Browsing Category

päivän asu

Loppuu kesken ja tippuu jalasta, mutta muuten ihan hyvät housut

12/05/2020

tunnetila: hauskuus

Jos käyttäisin nykyään muitakin housuja kuin pehmeitä kotilökäreitä tai kahisevia ulkoiluhousuja, niin kevääseeni kuuluisivat ehdottomasti nämä hassut siniset farkut, joiden lahkeet loppuvat kesken.

Olen käyttänyt leveitä, lyhytlahkeisia culottes-housuja jo monta vuotta, enkä ikinä ajattele niiden lahkeiden loppuvan liian lyhyeen. Näiden farkkujen kanssa minulla on kuitenkin ihan hassuttelevan pellen olo.

kevytuntuvatakki ja farkut Uniqlo, raitapaita ja laukku Marimekko/Zadaa, korvikset* ja sormukset LillanHelsinki, kengät Pomar*

Ostin kuvien levarifarkut viime syksynä Kööpenhaminasta, ja jo kassalta pois kävellessäni kaduin ostostani. Olihan nuo farkut eittämättä maailman mukavimmat päällä, mutta ajattelin, että ihmisten ilmoille en taida koskaan nuo housut jalassa rohjeta.

Mutta kuinkas sitten kävikään? Ostin farkut tulevaa kesää ajatellen, mutten malttanut odottaa niiden käyttöönottoa sinne asti. Nämä kuvat otettiin maaliskuun alussa, ennen poikkeuskevään alkua, ja jo siihen mennessä olin käyttänyt hassuja farkkujani monta kertaa.

Ovatpa farkut olleet jalassani myös töissä, ja sain niistä silloin valtavasti kehuja. Hih!

Kaikenlaisiin muotivillityksiin sitä ihminen näkyy lähtevän mukaan vielä näin keski-ikäisenä. Olen kuitenkin haaveillut jo vuosia sinisistä farkuista, ja kun kerrankin satuin sovituskoppiin hauskannäköisten farkkujen kanssa, niin pakkohan ne oli ostaa.

Olisin tosin voinut mennä sovituskoppiin vähän tyhjemmällä vatsalla. Olin juuri ennen ostosreissua syönyt valtavan brunssin, ja vatsani oli niin täynnä, että tuli ostettua numeroa liian isot housut.

Katsotaan muistanko tämän seuraavalla kerralla housuostoksilla ollessani.

Kuvat: Anna-Maria / Secret Wardrobe

Toivotonta valmistautumista – saksien kanssa vaatekaapin kimppuun

26/04/2020

tunnetila: huvitus

Ystäväni Reetta soitti minulle torstaina. ”Mä tiedän, että sä oot vaan kotona ja välttelet ihmisiä, mutta voitaisko silti nähdä huomenna? Tarvitsisin asukuvausapua yhteen kamppikseen, ja olisi muutenkin tosi kiva nähdä.”

Ensimmäinen reaktioni pyyntöön oli kauhistus. Eihän nyt tällaisena aikana ketään voi tavata! Sitten aloin miettiä, miten kivaa olisi päästä höpöttelemään ystävän kanssa. Sen jälkeen totesin, että asukuvathan otetaan yleensä aika kaukaa, monen metrin päästä, eli lähikontaktia tuossa ei synny.

”No hitto nähdään! Jos mäkin nyt lähes viidenkymmenen kotipäivän jälkeen jaksaisin meikata ja laittaa kunnolliset vaatteet päälle, niin voisitko sä ottaa myös musta muutaman kuvan?” ”Totta kai otan!”

Siispä sovittiin treffit perjantaille.

takki Burberry, huppari Erdem X H&M, farkut Andiata (diy), lenkkarit Stella McCartney x Adidas (second hand, Zadaa)

Olisittepa olleet kärpäsenä katossa, kun valmistauduin tapaamiseemme. Nauroin välillä kotona yksin ääneen, kun olin niin onneton kaikkine touhuineni. Yritin kyllä laittautua vanhaan malliin, mutta mistään ei tullut mitään.

Kuivasin hiukset suihkun jälkeen hiustenkuivaajalla ensimmäistä kertaa lähes kahteen kuukauteen. Hiustenkuivaajasta leijui ilmoille palaneen käryä. Kokeilin laittaa jonkinlaista kampausta, mutta mikään ei onnistunut ja päädyin jokapäiväiseen ponnariin.

Otin meikkipussin esille, mutten halunnut tarttua yhteenkään sutiin tai purkkiin. Laitoin korvikset korviin ja suihkautin korvan taakse hajuvettä. Tuijotin meikitöntä itseäni kylppärin peilistä varmaan vartin ja totesin, että olen aivan hyvä näin.

Vaatekaappia tuijotin samalla lasittuneella katsella kymmenen minuuttia. Päätin, että harmaasta turvahupparista en luovu. Jalkaan halusin laittaa Zadaasta löytämäni Stella McCartneyn supercoolit sneakerit, mutta housuista oli tulla ongelma.

Kaikki housuni näyttivät todella kulahtaneilta, nyppyisiltä ja aikansa eläneiltä. Ainut freesi pilkahdus housuhyllyllä oli monta vuotta vanhat valkoiset farkut. Vetäisin farkut jalkaani. Totesin niiden olevan kamalat ja hain keittiöstä sakset. Niks naks, lahkeet poikki ja uusi sovitus. Heti alkoi näyttää paremmalta!

Sakset kädessä vaatekaapin edessä seisoessani huomasin kaapissa mekon, jonka olin ajatellut laittaa kirppikselle. Mekko oli muuten sievä, mutta siinä oli minulle hauiksen kohdalta liian kireät hihat.

Suit sait ja tuumasta toimeen. Levitin mekon lattialle ja leikkasin siitä summan mutikassa hihat irti. Mekko päälle ja peilin eteen. ”Oho, tulipa hyvä!” Mekko takaisin kaappiin, farkut jalkaan ja takki päälle. Reetalle viesti: ”Oon nyt valmis, lähden tulemaan!”

Meikittömien kasvojen ja vaatekaapin tuijotteluun käytin aikaa yhteensä vajaan puoli tuntia, farkkujen ja mekon uudistamiseen meni alle 5 minuuttia. Nähtävästi sitä saa paljon aikaan, kun keskittyy olennaiseen!

Saavuin treffeille meikittömänä, kumihanskat kädessä. Reetan mielestä olin antanut periksi koronalle kun en edes yrittänyt ehostaa itseäni. ”Oon ihan hyvä näin”, totesin. ”Otetaanpas nyt niitä kuvia!”

Kuvat: Reetta E

Yhteisöllisiä ilonaiheita

03/04/2020

tunnetila: ilo

Olen kirjoittanut Tunnetila -blogiani vuodesta 2008 lähtien, ja nyt jouduin ensimmäistä kertaa miettimään, voinko kirjoittaa postauksen tunnetilaksi sen tunteen, mikä minulla oikeasti tällä hetkellä on.

Haluan nimittäin kirjoittaa ilosta. Kaikista niistä kivoista asioista, mitä elämässäni on juuri nyt. Mutta onko se tässä vallitsevassa poikkeustilassa sopivaa?

Ainakin itse kaipaan elämääni kaikkien rajoitusten ja kurjien asioiden lisäksi mahdollisimman paljon positiivisia ajatuksia ja iloisia juttuja, joten päätin, että meni syteen tai saveen, tämä postaus olkoon täynnä iloisia asioita ja vähän jännittäviäkin uutisia!

mekko Ganni / second hand Zadaa, kashmirneule Store of Hope, sormus LillanHelsinki, kassi Samuji, kengät Pomar*

Mitä kaikkea kivaa elämässäni juuri nyt on? Mistä kaikesta nautin, vaikken juuri kotoa poistukaan? Tässä muutama juttu, joista saattaa olla iloa myös Teille.

Ensimmäisen ilahduttamismaininnan saa Hanna G:n #sunnuntaiserviisi.

Somevaikutaja ja kokki Hanna Gullichsen järkkää nykyään joka sunnuntai klo 15 Instagram-tilillään IG Liven, jossa kokkaillaan yhdessä. Hanna kertoo ruoan laittoon tarvittavat raaka-aineet IG-tilillään yleensä torstaisin, ja sunnuntaina kaikki innokkaat kotikokit ovat tarvikkeineen valmiina puhelimiensa ääressä.

Viime sunnuntaina mm. herkullisia uppomunia oli kokkailemassa parhaimmillaan yli tuhat tyyppiä. Tuo konsepti on ihan superkiva, ja olen jokaisella kokkauskerralla oppinut jotain uutta.

Toinen minua todella paljon ilahduttanut juttu on artistien livekeikat somessa. Viime perjantaina bongasin FB:stä lempparini Sophie Ellis Bextorin Kitchen Discon.

Brittiläinen discokuningatar oli pukeutunut kotonaan paljettiasuun, virittänyt olkkarin kattoon discopallon huikeine valoineen, pukenut paljetteja päälle myös mukana tanssiville ja välillä syliin haluaville lapsilleen, ja kaikessa tuossa kodin kaaoksessa veti liudan hittibiisejään.

Tanssin ja lauloin mukana kotiasussani ja harmittelin, että huomasin keikan vasta siinä hetkessä, kun Sophie siirtyi live-tilaan. Olisin nimittäin halunnut vaihtaa päälle bileasun itsekin, ja leikkiä olevani ”oikeasti” keikalla viettämässä perjantai-iltaa. Keikka oli ihan super!

Kolmas minua päivittäin ilahduttava juttu on #nallehaaste.

Oletteko huomanneet talojen ikkunoihin yhtäkkiä ilmestyneitä nalleja tai muita pehmoeläimiä, jotka kurkistelevat ulos? Asuinalueellani nalleja on ikkunoilla jo valtavasti!

Kun kouluun tai päiväkotiin ei pääse, eikä kavereiden kanssa puistossa leikkiminenkään ole sallittua, lapsille on haluttu järjestää jotain kivaa muuten niin tylsille kävelylenkeille vanhempien kanssa. Ennen metsästettiin puhelimella Pokemoneja, nyt löydetään nalleja ihan livenä!

Ihmiset ovat lähteneet innolla mukaan ilahduttamaan ulkoilevat lapsia, ja tuoneet heille ikkunoihin hauskaa bongattavaa. Eivätkä nuo nallet ole ikkunoissa ainoastaan lapsia varten. Olen alkanut bongailla niitä itsekin, ja ilahdun jokaisesta näkemästäni pehmotyypistä.

Kiitos ihmiset, että olette noin kivoja ja ajattelevaisia, ja lähdette mukaan hyväntuulen tempauksiin!

Meillä kyttäyshommiin ikkunalaudoille ovat päätyneet Mauri (matkamuistomyyrä Prahasta), Simo (hamsteri, jonka voitin narunvedosta Busch Gardensin huvipuistosta Virginiassa), Possu (joka on oikeasti virtahepo, ja joka löysi tiensä kotiimme Bilbaosta), sekä Pommi Kekkonen (Angry Birdsistä tuttu Pommi-lintu). Heh, tuntuu pehmotyyppejä riittävän tässäkin osoitteessa…

Myös virtuaalijumpat, joogat ja pilatekset ilahduttavat. Niistä kirjoittelin enemmän täällä. Osallistuin eilen myös ensimmäiseen virtuaaliseen pressitilaisuuteen! Diego Dalla Palman Contouring Master Class -livepressi oli tosi kiva ja toimiva. Sain IG Liven kautta erinomaisia meikkivinkkejä, ja pääsin näkemään, miten upeasti uusi varjostuspaletti toimii. Kiitos Marsaana, näitä lisää!

Poikkeustilan mukanaan tuomien, uusien ja ilahduttavien juttujen lisäksi minua ihan henkilökohtaisella tasolla ilahduttaa uusi blogiini liittyvä kuvio. Blogini on nimittäin nykyään osa 40+ -blogiyhteisöä!

Olen tänä vuonna pohtinut paljon blogini tulevaisuutta. Kun pitkän pohdinnan jälkeen päätin jatkaa blogini kirjoittamista, päätin samalla, että nyt olisi hyvä aika saada ympärille kiva bloggaajaporukka. Bloggaaminen kun on aika pitkälti yksinäistä puurtamista.

Heitin ajatuksen ilmaan, ja hyvin nopeasti palaset loksahtivat paikoilleen. Nyt ympärilläni on iso kasa mukavia kanssabloggareita, joista osan tunnen jo entuudestaan. Blogini ei muuta fyysisesti minnekään, mutten silti ole yksin.

Aika kiva ja virkistävä juttu, vai mitä sanotte?

Kuvat: Anna-Maria / Secret Wardrobe

Toteen käyneet aavistukset

21/03/2020

tunnetila: pohdiskelu

Minulla oli alkuvuodesta omituinen olo. Tuntui, että uusi vuosikymmen alkoi kummallisissa merkeissä ja näin ympärilläni koko ajan paljon surua ja erilaista murhetta. Pelkäsin koko ajan jotain oikeasti pahaa tapahtuvan, vaikka kaikki oli ihan hyvin.

Sain viime viikolla blogini lukijalta viestin, jossa hän muisteli kirjoituksiani tammikuussa. ”Muistatko kun vuoden alussa kirjoitit pelkääväsi, että uusi vuosikymmen alkaa jotenkin huonoissa merkeissä? Enpä olisi osannut aavistaa, että tuntemuksesi ovat näin oikeassa!”

Kirjoitin blogissani 15.1.2020 näin:

”Tapahtuuko täällä nyt jotain outoja, jopa merkittäviä asioita? Onko kaiken tuon itkun takana muutos ja jostain luopuminen, ja vuoden 2020 lopussa ihmisillä on kääntynyt elämässä uusi lehti? Ollaanko vuoden lopussa onnellisia ja mietitään, miten kamala uuden vuosikymmenen alku oli, mutta siitäkin selvittiin?”

Huh huh! Enpä olisi tuota kirjoittaessani uskonut, että alkuvuoden aavistukseni käy näin hyvin toteen.

Heti vuoden alussa uusi virus alkoi levitä Kiinassa, ja näin maaliskuun lopussa koronatilanne on vakava myös Suomessa. Juuri nyt meidän ei auta muu kuin totella viranomaisohjeita ja pysytellä sisällä ja vältellä ihmiskontakteja niin kauan kuin on tarvis.

En voi käsittää vielä tällä viikolla Pohjois-Suomen laskettelukeskuksissa tai kauppakeskuksen avajaisissa käyneiden ihmisten itsekkyyttä. Jos heille itselleen on ihan sama sairastuvatko tai pahimmassa tapauksessa menehtyvätkö virukseen, niin voisivat silti miettiä kanssaihmisten turvallisuutta. Ihan jokaiselle meistä ei ole ”ihan sama” sairastummeko koronaan vai emme.

Serkkuni asuu Pohjois-Italiassa juuri sillä alueella, joka eristettiin Italiassa ensimmäisenä. He eivät ole useampaan viikkoon saaneet liikkua kotoaan juuri minnekään. Kerran viikossa serkkuni käy kaupassa, muutoin alueella vahditaan, että ihmiset pysyvät kotona.

Viimeisimmässä viestissään serkkuni kertoi, että sinäkin päivänä heidän lähisairaalassaan oli koronaan kuollut 29 ihmistä. Hälyytysajoneuvot ajavat pillit päällä 24/7 kuljettaen vakavasti sairaita ihmisiä, ja alueella asuvilla on jo pelkästään tuon sielua viiltävän äänen takia olo, kuin he olisivat keskellä sotaa.

Ihan oikeastiko ihmiset täälläkin haluavat tuota, eivätkä voi luopua laskettelulomasta tai kauppakeskuksen avajaistarjouksista?

Minun pitäisi olla juuri nyt tulossa Tukhoman risteilyltä kotiin. Tietysti harmittaa, että tuo odotettu reissu ystäväni kanssa peruuntui, mutta hemmetti sentään, asiat on hyvin helppo laittaa tärkeysjärjestykseen jos toisessa vaakakupissa on risteily, toisessa terveys.

Mutta mitä nyt sitten voidaan tehdä, jos risteilyt ja muu liikkuminen ei ole mahdollista? Edellisessä postauksessani oli muutama vinkki kotona puuhasteluun.

Nyt pysytään kotona, ei panikoida, eletään päivä kerrallaan ja muistetaan, että tämä menee kyllä vielä ohi.

Jos kerran alkuvuoden aavistukseni alkuosa on pitänyt näin hyvin paikkansa, niin toivotaan, että myös sen loppuosa osuu oikeaan sekin.

”Ollaanko vuoden lopussa onnellisia ja mietitään, miten kamala uuden vuosikymmenen alku oli, mutta siitäkin selvittiin?” Näin tehdään! Kyllä me tästä yhdessä selvitään!

Mielekästä tekemistä kotoiluun

16/03/2020

tunnetila: huolestuneisuus

Jestas sentään mitä kaikkea viimeisten kahden viikon aikana on tapahtunut!

Flunssan oireet, kaikkien menojen peruminen, salikortin laittaminen tauolle, useamman viikon ruokalistan etukäteen suunnittelu ja kaupassakäynti, siirtyminen etätöihin ennalta määräämättömäksi ajaksi ja koronaviruksen räjähdysmäinen leviäminen ympäri maailmaa. Huh huh!

Oma flunssani tuli kyllä todella huonoon saumaan. En ole halunnut olla ihmisten ilmoilla ensinnäkään siksi, etten tartuttaisi omaa flunssaani kenellekään, mutta myös senkään takia, että heikentyneellä vastustuskyvyllä nappaan todennäköisesti kaikki muutkin virukset, mitkä täällä Helsingissä pyörivät.

pusero Uniqlo x Marimekko, housut M&S*, laukku Celine, korvikset LillanHelsinki*, kaulakoru Lumoava x Katri Niskanen*, nilkkurit Terhi Pölkki

Vaikka koronatiedon levittäminen ja käsihygieniasta muistuttaminen ovat hyvin tärkeitä asioita, niin uskon, että olette jokainen kuulleet niistä ihan tarpeeksi. En siis blogissani kerro miten koronan etenemistä voidaan hillitä, mutta näin puolitoista viikkoa kotona lähes neljän seinän sisässä olleena voin antaa muutaman vinkin, miten ajan saa mukavasti kulumaan.

Tässä muutama kevääseen sopiva juttu, mitä kotosalla ollessaan voi tehdä.

Käy vaatekaappia läpi, huolla neuleet talven jäljiltä nypyttömiksi ja korjaa mahdolliset neuleisiin tulleet reijät.
Pistä kirppiskasaan ne talvivaatteet, joita et käyttänyt viime talvena kertaakaan ja joista et ole ihan varma tuleeko niille jatkossakaan käyttöä.
Ota käyttöön kirppisappi Zadaa, jonne voit helposti laittaa tavaraa myyntiin eikä sinun tarvitse lähteä fyysisesti roudailemaan tavaroita kirppikselle.
Käy läpi kevätvaatteesi ja mieti, tarvitsetko kevääksi/kesäksi jotain uutta. Jos tarvitset, muista juuri lataamasi Zadaa, sekä tulossa olevat alennuspäivät (mm. Hullut päivät, 3+1 päivää…) ja kaikkien muidenkin liikkeiden verkkokaupoissa olevat tarjoukset. Fyysisesti en tällä hetkellä suosittele menemään aleostoksille ihmispaljouteen. (Tuleekohan sitä edes?)
Silitä vaatteet ja ne ikuisuuden silittämistä odottaneet pöytäliinat, joiden ryppyinen olemus ahdistaa jatkuvasti, vaikket niitä päivittäin näkisikään.
Jos sinulla on jemmakankaita, ompele vihdoin se mekko, minkä olet ajatellut tekeväsi jo neljä vuotta sitten.

Vaihda kukkamullat ja siirrä tarvittaessa kukat ja viherkasvit tilavampiin ruukkuihin.
Kokkaile sellaisia ruokia, mitä olet halunnut jo pidempään testata, mutta sinulla ei ole ollut aikaa panostaa ruoanlaittoon.
Jos olet hamstrannut jääkaappiin tuoreita lemppariraaka-aineitasi ja kaapit on täynnä säilykkeitä, kehitä niistä oma luottoreseptisi. Voit palata perusraaka-aineista valmistuvaan reseptiin aina kun mietit mitä ihmettä sitä tänään kokkailisi.
Leivo jotain hyvää!
Käy kävelyllä yksin, ystävän kanssa (livenä tai puhelimessa) ja nauti aurinkoisista kevätpäivistä niin pitkään kun se on mahdollista.
Lataa koneelle Yogaia -joogasovellus, joka tuo sadat joogatunnit kotiisi, ja joogaa sydämesi kyllyydestä.

Lukeminen, tv:n katselu, lautapelit, keskustelut ja pelkkä yhdessäolo ovat myös nyt arvossa arvaamattomassa, kun meillä kerrankin on aikaa toisillemme, eikä yhtäkkiä olekaan enää kiire juosta kaiket illat harrastuksissa ympäri kaupunkia.

Tällaisina hetkinä on myös supertärkeää muistaa sanoa kaikille läheisilleen, että arvostaa, välittää ja rakastaa.

Mukavaa alkanutta viikkoa, toivottavasti Te kaikki voitte hyvin!

Kuvat: Anna-Maria / Secret Wardrobe