Browsing Category

loma

Matkavinkkejä Dubrovnikiin

tunnetila: muistelu

Kävimme muutama vuosi sitten ensimmäisen kerran Kroatiassa. Ihastuin iki hyviksi pieneen pohjoisessa sijaitsevaan Rovinjin kaupunkiin. Etelämmässä sijaitsevasta Dubrovnikista taas olin kuullut oikeastaan pelkkää huonoa, joten en yhtään innostunut, kun mieheni ehdotti, että lennettäisiin tämän kesän pääkohteeseemme Montenegroon Dubrovnikin kautta.

Olin kuullut Dubrovnikin olevan kallis, täynnä turisteja ja menettäneen alkuperäisen tunnelmansa. Suostuin kuitenkin lopulta reittiehdotukseen, ja nyt on sitten tullut nähtyä ja koettua Dubrovnik omin silmin.

Olimme matkan aikana siellä pariin otteeseen. Reissun aluksi kolme yötä, ja pari päivää vielä pois tullessa. Tuolla kokemuksella täytyy sanoa, että olen Dubrovnikin arvostelijoiden kanssa monista asioista täysin samaa mieltä.

Ainakin heinäkuun lopussa Dubrovnikin vanhassa kaupungissa turistien määrä oli välillä suorastaan ahdistava. Ja kun lämmintä oli viimeisinä päivänä yli +40, niin fiilis oli paikoitellen aika tukala. Kaikki oli myös hirvittävän kallista. Eräskin lounas maksoi kahdelta 70€, vaikka juomina oli vain lasillinen proseccoa ja olut, ei alkuruokia tai viinipulloa, ja vain yksi jälkkäri.

Jos kuitenkin haluat nähdä ja kokea Dubrovnikin, niin ohessa muutama vinkki, jotka olivat minulle reissumme parasta antia.

Vanhan kaupungin muurit

Kaikkialla sanotaan, että mitä Dubrovnikissa teetkin, niin vanhan kaupungin muurien päällä käveleminen täytyy kokea. Tähän toteamukseen on helppo yhtyä. Muurilla käveleminen antoi upeiden maisemien lisäksi paljon pohdittavaa historiasta, muurien tärkeydestä entisaikaan kaupungin puolustuksessa, sekä Dubrovnikin kohtaamista sodista, joista viimeisimmästä ei ole aikaa kuin alle 30 vuotta.

Reitti muurien päällä on pari kilometriä pitkä, ja sen kävelee noin tunnissa. Reitin varrella on pieniä kahviloita ja gallerioita sekä vanhoja torneja, joten jos näissä haluaa piipahtaa, niin muurilla kävelemiseen kannattaa varata aikaa vähintään pari tuntia.

Gallerioista suosikkini oli The Pulitika Studio. Suosittelen piipahtamaan siellä. Jos et tykkää näyttelystä, niin ainakin pääset hetkeksi varjoon paahtavalta auringolta.

Sisäänpääsy muurille oli pöyristyttävät 30€/hlö (Kroatian rahayksikkö on kuna, mutta euroiksi muutettuna sisäänpääsy oli tuon kolmisen kymppiä), mutta minä maksoin sen mukisematta. Toivon vain, että tuo raha käytettäisiin muurin ja vanhan kaupungin aarteiden yläpitoon, eikä olisi pelkkää turistien rahastusta. Tiedä häntä.

Apartementokset 

Asuimme mennessä kolme yötä Lapadissa, eli vanhan kaupungin vieressä sijaitsevassa kaupunginosassa. Palatessa olin varannut viimeiseksi yöksi huoneen vanhan kaupungin sydämestä. Ajattelin että maksoi mitä maksoi, halusin olla ihan ytimessä, ja ottaa viimeisistä päivistä kaiken irti.

Jos olisin tiennyt, mikä hullunmylly tuo vanha kaupunki heinäkuun lopussa on, olisin asunut ihan mieluusti myös pois lähtiessä Lapadissa. Mutta onpahan nyt tullut asuttua yksi yö rakennuksessa, jonka rakennusvuosi on 1500. Ja asunto oli kiva, rauhallinen ja hyvin ilmastoitu, eli ei sinänsä mitään valittamista, mutta yksi yö maksoi 150€, kun taas Lapadin asunnossa yön hinta oli noin 100€.

Molemmat asuntomme olivat apartementoksia, eli paikallisten omistamia pieniä perheyrityksiä. Lapadin asunnon (Apartements Kovacec) omisti hyvin sympaattinen vanhempi mies, vanhan kaupungin asunnon (Vicelic Guest House) vuokrausta pyöritti nelikymppinen mies äitinsä kanssa.

Lapadissa maksoimme omasta rauhasta ja upeasta terassista merinäköalalla (kuvissa alla), vanhassa kaupungissa sijainti hilasi hinnan korkeammaksi. Jos jompaa kumpaa majoitusta täytyy suositella, niin käännyn ehdottomasti Lapadin puoleen.

Oli ihana istua iltaisin omalla terassilla ja nauttia kauniista auringonlaskusta, ja keskustan hälinä oli muisto vain. Lapadin asunnon vieressä oli myös ”salainen uimapaikka”, joka pesi keskustan täydet uimapaikat mennen tullen.

Uimarannat

Dubrovnikilaiset uivat kaikkialla! Tämän tästä törmäsi johonkin kallionkielekkeeseen, jolta ihmiset hyppivät uimaan. Kauempana vanhasta kaupungista on ”virallisia” uimarantoja aurinkotuoleineen ja -varjoineen, mutta ihan vanhan kaupungin muurien ulkopuolella oli useita uimapaikkoja, jotka tuntuivat olevan enimmäkseen nuorison suosiossa.

Monien uimapaikkojen yhteyteen oli perustettu pieniä baareja, joista sai ostaa oluita tai muita juomia. Olut maksoi noin 7€, eli hintataso oli aika sama kuin Helsingissä.

Kuten edellä mainitsin, vanhan kaupungin liepeillä olevat uimapaikat olivat aika täynnä. Lapadissa asuntomme omistava mies vinkkasi meille vähän salaisemmasta rannasta, joka oli ihan asunnon läheisyydessä. Kävimmekin siellä aamu-uinnilla joka aamu Lapadissa asuessamme. Vesi Adrianmeressä oli ihanan kirkasta ja puhdasta, ja tuolla uimapaikassa saimme hieman omaa rauhaa.

Satama ja Bon Appetit ravintola

Mainitsin jo alussa Dubrovnikin kalliista hintatasosta. Vanhan kaupungin ravintolakaduilla oli ihan tavallista, että pääruoka-annos maksoi 30€. Alkupalat olivat noin 15€, jälkkärit vähän vähemmän tai saman verran, ja juomien hinnat olivat Suomen tasoa. Yhteen ateriaan sai helposti kulumaan yli 100€ jos otti alkupalat, pääruoat ja juomat. Ihan sama oliko kyseessä lounas vai illallinen.

Siksi ilahduinkin kun löysimme sievän pienen ravintolan vanhan kaupungin ulkopuolelta, läheltä Dubrovnikin satamaa. Liikuimme reissun ajan pääosin bussilla, joten päädyimme satamaan ja Bon Appetit ranintolaan käydessämme ostamassa bussiliput Dubrovnikista Kotoriin, Montenegroon.

Ruoka Bon Appetitissa on niin hyvää ja hinnat niin kohtuulliset, että sinne kannattaa suunnistaa, jos vanhan kaupungin ruuhkat (ja hinnat) alkavat ahdistaa. Satamaan kävelee vanhasta kaupungista noin 40min (pääsee myös bussilla), mutta Lapadista kävelimme siihen vain noin 20min. Ah mikä ihana rauha ja sataman idylli tuon pienen kävelymatkan päässä olikaan!

Ravintolan lähellä oli myös pieni karkkipuoti nimeltä Kras, josta kävin ostamassa vähän herkkuja asunnollemme. Krasin pehmeä hedelmätoffee oli hyvää, mutta heidän suklaansa ei valitettavasti ollut kovin erikoista. Olemme tottuneet täällä Suomessa ihan liian hyvään, kun suklaasta puhutaan. Onpahan nyt kuitenkin tullut maistettua zagrebilaista suklaata.

Ravintola Azur

Toisen ravintolasuosituksen minulta saa ravintola Azur, jonka keittiö on kiva yhdistelmä aasialaista ja välimerellistä keittiötä. Azur sijaitsee rauhallisella pikkukadulla vanhassa kaupungissa, poissa turistimassojen silmistä.

Hintataso on vanhan kaupungin tärkeimpiä ravintolakatuja edullisempi, mutta myös täällä rahaa saa helposti kulumaan satasen yhdellä aterialla. Jos ottaa ruoan päälle vaikka kahvit ja juo ruoan kanssa muuta kuin vettä, niin siinä menee jo 70€.

Mutta periaatteessa täällä pääsee siis halvemmalla, mitä ihan vanhan kaupungin ytimessä.

dubrovnik.with.love

Dubrovnikin vanha kaupunki on täynnä turistikrääsäkauppoja. Kivoimmat ja persoonallisimmat tuliaistuotteet ja postikorti löysin hauskasta dubrovnik.with.love -butiikista.

Koruja, t-paitoja, öljyjä, luonnonkosmetiikkaa, kangaskasseja ja postikortteja. Kaikki tehty käsin persoonallisella otteella. Ihan toista kuin ne iän ikuiset I Love Dubrovnik -laukut ja t-paidat, jotka on valmistettu jossain ihan muualla kuin Kroatiassa.

En itse asiassa ostanut Dubrovnikista mitään, en edes yhtä postikorttia. Mutta jos jostain olisin jotain ostanut, niin se olisi ollut tämä pikkuinen käsityöläisbutiikki.

Suklaata ja chiliöljyä nappasin mukaan vasta kotiin lähtiessä lentokentältä. Siinä kaikki hankkimani Dubrovnikin tuliaiset.

Siinäpä taisi olla tärkeimmät asiat, mitkä tulivat nyt mieleen Dubrovnikista.

Dubrovnik on varmasti hieno kaupunki ja ovathan sen vanha kaupunki ja maisemat ympärillä huikeita, mutta suosittelen välttelemään kohdetta heinä-elokuussa. Tuolloin ihmisiä on siellä liikaa ja vanhasta kaupungista saa sellaisen kuvan, että se on vain kulissi, joka on rakennettu turisteja varten. Totuus tuon ikivanhan kaupungin kohdalla on kuitenkin ihan toinen.

Ja hei muuten, jos olet seurannut Game of Thrones -sarjaa, niin Dubrovnikissa on kuvattu sitä vaikka kuinka monessa lokaatiossa. Kaupunki pursuaa Game of Thrones -kauppoja, ja siellä järjestetään myös GOT -kierroksia (kuten myös Star Wars -kierroksia, sillä siellä on kuvattu niin ikää Star Wars: The Last Jedi -leffaa).

Jos Teille tulee mieleen jotain kysyttävää Dubrovnikista, niin vastaan mielelläni, jos vain osaan!

Gdanskin kauniit kasvot

tunnetila: onni

Finnair täytti viime syksynä 95 vuotta. Luin Finskin synttärisähköpostista miehelleni ääneen kaikki syntymäpäivätarjouksessa olevat lennot. New York, Bangkok, Amsterdam, Pariisi, San Fransisco, Rooma… ”Ei kiinnosta. Ei. Tylsää. Kuinka monta kertaa me ollaan tuollakin oltu? Ei. Ei…” Ainut kohde, joka pitkästä listasta sai mieheni kiinnostumaan, oli Gdansk.

Poden koko länsimaisen maailman mukana tuskaa maapallon saastuttamisesta ja matkailun tuhoisasta vaikutuksesta, joten Gdansk oli kohteista ainoita, joista innostuin minäkin. Tiedossa olisi lyhyt lento ja perillä vastassa nouseva matkailukohde, joka toivottaisi turistit ilolla tervetulleeksi.

En tiennyt Gdanskista juuri mitään, enkä myöskään ottanut siitä selvää ennen reissuamme. Halusin lähteä matkaan vailla odotuksia, myös kaikkine ennakkoluuloineni. Miltä näyttäisi kaupunki, josta alkoi toinen maailmansota, ja joka kärsi samaisessa sodassa yhdet historian mittavimmista tuhoista? Olisiko sodan jäljet vielä läsnä?

Reissu on nyt heitetty, ja täytyy sanoa, että yllätyin todella positiivisesti! Toki kaupungin keskustaan mahtui alueita, jotka huokuivat edelleen neuvostohenkeä ja kertoivat menneestä kaunistelematta, mutta pakahduttavan kaunis vanha kaupunki oli nykyään siisti ja viihtyisä, ja sen kadut kätkivät sisäänsä toinen toistaan viehättävämpiä kahviloita ja ravintoloita.

Vanha kaupunki oli tuhoutunut lähes kokonaan toisessa maailmansodassa, ja vasta viime vuosikymmenten aikana kaupunkia on alettu rakentaa nykyiseen loistoonsa vanhaa kunnioittaen. Rakentaminen on edelleen kesken, ja kaupungin keskusta olikin täynnä rakennustyömaita. Kaupunkiin kannattaa kuulema tulla uudestaan noin viiden vuoden päästä. Silloin pääsee todella näkemään muutoksen, joka on saatu rakentamisen osalta aikaan.

Kaunista Gdanskissa oli nytkin, ja tykkäsimme molemmat reissustamme valtavasti. Ajattelin, heti kun ehdin, koota yhteen postaukseen reissumme kohokohtia, jotka voivat samalla toimia matkavinkkeinä Gdanskin kävijöille. Tämän postauksen myötä lähetän kuitenkin Teille jo pikaiset terveiset Gdanskista ja kerron, että kotona ollaan!

Muhkumpi parempi

tunnetila: tykkäys

Vitsit miten ihanaa, että Helsingissäkin näyttää jo vähän talviselta! Ei sitä lunta näin paljon ole mitä näissä jouluna otetuissa kuvissa, mutta parempi edes pieni lumikerros, kuin se iänikuinen musta asfaltti ja vesisade.

Ostin viime talvena Marimekolta pullean ja kuohkean untuvatakin. Käytin lämmintä takkia niin pitkälle kevääseen kuin oli mahdollista. Tykkäsin takista niin paljon, että vähän jopa harmitti kun alkoi olla liian keväistä ja lämmintä sen käytölle.

Koko syksyn ja leudon alkutalven odotin innoissani tulevia pakkasia, jotta voisin pujahtaa muhkutakin sisään ja tuntea olevani turvassa kylmältä maailmalta.

Jouluksi luvattiin kunnolla pakkasta, joten kaivoin untsikan esiin ja otin sen mukaan joulureissuun. Odotukseni palkittiin, sillä yhtenä päivänä pakkasta oli -22 astetta! Ai että oli ihanaa!

takki Marimekko, villamekko Katri Niskanen,
sukkahousut Wolford*, hanskat Sauso, talvikengät Pomar*


Iloitsin myös uusien talvikenkieni ensimmäisistä käyttökerroista kunnollisen pakkasen paukkuessa. Sain syksyllä valita kotimaiselta Pomarilta itselleni uudet talvikengät. Olisin tarvinnut jotkut vähän kevyemmät kengät Helsingin loskaan ja sateeseen, mutta ihastuin Paljakka -saappaisiin* niin paljon, että minun oli pakko valita ne.

Voi että rakastan saappaiden lämpöä ja pehmeyttä! Jo pelkästään näiden kenkien vuoksi toivon, että Helsinkiin saataisiin vielä tänä tälvena kunnolla lunta. Haluaisin käyttää näitä koko ajan!

Pullea takki ja muhkeat kengät. Ai että mikä pukeutumisnautinto. Talvimottoni on selvästi ”mitä muhkumpi, sen parempi”!

Synttärimatkalle!

tunnetila: hauskuus

Ajattelin vuoden vaihteessa, että tänä vuonna tasaan vähän välejäni maailman kanssa. En osta mitään, enkä myöskään saastuta maailmaa turhia lentelemällä. Olen onnistunut molemmissa tavoitteissani mielestäni varsin hyvin.

Tulevana viikonloppuna minulla on kuitenkin edessä pieni reissu, johon kuuluu pari lyhyttä lentoa. Joudun siis antamaan hieman periksi ajatuksilleni lentämättömyydestä, mutta teen sen parhaasta mahdollisesta syystä. Vien nimittäin siskoni syntymäpäiväreissulle Legolandiin!

Siskoni rakastaa Legoja ja hän on haaveillut matkasta Legolandiin jo pikkutytöstä asti. Tänä kesänä siskoni täytti pyöreitä vuosia, ja päätimme kaveriporukalla yllättää hänet parhaalla mahdollisella lahjalla. Keräsimme pienellä porukalla rahaa, ja nyt niillä rahoilla on ostettu lennot Tanskaan, muutama yö hotellissa ja päivälippu Legolandiin.

Yhdistämme reissuumme myös pari yötä Köpiksessä, joten tiedossa on mahtava tyttöjen viikonloppu!

Olen käynyt Köpiksessä muutaman kerran, mutta jos tiedätte sieltä joitain oikein ihania uusia ravintoloita, tai vaikkapa juuri meneillään olevia kiinnostavaa näyttelyitä, niin vinkatkaa niistä ihmeessä minulle.

Entäs sitten tuo Legoland… Oletteko käyneet? Mitä siellä kannattaisi tehdä, nähdä ja kokea? Riittääkö päivä kaikkeen? Onko joku alueen ravintoloista parempi kuin muut? Legolandin merimaailmaa minulle jo kehuttiinkin, onko muita suosituksia?

Mietimme siskoni kanssa hetki sitten olemmeko vähän outoja, kun menemme ns. lapsille suunnattuun kohteeseen kahdestaan, aikuisina. Satuin kuitenkin viime viikolla näkemään lopun uuden Ensitreffit alttarilla -sarjan jaksosta, ja siinä pariskunnan herra yllätti nuorikkonsa Legolandin matkalla. Tuore rouva oli matkasta aivan innoissaan.

Heh, on meitä nähtävästi muitakin vähän outoja tyyppejä, jotka matkustavat Legolandiin vain aikuisten kesken!

Kevyet kesämeikit

tunnetila: ilo

Hei juteltaisko pitkästä aikaa vähän meikeistä? Tai vaikka meikittömyydestä. Olen nimittäin tämän kesän aikana meikannut kunnolla (sis. enemmän meikkiä kuin ihoa tasoittavan CC-voiteen ja ripsivärin) reilusti alle 10 kertaa.

Toukokuisella Espanjan reissulla meikkasin kolmesti. Flamencoillalliselle, illalliselle Granadassa, sekä viimeisen illan juhlallisuuksiin, kun mieheni sai todistuksen La Herradurassa käymästään kurssista.

Otin reissuun mukaan muutaman meikkituotteen, ja noilla samoilla tuotteilla olen pärjännyt Suomessakin koko kesän. Ajattelin nyt esitellä Teillä tämän kesän luottomeikkini.

Ihoni on ollut koko kesän hyvässä kunnossa, ja päivetys on tuonut ilmeeseeni mukavasti eloa. En siis ole tarvinnut kasvoilleni tuhtia meikkivoidetta. Olen käyttänyt koko kesän Lumenen Natural Perfection CC-voidetta*, jossa on suojakerroin 25.

Myönnän vähän kaunistuneeni, kun puristin tuotetta tuubista ulos ensimmäistä kertaa. Tuote on nimittäin väriltään kirkkaan valkoista! Iholle hierottaessa sen sisältämät väripigmentit kuitenkin aktivoituvat, ja voide sulautuu ihon sävyyn.

Ohut tuote ei peitä ihon virheitä, mutta se tasoittaa ihon sävyä ja saa aikaan kevyen mattapinnan. Kuluneen kesän hikipäivinä iho on pysynyt vähemmän kiiltävänä CC-voiteen ansiosta.

Kyseessä on siis hyvin kevyt kesävoide, joten jos kaipaat peittävyyttä, niin sitä täytyy hakea muista tuotteista. Esimerkiksi Maybellinen Instant Anti Age Eraserista*. Rakastan tätä tuotetta!

Näissä toukokuussa Espanjassa otetuissa kuvissa tuotetta on jäljellä puoli tuubia (kuvissa vasemmalla), mutta nyt se vetelee jo viimeisiään. En kestä sitä hetkeä kun tuo tuote loppuu, enkä saa ostaa uutta tilalle!

Alunperin silmänalusille tarkoitettu tummuuden ja juonteiden peittäjä on toiminut minulla koko kasvojen peitevoiteena. Näpyt ja muut ihon virheet katoavat todella hyvin tuotteen alle.

Tuote sisältää goji-marjaa sekä Haloxyl™-aktiiviainetta, joten se ei ainoastaan peitä ihon ongelmia, vaan tekee myös silmänympärysalueesta hetkessä kirkkaamman ja virkeämmän näköisen. Mahtava tuote!

Minulla on käytössä tuotteesta vaalein versio. Viime viikkoina on ollut kiva huomata, että olen jo niin päivettynyt, että voisin helposti vaihtaa seuraavaan sävyyn. Jee, olen kerrankin saanut aurinkoa kaikista käyttämistäni suojakertoimista huolimatta!

YSL:n klassikkovalokynää olen käyttänyt välillä kasvojen ainoana meikkinä. Pari sipaisua valoisuutta silmien alle, nenänpieliin ja kulmaluulle, ja pikainen ilmeen freesaus on valmis. Tätä kikkaa käytin etenkin Espanjassa, jos lähdin vaikka aamiaiselle lähikahvilaan.

Aurinkopuuterina käytin reissussa Lumenen ikisuosikkiani, valikoimista jo poistunutta Arctic Sun Hohdepuuteria. Tuo hohdepuuteri on ollut ainut puuteri ikinä, joka on sopinut aurinkopuuterin omaisesti tuomaan hehkua kasvoilleni kesät talvet.

Yleensä kaikki aurinkopuuterit ovat talvikalpealle iholleni liian tummia. Tuo tuote on ollut täydellinen! Ostin itselleni muutaman hohdepuuterin jemmaan, kun kuulin sen valmistuksen loppuvan. Minulla taitaa olla jäljellä tuosta hamstrauksestani vielä yksi puuteri jäljellä. Sen jälkeen onkin uuden tuotteen metsästyksen aika!

Tervettä väriä ja lisähehkua olen tuonut iholleni niin ikää Lumenen Nordic Glow poskipuna- ja hohdepaletilla*. Kirjoitin tuotteesta aikaisemmin täällä.

Kulmat laitan kuntoon Anastasia Beverly Hillsin Dipbrowlla*, josta on tullut yksi tuotesuosikeistani. Kerroin tuoteihastuksestani ensimmäistä kertaa täällä. Tuote on vedenkestävä, joten sillä pysyy look kunnossa ja kulmat skarppina vaikka uidessa.

Ripsilläni olen käyttänyt koko kesän Maybellinen Total Temptation* ripsiväriä. Ripset kauniisti tuuheuttava ripsiväri tuoksuu herkullisesti kookokselle. Kookoksen tuoksu tulee tuotteeseen kookosuutteesta, joka hoitaa samalla ripsiä.

Olen tykännyt ripsiväristä paljon, ja ihmetellyt sen hyvää kestävyyttä ripsillä kovissakin helteissä. Kuulin kuitenkin, että tuotteesta on olemassa erikseen myös vedenkestävä versio, joka on kuulema sanalla sanoen täydellinen. Ai että! Sellainen täytynee hommata ensi kesää varten!

Raikkaan ja huolettoman kesämeikin on kruunannut itse tekemäni Frantsilan öljytuoksu*. Saan auringon paahteessa parfyymeista usein iho-oireita, joten olen huomannut öljymäiset tuoksut paremmaksi vaihtoehdoksi kesäisin.

Kaksi kesää sitten käytin Weledan tyrnituoksua*, nyt tätä itse tekemääni tuoksuöljyä. Ihana että kesällä voi tuoksua ilman ihon kirvelyoireita!

Meikkasitteko Te kuluneena kesänä? Jos meikkasitte, niin oliko Teillä joku kiva uusi löytö, joka kesti iholla helteestä huolimatta? Olisi kiva kuulla myös Teidän hellemeikkivinkkejänne!

Ps. Juuri saamani tiedotteen mukaan Frantsila Scent Lab, jossa tuoksuöljyni tein, on nykyään nimeltään Frantsila Aphotecary. Ihania tuoksutuotteita pääsee siis edelleen tekemään itse TRE:ssä ja Market Helsingissä Pohjois-Espalla. Jee!