Browsing Category

loma

Vanhempi ja viisaampi

tunnetila: pohdiskelu

Minulla oli eilen syntymäpäivä. Olen siis taas vuoden vanhempi ja viisaampi. Välillä kyseenalaistan tuon sanonnan aika vahvasti, mutta tänä vuonna (jota on siis kulunut vasta kolme päivää) olen todella sitä mieltä, että nyt on päässyt tähän päähän livahtamaan sellaista viisautta, että olen itsestäni oikein ylpeä.

Kuten juuri kerroin, olen pitkästä aikaa lomaillut kunnolla ja ajatukseni ovat kirkastuneet. Myönnän, etten ole käyttänyt lomaani meditoiden tai asioita sen kummemmin pohdiskellen, mutta ehkä juuri silloin kun ei mieti yhtään mitään, ne suurimmat oivallukset uskaltavat tulla esille. Viime aikojen suurin oivallus itseni suhteen on se, miten paljon yksi tietty asia, jota turhamaisuudeksikin voisi kutsua, on kuormittanut elämääni.

Olen oikeastaan ajatellut, etten ole kovinkaan turhamainen. Toki valitsen blogissa julkaistavaksi ne kuvat, joissa näytän mielestäni kauneimmalta, mutta julkaisen täällä myös itsestäni kuvia vailla meikin hiventä. Arjessa huitelen kaupungilla ilman meikkiä, ja käytän aina vaatteita, joissa on mukava olla, mutta jotka eivät vaikkapa imartele vartaloani (esim. leveälahkeiset culottesit). Ei kai turhamainen ihminen käyttäydy noin?

Ei ehkä, mutta silti mukanani on jo vuosia kulkenut asia, joka saa minut päivittäin kokemaan epäonnistumista. Puhelimeni TO DO -listan ykkösenä on jo monta vuotta lukenut ”laihduta 5kg”.

Kaikkia muita asioita toteutan TO DO -listaltani viikottain, mutta tuo ”laihduta 5kg” on lukenut listani ykkösenä jo monta vuotta. Katson tuota listaa joka päivä, sillä lisään siihen kaikki päivittäiset ”käy postissa” tai muut muistutukset. Ja joka ikinen päivä listaa katsoessani näen ensimmäisenä tuon toteutumattoman viiden kilon tavoitteen, ja minulle tulee paha mieli.

Vuoden vaihteessa loin taas silmäyksen TO DO -listaani. ”Laihduta 5kg” -kohta pomppasi silmääni. ”Ei hitsi, olen hankkinut viime vuonna ”koronakurvit” ja painoa on tullut lisää 3kg sitten viime kevään. Pitäisikö minun nyt muuttaa tuohon listaan tekstiksi ”laihduta 8kg”?” Aloin oikeasti pohtia asiaa. Uusi vuosi, uudet tavoitteet ja uudet mahdollisuudet. Laihempi ja onnellisempi minä!

Ajatukset uudesta 8kg hoikemmasta minästä alkoivat pyöriä päässäni kiihtyvän hyrrän lailla, ja yhtäkkiä tulin raivon valtaan. ”Nyt jumaliste loppuu tämä soopa!” En lisännyt tavoitteeseen kolmea kiloa, vaan poistin kokonaan tuon vuosia tehtävälistallani olleen lauseen. Mitä ihmettä olen ajatellut, kun edes olen soimannut itseäni vuosia tuolla ajatuksella?

Jestas miten oloni keveni kun poistin tuon vuosien saatossa syyllistäväksi muuttunen tavoitteen listan kärkipaikalta! Ei nyt ehkä sitä viittä kiloa mikä on ollut jo vuosia alkuperäinen tavoitteeni, mutta ainakin 50 grammaa.

Tykkään kuitenkin että minulla on tavotteita, joten keksin uuden vuoden kunniaksi listan kärkeen uuden jutun. TO DO -listani ykkösenä lukee nyt ”löydä taas liikunnan ilo ja rutiini liikkumiseen”.

On niin paljon kivempi lähteä toteuttamaan tuota tavoitetta, koska sen lopputulos on mitattavissa hyvinvoinnilla ja paremmalla jaksamisella, eikä henkilövaa’alla.

Pääsin heti toteuttamaan uutta tavoitetta, sillä juhlistin viikonloppuna synttäreitäni yöpymällä Iinan kanssa Hotel Kämpissä. Tilasimme huoneeseen jouluisen afternoon tean ja kävimme kuntosalilla sekä spa-osastolla kahteen otteeseen.

Oli ihanaa herkutella, mutta oli myös superkiva olla salilla ensimmäistä kertaa sitten maaliskuun alun! Voi kunpa koronatilanne pian helpottaisi, ja uskaltautuisin treenaamaan muuallakin kuin kotona.

Hyvän ja kestävän balanssin pohjana minulla taitaa olla se, etten enää ikinä laita TO DO -listalleni laihdutustavotteita. Jos ikääntymisessä ei muuta hyvää olisi, niin ainakin tuo iän mukanaan tuoma itselle lempeästi ja positiivisen kautta puhuminen on jo niin hyvä juttu, että paljon muuta ei sitten tarvitakaan!

Lempeitä ajatuksia ja iloa tuottavia tavotteita Teille, ystävät!

Kuva minusta afternoon tean äärellä: Iina / MouMou

Kirkkain ajatuksin kohti tulevaa vuotta

tunnetila: onni

Olen yleensä vuodenvaihteessa onnellinen, mutta samalla aika väsynyt ja vähän huolissani.

Normaalisti tässä vaiheessa vuotta takana on noin viikon kestänyt joululoma, jonka aikana olen levännyt ja ladannut akkuja perheeni kanssa. Perheen kanssa vietetystä ajasta kumpuaa sisälläni onni ja kiitollisuus.

Vaikka takana on hetken lepo, niin tulevan vuoden työt tuntuvat kuitenkin alkavan ihan liian nopeasti joulun jälkeen. Yleensä vuoden vaihtuessa pelkään, etten ole ehtinyt palautua tarpeeksi syksyn töistä, ja odotan vähän kauhulla iäisyydeltä tuntuvaa kevättä. Tuota ikävintä vuodenaikaa, josta pidän kaikista vähiten. Kesälomaankin tuntuu aina olevan ikuisuus.

Heinäkuuhun on edelleen tuo karmaiseva 6kk, mutta tänä vuonna moni asia on kuitenkin toisin. Tällä hetkellä tuntuu, että olen ehtinyt kerrankin lomailla tarpeeksi.

Olen ollut nyt lomalla jo kolme ja puoli viikkoa. Lomailin intensiivisen ja ylitöiden täyteisen työsyksyn jälkeen kaksi viikkoa kotona Helsingissä ja yhdeksän päivää vanhempieni luona Savossa. Nuo viikot ovat hurahtaneet hetkessä, mutta olen kerrankin levännyt kunnolla. Mikä käsittämättömän upea tunne!

Olo on pitkästä aikaa energinen ja vireä, ja huomenna alkava uusi vuosi tuntuu olevan täynnä mahdollisuuksia. Ajatukset on kirkkaita, tulevaisuus kiinnostaa.

En toivo elämääni suuria muutoksia, enkä aio tehdä uuden vuoden lupauksia. Toivon vain, että saisin myös ensi vuonna pitää kaikki minulle rakkaat ihmiset lähellä, ja tavata heitä enemmän kuin kuluneena vuonna. Toivon hyvää, tasaista ja mukavaa arkea. Paljon naurua ja lämpimiä halauksia. Ystävällisiä sanoja, lempeitä katseita. Onnistumisia ja hyviä tekoja. Iloa, lempeyttä ja hyvää oloa.

Viime vuonna minulla oli vuoden vaihtuessa omituinen olo. Uuden vuosikymmenen alku tuntui kummalliselta, ja sitä se lopulta olikin. Juuri nyt oloni on huomattavasti luottavaisempi kuin vuosi sitten tähän aikaan. Toivotaan siis, että vaistoni pitää tälläkin kertaa paikkansa, ja pääsemme viettämään vuotta 2021 onnellisempien tähtien alla.

Hyvää vointia, läsnäoloa, selkeyttä, ymmärrystä, hervottomia kikatuskohtauksia ja lempeyttä Teille kaikille ensi vuoteen! Kiitos tästä vuodesta ja siitä, että jaksatte olla mukanani vuodesta toiseen.

Hei muuten, jos Teille on tullut mieleen postaustoiveita, niin kertokaa! Olisi kiva kuulla, mistä aiheista haluaisitte ensi vuonna blogistani (vielä näin kolmentoista vuoden jälkeen) lukea.

Onnellista uutta vuotta Teille kaikille!

Loma pilalla, stressi tilalla

tunnetila: ahdistus, innostus ja jännitys

Arvatkaa mitä tein? Pilasin rennoksi ja palauttavaksi tarkoitetun kesälomani heti loman ensimmäisenä päivänä.

Juuri nyt minun pitäisi olla lomalla ja nautiskella elämästä. Mitä vielä. Olen koko ensimmäisen lomaviikon herännyt aamuyöllä paniikissa ja valvonut aamuun asti valtavan stressin kourissa. Päivisin olen ahdistunut ja rintaa puristaa. Tunne rennosta lomasta on tipotiessään. Voi hiton hiton hitto!

Ai mitä tapahtui? Noh, törmäsin viikko sitten perjantaina työkaverini FB feedissä kuviin kivannäköisestä vuokra-asunnosta. Asunto oli ihan nykyisen kotimme naapurissa, mutta pienempi ja edullisempi.

Näytin kuvat miehelleni ja hän innostui asunnosta heti. Otin omistajaan yhteyttä ja sovimme treffit asunnolle maanantaille, lomani ensimmäisen päivän aamuun.

Maanantaiaamuna kymmeneltä kävimme katsomassa asuntoa, ja samana iltana ennen kello yhdeksää vuokrasopimus oli jo allekirjoitettu. Uusi koti odottaa meitä heinä-elokuun vaihteessa.

MITÄ HITTOA??? MINÄHÄN VIHAAN MUUTTAMISTA!

”Muuttomme on vihdoin ohi. Kaikki meni muutossa onneksi hyvin. Tai siis niin hyvin, kuin tuo kammottava tapahtuma voi mennä. Olemme viime vuosina muuttaneet kahden vuoden välein. Voi kunpa tällä kertaa saisimme asua samassa osoitteessa vaikka edes viisi vuotta.” Blogipostaus Tunnetilassa, kirjoitettu 2.4.2015

Taisin tuossa postauksessa tietämättäni ennustaa tulevaa. Niinhän siinä nimittäin kävi, että vähän yli viisi vuotta tässä ihanassa kodissa oltiin, mutta nyt on aika siirtyä kohti uutta.

Uusi kotimme on pienempi ja edullisempi, mutta monilta osin myös järkevämpi, kodikkaampi ja sympaattisempi kuin tämä nykyinen. Olen koko ajan tässä asuessa sanonut, että emme tee mitään kolmannella huoneella tai kolmella kauniilla, mutta toimimattomalla kakluunilla.

Uudessa kodissa on tehokkaat neliöt ja kakluuni, joka toimii. Uskon, että tulemme viihtymään asunnossa tosi hyvin, vaikka nykyisen kodin ihanaa erkkeriä tulee varmasti ikävä.

Muutan siis vajaan kuukauden päästä mielelläni uuteen kotiin, mutta muuton ajoitus ei voisi olla akkujen lataamisen suhteen huonompi. Miksen IKINÄ voi pitää lomaa lomana, vaan otan lomalle aina jotain saakelin projekteja???

Nyt minua odottavat loman ratoksi 85 m2 asunto ja vinttikomero, jotka molemmat täytyy käydä tavaroista läpi, ja pakata muuttoa varten. Hyi olkoon! Pelkkä ajatus itkettää ja saa aikaan vatsan väänteitä.

Seuraavat pari viikkoa yritän kuitenkin nollata päätäni ja pidän lomaa ainakin blogista, ehkä jonkin verran myös Instagramista. Haluan kerätä tulevien viikkojen ajan kunnolla voimia muuttoon, ja syksyllä alkavaan uuteen työprojektiin.

Niin, minulla siis vaihtuu koti ja työ 1.8. Voi jestas sentään. Olisi tehnyt joutilaisuus ihan hyvää juuri nyt.

Löytöjä Karjalohjalta

tunnetila: ilo

Vietin viime viikonlopun Karjalohjalla Lohja Spa & Resortissa. Vaikka reissu oli taas täynnä työhommia, niin ehdin silti todeta reisun aikana moneen kertaan, miten mahtava tapa kylpyläviikonloppu onkaan aloittaa kesäloma!

Olimme Karjalohjalla siis pääosin töissä, eli päivitimme Iinan kanssa Lohja Span IG-tiliä koko viikonlopun (käykää kurkkaamassa joko Lohja Span tai Tunnetilan IG:n highlighteista mitä viikonloppuna puuhailimme), mutta ehdimme silti tehdä kylpylän aktiviteettien lisäksi vähän muutakin. Kävimme nimittäin ensimmäistä kertaa ikinä Karjalohjan keskustassa!

Googlailin ennen kylpylään lähtöä Karjalohjan tapahtumia, ja ilokseni löysin tiedon Kylätalo kehrän pihapiirissä järjestettävästä pihakirppiksestä ja pop up-kahvilasta. Päätimme siis lauantain ratoksi kävellä Spasta kylätalolle, ja käydä vähän kurkkaamassa löytyisikö kirpputorilta jotain kivaa myös meille.

uimapuku Uniqlo, housut Pull&Bear (second hand), sandaalit Havaianas

Päiväkävely kirppikselle kannatti. Iina löysi kirppikseltä pojalleen takin syksyksi, ja minä bongasin rekiltä Pull&Bearin pellavaiset kesähousut. Korkeavyötäröisten, todella leveälahkeisten ja lähes käyttämättömien housujen hinta oli kolme euroa, joten en kauaa miettinyt lähtevätkö housut mukaani.

Halusin heti laittaa uudet lomahousut jalkaani, ja näissä kuvissa housut onkin helteisen päivän kunniaksi yhdistetty uimapukuun. Hotellihuoneemme minibaarista ostettua valkoviiniä oli aika kiva nautiskella hotellin pihapiirissä, paahteelta suojaavien puiden katveessa, uudet pöksyt jalassa!

Pihakirppiksen lisäksi piipahdimme parissa kävelymatkalle sattuneessa kiinnostavan näköisessä liikkeessä. Liikkeistä toinen oli iso antiikkiliike, jonka valikoimissa oli todella paljon astioita, kodintarvikkeita, taidetta ja vaatteita.

Löysimme Iinan kanssa molemmat antiikkiliikkeestä vaikka mitä kivaa ostettavaa, mutta vielä siinä vaiheessa maltoin pitää kukkaroni nyörit kiinni.

Mobile Pay alkoi kuitenkin niin sanotusti laulaa seuraavassa butiikissa, johon törmättiin niin ikää Keskustien varrella. (Kävelimme koko ajan kylpylältä samaa tietä (Keskustie) Karjalohjan kylätalolle asti.) Huomasimme tien vieressä Maalaispuoti -kyltin, ja toki puotiin oli päästävä.

Maalaispuodissa myytiin mm. paikallisia käsitöitä, erilaisia herkkuja mausteista karkkeihin, käsintehtyä kosmetiikkaa, ja sitten se rahahanani avannut juttu; hyvin kohtuuhintaisia ja superkauniita kashmirvilttejä!

Silittelin unelmanpehmeää vilttiä niin pitkään, etten voinut enää päästää sitä käsistäni. Niinpä edulliseksi kaavaillulla kirppisreissulla meni hieman ennakoitua enemmän rahaa, mutta kokoonsa nähden viltti oli kyllä hintansa puolesta todellinen löytö.

Ostamani viltti on mukana näissä kuvissa, ja se on kyllä kaikin puolin ihana!

Tällaiset löydöt tuli tehtyä viime viikonloppuna. Kiva kylpyläviikonloppu, ja bonuksena antoisa piipahdus kesäkirppiksille. Ei lainkaan huono alku kesälomalle, vai mitä?!

Kuvat: Iina / Moumou

Kotikotona keskellä koronakevättä

tunnetila: huoli/onni

Saatatte miettiä, miten ihmeessä tunnetilanani voi olla yhtä aikaa huoli, mutta myös iso onni. Antakaas kun kerron.

Minulla oli alkuviikosta kolme päivää lomaa töistä. Laskeskelin, että kun yhdistän lomapäiviin edellisen viikonlopun, viikonloppua edeltäneen perjantaivapaani, sekä tällä viikolla olleen helatorstain, saan olla vapaalla seitsemän päivää! Aloin heti automaattisesti miettiä, että näin pitkän vapaan aikana olisi kiva lähteä jonnekin reissuun.

Tänä keväänä reissut ovat olleet olosuhteiden pakosta jokaisella vähissä, mutta aloin silti haaveilla matkasta Savoon. Olisi niin ihanaa päästä viettämään aikaa perheen parissa ja rentoutumaan luonnon helmassa.

Perheeni innostui heti ajatuksesta, mutta hetken ajatusta pyöriteltyämme totesimme matkan olevan riski, ja päätimme, ettei idea ole sittenkään toteuttamiskelpoinen.

Pallottelimme ideaa kolme viikkoa päivittäin. Joka toinen päivä päätimme, että matka toteutuu, joka toinen päivä peruimme suunnitelmat. Ette arvaakaan kuinka monta unetonta yötä vietin, kun punnitsin vaihtoehtoja ja mietin, olenko vastuuton jos lähden matkaan.

Olin nähnyt perhettäni viimeksi jouluna, joten ikävä oli hurja. Ikävöin kovasti vanhempiani ja siskoani, mutta pakko myöntää, että eniten haaveilin saavani kainaloon siskoni Tatu-koiran. Oli kyseessä korona tai mikä tahansa maailman murhe, niin unohdan ne kaikki sillä hetkellä, kun pääsen Tatun kanssa lenkille tai saan karvakaverin sänkyyni möyrimään peitosta tehtyihin tunneleihin.

Äitini soitti valtakunnalliseen koronainfoon ja minä juttelin asiasta lääkärin kanssa. Jokaisessa keskustelussa tultiin siihen tulokseen, että matka on harkittu riski.

Uudenmaan ulkopuolelle saa kuitenkin matkustaa, ja kun me kaikki olemme olleet terveitä ja olleet kotona karanteenin omaisissa oloissa jo maaliskuun alusta, eikä kukaan meistä kuulu riskiryhmään (vanhempani ovat alle 70v eikä kenelläkään meistä ole sairauksia), päätin lopulta ostaa junaliput.

Koronainfossa mietittiin junamatkustamisen turvallisuutta, mutta kun sain molempiin suuntiin buukattua itselleni pienen työskentelyhytin, infossakin todettiin, että oma pieni hytti muuttaa matkustamisen turvallisempaan suuntaan.

Olin lopulta Savossa viisi yötä, ja nautin joka hetkestä! Perheen seura oli virkistävää, tyynen järven pinnan tuijottelu voimauttavaa, kesän ensimmäiset muurinpohjaletut, äidin leivonnaiset ja isän kalastamat kalat maailman herkullisimpia ja Tatun kanssa touhuaminen ihan parasta. Olen niin iloinen että kolmen viikon pähkäilyn jälkeen uskalsin ottaa harkitun riskin ja lähteä matkaan!

Ainut asia mikä jäi harmittamaan, oli VR:n ala-arvoinen toiminta. Menomatkalla junassa oli varakalusto, joten paikkanumerot eivät pitäneet paikkaansa eikä esim. varaamaani pientä hyttiä ollut junassa lainkaan. Hämmentyneet ihmiset parveilivat junassa turvavälit unohtaen, ja etsivät epätoivoisena mahdollisimman turvallisia istumapaikkoja.

Konduktööri kuulutti tämän tästä, että osassa vaunuista oli niin paljon ihmisiä, että kannattaa etsiä väljempää tilaa vaunuista 1 ja 2. Junassa oli todellakin hämmästyttävän paljon matkustajia, eivätkä turvavälit toteutuneet missään mittakaavassa.

Istuin koko menomatkan hengityssuojain kasvoillani nälässä (eväät jäi maskin vuoksi syömättä), ja rukoilin mielessäni, että paluumatka sujuisi paremmin ja pääsisin rauhassa omaan kahden hengen hyttiini.

No kuinkas sitten kävikään? Paluumatkalla juna oli liikkeellä oikealla kalustolla, ja suunnistin tyytyväisenä varaamaani hyttiä kohti. Kauhukseni kuitenkin huomasin, että VR oli myynyt kahden hengen hytistä paikan myös toiselle henkilölle!

Oletin automaattisesti, että kahden metrin turvaväli otetaan junissa huomioon, ja pieneen hyttiin ei myydä vallitsevassa tilanteessa paikkoja kuin yhdelle henkilölle. Mitä vielä! Turvaväleistä viis, työskentelyhytissä istui mies, joka yski kuin viimeistä päivää. Ja niin, kuka tollo edes ostaa itselleen paikan pienestä hytistä, vaikka näkee toisen paikoista olevan jo varattu?

Käännyin kannoillani ja etsin liikkuvassa junassa epätoivoisesti paikkaa, jossa uskaltaisin istua koko vajaan neljän tunnin matkan. Myös tässä junassa oli yllättävän paljon matkustajia. Lopulta päädyin matkustamaan Helsinkiin yhdessä mukavan perheen kanssa, mutta turvaväleistä ei ollut tällä(kään) matkalla tietoakaan.

Helvetillisistä junamatkoista huolimatta näyttää siltä, että pääsin kotiin terveenä. (Viruksen itämisaika tosin on sen 14 vrk, eli ihan varma ei voi vielä olla.) Totesin kuitenkin äidilleni, että en aio tämän poikkeustilan aikana matkustaa enää kertaakaan junalla, kestää tilanne sitten kesän yli tai kaksi vuotta.

Oletteko Te uskaltaneet matkustaa näinä aikoina? Minä ajattelin, että nyt jos koskaan oli hyvä aika matkustaa. Koronan ensimmäinen aalto alkaa olla rauhoittumaan päin, ja toinen aalto ei ole vielä alkanut. Juuri nyt tuntuu, että harkittu riskimme oli sen ottamisen arvoinen.