Browsing Category

päivän asu

Parasta Sidewaysissa (+ festarikassiarvonta)

tunnetila: ilo

Vietin viime viikolla kolme ilta Sideways -festareilla, enkä ole toipunut festaritunnelmasta (enkä valvomisesta) vieläkään. Olin etukäteen päättänyt, että vietän festareilla kaksi iltaa, mutta kun festarihumu vei mennessään, niin en malttanut pysytellä poissa kolmantenakaan päivänä. Oli ihan superkivaa!

Sain festarilipun* yhteistyökumppaniltani Vallilalta, joka on parin viime vuoden ajan ollut näyttävästi mukana festaritunnelmissa ympäri Suomen. Vallila nimittäin valmistaa vuosittain eri festareille myyntiin rajoitettuja eriä upeita festarikasseja. Sidewaysissä festivaalialueen ilmettä piristi laajemminkin Vallilan värikkäät kankaat ja kauniit trooppiset kuosit.

Tänä vuonna omat festarikassinsa Vallilan kanssa yhteistyössä saivat Sideways, Provinssi ja Q-Stock. Festarikasseja voi ostaa kyseisiltä festivaaleilta, mutta myös Vallilan verkkokaupasta ja Vallilan omista myymälöistä.

Sidewaysin pinkki-vihreän Urbaani Metsä -kangaskassin (kuvissa) kuosissa seikkailevat sulassa sovussa metsot, city-kanit ja timantit. Oulun festarihelmen Q-Stockin kassissa kuosina on maisemia mm. ihanalta Oulun torilta.

Provinssi sai tänä vuonna kangaskassin kahdessa värissä. Upeaa Yötanssi -kangaskassia saa vaaleanpunaisena ja oranssina. Matleena Issakaisen kuosissa komeilee valtava yöperhonen, jota Vallilalla kutsutaan mystiseksi festarikiitäjäksi.

Jos haluat hankkia itsellesin jonkun tietyn kuosin Vallilan festarikasseista, kannattaa niiden hankinnassa olla nopea. Osa kasseista on jo myyty verkkokaupasta loppuun, vaikkei kaikkia festareita ole edes vielä ollut! Ja hei vinkki: jos Sidewaysin kassi kiinnostaa, niin kannattaa lukea postaus loppuun.

pellavapusero InWear, silkkihame Grana, nahkaespadrillot Selected Femme, festarikassi Vallila*, pikkulaukku Marc Jacobs

Mutta mennäänpä sitten itse festareille. Tämän vuoden festarikesän avannut, Helsingin keskustassa Vanhalla jäähallilla järjestetty Sideways, oli festarina minulle täydellinen.

Pääsin alueelle helposti torstaina ja perjantaina suoraan töistä työpäivän jälkeen, ja myös yöllä ratikka vei minut mukavasti ja turvallisesti kotiin. Päivät oli toki pitkiä, mutta väsymystä ei edes tajunnut kun oli niin kivaa!

Seuraavassa oma TOP -listani tämän vuoden Sidewaysista.

Festarialue:

Olen niin mukavuudenhaluinen, että festarialue, jonne pääsee sporalla, bussilla tai vaikkapa kävellen, ja josta pääsee helposti yöllä kotiin, on paras! Jäähallin sisävessat voittavat bajamajat 100-0 ja viilennetty rosé maistuu paremmalta kuin lämmin olut.

Iso plussa oli myös se, että esiintymislavat olivat näppärän lähellä toisiaan, eikä lavalta toiselle tarvinnut juosta varttia.

Vaikka Sidewaysissa oli paljon ihmisiä, niin jonoja ei juurikaan muodostunut. Ruokaa ja juotavaa sai jonottamatta ja vessajonotkin olivat pääosin lyhyet.

Jesse Markin

Taisin kuulkaa vähän ihastua Sidewaysissa. Upea lauluääni, sielukkaita rytmejä, taidokasta riimittelyä ja vahvaa läsnäoloa. Tamperelainen Jesse Markin oli minulle festivaalin suurin ja positiivisin yllätys.

Jos kaipaatte uutta kuunneltavaa, niin testatkaa uppoaako Jesse Markin teihin yhtä hyvin kuin allekirjoittaneeseen.

Ja hei, kun jaoin IG:ssä kuvia Jesse Markinin keikalta, Jesse kiitti kuvista ja laittoi tosi kivoja yksityisviestejä. Voi kyllä, näin niitä faneja saadaan!

Paints and Friends: Paints and Wine

Sidewaysissa oli esiintyvien bändien lisäksi paljon kiinnostavaa oheisohjelmaa. Kävin kolmen päivän aikana mm. kuuntelemassa erilaisia keskusteluita ja osallistuin tunnin kestäneeseen maalausworkshopiin.

Paints and Friends on nelihenkinen työryhmä Helsingissä, joka järjestää kuvataideworkshoppeja erilaisilla vaihtuvilla konsepteilla. Kollektiivin lähtökohtana on, että jokainen voi osallistua toimintaan ilman aikaisempaa taiteen harrastamista tai erityistaitoja.

Osallistuin Paints and Wine -workshoppiin, jonka aiheena oli maalata festaritunnelmia. Toiseen käteen viinilasi, toiseen sivellin, ja mielikuvitus valloilleen!

Vapaa maalaaminen oli ihan parasta. En ole tainnut koskaan ihan oikeasti maalata, joten kokemus oli minulle hyvin erilainen ja arkirutiineita rikkova. Ja vaikka työstäni ei mikään mestariteos tullutkaan, niin silti sain tuotua siihen aika hyvin festarifiiliksiäni, mikä tarkoituksena olikin.

Maustetytöt ja Suede

Sideways yhdisteli ohjelmistossaan hienosti uutta kotimaista musiikkia ja mahtipontisempaa meininkiä parinkymmenen vuoden takaa.

Maustetytöt seista jököttivät paikoillaan ja vetelivät biisejä menemään perisuomalaisella hartaudella ja pohjois-pohjanmaalaisella vakavuudella. Sueden yli viisikymppinen keulahahmo Brett Anderson taas katosi tämän tästä yleisön sekaan ja juoksi keikan aikana paitansa läpimäräksi.

Tykkäsin molemmista, mutta myönnän nauraneeni Maustetyttöjen keikan (ja etenkin Yle X:n pisteellä tapahtuneen haastattelun) aikana välillä vedet silmissä. Sueden ysärihitit taas saivat minut laulamaan mukana ääneni käheäksi. Molempi parempi, tärkeintä että molemmilla keikoilla oli kivaa!

Kiitos Vallila, kiitos Sideways ja kiitos ystävät! Oli huikea viikonloppu!

Ja niin, sitten siihen arvontaan! Sain festareiden aikana kyselyitä kangaskassistani, joka oli siis tuo kuvissa näkyvä Vallilan vaaleanpunainen ihanuus. Sain Vallilalta arvottavaksi kaksi Sideways-kassia, joita on valmistettu rajoitettu erä, ja joita on jäljellä enää muutamia kappaleita.

Arvon toisen kasseista täällä blogissa tähän postaukseen kommentoineiden kesken. Voit kommentoida mitä vaan, mutta yksi asia mikä minua kiinnostaisi kuulla, on millaista musiikkia Te kuuntelette. Eli voit osallistua kisaan kommentoimalla esimerkiksi mikä on tämän hetken lempibiisisi, tai vaikkapa kaikkien aikojen suosikkiartistisi.

Toisen kassin voi voittaa kommentoimalla Instagramissa Tunnetilan tilillä tänään julkaisemaani Sideways -aiheiseen kuvaan. Molemmat arvonnat on käynnissä sunnuntai-iltaan 16.6. klo 18 asti. Onnea kaikille arvontaan!

Kuvat minusta: Petra

Näillä lakereilla ei lepäillä

tunnetila: ihastus

Ostoslistallani on lukenut jo useamman vuoden mustat herrainkengät. Olen sovittanut varmaan 20 paria potentiaalisia kenkiä, mutta aina niissä on ollut jotain vikaa.

Monet kengistä ovat olleet liian kovia ja ne ovat painaneet jostain kohtaa jo sovitettaessa. Useissa on ollut liian kapea lesti ja pitkä, tyhjäksi jäävä kärki, toisissa taas liian ohut nahkapohja Suomen säihin. Nyt etsintä on kuitenkin loppunut, sillä löysin kaipaamani kotimaisen Pomarin valikoimasta.

Sain valita lempparikenkäni Pomarin kevät/kesä 2019 valikoimasta, ja tiesin välittömästi Pomarin verkokauppaa selaillessani, mitkä kengät tulisivat eniten tarpeeseen. Mustat, kiiltonahkaiset NUMMI kävelykengät* vastasivat jokaiseen toiveeseeni tyylikkäistä, mutta kuitenkin käytännöllisistä kengistä.

pusero Marimekko, silkkihame Grana, laukku Coccinelle, korvikset Lillan Helsinki*, kengät Pomar*

Tiedän, että Pomarin kengät istuvat jalkaani kuin valettu, joten uskalsin tilata herrainkengät testiin sovittamatta. Ja kyllä, myös nämä kengät istuvat jalkaani täydellisesti!

Sovitin kenkiä heti ne saadessani paljaaseen jalkaan, ja päätin saman tien lähteä ne jalassa kaupungille. Kengät on jalassa niin pehmeät ja istuvat muotoiltujen mukavuuspohjallisten vuoksi niin hyvin, että ne eivät hierää, hankaa tai purista, vaikka olen käyttänyt niitä nyt viikon joka päivä paljaassa jalassa. Parasta!

Viime kesän lempikenkäni olivat myös Pomarin. Muistatte varmaan valkoiset nahkatennarit, jotka ovat päässeet taas tänä keväänä käyttöön. Myös valkoisissa nahkatennareissa on irrotettava muotoiltu pohjallinen, jonka voi kuivata erillään, jolloin kengät kuivuvat nopeammin käytön jälkeen. Kuivattamisesta huolimatta paljaassa jalassa käytetyt kengät alkoivat haiskahtaa jo aika lailla, kun otin ne talven jälkeen käyttöön.

Ilokseni sain Pomarilta valkoisiin tennareihini uudet pohjalliset*. Uudet pohjalliset jatkavat kenkien käyttöikää valtavasti. Uusi puhdas pohja tuntuu todella freesiltä jalkaan, eikä aiheuta hajuhaittoja kanssaihmisille.

Kysyin Pomarin suunnittelija Minna Peltomäeltä, olisiko Pomarin mahdollista saada muotoiltuja mukavuuspohjallisia erikseen myyntiin. Kenkien käyttöikä pitenisi, ja tuo olisi upea ekoteko tänä päivänä, kun moni haluaa kuluttaa järkevämmin.

Ilokseni sain kuulla, että pohjallisten myyntiä on Pomarilla jo suunniteltu, ja toiveeni vaihtopohjallisista vie hanketta eteenpäin. Olisipa mahtava juttu, jos ei tarvitsisikaan ostaa aina uusia kenkiä kun pohjalliset on käytetty loppuun!

Herrainkenkieni päällinen on laadukasta kiiltonahkaa, ja myös kenkien vuori on hengittävää ja käytössä erittäin mukavaa nahkaa. Jos kuitenkin välttelet eläinperäisiä materiaaleja, niin tiedoksi, että Pomarilla on saatavilla myös vegaanisia kenkiä.

Ja hei vielä yksi kehu on pakko kengille antaa. Kengät on ihan valtavan kevyet. Kengissä on Pomar kevytpohja EVA-solukumia. Tuntuu vähän siltä kuin jalassa olisi lenkkarit!

Mitäs tykkäätte uusista kengistäni? Itse pidän niistä ihan valtavasti! Kengät sopivat mielestäni ihan kaiken, niin hameiden kuin kaikenlaisten housujenkin kanssa. Edellisessä postauksessa olin yhdistänyt kengät nahkahousuihin.

Kuvat: äitini

Maailman kaunein mekko

tunnetila: päättäväisyys

mekko Diane Von Furstenberg, avokkaat Christian Louboutin, korvikset Pernille Corydon

Kun juhlien pukukoodi on ”se vaate, jota käytät liian harvoin, tai joka on liian hieno arkeen”, laitan ehdottomasti päälleni maailman kauneimman Diane von Furstenbergin mekkoni.

Pukeudun mekkoon silläkin uhalla, että mekko näkyy läpi, ettei mekon kanssa voi käyttää rintsikoita, eikä se päällä voi edes istua, koska lähes napaan asti avonainen pääntie paljastaa istuessa ihan kai-ken.

Pukeudun mekkoon siitä huolimatta, että minulla on käsivarsikompleksi, ja olen jo niin vanha, että saisin jättää avonaiset asut hehkeämmässä kunnossa oleville nuoremmille neitokaisille.

Se on kuulkaa hitto niin, että jos minulla on kaapissa maailman kaunein mekko, niin siihen täytyy pukeutua aina tulee mahdollisuus!

Kuvat: Noora / Noora Näppilä

Blogin parhaita puolia

tunnetila: hauskuus

161016_01

Arvatkaa mikä on mielestäni yksi blogin parhaita puolia? Se, että blogista voi tarkistaa kaikkia asioita jos ei niitä muuten muista.

Olen kaivanut blogini esiin lukemattomia kertoja kun olen halunnut suositella ystävilleni jotain hotellia tai muuta kohdetta jossain ulkomailla, mutten ole siinä hetkessä muistanut hotellin nimeä tai ravintolan tarjontaa. ”Odotas, mä kurkkaan blogista mikä se paikka oli…”

Olen kirjoittanut blogia yli 11 vuotta, joten siinä ajassa blogiin ehtii kertyä aikamoinen tapahtumien arkisto ja tietopankki.

Joskun mietin olenko ihan hölmö kirjoittaessani blogia omasta elämästäni. Ketä oma pieni elämäni muka kiinnostaa? Onko mitään järkeä jakaa asioita ja tapahtumia omasta elämästä verkossa suurelta osin tuntemattomille ihmisille? Sen olen kuitenkin huomannut, että ainakin se järki siinä on, että jos muisti pätkii, niin blogista voi muistella elämän kulkua.

161016_03

trenssi Burberry, huivi Balmuir*, housut Y.A.P., laukku Whistles*, lenkkarit Nike*

161016_06 161016_07

Löydän blogistani silloin tällöin myös pukeutumisinspiraatiota. Tiedän, että omista asukuvista inspiroituminen kuulostaa todella huvittavalta. Olen kuitenkin pukeutumisessa välillä niin kaavoihin kangistunut, että kuljen aina samoissa vaatteissa.

Nytkin kun sää on lämmennyt, olen kulkenut silti kevytuntuvatakissa hiki valuen. Olen miettinyt mihin takkiin untsikan vaihtaisin, mutten ole jaksanut kaivella kaappia ja muistella mitä kevättakkeja minulla on.

Blogin julkaisemattomia postauksia selaillessani törmäsin kuluneella viikolla tähän postaukseen, jossa oli vain nämä siskoni ottamat kuvat pari vuotta sitten tehdyltä Tallinnan reissultamme, eikä tekstiä lainkaan. Näiden kuvien myötä muistin omistavani tämän trenssin, ja nyt olen kulkenut iloisena trenssissäni koko viikon.

Ja hei vielä lopuksi se blogin paras puoli: YSTÄVÄT! Olen menossa tänä iltana juhlimaan vuosien saatossa minulle hyvin rakkaaksi tulleen bloggaajakollegani Iinan synttäreitä. Synttäreille tulee joukko ihania tyyppejä, joista kehenkään en olisi tutustunut ilman bloggaamisen aloittamista yli 11 vuotta sitten.

Onneksi aloitin tämän harrastuksen vuosia sitten, ja onneksi kohtasin sitä kautta myös kaikki Teidät. Ja onneksi minulla on nyt olemassa päiväkirjan tapainen, josta voin vielä mummuna lueskella, mitä kaikkea sitä nuorempana tuli tehtyä!

Kivaa viikonloppua kaikille! Minulla alkaa tämän illan juhlien myötä varsinainen kevään juhlaputki, joka taitaa loppua vasta heinäkuussa! Että hilirimpsistä vaan!

Kuinka tehdä löytöjä Zadaasta?

tunnetila: vinkkaus

*Yhteistyössä Zadaa*

”Latasin hehkutuksesi jälkeen puhelimeeni Zadaan, mutta en oikein tiedä miten sieltä tehdään löytöjä. Voisitko auttaa?” Olen kuullut tuon lauseen niin monta kertaa, viimeksi edellisen mekkopostauksen jälkeen, että ajattelin nyt jakaa kanssanne muutaman vinkin, joiden avulla olen itse tehnyt Zadaasta parhaat löytöni.

Ensimmäinen vinkkini on omien suosikkibrändilistojen kokoaminen. Zadaa tarjoaa käyttäjilleen valmiita listoja (esim. Best of Finland, Luxury Brands tai Sport Brands), mutta minulla on niin valikoiva maku, että olen laatinut sinne omat listani. Suurimmaksi osaksi Zadaan tajontaa selatessani käytän tekemääni listaa nimeltä Omat lempparit.

Omat lempparit listaan olen kerännyt brändit, joiden tuotteista pidän, ja joiden tuotteiden tiedän olevan niin laadukkaita, että niitä kannattaa hankkia myös käytettynä. Listaltani löytyy mm. Marimekko, Samuji, Arela, Grana, Ganni ja Céline. Tuo valinta päällä Zadaata selatessani minulle tarjotaan siis ainoastaan kyseisten brändien tuotteita.

takki Ganni* (second hand, Zadaa), neule Grana, huivi H&M Premium*,
farkut Y.A.P., laukku Marc Jacobs, nilkkurit Tod’s* (second hand, Zadaa)

Toinen paljon käyttämäni hakuparametri jolla rajaan hakua, on hinta. Zadaassa edullisimmat tuotteet ovat hinnaltaan 5€. Se halvempia tuotteita Zadaassa ei ole mahdollista myydä.

Moni ajattelee kirppislöytöjen olevan aina halpoja. Jos ostoksilla on tuolla mentaliteetilla ja antaa selaamiensa tuotteiden hintahaarukan lähteä 5€:sta, löytää varmasti paljon edullista ostettavaa. Itse taas metsästän laatua ja niitä ”oikeita” löytöjä, joten yleensä jos haen Zadaasta mitä tahansa, laitan hintahaarukaksi 30€-300€.

Tuolloin en näe myynnissä olevia tuotteita, joiden hinta on alle 30€. Näin saan pienennettyä fiidiini tulevien tuotteiden määrää, ja samalla varmistan, että tuotteet ovat hieman laadukkaampia ja yleensä myös vähemmän käytettyjä.

Zadaassa voi hakea tuotteita myös värin perusteella, ja joskus rajaankin hakuni koskemaan mustia, valkoisia ja harmaita tuotteita. Jos etsin jotain tiettyä tuotetta, vaikkapa takkia, minun on aika turha selailla keltaisia tai punaisia takkeja. Kokemuksesta tiedän, etten käytä noita värejä juuri koskaan.

Näiden lisäksi yksi hyvä tapa löytää kiinnostavaa ostettava, on kurkkailla Zadaan Discovery -osiota. Discovery-osioon (löytyy applikaatiosta silmä-kuvakkeen alta) nostetaan jatkuvasti kiinnostavia myyjiä, jotka ovat avanneet butiikkinsa Zadaahan.

Mukana on usein somevaikuttajia joiden kanssa Zadaa tekee yhteistyötä, tai muuten vain Zadaassa paljon tuotteita myyviä tyyppejä. On huippua jos ehtii apajille juuri avattuun butiikkiin, ja pääsee nappaamaan parhaat tuotteet päältä.

Discovery-osiossa näet myös listattuna kanssasi saman kokoisia myyjiä, ”Your Fashion Twins”, joiden butiikeista tiedät löytäväsi juuri sinulle sopivankokoisia vaatteita. Tämä jos mikä on helppoa shoppailua!

Ja hei, jos löydät myyjän, jonka tuotteista pidät, voit alkaa seuraamaan häntä. Näin pääset aina helposti kurkkaamaan, onko lempparimyyjäsi laittanut uusia tuotteita myyntiin.

Lähes käsittämättömän hyvä tuurini Zadaa-löytöjen tekemisessä on saanut taas jatkoa. Viime aikojen paras, tai ehkä jopa paras löytöni koskaan, on näissä kuvissa päälläni oleva takki.

Olen kaivannut vaatekaappiini tummansinistä kipparintakkia jo vuosia, mutta sitä oikeaa ei ole vain löytynyt. Vuonna 2013 ostin ensimmäisen kipparitakkini, mutta edullinen villakangas on harvoin hyvälaatuista, joten tuo takki meni huonokuntoisen näköiseksi tosi nopeasti.

Etsin takille korvaajaa pari vuotta, ja seuraavan kipparintakkini hankin vuonna 2015. Tuo takki oli upea ja hyvin laadukas, mutta se taas osoittautui niin lämpimäksi, etten voinut käyttää sitä muulloin kuin superpakkasilla. Halusin ohuemman villakangastakin laajempaan käyttöön, ja kuinka ollakaan, löysin sen vihdoin Zadaasta!

Etsin monta talvea tyylikkäitä kipparintakkeja ympäri nettiä. Lopulta löysin haluamani, mutta vasta siinä vaiheessa, kun takki oli jo myyty loppuun. Eipä hätää, nyt samainen takki tuli vastaan Saksan Zadaassa. Takin normaali hinta oli yli 400€, ja nyt sain sen uuden veroisena Zadaasta hintaan 200€.

Ihan halpa tuo takkilöytöni ei siis ollut, mutta villakangastakkien kanssa se on tullut jo moneen kertaan todetuksi, että halvalla saa harvoin laadukasta ja kestävää kangasta.

Uskon tämän klassisen mallin ja yhtä klassisen värin kulkevan mukanani vuosikymmenen ajan! Hurraa, ja kiitos Zadaa että olet olemassa!

Kuvat: Vilma