Browsing Category

kotimaista

Kansallinen kalakeittopäivä 12.2.

tunnetila: herkuttelu

*yhteistyössä Food Market Herkku*

Ensi tiistaina, 12.2., vietetään kansallista kalakeittopäivää. Vuosittain helmikuun toiseen tiistaihin ajoittuvan kalakeittopäivän ideana on, nimensä mukaisesti, syödä kalakeittoa. Kalakeittoa syödään samana päivänä työpaikoilla, kouluissa, kotona ja ravintoloissa ympäri maan.

Kalakeitto on yksi lempiruoistani. Tykkään tomaattipohjaisesta seljankasta, runsaasti äyriäisiä sisältävästä bouillabaissesta, maitoon tehdyistä, voilla terästetyistä kalasopista ja thaimaalaisia makuja sisältävistä, kookosmaitoon tehdyistä sitruksisista kalakeitoista.

Kalakeitto on suosikkiani, enkä ole innostukseni kanssa yksin. Esimerkiksi hetki sitten uudistetun Food Market Herkun Bistrossa ehdottomasti suosituin annos on Herkun kalakeitto á la Vottonen.

Bistron henkilökunnan mukaan jopa kolme neljästä ruokailijasta tilaa ruokailemaan tullessaan kalakeiton, eikä ihme. Kävin yhteistyön merkeissä Herkun Bistrossa kalakeitolla, ja vitsit että se oli hyvää!

Keitossa käytettävät kalat valitaan Bistron vieressä olevalta monipuoliselta kalatiskiltä, joten kalojen tuoreus on aina taattu.

Kalatiskin seinällä olevassa taulussa kerrotaan jokaisen kalalajin kohdalla sen kalastuspaikka ja päivämäärä, milloin kalastaja on nostanut saaliin vedestä. Seurasin keittolounasta nautiskellessani näytöllä vaihtuvia tietoja, ja ilahduin huomatessani, miten paljon tiskissä on kotimaista, ihan lähialueilta kalastettua kalaa.

Muistan nimittäin hetki sitten lukeneeni artikkelin, jossa kerrottiin suomalaisten syövän kotimaista kalaa todella vähän siihen nähden, miten paljon maassamme on järviä ja miten suuret kalakannat meillä on. Onneksi kotimaista kalaa on tarjolla ainakin Food Market Herkussa!

Herkun oma kalakeitto á la Vottonen on tomaattipohjainen kalakeitto, jossa on lohta, kuhaa ja jokirapuja. Täyteläisyyttä jo muutenkin herkulliseen liemeen tuo smetana-tillikreemi, ja raikkautta pinnalle ripotellut tuoreet yrtit. Kalakeittolounaani kruunasi lasillinen kuivaa valkoviiniä ja maukas tuore leipä.

Helsinkiläiset ovat selvästi ottaneet Keski-Euroopasta vaikutteita saaneen uudistuneen Food Market Herkun omakseen. Myös Bistrossa näkyy eurooppalaisen kulttuurin rantautuminen. Etenkin loppuviikosta Bistrossa lounaalla piipahtavat tilaavat kuulema nykyään entistä useammin lasillisen viiniä lounaan kanssa.

Muistakaa siis, että kansallinen kalakeittopäivä ensi tiistaina, 12.2.! Jos ette jaksa ryhtyä itse keiton tekoon, niin suosittelen piipahdusta Food Market Herkun Bistroon. Lämmin ja herkullinen kalakeitto kruunaa varmasti talvipäivän!

Kuvat: Vilma

Ja taas sataa lunta

tunnetila: tylsyys

Joko Teille alkaa tämä lumen tulo riittää? Minun on pakko todeta, että minulle ei riitä. Tai siis lisää lunta ei enää tarvitsisi sataa, mutta toivon, ettei nämä lumet tästä ihan heti sulaisi pois. En ole nimittäin ehtinyt vielä yhtään nauttimaan talvesta.

Selkäni kramppasi tammikuun kymmenes päivä, eikä ole vieläkään kunnossa. Olen joutunut jo kuukauden liikkumaan selkääni varoen, ja viimeksi eilen lääkäri ehdotti vielä sairausloman kirjoittamista, lisää lääkkeitä ja käyntiä selkäspesialistilla. Selkäspesialistille menen mielelläni, mutta sairauslomaa tai lääkkeitä en enää halua.

Onneksi fyssarini on sitä mieltä, että olen selän kuntouttamisessa jo niin hyvässä vaiheessa, että saan selkään kuntoon oikeanlaisella liikunnalla ja lihasten vahvistamisella, eikä lisää lääkkeitä välttämättä tarvita. Aikaa ja sinnikkyyttä se vaatii, mutta kyllä selkä kuulema vielä kuntoon tulee. Sitä odotellessa…


takki Marimekko, housut Marks&Spencer*, laukku Marc Jacobs,
reppu Haglöfs*, hanskat Sauso, kengät Pomar*

Haluaisin, heti kun selkäni sen mahdollistaa, tehdä pitkiä kävelylenkkejä kauniissa lumisessa luonnossa. Olisi ihana hiihtää ja luistella. Parasta olisi kesken pitkän lenkin istahtaa laavulle syömään eväitä ja juomaan jotain lämmintä. Toivottavasti selkäni mahdollistaa nuo haaveet pian, eikä lumi ehdi siihen mennessä muuttua loskaksi tai sulaa kokonaan pois.

Olisiko Teillä antaa vinkkejä laavuista, jotka sijaitsevat lähellä Helsinkiä mukavien kävelyreittien varrella? Mieluiten niin, että kävelylenkin voi aloittaa saapumalla paikan päälle julkisilla. Autoa minulla ei ole, joten paikalle täytyisi päästä jollain muulla tavoin.

Jos ette tiedä laavuista, niin tuleeko mieleen jotain muita paikkoja, missä voisi nauttia talvesta ja tehdä hauskoja talviaktiviteetteja, esimerkiksi lumikenkäilyä tai retkiluistelua jäällä? Kiitos jos keksitte jotain vinkattavaa!

Kivaa perjantaita kaikille! Muistakaa ulkoilla ja nauttia lumisesta luonnosta jos olette terveenä. Ulkoilu ja liikunta on paras lahja, mitä voitte itsellenne antaa!

Kuvat: Iina / MouMou

Flanellilakanat

tunnetila: ihastus

Palataanpa vielä makuuhuoneessamme vallitsevaan jäätävään tunnelmaan.

Kylmä makuuhuoneessamme on edelleen, mutta pientä helpotusta kylmyyteen on tullut keksittyä ihan itse. Paras vinkkini kylmän taklaamiseen on flanelliset pussilakanat ja tyynyliinat.

Sain viime syksynä Finlaysonin pressitilaisuudesta 90% kierrätysmateriaalista valmistetun Reno -pussilakanasetin*. Pussilakana on valmistettu 6% uudesta puuvillasta, ja loput 94% on kierrätysmateriaalia, jossa on tuoteselosteen mukaan lähes kaikkia kierrätettävissä olevia luonnonkuituja puuvillasta villaan, jopa kashmiriin.

Tykkään pedata vuoteeseen molemmille samaa sarjaa olevat lakanat, joten testiin saamani yksittäinen lakanapakkaus unohtui lähes puoleksi vuodeksi kaapin perukoille. Olin syksyllä ostolakossa, enkä saanut hankkia Renolle kaveria. Ajattelin, että tuo ihanan lämpimältä ja pehmoiselta kuulostava flanellilakana jää meillä valitettavasti testaamatta.

Jossain vaiheessa ennen joulua äitini tiedusteli olisiko minulla mitään lahjatoiveita. Keksin heti mitä haluan: kaverin Renolle! Ja kyllä, yhdestä lahjapaketista paljastui jouluna toinen flanellinen pussilakanasetti.

Ette usko miten lämpimät nuo lakanat on! Kesällä flanellilakanat saattaa olla liian kuumat, mutta näin kylminä öinä hieman vetoisassa makuuhuoneessamme ne ovat kullan arvoiset! Nukun oikeasti todella paljon paremmin kun kaivaudun pehmeän flanellin uumeniin.

Vielä kun olisi untuvapeitto, niin nukkuisin luultavasti kuin vauva, oli ulkona (tai makuuhuoneessa) miten kylmä tahansa!

Pipo päässä pakkasella

tunnetila: huvitus

Arvatkaa mitä?! Tuotiin viikonloppuna lämpömittari makuuhuoneeseemme ja mitattiin huoneen lämpötila sängyssä siitä kohtaa, jossa tyynymme ovat. Lämmintä oli +16.1 astetta! Mitä hittoa?! Ei ihme, että älypehmustettu tyynyni* on aina ihan kivikova (eli jäässä!), kun menen nukkumaan.

Olen ollut nyt parin viikon ajan sitä mieltä, että makuuhuoneessamme on vähän liian kylmä, mutta mieheni on vaan todennut, että viileässä nukkuu paremmin kuin liian lämpimässä. Totta varmasti tuokin, mutta rajansa on viileydelläkin.

Ei ole noilla lämpöasteilla ihme, että vitkuttelemme nykyään sängystä nousemista viimeiseen asti. Kello on soinut aamulla jo puoli tuntia sitten ja olisi jo kiire töihin, mutta me molemmat vaan kääriydymme syvemmälle peiton alle ja kitisemme kuin pienet lapset ”Äääää, mä en haluu nousta täältä lämpimästä!”

pipo Balmuir*, jättihuivi H&M Premium*, hanskat Marimekko,
takki Uniqlo, hame KappAhl/Limited Edition Arrivederci-mallisto*,
laukku Marc Jacobs, kengät Terhi Pölkki

Synnyin maailmaan tammikuun alussa, talven kovimmilla pakkasilla. Olen aina ajatellut, että olen syntymässäni saanut ihastuksen kunnolliseen talveen.

Kunnon talvi tarkoittaa minulle yli -15 pakkasta, kirkasta auringonpaistetta, valkoisena kimaltelevaa lunta, ulkoillessa jäätyviä silmäripsiä, punaisia poskia, lämpökerrastoja, villasukkia ja paksuja toppavaatteita.

Noista kaikista talven elementeistä pidän kovasti. Mutta vaikka ulkona olisi täydellinen talvi, niin kyllä sisällä pitäisi olla lämmintä edes sen +19.

Hrrrrr, mitenkähän noita 1900-luvun alussa valmistettuja ikkunoita saisi tilkittyä? Tästä jos pakkanen vielä kiristyy, niin seuraava vaihtoehto on laittaa pipo päähän myös yöksi…

Kuvat: Anna-Maria / Secret Wardrobe

Pientä fiksausta

tunnetila: tyytyväisyys

Muistatteko kun minut haastettiin viime syksynä etsimään koko asu, päästä varpaisiin, kirppisappi Zadaasta? Tein silloin mahtavia löytöjä, joista olen iloinnut, ja tulen iloitsemaan vielä monta vuotta tästä eteenpäin. Yksi upeista löydöistäni oli lähes käyttämätön Marimekon pikkulaukku*.

Laukku oli saapuessaan kuin uusi. Sen nahka oli todella pehmeää, eikä siinä ollut naarmuja tai tahroja. Laukun metallihihna loisti kullanvärisenä, eikä kulumia tai muita käytön jälkiä löytynyt mistään.

Ajattelin osuneeni laukun kanssa kirppislöytöjen kultasuoneen, kunnes otin laukun ensimmäistä kertaa käyttöön. Laukun metallinen hihna irtosi liitoksistaan heti ensimmäisen puolen tunnin käytön aikana, eikä sitä saanut enää korjattua.

laukku Marimekko* (saatu Zadaa-kamppiksesta ja tuunattu itse)

Kävin laukun kanssa Marimekon liikkeessä ja suutarilla, mutta kummassakaan ei oltu kovin luottavaisia laukun korjausmahdollisuuksiin. Hihnan olisi toki voinut liimata paikoilleen, mutta heti kun olisin laittanut laukkuun jotain painavampaa, se olisi irronnut taas liitoksistaan.

Hetken laukun kohtaloa mietittyäni otin kullanvärisen hihnan laukusta kokonaan irti, ja päätin tehdä iltalaukusta näppärän arkilaukun. En saanut ostamattomuushaasteen vuoksi ostaa laukkuun uutta hihnaa, joten keksin väliaikaisen ratkaisun. Liitin laukkuun hihnaksi kaulanauhan, jossa roikkui nimilappuni syksyllä järjestetyssä LIFT Helsinki -tapahtumassa.

Laukun ilme muuttui kerrasta, ja jos ihan rehellinen olen, tykkään laukusta nyt paljon enemmän kuin ennen. Kultaisella hihnalla sitä olisi tullut käytettyä vain juhlassa, nyt laukku on käytössä jatkuvasti.

Ehdin jo ostamattomuushaasteen loppumisen jälkeen miettiä, että jihuu, nyt saan ostaa laukkuun uuden hihnan, mutta nääh, tämä hihnahan on ihan hyvä. Onpahan ainakin persoonallinen ja tuo laukkuun uutta rentoa ilmettä!

Kuvat: Anna-Maria / Secret Wardrobe