Browsing Category

loma

Löytöjä Karjalohjalta

tunnetila: ilo

Vietin viime viikonlopun Karjalohjalla Lohja Spa & Resortissa. Vaikka reissu oli taas täynnä työhommia, niin ehdin silti todeta reisun aikana moneen kertaan, miten mahtava tapa kylpyläviikonloppu onkaan aloittaa kesäloma!

Olimme Karjalohjalla siis pääosin töissä, eli päivitimme Iinan kanssa Lohja Span IG-tiliä koko viikonlopun (käykää kurkkaamassa joko Lohja Span tai Tunnetilan IG:n highlighteista mitä viikonloppuna puuhailimme), mutta ehdimme silti tehdä kylpylän aktiviteettien lisäksi vähän muutakin. Kävimme nimittäin ensimmäistä kertaa ikinä Karjalohjan keskustassa!

Googlailin ennen kylpylään lähtöä Karjalohjan tapahtumia, ja ilokseni löysin tiedon Kylätalo kehrän pihapiirissä järjestettävästä pihakirppiksestä ja pop up-kahvilasta. Päätimme siis lauantain ratoksi kävellä Spasta kylätalolle, ja käydä vähän kurkkaamassa löytyisikö kirpputorilta jotain kivaa myös meille.

uimapuku Uniqlo, housut Pull&Bear (second hand), sandaalit Havaianas

Päiväkävely kirppikselle kannatti. Iina löysi kirppikseltä pojalleen takin syksyksi, ja minä bongasin rekiltä Pull&Bearin pellavaiset kesähousut. Korkeavyötäröisten, todella leveälahkeisten ja lähes käyttämättömien housujen hinta oli kolme euroa, joten en kauaa miettinyt lähtevätkö housut mukaani.

Halusin heti laittaa uudet lomahousut jalkaani, ja näissä kuvissa housut onkin helteisen päivän kunniaksi yhdistetty uimapukuun. Hotellihuoneemme minibaarista ostettua valkoviiniä oli aika kiva nautiskella hotellin pihapiirissä, paahteelta suojaavien puiden katveessa, uudet pöksyt jalassa!

Pihakirppiksen lisäksi piipahdimme parissa kävelymatkalle sattuneessa kiinnostavan näköisessä liikkeessä. Liikkeistä toinen oli iso antiikkiliike, jonka valikoimissa oli todella paljon astioita, kodintarvikkeita, taidetta ja vaatteita.

Löysimme Iinan kanssa molemmat antiikkiliikkeestä vaikka mitä kivaa ostettavaa, mutta vielä siinä vaiheessa maltoin pitää kukkaroni nyörit kiinni.

Mobile Pay alkoi kuitenkin niin sanotusti laulaa seuraavassa butiikissa, johon törmättiin niin ikää Keskustien varrella. (Kävelimme koko ajan kylpylältä samaa tietä (Keskustie) Karjalohjan kylätalolle asti.) Huomasimme tien vieressä Maalaispuoti -kyltin, ja toki puotiin oli päästävä.

Maalaispuodissa myytiin mm. paikallisia käsitöitä, erilaisia herkkuja mausteista karkkeihin, käsintehtyä kosmetiikkaa, ja sitten se rahahanani avannut juttu; hyvin kohtuuhintaisia ja superkauniita kashmirvilttejä!

Silittelin unelmanpehmeää vilttiä niin pitkään, etten voinut enää päästää sitä käsistäni. Niinpä edulliseksi kaavaillulla kirppisreissulla meni hieman ennakoitua enemmän rahaa, mutta kokoonsa nähden viltti oli kyllä hintansa puolesta todellinen löytö.

Ostamani viltti on mukana näissä kuvissa, ja se on kyllä kaikin puolin ihana!

Tällaiset löydöt tuli tehtyä viime viikonloppuna. Kiva kylpyläviikonloppu, ja bonuksena antoisa piipahdus kesäkirppiksille. Ei lainkaan huono alku kesälomalle, vai mitä?!

Kuvat: Iina / Moumou

Kotikotona keskellä koronakevättä

tunnetila: huoli/onni

Saatatte miettiä, miten ihmeessä tunnetilanani voi olla yhtä aikaa huoli, mutta myös iso onni. Antakaas kun kerron.

Minulla oli alkuviikosta kolme päivää lomaa töistä. Laskeskelin, että kun yhdistän lomapäiviin edellisen viikonlopun, viikonloppua edeltäneen perjantaivapaani, sekä tällä viikolla olleen helatorstain, saan olla vapaalla seitsemän päivää! Aloin heti automaattisesti miettiä, että näin pitkän vapaan aikana olisi kiva lähteä jonnekin reissuun.

Tänä keväänä reissut ovat olleet olosuhteiden pakosta jokaisella vähissä, mutta aloin silti haaveilla matkasta Savoon. Olisi niin ihanaa päästä viettämään aikaa perheen parissa ja rentoutumaan luonnon helmassa.

Perheeni innostui heti ajatuksesta, mutta hetken ajatusta pyöriteltyämme totesimme matkan olevan riski, ja päätimme, ettei idea ole sittenkään toteuttamiskelpoinen.

Pallottelimme ideaa kolme viikkoa päivittäin. Joka toinen päivä päätimme, että matka toteutuu, joka toinen päivä peruimme suunnitelmat. Ette arvaakaan kuinka monta unetonta yötä vietin, kun punnitsin vaihtoehtoja ja mietin, olenko vastuuton jos lähden matkaan.

Olin nähnyt perhettäni viimeksi jouluna, joten ikävä oli hurja. Ikävöin kovasti vanhempiani ja siskoani, mutta pakko myöntää, että eniten haaveilin saavani kainaloon siskoni Tatu-koiran. Oli kyseessä korona tai mikä tahansa maailman murhe, niin unohdan ne kaikki sillä hetkellä, kun pääsen Tatun kanssa lenkille tai saan karvakaverin sänkyyni möyrimään peitosta tehtyihin tunneleihin.

Äitini soitti valtakunnalliseen koronainfoon ja minä juttelin asiasta lääkärin kanssa. Jokaisessa keskustelussa tultiin siihen tulokseen, että matka on harkittu riski.

Uudenmaan ulkopuolelle saa kuitenkin matkustaa, ja kun me kaikki olemme olleet terveitä ja olleet kotona karanteenin omaisissa oloissa jo maaliskuun alusta, eikä kukaan meistä kuulu riskiryhmään (vanhempani ovat alle 70v eikä kenelläkään meistä ole sairauksia), päätin lopulta ostaa junaliput.

Koronainfossa mietittiin junamatkustamisen turvallisuutta, mutta kun sain molempiin suuntiin buukattua itselleni pienen työskentelyhytin, infossakin todettiin, että oma pieni hytti muuttaa matkustamisen turvallisempaan suuntaan.

Olin lopulta Savossa viisi yötä, ja nautin joka hetkestä! Perheen seura oli virkistävää, tyynen järven pinnan tuijottelu voimauttavaa, kesän ensimmäiset muurinpohjaletut, äidin leivonnaiset ja isän kalastamat kalat maailman herkullisimpia ja Tatun kanssa touhuaminen ihan parasta. Olen niin iloinen että kolmen viikon pähkäilyn jälkeen uskalsin ottaa harkitun riskin ja lähteä matkaan!

Ainut asia mikä jäi harmittamaan, oli VR:n ala-arvoinen toiminta. Menomatkalla junassa oli varakalusto, joten paikkanumerot eivät pitäneet paikkaansa eikä esim. varaamaani pientä hyttiä ollut junassa lainkaan. Hämmentyneet ihmiset parveilivat junassa turvavälit unohtaen, ja etsivät epätoivoisena mahdollisimman turvallisia istumapaikkoja.

Konduktööri kuulutti tämän tästä, että osassa vaunuista oli niin paljon ihmisiä, että kannattaa etsiä väljempää tilaa vaunuista 1 ja 2. Junassa oli todellakin hämmästyttävän paljon matkustajia, eivätkä turvavälit toteutuneet missään mittakaavassa.

Istuin koko menomatkan hengityssuojain kasvoillani nälässä (eväät jäi maskin vuoksi syömättä), ja rukoilin mielessäni, että paluumatka sujuisi paremmin ja pääsisin rauhassa omaan kahden hengen hyttiini.

No kuinkas sitten kävikään? Paluumatkalla juna oli liikkeellä oikealla kalustolla, ja suunnistin tyytyväisenä varaamaani hyttiä kohti. Kauhukseni kuitenkin huomasin, että VR oli myynyt kahden hengen hytistä paikan myös toiselle henkilölle!

Oletin automaattisesti, että kahden metrin turvaväli otetaan junissa huomioon, ja pieneen hyttiin ei myydä vallitsevassa tilanteessa paikkoja kuin yhdelle henkilölle. Mitä vielä! Turvaväleistä viis, työskentelyhytissä istui mies, joka yski kuin viimeistä päivää. Ja niin, kuka tollo edes ostaa itselleen paikan pienestä hytistä, vaikka näkee toisen paikoista olevan jo varattu?

Käännyin kannoillani ja etsin liikkuvassa junassa epätoivoisesti paikkaa, jossa uskaltaisin istua koko vajaan neljän tunnin matkan. Myös tässä junassa oli yllättävän paljon matkustajia. Lopulta päädyin matkustamaan Helsinkiin yhdessä mukavan perheen kanssa, mutta turvaväleistä ei ollut tällä(kään) matkalla tietoakaan.

Helvetillisistä junamatkoista huolimatta näyttää siltä, että pääsin kotiin terveenä. (Viruksen itämisaika tosin on sen 14 vrk, eli ihan varma ei voi vielä olla.) Totesin kuitenkin äidilleni, että en aio tämän poikkeustilan aikana matkustaa enää kertaakaan junalla, kestää tilanne sitten kesän yli tai kaksi vuotta.

Oletteko Te uskaltaneet matkustaa näinä aikoina? Minä ajattelin, että nyt jos koskaan oli hyvä aika matkustaa. Koronan ensimmäinen aalto alkaa olla rauhoittumaan päin, ja toinen aalto ei ole vielä alkanut. Juuri nyt tuntuu, että harkittu riskimme oli sen ottamisen arvoinen.

Matkavinkit Montenegroon – Kotor ja Perast

tunnetila: muistelu

Kuten todettua, ihastuin Montenegroon matkamme aikana kovasti. Koko pari viikkoa siellä oli kaikkinensa niin ihana, että haluaisin kertoa matkastamme ihan kaiken! Olikin tosi hankala miettiä, miten jaottelisin postaukset niin, ettei niistä tulisi liian pitkiä, tai ettei niitä tulisi yhtä joka kaupungista.

Tulossa on siis kaksi postausta, joista ensimmäisessä kerron Kotorista ja Perastista, toisessa Budvasta ja Herzeg Novista, sekä vähän myös retkestämme luonnonpuistoihin.

Mutta nyt niihin vinkkeihin, mitä minulla on Kotorista ja Perastista Teille antaa! Ja huomio, mukana on myös pieni alennusylläri Kotorin asuntoomme. Jos siis olette suuntaamassa Kotoriin ja majoitus on vielä buukkaamatta, niin kannattaa lukea tämä postaus loppuun asti.

Ehdottoman reissusuositukseni Montenegrossa saa Kotor ja sen vanha kaupunki. Kotorin vanhassa kaupungissa olevat rakennukset ovat superkauniita ja todella hyvin säilyneitä, vaikka ensimmäiset niistä on rakennettu jo 1100-luvulla. Koko kaupunki on noussut kukoistukseensa 1100-1300-luvuilla. Kotorin vanha kaupunki onkin yksi Unescon maailmanperintökohteista.

Kotorin vanha kaupunki on pieni, ja sen ehtii kiertää varsin hyvin päivän aikana. Upeimmat maisemat näet, jos jaksat kiivetä 1350 porrasta Sveti Ivanin linnoitukselle. Kiipeämään kannattaa lähteä ennen aamukahdeksaa, sillä kahdeksan jälkeen reitin portit suljetaan, ja reitille aletaan myydä pääsylippuja. Liput maksavat 8€/hlö, eli suurista summista ei ole kyse, mutta säästöä se on pienikin säästö.

Toinen syy aikaiseen lähtöön on aurinko. Jos lähdet matkaan ennen kahdeksaa, ehdit kavuta ylös ennen kuin aurinko nousee kunnolla ja paahtava kuumuus iskee. Kapuamiseen kannattaa varata hyvät jalkineet, sillä vanhat kiviportaat on liukkaita, ja maasto on välillä hieman vaikeakulkuista.

Kotor ei ole mikään virallinen rantakohde, mutta silti siellä saa halutessaan kaiken irti myös todella puhdasvetisestä Adrianmerestä. Kotorissa voi uida, suppailla, soudella kanooteilla tai vaikkapa vuokrata veneen, jolla pääsee ihailemaan upeaa Kotorinlahtea mereltä käsin.

Me kävimme uimassa joka päivä vanhan kaupungin ulkopuolelta löytämässämme yleisessä uimalassa, pienellä vesipallostadionilla. Uimalan altaasta oli suora yhteys mereen, joten jos kaipasi uimista aalloissa, sinne pääsi helposti. Kotorin rannat olivat aika täynnä uimareita ja auringonpalvojia, joten tykkäsimme olla uimalassa ihan omassa rauhassamme. Välillä olimme siellä kaksin. Aika luksusta!

Kotor oli satoja vuosia Venetsian vallan alla, ja italialaiset perinteet näkyivät Kotorissa edelleen niin arkkitehtuurissa kuin ruokakulttuurissakin. Söimme Kotorissa mm. hyvää pastaa (La Catedral, Stari Grad Br. 340) ja nautiskelimme mutkattomista montenegrolaisista viineistä (Plantaze, rose ja sauvignon maistuivat helteessä, mutta punaviinistään viinitalo on kuuluisin). Myös paikalliset kalaruoat olivat hyviä ja tuoreita.

Kotorissa oli reissullamme pääosin rauhallista, mutta parina päivänä lahdelle saapui suuria risteilyaluksia, ja noina päivinä vanha kaupunki oli tupaten täynnä turisteja.

Tuollaisena päivänä kannattaa hypätä paikallisbussiin, maksaa kyydistä euro, ja suunnata uimaan ja nautiskelemaan elämästä Perastiin, pieneen suloiseen kylään ihan Kotorin vieressä.

Parasta, mitä Perastista tuona helteisenä päivänä löysimme, oli rantabaari Pirate Bar. Baari sijaitsi meren rannalla, käytännössä kiinni meressä, ja terassilta pääsi suoraan uimaan.

Terassilla sijaitsevan pöydän sai ottaa itselleen vaikka koko päiväksi, eikä pöydästä tarvinnut maksaa mitään. Oleilun aikana baarista sai tilattua kaikenlaisia juomia, ja välillä pystyi pulahtamaan meressä. Menimme vain piipahtamaan baarissa, mutta lopulta viihdyimme siellä yli viisi tuntia!

Uimme paljon, maistelimme oluita ja erilaisia hedelmämehuja, ja söimme eväitä. Niin, Pirate Baarista ei siis saa ruokaa, mutta omia eväitä saa syödä ihan vapaasti. Paikalliset ihmiset olivat tulleet koko perheen voimin viettämään helteistä pävää baariin, ja osalla oli mukanaan täydellinen piknic-varustus. Tunnelma oli ihanan rento ja välitön.

Vaikka Pirate Bar ei ehkä kummoiselta kuulosta, niin tuo päivä terassilla lekotellen oli yksi reissumme parhaista ja leppoisimmista!

Perastin tunnetuin matkakohde on Our Lady of The Rocks. Minikokoinen saari ihan Perastin edustalla, jonne pääsi esimerkiksi venekujetuksella. Kuljetus maksoi 5€/hlö/meno-paluu, ja veneet liikennöivät mantereen ja saaren väliä muistaakseni vartin välein.

Pienellä saarella on viehättävä kirkko, ei juuri muuta. Kirkkoon ja sen yläkerrassa sijaitsevaan museoon on muutaman euron pääsymaksu. Jos saarella piipahdat, niin kannattaa käydä kirkossakin. Muuta nähtävää saarella kun ei ole.

Jos päädytte Perastiin illallisaikaan, suosittelen istahtamaan dinnerille ravintola Armonian terassille (kuvat yllä). Ruoka oli hyvää perustasoa, mutta maisemat saivat aika tavanomaisen ruoan maistumaan entistä paremmalta.

Illallinen auringonlaskussa kruunasi ihanan päivän, jonka vietimme Perastissa, paossa Kotoriin saapuneita risteilyaluksia.

Mutta sitten siihen postauksen alussa lupaamaani alennukseen. Asuimme Kotorissa keskellä vanhaa kaupunkia Studios Belvi -nimisessä apartementoksessa. Asuntomme oli talon ylimmässä kerroksessa, ja sinä oli kaksi kerrosta. Alakerrassa oli keittiö, olohuone ja kylppäri, yläkerrassa makuuhuone. (Postauksen alussa olevat kuvat ovat yksityiskohtia asunnostamme.)

Vuokraisäntämme piti meistä oikein hyvä huolta, ja hommasi meille jopa suomenkielisen kartan Kotorista! Kävimme vuokraisäntämme kanssa pariin otteeseen kahvilla, ja tuttavuutemme päätyi siihen, että hän lupasi ystävillemme ja blogini seuraajille mukavan alennuksen, jos päädytte matkustamaan Kotoriin ja varaatte huoneiston minun kauttani.

Jos siis olette matkalla Kotoriin ja haluatte asua vanhan kaupungin sykkeessä, niin kannattaa laittaa sähköpostia osoitteeseen sundek.radonja (at) gmail.com ja kertoa, että suomalainen Nina Tunnetila -blogista suosittelee Studios Belvi -asuntoja.

Ja hei vielä yksi vinkki tähän loppuun! Kotor sijaitsee Lovćen kansallispuiston ja Skutarijärven (Lake Skadar) läheisyydessä, ja suosittelenkin ehdottomasti päiväretkeä kohteisiin. Omaksi retkenjärjestäjäksemme valikoitui matkatoimisto Travelzoo, jonka toimisto oli lähes asuntomme vieressä.

Päiväretkemme kansallispuistoihin oli kiva ja monipuolinen (kävimme retkellä myös Cetinjessä) ja Travelzoolla oli erinomainen asiakaspalvelu. Lämmin suositus myös tälle!

Siinäpä omat kokemukseni Kotorista lyhyesti. Seuraavaksi täytyy ottaa työn alle postaus reissumme viimeisistä kohteista, Budvasta ja Herzeg Novista!

Matkavinkkejä Dubrovnikiin

tunnetila: muistelu

Kävimme muutama vuosi sitten ensimmäisen kerran Kroatiassa. Ihastuin iki hyviksi pieneen pohjoisessa sijaitsevaan Rovinjin kaupunkiin. Etelämmässä sijaitsevasta Dubrovnikista taas olin kuullut oikeastaan pelkkää huonoa, joten en yhtään innostunut, kun mieheni ehdotti, että lennettäisiin tämän kesän pääkohteeseemme Montenegroon Dubrovnikin kautta.

Olin kuullut Dubrovnikin olevan kallis, täynnä turisteja ja menettäneen alkuperäisen tunnelmansa. Suostuin kuitenkin lopulta reittiehdotukseen, ja nyt on sitten tullut nähtyä ja koettua Dubrovnik omin silmin.

Olimme matkan aikana siellä pariin otteeseen. Reissun aluksi kolme yötä, ja pari päivää vielä pois tullessa. Tuolla kokemuksella täytyy sanoa, että olen Dubrovnikin arvostelijoiden kanssa monista asioista täysin samaa mieltä.

Ainakin heinäkuun lopussa Dubrovnikin vanhassa kaupungissa turistien määrä oli välillä suorastaan ahdistava. Ja kun lämmintä oli viimeisinä päivänä yli +40, niin fiilis oli paikoitellen aika tukala. Kaikki oli myös hirvittävän kallista. Eräskin lounas maksoi kahdelta 70€, vaikka juomina oli vain lasillinen proseccoa ja olut, ei alkuruokia tai viinipulloa, ja vain yksi jälkkäri.

Jos kuitenkin haluat nähdä ja kokea Dubrovnikin, niin ohessa muutama vinkki, jotka olivat minulle reissumme parasta antia.

Vanhan kaupungin muurit

Kaikkialla sanotaan, että mitä Dubrovnikissa teetkin, niin vanhan kaupungin muurien päällä käveleminen täytyy kokea. Tähän toteamukseen on helppo yhtyä. Muurilla käveleminen antoi upeiden maisemien lisäksi paljon pohdittavaa historiasta, muurien tärkeydestä entisaikaan kaupungin puolustuksessa, sekä Dubrovnikin kohtaamista sodista, joista viimeisimmästä ei ole aikaa kuin alle 30 vuotta.

Reitti muurien päällä on pari kilometriä pitkä, ja sen kävelee noin tunnissa. Reitin varrella on pieniä kahviloita ja gallerioita sekä vanhoja torneja, joten jos näissä haluaa piipahtaa, niin muurilla kävelemiseen kannattaa varata aikaa vähintään pari tuntia.

Gallerioista suosikkini oli The Pulitika Studio. Suosittelen piipahtamaan siellä. Jos et tykkää näyttelystä, niin ainakin pääset hetkeksi varjoon paahtavalta auringolta.

Sisäänpääsy muurille oli pöyristyttävät 30€/hlö (Kroatian rahayksikkö on kuna, mutta euroiksi muutettuna sisäänpääsy oli tuon kolmisen kymppiä), mutta minä maksoin sen mukisematta. Toivon vain, että tuo raha käytettäisiin muurin ja vanhan kaupungin aarteiden yläpitoon, eikä olisi pelkkää turistien rahastusta. Tiedä häntä.

Apartementokset 

Asuimme mennessä kolme yötä Lapadissa, eli vanhan kaupungin vieressä sijaitsevassa kaupunginosassa. Palatessa olin varannut viimeiseksi yöksi huoneen vanhan kaupungin sydämestä. Ajattelin että maksoi mitä maksoi, halusin olla ihan ytimessä, ja ottaa viimeisistä päivistä kaiken irti.

Jos olisin tiennyt, mikä hullunmylly tuo vanha kaupunki heinäkuun lopussa on, olisin asunut ihan mieluusti myös pois lähtiessä Lapadissa. Mutta onpahan nyt tullut asuttua yksi yö rakennuksessa, jonka rakennusvuosi on 1500. Ja asunto oli kiva, rauhallinen ja hyvin ilmastoitu, eli ei sinänsä mitään valittamista, mutta yksi yö maksoi 150€, kun taas Lapadin asunnossa yön hinta oli noin 100€.

Molemmat asuntomme olivat apartementoksia, eli paikallisten omistamia pieniä perheyrityksiä. Lapadin asunnon (Apartements Kovacec) omisti hyvin sympaattinen vanhempi mies, vanhan kaupungin asunnon (Vicelic Guest House) vuokrausta pyöritti nelikymppinen mies äitinsä kanssa.

Lapadissa maksoimme omasta rauhasta ja upeasta terassista merinäköalalla (kuvissa alla), vanhassa kaupungissa sijainti hilasi hinnan korkeammaksi. Jos jompaa kumpaa majoitusta täytyy suositella, niin käännyn ehdottomasti Lapadin puoleen.

Oli ihana istua iltaisin omalla terassilla ja nauttia kauniista auringonlaskusta, ja keskustan hälinä oli muisto vain. Lapadin asunnon vieressä oli myös ”salainen uimapaikka”, joka pesi keskustan täydet uimapaikat mennen tullen.

Uimarannat

Dubrovnikilaiset uivat kaikkialla! Tämän tästä törmäsi johonkin kallionkielekkeeseen, jolta ihmiset hyppivät uimaan. Kauempana vanhasta kaupungista on ”virallisia” uimarantoja aurinkotuoleineen ja -varjoineen, mutta ihan vanhan kaupungin muurien ulkopuolella oli useita uimapaikkoja, jotka tuntuivat olevan enimmäkseen nuorison suosiossa.

Monien uimapaikkojen yhteyteen oli perustettu pieniä baareja, joista sai ostaa oluita tai muita juomia. Olut maksoi noin 7€, eli hintataso oli aika sama kuin Helsingissä.

Kuten edellä mainitsin, vanhan kaupungin liepeillä olevat uimapaikat olivat aika täynnä. Lapadissa asuntomme omistava mies vinkkasi meille vähän salaisemmasta rannasta, joka oli ihan asunnon läheisyydessä. Kävimmekin siellä aamu-uinnilla joka aamu Lapadissa asuessamme. Vesi Adrianmeressä oli ihanan kirkasta ja puhdasta, ja tuolla uimapaikassa saimme hieman omaa rauhaa.

Satama ja Bon Appetit ravintola

Mainitsin jo alussa Dubrovnikin kalliista hintatasosta. Vanhan kaupungin ravintolakaduilla oli ihan tavallista, että pääruoka-annos maksoi 30€. Alkupalat olivat noin 15€, jälkkärit vähän vähemmän tai saman verran, ja juomien hinnat olivat Suomen tasoa. Yhteen ateriaan sai helposti kulumaan yli 100€ jos otti alkupalat, pääruoat ja juomat. Ihan sama oliko kyseessä lounas vai illallinen.

Siksi ilahduinkin kun löysimme sievän pienen ravintolan vanhan kaupungin ulkopuolelta, läheltä Dubrovnikin satamaa. Liikuimme reissun ajan pääosin bussilla, joten päädyimme satamaan ja Bon Appetit ranintolaan käydessämme ostamassa bussiliput Dubrovnikista Kotoriin, Montenegroon.

Ruoka Bon Appetitissa on niin hyvää ja hinnat niin kohtuulliset, että sinne kannattaa suunnistaa, jos vanhan kaupungin ruuhkat (ja hinnat) alkavat ahdistaa. Satamaan kävelee vanhasta kaupungista noin 40min (pääsee myös bussilla), mutta Lapadista kävelimme siihen vain noin 20min. Ah mikä ihana rauha ja sataman idylli tuon pienen kävelymatkan päässä olikaan!

Ravintolan lähellä oli myös pieni karkkipuoti nimeltä Kras, josta kävin ostamassa vähän herkkuja asunnollemme. Krasin pehmeä hedelmätoffee oli hyvää, mutta heidän suklaansa ei valitettavasti ollut kovin erikoista. Olemme tottuneet täällä Suomessa ihan liian hyvään, kun suklaasta puhutaan. Onpahan nyt kuitenkin tullut maistettua zagrebilaista suklaata.

Ravintola Azur

Toisen ravintolasuosituksen minulta saa ravintola Azur, jonka keittiö on kiva yhdistelmä aasialaista ja välimerellistä keittiötä. Azur sijaitsee rauhallisella pikkukadulla vanhassa kaupungissa, poissa turistimassojen silmistä.

Hintataso on vanhan kaupungin tärkeimpiä ravintolakatuja edullisempi, mutta myös täällä rahaa saa helposti kulumaan satasen yhdellä aterialla. Jos ottaa ruoan päälle vaikka kahvit ja juo ruoan kanssa muuta kuin vettä, niin siinä menee jo 70€.

Mutta periaatteessa täällä pääsee siis halvemmalla, mitä ihan vanhan kaupungin ytimessä.

dubrovnik.with.love

Dubrovnikin vanha kaupunki on täynnä turistikrääsäkauppoja. Kivoimmat ja persoonallisimmat tuliaistuotteet ja postikorti löysin hauskasta dubrovnik.with.love -butiikista.

Koruja, t-paitoja, öljyjä, luonnonkosmetiikkaa, kangaskasseja ja postikortteja. Kaikki tehty käsin persoonallisella otteella. Ihan toista kuin ne iän ikuiset I Love Dubrovnik -laukut ja t-paidat, jotka on valmistettu jossain ihan muualla kuin Kroatiassa.

En itse asiassa ostanut Dubrovnikista mitään, en edes yhtä postikorttia. Mutta jos jostain olisin jotain ostanut, niin se olisi ollut tämä pikkuinen käsityöläisbutiikki.

Suklaata ja chiliöljyä nappasin mukaan vasta kotiin lähtiessä lentokentältä. Siinä kaikki hankkimani Dubrovnikin tuliaiset.

Siinäpä taisi olla tärkeimmät asiat, mitkä tulivat nyt mieleen Dubrovnikista.

Dubrovnik on varmasti hieno kaupunki ja ovathan sen vanha kaupunki ja maisemat ympärillä huikeita, mutta suosittelen välttelemään kohdetta heinä-elokuussa. Tuolloin ihmisiä on siellä liikaa ja vanhasta kaupungista saa sellaisen kuvan, että se on vain kulissi, joka on rakennettu turisteja varten. Totuus tuon ikivanhan kaupungin kohdalla on kuitenkin ihan toinen.

Ja hei muuten, jos olet seurannut Game of Thrones -sarjaa, niin Dubrovnikissa on kuvattu sitä vaikka kuinka monessa lokaatiossa. Kaupunki pursuaa Game of Thrones -kauppoja, ja siellä järjestetään myös GOT -kierroksia (kuten myös Star Wars -kierroksia, sillä siellä on kuvattu niin ikää Star Wars: The Last Jedi -leffaa).

Jos Teille tulee mieleen jotain kysyttävää Dubrovnikista, niin vastaan mielelläni, jos vain osaan!

Gdanskin kauniit kasvot

tunnetila: onni

Finnair täytti viime syksynä 95 vuotta. Luin Finskin synttärisähköpostista miehelleni ääneen kaikki syntymäpäivätarjouksessa olevat lennot. New York, Bangkok, Amsterdam, Pariisi, San Fransisco, Rooma… ”Ei kiinnosta. Ei. Tylsää. Kuinka monta kertaa me ollaan tuollakin oltu? Ei. Ei…” Ainut kohde, joka pitkästä listasta sai mieheni kiinnostumaan, oli Gdansk.

Poden koko länsimaisen maailman mukana tuskaa maapallon saastuttamisesta ja matkailun tuhoisasta vaikutuksesta, joten Gdansk oli kohteista ainoita, joista innostuin minäkin. Tiedossa olisi lyhyt lento ja perillä vastassa nouseva matkailukohde, joka toivottaisi turistit ilolla tervetulleeksi.

En tiennyt Gdanskista juuri mitään, enkä myöskään ottanut siitä selvää ennen reissuamme. Halusin lähteä matkaan vailla odotuksia, myös kaikkine ennakkoluuloineni. Miltä näyttäisi kaupunki, josta alkoi toinen maailmansota, ja joka kärsi samaisessa sodassa yhdet historian mittavimmista tuhoista? Olisiko sodan jäljet vielä läsnä?

Reissu on nyt heitetty, ja täytyy sanoa, että yllätyin todella positiivisesti! Toki kaupungin keskustaan mahtui alueita, jotka huokuivat edelleen neuvostohenkeä ja kertoivat menneestä kaunistelematta, mutta pakahduttavan kaunis vanha kaupunki oli nykyään siisti ja viihtyisä, ja sen kadut kätkivät sisäänsä toinen toistaan viehättävämpiä kahviloita ja ravintoloita.

Vanha kaupunki oli tuhoutunut lähes kokonaan toisessa maailmansodassa, ja vasta viime vuosikymmenten aikana kaupunkia on alettu rakentaa nykyiseen loistoonsa vanhaa kunnioittaen. Rakentaminen on edelleen kesken, ja kaupungin keskusta olikin täynnä rakennustyömaita. Kaupunkiin kannattaa kuulema tulla uudestaan noin viiden vuoden päästä. Silloin pääsee todella näkemään muutoksen, joka on saatu rakentamisen osalta aikaan.

Kaunista Gdanskissa oli nytkin, ja tykkäsimme molemmat reissustamme valtavasti. Ajattelin, heti kun ehdin, koota yhteen postaukseen reissumme kohokohtia, jotka voivat samalla toimia matkavinkkeinä Gdanskin kävijöille. Tämän postauksen myötä lähetän kuitenkin Teille jo pikaiset terveiset Gdanskista ja kerron, että kotona ollaan!