Browsing Category

päivän asu

Ja taas sataa lunta

08/02/2019

tunnetila: tylsyys

Joko Teille alkaa tämä lumen tulo riittää? Minun on pakko todeta, että minulle ei riitä. Tai siis lisää lunta ei enää tarvitsisi sataa, mutta toivon, ettei nämä lumet tästä ihan heti sulaisi pois. En ole nimittäin ehtinyt vielä yhtään nauttimaan talvesta.

Selkäni kramppasi tammikuun kymmenes päivä, eikä ole vieläkään kunnossa. Olen joutunut jo kuukauden liikkumaan selkääni varoen, ja viimeksi eilen lääkäri ehdotti vielä sairausloman kirjoittamista, lisää lääkkeitä ja käyntiä selkäspesialistilla. Selkäspesialistille menen mielelläni, mutta sairauslomaa tai lääkkeitä en enää halua.

Onneksi fyssarini on sitä mieltä, että olen selän kuntouttamisessa jo niin hyvässä vaiheessa, että saan selkään kuntoon oikeanlaisella liikunnalla ja lihasten vahvistamisella, eikä lisää lääkkeitä välttämättä tarvita. Aikaa ja sinnikkyyttä se vaatii, mutta kyllä selkä kuulema vielä kuntoon tulee. Sitä odotellessa…


takki Marimekko, housut Marks&Spencer*, laukku Marc Jacobs,
reppu Haglöfs*, hanskat Sauso, kengät Pomar*

Haluaisin, heti kun selkäni sen mahdollistaa, tehdä pitkiä kävelylenkkejä kauniissa lumisessa luonnossa. Olisi ihana hiihtää ja luistella. Parasta olisi kesken pitkän lenkin istahtaa laavulle syömään eväitä ja juomaan jotain lämmintä. Toivottavasti selkäni mahdollistaa nuo haaveet pian, eikä lumi ehdi siihen mennessä muuttua loskaksi tai sulaa kokonaan pois.

Olisiko Teillä antaa vinkkejä laavuista, jotka sijaitsevat lähellä Helsinkiä mukavien kävelyreittien varrella? Mieluiten niin, että kävelylenkin voi aloittaa saapumalla paikan päälle julkisilla. Autoa minulla ei ole, joten paikalle täytyisi päästä jollain muulla tavoin.

Jos ette tiedä laavuista, niin tuleeko mieleen jotain muita paikkoja, missä voisi nauttia talvesta ja tehdä hauskoja talviaktiviteetteja, esimerkiksi lumikenkäilyä tai retkiluistelua jäällä? Kiitos jos keksitte jotain vinkattavaa!

Kivaa perjantaita kaikille! Muistakaa ulkoilla ja nauttia lumisesta luonnosta jos olette terveenä. Ulkoilu ja liikunta on paras lahja, mitä voitte itsellenne antaa!

Kuvat: Iina / MouMou

Pipo päässä pakkasella

29/01/2019

tunnetila: huvitus

Arvatkaa mitä?! Tuotiin viikonloppuna lämpömittari makuuhuoneeseemme ja mitattiin huoneen lämpötila sängyssä siitä kohtaa, jossa tyynymme ovat. Lämmintä oli +16.1 astetta! Mitä hittoa?! Ei ihme, että älypehmustettu tyynyni* on aina ihan kivikova (eli jäässä!), kun menen nukkumaan.

Olen ollut nyt parin viikon ajan sitä mieltä, että makuuhuoneessamme on vähän liian kylmä, mutta mieheni on vaan todennut, että viileässä nukkuu paremmin kuin liian lämpimässä. Totta varmasti tuokin, mutta rajansa on viileydelläkin.

Ei ole noilla lämpöasteilla ihme, että vitkuttelemme nykyään sängystä nousemista viimeiseen asti. Kello on soinut aamulla jo puoli tuntia sitten ja olisi jo kiire töihin, mutta me molemmat vaan kääriydymme syvemmälle peiton alle ja kitisemme kuin pienet lapset ”Äääää, mä en haluu nousta täältä lämpimästä!”

pipo Balmuir*, jättihuivi H&M Premium*, hanskat Marimekko,
takki Uniqlo, hame KappAhl/Limited Edition Arrivederci-mallisto*,
laukku Marc Jacobs, kengät Terhi Pölkki

Synnyin maailmaan tammikuun alussa, talven kovimmilla pakkasilla. Olen aina ajatellut, että olen syntymässäni saanut ihastuksen kunnolliseen talveen.

Kunnon talvi tarkoittaa minulle yli -15 pakkasta, kirkasta auringonpaistetta, valkoisena kimaltelevaa lunta, ulkoillessa jäätyviä silmäripsiä, punaisia poskia, lämpökerrastoja, villasukkia ja paksuja toppavaatteita.

Noista kaikista talven elementeistä pidän kovasti. Mutta vaikka ulkona olisi täydellinen talvi, niin kyllä sisällä pitäisi olla lämmintä edes sen +19.

Hrrrrr, mitenkähän noita 1900-luvun alussa valmistettuja ikkunoita saisi tilkittyä? Tästä jos pakkanen vielä kiristyy, niin seuraava vaihtoehto on laittaa pipo päähän myös yöksi…

Kuvat: Anna-Maria / Secret Wardrobe

Iisisti kukkamekossa

24/01/2019

tunnetila: tykkäys

Mekot, nuo selkäkipuisen parhaat ystävät, ovat olleet pukeutumiseni kulmakivi viime viikkoina. Siis ainakin sellaisina päivinä, kun olen laittanut päälle jotain muuta kuin toppahousut.

Kevyiden mekkojen alle voi pukea paksut sukkahousut tai vaikka lämpökerraston, ja silti näyttää hyvältä. Esimerkiksi tätä samaa mekko-villatakki-komboa olen käyttänyt viime kesästä asti.

Viileänä kesäiltana mekon alta pilkisti paljaat sääret ja flip flopit, nyt alla on paksuimmat villasukkahousut* mitä omistan, ja jalassa Pomarin säänkestävät huopakengät*. Enkä palellut yhtään!

villatakki Malene Birger, mekko H&M*, kaulaliina Balmuir*,
laukku Marc Jacobs, kengät Pomar*

Kiitos muuten Teille kaikille, jotka jaoitte (taas kerran) omia vinkkejänne selkäkivun torjuntaan. Minullakin on antaa Teille yksi vinkki, minkä kuulin maanantaina terveydenhoitajalta.

Tiesitkö, että kivun koittaessa kipulääkkeitä kannattaa syödä kuurinomaisesti? Minä en tiennyt. Ajattelin, että jos lääkitsen kivun pois, niin teen itselleni hallaa. Ajattelin mielestäni loogisesti, että kipua kannattaa tuntea, jottei ala tekemään liian rajuja kumarteluja tai muita liikkeitä, jotka saavat selän entistä huonompaan kuntoon. Olin väärässä.

Hoitajan mukaan kipua ei kannata pitää, sillä se kroonistuu helposti, ja kipupesäkkeet alkavat levitä myös varsinaista kipukohtaa laajemmalle. Eli heti kivun koittaessa kannattaa syödä kipulääkkeitä vaikka kolme päivässä, jotta kipu ei pääsisi leviämään.

Olen itse ottanut tämän selkäjumin aikana vain muutaman kipulääkkeen, yleensä öisin, jotta saisin nukutuksi. Tiistaina kävin kuitenkin vihdoin lääkärillä (vasta pakotettuna, tietysti), ja nyt sain lääkkeet, joilla olemiseni on helpottunut.

Miksi sitä aina kärvistelee kivun kanssa, eikä mene heti lääkäriin? Tänä päivänä kun töissä on etätyömahdollisuus, sitä tekee helposti töitä kotona vaikka pää kainalossa. Itsekin taoin viime viikolla hommia läppäri sylissä, sängyssä vaakatasossa maaten.

”Ei tässä mitään, eipähän tule ajateltua kipua niin paljon, kun hommia piisaa.” En sitten tullut ajatelleeksi, että epäergonominen työasento saattaa pian jumiuttaa koko selän, ja siinä sitä sitten ollaan kun pääkään ei enää käänny.

Onneksi työterveyslääkäri puuttui hölmöilyyni, ja nyt ollaan paranemisen kanssa jo paremmalla tolalla. Iisisti ottaminen taitaa kyllä olla paras apu ihan kaikkeen!

Kuvat: Vilma

Muhkumpi parempi

15/01/2019

tunnetila: tykkäys

Vitsit miten ihanaa, että Helsingissäkin näyttää jo vähän talviselta! Ei sitä lunta näin paljon ole mitä näissä jouluna otetuissa kuvissa, mutta parempi edes pieni lumikerros, kuin se iänikuinen musta asfaltti ja vesisade.

Ostin viime talvena Marimekolta pullean ja kuohkean untuvatakin. Käytin lämmintä takkia niin pitkälle kevääseen kuin oli mahdollista. Tykkäsin takista niin paljon, että vähän jopa harmitti kun alkoi olla liian keväistä ja lämmintä sen käytölle.

Koko syksyn ja leudon alkutalven odotin innoissani tulevia pakkasia, jotta voisin pujahtaa muhkutakin sisään ja tuntea olevani turvassa kylmältä maailmalta.

Jouluksi luvattiin kunnolla pakkasta, joten kaivoin untsikan esiin ja otin sen mukaan joulureissuun. Odotukseni palkittiin, sillä yhtenä päivänä pakkasta oli -22 astetta! Ai että oli ihanaa!

takki Marimekko, villamekko Katri Niskanen,
sukkahousut Wolford*, hanskat Sauso, talvikengät Pomar*


Iloitsin myös uusien talvikenkieni ensimmäisistä käyttökerroista kunnollisen pakkasen paukkuessa. Sain syksyllä valita kotimaiselta Pomarilta itselleni uudet talvikengät. Olisin tarvinnut jotkut vähän kevyemmät kengät Helsingin loskaan ja sateeseen, mutta ihastuin Paljakka -saappaisiin* niin paljon, että minun oli pakko valita ne.

Voi että rakastan saappaiden lämpöä ja pehmeyttä! Jo pelkästään näiden kenkien vuoksi toivon, että Helsinkiin saataisiin vielä tänä tälvena kunnolla lunta. Haluaisin käyttää näitä koko ajan!

Pullea takki ja muhkeat kengät. Ai että mikä pukeutumisnautinto. Talvimottoni on selvästi ”mitä muhkumpi, sen parempi”!

Taas vuoden vanhempi

03/01/2019

tunnetila: pohdiskelu

Olen tänään taas vuoden vanhempi. Ryppyisempi, raihnaisempi ja hieman pulleampi kuin viime vuonna, mutta vastaavasti sitten taas ehkä myös viisaampi, tasapainoisempi ja ihmisenä täydempi. (Ehkä tuohon täydempään olemukseen muuten vaaditaan sellaista pientä pyöreyttä. Katsokaas, silloin mahtuu sitä tasapainoista ihmistä vähän enemmän.)

Olen elämässäni aika hyvässä vaiheessa. Uskon itseeni ja tiedän, että pystyn vaikka mihin, mutta ymmärrän myös, että kaikkeen ei tarvitsekaan pystyä. Olen kiitollinen kaikesta hyvästä, enkä valita turhasta. Jos jotain valitettavaa on, pyrin vaikuttamaan elämän nurjempaan puoleen niin paljon kuin vain itse pystyn.

Olen kiitollinen jokaisesta vuodesta, jonka saan elää terveenä, ja jonka saan jakaa läheisteni kanssa. Mikäs tässä ollessa, ihanien ihmisten ympäröimänä.

neule Phia*, kauluspaita Andiata, nahkahousut Jimmy Choo for H&M,
laukku Marc Jacobs, nilkkurit Agile, silmälasit Monkey Glasses/Silmäasema*

Kun pukeuduin tähän asuun ajattelin, että kerron näiden kuvien myötä kotimaisesta, eettisestä ja laadukkaasta neulebrändi Phiasta, joka on avannut vihdoin verkkokaupan kauniille neuleilleen.

Sen jälkeen muistin, että minun pitikin kertoa Teille, että kuvissa neuleen alla olevan suosikkikauluspaitani hihaan on tullut ihmeellinen viiltomainen reikä! En keksi mitään muuta reijän aiheuttajaa, kuin liian kuuman silitysraudan, jolla olen huomaamattani polttanut viillon taitettuna olleeseen hihaan. Piti kysyä onko Teille käynyt koskaan niin, että vaatteisiinne tulee omituisia reikiä.

Reikäisestä puserosta ajatukset siirtyivät nahkahousuihin ja siihen, että housut ovat pysyneet kuin uusina, vaikka ne ovat pian kymmenen vuotta vanhat. Ostin housut vuonna 2009, kun H&M julkaisi yhteistyömallistonsa Jimmy Choon kanssa. Olen käyttänyt nahkahousuja paljon, mutta niille vain ei tapahdu mitään. Pysyvät pehmeinä mutta napakoina vuodesta toiseen.

Ajattelin, että housut on vanhin juttu mitä asussa on. Sitten tajusin, että ehei, minullahan on korvissa rippilahjaksi (!!) saamani kultaiset renkaat. En edes uskalla sanoa ääneen, miten vanhat nuo korvikset on.

Mutta hei, iästä viis! Korvikset näyttävät edelleen kauniilta ja ajankohtaisilta, ja ovat laadultaan erinomaiset kun ovat tänne asti säilyneet. Eli ihan kuten kantajansa.

Hyvää synttäripäivää mulle!

Kuvat: Anna-Maria / Secret Wardrobe