Browsing Category

päivän asu

Kukallinen kesämekko

tunnetila: ilo

Nyt on tarjolla harvinaisia kuvia. Nimittäin Nina kukkamekossa*! Ja vieläpä niin ihanassa kukkamekossa, että oikein harmittaa, kun en ole voinut käyttää sitä näillä helteillä.

Visbyn reissullamme laivan ilmastointi, sekä raikas merituuli mahdollistivat mekkoon pukeutumisen yhden illallisen ajaksi. Otin illasta kaiken irti ja liihottelin mekossa laivan kannella auringonlaskua ihaillen.

Ai että miten ihana fiilis tuli, kun kevyen sifonkimekon helma liehui vallattomana kesätuulessa. Näitä, hieman viileämpiä alkusyksyn iltoja, on sääennusteiden mukaan tulossa ihan pian lisää.

Antaa tulla ja tuulla, minä ja kukkamekkoni olemme valmiina!

mekko H&M*, reppu Lilian Urquieta, sandaalit Unisa

Vilpoinen pellavatoppi

tunnetila: ilo

En taida olla tänä kesänä ainut, jolle helteiset säät ovat aiheuttaneet pukeutumisongelmia. Faktahan on se, että Suomessa ei normaalisti tarvitse hellevaatteita kuin muutamana päivänä vuodesta. Sitten kun yhtäkkiä saammekin nauttia kokonaisesta kuukaudesta helteen syleilyssä, tulee pulmia pukeutumisen kanssa.

Tänä kesänä yhdeksi haasteeksi on osoittautunut mm. se, että minulla on vain yhdet bikinit, jotka päällä voi uida. Helteiden ajan olen käynyt uimassa lähes päivittäin, ja olen välillä joutunut pukeutumaan jo valmiiksi märkään uima-asuun Altaalle mennessäni.

Eihän tuo toki mikään sen suurempi ongelma ole, mutta olisi silti ihan kiva, jos bikinit saisivat välillä levätä. Itse asiassa bikineiden materiaali ei edes kestä jokapäiväistä kloori- plus merivesi komboa kovin pitkään.

pellavatoppi Nouki (lainassa Vaaterekistä), silkkihousut Grana, Helsinki-kangaskassi MAP Oulu, korvikset Nouki, sandaalit Unisa

Puuttuvien bikineiden lisäksi olen kärsinyt akuutista toppivajeesta. Tai itse asiassa minulla on kyllä monta hihatonta toppia, mutta kun helteellä en pysty kerta kaikkiaan pukeutumaan mihinkään, missä on edes pienet hihat, on hihattomien toppieni arsenaali joutunut koville.

Kävin tiistaina taas lainaamassa pari vaatetta Vaaterekistä, ja toiveissa oli ottaa lainaan kepeää ja hihatonta kesävaatetta. Sama oli nähtävästi mielessä muillakin lainaajilla, sillä en löytänyt tällä kertaa vaatevalikoimasta kuin yhden hihattoman vaatteen, josta pidin. Onneksi pidin siitä yhdestä kuitenkin tosi paljon!

Noukin harmaa pellavatoppi on hihaton, kevyt, lyhyt ja ilmava, ja kaiken lisäksi vielä niin siisti, että se sopii käytettäväksi myös töissä. Noukin sivuilla piipahtaessani bongasin sieltä myös toisen harmaan pellavaihanuuden. Kaunis ja ajaton HAY -mekko on Noukin verkkokaupassa nyt alennuksessa, ja se olisi tulevaan syksyyn ihan täydellinen työvaate. Voi hemmetin hemmetti tätä ostolakkoa! Näinköhän kohta palaa pinna lopullisesti, ja ”vähän” lipsahtaa ostelun puolelle…

Nyt ei auta kuin toivoa, että HAY-mekko on saatavilla myös Vaaterekissä minun koossani. Lainaan sen heti, jos tiemme kohtaavat!

Kuvat: Ida/Ida365

Biohajoava sadetakki

tunnetila: ihastus

Hei nyt on mahtavia uutisia! Tretorn on lanseerannut täysin biohajoavan sadetakin!

Ruotsalainen sadevaatteistaan tuttu Tretorn on tehnyt jo pidempään näkyvää vastuullisuustyötä, ja nyt heidän kolmas vastuullisuusprojektinsa on nähnyt päivänvalon. Brändin kolmas vastuullisuusprojekti toteutettiin yhteistyössä Partioaitan kanssa, ja projektin tuloksena syntyi Bio Project. Bio Project on täysin uudenlainen biohajoava sadetakki, joka on sekä veden- että tuulenpitävä.

”Bio Project syntyi toiveesta luoda sadetakki, joka mukailee luonnon omaa kiertokulkua. Kehitysprosessissa Tretorn halusi hyödyntää armeijan ja lääketieteen oppeja, sillä kummallakin tieteen alalla kehitetään jatkuvasti yhä edistyksellisempiä kestäviä materiaaleja.

Tretornin täysin biohajoava sadetakki syntyi hyödyntämällä kahden eri materiaalin teknisiä ominaisuuksia. Jopa takin vetoketjun valmistumateriaali on maailman ainoa biohajoava polyamidilanka Amni ® Soul Eco”, kertoo Tretorn tiedotteessaan.

Armeijassa on jo pitkään käytetty biohajoavaa PLA:ta eli polylaktidia, joka on ollut helppo hävittää maahan sota- ja armeija-alueilla. Polylaktidi on valmistettu huipputeknologian avulla hiilidioksidista! Hiilidioksidia saadaan uuden teknologian avulla talteen kasveista kuten maissista, sokeriruo’osta ja juurikkaista, ja sitä voidaan jatkojalostettuna käyttää langan valmistuksessa.

Takin vettä kestävä pinnote taas on lääketieteessä usein hyödynnettävää biohajoavaa PU:ta eli polyuretaania.


sadetakki Tretorn*, silkkitoppi Mary Kate Olsen & Ashey Olsen for BikBok, silkkipöksyt Designers Remix, balleriinat Tory Burch, kangaskassi Alexander McQueen/MET

Takissa on hyvä, vedeltä suojaava hieman pidempi pituus, klassinen leikkaus, taskut, huppu, sekä säädettävät hihat ja helma. Onpa toisessa taskuista myös puhelimelle oma paikkansa. Takki on täysin tuulenpitävä ja pitää vettä 10 000 vesipisaraa millimetriä kohti. Takista löytyy siis kaikki ne ominaisuudet, mitä toimivalta sadetakilta vaaditaan.

Oman takkini valitsin sadevaatteille klassisessa vihreässä värissä, mutta takkia on saatavilla myös mustana, tummansinisenä, vaaleanpunaisena ja beigenä.

Tykkään sadetakistani älyttömän paljon! Jollei se hiostaisi, kuten hengittämättömillä sadetakeilla on tapana tehdä, käyttäisin sitä arjessa ihan muuten vaan. Takki on niin rento, mutta samalla tyylikäs, että se kävisi ihan arkipukeutumiseen jos niin haluaisi.

Syksyä, ja päiväkausia jatkuvaa sadetta odotellessa…

Tänä iltana pakkaan sadetakin mukaan, hyppään yöjunaan ja karkaan mökille jatkamaan hyvin alkanutta lomailua. Instaa saatan tämän viikon aikana reissusta päivitellä, mutta läppärin jätän suosiolla kotiin.

Kivaa tiistaita siis Teille kaikille. Lomalainen kiittää, kuittaa, ja katoaa mökille metsän siimekseen. Palataan postausten pariin taas ensi viikolla. Olkaahan ihmisiksi, mutta ottakaa silti ilo irti loppukesän päivistä!

Kuvat: Iina / MouMou

Ompelukoneen uusi tuleminen

tunnetila: mietteliäs

Toinen idea minkä sain, kun valitin viime viikolla kyllästyneeni omistamiini vaatteisiin, oli ompeleminen. ”Mikä sun ompelutaitosi olikaan, voisko ostamattomuutta kiertää tekemällä jotain kesämekkoja itse? Tai tuunaamalla vanhoja”, kysyi Ilona.

Totuus ompelutaidoistani on se, että olen yhdeltä koulutukseltani pukuompelija. Opiskelin lukion jälkeen Tampereella pukuompelijaksi, ja erikoistuin naisten juhlavaatteisiin.

Haaveissani oli tuolloin ura muotitoimittajana. Ajattelin, että muotitoimittajan olisi viestinnänopintojen lisäksi hyvä tietää perusteet vaatesuunnittelusta, kaavoituksesta ja materiaaliopista.

Kaksivuotinen pukuompelijalinja oli koulutuksena hyvä ja monipuolinen, ja se poikikin minulle erään tv-pestin muotitoimittajan assarina. Tein koulun jälkeen myös muutamia puvustuksia lyhytelokuviin, mutta sitten ompeleminen jäi muiden kiireiden jalkoihin.

En ole ommellut mitään yli viiteentoista vuoteen. Uskon kuitenkin, että ymmärrys kaavoista ja kuosittelusta on olemassa vielä jossain aivojeni syövereissä.

Vintillä minua odottavat ompelukone ja saumuri, mutta se tärkein, eli kankaat, joista luoda uutta, puuttuu. Minulla ei taida olla mitään vanhoja vaatteita tuunattavaksi, ja uusia kankaita en saa ostaa.

Vielä muutama vuosi sitten minulla oli iso kangasvarasto. Olin opiskeluaikana töissä kangaskaupassa, ja ostin sieltä itselleni kaiken ihanan mitä käsiini sain. Pari vuotta sitten eräässä muutossa hankkiuduin eroon kaikesta ylimääräisestä, ja siihen kuuluivat myös kankaat. Harmin paikka!

Olisi kyllä tosi kiva kokeilla saisinko ommeltua vielä näin monen vuoden jälkeen jotain uutta sisältöä vaatekaappiini.

Postauksen kuvassa poseeraan jakkupuvussa, jonka tein koulussa vaatturikurssilla. Hankin pukuun todella laadukkaan villakankaan. Ajattelin, että kun teen kerralla juuri omille mitoilleni sopivan puvun, haluan sen olevan niin laadukas, että se kestää minulla ikuisesti.

Noh, jakkupuku on edelleen täydellisessä kunnossa ja todella tyylikäs, mutta se on valitettavasti kokoa 32. Jätin siihen kyllä fiksuna tyttönä 2,5cm saumanvarat, jotta voin tarvittaessa vähän suurentaa sitä. Jos nyt alkaisin suurentaa asua itselleni sopivaksi, en tiedä riittäisikö edes 10cm saumanvarat tuomaan pukuun tarvittavaa väljyyttä… Eli se siitä ”tätä asua käytän lopun ikäni” -ajatuksesta…

Ompeletteko Te itsellenne vaatteita?

Kuva: Krister Löfroth (kuva skannattu paperikuvasta)

Vaaterekistä juhlaan

tunnetila: tykkäys

Valitin viime viikolla blogissa asukriisistäni. Sain postaukseen muutaman niin hyvän vinkin, että otin niistä onkeeni välittömästi.

Ensimmäinen vinkki koski vaatteiden lainaamista. Minulle jo tutusta Ivana Helsingin Leninkilainaamosta voi lainata pääosin mekkoja. Mutta mitä jos kaipaa vaihtelua vaikkapa housuihin, toppeihin tai koruihin? Silloin oikea osoite on Vaaterekki Kaisaniemessä!

Vaaterekin valikoimassa on tällä hetkellä noin tuhat tuotetta yli 50 suomalaiselta tuotemerkiltä. Mukana on mm. Samuji, Hálo, Katri Niskanen, Lille, Named, Tauko, Muka Va, Neulomo, Nouki, Vimma, R/H, Uhana Design, Papu, Ivana Helsinki ja monta muuta.

Vaatteita valikoimassa on lähes jokaiselle vartalolle. Vaatteiden koot osuvat pääosin kokohaarukalle XS-XXL. Valikoimassa on sekä yksittäiskappaleita että vaatteita, joista löytyy useampaa kokoa.

mekko With Love Sanna Hopiavuori (lainassa Vaaterekistä), sandaalit Marenas*

Kaipasin vaihtelua kesävaatteisiini, joten suunnistin viime viikolla Vaaterekkiin kevyet kesämekot mielessäni. Ja mitä sitten löysinkään? Mustan, aika paksusta kankaasta valmistetun mekon ja pitkähihaisen sifonkipaidan. Tyypillistä minua!

Sallin kuitenkin itselleni mustan mekon lainaamisen, sillä juhlimme siskoni syntymäpäivää viime viikonloppuna Savossa, ja mekko pääsi käyttöön heti. Musta hihaton mekko on With Love Sanna Hopiavuorin valikoimasta, ja se on kuulema matkannut Vaaterekin kautta jo kolmen vuoden ajan ympäri maailmaa juhlassa jos toisessa.

Mekon materiaali on upea, eikä se ole mennyt kolmen vuoden jatkuvasta käytöstä miksikään. Mekko on edelleen kuin uusi! Vaaterekistä lainatut vaatteet palautetaan laina-ajan jälkeen (max. 3 vkoa/tuote) liikkeeseen pestynä ja huollettuna. Tämäkin mekko on vesipestävä, joten pääsen mekon pesun kanssa aika helpolla.

Rakastan oikeastaan kaikkea mitä Sanna Hopiavuori tekee, joten panin ilokseni merkille, että Vaaterekin valikoimista löytyi mm. useita Sannan upeista neuleista.

Toinen lainaamani vaate on Hálon korallin värinen Kajo -sifonkipusero. Pusero on ihana!!! Puseron väri on kuitenkin niin erikoinen minulle, etten ehkä uskaltaisi hankkia sitä omaan vaatekaappiini. Olen kuitenkin haaveillut jo pidempään tuosta luomuksesta, joten mikä sen parempi tapa päästä käyttämään puseroa, kuin sen lainaaminen.

Nyt jännitän vain sitä, ehtiikö kolmen viikon laina-ainkana tulla sopivat säät pitkähihaiselle vaatteelle. Itse asiassa toivon kyllä, että helleaalto jatkuu. Voinhan aina ottaa puseron lainaan myös joskus toiste.

Mitä vaatteiden lainaaminen sitten maksaa? Jos haluaa kokeilla palvelua kertaluontoisesti, kahden vaatteen laina kolmeksi viikoksi maksaa 50€. Itse otin kerralla kahden kuukauden jäsenyyden. Jäsenyys maksoi 80€ ja tuohon hintaan saan lainata niin usein kaksi vaatetta kuin haluan.

Voin siis käydä vaihtamassa kaksi vaatelainaani maksimiajan, eli kolmen viikon jälkeen toisiin kahteen vaatteeseen. Jos taas haluan vaihtelua nopeammin, voin pitää vaatteita itselläni vaikka viikon, ja käydä heti seuraavalla viikolla tekemässä vaihtarit.

Huomasin Vaaterekin verkkokatalogista, että heillä on valikoimissaan myös Hálon kimono. Ai että, toivottavasti kimono ei ole lainassa joka kerta kun näiden kahden kuukauden aikana käyn etsimässä itselleni uusia vaatteita lainaan. Haluaisin niin kovasti nähdä, miltä kimono näyttää ylläni!

Vaaterekki.com
Vuorikatu 22 (Kaisaniemi)
Auki tiistaisin ja keskiviikkoisin klo 15-19

Kuvat minusta juhliemme sankari, siskoni!