosmetologin tekemänä yhtä intensiivistä kuin hierojan, niin jo tuo lihasten pieni aktivointi auttaa minua pitämään kasvojeni lihakset rennompina.

Aina kun huomaan jännittäväni leukojani tai purevani hampaita yhteen, otan saman tien käyttöön voice massage-hoitajani antamat rentoutus- ja jumppavinkit. Ne auttavat tosi hyvin, ja vapauttavat leukani liialta jännitykseltä.

Kasvojumpan lisäksi olen nyt löytänyt toisen, erinomaisen tavan rentouttaa kasvojen ja kaulan lihaksia. Tuo tapa on perinteisestä kiinalaisesta lääketieteestä myös Suomeen rantautunut Gua Sha.

Mitä Gua Sha sitten on?

Gua sha tulee sanoista gua = kaapia, raaputtaa, hangata ja sha = punoittava jälki. Se on yli tuhannen vuoden ajan Aasiassa ja erityisesti Kiinassa käytetty itsehoitomuoto, jonka juuret ovat kiinalaisessa lääketieteessä.

Gua sha hoidossa vartalon ihoa hangataan voimakkaasti lastalla, joka on yleensä valmistettu jadekivestä, ruusukvartsista, bian-kivestä tai luusta. Hoito vapauttaa jännityksiä lihaksissa ja faskioissa sekä parantaa hoidettavan alueen verenkiertoa ja aineenvaihduntaa. Hoidettavalle alueelle ilmestyy punaisia jälkiä. Käsittelyn jälkeen olo on elinvoimainen ja virkeä, sillä gua sha parantaa myös qin eli elämänenergian virtaamista meridiaanikanavissa.

Gua sha rentouttaa hermostoa, jonka myötä jännityksetkin laukeavat. Se on hyödyllinen hoitomuoto esimerkiksi migreenistä, pääkivusta, niska- ja selkäkivuista sekä stressistä kärsiville. Kuka tahansa voi hoitaa itseään kotona gua shalla.

Gua sha on tehokas hoitomuoto myös kasvoille ja se tuo välittömästi omaan ihonhoitoon hoitalatasoisia, näkyviä tuloksia. Kasvoille tehtävässä gua sha hoidossa ei ole tarkoitus aiheuttaa punaisia jälkiä iholle, vaikka pientä punoitusta voikin hetkellisesti esiintyä hoidon yhteydessä. Lähde

Sain Oletkaunis.fi -verkkokaupasta testiin jadekivestä valmistetun Gua Sha -kamman*. Yin Your Skinin Gua Sha -kampa on ollut minulle viime päivinä lähes korvaamaton väline. Olen käsitellyt sillä joinakin päivinä kaulaa ja kasvoja, joinakin päivinä pelkästään päänahkaa. Käsittelyn jälkeen menee vain hetki, kun huomaan jännitysten vähentyneen.

Valitsin testiin Yin Your Skinin tuotteista monipuolisen kamman, jotta voin käsitellä päänahkaa ja käydä tarvittaessa läpi koko vartalon. Toinen myynnissä oleva tuote on Gua Sha lasta. Lasta on tarkoitettu pelkästään kasvojen ihon käsittelyyn.

Suosittelen lämmöllä testaamaan Gua Shaa, eteenkin jos tiedätte purevanne hampaita tai jännittävänne kaulan lihaksia tarpeettomasti.

Gua Shan lisäksi olen säännöllisiä kasvohoitoja kaivatessani ottanut käyttöön tehokkaimmat ihonhoitotuotteet mitä tiedän. Aina kun ihoni kiukuttelee tai on oikein kovasti jotain (yleensä kosteutusta) vailla, otan käyttöön Guinotin ylelliset ja supertehokkaat tuotteet.

Vaikka ihoni olisi miten kuiva tahansa, saan sen tasapainoiseksi Guinotin Masque Hydra Beauté naamiolla*. Tämä kostauttava ja heleyttävä naamio kosteuttaa ihoa jo vartissa, mutta itse tykkään jättää naamion vaikuttamaan kasvojen iholle yön ajaksi.

Levitän illalla naamion janoiselle iholleni, ja aamulla kun herään, kasvojeni kuivuus on muisto vain. En voi luvata, että naamio toimisi yhtä tehokkaasti todella kuivalle tai atooppiselle iholle, mutta oma pintakuiva sekaihoni saa tästä tuotteesta pelastuksen joka kerta.

Toinen Guinot naamio, jonka nimeen vannon, on Dynamisant Anti-fatigue Mask*. Jos tiedän, että olen illalla menossa juhliin, tai minun täytyy muuten vain näyttää mahdollisimman hyvältä, pidän Anti-fatigue -naamiota kasvoillani vartin, ja sen jälkeen ihoni tuntuu tavallista kimmoisammalta ja heleämmältä.

Näin korona-aikaan juhlia ei ole ollut, enkä ole edes jaksanut meikata kohta kahteen kuukauteen, mutta juuri siksi olen pitänyt ihostani entistäkin parempaa huolta. Vaikken meikkaa, en halua kuitenkaan näyttää siltä, etten huolehdi hyvinvoinnistani.

Tehonaamioiden lisäksi käytän tällä hetkellä kasvovoiteena aamuin illoin Guinotin Lift Summum -voidetta*. Voide kiinteyttä ja kohottaa, palauttaa ihon elastisuutta sekä vahvistaa ihoa.

Sain voiteen testiin viime keväänä testattuani Lift Summum kasvohoitoa*, ja olen jostain syystä säästellyt tehokasta ja arvokasta voidetta ”pahan päivän varalle”. Nyt käynnissä on mielestäni niin pahat päivät, että nyt oli aika ottaa voide käyttöön.

Olen täysin Guinot-fani, mutta lupaan, että niin olette tekin, jos joskus päätätte testata Guinot-hoitoja!

Tuttujen Guinot-tuotteiden lisäksi käytössäni on tällä hetkellä minulle ihan uusia juttuja minulle aiemmin tuntemattomalta espanjalaisbrändiltä nimeltä pHformula.

pHformula on farmakosmeettinen ihonhoitosarja, joka yhdistelee kosmeettisia ja lääketieteellisiä hoitomuotoja. Espanjalainen kosmetiikka on minulle ihan uusi juttu, joten lähdin testaamaan saamiani PR-näytteitä kiinnostuneena.

Sain brändiltä testiin voidemaisen, ihoa kuorivan kasvojenpuhdistusaineen*, sekä korjaavan seerumitiivisteen*. Käytän yleensä pelkästään vaahtomaisia putsareita, joten voidemaiseen puhdistusaineeseen tarttuminen oli pieni tahtojen taisto. En ymmärrä miksi olen näin totaalinen vaahtofani?

E.X.F.O cleanse* kuulosti kuorivan ominaisuutensa vuoksi kuitenkin sen verran kiinnostavalta, että päätin testata tuotetta. Tuotteessa on myös B5 -vitamiinia, joka kosteuttaa ihoa ja lieventää ihon ärsytystä.

Tuotteen luvataan olevan tehokas puhdistaja myös silmämeikille, mutten toistaiseksi ole käyttänyt koronan aikana ripsiväriä, joten tuotteen teho silmämeikin puhdistajana on jäänyt testaamatta. Olen kuitenkin lakannut kokonaan käyttämästä erillisiä kuorintavoiteita, sillä mielestäni tämä putsari hoitaa ihon kuorinnan erinomaisesti.

Tykkään aina, jos tuote tekee monta asiaa yhtä aikaa, joten iso plussa tälle tuotteelle puhdistustehosta ja kuorivasta ominaisuudesta!

Toinen pHformula -tuote jota olen testannut, on MELA seerumitiiviste*. MELA seerumitiiviste sisältää runsaasti aktiiviaineita ja kosteutta sitovia ainesosia (mm. hyaluronihappo), jotka tasoittavat ihon sävyä ja vähentävät pigmentaatiota.

Pari vuotta sitten otsaani ilmestyi ensimmäinen maksaläiskä. Nyt yritän tällä seerumitiivisteellä vähentää otsaan yhdessä aurinkoisten päivien kanssa ilmestyvää pigmentaatiota. Toistaiseksi hoito on ollut menestyksekästä ja otsan pigmenttimuutos on pysynyt runsaasta ulkoilusta huolimatta hämmästyttävän hyvin piilossa. Saapa nähdä miten kesällä käy!

Näillä tuotteilla olen pitänyt ihostani huolen tänä poikkeuksellisena aikana, kun kasvohoidoissa ei ole tullut käytyä. Olen kuitenkin ostanut jo itselleni lahjakortit kahteen kasvohoitoon koronan jälkeiselle ajalle. Voi kun en malttaisi odottaa!

Onneksi kotona voi pitää ihostaan ja hyvinvoinnistaan huolta lähes ammattimaisella tavalla, kunhan valitsee ihonhoitoon juuri ne itselle parhaiten sopivat tehotuotteet!

Guinot ja pHformula -tuotteita saa kauneushoitoloista ympäri Suomen. Guinot jälleenmyyjät löytyvät täältä, pHformulan taas täältä.

Toivotonta valmistautumista – saksien kanssa vaatekaapin kimppuun

tunnetila: huvitus

Ystäväni Reetta soitti minulle torstaina. ”Mä tiedän, että sä oot vaan kotona ja välttelet ihmisiä, mutta voitaisko silti nähdä huomenna? Tarvitsisin asukuvausapua yhteen kamppikseen, ja olisi muutenkin tosi kiva nähdä.”

Ensimmäinen reaktioni pyyntöön oli kauhistus. Eihän nyt tällaisena aikana ketään voi tavata! Sitten aloin miettiä, miten kivaa olisi päästä höpöttelemään ystävän kanssa. Sen jälkeen totesin, että asukuvathan otetaan yleensä aika kaukaa, monen metrin päästä, eli lähikontaktia tuossa ei synny.

”No hitto nähdään! Jos mäkin nyt lähes viidenkymmenen kotipäivän jälkeen jaksaisin meikata ja laittaa kunnolliset vaatteet päälle, niin voisitko sä ottaa myös musta muutaman kuvan?” ”Totta kai otan!”

Siispä sovittiin treffit perjantaille.

takki Burberry, huppari Erdem X H&M, farkut Andiata (diy), lenkkarit Stella McCartney x Adidas (second hand, Zadaa)

Olisittepa olleet kärpäsenä katossa, kun valmistauduin tapaamiseemme. Nauroin välillä kotona yksin ääneen, kun olin niin onneton kaikkine touhuineni. Yritin kyllä laittautua vanhaan malliin, mutta mistään ei tullut mitään.

Kuivasin hiukset suihkun jälkeen hiustenkuivaajalla ensimmäistä kertaa lähes kahteen kuukauteen. Hiustenkuivaajasta leijui ilmoille palaneen käryä. Kokeilin laittaa jonkinlaista kampausta, mutta mikään ei onnistunut ja päädyin jokapäiväiseen ponnariin.

Otin meikkipussin esille, mutten halunnut tarttua yhteenkään sutiin tai purkkiin. Laitoin korvikset korviin ja suihkautin korvan taakse hajuvettä. Tuijotin meikitöntä itseäni kylppärin peilistä varmaan vartin ja totesin, että olen aivan hyvä näin.

Vaatekaappia tuijotin samalla lasittuneella katsella kymmenen minuuttia. Päätin, että harmaasta turvahupparista en luovu. Jalkaan halusin laittaa  Zadaasta löytämäni Stella McCartneyn supercoolit sneakerit, mutta housuista oli tulla ongelma.

Kaikki housuni näyttivät todella kulahtaneilta, nyppyisiltä ja aikansa eläneiltä. Ainut freesi pilkahdus housuhyllyllä oli monta vuotta vanhat valkoiset farkut. Vetäisin farkut jalkaani. Totesin niiden olevan kamalat ja hain keittiöstä sakset. Niks naks, lahkeet poikki ja uusi sovitus. Heti alkoi näyttää paremmalta!

Sakset kädessä vaatekaapin edessä seisoessani huomasin kaapissa mekon, jonka olin ajatellut laittaa kirppikselle. Mekko oli muuten sievä, mutta siinä oli minulle hauiksen kohdalta liian kireät hihat.

Suit sait ja tuumasta toimeen. Levitin mekon lattialle ja leikkasin siitä summan mutikassa hihat irti. Mekko päälle ja peilin eteen. ”Oho, tulipa hyvä!” Mekko takaisin kaappiin, farkut jalkaan ja takki päälle. Reetalle viesti: ”Oon nyt valmis, lähden tulemaan!”

Meikittömien kasvojen ja vaatekaapin tuijotteluun käytin aikaa yhteensä vajaan puoli tuntia, farkkujen ja mekon uudistamiseen meni alle 5 minuuttia. Nähtävästi sitä saa paljon aikaan, kun keskittyy olennaiseen!

Saavuin treffeille meikittömänä, kumihanskat kädessä. Reetan mielestä olin antanut periksi koronalle kun en edes yrittänyt ehostaa itseäni. ”Oon ihan hyvä näin”, totesin. ”Otetaanpas nyt niitä kuvia!”

Kuvat: Reetta E

Tärkeälle korulle uusi elämä

tunnetila: ilo

*kaupallisessa yhteistyössä Tarinakoru*

Kaivelin teini-iässä usein äitini korurasiaa. Saatoin etsiä sieltä itselleni lainaan jotain kaunista, tai sitten vain kyselin tarinoita korujen taustalta. Erään kerran korurasiasta käteeni sattui hopeinen sormus, jonka iso violetti kivi kiinnitti huomioni. Äitini kertoi, että tuo sormus oli ensimmäinen lahja, minkä hän sai isältäni seurustelun alkuaikoina.

Vanhempani olivat pysähtyneet eräällä lukuisista iltakävelyistään kultasepänliikkeen eteen, ja äitini oli ihastellut ikkunassa esillä olevaa sormusta. Äitiini kovasti ihastunut isäni oli painanut sormuksen mieleensä, ja niinpä vähän ajan päästä äiti sai yllätyslahjaksi hopeasormuksen.

Saatoin kuvitella mielessäni ujon teini-ikäisen isäni, joka sydän pamppaillen marssi kultasepänliikkeeseen ostamaan juuri sitä oikeaa sormusta mielitietylleen. Ja sen hetken, kun isäni kaivoi jännittyneenä sormuksen taskustaan ja ojensi sen äidilleni. ”Mitä jos hän ei pidäkään siitä? Olikohan tämä edes se sormus, johon hän näyteikkunassa ihastui?” Sekä sen lämpimän läikähdyksen sydämessä, minkä äitini varmasti tunsi, kun hän näki saamansa lahjan. Voi tuota ihanaa nuorta lempeä!

Tarina vanhempieni seurustelun alkuajoilta oli minusta niin viehättävä, että kysyin äidiltä saisinko sormuksen itselleni muistoksi. Lupasin, että vaalisin sitä aarteenani. Äitiäni nauratti. Mikä aarre se nyt minulle olisi, eihän tuo hopeasormus ollut edes arvokas. Olin kuitenkin sitä mieltä, että se tunnearvo, mikä tuolla sormuksella meille kaikille on, on mittaamaton. Rahallisesta arvosta viis! Niinpä äitini antoi sormuksen minulle, ja se on ollut minulla, pääasiassa säilössä korurasiassani, jo parikymmentä vuotta.

Sormuksen hopeiset osat ovat mustuneet vuosien kuluessa, ja viimeksi kun pujotin sormuksen sormeeni, sen kivi putosi irti hapertuneesta istutuksesta. Ajattelin sormuksen tulleen tiensä päähän, mutta päätin säilyttää sitä edelleen. Vaikka sormus olisi rikki, ei sen tunnearvo ole silti kadonnut minnekään.

Sain alkukeväästä yhteydenoton kultaseppäartesaani Tarja Rantalalta. Tarinakoru -nimistä yritystä Nurmijärvellä miehensä kanssa pyörittävä Tarja oli törmännyt Tunnetilaan Instagramissa. Tarja kertoi minulle yrityksensä toiminnasta ja ehdotti yhteistyötä korujen tiimoilta.

Tarinakorun valikoimissa on runsaasti valmiita koruja timanttisormuksista lasten koruihin sekä korvakoruista hopealusikoihin. Tarinakoru valmistaa myös esimerkiksi upeita vihkisormuksia sekä uniikkikoruja ja liikelahjoja tilaustyönä, sekä korjaa rikki menneet korut.

Korujen valmistuksessa käytetään kierrätettyä kultaa ja hopeaa. Yksi upeimmista jutuista, mihin olen Tarinakoruun tutustuessani törmännyt, on heidän koruissa käyttämänsä yksilölliset suolapippuritimantit.

Suolapippuritimanteissa hiiltä on jäänyt timantin sisään mustiksi pilkuiksi ja sulkeumia vaaleiksi kuvioiksi. Näiden ominaisuuksien vuoksi timantit ovat saaneet nimekseen suolapippuritimantit. Jokainen suolapippuritimantti on omanlaisensa. Näitä ”epätäydellisiä” timantteja ei ole aikaisemmin hyväksytty koruihin.

Suolapippuritimantit kuitenkin rasittavat luontoa vähemmän lyhyemmän tuotantoprosessinsa kautta. Vaikka ne ovat väriltään kirjavampia ja tummempia, ne loistavat välkkyen valon purkautuessa niiden hiotuista pinnoista. On ekologista kerätä kaivoksista myös nämä epätäydelliset yksilöt, ja käyttää luonnon omia taideteoksia korujen kaunistuksena.

Uusien korujen valmistuksen ja tilaustöiden lisäksi Tarinakoru myös kunnostaa ja entisöi ihmisten vanhoja koruja. Korut voidaan kunnostaa alkuperäiseen muotoonsa, tai niistä voidaan tehdä täysin uudenlaisia tuotteita.

Heti kun sain Tarjalta viestiä yhteistyöstä, ajattelin äitini sormusta. Mitä jos Tarja voisi antaa äitini rikkinäiselle sormukselle uuden elämän? Kysyin äidiltäni luvan korun uudistamiseen, ja pari viikkoa sitten postitin hajonneen sormuksen Tarjalle Nurmijärvelle.

Alun perin tarkoituksenani oli tehdä retki Nurmijärvelle ja käydä tutustumassa Tarinakorun ateljeehen, mutta nyt kun elämme poikkeustilassa, jäivät matkasuunnitelmat toiseen kertaan. Onneksi posti kulkee, ja sormus on nyt saapunut turvallisesti perille.

Nyt on edessä se jännittävin vaihe, eli uuden korun suunnittelu ja toteutus. Olen kertonut Tarjalle minkälaisen korun haluaisin, mutta antanut kultaseppäartesaanille, korujen ammattilaiselle, kuitenkin aika vapaat kädet toteutuksen suhteen.

Sain Tarjalta jo muutamia luonnoksia korun uudesta ilmeestä, ja odotan kovasti, että pääsen jakamaan niitä kanssanne. Palataan näihin kuitenkin seuraavassa postauksessa, jossa esittelen suunnitelmia ja lopulta myös uuden valmiin korun. Voitte varmasti kuvitella, etten millään malttaisi odottaa!

Merivuokko ennen ja jälkeen

tunnetila: tyytyväisyys

Minulla on ollut sama missio joka ikiselle lomalleni viimeiset 15 vuotta. Aina loman lähestyessä innostun: jos nyt tällä kertaa ehtisin vähän ommella jotain!

Tapanani on kuitenkin epäonnistua ompeluhaaveessani vuodesta toiseen. Minulle ei koskaan ehdi lomalla tulla niin joutilasta hetkeä, että ehtisin suunnitella mitä ompelisin. En myöskään ehdi kaivaa esiin kaavoja ja kankaita, saati ompelukonetta. Tänä pääsiäisenä ompelun ihme kuitenkin tapahtui.

Totesin muutama viikko sitten, lähes kuukauden kotona olemisen jälkeen, että kaipaan pientä vaihtelua kotimme sisustukseen. Minulla on vuodesta toiseen esillä samat torkkupeitot ja tyynynpäälliset, enkä vaihda sisustusta vuodenaikojen mukaan. Nyt huomasin kuitenkin kaipaavani lisää väriä kotiin. Halusin, että ulkona mieltä piristävä kevätsää tulisi myös neljän seinän sisälle.

Muistin hankkineeni vuosia sitten värikkään ja kauniin pellavakankaan palan, josta ajattelin jo silloin ommella pöytäliinan tai tyynynpäälliset. Tuo kangas oli Kustaa Saksin Marimekolle suunnittelema Merivuokko.

Näin kuosin Marimekon pressissä vuonna 2014, ja ihastuin siihen niin paljon, että ostin kangasta heti kun sitä käsiini sain. Vuodesta 2014 lähtien tuo kangas on siis odottanut kaapissani ompelemista ja käyttöönottoa. Kuusi vuotta siihen meni, mutta nyt on kangas käytössä ja olen superiloinen!

Laitoin kankaan ensin pöytäliinaksi ruokapöydällemme. Tykkäsin kankaasta pöydällä, mutta parin viikon jälkeen kankaan voimakas kuosi alkoi tuntua noin isona pintana liian hallitsevalta.

Niinpä tein sen, mitä minun on pitänyt tehdä jo monta vuotta: purin yli 10 vuotta olohuoneemme sohvalla olleet, jokaisesta kulmastaan rikki kuluneet Kaivo-tyynynpäälliset, ja irrotin niistä vetoketjut uusiin tyynynpäällisiin.

Näin pääsin eroon kahdesta rikkinäisestä tyynynpäällisestä, sain niistä hyötykäyttöön kaiken uudelleenkäytettävän (huomaa vetoketjun lisäksi Marimekko-merkki, jonka siirsin vanhasta Kaivosta uuteen tyynyliinaan, hih), ja sain kaapissa vuosia levänneen kankaan käyttöön.

Ai että mikä itseriittoisuus tuosta kuulkaa tulee, kun saa VIHDOIN tehtyä jotain, mitä on siirtänyt ja siirtänyt tehtävälistalla monta vuotta eteenpäin!

Ehdittekö Te tekemään pääsiäislomalla tai muuten paljon kotona ollessanne jotain, mikä on odottanut tekemistä jo pitkään? Jos vain aikaa on, niin suosittelen kokeilemaan. Kun saa vetää jonkun todella pitkään ”to do” -listalla olleen tehtävän yli, tulee ihan älyttömän hyvä mieli!