Browsing Category

järkevä kuluttaja

Helppoa vastuullista ostamista – Weecos

tunnetila: tykkäys

*yhteistyössä Weecos*

On taas se aika vuodesta, kun verkkokauppojen ”ale ale ale” -viestit tukkivat sähköpostin. Se aika, jolloin roimat alennusprosentit vilkkuvat silmissä ja saavat pään vähän sekaisin. ”En mä tota välttämättä tarvitsisi, mutta kun on niin halpa…” Ja parin viikon päästä sitä sitten ihmettelee, että mitähän mä oikein ajattelin, kun tämän tilasin..

On kuitenkin yksi paikka, mistä voi ostaa oikeastaan mitä vain, eikä ostoksista tarvitse tuntea huonoa omatuntoa. Tämä kauppapaikka on Weecos.

Vuonna 2013 avattu kotimainen Weecos on jo kuuden vuoden ajan kerännyt yhteen verkkokauppapaikkaan lähes 300 (!) vastuullista design-merkkiä Suomesta ja maailmalta.

Weecosin kantavana ajatuksena on yhdistää vastuulliset merkit tiedostavien ihmisten kanssa, ja auttaa ihmisiä tekemään arvojensa mukaisia sekä kestävää kehitystä edistäviä valintoja helposti.

Weecos julkaisi tänä keväänä, yhtenä maailman ensimmäisistä kauppapaikoista, omat vastuullisuusleimansa. Weecosin leimojen avulla pystyt käymään tuotteita läpi juuri haluamastasi vastuullisuusnäkökulmasta, eli löydät kauppapaikan valikoimasta esimerkiksi Suomessa valmistetut, muovittomat, vegaaniset, tai vaikkapa käsintehdyt tuotteet.

Leimat myös kertovat, tarjotaanko vaatteelle korjauspalvelua (tietyt brändit tarjoavat tuotteille korjausmahdollisuuden, ihan parasta!!) tai onko ne tehty kierrätysmateriaaleista.

Vaikka tuotteiden materiaalit ja alkuperä kiinnostavat minua kovasti, myönnän, etten silti jaksa aina nähdä vaivaa taustojen selvitystyön tekemiseen. Onkin todella arvokasta, että tuo työ on tehty puolestani, ja samalla ostokokemustani on helpotettu valtavasti. Vastuullinen shoppailu on sitä parasta shoppailua!

Ja samalla, kun löytää Weecosin valikoimasta itselleen jotain oikein ihanaa, tulee työllistäneeksi esimerkiksi suomalaisen suunnittelijan, pienen ompelimon, luomutilallisen lampaiden kasvattajan, ja vaikkapa pienessä nyrkkipajassa unelmaansa elävän, lankojen värjääjän. Mikä sen ihanampi ajatus, kuin tuoda työtä Suomeen ja pitää yllä arvokasta käsityöläisperinnettämme!

korvikset ”Säde” butonidesign*, paitamekko ”Kukka” Lille Clothing*, laukku Coccinelle, sandaalit Ancient Greek/second hand

Pääsin yhteistyön merkeissä valitsemaan Weecosin valikoimista itselleni muutaman lempparijutun. Koska olen niin hirmuisen huono ostamaan kesävaatteita, päätin, että nyt haastan itseni enkä poistu verkkopaikasta, ennen kuin olen löytänyt itselleni jotain kivaa ja kesäistä.

Ja arvatkaa, kun olin selannut läpi lempibrändieni tarjonnan, ja klikkaillut kaiken haluamani ostoskoriin, ostoskorin saldo oli reilusti yli kolme tonnia! Ja siis kaikki ostoskoriin päätyneet jutut olivat kesämekkoja, keveitä puseroita tai pellavahousuja. Hurraa!

Pitkällisen karsinnan jälkeen lopulliseksi kesän suosikkiasukseni valikoitui Lille Clothingin valkoinen pellavapaitamekko ja butonidesignin korvikset. Molemmat ovat osoittautuneet aivan nappivalinnoiksi. Rakastan molempia!

Paitamekko on valmistettu Virossa, joten sillä on mm. lähituotanto, tuotanto-olot varmistettu, sekä sertifioidut materiaalit -vastuullisuusleimat. Korviksilla taas on leimoina mm. käsintehty, valmistettu Suomessa ja muoviton. Ai että miten nämä leimat ilahduttavatkin minua!

Jos Weecos ei ole vielä Teille kauppapaikkana tuttu, niin kerrataanpa vielä miten se toimii. Weecos on siis kauppapaikka-alusta, ei oma verkkokauppansa. Jokainen merkki ylläpitää itse omaa kauppaansa kauppapaikassa ja lähettää tilaukset itse asiakkaalle. Osto Weecosista on siis osto suoraan merkiltä itseltään.

Voit ostaa tuotteita samanaikaisesti eri merkeiltä ja eri maista. Oston jälkeen tilaus ja maksu hajautetaan merkkien kesken ja merkit lähettävät tuotteet asiakkaille omista varastoistaan. Jokaisesta ostoksesta Weecos ottaa 20 % provision, ja loput liikevaihdosta hajautetaan tuotteet myyneelle merkille tai merkeille.

Kun siis tilasin yhdellä kertaa Lillen pellavamekon ja butonin korvikset, sain kaksi eri pakettia, toisen Lilleltä, toisen Butonilta. Eli ihan kuin tavallisesta verkkokaupasta ostaisi, sen kun vain klikkailee menemään. Käytännön asiat hoidetaan sitten Weecosin puolesta.

Ja hei muuten. Jos kaipaatte näin alennusmyyntien aikaan niitä ale-löytöjä, niin Weecosilla on myös Ale-osasto erikseen… Ehkä ostin, ehkä en…

Kuvat: Anna-Maria / Secret Wardrobe

Päivä, jolloin ei olekaan pakko tehdä mitään

tunnetila: pohdiskelu

Olen kirjoittanut blogipostauksia Tunnetilaan viimeiset 11 vuotta keskimäärin 4-6kpl/vko. Minulta on kaikki nämä vuodet kyselty, miten ehdin työn ja kaikkien muiden harrastusten lisäksi postata niin usein.

Olen aina vain todennut, että kun jostain oikein kovasti tykkää, niin sitä ehtii kyllä. En ole juurikaan kyseenalaistanut ajankäyttöäni enkä miettinyt, mistä tuo blogin kanssa vietetty aika on poissa.

Tämän kevään aikana, kun olen selkäongelmien vuoksi pyrkinyt minimoimaan koneella istumisen määrän vapaa-ajallani lähes minimiin, ymmärrän, että tuo blogin parissa vietetty aika on ollut poissa omasta hyvinvoinnistani.

Tykkään kirjoittamisesta, uusiin juttuihin tutustumisesta ja uutuuksien testailusta, ja näiden teemojen kautta olen saanut blogista elämääni paljon hyvinvointia, energiaa ja inspiraatiota. Siksi olen jaksanutkin tuottaa tekstiä niin paljon ja usein.

Mutta arvatkaapa mitä sellaista olen tämän kevään aikana saanut, kun olen istunut vähemmän blogini parissa, mitä en ole jostain syystä osannut edes kaivata? Olen saanut viikkoon vapaapaivän, sunnuntain.

silkkitoppi Mary Kate & Ashley Olsen x BikBok, silkkihame Grana, kassi MCM (second hand/Zadaa), sandaalit H&M Premium

Sunnuntain, joka voi alkaa hitaasti laiskotellen. Sunnuntain, jolloin ei ole pakko tehdä mitään. Sunnuntain, jolloin voin tavata ihmisiä. Sunnuntain, jolloin ehdin käydä lenkillä mieheni kanssa. Sunnuntain, jolloin on aikaa kokkailla vähän työläämpiä ruokia. Sunnuntain, jolloin ehtii käydä salilla tekemässä viikon pisimmän treenin, ja sen jälkeen vielä nautiskella höyrysaunan lämmöstä rauhassa.

Olen saanut takaisin vapaapäivän, jonka aikana ehtii kerätä voimia tulevaan viikkoon.

Noin kymmenen vuoden ajan sunnuntai on ollut minulle ”blogityöpäivä”. Kalenterissani on lukenut sunnuntain kohdalla ”bloggaamista vähintään 8h”, ja lähes viikottain ylitin reilusti tuon tavoitteeksi laittamani minimituntimäärän.

Sunnuntaisin kuvasin blogiini esim. kosmetiikkaa. Valitsin ja käsittelin viikon varrella napsimiani kuvia. Ideoin uusia postauksia, laadin postausrunkoja valmiiksi seuraavalle viikolle ja kirjoitin postauksia valmiiksi.

Istuin koneella sunnuntaisin usein 10-12h. Ei ihme, että olin aina poikki maanantaiaamuna varsinaisen työviikon vasta alkaessa.

Blogini on ollut minulle kaikki nämä vuodet harrastus. Vertasin vuosikausia julkaisutahtiani kuitenkin heihin, jotka kirjoittavat blogia työkseen. ”Miten noilta tulee uusi postaus joka päivä? Miksi en itse pysty siihen? Pakko lisätä sunnuntaihin vielä muutama tunti lisää bloggausaikaa.” Vitsit miten totaalisen typerää!




Viime aikoina olen kirjoittanut blogiini noin postauksen viikossa. Tunnen löyhästä postaustahdistani koko ajan valtavan huonoa omatuntoa. Näen jopa unia siitä, että vaikka olen ihan poikki työpäivän jälkeen, alan hädissäni kirjoittaa blogiin postausta ihan älyttömistä aiheista. ”Pakko nyt kirjoittaa jotain. PAKKO!”

Mitenkähän sitä saisi itselleen taottua päähän sen, että tämä blogi on ihan ikiomani, eikä kukaan muu kuin minä päätä, milloin minun täytyy julkaista täällä yhtään mitään?!

Paitsi että nyt taitaa olla vähän pakko julkistaa festarikassiarvonnan voittaja. Olen nimittäin pitänyt Teitä jännityksessä ihan liian kauan. Eli Vallilan upean Sideways-festarikassin saa omakseen kommentoija nimimerkillä Sanna. Onneksi olkoon Sanna! Sinulle on laitettu sähköpostia.

Kiitos kaikille kisaan osallistujille! Oli ihana huomata, että vaikka postaustahtini on harventunut, Teitä on siellä taustajoukoissa edelleen mukavasti. Kiitos, olette ihania!

Kuvat: Anna-Maria / Secret Wardrobe

Miten sulla on varaa? – Sananen rahankäytöstä

tunnetila: pohdiskelu

Törmäsin kuluneella viikolla tuttavaani, joka seuraa minua somessa. Hän oli lukenut edellisen postaukseni ja kauhisteli pieleen mennyttä luksusyötämme Kämpissä. Hän ihmetteli myös, miten minulla on varaa yöpyä hotellissa tämän tästä. ”Ei mulla olisi IKINÄ varaa!”

Aloimme vertailla kuukausittaisia kulujamme, ja pian totesimme, että kysymys on ainoastaan siitä, miten rahankäyttönsä priorisoi. Siitä, mikä on itselle tärkeää.

Tässä siis muutama juttu, jotka tulivat kulutustottumuksista keskustellessamme esiin. Mm. näiden asioiden avulla pidän kuukausittaiset kuluni minimissä, ja mahdollistan itselleni arjen pienet ylelliset hetket.

takki MyHaily’s*, pusero Marimekko, housut J.A.P, korvikset Lillan Helsinki*, laukku Marc Jacobs, tennarit Pomar*

En tilaa kotiin lehtiä, sillä en ehdi koskaan lukea niitä. Ei tilaa edes Hesaria tai sen maksullista verkkolehteä. Puhelimesani on ilmainen Ylen Uutisvahti -appi, joka kertoo minulle päivän tärkeimmät uutiset. Voin myös halutessani valita Uutisvahdista vain uutiset, jotka aiheiltaan kiinnostavat minua. Uutisvahdin lisäksi moni muu media (myös Hesari) tarjoaa ilmaista uutistarjontaa.

En käytä maksukanavia. En ole koskaan katsonut esimerkiksi Netflixiä tai HBO:ta. Ehdin katsoa niin vähän televisiota, että koen turhaksi kaikki ylimääräiset kuukausimaksut, vaikka ne olisivat pieniäkin. Tämä tyytyväinen veronmaksaja kääntyy tässäkin Ylen puoleen, ja kehaisee Yle Areenan valtavaa ohjelmatarjontaa.

Minulla ei ole Spotifyta (tai Deezeriä). Kuuntelen musiikkia pääosin radiosta tai YouTubesta, enkä ole kokenut tarpeelliseksi hankkia maksullisia musiikkipalveluita. Onhan se tietysti kätevää, että voi kuunnella musiikkia ilman mainoksia ja juuri niitä biisejä mitä haluaa, mutta toistaiseksi olen pärjännyt hyvin ilmankin.

En osta mitään osamaksulla. Jos tarvitsen esimerkiksi uuden puhelimen tai pesukoneen, ostan sellaisen, mihin minulla on sillä hetkellä varaa. Minulla ei ole maksettavana kuukausieriä elektroniikka tms. hankinnoista. (Toki tuo ei ole aina mahdollista jos tilillä ei ole yhtään puskuria, mutta pyrin laittamaan joka kuukausi sivuun sen verran rahaa, että minulla on aina jemmassa jonkin verran ns. pahan päivän varalle.)

Jos ostan esim. vaatteita verkkokaupasta, maksan ostoksen heti. Jos minulla ei ole varaa sillä hetkellä ostaa mitään, en osta. Jos taas ostan jotain isompaa (esim. matkat) Visalla, maksan laskun pois heti kun se on mahdollista. En halua maksaa yhtään turhia korkoja.

Etsin tarjouksia. En edes muista, koska olisin viimeksi yöpynyt hotellissa normaalihinnalla. Tuokin epäonninen Kämpin yö oli ostettu jo viime joulukuussa, kun bongasin joulutarjouksen Kämpin sivuilta.

Tuttavani laski yhteen hänelle kuukausittain tulevat laskut. Sillä summalla hän asuisi oikein mukavasti ainakin yhden yön kuukaudessa hotellissa.

Hän kuitenkin totesi, että hänelle hotelliyötä tärkeämpää on omat soittolistat, Netflix-marathonit ja tiettynä päivänä kotiin tupsahtava lehti. Ymmärrän häntä oikein hyvin! Mutta se, että hotelliyöpyminen ei olisi hänelle IKINÄ mahdollista, ei pidä paikkaansa.

Jokainen käyttäköön rahansa siten, miten parhaaksi näkee. Kunhan niistä saisi joka kuukausi lohkaistua edes pienen osan asioihin, jotka tuottavat itselle iloa!

Mihin asioihin Te panostatte arjessa ja missä asioissa säästätte?

Kuvat: Vilma

24h viihdekeskuksessa

tunnetila: hauskuus

Äitini soitti minulle viime viikolla. ”Mitä teet viikonloppuna? Kaverini on tulossa autolla Vantaalle lauantaina. Mitä jos hyppään kyytiin seuraksi, ehditkö nähdä?” Olin ajatellut viettää kotiviikonlopun, mutta hetken juteltuamme äitini varasi huoneen Sokos Hotel Flamingosta, ja päätimme viettää 24h Vantaan viihdekeskuksessa.

Suunnittelin muutaman tunnin shoppailua Jumbossa, sen jälkeen kylpylää tai jotain hoitoa Flamingo Day Spassa, illallista jossain kompleksin useista ravintoloista ja leffailtaa juuri ensi-iltansa saaneen Aladdin seurassa. Arvatkaapa miten kävi?

neule InWear, nahkahousut Malene Birger, laukku Marc Jacobs, kengät Pomar*

Shoppailimme lauantaina yli 7 tuntia (kahdeksaan asti illalla) ja sen jälkeen suunnistimme take away-ruoan kanssa hotellihuoneeseen ja kaaduimme sänkyyn kaikkemme antaneina. Yli seitsemän tunnin käveleminen ympäri kauppakeskusta ja vaatteiden sovittelu on kyllä urheilusuoritus sinänsä!

Koko reissun ajan oli ihan sellainen olo kuin olisimme olleet laivalla. Emme poistuneet hotelli-kauppakeskuskompleksista koko vuorokauden aikana, ja tuolla olisi pärjännyt hyvin vielä toisen kokonaisen päivän. Niin paljon kaikkea kivaa jäi vielä näkemättä, tekemättä ja kokematta.

Vietin toissa viikonlopun Tampereella, nyt olin lauantaista sunnuntaihin Vantaalla. Tällä viikolla saan ystäväni Helsinkiin torstaista sunnuntaihin, ja myös hänen kanssaan yövymme yhden yön hotellissa täällä Helsingissä. Jestas miten aktiivista lähimatkailua tässä tuleekaan harrastettua!

Mutta sitä seuraavat kaksi viikonloppua aion pysyä kotona, enkä reissaa minnekään ennen juhannusta!

Kuvat minusta otti äitini

Ostokokemusta vailla

tunnetila: haaveilu

Haluaisin ostoksille. Haluaisin ostaa itselleni uudet housut ja monta uutta puseroa kevääksi. Voi miten haluaisinkin!

Ihan välttämätöntä tarvetta uusille vaatteille minulla ei vieläkään ole, vaikka olin koko viime vuoden ostolakossa, mutta haluaisin silti vaatekaappiini uusia juttuja, jotka tekisivät pukeutumisestani helpompaa ja mukavampaa.

Kaapistani löytyy edelleen ne samat vanhat vaatteet, joita olen käyttänyt jo monta vuotta putkeen vailla vaihtelua. Lempparihousuni repesivät haaroista jo viime syksynä, mutta paikkasin ne ja käytän niitä edelleen viikottain. Nuo housut on minulla jalassa tänäänkin.

Olen toki tehnyt tänä vuonna muutaman vaate- tai asusteostoksen, mutta niistä 80% olen ostanut Zadaasta käytettynä, ja loput 20% verkkokauppa Granasta. On jo toukokuu, enkä ole kertaakaan ostanut mitään vaateliikkeestä.

Olen saanut ostaa ihan mitä haluan jo yli 4kk, mutten ole juurikaan koko tuona aikana kierrellyt kaupoissa. En ole sovitellut vaatteita. En ole myöskään kokenut sitä kutkuttavaa tunnetta, kun sovituskopissa päätän, että ”tämän minä haluan”, ja marssin kassalle tyytyväisenä löytööni.

Kaipaan myös sitä hetkeä, kun saan kassalla käteeni uuden vaatteen sisältävän paperikassin, ja lähden innoissani kassi kädessä kotia kohti. Kotona haluan heti sovitella ostostani ja mallailla minkä vanhan vaatteen kanssa uusi hankinta sopii kaikista parhaiten.

Voi että minulla on ikävä kivijalkaliikkeessä tai tavaratalossa tehtyä ostokokemusta! Ehtisinköhän tulevana viikonloppuna vähän kaupungille? Olisi niin ihana käydä ostoksilla!

Toki olisi ihana päästä myös La Herraduraan, jossa asustelimme viime toukokuun, ja jossa otin tasan vuosi sitten 7.5.2018 itsestäni tämän kuvan itselaukaisimella. Mutta jos nyt kuitenkin yrittäisin päästä viikonloppuna edes sinne ostoksille ihan täällä Helsingissä. Siitä olisi hyvä aloittaa!