Browsing Category

kotimaista

Ensimmäiset nappaskengät

tunnetila: ihastus

Pari vuotta sitten Minna Parikka lanseerasi naisten kenkäihanuuksien oheen kenkämalliston lapsille. Mini-mallistosta löytyy supersöpöjä jalkineita vauvoille ja nykyään myös vähän isommille lapsille.

Olin täysin myyty heti ensimmäisen kerran pikkuruisia kenkiä nähdessäni. Kukapa ei olisi? Harmittelin kun minulla ei ollut ketään, kenelle kenkäihanuudet hankkisin.

Viime elokuussa ystävälleni syntyi tytär, ja minua pyydettiin pienokaisen kummitädiksi. Myönnän, että lähes samalla hetkellä kun lupasin ottaa tärkeän pestin vastaan, ajattelin hankkivani tytölle lahjaksi hänen ensimmäiset Minna Parikkansa.

Muutaman kuukauden maltoin odottaa, mutta jokin aika sitten, pikkuneidin 1-vuotissynttärit mielesäni, hankin hänelle vaaleanpunaiset pupukengät. Kengät on maailman söpöimmät!

Kenkien koko on 22, eli jos pikkuneiti kasvaa perinteisten kasvukäyrien mukaan, kenkien pitäisi olla hänelle sopivat juuri parahiksi hänen ensimmäisille synttäreilleen.

Eihän nämä mitkään käyttökengät hänelle ole, mutta ei niin ole tarkoituskaan. Synttärit, 1-vuotisvalokuvaus, ja sen jälkeen suloiset kengät pääsevät muistojen aarrearkkuun.

Aluksi ajattelin, että annan kengät hänelle lahjaksi vasta synttäripäivänä. Arvatkaa maltoinko? No en tietenkään! Heti kun sain pikkuneidin kylään viime viikonloppuna, minun oli pakko kaivaa kenkälaatikko esiin ja antaa se uudelle omistajalleen.

Ilokseni typykällä on harvinaisen hyvä maku, ja hän ihastui kenkiin kovasti. Kenkien kiiltonahkapinta oli ensikohtaamisessa välittömässä vaarassa, kengät nimittäin löysivät heti tiensä pieneen suuhun. Onneksi äiti ehti hätiin ja pelasti kengät pieniltä hampailta.

Toivon, että nämä kengät tulevat kulkemaan neitokaisen mukana pitkään, ja tuottavat hänelle iloa vielä aikuisena.

Elämä voittanee

tunnetila: ilo

Arvatkaa mitä ystävät? Minulla alkaa olla jo parempi olo! Kiitos tosi tosi paljon jokaisesta kommentista, mitä sain flunssapostaukseeni. Olette ihania kun jaksatte tsempata!

Vaikka yskäni kuulostaa edelleen välillä todella häijyltä, ja vaikka olen työpäivien jälkeen niin väsynyt, että jaksan juuri ja juuri raahautua kotiin, niin oloni on täysin erilainen mitä se viime viikolla oli.

Heti kun kuume laskee ja ruumiinlämpöni palautuu normaaliksi, alkaa elämä voittaa ja synkät pilvet katoavat painostamasta mieltä.

Kokonaan terve en ole vieläkään, mutta elämässäni alkaa olla jo ihan erilainen draivi mitä vähään aikaan. Toiveissa on myös tämän viikon aikana saada siirrettyä blogini kokonaan uuteen paikkaan, ja saada se ajettua täydellisen virusskannauksen läpi.

Olen tähän asti ollut ystäväni avuliaan miehen armoilla blogini kanssa. Nyt päätin palkata itselleni virallisemman avun, tuen ja turvan, sillä en halua kokea enää näin kamalaa ja turvatonta oloa toistamiseen.

Tai jos tällaista vielä tapahtuu, niin ainakin helpottaa tietää, että nyt on olemassa ihminen, joka saa palkkaa auttamisestani.

Kalliiksihan tämä tietysti tulee. Mietin joka päivä, onko oikeasti järkevää käyttää blogiharrastukseen toista sataa euroa kuukaudessa. Voisin helposti pitää blogiani vaikkapa WordPressin peruspohjalla ihan ilmaiseksi, ja pienentää palvelinkulut olemattomiin.

Olen kuitenkin blogannut jo niin pitkään (taisi juuri tulla yhdeksän vuotta täyteen!), että on kiva tehdä blogista täysin omannäköiseni ja olla oman itsensä herra.

Nyt ei auta kuin toivoa, että virusskannaus toimii, ja että saamme pelastettua blogini täysin puhtaana uuteen paikkaan. Samalla voisi lähteä myös tämä minua 24/7 vaivaava kurkkukipu.

Onkohan olemassa sellaista tukipalvelua, joka hoitaisi blogin ja kropan virusskannauksen samalla kertaa? Jos on, ostan kyseisen palvelun tältä istumalta!

Ps. Viime viikkoisen Lumene-arvonnan voittajaksi valikoitui nimimerkki Anna S. Paketti on jo matkalla uuteen osoitteeseensa. Kiitos kaikille arvontaan osallistuneille, ja onnea voittajalle!

Perkaalen pauloissa

tunnetila: ihastus

Kun makaa vuoteen omana useamman päivän, alkaa ainakin allekirjoittaneella olla vitsit ja positiiviset ajatukset vähissä. Alkuvuodesta potemani pitkittynyt flunssa sai mieleni matalaksi, ja vähän säikähdin itsekin poikkeuksellista alakuloani.

Flunssan taas iskiessä päätin, että perkale, vaikka terveys reistailee, niin mieleni yritän pitää pinnalla murheen alhosta vaikka väkisin. Hain jokaisesta sängynpohjalla viettämästäni päivästä hyviä asioita, ja kun oikein hakemalla haki, niin löytyihän niitä.

Eniten koko pakkolevon aikana minua ilahdutti Familonilta hetki sitten testiin saamani percale pussilakanat*.

Vaikka tykkään hurjasti pehmeistä ja painavista pellavavuodevaatteista, niin laadukas, tiheäkudoksinen puuvillaperkaali on silti materiaalina minulle vuodevaatteiden aateliaa.

Puuvillaperkaali on periaatteessa aivan tavallista puuvillaa, mutta kangas on kudottu normaalia tiheämmin. Käytettävä lanka on ohutta, ja perkaalissa on oltava vähintään 200 lankaa/neliötuuma. Mitä tiheämmin kudottua kangas on, sen pehmeämpi, kestävämpi ja laadukkaampi se on.

Esimerkiksi hotellit käyttävät vuodevaatteissaan paljon tuota kestävää ja helppohoitoista, iholla viileää, kahisevan ylellistä puuvillalaatua.

Kun makaa sängyssä viikon ajan joka päivä, on ensiarvoisen tärkeää, että lakanat eivät hiosta tai hierrä, ja että ne pysyvät paikallaan.

Voin todella sanoa koenukkuneeni (sekä pyörineeni, hikoilleeni, syöneeni ja tehneeni töitä) näissä lakanoissa lähes viikon putkeen, enkä voisi olla tyytyväisempi!

Pussilakana pysyi koko intensiivisen testiviikon hotellimaisen raikkaana ja kahisevana. Sen pinta muuttui ihanan viileäksi jo siinä pienessä hetkessä, kun kipaisin keittiössä hakemassa itselleni kuumaa juotavaa.

Oli huomattavasti mukavampi pujahtaa takaisin sänkyyn kun vastassa oli rapsakan viileät lakanat, eikä kuumeinen pätsi.

Tiiviistä palttinasidoksestaan huolimatta puuvillapercaali rypistyy pesussa aikalailla. Vuosia pellavalakanoita käyttäneenä ryppyisyys ei onneksi ole minulle ongelma.

Olisihan se toki ihanan ylellistä, jos lakanoista saisi tismalleen samanlaiset kuin hotellissa. Rypyttömäksi mankeloidut ja valtavan pehmeät. Olette kuitenkin hotelleissa yöpyneenä varmasti huomanneet, että hotellinkin lakanat ovat vain ensimmäisen yön sileät. Seuraavana aamuna ne näyttävät ihan yhtä ryppyisiltä kuin kotonakin.

Turha rypistymisstressi siis pois! Suosittelen ottamaan (tässäkin asiassa) rennosti, ja vain ravistelemaan pahimmat muhkurat pois pestyistä vuodevaatteista. Sen jälkeen voi pujahtaa puhtaisiin lakanoihin nauttimaan niiden ylellisestä kahinasta!

Uuden Lumenen lempparit (+arvonta)

tunnetila: tykkäys

Moni Teistä on varmasti huomannut, että Lumene on pistänyt tuotteensa lähes kokonaan uusiksi. Ihonhoidon tuotelinjastot ovat kokeneet päivityksen, ja uusia tuotteita on lanseerattu valtavasti. Sisu, Valo, Hehku, Lähde ja Kuulas. Loistavia tuotteita ja erilaisia ihonhoitosarjoja löytyy jokaiselle ihotyypille.

Myös Lumenen meikit kokivat uudistumisen, ja olen vähän testaillut juuri lanseerattuja meikkituotteita Nordic Luxe ja Nordic Chic -linjoista.

Poimin tähän postaukseen minua ensi hetkestä eniten ihastuttaneet, ja meikkipussiini muuttaneet Lumene-uutuudet.

Ehdottomaksi lempituotteekseni kaikista tuotteista on noussut Nordic Nude Air-light puuteri*. Sävyjä tuotteessa on neljä, ja yllätyksekseni asiantuntija valitsi minulle sävyn 2. Olen yleensä porukan kalpein, mutta tässä tuotteessa sävy 2 saa meikkini hehkumaan ja tuo kasvoille terveen sävyn.

Puuteri kiinnittää meikin hyvin, ja jos meikkiä täytyy parannella, sen tekee mielellään kauniin, hopeaisena hohtavan pakkauksen vuoksi.

Toinen suosikkini Nordic Nude -linjasta on poskipuna*, jota olen testannut sävyssä 3. Poskipuna heijastaa valoa todella kauniisti!

Jos et ole vielä oppinut käyttämään Lumenen aiemmin lanseeraamia Invisible Illumination -tuotteita, niin tämän poskipunan hehkusta on hyvä aloittaa hehkumisharjoitukset.

Jokapäiväiseksi luomivärikseni nappasin Nordic Chic -linjan Pure Color luomivärin* hennon vaaleanpunaisessa sävyssä numero 8 Before Sunrise. Pure Color luomiväreissä on hurjasti pigmenttiä, ja väri pysyy luomilla hyvin iltaan asti.

Luomiväri kuuluu uutuusmeikkien edullisemman hintaluokan Nordic Chic -linjaan, mutta sen pakkaus on edullisuudestaan (12,90€) huolimatta todella kaunis kaikessa läpinäkyvyydessään.

Nordic Luxe -meikit ovat siis Lumenen uusi premium-meikkilinja, Nordic Chic taas on raikas ja moderni, ja hinta-laatusuhteeltaan erinomainen.

Muita käyttöön päässeitä meikkejä ovat täydellisen raikkaan, kiiltävän ja hyvin levittyvän koostumuksen, sekä unelmaisen tuoksun omaava Nordic Seduction -sarjan kiiltopuna* (sävy 7, Kesätaivas (joka on tosin vähän liian kesäinen näille säille) ja Nordic Chic -sarjan kulmakynä*, jonka toisessa päässä on erinomainen kulmaharja.

Näiden lisäksi olen testaillut hopeisessa hylsyssä olevaa Nordic Noir silmänrajaustussia. Tussilla saa aikaan todella näyttävät rajaukset. Ensimmäisellä kerralla tekemäni rajaukset menivät hieman överiksi (tussin pää on aika paksu), mutta kun tussia opii käyttämään, saa rajauksesta myös maltillisen.

Etenkin juhlameikin tekemiseen tämä tussi on minulle omiaan.

Olen saanut uutuustuotteita niin paljon testiin, että ajattelin koota meikeistä taas paketin, jonka arvon blogini lukijoiden kesken.

Jos sinua kiinnostaa saada itsellesi Lumenen uutuuksista koostuva meikkisetti, joka sisältää 10+1 tuotetta (pääosin värimeikkejä, plus bonuksena tuo suurin suosikkini, Nordic Nude puuteri lempparisävyssäni!), jätä kommenttisi tähän postaukseen!

Kommentointiaikaa on tämän viikon sunnuntaihin (12.3.) klo 20.00 asti. Kaikki siihen mennessä tulleet kommentit osallistuvat arvontaan! Onnea jokaiselle tasapuolisesti!

Ps. Kuvissa esiintyvät ihastuttavat siveltimet ovat kotimaisen Cailapin puuterisivellin* ja vaahtomuovipäinen applikaattori*. Olen niihin aivan ihastunut! Ylellinen ulkonäkö, mutta kohtuullinen hinta. Siinä aina toimiva yhtälö.

Hatara pää

tunnetila: huvitus

Katsoimme viikonloppuna mieheni kanssa tv:tä. ”Hei mikä ton Krista Pärmäkosken entinen sukunimi oli?” ”Ootas se oli tuo… tuo… öööö… No en muista.” Vartin jälkeen kuuluu sohvalta huuto: ”Lähteenmäki! Se se oli!”

”Hei kuka se yksi naislaulaja olikaan..?” ”Mikäs se yksi sketsihahmo oli joka sanoi aina…?” ”Kuka se oli se kokoomuksen edustaja, se nuori mies…?” ”Hei kenen biisi tää olikaan..?” Ilma oli jatkuvasti sakeanaan kysymyksiä, joihin jompi kumpi meistä ei muistanut vastausta. Onneksi toinen osasi aina vastata. Muuten kysymykset olisivat jääneet liikasi vaivaamaan mieltä.

Jossain vaiheessa alkoi jo naurattaa. Mietin, onko normaalia kun jo tässä iässä muisti on tässä jamassa. Miltähän keskustelumme kuulostavat kymmenen vuoden päästä, kun nyt jo mennään tällä tasolla?

Olen ihmetellyt viime aikoina huonoa muistiani, ja jossain vaiheessa epäilin jo alkavaa muistisairautta. Onnekseni törmäsin viime kesänä tähän Hesarin artikkeliin.  Artikkeli tuntuu kertovan juuri minun elämästäni tietotyön ja uusien järjestelmien suossa.

Kuten artikkelissa todetaan, muistamista on nykyään ihan liikaa. ”Tilannetta voi verrata näin: ihminen pystyy nostamaan maasta paketteja, mutta ei tuhannen kilon painoisia. Samalla tavalla kognitiivisen taakan pitäisi olla sellainen, että ihminen pystyy siitä suoriutumaan.” Amen! Artikkeli on täydellinen, ja toivoisin sen tulevan jokaisen työpaikan huoneentauluksi.

Juuri kun pohdin miehelleni ääneen onkohan kenelläkään muulla ikäiselläni yhtä huono muisti kuin minulla, sain viestin ystävältäni, jonka kanssa olin menossa laskiaispullalle.

”Hei nähdään klo 14.30. Mun pitää käydä kaupungilla, mutta en yhtään muista missä ja mitä ostamassa. Toivottavasti se selviää siihen mennessä kun tapaamme kaupungilla.”

Olin tikahtua nauruun! Nähtävästi myös muilla ikäisilläni on vaikeuksia muistaa asioita! Ja uskon syyn tähän olevan juuri tuo mitä artikkelissa mainitaan, aivojen ylikuormittuminen. Kaikkea ei vaan voi muistaa.