Browsing Category

päivän asu

Yhteisöllisiä ilonaiheita

tunnetila: ilo

Olen kirjoittanut Tunnetila -blogiani vuodesta 2008 lähtien, ja nyt jouduin ensimmäistä kertaa miettimään, voinko kirjoittaa postauksen tunnetilaksi sen tunteen, mikä minulla oikeasti tällä hetkellä on.

Haluan nimittäin kirjoittaa ilosta. Kaikista niistä kivoista asioista, mitä elämässäni on juuri nyt. Mutta onko se tässä vallitsevassa poikkeustilassa sopivaa?

Ainakin itse kaipaan elämääni kaikkien rajoitusten ja kurjien asioiden lisäksi mahdollisimman paljon positiivisia ajatuksia ja iloisia juttuja, joten päätin, että meni syteen tai saveen, tämä postaus olkoon täynnä iloisia asioita ja vähän jännittäviäkin uutisia!

mekko Ganni / second hand Zadaa, kashmirneule Store of Hope, sormus LillanHelsinki, kassi Samuji, kengät Pomar*

Mitä kaikkea kivaa elämässäni juuri nyt on? Mistä kaikesta nautin, vaikken juuri kotoa poistukaan? Tässä muutama juttu, joista saattaa olla iloa myös Teille.

Ensimmäisen ilahduttamismaininnan saa Hanna G:n #sunnuntaiserviisi.

Somevaikutaja ja kokki Hanna Gullichsen järkkää nykyään joka sunnuntai klo 15 Instagram-tilillään IG Liven, jossa kokkaillaan yhdessä. Hanna kertoo ruoan laittoon tarvittavat raaka-aineet IG-tilillään yleensä torstaisin, ja sunnuntaina kaikki innokkaat kotikokit ovat tarvikkeineen valmiina puhelimiensa ääressä.

Viime sunnuntaina mm. herkullisia uppomunia oli kokkailemassa parhaimmillaan yli tuhat tyyppiä. Tuo konsepti on ihan superkiva, ja olen jokaisella kokkauskerralla oppinut jotain uutta.

Toinen minua todella paljon ilahduttanut juttu on artistien livekeikat somessa. Viime perjantaina bongasin FB:stä lempparini Sophie Ellis Bextorin Kitchen Discon.

Brittiläinen discokuningatar oli pukeutunut kotonaan paljettiasuun, virittänyt olkkarin kattoon discopallon huikeine valoineen, pukenut paljetteja päälle myös mukana tanssiville ja välillä syliin haluaville lapsilleen, ja kaikessa tuossa kodin kaaoksessa veti liudan hittibiisejään.

Tanssin ja lauloin mukana kotiasussani ja harmittelin, että huomasin keikan vasta siinä hetkessä, kun Sophie siirtyi live-tilaan. Olisin nimittäin halunnut vaihtaa päälle bileasun itsekin, ja leikkiä olevani ”oikeasti” keikalla viettämässä perjantai-iltaa. Keikka oli ihan super!

Kolmas minua päivittäin ilahduttava juttu on #nallehaaste.

Oletteko huomanneet talojen ikkunoihin yhtäkkiä ilmestyneitä nalleja tai muita pehmoeläimiä, jotka kurkistelevat ulos? Asuinalueellani nalleja on ikkunoilla jo valtavasti!

Kun kouluun tai päiväkotiin ei pääse, eikä kavereiden kanssa puistossa leikkiminenkään ole sallittua, lapsille on haluttu järjestää jotain kivaa muuten niin tylsille kävelylenkeille vanhempien kanssa. Ennen metsästettiin puhelimella Pokemoneja, nyt löydetään nalleja ihan livenä!

Ihmiset ovat lähteneet innolla mukaan ilahduttamaan ulkoilevat lapsia, ja tuoneet heille ikkunoihin hauskaa bongattavaa. Eivätkä nuo nallet ole ikkunoissa ainoastaan lapsia varten. Olen alkanut bongailla niitä itsekin, ja ilahdun jokaisesta näkemästäni pehmotyypistä.

Kiitos ihmiset, että olette noin kivoja ja ajattelevaisia, ja lähdette mukaan hyväntuulen tempauksiin!

Meillä kyttäyshommiin ikkunalaudoille ovat päätyneet Mauri (matkamuistomyyrä Prahasta), Simo (hamsteri, jonka voitin narunvedosta Busch Gardensin huvipuistosta Virginiassa), Possu (joka on oikeasti virtahepo, ja joka löysi tiensä kotiimme Bilbaosta), sekä Pommi Kekkonen (Angry Birdsistä tuttu Pommi-lintu). Heh, tuntuu pehmotyyppejä riittävän tässäkin osoitteessa…

Myös virtuaalijumpat, joogat ja pilatekset ilahduttavat. Niistä kirjoittelin enemmän täällä. Osallistuin eilen myös ensimmäiseen virtuaaliseen pressitilaisuuteen! Diego Dalla Palman Contouring Master Class -livepressi oli tosi kiva ja toimiva. Sain IG Liven kautta erinomaisia meikkivinkkejä, ja pääsin näkemään, miten upeasti uusi varjostuspaletti toimii. Kiitos Marsaana, näitä lisää!

Poikkeustilan mukanaan tuomien, uusien ja ilahduttavien juttujen lisäksi minua ihan henkilökohtaisella tasolla ilahduttaa uusi blogiini liittyvä kuvio. Blogini on nimittäin nykyään osa 40+ -blogiyhteisöä!

Olen tänä vuonna pohtinut paljon blogini tulevaisuutta. Kun pitkän pohdinnan jälkeen päätin jatkaa blogini kirjoittamista, päätin samalla, että nyt olisi hyvä aika saada ympärille kiva bloggaajaporukka. Bloggaaminen kun on aika pitkälti yksinäistä puurtamista.

Heitin ajatuksen ilmaan, ja hyvin nopeasti palaset loksahtivat paikoilleen. Nyt ympärilläni on iso kasa mukavia kanssabloggareita, joista osan tunnen jo entuudestaan. Blogini ei muuta fyysisesti minnekään, mutten silti ole yksin.

Aika kiva ja virkistävä juttu, vai mitä sanotte?

Kuvat: Anna-Maria / Secret Wardrobe

Toteen käyneet aavistukset

tunnetila: pohdiskelu

Minulla oli alkuvuodesta omituinen olo. Tuntui, että uusi vuosikymmen alkoi kummallisissa merkeissä ja näin ympärilläni koko ajan paljon surua ja erilaista murhetta. Pelkäsin koko ajan jotain oikeasti pahaa tapahtuvan, vaikka kaikki oli ihan hyvin.

Sain viime viikolla blogini lukijalta viestin, jossa hän muisteli kirjoituksiani tammikuussa. ”Muistatko kun vuoden alussa kirjoitit pelkääväsi, että uusi vuosikymmen alkaa jotenkin huonoissa merkeissä? Enpä olisi osannut aavistaa, että tuntemuksesi ovat näin oikeassa!”

Kirjoitin blogissani 15.1.2020 näin:

”Tapahtuuko täällä nyt jotain outoja, jopa merkittäviä asioita? Onko kaiken tuon itkun takana muutos ja jostain luopuminen, ja vuoden 2020 lopussa ihmisillä on kääntynyt elämässä uusi lehti? Ollaanko vuoden lopussa onnellisia ja mietitään, miten kamala uuden vuosikymmenen alku oli, mutta siitäkin selvittiin?”

Huh huh! Enpä olisi tuota kirjoittaessani uskonut, että alkuvuoden aavistukseni käy näin hyvin toteen.

Heti vuoden alussa uusi virus alkoi levitä Kiinassa, ja näin maaliskuun lopussa koronatilanne on vakava myös Suomessa. Juuri nyt meidän ei auta muu kuin totella viranomaisohjeita ja pysytellä sisällä ja vältellä ihmiskontakteja niin kauan kuin on tarvis.

En voi käsittää vielä tällä viikolla Pohjois-Suomen laskettelukeskuksissa tai kauppakeskuksen avajaisissa käyneiden ihmisten itsekkyyttä. Jos heille itselleen on ihan sama sairastuvatko tai pahimmassa tapauksessa menehtyvätkö virukseen, niin voisivat silti miettiä kanssaihmisten turvallisuutta. Ihan jokaiselle meistä ei ole ”ihan sama” sairastummeko koronaan vai emme.

Serkkuni asuu Pohjois-Italiassa juuri sillä alueella, joka eristettiin Italiassa ensimmäisenä. He eivät ole useampaan viikkoon saaneet liikkua kotoaan juuri minnekään. Kerran viikossa serkkuni käy kaupassa, muutoin alueella vahditaan, että ihmiset pysyvät kotona.

Viimeisimmässä viestissään serkkuni kertoi, että sinäkin päivänä heidän lähisairaalassaan oli koronaan kuollut 29 ihmistä. Hälyytysajoneuvot ajavat pillit päällä 24/7 kuljettaen vakavasti sairaita ihmisiä, ja alueella asuvilla on jo pelkästään tuon sielua viiltävän äänen takia olo, kuin he olisivat keskellä sotaa.

Ihan oikeastiko ihmiset täälläkin haluavat tuota, eivätkä voi luopua laskettelulomasta tai kauppakeskuksen avajaistarjouksista?

Minun pitäisi olla juuri nyt tulossa Tukhoman risteilyltä kotiin. Tietysti harmittaa, että tuo odotettu reissu ystäväni kanssa peruuntui, mutta hemmetti sentään, asiat on hyvin helppo laittaa tärkeysjärjestykseen jos toisessa vaakakupissa on risteily, toisessa terveys.

Mutta mitä nyt sitten voidaan tehdä, jos risteilyt ja muu liikkuminen ei ole mahdollista? Edellisessä postauksessani oli muutama vinkki kotona puuhasteluun.

Nyt pysytään kotona, ei panikoida, eletään päivä kerrallaan ja muistetaan, että tämä menee kyllä vielä ohi.

Jos kerran alkuvuoden aavistukseni alkuosa on pitänyt näin hyvin paikkansa, niin toivotaan, että myös sen loppuosa osuu oikeaan sekin.

”Ollaanko vuoden lopussa onnellisia ja mietitään, miten kamala uuden vuosikymmenen alku oli, mutta siitäkin selvittiin?” Näin tehdään! Kyllä me tästä yhdessä selvitään!

Mielekästä tekemistä kotoiluun

tunnetila: huolestuneisuus

Jestas sentään mitä kaikkea viimeisten kahden viikon aikana on tapahtunut!

Flunssan oireet, kaikkien menojen peruminen, salikortin laittaminen tauolle, useamman viikon ruokalistan etukäteen suunnittelu ja kaupassakäynti, siirtyminen etätöihin ennalta määräämättömäksi ajaksi ja koronaviruksen räjähdysmäinen leviäminen ympäri maailmaa. Huh huh!

Oma flunssani tuli kyllä todella huonoon saumaan. En ole halunnut olla ihmisten ilmoilla ensinnäkään siksi, etten tartuttaisi omaa flunssaani kenellekään, mutta myös senkään takia, että heikentyneellä vastustuskyvyllä nappaan todennäköisesti kaikki muutkin virukset, mitkä täällä Helsingissä pyörivät.

pusero Uniqlo x Marimekko, housut M&S*, laukku Celine, korvikset LillanHelsinki*, kaulakoru Lumoava x Katri Niskanen*, nilkkurit Terhi Pölkki

Vaikka koronatiedon levittäminen ja käsihygieniasta muistuttaminen ovat hyvin tärkeitä asioita, niin uskon, että olette jokainen kuulleet niistä ihan tarpeeksi. En siis blogissani kerro miten koronan etenemistä voidaan hillitä, mutta näin puolitoista viikkoa kotona lähes neljän seinän sisässä olleena voin antaa muutaman vinkin, miten ajan saa mukavasti kulumaan.

Tässä muutama kevääseen sopiva juttu, mitä kotosalla ollessaan voi tehdä.

  • Käy vaatekaappia läpi, huolla neuleet talven jäljiltä nypyttömiksi ja korjaa mahdolliset neuleisiin tulleet reijät.
  • Pistä kirppiskasaan ne talvivaatteet, joita et käyttänyt viime talvena kertaakaan ja joista et ole ihan varma tuleeko niille jatkossakaan käyttöä.
  • Ota käyttöön kirppisappi Zadaa, jonne voit helposti laittaa tavaraa myyntiin eikä sinun tarvitse lähteä fyysisesti roudailemaan tavaroita kirppikselle.
  • Käy läpi kevätvaatteesi ja mieti, tarvitsetko kevääksi/kesäksi jotain uutta. Jos tarvitset, muista juuri lataamasi Zadaa, sekä tulossa olevat alennuspäivät (mm. Hullut päivät, 3+1 päivää…) ja kaikkien muidenkin liikkeiden verkkokaupoissa olevat tarjoukset. Fyysisesti en tällä hetkellä suosittele menemään aleostoksille ihmispaljouteen. (Tuleekohan sitä edes?)
  • Silitä vaatteet ja ne ikuisuuden silittämistä odottaneet pöytäliinat, joiden ryppyinen olemus ahdistaa jatkuvasti, vaikket niitä päivittäin näkisikään.
  • Jos sinulla on jemmakankaita, ompele vihdoin se mekko, minkä olet ajatellut tekeväsi jo neljä vuotta sitten.

  • Vaihda kukkamullat ja siirrä tarvittaessa kukat ja viherkasvit tilavampiin ruukkuihin.
  • Kokkaile sellaisia ruokia, mitä olet halunnut jo pidempään testata, mutta sinulla ei ole ollut aikaa panostaa ruoanlaittoon.
  • Jos olet hamstrannut jääkaappiin tuoreita lemppariraaka-aineitasi ja kaapit on täynnä säilykkeitä, kehitä niistä oma luottoreseptisi. Voit palata perusraaka-aineista valmistuvaan reseptiin aina kun mietit mitä ihmettä sitä tänään kokkailisi.
  • Leivo jotain hyvää!
  • Käy kävelyllä yksin, ystävän kanssa (livenä tai puhelimessa) ja nauti aurinkoisista kevätpäivistä niin pitkään kun se on mahdollista.
  • Lataa koneelle Yogaia -joogasovellus, joka tuo sadat joogatunnit kotiisi, ja joogaa sydämesi kyllyydestä.

Lukeminen, tv:n katselu, lautapelit, keskustelut ja pelkkä yhdessäolo ovat myös nyt arvossa arvaamattomassa, kun meillä kerrankin on aikaa toisillemme, eikä yhtäkkiä olekaan enää kiire juosta kaiket illat harrastuksissa ympäri kaupunkia.

Tällaisina hetkinä on myös supertärkeää muistaa sanoa kaikille läheisilleen, että arvostaa, välittää ja rakastaa.

Mukavaa alkanutta viikkoa, toivottavasti Te kaikki voitte hyvin!

Kuvat: Anna-Maria / Secret Wardrobe

Mukavuutta ja tyylikkyyttä luontoa säästäen

tunnetila: tykkäys

*Pomarin kengät saatu näkyvyyttä vastaan*

Kävin kolme vuotta sitten Pomarin tehtaalla Pärnussa, ja tuosta pressimatkasta lähtien sydämeni on sykkinyt tälle kotimaiselle superlaadukkaalle kenkäbrändille kiivaammin, kuin millekään muulle kenkävalmistajalle.

Kaikki lempikenkäni ovat tällä hetkellä Pomarin, ja sille on muitakin syitä kuin kenkien kotimaisuusaste ja lähituotanto. Pomarin kengät ovat nimittäin myös tyylikkäitä, säänkestäviä ja jalkaani uskomattoman hyvin istuvia. Lisäksi ne on valmistettu mahdollisimman ekologisesti ja eettisesti.

Vain 3% maailman kengistä tehdään nykyään Euroopassa. Siksi onkin upeaa, että kaikki Pomar -jalkineet valmistetaan edelleen heidän omalla tehtaallaan Pärnussa, Virossa. Tuotanto siirrettiin Pomarkusta Viroon 90-luvun laman aikaan, sillä vaihtoehtona oli tuolloin kokonaan tuotannon lopettaminen, tai edullisemman tuotantotavan löytäminen.

Tuotannon siirtäminen Viroon kannatti, sillä Pomar porskuttaa edelleen upeiden tuotteidensa kanssa niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa, mm. Japanissa asti! Ja sama tehdas Pärnussa on toiminnassa edelleen.

neule Jungle Folk, silkkimekko Custom Made (Zadaa)*, huivi Balmuir*, silmälasit Monkey Glasses*, korvikset* ja sormus LillanHelsinki, kengät Pomar*

Tuotantoketjun eettisyyttä kontrolloidaan hyvin tarkasti Pomarin tehtaalla esimerkiksi työolojen muodossa, mutta myös materiaalivalinnoissa Pomarilla ollaan tarkkoja.

Esimerkiksi Pomarin useissa kengissään käyttämä TERRACARE® nahka on ympäristöystävällisintä nahkaa, mitä teolliseen kengänvalmistukseen on saatavilla.

Vahaviimeistelty TERRACARE® nahka on parkittu luontoa säästäen. Nahan valmistaja, Pomarin pitkäaikainen yhteistyökumppani, saksalainen Lederfabrik Josef Heinen, on sitoutunut eläinten hyvinvointiin ja ekologisten parkitsemistapojen kehittämiseen.

TERRACARE® nahan valmistukseen on käytetty mm. mahdollisimman vähän vettä ja kemikaaleja. Nahan käsittelyyn käytetty sähkö on itse tuotettua uusiutuvaa energiaa ja tuotannossa syntyvän jätteen kierrätys on viety huippuunsa.

Kaikki Pomarin TERRACARE® nahasta valmistamat kengät ovat ruskeita. Nahan pinnassa ei siis ole paksua maalikerrosta, vaan viimeistely on tehty vahalla. TERRACARE® nahan ominaisuuksiin kuuluu luonnollinen eläväpintaisuus sekä kaksivärisyys, sillä nahan parkituksessa on pyritty säilyttämään luonnollinen ilme ja hengittävyysominaisuudet.

Kenkiin käytettävä raakavuota hankitaan Saksasta sopimusviljelijöiltä ja se on ruokatuotannon sivutuotteena syntyvää. Jokainen vuota voidaan jäljittää tilalle, jossa eläin on kasvatettu.

Löydät täältä Pomarin kaikki tällä hetkellä myynnissä olevat TERRACARE® -tuotteet. Omat lempparini, siis nämä kuvissa näkyvät AAVAt, ovat juuri nyt myös hyvässä alennuksessa. Lämmin suositus, jos kokoasi vielä löytyy! Kengät istuivat jalkaan täydellisesti heti ensimmäisstä käyttökerrasta, eikä minkäänlaista sisäänajoa tarvinnut tehdä.

Voit muuten katsoa alla olevasta videosta, miten AAVA-kenkäni valmistuvat suunnittelupöydältä valmiiksi tuotteeksi asti. Huomionarvoista videolla on se, että lähes jokainen vaihe tehdään käsityönä. Parempaa ei voisi olla!

Kuvat minusta: Iina / MouMou

Ale- ja muutoshommia

tunnetila: jännitys

Tänään se sitten on, helmikuun ensimmäinen arkipäivä. Ja koko (nelipäiväinen, HURRAA!) työviikko on buukattu täyteen palavereja uuden työn tiimoilta. Jännittävää, ja ihan hirmuisen inspiroivaa!

Uusi työ vaatii myös vähän uutta ilmettä (siis ei oikeasti vaadi, mutta henkisesti tekee hyvää vähän tuulettaa myös ulkoista olemusta muutosten tuulten puhaltaessa), joten kävin aleostoksilla.

Huomaatte kuvista varmaankin ensimmäisenä uudet housuni, jotka ovat minulta niin suurta revittelyä, etten muista milloin olisin hypännyt näin reilusti oman turvallisuusalueeni ulkopuolelle. Tässä ne kuitenkin ovat, kotimaisen Voglian -50% alerekistä löytyneet harmaat ruutulevarit!

Tykkään housuista tosi paljon, mutta sitten taas välillä katson itseäni peilistä ja mietin, katseleeko minua takaisin klovni, vai olenko se todellakin minä.

neule ja laukku Filippa K, huivi Balmuir*, housut Voglia, kengät Pomar*, sormukset LillanHelsinki

Voglian alennusmyynnistä tekemieni löytöjen lisäksi ostin Filippa K:n alesta hyvin simppelin ja klassisen mustan ohuen merinovillaneuleen, sekä niin ikää kuvissa näkyvän norsunluunvärisen pikkulaukun.

Pakko muuten todeta, etten ymmärrä monien brändien nykyisiä kokoluokituksia ollenkaan. Kiertelin pari viikkoa sitten pitkästä aikaa kaupungilla, ja sovittelin vaikka mitä alejuttuja. Ostin mm. kaksi neuletta ja t-paidan, ja niissä kaikissa minulle paras koko oli XL!

Tämäkin kuvien FilippaK:n neule on kooltaan XL. Myös S-koko mahtui neuleesta minulle, mutta kaikista parhaalta päälläni näytti koko XL.

Ennen oli niin helppoa, kun pystyi marssimaan sovituskoppiin jokaisesta vaatteesta mukana vain yksi koko. Nyt sovitin tätäkin neuletta neljässä koossa, ja vasta viimeinen tuntui päällä parhaalta. Ihan valtavan työlästä löytää itselle juuri se oikea vaate!

Mainitsin postauksessa aikaisemmin, että minun tekee mieleni vähän tuulettaa ulkoista olemustani. Minulla on ensi viikolla kampaaja, ja arvatkaapa mitä harkitsen? Otsista!

Minulla on ollut viimeksi kunnollinen otsatukka joskus ala-asteella, olisikohan ollut viidennellä luokalla… Parikymmentä vuotta sitten kokeilin kevyttä sivuotsista, ja tykkäsin kyllä siitä kovasti. Olin vaan niin laiska käymään kampaajalla, että eipä aikaakaan, kun otsis oli kasvanut pois.

Nyt kun hiukseni ovat lyhyet, eikä niistä enää pitkiä näytä saavan, käyn kampaajalla useammin kuin ennen. Nyt voisi siis olla otsiksen aika.

Mitä sanotte? Onko Teillä otsatukka? Tykkäättekö, vai meneekö siihen hermot? Luulen, että muuttuisin otsiksella hyvin eri näköiseksi. Ja sitten kun laittaisin jalkaani nämä ruutuhousut, niin saisin kuljeskella kaikkialla ihan incognitona. Hih, olisipa jännittävää, jos yhtäkkiä kukaan ei tunnistaisi minua!

Kuvat: Vilma