Browsing Category

ostoksilla

Loppuu kesken ja tippuu jalasta, mutta muuten ihan hyvät housut

tunnetila: hauskuus

Jos käyttäisin nykyään muitakin housuja kuin pehmeitä kotilökäreitä tai kahisevia ulkoiluhousuja, niin kevääseeni kuuluisivat ehdottomasti nämä hassut siniset farkut, joiden lahkeet loppuvat kesken.

Olen käyttänyt leveitä, lyhytlahkeisia culottes-housuja jo monta vuotta, enkä ikinä ajattele niiden lahkeiden loppuvan liian lyhyeen. Näiden farkkujen kanssa minulla on kuitenkin ihan hassuttelevan pellen olo.

kevytuntuvatakki ja farkut Uniqlo, raitapaita ja laukku Marimekko/Zadaa, korvikset* ja sormukset LillanHelsinki, kengät Pomar*

Ostin kuvien levarifarkut viime syksynä Kööpenhaminasta, ja jo kassalta pois kävellessäni kaduin ostostani. Olihan nuo farkut eittämättä maailman mukavimmat päällä, mutta ajattelin, että ihmisten ilmoille en taida koskaan nuo housut jalassa rohjeta.

Mutta kuinkas sitten kävikään? Ostin farkut tulevaa kesää ajatellen, mutten malttanut odottaa niiden käyttöönottoa sinne asti. Nämä kuvat otettiin maaliskuun alussa, ennen poikkeuskevään alkua, ja jo siihen mennessä olin käyttänyt hassuja farkkujani monta kertaa.

Ovatpa farkut olleet jalassani myös töissä, ja sain niistä silloin valtavasti kehuja. Hih!

Kaikenlaisiin muotivillityksiin sitä ihminen näkyy lähtevän mukaan vielä näin keski-ikäisenä. Olen kuitenkin haaveillut jo vuosia sinisistä farkuista, ja kun kerrankin satuin sovituskoppiin hauskannäköisten farkkujen kanssa, niin pakkohan ne oli ostaa.

Olisin tosin voinut mennä sovituskoppiin vähän tyhjemmällä vatsalla. Olin juuri ennen ostosreissua syönyt valtavan brunssin, ja vatsani oli niin täynnä, että tuli ostettua numeroa liian isot housut.

Katsotaan muistanko tämän seuraavalla kerralla housuostoksilla ollessani.

Kuvat: Anna-Maria / Secret Wardrobe

Ale- ja muutoshommia

tunnetila: jännitys

Tänään se sitten on, helmikuun ensimmäinen arkipäivä. Ja koko (nelipäiväinen, HURRAA!) työviikko on buukattu täyteen palavereja uuden työn tiimoilta. Jännittävää, ja ihan hirmuisen inspiroivaa!

Uusi työ vaatii myös vähän uutta ilmettä (siis ei oikeasti vaadi, mutta henkisesti tekee hyvää vähän tuulettaa myös ulkoista olemusta muutosten tuulten puhaltaessa), joten kävin aleostoksilla.

Huomaatte kuvista varmaankin ensimmäisenä uudet housuni, jotka ovat minulta niin suurta revittelyä, etten muista milloin olisin hypännyt näin reilusti oman turvallisuusalueeni ulkopuolelle. Tässä ne kuitenkin ovat, kotimaisen Voglian -50% alerekistä löytyneet harmaat ruutulevarit!

Tykkään housuista tosi paljon, mutta sitten taas välillä katson itseäni peilistä ja mietin, katseleeko minua takaisin klovni, vai olenko se todellakin minä.

neule ja laukku Filippa K, huivi Balmuir*, housut Voglia, kengät Pomar*, sormukset LillanHelsinki

Voglian alennusmyynnistä tekemieni löytöjen lisäksi ostin Filippa K:n alesta hyvin simppelin ja klassisen mustan ohuen merinovillaneuleen, sekä niin ikää kuvissa näkyvän norsunluunvärisen pikkulaukun.

Pakko muuten todeta, etten ymmärrä monien brändien nykyisiä kokoluokituksia ollenkaan. Kiertelin pari viikkoa sitten pitkästä aikaa kaupungilla, ja sovittelin vaikka mitä alejuttuja. Ostin mm. kaksi neuletta ja t-paidan, ja niissä kaikissa minulle paras koko oli XL!

Tämäkin kuvien FilippaK:n neule on kooltaan XL. Myös S-koko mahtui neuleesta minulle, mutta kaikista parhaalta päälläni näytti koko XL.

Ennen oli niin helppoa, kun pystyi marssimaan sovituskoppiin jokaisesta vaatteesta mukana vain yksi koko. Nyt sovitin tätäkin neuletta neljässä koossa, ja vasta viimeinen tuntui päällä parhaalta. Ihan valtavan työlästä löytää itselle juuri se oikea vaate!

Mainitsin postauksessa aikaisemmin, että minun tekee mieleni vähän tuulettaa ulkoista olemustani. Minulla on ensi viikolla kampaaja, ja arvatkaapa mitä harkitsen? Otsista!

Minulla on ollut viimeksi kunnollinen otsatukka joskus ala-asteella, olisikohan ollut viidennellä luokalla… Parikymmentä vuotta sitten kokeilin kevyttä sivuotsista, ja tykkäsin kyllä siitä kovasti. Olin vaan niin laiska käymään kampaajalla, että eipä aikaakaan, kun otsis oli kasvanut pois.

Nyt kun hiukseni ovat lyhyet, eikä niistä enää pitkiä näytä saavan, käyn kampaajalla useammin kuin ennen. Nyt voisi siis olla otsiksen aika.

Mitä sanotte? Onko Teillä otsatukka? Tykkäättekö, vai meneekö siihen hermot? Luulen, että muuttuisin otsiksella hyvin eri näköiseksi. Ja sitten kun laittaisin jalkaani nämä ruutuhousut, niin saisin kuljeskella kaikkialla ihan incognitona. Hih, olisipa jännittävää, jos yhtäkkiä kukaan ei tunnistaisi minua!

Kuvat: Vilma

Parhaiten pukee hymy – Kekäleen uudet tuulet

tunnetila: tykkäys

*Yhteistyössä Kekäle*

Saattaa kuulostaa hassulta, mutta silloin tällöin joistakin vaateliikkeistä tulee minulle tärkeitä. Tärkeäksi muodostuvissa liikkeissä voi olla hyvä tunnelma tai niin erinomainen palvelu, että niihin haluaa aina palata. Liikkeessä voi olla myös niin ylivoimainen valikoima, että aina kun jotain tarvitsee, haluaa ensimmäisenä tarkistaa löytyykö haussa oleva juttu omasta lempikaupasta.

Yksi minulle tärkeistä liikkeistä on ollut Kekäle Tampereella. Ikoninen Tampereen Kekäle on ollut tutulla paikallaan Kauppakadulla jo yli 30 vuotta, eikä yksikään Tampereen reissuni ole ollut täydellinen ilman piipahdusta Kekäleessä.

Totesin viimeisimmällä Tampereen reissullani työkaverini kanssa jutellessa, että vaikka Tampereen keskusta on ollut jo pitkään kaaoksessa ratikkakiskojen rakentamisen vuoksi ja kaikki keskustassa muuttuu, niin onneksi yksi on ja pysyy: Kauppakadun Kekäle!

Tuon jälkeen voitte varmasti kuvitella ilmeeni, kun lauantaiaamuna hotellilta Kauppakadulle käveltyäni totesin, että Kauppakadun Kekäle oli poissa. Järkytys, pöyristys ja henkilökohtainen katastrofi! Ihan sama minne Kekäle oli muuttanut, se ei voisi olla enää sama!

mekko Freequent*, vyölaukku Ril’s*, nilkkurit Blue On Blue* (mekko ja asusteet saatu blogiyhteistyön merkeissä)

Asuin opiskeluaikoina Tampereella kymmenen vuotta, ja tuolta ajalta minulla on Kauppakadun Kekäleestä valtavasti muistoja. Sovin mm. sinne aina treffejä ystävieni kanssa. Yksi mieleenpainuvimmista Kekäle-hetkistäni oli, kun palasin opiskelijavaihdosta Suomeen, ja menin ensitöikseni Kekäleeseen farkkuostoksille.

Sovittelin kasan farkkuja ja lopulta ostin Marc O’Polon farkut. Vasta kotona katsoin farkkujen hintalappua tarkemmin. Muistin, että Suomessa oli vuoden alusta otettu käyttöön eurot (olin opiskelijavaihdossa Sveitsissä, jossa oli käytössä Sveitsin frangi, ja olin unohtanut koko euroon siirtymisen) ja farkut maksoivat kuusi kertaa sen verran, mitä luulin niiden maksaneen! Muistan edelleen, että jostain kumman syystä kuvittelin kaupassa farkkujen maksaneen 139mk, eikä 139€, mikä oli tietysti todennäköisempi hinta merkkifarkuille.

Soitin äidilleni järkyttyneenä. ”Ostin just farkut, joihin meni melkein koko kuukauden opintotukeni!” Hetken farkkujen hintaa päiviteltyään äitini kysyi onko farkut hyvät. Totesin siihen, että parhaat farkut mitkä minulla on koskaan ollut. ”No sitten pidät ne! Hyviä farkkuja löytää niin harvoin!” Ja niin pidin farkut, ne olivat lempparini ja käytin ne vuosien saatossa totaalisen puhki.

Mutta niin, palataanpa nykyhetkeen ja siihen lauantaihin, jolloin opin Tampereen Kekäleen muuttaneen Koskikeskuksen toiseen kerrokseen. Vaikka suhtauduin liikkeen muuttoon aluksi korostetun muutosvastarintaisesti, minun oli pakko myöntää, että uusi liike Koskarissa näytti tosi hyvältä.

Liike oli siisti, tyylikäs ja avara, ja esillä olevat vaatteet näyttivät upeilta. Liikkeessä oli ylellinen fiilis. Asusteita oli tarjolla runsaasti ja niiden esillepano oli houkutteleva. Tampereen Kekäle oli liikkeen muuton myötä päivittänyt ulkoasunsa tähän päivään, ja sen valikoima pääsi uudessa tilassa oikeuksiinsa hienosti.

Ensimmäinen Kekäle perustettiin Joensuuhun vuonna 1957. Maire ja Veikko Kekäleen perintö on edelleen voimissaan, ja nyt, yli 60 vuotta myöhemmin, Kekäle palvelee jo kymmenellä paikkakunnalla sekä verkkokaupassa.

Kekäleen uusin liike avattiin Ouluun muutama viikko sitten, ja seuraava liike avataan lokakuussa Pasilaan, kauppakeskus Triplaan. Kyseessä on siis Helsingin ensimmäinen Kekäle! Kekäle on edelleen perheyritys ja tällä hetkellä sen johdossa on jo kolmas sukupolvi.

Kekäleen valikoimissa on yli 120 vaatemerkkiä naisille, miehille ja lapsille. Vaikka omalla paikkakunnallasi ei Kekälettä olisikaan, niin Kekäleen verkkokaupan kautta liikkeen valikoima on saatavilla missä vain. Tuotteita voi tilata verkkokaupasta suoraan kotiin, tai lähimpään myymälään ja noutaa sieltä.

Tampereen liikkeellä ollessani huomasin useammankin asiakkaan noutavan verkkokauppatilauksensa kassalta. Palvelu on täydellinen hänelle, jolla ei ole aikaa kierrellä liikkeessä ja etsiä laajasta valikoimasta juuri sitä, mitä tarvitsee. Valikoimaan tutustuminen on helppo hoitaa verkkokaupassa, tuotteen voi tilata liikkeelle ja sovituksen voi hoitaa joko liikkeellä tai vasta kotona. Etukäteen tehty valinta nopeuttaa ostokokemusta huomattavasti!

Olen aina pitänyt Kekäleen tyylikkäästä ja ajattomasta tuotevalikoimasta. Vaikka mukana on toki myös muodin uusimpia trendejä, niin silti liikkeen perusajatus on tarjota klassisia, tyylikkäitä ja pitkäikäisiä vaatteita. Brändille on tärkeää, että asiakkaille ei tarjota kertakäyttömuotia.

”Ihmisen ei ole tarkoitus muuttua muodin mukaan, vaan vaihtuvat trendit voi sovittaa itselle mieluisaan pukeutumiseen”, Kekäleen markkinoinnissa todetaan. Tätä ajatusta pidän myös oman pukeutumiseni johtoajatuksena, ja siksi olenkin iloinen ja otettu, että minua pyydettiin yhteistyöhön Kekäleen kanssa.

Tänä päivänä, kun suurin osa maailman vaatekaupasta hoituu verkkokauppojen kautta vailla henkilökohtaista palvelukokemusta, Kekäle panostaa omissa liikkeissään juuri palveluun. Kekäle haluaa tehdä pukeutumisesta asiakkaalle helppoa ja sujuvaa, ja tästä on syntynyt myös heidän johtoajatuksensa: parhaiten pukee hymy.

Sain valita Kekäleen Tampereen liikkeen valikoimasta itselleni yhteistyön merkeissä mieleiseni asun. Kekäleen valikoimassa on useita kotimaisia brändejä, joista pidän kovasti. Valikoimasta löytyvät kotimaisista brändeistä mm. Andiata, Balmuir, Ritva Falla, Lumi, Ril’s, Makia, Joutsen ja KN collection.

Olin varma, että valitsen itselleni jotain kotimaista. Sain kuitenkin asuinspiraation ihan muista jutuista, joten lopulta valitsin asun pääasiassa minulle tuntemattomilta brändeiltä. Valitsemani mekko* on Freequentin mallistosta ja jalkaani löysin todella laadukkaan tuntuiset Blue On Bluen italialaiset nahkanilkkurit*. Asuun yhdistämäni vyölaukku* on Ril’sin, eli ihan ilman kotimaista suunnittelua en poistunut liikkeestä tälläkään kerta.

Mitä pidätte valitsemastani asusta? Entä onko Kekäle Teille entuudestaan tuttu vaateliike?

Tiedoksi muuten, että tänään alkaa Kekäleen takkikampanja! Kampanjan aikana kaikista normaalihintaisista takeista saa 20% alennuksen. Kampanja on voimassa 26.9.-6.10, ja se koskee kaikkia muita paitsi Canada Goose -takkeja. Bongasin Tampereen liikkeellä ihan mielettömiä talvitakkeja mm. Andiatalta. Nyt kannattaa siis kurkata Kekäleen takkivalikoima, jos uudelle syys- tai talvitakille on tarvetta!

Kuvat: työkaverini Pauliina

Kun mikään ei muutu

tunnetila: pohdiskelu

Arvatkaa mitä mietin nykyään usein? Sitä, että olen blogannut jo yli 11 vuotta, eikä sinä aikana elämässäni mikään ole muuttunut.

Moni kanssani samaan aikaan aloittanut bloggaaja on tuossa ajassa saanut opintonsa valmiiksi ja aloittanut työelämän. Parisuhteita on tullut ja mennyt, perheitä on perustettu. Nuoresta, opiskelijaelämää elävästä sinkusta on tullut perheenäiti, ja elämänpiiri, kiinnostuksen kohteet ja blogin sisältö ovat saattaneet muuttua täysin.

On myös vaihdettu maisemaa ja muutettu toiselle puolelle Suomea tai jopa ulkomaille. Te, noiden blogien seuraajat, olette päässeet elämään noiden bloggaajien kiinnostavia elämänvaiheita yli vuosikymmenen, ja olette saaneet jännittää mukana päästäänkö opiskelemaan, tai kestääkö parisuhde välillä raskaankin vauva-arjen.

Minä olin 11 vuotta sitten elämässäni aika pitkälti samassa pisteessä missä olen nyt. Minulla on sama mies ja sama työpaikka. Asun edelleen Helsingissä, eikä lapsia ole tullut.

huppari Samuji, housut ABLE, korvikset Lillan Helsinki*, laukku Marimekko/Zadaa/DIY, kengät Stella McCartney/Zadaa/DIY

Kirjoitin blogini ensimmäisen postauksen maaliskuussa 2008 järkevästä kuluttamisesta. Toin jo tuolloin postauksissani esille kotimaista muotia, nuoria suunnittelijoita ja suomalaista designia. Mikään ei siis ole muuttunut vuosien saatossa YHTÄÄN mihinkään.

Silloin tällöin minulle iskee selkäjumi, ja se kirvoittaa blogiin sadattelupostauksia, mutta muuten kaikki on pääosin sitä samaa tasaista menoa, mitä elämäni on oikeastikin ollut kaikki nämä vuodet.

Helposti voisi todeta, että tylsää on, ja draamaa ei tästä blogista kannata tulla hakemaan. Täällä ei puida suuria massoja kiinnostavia parisuhdeongelmia, eikä havitella julkisuuteen pääsystä. Täällä ei myöskään haaveilla bloggaamisen muuttumisesta harrastuksesta työksi, tai politikoida mihinkään suuntaan, eikä provosoida vahvoilla väittämillä.

Täällä ollaan vaan. Arkinen elämä soljuu eteenpäin, ja kun bongaan uusia kivoja juttuja, kerron niistä Teille.

Kysymys kuuluukin: miten ihmeessä Te olette jaksaneet kulkea mukanani kaikki nämä vuodet? Jotkut Teistä ovat lukeneet Tunnetilasta jorinoitani jo yli vuosikymmenen. Jestas sentään!

Olisi ihan hirmuisen kiva kuulla, miksi jaksatte olla mukanani edelleen, päivästä ja vuodesta toiseen. Jos ette halua kommentoida julkisesti, niin laittakaa minulle vaikka sähköpostia. Luen kaikki saamani viestit varmasti!

Mukavaa loppuviikkoa kaikille!

Kuvat: Anna-Maria/Secret Wardrobe

Kassin pullukka

tunnetila: huvitus

Minä:
”Hei kato!!!”

Mies:
”Ööö, siis mikä toi on?”

Minä:
”Mun uusi laukku.”

Mies:
”Laukku?! Ihan HIRVEE!”

Minä:
”Onko hirvee?
Mä ostin tän just.”

Mies:
”Siis OSTIT?? Oletko sä MAKSANUT tosta jotain?
Ettet vaan saanut jostain ilmaiseksi?”

Minä:
”Ostin ostin! Tää on Marimekon.
Nahkaa ja tosi pehmeä ja laadukas.”

Mies:
”Mut hirvee.”

Minä:
”Tän normaalihinta on 200€, mutta nyt sain sen Zadaasta hintaan 65€.
Tää on ihan käyttämätön.”

Mies:
”No en ihmettele miksi.
Tuohan on ihan kamala.”

t-paita Nanso, silkkihousut Grana, laukku Marimekko/Zadaa, korvikset Butoni Design/Weecos*, kengät Pomar*

Mitäs Te sanotte uudesta nahkalaukustani? Yhdyttekö mieheni mielipiteeseen?

En ole itsekään ihan varma mitä laukusta ajattelen. Toisaalta se on omituinen ja vähän hassu möhkäle, mutta sitten taas näen, miten kivasti se sopii talvipakkasilla muhkean untuvatakkini kanssa.

Iso bonus on myös laukun vetoisuus. Vaikka laukku on ulkomitoiltaan aika pieni, niin sinne mahtuu ihan älyttömästi tavaraa. Lisäksi laukku on väriltään tämän syksyn ja talven trendikkäin tummanvihreä. Ja vielä, laukku on ihan superpehmeä.

Jotenkin uskon, että kaikista epäilyksistä huolimatta, tulen tykkäämään tästä kovasti!

Kuvat: Anna-Maria /Secret Wardrobe