Browsing Category

päivän asu

Kotiinpaluu

tunnetila: ilo

Terkut Helsingistä, kotona ollaan! Tajusin juuri, että olen ollut lomalla neljä viikkoa, ja tuosta ajasta olen nukkunut kotona omassa sängyssä vain kolme yötä. Reissaaminen on ihanaa, mutta kyllä omaa sänkyä alkaa näin neljän viikon jälkeen jo kaivata.

Pidemmiltä matkoilta kotiin palatessa minulla on aina hyvin kaksijakoinen fiilis. On aina ihana tulla kotiin, mutta kun on asunut lähes kuukauden hotellihuoneessa tai pienellä kesämökillä, oma asunto tuntuu valtavan suurelta. Mihin ihmeeseen tarvitsemme kolmea huonetta kun pärjäämme varsin hyvin myös pienessä tilassa?

neuletakki Samuji, pellava t-paita InWear, housut Lindex,
pikkulaukku Coccinelle, sandaalit H&M Premium, aurinkolasit Triwa



On myös kiva saada oma vaatekaappi kokonaisuudessaan käyttöön, mutta siitäkin alkaa pohtia, että mihin ihmeeseen tarvitsen vaatekaapillista vaatteita. Reissussa pärjäsin vallan mainiosti yhdellä matkalaukullisella.

Ihan sama myös meikkien ja ihonhoidon kanssa. Mihin noita kaikkia purkkeja ja purnukoita oikeasti tarvitsee?

Noh, onneksi tässä on lomaa (eli tehokasta peliaikaa kaappien läpikäymiseen) vielä tämä loppuviikko, jos kodin tavaramäärä alkaa oikeasti ahdistaa.

Mikäpä olisi sen inspiroivampaa lomatekemistä, kuin kaappien kaivelu? Kun lomalla on ensin saanut mielestä pois kaiken ylimäräisen taakan, niin sen jälkeen voi kaapeista tehdä kevein mielin saman karsinnan.

Kuvat: Ida / Ida365

Juhannusneito

tunnetila: onni

Kas tässä, yleisön pyynnöstä lisää kuvia röyhelöhihaisesta mekostani!

Sekosin jotenkin Madridin reissullamme, ja tuossa flamencon ja maksimaalisten röyhelöiden kaupungissa marssin sovituskoppiin (jokaisessa vierailemassani liikkeessä) hirvittävän röyhelökasan kanssa.

Yllätyksekseni todella moni röyhelöpusero näytti päälläni kivalta (jep, auringon näkeminen pitkästä aikaa saattoi pehmentää kaalia jonkin verran), ja kaikista kaunein mekko/tunika/pusero löytyi espanjalaisen Mulayan kesämallistosta.

mekko Mulaya, housut Marimekko, laukku Massimo Dutti,
kello Huawei (lainassa), aurinkolasit Triwa, sandaalit Michael Kors

Mulaya oli minulle ihan uusi merkki, ja ihastuin brändin vaatteisiin todella.

Kävin Mulayan liikkeessä kolmesti sovituskopissa, sillä en jaksanut kerralla kantaa koppiin kaikkia vaatteita, joita halusin sovittaa. En myöskään mahtunut sovariin kaikkien vaatteiden kanssa yhdellä kertaa. Voitte siis kuvitella, miten sekosin liikkeen valikoimasta!

Eettistä tai kestävää Mulayan vaatetuotannon ei valitettavasti voi olettaa heidän hinnoillaan olevan. Tämäkin mekko on hyväntuntuista 100% puuvillaa ja sen hinta oli 14,99€ (tämä taisi olla liikkeen kalleimpia vaatteita).

Jos kuitenkin on muuten kulutustottumuksiltaan jokseenkin järkevä, ei mielestäni ole maailman loppu jos hankkii silloin tällöin jonkun trendikkään vaatteen vähän edullisemminkin.

Näiden röyhelöiden ja kesäisen kauniiden kuvien myötä toivotan Teille kaikille ihanaa juhannusta! Olkoon juhannuksenne täynnä aurinkoa, lämpöä, herkkuja, ystäviä, läheisyyttä ja iloa! Palataan linjoille taas ensi viikolla!

Kuvat: Ida / Ida365

Yleistä jaarittelua

tunnetila: ilo

Arvatkaa mikä on kivaa? No se, että kun kysyin mistä haluatte blogissani lukea, kommenteissa mainittiin ”yleinen jaarittelu”.

Minulla on viime päivinä ollut blogille niin vähän aikaa (maailma täytyy taas saada valmiiksi ennen juhannusta kun kaikki (paitsi minä) jäävät silloin lomalle), että yleistä jaarittelua kummempaa kirjoitettavaa ei oikein ole.

Kiva siis kuulla, että kelpuutatte tällaiset jaarittelupostauksetkin ettekä suutu, jos kaikki tuottamani blogisisältö ei ole aina tarkkaan mietittyä ja jäsenneltyä.

Olen näiden blogivuosien aikana alkanut ajatella Teitä ystävinäni. Samanlaisina kuin ystävät, joiden kanssa vietän aikaa ihan ”livenä”.

Juttelenko minä ystäviäni tavatessani aina suunnitelmallisesti vain tiukkaa asiaa, vai meneekö jutustelu yleensä joutavan höpöttelyn puolelle? No menee! Ja usein niiden parhaiden kavereiden kanssa se ”oikea asia” saattaa unohtua nopeastikin.

Siksi ilahdun kun huomaan jaarittelevani välillä myös Teille puuta heinää. Ja vielä kivempaa on se, että Te ette pahastu siitä.

takki My Hailys*, pellava t-paita Majestic Filatures, housut Rosemunde,
kello Huawei (lainassa), koru SysterP*, aurinkolasit Triwa,
laukku Céline, espadrillot Selected

Toinen asia mikä lämmittää sydäntäni juuri nyt on se, kun pyysin teitä osallistumaan Lumenen Klassikko-tuotteiden arvontaan kommentoimalla blogiini mitä tahansa mukavaa.

Olen ilahtunut suuresti jokaisesta minulle kohdistetusta kommentista, mutta sekin vielä, että Te olette niin mahtavia ja huomaavaisia, että lähetätte kesätoivotukset kaikille blogini lukijoille? Miten Te voittekin olla noin kivoja?

Ystävät, mitä tekisinkään ilman Teitä? <3

Kuvat: Vilma

Paitapuseroiden aateliaa

tunnetila: ilo

Tätä postausta kirjoittaessani minulla on (ainakin) kaksi ilonaihetta. Toinen ilonaiheista on se, että ulkona oli eilen ihan liian lämmin ympäri vuoden käytössäni olevalle kevytuntuvatakille. Ulkona tuntui jo lähes kesältä!

Toinen ilonaihe on kuvissa näkyvä täydellinen valkoinen paitapusero.

Olen etsinyt juuri sitä oikeaa valkoista paitapuseroa jo varmaan kymmenen vuotta. Ette usko miten vaikeaa sellaisen löytäminen on! Naisten paidat on yleensä joko liian istuvia, liian lyhyitä, liian kapeita käsivarsista, liian pitkiä tai tehty vääränlaisesta materiaalista.

Monet testaamani miesten paidat olisivat olleet pituudeltaan sopivia, mutta hartioista roikkuvia ja hihat on aina ihan liian pitkät.


kevytuntsikka Uniqlo, paitapusero Andiata, farkut Primark,
laukku Massimo Dutti, kengät Repetto, korut Monica Vinader




Nyt löysin tuon monet vaatekriisini jo pelastaneen paidan Andiatan ensi syksyn valikoimasta. Kävin tutustumassa kuukausi sitten ennakkoon Andiatan A/W18 mallistoon, ja huh miten onnistunut kokonaisuus tuo mallisto onkaan! En malta odottaa että mallisto saapuu liikkeisiin.

Mallisto koostui upeista takkiklassikoista, kashmirneuleista, silkistä, maailman pehmeimmästä nahasta, kauniista talvisista sävyistä ja tyylikkäistä leikkauksista. Naisellista, mutta klassisen tyylikästä. Taattua Andiataa!

Ihastuin mallistossa eniten kauniiseen kipparintakkiin, kashmiriseen oloasuun ja tähän puuvillaiseen paitapuseroon.

Ja kuinka ollakaan, samalla kun kävin tutustumassa syksyn mallistoon, piipahdin Andiatan ystävämyynneissä. Uskomatonta mutta totta, ystävämyynnin mallikappalerekissä roikkui alehintaan tämä syksyn mallikappalepaita. Oli pakko ostaa se siltä seisomalta! Ihan mieletön tuuri!

Yritin etsiä mallikappaleista myös muita tuotteita joihin mallistokatselmuksessa ihastuin, mutta valitettavasti joudun odottamaan vielä muutaman kuukauden että nuo ihanuudet tulevat kauppoihin.

Onneksi tässä välissä on kesä, jota odotan ehkä jopa vielä innokkaammin!

 

Ps. Muistattehan osallistua tuoksuarvontaan!

Kuvat: Ida / Ida365

Sunnuntain suunnitelma

tunnetila: huvitus

Eilisen iltapäivän suunnitelma kuului seuraavasti: salille klo 12, Iinan kanssa jätskitreffit klo 14, dinnerille klo 17.

Hilpasen salille aina kotoa suoraan salivaatteissa, tukka pörrössä ja ilman meikkiä. Treenin jälkeen saunon, ja jos olen lähdössä jonnekin salilta suoraan, meikkaan ja laitan päälle jotain vähän fiksumpaa. Tämä oli suunnitelmani myös eilen.

Normivaatteet ja meikit repussa suunnistin aikataulun mukaisesti trikoissani salia kohti. Jossain vaiheessa aloin ihmetellä, miksi keskusta on tupaten täynnä ihmisiä.

Puolustusvoimain paraati! Muistin saaneeni juuri ennen lähtöäni puhelimeen tiedotteen, että koko Aleksanterinkadun kautta kulkeva liikenne on suljettu klo 12-15 tuon paraatin vuoksi. Enpä sitten tullut ajatelleeksi, että Aleksi on osittain suljettu myös jalankulkijoilta.

takki My Hailys*, neule H&M Premium, toppi Puma,
trikoot H&M For Every Victory, reppu Haglöfs*, espadrillot Selected

Seisoin trikoissani toisella puolella Aleksanterinkatua, kadun toisella puolella oli salini, mutten päässyt tien yli. Paraati marssi ohitseni hitaasti rummut päristen. Odotin vartin. Ajattelin, että olen aikataulusta vasta vähän myöhässä.

Parinkymmenen minuutin odottelun jälkeen paraati pysähtyi. Kysyin paikalle saapuneelta sotilasasuiselta mieheltä meneekö vielä kauan. Kerroin, että minun olisi pitänyt olla tien toisella puolella vartti sitten. ”Juu, eiköhän tässä vielä ainakin puoli tuntia mene.” Ei voi olla totta! Seisoin 20 metrin päässä salilta, mutten päässyt lähes tuntiin tien yli, eikä kiertäminen onnistunut, sillä Aleksi ja Mannerheimintie olivat molemmat suljettu lähes kolmen tunnin ajan!

Lopulta tyydyin kohtalooni ja menin suoraan Iinan kanssa jätskille. Tarkoituksenani oli kuvata Iinan kanssa normaali päivän asuni, mutta kun kerran olin liikenteessä meikittä trikoissa, niin sipaisin huuliini vähän punaa ja päätimme ikuistaa sporttiasuni.

Jätskien jälkeen katu oli jo avattu ja pääsin salille, ja salilta suunnistin dinnerille. Olin kuitenkin jo niin tottunut rönttäiseen salilookkiini, jolla olin ollut tuntikausia ihmisten ilmoilla, etten enää saunomisen jälkeen jaksanut meikata. Vaatteet toki vaihdoin, mutta illallisella kävin rennosti saunan raikkaana.

Oli muuten ihana tunne kun tajusin, että en kokenut oloani lainkaan oudoksi, vaikka siemailin tupaten täydessä ravintolassa sunnuntai-iltana viiniä ilman meikin hiventä. En edes ajatellut asiaa. Minulla oli salikäynnin ja saunan jälkeen niin hyvä ja rento olo, etten edes muistanut ajatella ulkonäköäni.

Kyllä se hyvä olo taitaa kummuta sisältä päin ja tuoda sitä kaivattua itsevarmuutta. Enkä edes usko, että kukaan ravintolan asiakkaista mietti, että onpa tuo nainen kamalan näköinen ilman meikkiä.

Kuvat: Iina / Moumou