Browsing Category

järkevä kuluttaja

Syksyn paras materiaali

tunnetila: tykkäys

Minusta tuntuu, että olen ollut koko syksyn yhdessä asussa. Joka aamu kun katson vaatekaappiini, haluan pukeutua rentoon harmaaseen kashmirneuleeseen* ja leveälahkeisiin mustiin housuihin*, jotka eivät purista mistään, ja joiden vyötärö nousee vatsan yläpuolelle. Noissa vaatteissa on ihan vastustamottoman mukava olla!

Tähän päivään asti olen myös ollut ilman sukkia. Eilen töistä kotiin tullessani varpaitani kuitenkin kylmäsi siihen malliin, että tänään laitoin sukat jalkaan. Jos sukkaindeksiini on uskominen, niin kesä on nyt virallisesti ohi.

kashmirneule* ja housut* Marks&Spencer, silmälasit MonkeyGlasses/Silmäasema*, laukku Coccinelle, kaulahuivi Balmuir*, kengät Pomar*

Haluaisin aina ilmojen kylmentyessä pukeutua pelkkään kashmiriin, mutta jos haluan neuleitteni pysyvän kunnossa, niihin ei kannata pukeutua ihan joka päivä. Toki jos kashmirneuleita omistaa valtavasti, niin silloin niihin voi pukeutua vaikka päivittäin.

Minulla on tällä hetkellä yhdeksän 100% kashmiria olevaa neuletta, muutama kashmirsekoiteneule ja kolme kashmirista neuletakkia. Noiden rotaatiolla pärjään kyllä aika pitkälle, mutta silti neuleiden täytyy antaa välillä levätä ja niitä täytyy muistaa huoltaa säännöllisesti.

Kashmir kannattaa tuulettaa aina käyttökertojen jälkeen. Tuulettaminen on parasta mitä herkälle kuidulle voi tehdä. Myös käytössä tulevia nyppyjä neuleista kannattaa poistaa säännöllisesti. Älä kuitenkaan missään tapauksessa käytä kashmiriin muuten niin näppärää nypynpoistajaa. Kashmir on kuituna niin herkkä, että nypynpoistaja nappaa neuleeseen helposti kiinni, ja tekee neuleesi hetkessä täyteen reikiä.

Nypynpoistaja kannattaa kashmirin kanssa korvata joko pienellä kashmirkammalla, tai vähän isommalla, mutta silti kuidulle lempeällä kashmirharjalla. Molemmilla laitteilla nypyt lähtevät helposti irti, ja neuleista tulee kuin uusia.

Pesukoneeseen en kashmirneuleitani ole ikinä laittanut, vaikka esim. tämä kuvissa päälläni oleva Marks&Spencerin kashmirneule on konepestävä. Neuleen pesuohjelapussa luvataan, että vaatteen voi pestä 40 asteessa erittäin varovaisella ohjelmalla (kaksi viivaa lämpötilamerkinnän alla). Samaisessa lapussa myös muistutetaan ekologisemmasta tavasta pestä pyykkiä. ”Think climate, wash at 30 °C.”

Jos aiot pestä kashmirtuotteitasi, ne kannattaa pestä käsin tai koneessa hellävaraisella villaohjelmalla ja villalle tarkoitetulla pesuaineella. Älä linkoa tai rumpukuivaa neuleitasi. Kun neule on pesty, kääri se pyyhkeeseen ja purista mahdollisimman kuivaksi pyyhkeen sisällä. Lopullinen kuivatus tapahtuu laakakuivauksena, ei siis missään nimessä henkarilla roikottamalla.

Marks&Spencerin kashmirneuleet ovat kokemukseni mukaan erittäin laadukkaita, eivätkä ne edes nyppyynny helposti. Myös niiden hintataso on erinomainen. Suosittelen lämpimästi aloittamaan M&S:n kashmirista, jos suloisen pehmeä ja ihanan lämmin materiaali kiinnostaa.

Kun minulta viimeksi kysyttiin, mitä aion ostaa tammikuussa kun ostamattomuushaasteeni on ohi, en oikein osannut vastata mitään kunnollista. Tällä hetkellä kuitenkin luulen, että yksi ensimmäisiä ostoksiani ensi vuoden puolella on jotain kashmirista. Pehmeää ja lämmintä kashmiria ei koskaan voi olla Suomen kaamoksessa asuvalla liikaa!

Kuvat: Nadja / Are You Feeling Fashionable

Hyvän mielen suklaa

tunnetila: tykkäys

Jos seuraatte Tunnetilaa Instagramissa, olette saattaneet huomata siellä vilahtelevan tämän tästä oransseja suklaapatukoita ja -levyjä. Nuo oranssit patukat ja levyt ovat olleet hyvän mielen herkkujani aina silloin, kun olen päässyt niihin käsiksi.

Hollantilaisen Tony’s Chocolonelyn tarina alkoi vuonna 2003, kun toimittaja Teun van de Keuken luki kaakaofarmeilla Länsi-Afrikassa työskentelevistä lapsista. 60% maailman suklaasta tulee juuri tuolta alueelta, ja iso osa kaakaoplantaasien työvoimasta on lapsia. Lapsille ei makseta työstä palkkaa, he tekevät pitkiä päiviä, eivätkä he saa tavata perheitään.

Teun järkyttyi tajutessaan, että vielä 2000-luvulla on olemassa lapsiorjia, ja ongelmasta vaietaan. Koko maailma popsii hyvillä mielin herkullisia suklaita, joiden valmistamiseen on käytetty orjatyövoimaa.

Vuonna 2003 Teun van de Keuken päätti aloittaa taistelun suklaaplantaasien lapsiorjuutta vastaan, ja vuonna 2005 Hollannissa syntyi ensimmäinen eettistä alkuperää oleva Tony’s Chocolonely -patukka. Ensimmäisessä erässä patukoita tehtiin 5000 kpl ja ne myytiin hetkessä loppuun. Lisää oli saatava.

Vuosi vuodelta bisnes on laajentunut, suklaantuottajien palkat Afrikassa ovat nousseet ja nykyään, vaikka suklaata valmistetaan suuria määriä, jokaisen Tony’s Chocolonelyn suklaaseen käytetyn suklaapavun alkuperä tiedetään tarkasti.

Tony’s Chocolonelyn tavoite ei ole vaatimaton. Heidän tavoitteenaan on tehdä suklaantuotannosta kokonaan orjatyöstä vapaata. Täydellisessä maailmassa tuo onnistuisi. Tämän päivän voittoa tavoittelevassa maailmassa tuo kuulostaa utopialta. Toivoa kuitenkin sopii, että tavoitteeseen vielä joskus päästään. Tärkeää on myös muistaa, että jokainen meistä voi tehdä tuon onnistumisessa oman osansa.

En muista milloin tai missä maistoin Tony’s Chocolonelyn caramel-sea salt -suklaata ensimmäisen kerran (luulen, että se oli New Yorkissa), mutta sen muistan, milloin aloitin patukoiden hamstraamisen. Se tapahtui tasan vuosi sitten, kun olin työmatkalla Amsterdamissa.

Piipahdin heti reissun ensimmäisenä päivänä hotellini vieressä olevassa ruokakaupassa, ja nappasin tutulta näyttävän oranssin patukan mukaani. Seuraavana päivänä hain toisen patukan, kolmentena päivänä ostin suklaata kerralla ison levyn. Jatkoin tätä koko reissun ajan, ja vielä viimeisenä päivänä kävin ostamassa muutaman levyn ja pari patukkaa kotiin tuliaisiksi.

Amsterdamin reissun jälkeen olen bongaillut suklaalemppariani vaikka mistä. Olen ostanut sitä mm. Tukholmasta Fotografiskasta ja tänä syksynä bongasin Tony’s Chocolonelyä myös Helsingistä, Kruununhaan Anton&Antonista. Mikä onnen päivä! Ostin kaikki oranssit levyt mitä kaupassa oli. (Muitakin makuja siis on olemassa, mutta tuo oranssiin paperiin kääritty caramel-sea salt on lempparini.)

Viimeisimmän Tony’s bongauksen tein viikonloppuna Kööpenhaminassa. Ostin patukan ja levyn caramel-sea salt-suklaata HAY upeasta designbutiikista. On hienoa että eettinen suklaa profiloituu laadukkaaksi tuotteeksi, jota saa myös vähän spesiaalimmista paikoista.

Tämän lisäksi Tony’sin alkulähteillä Amsterdamissa oli mahtava nähdä, että Tony’s Chocolonelyn suklaata oli saatavilla lähes jokaisessa kioskissa, josta nappasin jotain mukaan ohikulkiessani. Ihan parasta, että eettisyys alkaa olla jossain jo arkipäivää.

Loppuun vielä hyvä uutinen kaikille Teille, jotka pidätte suklaasta ja haluatte herkutella vähän eettisemmin. Tony’s Chocolonely on tänä syksynä rantautunut Suomeen vähän isommin. Tony’sin suklaata on nyt (1.10. alkaen) saatavilla suurimmista K-ryhmän kaupoista ympäri Suomen sekä Ruohonjuuren myymälöistä.

Eettisiin herkuttelemisiin!

Näöntarkastuksessa

tunnetila: tyytyväisyys

*Yhteistyössä Silmäasema*

Kävin pari viikkoa sitten Bulevardin Silmäasemalla näöntarkastuksessa. Näköni tarkastettiin edellisen kerran keväällä 2014, eli yli neljä vuotta sitten. Oli siis jo korkea aika käydä kartoittamassa muuttunut tilanne, ja tutkimassa optikon avustuksella missä tällä hetkellä mennään.

Sain neljä vuotta sitten silmälasit, joilla korjattiin pientä hajataittoa. Hajataiton korjaaminen vähentää silmien väsymistä, ja aluksi käytinkin lasejani lähinnä iltaisin sängyssä lukiessani. Sittemmin olen todennut keski-iän lähestymisen näkyvän ensimmäisenä silmissä, ja huomaan hapuilevani silmälasejani jatkuvasti, mm. tekstiviestejä lukiessani.

Lähinäön huonontuminen ja sen tarkastaminen jännittikin minua näöntarkastuksessa eniten. Ja näin se sujui.

Optikko: ”Seuraavaksi tarkistetaan lähinäkö. Kerro mitä rivejä näet tästä paperista lukea.”

Minä: ”Katsotaanpa… Juu, näen kyllä lukea nämä kaikki ihan hyvin.”

Optikko: ”Hetkinen hetkinen.. Laita se paperi lähelle, älä vie sitä noin kauas.”

Minä: ”Ai tähän vai, siis oikeasti näin lähelle? Apua, nyt näen selvästi vain tämän jättikokoisin kirjaimin kirjoitetun ylimmän tekstin! Kaikki muu on mössöä!”

Ja niinhän siinä sitten kävi, että uusissa laseissani on plussaa vaikka kuinka. Eikä siinä vielä kaikki. Pistettiin nimittäin kerralla kaikki uusiksi ja tilattiin minulle moniteholasit!

Olimme ensin tilaamassa akuuteimman tarpeeni mukaiset lähilasit, mutta sitten optikko kysyi mitä mieltä olisin moniteholaseista. Moniteholaseista! Jestas sentään, ei tässä sentään niiiiiiin vanhoja olla! ”Niitähän on niin vaikea käyttääkin. Ja tulee huono olo kun joutuu vilkuilemaan ylös ja alas.”

Juuri tätä ikäkysymystä ja vaikeakäyttöisyyden myyttiä kumotakseen optikkoni moniteholaseja minulle ehdottikin. Moniteholasit saadaan usein vähän varttuneemmalla iällä, ja silloin niiden käyttöön ottaminen on vähän haasteellisempaa.

Jos moniteholasit ottaa jo nuorempana, silloin, kun voimakkuusero kauko- ja lähinäön välillä ei ole vielä niin suuri kuin mahdollisesti jossain vaiheessa myöhemmin, niiden käyttämiseen on huomattavasti helpompi tottua.

Voin käyttää moniteholasejani pelkästään lähilaseina, mutta halutessani voin käyttää laseja myös jatkuvasti. Esimerkiksi työskentelyyn avokonttorissa nuo ovat kuulema oivalliset. Samoilla laseilla näkee omalle näytölle, mutta niillä voi katsoa myös huoneen toisessa päässä istuvaa työkaveria.

Lukulasit täytyy ottaa aina pois päästä kun piipahtaa jossain työpistelltään. Moniteholaseilla pärjää koko ajan. Kuulostaa kätevältä!

Monitehojen lisäksi linsseihini laitettiin Blue Control -pinnoite. Pinnoite suojaa silmiä digitaalisilta näytöiltä heijastuvalta valolta ja sen haitoilta.

Olen 100% varma, että iän lisäksi yksi syy huonontuneeseen lähinäkööni on puhelimen tuijotus. Puhelinta ei esimerkiksi kannattaisi missään nimessä selailla viimeisenä ennen nukkumaanmenoa, sillä näytön sininen valo haittaa yöunta. Puhelin on kuitenkin viimeinen asia, mitä katson joka ilta ennen nukahtamistani. Vähintään sen verran, että laitan puhelimesta herätyksen päälle.

Ehkäpä yöuneni eivät häiriinny jatkossa niin paljon kuin ennen, kun tulevaisuudessa katson puhelimen näyttöä Blue Control -pinnoitteen läpi.

Linssien valmistukseen meni pari viikkoa, ja viime viikonloppuna kävin hakemassa uudet silmälasini Silmäasemalta. Voi että nuo valitsemani ekologiset MonkeyGlasses -kehykset on hienot!

Optikkoni kehoitti käyttämään uusia laseja päivittäin, mutta ei hirvittävän pitkiä aikoja kerrallaan. Etenkin moniteholasien kanssa harjoittelussa voi mennä kuulema aikaa parisen viikkoa.

Testailin viikonlopun aikana lasejani innokkaana, mutta ihan vielä en ole sinut niiden kanssa. Etenkin läppärillä työskentely on uudet lasit päässä vielä hyvin hankalaa. Näyttö ja näppäimistö ikään kuin vääntyvät ja vääristyvät reunoilta heti kun en katso suoraan eteen. Tekstin kirjoittaminen läppärillä onnistuu kyllä, mutta kuvien käsittely on toistaiseksi mahdotonta tehdä lasit päässä.

Tekstareiden lukeminen ja kauas katsominen taas on ollut helppoa heti ensi hetkestä. Ehkä läppärini näyttö on juuri sellaisella etäisyydellä, etten tarvitse sen kanssa työskentelyyn laseja. Tai ehkä se on vain tottumiskysymys, ja tuo vääristymä poistuu laseihin totuttaessa…

Mutta voi vitsit että nämä uudet pokat on hienot! Jännittyneenä odotan kuinka nopeasti totun laseihin uusilla voimakkuuksilla, haluaisin nimittäin käyttää näitä koko ajan!

Onko Teille jo ehdoteltu moniteholasien hankintaa? Jos Teillä on jo monitehot, niin totuitteko niihin nopeasti?

Kierrätetty päästä varpaisiin

tunnetila: ihastus

*yhteistyössä Zadaa*

Tunnetilan edullisen muodin muotiviikko päättyy kierrätysmuotiin! Kierrätysmuoti on ekologista, siinä säästää rutkasti rahaa, ja parhaimmillaan se voi tuoda niin huikeita onnistumisen tunteita tehdyistä löydöistä, että se tekee hyvää myös mielelle.

Pääsin pari viikkoa sitten second hand -shoppailemaan sydämeni kyllyydestä! Tiedän, etten tänä vuonna saa ostaa mitään, mutta tästä yhteistyöstä en halunnut kieltäytyä. Sain nimittäin huikean haasteen Zadaalta.

Suosikkikirppissovellukseni Zadaa haastoi minut kokeilemaan, löydänkö heidän valikoimastaan itselleni asun, johon voin pukeutua päästä varpaisiin.

silkkimekko Custommade*, korvikset Arena*, laukku Marimekko*, espadrillot Kenzo* / kaikki second hand / saatu Zadaa

Rakastan tuollaisia haasteita, joten kirjauduin pitkästä aikaa sisään Zadaan appiin ja aloin selaamaan tarjontaa. Arvatkaa mitä tapahtui? Selasin Zadaan vaate- ja asustetarjontaa yli viisi tuntia putkeen! Niin kauan, että sain jäätävän päänsäryn. Olin niin innoissani siitä tiedosta, että saan kerrankin tehdä ostoksia (toisten rahoilla!), etten voinut lopettaa applikaation selaamista.

Zadaa on lanseerattu tämän vuoden puolella Tanskassa ja Saksassa, eli yhdellä (suomalaisella, jee, niin ylpeä Zadaan tiimistä!!!) applikaatiolla pääsee shoppailemaan suomalaisten, tanskalaisten ja saksalaisten Zadaan käyttäjien butiikeista.

Ostettujen tuotteiden lähettäminen tapahtuu hinnaltaan yhtenäisellä Zadaa-paketilla. Suomen sisäinen Zadaa-paketti maksaa 4€ (painoi paketti mitä tahansa), Tanskasta ja Saksasta postikulut on 8€. Todella kohtuullinen hinta, joka oikeasti innostaa tekemään hankintoja myös kansainvälisestä tarjonnasta.

Viiden tunnin selailun jälkeen totesin, että onpa tanskalaisilla hyvä maku! Tallensin kaikki löytämäni kivat jutut omaan profiiliini muistiin. Muistiin päätyneistä tuotteista noin 80% oli Tanskasta.

Selailun jälkeen karsin tuotteet Zadaan antamaan budjettiin sopivaksi, ja mietin millaisen asun saisin suosikkituotteistani koottua. Näissä kuvissa näkyy shoppailujeni saldo. Tykkään kaikista löydöistäni ihan älyttömästi!

Mitä sitten löysin? Käyttämättömät Kenzon nahkaiset espadrillot (juuri ne samat, joita olen käynyt jo kaksi kesää sovittelemassa Stockalla, mutten ole raaskinut ostaa), paksua silkkiä olevan, superlaadukkaan tanskalaisen Custommaden mekon, priimakuntoisen Marimekon nahkalaukun ja tanskalaisen Arenan kullatut (hopeiset) korvikset. En voi vieläkään uskoa onneani!

Tämä ei muuten ole edes ensimmäinen kerta, kun olen tehnyt Zadaasta huikeita merkkivaatelöytöjä. Esimerkiksi tästä postauksesta näette, mitä kaikkea muuta olen Zadaasta ostanut. Mukana on mm. Guccin korvikset ja Celinén laukku.

Jos mielitte uusia syysvaatteita, muttette halua ostaa uutta, niin kurkatkaapa Zadaan valikoimia. Ensimmäistä kertaa Zadaasta ostoksia tehdessä kannattaa käyttää koodia NV2749. Koodilla saatte nimittäin ensimmäisestä ostoksestanne 5€ alennusta!

Lue vielä vanhasta postauksestani kuinka Zadaa toimii. Sen jälkeen olet valmis ostoksille! Onnea löytöjen tekemiseen!

Lataa Zadaa
App Store ja Google Play

Kuvat: Anna-Maria / Secret Wardrobe

Salaisuus vyötäröllä

tunnetila: tyytyväisyys

Tunnetilan edullisemman muodin muotiviikkoon sopii myös vinkki, jossa ei osteta mitään uutta. Tämä vinkki toteutetaan yhdessä joko ompelijan kanssa, tai tehdään itse, jos osaamista riittää.

Moni ottaa kesän aikana elämän aika rennosti. Salikortti saatetaan laittaa loman ajaksi tauolle, ja jumpat vaihdetaan jätskiin ja kaupungilla rentoon kuljeskeluun tai terassihetkeen ystävien kanssa.

Väljiin lökähousuihin ja liehuviin, hiostamattomiin mekkoihin pukeutuminen muutaman kuukauden ajan, saattaa johtaa pienimuotoisen kesäpömppön muodostumiseen. Muutama lisäkilo kertyy kroppaan yllättävän helposti, kun löysät kesävaatteet ei kiristä, ja herkkuja uppoaa nassuun päivittäin.

kevytuntsikka Uniqlo, paitapusero Andiata, farkut J.A.P., laukku Coccinelle, tennarit Pomar*

Syksyn saapuessa löysät kesähousut pakataan talviteloille, ja esille otetaan farkut tai muut paksummat housut. Siis ne samat housut, jotka olivat vielä viime talvena ja keväänä ihan sopivat, mutta jotka eivät jostain kumman syystä mahdu nyt päälle.

Tilanne ”kesäkilot” on minulle hyvin tuttu. Vielä muutama vuosi sitten ratkaisin dilemman joko laihduttamalla muutaman kilon, jotta housut mahtuivat taas päälle, tai ostamalla uudet housut. Tänä vuonna suoritan ostamattomuushaastetta, enkä saa ostaa itselleni mitään uutta.

Juuri nyt en myöskään jaksa laihduttaa (syksy, pimeät illat, suklaa ja punaviini, mmmm…), joten ratkaisun oli löydyttävä muualta. Ja kas, keksin ongelmaan mielestäni niin hyvän ratkaisun, että haluan jakaa vinkkini myös Teille.

Kaksi sanaa: levitetty vyötärönauha. Vein kolmet vyötäröltä kiristävät farkut luotto-ompelimooni Kupla Vintageen ja kerroin ongelmastani. Kysyin, onnistuisiko housujen vyötäröä hieman levittää joustavalla kiilalla. ”Totta kai onnistuu!”

Meni muutama päivä ja hain ompelijalta takaisin pinon farkkuja, joiden napit sujahtivat kiinni kuin vanhoina hyvinä aikoina! Maksoin muistaakseni hommasta 15€/housu, eli sain 45€:lla kolmet housut käyttööni.

Olen lopputulokseen hurjan tyytyväinen! Aina ei tarvitse ostaa uutta, vaan vaihoista vaatteista saa käyttökelpoisia hyvinkin pienellä fiksaamisella. Nyt voi syksy tulla!

Kuvat: Anna-Maria / Secret Wardrobe