tunnetila: tyytyväisyys
Terveiset Dubrovnikista ja Montenegrosta! Meillä oli oikein mukava ja virkistävä parin viikon irtiotto, ja tuntuu että olen ollut lomalla jo ikuisuuden! Mutta niinhän se on, että lomailussa edes ikuisuus ei tunnu riittävältä, joten jatkan lomailua ja reissaamista vielä hetken, ja elän muhkeasta lottovoitosta haaveillen nämä viimeiset lomapäiväni.
Minusta muuten tuntuu, että elämäni on täynnä pikkuruisia lottovoittoja. Huomaan jatkuvasti toteavani, että olipas hyvä tuuri kun sattui juuri tälle päivälle tällainen sää kun ollaan retkeilemässä, tai että kylläpä meitä lykästi taas näissä hotelli- ja huoneistovalinnoissa, mitä reissun varrelle tein.
Ja tämän tästä ilahdun, että jopas sattui kiva tyyppi tulemaan vastaan ja auttoi tämänkin asian hoitamisessa. ”Olipa taas tämäkin pieni kohtaaminen kuin lottovoitto!”
Taidan siis käyttää oman lottovoittoni tässä elämässä näin pienissä erissä, jotka ilahduttavat minua arjessa tämän tästä. Ehkä juuri siksi sitä oikein suurta, miljoonien eurojen rahallista jättipottia ei koskaan tulekaan.
En kyllä tiedä kummasta minulle oikeasti olisi enemmän iloa; valtavasta rahamäärästä, joka mahdollistaisi taloudellisen riippumattomuuden, vai pienistä onnekkaista sattumista, kivoista kohtaamisista tai niistä ilon hetkistä, joihin törmään arjessani jatkuvasti.
Niinhän sitä sanotaan, että onni syntyy pienistä asioista. Allekirjoitan tuon lauseen sataprosenttisesti!
silkkipaita Marimekko/second hand, Zadaa, silkkihousut Designers Guild Remix, laukku Marimekko/second hand/DIY, Zadaa*, sandaalit Ancient Greek/second hand, Zadaa
Tähän asuunkin liittyy lähes lottovoittoon verrattava tarina. Tai no, ei nyt oikeaan lottovoittoon, mutta niihin pieniin onnekkaisiin sattumiin, joista juuri puhuin. Eli ehkä oikeammin sanottuna hirmuisen hyvä tuuri.
Avasin muutama viikko sitten kirppisappi Zadaan, ja kurkkasin olisiko siellä tarjolla minulle mitään kivaa. Olen määritellyt hakuun lempibrändini yhden painalluksen alle, ja tuon yhden painalluksen takaa löytyi Marimekon uusi silkkipaita (kuvissa), Granan musta silkkihame (samanlainen mikä minulla jo on, ja jota olen käyttänyt tänä kesänä lähes päivittäin) ja Uniqlon täydellinen pilkullinen paitamekko (jollaisesta olen jo pari kesää haaveillut).
Kaikki löydöt olivat uusia tai uudenveroisia. Granan silkkihameessa oli hintalaput vielä kiinni, ja uskokaa tai älkää, Uniqlon paitamekko oli jopa lyhennetty jo valmiiksi juuri minulle sopivaksi! Löytöni tuntui oikeasti taas pieneltä lottovoitolta.
Kuvissa näkyvästä Marimekon pikkulaukusta on muuten tullut kesän aikana luottolaukkuni. En reissussakaan käyttänyt mitään muuta laukkua, kuin tuota maailman pehmeimmästä nahasta tehtyä pientä näppäryyttä.
Tämän laukunkin kanssa kävi muuten hyvä tuuri. Tai oikeastaan tuuri oli aluksi huono; laukun metallinen hihna katkesi heti ensimmäisellä käyttökerralla.
Harmistuin, kun kaunis juhlalaukku meni rikki, mutta sitten totesin, että käytän juhlalaukkuja niin harvoin, että voin ihan hyvin korvata fiinimmän hihnan työpöydän laatikosta löytyneellä kulkukorttikotelon hihnalla. Ja kas, epäonni kääntyi voitoksi, ja harvoin käyttöön päässyt juhlalaukku on nyt suosikkilaukkuni arjessa.
Näitä pieniä lottovoittoja, onnenkantamoisia, löytyy varmasti ihan jokaisen elämästä, kun pitää vain silmänsä auki. Muistetaan vaan iloita niistä pienistä jutuista, kuten vaikkapa siitä, että kävipä tuuri kun sain ihan itse syödä tämän jätskitötterön, eikä lokki tullut ja varastanut sitä kädestäni. Voitto se on pienikin voitto!
Kuvat: Anna-Maria/Secret Wardrobe
