Browsing Category

järkevä kuluttaja

Tärkeälle korulle uusi elämä

tunnetila: ilo

*kaupallisessa yhteistyössä Tarinakoru*

Kaivelin teini-iässä usein äitini korurasiaa. Saatoin etsiä sieltä itselleni lainaan jotain kaunista, tai sitten vain kyselin tarinoita korujen taustalta. Erään kerran korurasiasta käteeni sattui hopeinen sormus, jonka iso violetti kivi kiinnitti huomioni. Äitini kertoi, että tuo sormus oli ensimmäinen lahja, minkä hän sai isältäni seurustelun alkuaikoina.

Vanhempani olivat pysähtyneet eräällä lukuisista iltakävelyistään kultasepänliikkeen eteen, ja äitini oli ihastellut ikkunassa esillä olevaa sormusta. Äitiini kovasti ihastunut isäni oli painanut sormuksen mieleensä, ja niinpä vähän ajan päästä äiti sai yllätyslahjaksi hopeasormuksen.

Saatoin kuvitella mielessäni ujon teini-ikäisen isäni, joka sydän pamppaillen marssi kultasepänliikkeeseen ostamaan juuri sitä oikeaa sormusta mielitietylleen. Ja sen hetken, kun isäni kaivoi jännittyneenä sormuksen taskustaan ja ojensi sen äidilleni. ”Mitä jos hän ei pidäkään siitä? Olikohan tämä edes se sormus, johon hän näyteikkunassa ihastui?” Sekä sen lämpimän läikähdyksen sydämessä, minkä äitini varmasti tunsi, kun hän näki saamansa lahjan. Voi tuota ihanaa nuorta lempeä!

Tarina vanhempieni seurustelun alkuajoilta oli minusta niin viehättävä, että kysyin äidiltä saisinko sormuksen itselleni muistoksi. Lupasin, että vaalisin sitä aarteenani. Äitiäni nauratti. Mikä aarre se nyt minulle olisi, eihän tuo hopeasormus ollut edes arvokas. Olin kuitenkin sitä mieltä, että se tunnearvo, mikä tuolla sormuksella meille kaikille on, on mittaamaton. Rahallisesta arvosta viis! Niinpä äitini antoi sormuksen minulle, ja se on ollut minulla, pääasiassa säilössä korurasiassani, jo parikymmentä vuotta.

Sormuksen hopeiset osat ovat mustuneet vuosien kuluessa, ja viimeksi kun pujotin sormuksen sormeeni, sen kivi putosi irti hapertuneesta istutuksesta. Ajattelin sormuksen tulleen tiensä päähän, mutta päätin säilyttää sitä edelleen. Vaikka sormus olisi rikki, ei sen tunnearvo ole silti kadonnut minnekään.

Sain alkukeväästä yhteydenoton kultaseppäartesaani Tarja Rantalalta. Tarinakoru -nimistä yritystä Nurmijärvellä miehensä kanssa pyörittävä Tarja oli törmännyt Tunnetilaan Instagramissa. Tarja kertoi minulle yrityksensä toiminnasta ja ehdotti yhteistyötä korujen tiimoilta.

Tarinakorun valikoimissa on runsaasti valmiita koruja timanttisormuksista lasten koruihin sekä korvakoruista hopealusikoihin. Tarinakoru valmistaa myös esimerkiksi upeita vihkisormuksia sekä uniikkikoruja ja liikelahjoja tilaustyönä, sekä korjaa rikki menneet korut.

Korujen valmistuksessa käytetään kierrätettyä kultaa ja hopeaa. Yksi upeimmista jutuista, mihin olen Tarinakoruun tutustuessani törmännyt, on heidän koruissa käyttämänsä yksilölliset suolapippuritimantit.

Suolapippuritimanteissa hiiltä on jäänyt timantin sisään mustiksi pilkuiksi ja sulkeumia vaaleiksi kuvioiksi. Näiden ominaisuuksien vuoksi timantit ovat saaneet nimekseen suolapippuritimantit. Jokainen suolapippuritimantti on omanlaisensa. Näitä ”epätäydellisiä” timantteja ei ole aikaisemmin hyväksytty koruihin.

Suolapippuritimantit kuitenkin rasittavat luontoa vähemmän lyhyemmän tuotantoprosessinsa kautta. Vaikka ne ovat väriltään kirjavampia ja tummempia, ne loistavat välkkyen valon purkautuessa niiden hiotuista pinnoista. On ekologista kerätä kaivoksista myös nämä epätäydelliset yksilöt, ja käyttää luonnon omia taideteoksia korujen kaunistuksena.

Uusien korujen valmistuksen ja tilaustöiden lisäksi Tarinakoru myös kunnostaa ja entisöi ihmisten vanhoja koruja. Korut voidaan kunnostaa alkuperäiseen muotoonsa, tai niistä voidaan tehdä täysin uudenlaisia tuotteita.

Heti kun sain Tarjalta viestiä yhteistyöstä, ajattelin äitini sormusta. Mitä jos Tarja voisi antaa äitini rikkinäiselle sormukselle uuden elämän? Kysyin äidiltäni luvan korun uudistamiseen, ja pari viikkoa sitten postitin hajonneen sormuksen Tarjalle Nurmijärvelle.

Alun perin tarkoituksenani oli tehdä retki Nurmijärvelle ja käydä tutustumassa Tarinakorun ateljeehen, mutta nyt kun elämme poikkeustilassa, jäivät matkasuunnitelmat toiseen kertaan. Onneksi posti kulkee, ja sormus on nyt saapunut turvallisesti perille.

Nyt on edessä se jännittävin vaihe, eli uuden korun suunnittelu ja toteutus. Olen kertonut Tarjalle minkälaisen korun haluaisin, mutta antanut kultaseppäartesaanille, korujen ammattilaiselle, kuitenkin aika vapaat kädet toteutuksen suhteen.

Sain Tarjalta jo muutamia luonnoksia korun uudesta ilmeestä, ja odotan kovasti, että pääsen jakamaan niitä kanssanne. Palataan näihin kuitenkin seuraavassa postauksessa, jossa esittelen suunnitelmia ja lopulta myös uuden valmiin korun. Voitte varmasti kuvitella, etten millään malttaisi odottaa!

Merivuokko ennen ja jälkeen

tunnetila: tyytyväisyys

Minulla on ollut sama missio joka ikiselle lomalleni viimeiset 15 vuotta. Aina loman lähestyessä innostun: jos nyt tällä kertaa ehtisin vähän ommella jotain!

Tapanani on kuitenkin epäonnistua ompeluhaaveessani vuodesta toiseen. Minulle ei koskaan ehdi lomalla tulla niin joutilasta hetkeä, että ehtisin suunnitella mitä ompelisin. En myöskään ehdi kaivaa esiin kaavoja ja kankaita, saati ompelukonetta. Tänä pääsiäisenä ompelun ihme kuitenkin tapahtui.

Totesin muutama viikko sitten, lähes kuukauden kotona olemisen jälkeen, että kaipaan pientä vaihtelua kotimme sisustukseen. Minulla on vuodesta toiseen esillä samat torkkupeitot ja tyynynpäälliset, enkä vaihda sisustusta vuodenaikojen mukaan. Nyt huomasin kuitenkin kaipaavani lisää väriä kotiin. Halusin, että ulkona mieltä piristävä kevätsää tulisi myös neljän seinän sisälle.

Muistin hankkineeni vuosia sitten värikkään ja kauniin pellavakankaan palan, josta ajattelin jo silloin ommella pöytäliinan tai tyynynpäälliset. Tuo kangas oli Kustaa Saksin Marimekolle suunnittelema Merivuokko.

Näin kuosin Marimekon pressissä vuonna 2014, ja ihastuin siihen niin paljon, että ostin kangasta heti kun sitä käsiini sain. Vuodesta 2014 lähtien tuo kangas on siis odottanut kaapissani ompelemista ja käyttöönottoa. Kuusi vuotta siihen meni, mutta nyt on kangas käytössä ja olen superiloinen!

Laitoin kankaan ensin pöytäliinaksi ruokapöydällemme. Tykkäsin kankaasta pöydällä, mutta parin viikon jälkeen kankaan voimakas kuosi alkoi tuntua noin isona pintana liian hallitsevalta.

Niinpä tein sen, mitä minun on pitänyt tehdä jo monta vuotta: purin yli 10 vuotta olohuoneemme sohvalla olleet, jokaisesta kulmastaan rikki kuluneet Kaivo-tyynynpäälliset, ja irrotin niistä vetoketjut uusiin tyynynpäällisiin.

Näin pääsin eroon kahdesta rikkinäisestä tyynynpäällisestä, sain niistä hyötykäyttöön kaiken uudelleenkäytettävän (huomaa vetoketjun lisäksi Marimekko-merkki, jonka siirsin vanhasta Kaivosta uuteen tyynyliinaan, hih), ja sain kaapissa vuosia levänneen kankaan käyttöön.

Ai että mikä itseriittoisuus tuosta kuulkaa tulee, kun saa VIHDOIN tehtyä jotain, mitä on siirtänyt ja siirtänyt tehtävälistalla monta vuotta eteenpäin!

Ehdittekö Te tekemään pääsiäislomalla tai muuten paljon kotona ollessanne jotain, mikä on odottanut tekemistä jo pitkään? Jos vain aikaa on, niin suosittelen kokeilemaan. Kun saa vetää jonkun todella pitkään ”to do” -listalla olleen tehtävän yli, tulee ihan älyttömän hyvä mieli!

Mukavuutta ja tyylikkyyttä luontoa säästäen

tunnetila: tykkäys

*Pomarin kengät saatu näkyvyyttä vastaan*

Kävin kolme vuotta sitten Pomarin tehtaalla Pärnussa, ja tuosta pressimatkasta lähtien sydämeni on sykkinyt tälle kotimaiselle superlaadukkaalle kenkäbrändille kiivaammin, kuin millekään muulle kenkävalmistajalle.

Kaikki lempikenkäni ovat tällä hetkellä Pomarin, ja sille on muitakin syitä kuin kenkien kotimaisuusaste ja lähituotanto. Pomarin kengät ovat nimittäin myös tyylikkäitä, säänkestäviä ja jalkaani uskomattoman hyvin istuvia. Lisäksi ne on valmistettu mahdollisimman ekologisesti ja eettisesti.

Vain 3% maailman kengistä tehdään nykyään Euroopassa. Siksi onkin upeaa, että kaikki Pomar -jalkineet valmistetaan edelleen heidän omalla tehtaallaan Pärnussa, Virossa. Tuotanto siirrettiin Pomarkusta Viroon 90-luvun laman aikaan, sillä vaihtoehtona oli tuolloin kokonaan tuotannon lopettaminen, tai edullisemman tuotantotavan löytäminen.

Tuotannon siirtäminen Viroon kannatti, sillä Pomar porskuttaa edelleen upeiden tuotteidensa kanssa niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa, mm. Japanissa asti! Ja sama tehdas Pärnussa on toiminnassa edelleen.

neule Jungle Folk, silkkimekko Custom Made (Zadaa)*, huivi Balmuir*, silmälasit Monkey Glasses*, korvikset* ja sormus LillanHelsinki, kengät Pomar*

Tuotantoketjun eettisyyttä kontrolloidaan hyvin tarkasti Pomarin tehtaalla esimerkiksi työolojen muodossa, mutta myös materiaalivalinnoissa Pomarilla ollaan tarkkoja.

Esimerkiksi Pomarin useissa kengissään käyttämä TERRACARE® nahka on ympäristöystävällisintä nahkaa, mitä teolliseen kengänvalmistukseen on saatavilla.

Vahaviimeistelty TERRACARE® nahka on parkittu luontoa säästäen. Nahan valmistaja, Pomarin pitkäaikainen yhteistyökumppani, saksalainen Lederfabrik Josef Heinen, on sitoutunut eläinten hyvinvointiin ja ekologisten parkitsemistapojen kehittämiseen.

TERRACARE® nahan valmistukseen on käytetty mm. mahdollisimman vähän vettä ja kemikaaleja. Nahan käsittelyyn käytetty sähkö on itse tuotettua uusiutuvaa energiaa ja tuotannossa syntyvän jätteen kierrätys on viety huippuunsa.

Kaikki Pomarin TERRACARE® nahasta valmistamat kengät ovat ruskeita. Nahan pinnassa ei siis ole paksua maalikerrosta, vaan viimeistely on tehty vahalla. TERRACARE® nahan ominaisuuksiin kuuluu luonnollinen eläväpintaisuus sekä kaksivärisyys, sillä nahan parkituksessa on pyritty säilyttämään luonnollinen ilme ja hengittävyysominaisuudet.

Kenkiin käytettävä raakavuota hankitaan Saksasta sopimusviljelijöiltä ja se on ruokatuotannon sivutuotteena syntyvää. Jokainen vuota voidaan jäljittää tilalle, jossa eläin on kasvatettu.

Löydät täältä Pomarin kaikki tällä hetkellä myynnissä olevat TERRACARE® -tuotteet. Omat lempparini, siis nämä kuvissa näkyvät AAVAt, ovat juuri nyt myös hyvässä alennuksessa. Lämmin suositus, jos kokoasi vielä löytyy! Kengät istuivat jalkaan täydellisesti heti ensimmäisstä käyttökerrasta, eikä minkäänlaista sisäänajoa tarvinnut tehdä.

Voit muuten katsoa alla olevasta videosta, miten AAVA-kenkäni valmistuvat suunnittelupöydältä valmiiksi tuotteeksi asti. Huomionarvoista videolla on se, että lähes jokainen vaihe tehdään käsityönä. Parempaa ei voisi olla!

Kuvat minusta: Iina / MouMou

Mitä geeniperimäni kertoo minusta?

tunnetila: helpotus

*Yhteistyössä Negen*

Ensimmäinen nelipäiväinen työviikkoni on nyt takana. Vähän se meni pieleen: tein neljässä päivässä koko viikon työtunnit, eli 38 tuntia töitä. Mutta perjantain pidin silti lähes kokonaan vapaana. Pariin sähköpostiin ja yhteen työpuheluun vastasin, mutta muuten vietin perjantain ihan miten tykkäsin.

Pötköttelin sängyssä pitkään, luin lehteä, pesin pyykkiä ja siivoilin kevyesti. Kävin päivällä salilla ja saunassa, sekä nautiskelin aikatauluttomuudesta. Oli ihana olla arkivapaalla jo perjantaina, mutta parhaiten tuon levon voiman huomasin lauantaiaamuna.

Yleensä lauantait menee minulla sängyssä tai sohvalla maatessa ja viikon aikana kulutettuja voimia keräillessä. En jaksa lauantaisin tehdä yhtään mitään! Viime lauantaina olin kuitenkin lähileipomossa ostamassa aamiaisleipää jo ennen aamuyhdeksää, ja olo oli levännyt ja virkeä. Ihan mieletöntä, miten yksi ylimääräinen vapaapäivä rankan työviikon jälkeen sai minut palautumaan noin hyvin!

Stressin poisto, palautuminen, säännöllinen unirytmi sekä runsas liikunta ovat teemojani tälle vuodelle (ja toivottavasti hamaan tulevaisuuteen asti), joten tuntuu valtavan hyvältä huomata, että olen jo heti vuoden alusta päässyt oikeille jäljille elämäni rauhoittamisen ja tasoittamisen kanssa!

Stressin poisto, palautuminen, säännöllinen unirytmi ja liikunta ovat kaikille tärkeitä teemoja hyvinvoinnin saralla, mutta erityisen tärkeää niistä on pitää huolta jos tiedät, että sinulla on taipumusta vaikkapa tyypin 2 diabeetekseen tai kohonneeseen verenpaineeseen.

Kerroin joulukuussa tekeväni blogiyhteistyötä geenitestejä tekevän Negenin kanssa. Annoin sylkinäytteen DNA-testiä varten joulukuussa, ja tammikuun odotin geenitestin tuloksia jännittyneenä. Jännitin tuloksia ehkä normaalia enemmän, sillä tiedän ainakin toisella puolella suvussani olevan taipumusta sydän- ja verisuonitauteihin. Nyt tulokset ovat täällä, ja on totuuden hetki. Mitä geeniperimäni siis kertoo minusta?

Sain testituloksissa hyviä ja huonoja uutisia. Hyvinä uutisina mainittakoon mm. se, että geeniperimäni mukaan minulla ei ole äärimmäistä riskiä sairastua mihinkään suomalaisten yleisimmistä kansantaudeista, ei ainakaan seuraavan parinkymmenen vuoden aikana.

Jos pidän painoni kurissa, liikun yhtä aktiivisesti kuin tällä hetkellä, en tupakoi, käytän alkoholia harvoin, ja pidän ruokailutottumukseni ja elintapani järkevinä, voi käydä niinkin hyvin, etten sairastu koskaan esim. sepelvaltimotautiin.

Tärkeä tieto minulle oli myös se, ettei perimästäni löytynyt laskimotukosvarianttia. Jos naisilla on geneettistä taustaa laskimotukoksille, heille ei silloin suositella esim. yhdistelmäpillereitä. Vaikka gynekologilla kysytään tuota taipumusta ennen reseptin määräämistä, ei geneettisestä taustasta voi olla ilman testin tekemistä ihan varma.

Poikkeuksellisen suurta riskiä geeniperimässäni ei siis mihinkään tautiin ole. Tämä oli valtavan helpottavaa kuulla!

Vaikka minulta ei löytynytkään yleisimpiä tutkittuja geenimuunnoksia, eikä hälyyttävää sairastumisriskiä, saivat testitulokset minut silti mietteliääksi. Geeniperimässäni on nimittäin hieman kohonnut riski sairastua tyypin 2 diabeetekseen, sekä vielä suurempi riski kohonneeseen verenpaineeseen.

Stressi nostaa verenpainetta ja lisää unettomuutta. Väsyneenä ja stressaantuneena en jaksa liikkua tarpeeksi ja alan helposti herkutella liikaa. Lohtusuklaa nostaa verensokeria hetkeksi, mutta puolen tunnin päästä jaksamiseni romahtaa. Kohtuuton väsymys saa minut suuntaamaan suoraan töistä kotiin, ja vajoamaan sohvalle tuikitärkeän liikunnan sijaan.

Salakavalasti paino alkaa nousta, hyvät elintavat jäävät väsymyssyömisen jalkoihin, ja ei aikaakaan, kun ylipaino, diabetes ja verisuonitaudit kolkuttelevat oven takana.

Kaava kuulostaa lohduttomalta, enkä halua selkäkipujeni lisäksi kärsiä tulevaisuudessa myös muista sairauksista, jatkuvasta lääkityksestä puhumattakaan. Välilevynpullistumat ovat ihan riittävä vitsaus tekemään olostani kehnon ja liikkumisesta raihnaista.

Ylipaino on se, mitä ortopedini, sekä ihan jokainen selkääni viime vuoden aikana tutkinut on kehoittanut välttämään. ”Pysyt selästäsi huolimatta liikuntakykyisenä, jos et päästä painoasi nousemaan.”

Vaikka jännitin geenitestin tekemistä kovasti, olen silti todella tyytyväinen, että uskaltauduin tekemään sen. Sain kaikista testiin liittyneistä eri osa-alueiden tutkimuksista valtavasti lisäpontta hyvinvoivaan elämään, ja elämänhallintaan muutenkin.

Suosittelen todella lämpimästi geenitestin tekemistä jokaiselle, joka tietää suvussaan olevista sairauksista, ja miettii, voisiko jotenkin estää sukurasitteisiin sairastumisen omalla kohdallaan.

Jos kiinnostuit Negenin DNA-testistä, tai ajattelet, että testi olisi hyödyllinen jollekin läheisellesi, niin koodilla Tunnetila50 saat Negen 360 -genomianalyysista 50€ alennuksen, kun tilaat sen 29.2.2020 mennessä. Testin normaalihinta on 349€. Koodia käyttämällä hinnaksi jää siis 299€.

Muutaman satasen satsaus saattaa tuntua paljolta, mutta mielestäni se on kuitenkin aika pieni raha siihen nähden, että testin avulla voit mahdollisesti elää parempaa ja terveempää elämää ilman pysyvää lääkitystä vielä muutaman vuosikymmenen lisää. Ja hei, kaikki raha, mikä menee omaan hyvinvointiin, on erinomaisesti sijoitettu!

Lue lisää geenitesteistä Negenin sivuilta.

Kuva minusta: Iina / MouMou

Ale- ja muutoshommia

tunnetila: jännitys

Tänään se sitten on, helmikuun ensimmäinen arkipäivä. Ja koko (nelipäiväinen, HURRAA!) työviikko on buukattu täyteen palavereja uuden työn tiimoilta. Jännittävää, ja ihan hirmuisen inspiroivaa!

Uusi työ vaatii myös vähän uutta ilmettä (siis ei oikeasti vaadi, mutta henkisesti tekee hyvää vähän tuulettaa myös ulkoista olemusta muutosten tuulten puhaltaessa), joten kävin aleostoksilla.

Huomaatte kuvista varmaankin ensimmäisenä uudet housuni, jotka ovat minulta niin suurta revittelyä, etten muista milloin olisin hypännyt näin reilusti oman turvallisuusalueeni ulkopuolelle. Tässä ne kuitenkin ovat, kotimaisen Voglian -50% alerekistä löytyneet harmaat ruutulevarit!

Tykkään housuista tosi paljon, mutta sitten taas välillä katson itseäni peilistä ja mietin, katseleeko minua takaisin klovni, vai olenko se todellakin minä.

neule ja laukku Filippa K, huivi Balmuir*, housut Voglia, kengät Pomar*, sormukset LillanHelsinki

Voglian alennusmyynnistä tekemieni löytöjen lisäksi ostin Filippa K:n alesta hyvin simppelin ja klassisen mustan ohuen merinovillaneuleen, sekä niin ikää kuvissa näkyvän norsunluunvärisen pikkulaukun.

Pakko muuten todeta, etten ymmärrä monien brändien nykyisiä kokoluokituksia ollenkaan. Kiertelin pari viikkoa sitten pitkästä aikaa kaupungilla, ja sovittelin vaikka mitä alejuttuja. Ostin mm. kaksi neuletta ja t-paidan, ja niissä kaikissa minulle paras koko oli XL!

Tämäkin kuvien FilippaK:n neule on kooltaan XL. Myös S-koko mahtui neuleesta minulle, mutta kaikista parhaalta päälläni näytti koko XL.

Ennen oli niin helppoa, kun pystyi marssimaan sovituskoppiin jokaisesta vaatteesta mukana vain yksi koko. Nyt sovitin tätäkin neuletta neljässä koossa, ja vasta viimeinen tuntui päällä parhaalta. Ihan valtavan työlästä löytää itselle juuri se oikea vaate!

Mainitsin postauksessa aikaisemmin, että minun tekee mieleni vähän tuulettaa ulkoista olemustani. Minulla on ensi viikolla kampaaja, ja arvatkaapa mitä harkitsen? Otsista!

Minulla on ollut viimeksi kunnollinen otsatukka joskus ala-asteella, olisikohan ollut viidennellä luokalla… Parikymmentä vuotta sitten kokeilin kevyttä sivuotsista, ja tykkäsin kyllä siitä kovasti. Olin vaan niin laiska käymään kampaajalla, että eipä aikaakaan, kun otsis oli kasvanut pois.

Nyt kun hiukseni ovat lyhyet, eikä niistä enää pitkiä näytä saavan, käyn kampaajalla useammin kuin ennen. Nyt voisi siis olla otsiksen aika.

Mitä sanotte? Onko Teillä otsatukka? Tykkäättekö, vai meneekö siihen hermot? Luulen, että muuttuisin otsiksella hyvin eri näköiseksi. Ja sitten kun laittaisin jalkaani nämä ruutuhousut, niin saisin kuljeskella kaikkialla ihan incognitona. Hih, olisipa jännittävää, jos yhtäkkiä kukaan ei tunnistaisi minua!

Kuvat: Vilma