Browsing Category

kotimaista

Positiivista hiilinegatiivisuutta

tunnetila: kiitollisuus

Blogistani on viime aikoina tullut minulle jonkinlainen terapointipaikka. Vuodatan tänne postauksia työstressistä, selkäkivuista ja unettomuudesta. Kaikki nuo asiat liittyvät jollain tavalla toisiinsa, eli käytännössä yhden tylsääkin tylsemmän teeman ympärillä on tullut pyörittyä viime aikoina.

Haluaisin kirjoittaa ihanasta uutuuskosmetiikasta, kivoista reissuista joita on tullut tehtyä, tai vaikkapa vähän hullunkurisista farkuista jotka ostin, mutta simpura sentään kun valittaminen on aina välillä niin paljon helpompaa!

Joka päivä odotan, milloin saan ensimmäisen kiukkuisen lukijapalautteen: ”Miksi tässä blogissa aina valitetaan? Alkaa jo mennä maku tämän negatiivisuuden myötä.”

Tuota palautetta ei kuitenkaan ole kuulunut, päinvastoin! Täällä te vaan viikosta (ja vuodesta) toiseen tsemppaatte minua (ja joskus myös toisianne), osallistutte, kerrotte mielipiteitänne ja jaatte omia kokemuksianne. Byääää, mitä olenkaan tehnyt elämässäni oikein, kun olen saanut Teidät kaikki ympärilleni?! KIITOS!

Tämä viikko on kuitenkin ollut jotenkin niin superkiva ja leppoisa, ja yksi tärkeä asia on nytkähtänyt eteenpäin, että nyt on ihan pakko kirjoittaa niistä oikeasti kivoista asioista, joita olen tämän viikon aikana kokenut. Yksi näistä asioista oli kelluminen.

Kävin tiistaina pitkästä aikaa kellumassa Float Kalliossa. Ai että tuo painottomassa ja aistiärsykkeettömässä tilassa kelluminen on mahtavaa!

Joskus tunnin kellunta tuntuu kestävän ikuisuuden. En malttaisi yhtään vain maata, en jaksisi olla paikoillani. Joskus taas tunti tuntuu menevän silmänräpäyksessä. Tällä kertaa kävi jälkimmäinen. Tuntui kuin olisin vasta juuri päässyt tankkiin, kun hento lopettelumusiikki alkoi soida.

Syksyn pahin työstressi ja kaaos alkaa olla ehkä takana, joten tunti totaalisessa rauhassa tuli täydelliseen saumaan. Jos menen kellumaan liian stressaantuneena, rauhoittumisesta ei tule yhtään mitään. Nyt oli juuri oikea aika.

Toinen kiva asia tällä viikolla oli Finlaysonin ihana illallistapahtuma, jossa lanseerattiin kevät/kesä 2020 mallisto. Finlayson täyttää ensi vuonna huikeat 200 vuotta, ja mahtavia uusia juttuja on tulossa!

Finlaysonille on viimeisten parin sadan vuoden aikana kertynyt tuhansien erilaisten kuosien kuosipankki. Juhlavuoden kunniaksi kuosipankista on kaivettu esiin vanhoja suosikkeja, ja nämä kuosit on tuotu tähän päivään. Juhlavuoden tarjonnassa on myös entistä enemmän kierrätettyjä materiaaleja.

Juhlavuoden tuotteiden lisäksi Finlayson esitteli tänään (perjantaina 15.11.) julkaistavan täysin uuden pienssustustuoteperheen! Mallisto kantaa nimeä CO2/NEG, ja mallistosta löytyvät tuotteet ovat kaikki hiilinegatiivisia.

Hiilinegatiivisuus tarkoittaa sitä, että Finlaysonilla on selvitetty tarkasti miten paljon kunkin tuotteen valmistaminen on synnyttänyt kasvihuonepäästöjä. Tuon tiedon valossa he päättivät ylikompensoida koko tuotentoketjun aiheuttaman hiilijalanjäljen.

Käytännössä Finlayson siis osti EU:n virallisilta päästökauppamarkkinoilta oikeuksia, joilla he kompensoivat kunkin tuotteen valmistuksesta syntyneet kasvihuonekaasupäästöt kaksinkertaisina.

Uusia hiilinegatiivisia tuotteita ovat huonetuoksu (diffuuseri), tuoksukynttilät, pyykkietikka, palasaippua sekä tyynynpäällinen. Jos siis tänä jouluna haluatte ostaa ystävillenne lahjaksi jotain pientä, niin näitä tuotteita voi ostaa aika hyvällä omatunnolla.

Tyynynpäällistä lukuun ottamatta tuoteperhe on valmistettu Suomessa, Herttoniemessä sijaitsevan, huonetuoksuihin erikoistuneen OSMIAn tehtaalla. Ihania tuotteita, joissa tuoksuna mm. puuvilla.

Että tällaista kivaa osui tälle viikolle! Ja hei vielä loppuun se tämän viikon paras juttu: sain vihdoin lähetteen magneettikuviin!

Minulle on oikeastaan ihan sama löytyykö selästä jotain mitä päästään hoitamaan, vai eikö sieltä löydy mitään varsinaista vikaa. Kunhan vihdoin saadaan asioihin selvyyttä, niin jo se pistää palikat päässä uuteen järjestykseen ja vähentää murehtimisen määrää.

Kun elämä on yhtä päätöksentekoa

tunnetila: pohdiskelu

Ihminen tekee päivittäin tuhansia valintoja ja päätöksiä. Suurimman osan valinnoista tekee alitajuntamme, emmekä edes tiedosta tehneemme noita valintoja itse. Pelkästään ruokaan liittyviä valintoja teemme päivässä yli 200. Aika hurjaa!

Ajattelu, vertailu ja valinta vievät energiaa, ja vaikka suurin osa päätöksistä tehdään tiedostamattomasti, aivomme ovat silti jatkuvassa kuormitustilassa miljoonan asian muistamisen ja tuhansien asioiden päättämisen vuoksi.

Kun tähän päälle lisätään vielä aktiivista pohdintaa ja päätöksentekoa vaativia suuria, omaan arkeen ja elämään vaikuttavia valintoja ja päätöksiä, kaiken seurauksena on helposti stressi. Asioita pähkäillään stressaantuneena yökaudet, ja päätöksenteolle ja selkeille ajatuksille ensiarvoisen tärkeä uni jää vähemmälle.

huppari Samuji, farkut ABLE, korvikset Lillan Helsinki*, laukku Marimekko/Zadaa/DIY, espadrillot Stella McCartney/Zadaa/DIY

Minä olen joutunut kuluneena syksynä tekemän monia, elämääni useilla tasoilla vaikuttavia päätöksiä. Useimmat yöunet olen menettänyt miettiessäni vaihdanko työtä.

Turvallisuus, mukavuudenhalu ja helppous ovat saaneet minut kuitenkin pysymään vanhassa ja tutussa, mutta ihan kaikkia portteja en ole sulkenut vieläkään. Vaihtelu virkistäisi, kunhan vain tulisi vastaan se oikea paikka, jossa mikään ei mietityttäisi.

Yhden suuren päätöksen jouduin tekemään tällä viikolla. Lääkäri antoi minulle neljä hoitovaihtoehtoa, joista mikään ei kuulostanut hyvältä. Lopulta karsimme hoitovaihtoehdoista pois kolme, ja jäljelle jäi se viimeinen, joka ei ollut hyvä sekään.

”Sinun täytyy nyt valita, terveys vai ulkonäkö”, lääkäri sanoi. Oli pysäyttävää huomata, miten vaikeaa tuon päätöksen tekeminen oli.

”Terveys, tottakai”, olen aina ajatellut. Mutta sitten kun valintatilanteeseen joutuu, se onkin yllättävän tiukka paikka.

Oletteko Te joutuneet tekemään isoja päätöksiä tänä syksynä?

Kuvat: Anna-Maria/Secret Wardrobe

Introvertti vai ekstrovertti?

tunnetila: pohdiskelu

Olen aina ajatellut olevani ekstrovertti. Olen reipas ja rohkea, ja uskallan olla äänessä isommassakin porukassa. Välillä sanon vähän liiankin suoraan sen mitä sylki suuhun tuo, ja silloin tällöin joudun katumaan suustani päästämiäni sammakoita. Minulla on aina ollut paljon kavereita, ja olen aina selvinnyt esiintymistilanteista kohtalaisesti.

Viime aikoina työelämässä olen kuitenkin useita kertoja saanut kuulla olevani introvertti, ja tämä luonnehdinta on vähän hämmentänyt minua.

Tiimiimme on viimeisen vuoden aikana tullut pari vähän suulaampaa tyyppiä. Heillä on aina paljon sanottavaa ja mielipide lähes kaikkeen. Toiselle heistä esimieheni oli viime viikolla todennut, että hän ei saa puhua yhteisissä palavereissamme niin paljon, jotta myös introvertit, kuten minä, saa myös sanottua asiansa.

paitamekko Marimekko, korvikset LillanHelsinki*, kengät Pomar*

Nyt kun olen lyhyen ajan sisään kuullut useammasta suusta olevani harkitseva, hillitty ja introvertti, olen alkanut miettiä voiko ihminen muuttua ekstrovertistä introvertksi.

En jaksa enää nykyään tutustua uusiin ihmisiin. Blogitilaisuuksissa juttelen yleensä aika harvojen tyyppien kanssa, enkä jaksa yhtään minglailla. Jos tilaisuudessa ei ole hyviä tuttujani tai minulle tärkeitä ihmisiä, lähden yleensä pois heti virallisen osuuden jälkeen. Kevyt jutustelu tuntuu joutavalta ajanhukalta.

Töissä olen huomannut ottavani hyvin usein tarkkailijan roolin. Kokouksissa muut, ne suulaammat, saavat hoitaa puhumisen. Sanon tietysti mielipiteeni jos olen jostain täysin eri mieltä, mutta muuten ajattelen että menkööt, en jaksa puuttua.

Tarkoittaako tämä sitä, että minua ei enää kiinnosta? Vai sitä, että olen liian väsynyt kaikkeen vääntämiseen? Vetäydynkö sivummalle, jotta minun ei tarvitsisi ottaa ideoistani vastuuta, vai eikö minulla ole enää ideoita, jotka olisivat jakamisen arvoisia? Vai olenko vain vuosien saatossa muuttunut hiljalleen introvertiksi?

Olen pohtinut tätä asiaa nyt jonkin aikaa, ja kun löysin netistä Kunto Plus -lehden introvertti vai ektrovertti -testin, tein sen heti. Olin testin mukaan introvertti. ”Ihmisjoukot hermostuttavat sinua ja pidät enemmän syvällisistä keskusteluista pienessä piirissä kuin hulinasta väentungoksessa. Ajattelet ennen kuin puhut, etkä tee hätiköityjä johtopäätöksiä. Olet vastuullinen, luova ja analyyttinen.”

Osa Teistä tuntee minut ihan livenä, osalle taas vain verkkominäni on tuttu. Haluaisinkin nyt tietää mitä Te olette mieltä. Olenko kokemuksenne mukaan mielestänne enemmän introvertti vai ekstovertti? Vai voiko tuollaista rajaa edes vetää? Tai voiko entinen ekstrovertti muuttua introvertiksi?

Entä oletteko Te introverttejä vai ekstroverttejä?

Kuvat: Anna-Maria / Secret Wardrobe

Oktoberfest Lohja Spa & Resortin malliin

tunnetila: vinkkaus

*Majoitus saatu*

Heräsin viikko sitten sunnuntaina onnellinen hymy kasvoillani. Tiesin, että pääsen heti herättyäni Lohja Spa & Resortin notkuvan aamiaispöydän ääreen. Aamiaiselta ajattelin siirtyä kylläisenä kylpylään nautiskelemaan viikonlopun viimeisistä polskinnoista lämpimässä porealtaassa. Ei olisi aamu juuri mukavammin voinut alkaa!

Olen käynyt vuosien saatossa Lohja Spa & Resortissa (entinen Päiväkumpu) monta kertaa. Aikaisemmilla kerroilla olemme kylpyläkaverini Iinan kanssa päättäneet, että otamme kaiken irti Lohja Span aktiviteettimahdollisuuksista, ja vietämme touhukkaan ja aktiivisen viikonlopun.

Olemme mm. olleet mukana Kimmat kuntoon ja Hellitä hetkeksi -viikonloppuissa, joissa osallistuimme erilaisille ryhmäliikuntatunneille. Olemme myös pelanneet Lohja Span tiluksilla minigolfia ja käyneet melomassa. Myös kuntosalilla on huhkittu ja olenpa niin ikää pulahtanut muutaman kerran rantasaunasta hyiseen järveen. Viimeksi testasimme hoitolan palveluita ja superkiinostavaa Suolahuonetta.

Tällä kertaa emme kuitenkaan menneet Lohja Spahan kuntoilemaan, vaan ottamaan ihan iisisti. Kulunut syksy on ollut meillä molemmilla niin kiireinen ja stressaava, että halusimme vaihteeksi viettää viikonlopun totaalirentoutuen. Päätimme, että emme aikatauluta viikonloppua täyteen treenejä tai muita aktiviteetteja, vaan testaamme Lohja Spa & Resortista vihdoin sen toisen puolen, eli iltariennot!

Lohja Spa & Resort on kuuluisa erinomaisesta ruoastaan, ja ihmiset tulevatkin usein illalliselle sen Panorama-ravintolaan. Ravintola oli viime viikonloppuna molempina iltoina niin täynnä, että henkilökunta oli välillä pulassa, kun paikalle saapui nälkäisiä vierailta ilman pöytävarausta.

Kaikille halukkaille löydettiin kuitenkin paikat ravintolan toisen osan, Kanervan, kabineteista, eikä kenenkään tarvinnut poistua paikalta nälkäisenä. Etenkin viikonloppuisin pöytävaraus kannattaa siis tehdä ajoissa.

Lohja Spa & Resortissa järjestetään viikonloppuisin erilaisia teemailtoja, ja lauantaisin tarjolla on livemusiikkia ja tanssia. Viime lauantaina kylpylähotellissa vietettiin Oktoberfestiä, ja osallistuimme Iinan kanssa siihen innolla.

Tarjolla oli todella runsas Oktoberfest-buffet kaikkine herkkuineen (makkarat oli varmaan puoli metriä pitkiä!!), ja vierailevana tähtenä Espoon Oma Panimo erikoisoluineen. Illan tunnelmasta vastasi bilebändi The Bubble.

Söimme buffasta itsemme niin tainnoksiin, että oluen juonti jäi vähemmälle, mutta maistoimme kuitenkin Espoon Oman Panimon kahta olutta. Tuo oli etenkin Iinalle hyvä saavutus, sillä hän ei ole koskaan juonut yhtä kokonaista olutpulloa. Hih, mutta siellä vaan yhdessä maisteltiin IPAa ja Porteria, ja hyvää oli!

Oli muuten hauska, kun Lohjan linja-autoasemalla Karjalohjan bussiin noustessamme bussikuski arvasi meidän menevän Lohja Spahan ja Oktoberfesteille. ”Olisin tullut Oktoberfesteille itsekin, mutta olen antibioottikuurilla, enkä voi ottaa olutta. Kyllä harmittaa”, kuski totesi.

Vaikka Lohja Spa on ihmisille tuttu hienosta elämyskylpylästä ja kuntouttavista hoidoista, niin siellä kannattaa myös piipahtaa viettämässä lauantai-iltaa musiikin ja erinomaisen ruoan parissa.

Tyttöjen viikonloppu kylpylän, hoitojen, hyvän ruoan, illanvieton ja pitkien yöunien kera on minusta täydellinen konsepti. Ja Lohja Spassa tuon kaiken saa saman katon alla!

Ensi lauantaina (2.11.) Lohja Spa & Resortissa on tiedossa superpikkujoulut ysärihengessä, ja tilan ottaa haltuun Aikakone. Meno on varmasti mahtava! Ensi viikonloppuna kannattaa siis suunnata Karjalohjalle, jos hyvä ruoka ja ysäribileet kiinnostavat!

Kuvat minusta: Iina / MouMou

Mustat lasihelmet, ja muita (väkisin keksittyjä) mukavia juttuja

tunnetila: ilon kautta

Viikko töissä on alkanut niin järjettömän takkuisesti, että nyt on pakko oikein kaivamalla kaivaa esiin asioita, jotka ilahduttavat ja nostavat mielialaa. Yksi sellaisista asioista on työkaveriltani Nepalista tuliaisiksi saamani musta lasihelmistä tehty rannekoru.

Rannekoru on täydellinen pari Lillan Helsingin mustille Pompom -korviksille*, ja tuosta yhdistelmästä onkin tullut arjen suosikkini. Miten ihan tavallinen arki alkaakin tuntua heti juhlalta, kun pujottaa ranteeseen rannekorun?!

Ihan hassua, miten pienestä parempi fiilis voi olla joskus kiinni!

pusero Samuji, housut Max&CO,  laukku Marimekko/Zadaa, DIY*, korvikset Lillan Helsinki*, rannekoru tuliainen Nepalista, kengät Pomar*

Toinen kivoista asioista, joka juuri nyt ilahduttaa, on superrento viikonloppu, jonka juuri vietin ystäväni Iinan kanssa Lohja Spa & Resortissa*.

Otimme viikonloppuna niin rennosti kuin mahdollista, ja tuo kiireettömyys ja aikatauluttomuus palkittiin toissa yönä. Nukuin nimittäin su-ma yönä piiiiitkästä aikaa kunnolliset yöunet. En muistanutkaan, miten hieno tunne on herätä aamulla virkeänä!

Valitettavasti hyvin nukutun yön aikaansaama rentous oli tipotiessään jo aamulla ennen yhdeksää, kun työkaveriltani tullut viesti aiheutti vähän liikaakin sydämentykytyksiä maanantaiaamuun. Onneksi hälyytys oli väärä, eikä työkaverini epäilemää virhettä ollutkaan sattunut. Huh huh!

Kolmas kiva asia liittyy edelliseen, eli mukaviin viikonloppuihin ja aikatauluttomuuteen. Arvatkaapa kenen kalenterissa on pelkästään tyhjiä viikonloppuja tästä päivästä jouluun asti? No minun, ja siis JOULUUN asti! Aivan uskomatonta.

Olen ollut niin paljon poissa kotoa alkusyksyn aikana, että kaikista kivoistakin jutuista on pukannut valtavasti ihan turhaa stressiä. Nyt aion olla jouluun asti kaikki viikonloput kotona, ja nauttia rennosta olemisesta.

Jos haluan olla viikonlopun kotona, juoda teetä, siivota kaappeja, polttaa kynttilöitä, leipoa joulutorttuja, lukea kirjoja ja katsoa televisiosta mitä sattuu hömppää, niin silloin teen sen. Mikä käsittämätön tunne, kun ei ole pakko tehdä mitään, tai lähteä minnekään!

(Tässä kohtaa voisi muuten laittaa arvauskisan pystyyn. Kuinka moni uskoo, että pystyn olemaan kotona kuukauden putkeen? Kuka taas antaa äänensä sille, että kyllästyn kotoiluun kahdessa viikossa, ja buukkaan marraskuun puoliväliin mennessä ainakin yhden hotelliviikonlopun Helsingissä, tai piipahdan päiväristeilyllä Tukholmassa…)

Keski-ikäisen naisen ilonaihepostaus ei olisi tietenkään täydellinen, jollei sitä päätettäisi kolotuksista ja muista vaivoista raportointiin. Kerrottakoon siis, että 10kk kestänyttä selkäkipuani on lähdetty nyt poistamaan kortisonipiikin voimin.

Sain viime perjantaina kortisonipiikin lonkkaani, sillä ultraäänessä todettiin turvotusta ja pientä tulehdusta. Katsotaan, voisiko selkäkipu johtua tuosta, vai onko tulehtunut lonkka sittenkin seurausta kipeästä selästä. ”Tämä on hyvin yleistä keski-ikäisillä ylipainoisilla naisilla”, totesi lääkäri. Ah, miten olenkaan aina halunnut kuulla nuo sanat itsestäni puhuttaessa.

Tänään menen vihdoin ensimmäistä kertaa vyöhyketerapeutille. Siitä olen oikeasti ihan valtavan innoissani!

Toivottavasti Teillä on elämässänne juuri nyt paljon ilon aiheita. Ja jos tuntuu ettei ole, niin kyllä niitä sieltä löytyy, kun vähän kaivelee. Suosittelen itseä ilahduttavien asioiden listaamista aina kun tuntuu siltä, että mieli on yhtä harmaa, kuin lokakuinen sadepäivä.

Iloa, hyvää mieltä, terveyttä ja onnellisuutta kaikille Teille!

Kuvat: Anna-Maria/Secret Wardrobe