Browsing Category

kotimaista

Korukivi lähelle sydäntä – vanha sormus uuteen loistoon

tunnetila: onni

*kaupallisessa yhteistyössä Tarinakoru*

Tänään on vihdoin se päivä, kun pääsen esittelemään Teille millaisen uniikin korun Tarinakorun Tarja Rantala äitini vanhasta rikkinäisestä sormuksesta taikoi. Koru on ollut valmis jo tovin, mutta halusin ensin näyttää korun vanhemmilleni, ja sitten vasta esitellä sen muille.

Koru oli minulla mukana kun kävin toissa viikolla tapaamassa perhettäni. Äitini alkoi hetken korua ihasteltuaan muistella sormuksen ostohetkeä ja siskoni kertoi muistavansa tuon sormuksen lapsuudestaan. Isäni, joka sormuksen äidilleni osti, ei taas muistanut sormusta lainkaan. Hän totesi ostelleensa äidilleni ihastuksen alkuhuumassa niin paljon kaikkea, ettei kuulema voinut muistaa yhtä tiettyä sormusta. Miehet!

Kuinka sormus sai uuden elämän?

Lähetin rikkinäisen sormuksen Tarjalle postitse. Kerroin, että toivoisin sormuksesta tehtävän riipuksen tai kaulakorun pitkällä ketjulla. Minulla on monia kauniita sormuksia, muttei yhtään todella rakasta kaulakorua. Tästä korusta tulisi nyt sellainen!

Korun saavuttua ateljeehen Tarja puhdisti sormuksen ja tutustui sormuksen materiaaleihin. Kävi ilmi, että sormuksen hopea oli pitoisuudeltaan 830, eli alempaa mitä nykyään käytetään (925). Jotenkin tuo hopean pitoisuus liikutti minua valtavasti.

Se kertoi kiinnostavaa ajankuvaa 70-luvun alun Suomesta ja maailman muuttumisesta. Aloin miettiä, miten nykyään monista edullisia asusteita ja koruja myyvistä ketjuliikkeistä saa aitoja hopeisia koruja (925 pitoisuudella) muutamilla euroilla, ja 70-luvulla edullisempaa hopeaa on myyty kultasepänliikkeessä.

Hopean pitoisuus vei minut myös ajatuksissa hetkeen, jolloin isäni oli säästänyt rahaa sormukseen. Jos sormuksen hopea olisi ollut laadukkaampaa ja sormus kalliimpi, niin se olisi kenties jäänyt kokonaan ostamatta.

Tarja piirsi käsin erilaisia suunnitelmia riipuksen muodosta ja koosta, ja minä annoin hänelle muutamia sanoja, joiden toivoin kuvaavan korua. Kevyt, siro, sievä, klassinen, ylellinen. Pitkä ketju, kivi lähellä sydäntä. 

Tiesin, ettei äitini vanhalla sormuksella ollut juuri muuta kuin tunnearvoa, mutta uskalsin silti lähettää sen Tarjalle ja kysyä saisiko hän pelastettua siitä edes jotain. Yllätys oli valtava ja todella mieluisa, kun Tarja kertoi saavansa uusiokäyttöön koko sormuksen!

Saisin toivomani pitkän ketjun, ja siihen sormuksessa käytetyn kiven. Kiven ympärille tehtäisiin pelkistetty hopeareunus. Tämän lisäksi ketjuun tulisi mukaan myös äitini sormus, jossa saatiin säilytettyä vanhat kaiverrukset mukana.

Olin valtavan innoissani Tarjan ideasta ja suunnitelmista. Oli myös kiva nähdä, miten suunnittelija käytti työssään vanhaa kunnon lyijykynää. Kaikki käsityö on näin 3D aikana mukavaa vaihtelua.

Viikko suunnittelusessiostamme Tarja lähetti minulle kuvia valmiista korusta. En ollut uskoa silmiäni! Äitini vanha sormus kivineen oli kiiltävä, kirkas ja kaunis, ja se istui pitkään kaulakoruun täydellisesti!

Tarjan ottamat kauniit kuvat korusta vaaleanpunaisten hentojen kukkien kanssa saivat ilon kyyneleet silmiini. En olisi prosessin alussa osannut edes kuvitella, miten kaunis lopputulos tulee olemaan. Eteenkään kun minulla ei ollut minkäänlaista mielikuvaa siitä, millaisen korun haluaisin. Onneksi annoin Tarjalle vapaat kädet!

Jos Teiltä löytyy korurasiasta tai lipaston nurkasta vanhoja koruja, joita ette jostain syystä enää käytä, suosittelen todella lämpimästi ottamaan Tarinakoruun yhteyttä. Oli niin kivaa miettiä yhdessä Tarjan kanssa korulle uutta elämää. Vanhoista koruista saa metallin sulattamalla tehtyä ihan mitä vaan! Tämä on kierrätystä, järkevää kuluttamista ja kotimaista käsityötä parhaimmillaan!

Postauksen toinen kuva minun ottamani, loput kuvat Tarinakoru

Parempaa ruokaa ja helppoja vinkkejä keittiöön

tunnetila: innostus

Poikkeuksellinen kevät ja valtavasti lisääntynyt kotona oleminen ovat tehneet kotiruokailullemme ihmeitä.

Pidin ennen ruoanlaittoa oikeastaan vain välttämättömänä pakkona, ja kokkailin lähes aina niitä samoja reseptejä, mitkä olin vuosien saatossa hyväksi havainnut. Pastat, uunilohi, tikkamasala, erilaiset wokit ja makaroonilaatikko. Tuota samaa ruokalistaa olen pyörittänyt varmasti jo vuosikymmenen.

Silloin tällöin innostuin testailemaan uusia reseptejä, mutta silloinkin koin erikoisempien ruoka-aineiden metsästämisen kaupassa enemmänkin työläänä kuin kivana seikkailuna.

Mutta nyt kun on kerrankin ollut kunnolla aikaa panostaa kokkailuun, niin voi vitsit miten paljon iloa olenkaan saanut näin korona-aikana keittiössä touhuamisesta!

Kerroin jo aikaisemmin ottavani osaa Hanna G:n järkkäämään #sunnuntaiserviisiin, ja Hannan kanssa kokkaillessa olen oppinut joka viikko jotain ihan uutta. Oivallukseni ovat saattaneet olla ihan pieniäkin juttuja, mutta jokainen oivallus on ilahduttanut minua hurjasti.

Kokkailuani on esimerkiksi helpottanut ihan älyttömästi Hannan vinkkaama ”risteilijä”, eli tyhjä kulho, jonka otan leikkuulaudan viereen. Kulhoon voi heittää kaikki kuoret, kannat tai muun biojätteeseen menevän silpun, mitä ruokia pilkkoessa syntyy. Aivan superyksinkertainen vinkki, jota en ole jostain syystä itse koskaan tajunnut. Kulhon avulla leikkuulauta ja sen ympäristö pysyvät koko ajan siistinä, ja kaiken ruokajätteen voi kipata ruoan valmistamisen jälkeen kerralla biojätteeseen.

Toinen superhelppo juttu, minkä myös Hannalta opin, oli teräskulhon laittaminen pakastimeen ennen kokkailun aloittamista. Jos haluat ruoanlaitossa käytettävien raaka-aineiden (esim. kalat) säilyvän mahdollisimman kylminä koko kokkailun ajan, niin kannattaa laittaa tyhjä teräskulho pakastimeen jäähtymään kokkailupäivän aamuna. Kun olet pilkkonut kalat haluamasi kokoisiksi paloiksi, otat teräskulhon pakastimesta ja lykkäät kalat kulhoon. Kalat pysyvät jäähdytetyssä kulhossa kylminä pidempään.

Niin ikää opin Hannalta myös, että pitsaa on helppo leikata saksilla, että tuore lohi voidaan paistaa suolassa tulikuumalla pannulla ilman rasvaa, ja sain myös muistutuksen siitä, että kananmunia ei kannattaisi säilyttää jääkaapissa. Lisäksi osaan nyt tehdä älyttömän hyvät haukiwallenbergpihvit, herkulliset ja rapsakat perunat uunissa, sekä mm. erilaisia ihania sooseja ja kastikkeita.

Maailman helpoimmat ja tosi hyvät soosit opin muuten tekemään jo viime syksynä, jolloin pääsin testaamaan Food Market Herkun Ruokakassia* (palvelu saatu blogin kautta).

Herkun Ruokakassikonsepti on todella toimiva. Valitset vain ruokakassiin tarjolla olevista annoksista haluamasi, kerrot henkilömäärän, teet tilauksen, ja lähetti kiikuttaa ruokakassit aineksineen ja resepteineen ovellesi toivomanasi ajankohtana. Ja sitten vain kokkaamaan!

Ruokakassin reseptit olivat todella maukkaita, mutta myös helppoja valmistaa. Raaka-aineet olivat tuoreita ja niitä oli mukana runsaasti.

Nuo edellä mainitsemani maailman helpoimmat soosit löytyivät siis Food Market Herkun reseptiikasta, ja ne ovat yksinkertaisuudessaan näin helppoja: Sriracha-jogurttikastike (2 hlöä): 1 dl ruokajogurttia (esim. turkkilainen tai kreikkalainen jogurtti), 1 rlk Sriracha-kastiketta, ripaus suolaa ja mustapippuria, ja Wasabijogurtti (2 hlöä): 1dl ruokajogurttia, 1 rkl Wasabi-tahnaa, suolaa.

Meillä on kyseisiä aineksia aina kaapissa, ja teen noita sooseja nykyään lähes joka viikko. Ne käyvät kastikkeiksi esim. burgereille, salaateille, paistetulle kalalle, tai vaikkapa levitteiksi saaristolaisleivälle. Maailman helpointa ja maukkainta!

Ihan jokaisena kotoilupäivänä en ole kuitenkaan jaksanut kokata. Vapuksi päätimme tilata kotiin jotain oikein hyvää, ja niinpä päädyimme tekemään tilauksen Ravintola Kuurnasta (ruoat kuvissa). Kuurnasta saa tänä poikkeuksellisena aikana superhyvän diilin, eli kolmen ruokalajin illallisen hintaan 30€/hlö (plus muutaman euron lisä tietyistä ruoista). Ruoka oli (kuten Kuurnassa aina) aivan älyttömän hyvää!

Ja opinpa muuten tässäkin tilauksessa erinomaisen niksin. Ruoan mukana oli lappu, jossa vinkattiin, että jos pääruoka on ehtinyt jäähtyä, niin se kannattaa lämmittää uunissa 180 asteessa 5-10min. Lämmitin ruokaamme 180 asteessa 8 minuuttia, ja se oli täydellistä!

Me emme omista mikroa, joten olen aina miettinyt ruoan lämmittämiselle optimaalista lämpötilaa ja aikaa. Ruoan sitkeäksi lämmittäminen tai haaleana syöminen harmittaa aina tosi paljon. Eli ruoka lämpimäksi Kuurnan keinoin, ja täydellistä tulee!

Mitenkäs Teillä on mennyt syömisten kanssa nyt poikkeusaikaan? Jaksatteko kokkailla vai alkaako jo keittiössä puuhastelu kyllästyttää? Entä tuleeko herkuteltua liikaa? Toivottavasti voitte hyvin, eikä keittiön tai muidenkaan huoneiden seinät tunnu kaatuvan päälle!

Tärkeälle korulle uusi elämä

tunnetila: ilo

*kaupallisessa yhteistyössä Tarinakoru*

Kaivelin teini-iässä usein äitini korurasiaa. Saatoin etsiä sieltä itselleni lainaan jotain kaunista, tai sitten vain kyselin tarinoita korujen taustalta. Erään kerran korurasiasta käteeni sattui hopeinen sormus, jonka iso violetti kivi kiinnitti huomioni. Äitini kertoi, että tuo sormus oli ensimmäinen lahja, minkä hän sai isältäni seurustelun alkuaikoina.

Vanhempani olivat pysähtyneet eräällä lukuisista iltakävelyistään kultasepänliikkeen eteen, ja äitini oli ihastellut ikkunassa esillä olevaa sormusta. Äitiini kovasti ihastunut isäni oli painanut sormuksen mieleensä, ja niinpä vähän ajan päästä äiti sai yllätyslahjaksi hopeasormuksen.

Saatoin kuvitella mielessäni ujon teini-ikäisen isäni, joka sydän pamppaillen marssi kultasepänliikkeeseen ostamaan juuri sitä oikeaa sormusta mielitietylleen. Ja sen hetken, kun isäni kaivoi jännittyneenä sormuksen taskustaan ja ojensi sen äidilleni. ”Mitä jos hän ei pidäkään siitä? Olikohan tämä edes se sormus, johon hän näyteikkunassa ihastui?” Sekä sen lämpimän läikähdyksen sydämessä, minkä äitini varmasti tunsi, kun hän näki saamansa lahjan. Voi tuota ihanaa nuorta lempeä!

Tarina vanhempieni seurustelun alkuajoilta oli minusta niin viehättävä, että kysyin äidiltä saisinko sormuksen itselleni muistoksi. Lupasin, että vaalisin sitä aarteenani. Äitiäni nauratti. Mikä aarre se nyt minulle olisi, eihän tuo hopeasormus ollut edes arvokas. Olin kuitenkin sitä mieltä, että se tunnearvo, mikä tuolla sormuksella meille kaikille on, on mittaamaton. Rahallisesta arvosta viis! Niinpä äitini antoi sormuksen minulle, ja se on ollut minulla, pääasiassa säilössä korurasiassani, jo parikymmentä vuotta.

Sormuksen hopeiset osat ovat mustuneet vuosien kuluessa, ja viimeksi kun pujotin sormuksen sormeeni, sen kivi putosi irti hapertuneesta istutuksesta. Ajattelin sormuksen tulleen tiensä päähän, mutta päätin säilyttää sitä edelleen. Vaikka sormus olisi rikki, ei sen tunnearvo ole silti kadonnut minnekään.

Sain alkukeväästä yhteydenoton kultaseppäartesaani Tarja Rantalalta. Tarinakoru -nimistä yritystä Nurmijärvellä miehensä kanssa pyörittävä Tarja oli törmännyt Tunnetilaan Instagramissa. Tarja kertoi minulle yrityksensä toiminnasta ja ehdotti yhteistyötä korujen tiimoilta.

Tarinakorun valikoimissa on runsaasti valmiita koruja timanttisormuksista lasten koruihin sekä korvakoruista hopealusikoihin. Tarinakoru valmistaa myös esimerkiksi upeita vihkisormuksia sekä uniikkikoruja ja liikelahjoja tilaustyönä, sekä korjaa rikki menneet korut.

Korujen valmistuksessa käytetään kierrätettyä kultaa ja hopeaa. Yksi upeimmista jutuista, mihin olen Tarinakoruun tutustuessani törmännyt, on heidän koruissa käyttämänsä yksilölliset suolapippuritimantit.

Suolapippuritimanteissa hiiltä on jäänyt timantin sisään mustiksi pilkuiksi ja sulkeumia vaaleiksi kuvioiksi. Näiden ominaisuuksien vuoksi timantit ovat saaneet nimekseen suolapippuritimantit. Jokainen suolapippuritimantti on omanlaisensa. Näitä ”epätäydellisiä” timantteja ei ole aikaisemmin hyväksytty koruihin.

Suolapippuritimantit kuitenkin rasittavat luontoa vähemmän lyhyemmän tuotantoprosessinsa kautta. Vaikka ne ovat väriltään kirjavampia ja tummempia, ne loistavat välkkyen valon purkautuessa niiden hiotuista pinnoista. On ekologista kerätä kaivoksista myös nämä epätäydelliset yksilöt, ja käyttää luonnon omia taideteoksia korujen kaunistuksena.

Uusien korujen valmistuksen ja tilaustöiden lisäksi Tarinakoru myös kunnostaa ja entisöi ihmisten vanhoja koruja. Korut voidaan kunnostaa alkuperäiseen muotoonsa, tai niistä voidaan tehdä täysin uudenlaisia tuotteita.

Heti kun sain Tarjalta viestiä yhteistyöstä, ajattelin äitini sormusta. Mitä jos Tarja voisi antaa äitini rikkinäiselle sormukselle uuden elämän? Kysyin äidiltäni luvan korun uudistamiseen, ja pari viikkoa sitten postitin hajonneen sormuksen Tarjalle Nurmijärvelle.

Alun perin tarkoituksenani oli tehdä retki Nurmijärvelle ja käydä tutustumassa Tarinakorun ateljeehen, mutta nyt kun elämme poikkeustilassa, jäivät matkasuunnitelmat toiseen kertaan. Onneksi posti kulkee, ja sormus on nyt saapunut turvallisesti perille.

Nyt on edessä se jännittävin vaihe, eli uuden korun suunnittelu ja toteutus. Olen kertonut Tarjalle minkälaisen korun haluaisin, mutta antanut kultaseppäartesaanille, korujen ammattilaiselle, kuitenkin aika vapaat kädet toteutuksen suhteen.

Sain Tarjalta jo muutamia luonnoksia korun uudesta ilmeestä, ja odotan kovasti, että pääsen jakamaan niitä kanssanne. Palataan näihin kuitenkin seuraavassa postauksessa, jossa esittelen suunnitelmia ja lopulta myös uuden valmiin korun. Voitte varmasti kuvitella, etten millään malttaisi odottaa!

Merivuokko ennen ja jälkeen

tunnetila: tyytyväisyys

Minulla on ollut sama missio joka ikiselle lomalleni viimeiset 15 vuotta. Aina loman lähestyessä innostun: jos nyt tällä kertaa ehtisin vähän ommella jotain!

Tapanani on kuitenkin epäonnistua ompeluhaaveessani vuodesta toiseen. Minulle ei koskaan ehdi lomalla tulla niin joutilasta hetkeä, että ehtisin suunnitella mitä ompelisin. En myöskään ehdi kaivaa esiin kaavoja ja kankaita, saati ompelukonetta. Tänä pääsiäisenä ompelun ihme kuitenkin tapahtui.

Totesin muutama viikko sitten, lähes kuukauden kotona olemisen jälkeen, että kaipaan pientä vaihtelua kotimme sisustukseen. Minulla on vuodesta toiseen esillä samat torkkupeitot ja tyynynpäälliset, enkä vaihda sisustusta vuodenaikojen mukaan. Nyt huomasin kuitenkin kaipaavani lisää väriä kotiin. Halusin, että ulkona mieltä piristävä kevätsää tulisi myös neljän seinän sisälle.

Muistin hankkineeni vuosia sitten värikkään ja kauniin pellavakankaan palan, josta ajattelin jo silloin ommella pöytäliinan tai tyynynpäälliset. Tuo kangas oli Kustaa Saksin Marimekolle suunnittelema Merivuokko.

Näin kuosin Marimekon pressissä vuonna 2014, ja ihastuin siihen niin paljon, että ostin kangasta heti kun sitä käsiini sain. Vuodesta 2014 lähtien tuo kangas on siis odottanut kaapissani ompelemista ja käyttöönottoa. Kuusi vuotta siihen meni, mutta nyt on kangas käytössä ja olen superiloinen!

Laitoin kankaan ensin pöytäliinaksi ruokapöydällemme. Tykkäsin kankaasta pöydällä, mutta parin viikon jälkeen kankaan voimakas kuosi alkoi tuntua noin isona pintana liian hallitsevalta.

Niinpä tein sen, mitä minun on pitänyt tehdä jo monta vuotta: purin yli 10 vuotta olohuoneemme sohvalla olleet, jokaisesta kulmastaan rikki kuluneet Kaivo-tyynynpäälliset, ja irrotin niistä vetoketjut uusiin tyynynpäällisiin.

Näin pääsin eroon kahdesta rikkinäisestä tyynynpäällisestä, sain niistä hyötykäyttöön kaiken uudelleenkäytettävän (huomaa vetoketjun lisäksi Marimekko-merkki, jonka siirsin vanhasta Kaivosta uuteen tyynyliinaan, hih), ja sain kaapissa vuosia levänneen kankaan käyttöön.

Ai että mikä itseriittoisuus tuosta kuulkaa tulee, kun saa VIHDOIN tehtyä jotain, mitä on siirtänyt ja siirtänyt tehtävälistalla monta vuotta eteenpäin!

Ehdittekö Te tekemään pääsiäislomalla tai muuten paljon kotona ollessanne jotain, mikä on odottanut tekemistä jo pitkään? Jos vain aikaa on, niin suosittelen kokeilemaan. Kun saa vetää jonkun todella pitkään ”to do” -listalla olleen tehtävän yli, tulee ihan älyttömän hyvä mieli!

Liikkuva keho, parempi mieli

tunnetila: tyytyväisyys

*bolsterista, tyynystä ja korkkimatosta saatu
alennusta Sarwa Yogalta yhteistyön merkeissä*

Mitä Teille kuuluu? Kuinka voitte? Täällä elellään sahaavan flunssan kanssa ja podetaan iän ikuisia selkäkipuja. Muuten voidaan onneksi ihan hyvin.

Sanotaan, että liike on lääke, ja ainakin minun kohdallani tuo sanonta pitää paikkansa. Voidakseen paremmin selkäni tarvitsee liikettä. Jos en pääse vähään aikaan liikkumaan, alkaa selkäni jäykistyä ja takareiteni kiristyä, ja tämä taas vaikuttaa ihan koko olemiseeni. Siispä nyt, kun salikortti on satunnaisesta syystä tauolla, on ollut pakko keksiä erilaisia kotitreenejä.

Olen joogannut yli 20 vuotta, joten joogan pariin minun on aina helppo palata kun mietin mitä treeniä kotona tekisin. Ashtangajoogan sarjat sujuvat minulta pitkälti ulkomuistista, mutta nyt, kun selkäni ei ole kunnossa, Ashtanga on minulle monelta osin liian raskasta ja tietyt asanat aiheuttavat kipua ja painetta alaselässä.

Jooga on kuitenkin minulle ehkä se rakkain tapa liikkua, joten nyt kun kotijumppailu on ulkoilun lisäksi ainoita tapoja pitää itsensä liikkeessä, olen panostanut kunnollisiin joogavälineisiin.

Ennen tuin restoratiivista- tai yin joogaa kotona tehdessä itseni sohvatyynyjen avulla erilaisiin asanoihin, mutta nyt päätin satsata täydellisiin joogavälineisiin, sillä uskokaa tai älkää, ne ovat lähes ikuisia.

Olen ostanut korkkiblokit ja joogavyön ehkä 20 vuotta sitten, eivätkä ne ole menneet tässä ajassa miksikään, vaikka niitä on roudattu ties kuinka monella joogasalilla vuosikaudet.

Joogamattoja minulla on tällä hetkellä useampikin, mutta osa on jo niin kuluneita, että niistä hilseilee joogatessa pintaa irti. Vanhojen mattojen käyttöikää pidentääkseni tilasin porvoolaiselta Sarwa Yogalta ohuen korkkimaton. Kevyt, ohuella kumipohjalla varustettu korkkimatto on tehty käytettäväksi sellaisenaan, mutta itse olen käyttänyt sitä myös toisen joogamaton päällä.

Korkki materiaalina on minulle joogatessa täydellinen, sillä se ei muutu liukkaaksi vaikka kädet ja jalat hikolisivat kovassa treenissä. Korkki on myös matskuna ihanan lämmin. Vaikka minulle tulee joogatessa yleensä kuuma, niin esimerkiksi loppurentoutuksessa palelen aina. Korkkimatto eristää hyvin lämpöä, ja olen totaalisen ihastunut siihen joogamaton materiaalina jo muutamien käyttökertojen jälkeen.

(”Onko mun kädet samalla tasolla?” ”On.” *katsoo kuvia* ”No eihän ne ollut samalla tasolla!” ”No mut noin se asento näytti paljon dynaamisemmalta!” Just.)

pusero Puronen*, trikoot Better Bodies/Zadaa

Korkkimaton lisäksi tilasin Sarwa Yogalta ehkä maailman ihanimman pellavabolsterin ja pellavatyynyn. Olen ihan sekopäisen ihastunut näihin. ”Mä taidan ottaa nää uudet pellavajutut yöksi sänkyyn. Mun selkäni tykkäisi varmasti, jos saisin tuettua itseni näiden avulla hyvään nukkuma-asentoon!”

Valkaisematon pellava on materiaalina antibakteerinen ja hengittävä, ja se vain paranee käytössä ja pesuissa. Bolsterin ja tyynyn sisällä on luomuviljeltyä tattaria (tattarin kuorta). Tattari taas on materiaalina hengittävä eikä se kerää homeitiöitä. Tattariakana on myös ympäristöystävällinen materiaali, sillä se syntyy tattarin viljelyn sivutuotteena. Ilman täytekäyttöä akana poltettaisiin jätteenä.

Molemmat pellavatuotteet on koottu Porvoossa ja niiden ompeltyö on tehty pienissä kotiateljeissa ympäri Etelä-Suomea, joten ne ovat myös ekologista lähituotantoa. Ra-kas-tan!

Jaoin uusista joogavälineistäni kuvia Instagramissa ja sain siellä seuraavan kommentin: ”Jumppakamat ei kyllä usein ole noin kauniita! Mutta mulla ei ole aavistustakaan mikä on bolsteri.”

Mikä bolsteri siis on? ”Bolsteria käytetään tukena monissa jooga-asanoissa, erityisesti rintakehää avaavissa liikkeissä, selän kierroissa ja kylkien venytyksissä. Joogan lisäksi bolsteria voi käyttää tukena myös parempaan nukkuma-asentoon, ja sen käyttöä suositellaan erityisesti raskaana oleville ja selkäkipuisille.” Sarwa Yoga

Nyt minulla on joogakamat täydellisessä kuosissa, ja pakko myöntää, että näin kauniiden ja toimivien apuvälineiden kanssa oikein tekee mieli treenata joka päivä.

Kotitreenini ovat alkaneet sujua entistä paremmin, sillä lemppari pilates-/joogastudioni Bay Helsinki on alkanut välittää live-tunteja verkossa! Osa tunneista on jopa nähtävissä veloituksetta, eli suosittelen todella lämmöllä ottamaan osaa Bay Helsingin treeneihin! Tällä viikolla meitä oli keskiviikkona mukana Julian pilatestunnilla yli 130. Ihan parasta!

Voikaa hyvin, pitäkää itsenne kunnossa niin henkisesti kuin fyysisestikin, ja yrittäkää nauttia lisääntyneestä vapaa-ajasta jos sellaista tämän poikkeustilan myötä on elämäänne tullut.

Mukavaa viikonloppua, Te kaikki ihanat ja minulle tärkeät ihmiset!