Browsing Category

päivän asu

Kesän merkki

tunnetila: ilo

Eilen oli vihdoin se päivä, kun jätin ensimmäistä kertaa tältä keväältä kevytuntuvatakkini kotiin!

Älkää huoliko, palaan luultavasti siihen taas huomenna jos sää tästä vähän viilenee. Kirjoihin ja kansiin kuitenkin merkittäköön, että vuonna 2017 ensimmäinen päivä, jolloin tarkenin ulkona ilman untiskkaa, oli lauantai 20.5.

Onkohan kukaan muu näin viluinen? Teinit kulkevat ympäri vuoden tennareissa nilkat paljaina, minä mummo luovun untuvatakista vasta kun mittarissa on yli +20 astetta lämmintä. Enkä aina edes silloinkaan. Eihän sitä koskaan tiedä jos sattuu vaikka tuulemaan…

kevytuntsikka Uniqlo, pusero Uhana Design*,
silkkihousut Designers Guild Remix, nahkaespadrillot Nome*,
laukku Massimo Dutti, kello Huawei (lainassa)

En eilen ehtinyt juurikaan nauttimaan kauniista säästä, sillä kuvasin lähes koko päivän kirppiskamoja ja hinnoittelin niitä.

Toivoitte joskus, että pistäisin pystyyn Tunnetilan FB-kirppiksen. Myytävien tuotteiden kuvaamisessa on vaan niin tolkuton homma, että koko juttu on jäänyt kaiken muun tekemisen jalkoihin.

Eilen kuitenkin pidin kuvaussession, ja kohta pääsette kurkkimaan löytyykö vaatekaapistani poistuvista jutuista mitään Teitä kiinnostavaa. Myynnissä tulee olemaan vaatteita, kenkiä, laukkuja, koruja ja ehkä myös huiveja.

Laitan blogiin heti infoa kun saan butiikkini auki.



Tänään on kuitenkin jätettävä kotihommat ja kirppiskuvailut sikseen, ja on lähdettävä ulos nauttimaan auringosta.

On muuten aika huvittavaa, että heti jos on sisällä aurinkoisena päivänä, siitä tulee ihan älyttömän huono omatunto. ”Missaanko nyt kesän ainoan aurinkoisen päivän? Pakko menä ulos! Minne menisin? Mitä tekisin?” Vaikka ei ole edes mitään paikkaa minne mennä, on ulkona oltava väkisin.

Tällaista tämä täällä Suomessa vähän on. Joskus kun niitä aurinkoisia päiviä on oikeasti se kuusi kappaletta kesässä, niin kyllpä harmittaa jos viettää ne kaikki sisällä.

Aurinkoa sunnuntaihin!

Kuvat: Ida / Ida365

Matka mielessä

tunnetila: onni

Kesäiset lyhythihaiset puserot, ohuet silkkihousut ja kevyet espadrillot on kaivettu esiin ja viikattu sievästi lentolaukkuun aurinkovoiteen viereen. Huomenna alkaa viiden päivän miniloma Madridissa. Voi jestas miten olenkaan kaivannut pientä irtiottoa ja lomafiilistä!

Sää Madridissa on ollut viime viikkoina lähempänä +30 astetta ja olen ollut onneni kukkuloilla pelkästä ajatuksesta. Eilen kuitenkin tulevan viikon sääennustetta katsoessani havaitsin ikävän muutoksen säässä.

Lämpötila putoaa sopivasti juuri huomenna sinne matkustaessani +19 asteeseen ja tiedossa on ukkoskuuroja loppuviikolle.

Noooooo, on siellä ainakin lämpimämpää kuin täällä. Ja sataa luntakin vähän vähemmän. Ja ruoka on hyvää ja edullista, viinistä puhumattakaan. Tunnelma on tavernoissa katossa jos ihmiset pakenevat spontaanisti sisälle sadekuuroja pakoon. Myös maailman upeimmissa museoissa luuhailee mielellään tuntikausia, jos ulkona ukkostaa.

Eli eipä tässä mitään hätää olekaan! Jos Teillä on laittaa jakoon hyviä Madrid-vinkkejä etenkin kivoista ruokapaikoista, niin vinkit otetaan ilolla vastaan. Olen tehnyt etukäteen vain yhden pöytävarauksen. Muuten ajattelin mennä sinne minne nenä näyttää, ja mistä tulee herkullisimmat tuoksut.

Päivitän lomani aikana kuvakuulumisia Tunnetilan Instagramiin, mutta blogi saa jäädä hetkeksi huomiotta. Jos ette vielä seuraa Tunnetilaa Instassa, niin nyt mars seuraamaan.

Ihanaa loppuviikkoa kaikille!

Kuvat: Ida / Ida365

Terassiskumppa

tunnetila: onni

Ensimmäinen terassiskumppa tälle keväälle, check!

Hipiää hellinyt aurinko on saanut viime päivinä säteensä uppoamaan ihon läpi sieluun asti. Vitsit tätä pulppuavan ilon ja energian määrää, minkä nämä lämpimät ja aurinkoiset päivät ovat saaneet aikaan!

Tuntuu että tämän viikonlopun aikana heräsin vasta vihdoin talviunesta. Talviunesta, jossa olen ollut enemmän tai vähemmän marraskuusta asti.

Sain viikonlopun aikana auringosta niin paljon energiaa, että onnistuin lyhentämään tammikuun alusta asti kohtuuttoman pitkäksi kertynyttä ”to do” -listaani mukavasti.

Sain vihdoin mm. vietyä vaatteita pesulaan, kenkiä suutarille ja kolmet housut ompelijalle lyhennettäväksi. En ymmärrä miksi noin pienten asioiden tekeminen tuntuu välillä täysin mahdottomalta!


bomber Y.A.S.*, mekko Samuji, aurinkolasit Triwa

Toinen asia mitä en ymmärrä on se, miksi käyn nykyään niin harvoin elokuvissa. Ra-kas-tan elokuvia, mutta silti leffassa tulee käytyä vain muutaman kerran vuodessa. Häpeällistä!

”To do” -listallani on roikkunut ompelijakäynnin lisäksi tammikuun puolivälistä lähtien musikaali ”La La Land”. Elokuva keräsi Oscareissa kuusi pystiä, joten se on onnekseni pysynyt Finnkinon ohjelmistossa tähän päivään asti.

Kävin katsomassa leffan eilen, ja kylläpä tuli hyvä mieli! Elokuva oli näyttävä kunnianosoitus vanhoille kunnon musikaaleille ja sen taidokas kuvaus salpasi välillä hengen.

En ole aiemmin saanut ylimääräisiä sydämentykytyksiä Ryan Goslingista, mutta tuossa leffassa hänen ja Emma Stonen kemiat olivat niin hyvin kohdillaan, että tämäkin täti alkoi viehättyä Goslingin habituksesta.

Bonuksena mainittakoon Goslingin esittävän musikaalissa jazz-pianistia, ja uskokaa tai älkää, hän soittaa itse kaiken tuossa leffassa! Herralta meni kuulema kolme kuukautta oppia jazz-pianistiksi. Huh huh, jotkut meistä vain ovat lahjakkaampia kuin toiset…

Aurinkoisen viikonlopun saldona on siis sunnuntaiaamuun mennessä ollut liuta hoidettuja asioita, skumppaa ja uusi ihastus. Kevättä on selvästi rinnassa!

Kuvat: Ida / Ida365

Tuulenpuuskaa odotellen

tunnetila: hauskuus

Sovittiin Idan kanssa vappuna asukuvatreffit. Päätin ottaa kuviin vappuasuani piristämään pari ilmapalloa. En ilmapalloja mukaan ottaessani arvannut, miten paljon ne lopulta ilahduttaisivatkaan kuvaussessiotamme. Ei nimittäin mennyt ihan putkeen tuo kuvittelemani ilmapallojen kanssa eteerisesti poseeraus.

Yleensä Helsingissä tuulee aina. Tällä kertaa tuulenpuuskaa ei kuulunut eikä näkynyt. Ilmapallot valuivat sinnikkäästä maata kohti, eivätkä nousseet ilmaan sitten millään.

Tuon kuvaussession saldona oli 160 epäonnistunutta kuvaa, ja nämä muutamat julkaisukelpoiset otokset, joissa näissäkin pidän palloja ilmassa.

Ensi vappuna haen kyllä jostain heliumilla täytetyn pallon, ja testaan ilmapalloposeerausta uudemman kerran. Mutta olipa meillä ainakin kuvatessa hauskaa. Se on tärkeintä!

silkkipusero Kenzo for H&M, housut Rosemunde, kynsilakka Sally Hansen*,
verkkosukkikset Lanvin for H&M, sandaalit Barundi

Kuvat Ida / Ida365

Sunnuntaiahdistus

tunnetila: pohdiskelu

Vappuaaton aamu. Sade ropisee ikkunaan. Tyypillinen vappusää Suomessa.

Sateesta huolimatta heräsin tänä aamuna suunnattomaan onnentunteeseen. Tajusin, että vaikka tänään on sunnuntai, huomenna ei silti tarvitse mennä töihin. Nousin ylös seitsemältä, sillä en malttanut antaa sunnuntain lipua ohi.

Nuorempana ahdistus maanantaiaamun kouluunmenosta alkoi hiipiä mieleen vasta sunnuntai-iltana nukkumaan mennessä. ”Yäk, aamulla kun herään, on mentävä kouluun!” Nykyään tuo sama tunne on hiipinyt sunnuntaiaamuihin. ”Voi ei, tästä alkaa viikon viimeinen vapaapäivä, huomenna töihin!”

Minulla on kiva työ josta pidän. Miten sinne meneminen voikin tuntua välillä näin ahdistavalta?

takki ja neule Uniqlo, housut Rosemunde,
huivi H&M Premium*, lenkkarit Nike*

Kun pääsen töihin siellä on yleensä ihan kivaa. Kiireistä, mutta kivoja työkavereita ja muutenkin mukavaa. Vaikka tiedän tuon, niin silti ajatus töihin menosta saa tavallisena sunnuntaiaamuna aikaan kurkkua kuristavan tunteen.

Miten pelkkä ajatus työstä ehtii muuttua valtavaksi möröksi jo yhden vapaapäivän jälkeen? Tunnistatteko Te itsessänne samanlaisen sunnuntaiahdistuksen, tai oletteko kenties päässeet siitä jotenkin eroon?

Nyt aion nauttia tästä ylimääräisen vapaan mukanaan tuomasta onnentunteesta koko päivän. Ja huomenna tsemppaan itseni alkavaan viikkoon sillä ajatuksella, että tuleva työviikko on normaalia lyhyempi. Hurraa!

Minulla ei ole vapulle mitään suunnitelmia. Nautin kotona olosta täysin siemauksin, enkä luo itselleni yhtään aikataulua tai pakollista tekemistä. Tassuttelen vaikka koko pitkän viikonlopun kotona villasukissa jos siltä tuntuu, enkä näytä nenääni ulkona. Satakoot, en anna sen pilata hyvää mieltäni!

Hauskaa vappua kuomat! Toivottavasti vappusuunnitelmanne onnistuvat säässä kuin säässä!

Kuva: Ilona / Torpan Tyttö