Browsing Category

päivän asu

Kun elämä on yhtä päätöksentekoa

tunnetila: pohdiskelu

Ihminen tekee päivittäin tuhansia valintoja ja päätöksiä. Suurimman osan valinnoista tekee alitajuntamme, emmekä edes tiedosta tehneemme noita valintoja itse. Pelkästään ruokaan liittyviä valintoja teemme päivässä yli 200. Aika hurjaa!

Ajattelu, vertailu ja valinta vievät energiaa, ja vaikka suurin osa päätöksistä tehdään tiedostamattomasti, aivomme ovat silti jatkuvassa kuormitustilassa miljoonan asian muistamisen ja tuhansien asioiden päättämisen vuoksi.

Kun tähän päälle lisätään vielä aktiivista pohdintaa ja päätöksentekoa vaativia suuria, omaan arkeen ja elämään vaikuttavia valintoja ja päätöksiä, kaiken seurauksena on helposti stressi. Asioita pähkäillään stressaantuneena yökaudet, ja päätöksenteolle ja selkeille ajatuksille ensiarvoisen tärkeä uni jää vähemmälle.

huppari Samuji, farkut ABLE, korvikset Lillan Helsinki*, laukku Marimekko/Zadaa/DIY, espadrillot Stella McCartney/Zadaa/DIY

Minä olen joutunut kuluneena syksynä tekemän monia, elämääni useilla tasoilla vaikuttavia päätöksiä. Useimmat yöunet olen menettänyt miettiessäni vaihdanko työtä.

Turvallisuus, mukavuudenhalu ja helppous ovat saaneet minut kuitenkin pysymään vanhassa ja tutussa, mutta ihan kaikkia portteja en ole sulkenut vieläkään. Vaihtelu virkistäisi, kunhan vain tulisi vastaan se oikea paikka, jossa mikään ei mietityttäisi.

Yhden suuren päätöksen jouduin tekemään tällä viikolla. Lääkäri antoi minulle neljä hoitovaihtoehtoa, joista mikään ei kuulostanut hyvältä. Lopulta karsimme hoitovaihtoehdoista pois kolme, ja jäljelle jäi se viimeinen, joka ei ollut hyvä sekään.

”Sinun täytyy nyt valita, terveys vai ulkonäkö”, lääkäri sanoi. Oli pysäyttävää huomata, miten vaikeaa tuon päätöksen tekeminen oli.

”Terveys, tottakai”, olen aina ajatellut. Mutta sitten kun valintatilanteeseen joutuu, se onkin yllättävän tiukka paikka.

Oletteko Te joutuneet tekemään isoja päätöksiä tänä syksynä?

Kuvat: Anna-Maria/Secret Wardrobe

Lisätunti toi onnen

tunnetila: onni

Parasta mitä minulle tänä syksynä on tapahtunut, oli viime viikonloppuna tehty kellojen siirto. Heräsin sunnuntaiaamuna kuudelta, eli vanhaa aikaa seitsemältä. Päätin, etten kyllä nouse viikonloppuna noin aikaisin, ja ajattelin nukkua vielä hetken vaikka väkisin. Nukun sitten viisi tuntia lisää. Viisi tuntia!

Nukuin la-su välisenä yönä yhteensä yli 11 tuntia, ja voi pojat miten tuo kunnollinen yöuni ja tunnin lisäys aamuun, muutti elämäni kerrasta!

On ollut ihan käsittämätöntä herätä koko tämä viikko virkeänä ennen kellon soittoa. Olen kuluvalla viikolla ollut töissä parhaina päivinä lähes tuntia aikaisemmin kuin normaalisti, ja olen silti ollut tarmoa täynnä.  En ole tänä syksynä herännyt tätä ennen virkeänä kertaakaan. Jo oli aika!

Ihmeparantumista en ole hyvistä yöunista huolimatta kokenut, vaan selkään sattuu toki edelleen. Kaiken kivun kestää kuitenkin todella paljon paremmin, kun kroppa on muuten virkeä ja energinen.

Voinnista puheen ollen… Kävin viime viikolla elämäni ensimmäistä kertaa vyöhyketerapeutilla. Harva asia, jos mikään, on ikinä sattunut minuun niin paljon, kuin jalkojeni (jalkaterät, jalkapohjat, varpaat, nilkat, jalkapöytä..) käsittely. Hyvänen aika miten kipeää tuo tekikin!

takki My Hailys*, t-paita StanleyStella, farkut ABLE, laukku Marimekko/Zadaa/DIY, kengät Stella McCartney/Zadaa/DIY, korvikset Pernille Corydon

Terapeutin kommentit hoidon aikana kuulostivat aika huolestuttavilta. ”Hmmm, onpas täällä paljon prosesseja käynnissä… Hyvänen aika… Jopas jotakin… Jopas täällä on prosesseja käynnissä…” Vyöhyketerapeutti joutui jopa kerran keskeyttämään hoidon hetkeksi, sillä hänelle tuli niin kuuma. Jalkapohjani olivat niin aktiiviset ja kaiken maailman ”prosesseja” oli niin paljon käynnissä, että ne saivat terapeutin hikoilemaan.

Jep jep. Tiesin, että kroppani on ihan sekaisin 10kk kestäneestä kivusta, mutta sitä en tiennyt, miten paljon kroppani tekee koko ajan töitä parantaakseni minua, tai säästääkseen minut kovalta kivulta.

Vyöhyketerapiassa asiakasta hoidetaan siis painelemalla jalkapohjissa sijaitsevia heijastepisteitä. Vyöhyketerapeutti painelee sormin ja rystysin heijastealueita jaloista, jolloin vaikutetaan vyöhykeratoja pitkin kehon rakenteisiin ja toimintoihin. Heijastealueita käsittelemällä vaikutetaan tasapainottavasti elimistön fysiologisiin prosesseihin ja siten helpotetaan tasapainon saavuttamista koko kehossa. (Lähde)

Sain vyöhyketerapeutilta hoidon lisäksi kehoituksen aloittaa välittömästi magnesiumin syömisen. Kehoni kuulema huusi magnesiumia, joka nopeuttaa käynnissä olevia palautumis- ja parantumisprosesseja.

Eilen illalla kävin saman vyöhyketerapeutin vastaanotolla toisen kerran. ”Öööö, mitä ihmettä täällä oikein on tapahtunut? Miten sinun kroppasi on voinut saada näin paljon aikaan viikossa”, hän hämmästeli ääneen.

Pistävää ja superkovaa kipua oli osassa käsiteltävistä kohdista edelleen, mutta hoito oli kokonaisuudessaan todella paljon ensimmäistä kertaa kivuttomampi. Kroppani, tai siis jalkani, tuntuivat kuulema terapeutin käsiin ihan erilaiselta kuin viikko sitten.

Kuulin, että iso tekijä prosessien edistymiselle oli magnesium, jota aloin syödä heti samana iltana kun tulin kotiin ensimmäisestä käsittelystä. Toinen muutoksen aiheuttaja oli uni.

”Aivosi tuntuvat täysin erilaisilta mitä viime viikolla. Huomaa selkeästi, että olet saanut nukuttua ja levännyt.” (Miten ihmeessä varpaitani käsittelemällä voi tuntea, että pääni todellakin tuntuu todella paljon selkeämmältä kuin viikko sitten? En ymmärrä!)

Olin edistynyt viikossa niin paljon, että nyt annamme prosessien tapahtua itsekseen, ja palaamme asiaan kuukauden päästä. Sain vyöhyketerapeutilta kehut upeasti tehdystä työstä. Nauratti, enhän ollut oikeasti tehnyt itse yhtään mitään prosessien edistymisen hyväksi. Siellä ne ovat viikon jyllänneet ihan minun tietämättäni.

”Äläs nyt, sinä tämän kaiken olet tehnyt. Olet levännyt ja nukkunut kunnolla, olet antanut kropallesi sen kipeästi tarvitsemaa magnesiumia, ja olet rauhoittanut menoa huomattavasti. Jos kroppa on stressissä eikä pääse palautumaan lainkaan, niin missä välissä se muka pystyisi parantumaan?”

Niinpä niin. Eli hyvä minä! Olen kohdellut itseäni hyvin, olen rauhoittanut elämääni vapailla viikonlopuilla, ja samalla olen ollut itselleni lempeä. Palkinto tuosta näkyi välittömästi. Vitsit että just nyt on onnellinen olo!

Kuvat: Anna-Maria/Secret Wardrobe

Mustat lasihelmet, ja muita (väkisin keksittyjä) mukavia juttuja

tunnetila: ilon kautta

Viikko töissä on alkanut niin järjettömän takkuisesti, että nyt on pakko oikein kaivamalla kaivaa esiin asioita, jotka ilahduttavat ja nostavat mielialaa. Yksi sellaisista asioista on työkaveriltani Nepalista tuliaisiksi saamani musta lasihelmistä tehty rannekoru.

Rannekoru on täydellinen pari Lillan Helsingin mustille Pompom -korviksille*, ja tuosta yhdistelmästä onkin tullut arjen suosikkini. Miten ihan tavallinen arki alkaakin tuntua heti juhlalta, kun pujottaa ranteeseen rannekorun?!

Ihan hassua, miten pienestä parempi fiilis voi olla joskus kiinni!

pusero Samuji, housut Max&CO,  laukku Marimekko/Zadaa, DIY*, korvikset Lillan Helsinki*, rannekoru tuliainen Nepalista, kengät Pomar*

Toinen kivoista asioista, joka juuri nyt ilahduttaa, on superrento viikonloppu, jonka juuri vietin ystäväni Iinan kanssa Lohja Spa & Resortissa*.

Otimme viikonloppuna niin rennosti kuin mahdollista, ja tuo kiireettömyys ja aikatauluttomuus palkittiin toissa yönä. Nukuin nimittäin su-ma yönä piiiiitkästä aikaa kunnolliset yöunet. En muistanutkaan, miten hieno tunne on herätä aamulla virkeänä!

Valitettavasti hyvin nukutun yön aikaansaama rentous oli tipotiessään jo aamulla ennen yhdeksää, kun työkaveriltani tullut viesti aiheutti vähän liikaakin sydämentykytyksiä maanantaiaamuun. Onneksi hälyytys oli väärä, eikä työkaverini epäilemää virhettä ollutkaan sattunut. Huh huh!

Kolmas kiva asia liittyy edelliseen, eli mukaviin viikonloppuihin ja aikatauluttomuuteen. Arvatkaapa kenen kalenterissa on pelkästään tyhjiä viikonloppuja tästä päivästä jouluun asti? No minun, ja siis JOULUUN asti! Aivan uskomatonta.

Olen ollut niin paljon poissa kotoa alkusyksyn aikana, että kaikista kivoistakin jutuista on pukannut valtavasti ihan turhaa stressiä. Nyt aion olla jouluun asti kaikki viikonloput kotona, ja nauttia rennosta olemisesta.

Jos haluan olla viikonlopun kotona, juoda teetä, siivota kaappeja, polttaa kynttilöitä, leipoa joulutorttuja, lukea kirjoja ja katsoa televisiosta mitä sattuu hömppää, niin silloin teen sen. Mikä käsittämätön tunne, kun ei ole pakko tehdä mitään, tai lähteä minnekään!

(Tässä kohtaa voisi muuten laittaa arvauskisan pystyyn. Kuinka moni uskoo, että pystyn olemaan kotona kuukauden putkeen? Kuka taas antaa äänensä sille, että kyllästyn kotoiluun kahdessa viikossa, ja buukkaan marraskuun puoliväliin mennessä ainakin yhden hotelliviikonlopun Helsingissä, tai piipahdan päiväristeilyllä Tukholmassa…)

Keski-ikäisen naisen ilonaihepostaus ei olisi tietenkään täydellinen, jollei sitä päätettäisi kolotuksista ja muista vaivoista raportointiin. Kerrottakoon siis, että 10kk kestänyttä selkäkipuani on lähdetty nyt poistamaan kortisonipiikin voimin.

Sain viime perjantaina kortisonipiikin lonkkaani, sillä ultraäänessä todettiin turvotusta ja pientä tulehdusta. Katsotaan, voisiko selkäkipu johtua tuosta, vai onko tulehtunut lonkka sittenkin seurausta kipeästä selästä. ”Tämä on hyvin yleistä keski-ikäisillä ylipainoisilla naisilla”, totesi lääkäri. Ah, miten olenkaan aina halunnut kuulla nuo sanat itsestäni puhuttaessa.

Tänään menen vihdoin ensimmäistä kertaa vyöhyketerapeutille. Siitä olen oikeasti ihan valtavan innoissani!

Toivottavasti Teillä on elämässänne juuri nyt paljon ilon aiheita. Ja jos tuntuu ettei ole, niin kyllä niitä sieltä löytyy, kun vähän kaivelee. Suosittelen itseä ilahduttavien asioiden listaamista aina kun tuntuu siltä, että mieli on yhtä harmaa, kuin lokakuinen sadepäivä.

Iloa, hyvää mieltä, terveyttä ja onnellisuutta kaikille Teille!

Kuvat: Anna-Maria/Secret Wardrobe

Puronen – Sano ei kertakäyttövaatteille

tunnetila: vinkkaus

*housut ja mekko saatu käyttötestiin*

Olen törmännyt tänä syksynä kaikissa seuraamissani sosiaalisen median kanavissa aihetunnisteeseen, häshtägiin, #30käyttöä (#30wears). Aihetunnisteen #30käyttöä tavoitteena on ohjailla kuluttajia vastuullisempaan kuluttamiseen. #30käyttöä tarkoittaa sitä, että vaate tulisi hankkia vain, jos sitä aikoo käyttää vähintään 30 kertaa. Sanotaan siis yhdessä EI kertakäyttökulttuurille.

Minulla on tapana ostaa vähän laadukkaampia vaatteita ja toivoa, että ne kestävät käyttöä ja aikaa. Jos ihan rehellisiä ollaan, niin käytän ison osan vaatteistani puhki. Käyttökertoja puhki kuluneilla vaatteillani on helposti monta sataa.

Olen kuitenkin viime aikoina ollut useita kertoja mukana keskustelussa, jossa ihmiset harmittelevat, että käyttäisivät kyllä vaatteita pidempäänkin, mutta nykyvaatteet eivät kestä kuin muutaman pesun. Pahimmassa tapauksessa saumat alkavat kiertää jo ensimmäisessä pesussa.

Jos haluatte kestäviä ja pestäviä vaatteita, niin suosittelen kurkkaamaan kotimaisen Purosen tuotevalikoimaa. Purosen tuotteet on tehty alunperin työvaatteiksi mm. hoitoalalle, joten niiden tulee kestää päivittäistä käyttöä ja satoja pesuja.

”Ollaan tehty jo muutama vuosi työvaatteita, ja alettiin ihmettelemään että minkä takia näin hyviä materiaaleja, mukavia ja kestäviä, käytetään vain työvaatteisiin? Minkä takia kuluttajien vaatteiden materiaalit ei ole yhtä kestäviä ja laadukkaita?” – Puronen

paitapusero Samuji, korvikset Lillan Helsinki*, koru Lumoava x Katri Niskanen*, housut Puronen*, kengät Pomar*

Purosella ollaan vaatteiden laadukkuuden lisäksi kiinnostuneita vastuullisuudesta. Vastuullisuus näkyy brändin toiminnassa mm. siinä, että vaatteet suunnitellaan ja kaavoitetaan suurimmaksi osaksi Suomessa. Vaatteiden ompeleminen ja muu tuotanto tapahtuu tällä hetkellä Virossa ja Suomessa.

Vaatteissa käytetyt materiaalit tulevat Euroopasta, ja kaikilla Purosen vaatteissa käytetyillä materiaaleilla on Ökö-tex-sertifikaatti.

Neuloksissa Puronen käyttää kierrätyskuitua, joka on tehty Euroopassa kierrätetyistä muovipulloista. Kuitu on erityisesti työvaatteisiin kehitettyä teknistä kuitua, ja se on hengittävää sekä säilyttää värinsä ja muotonsa kuumemmissakin pesulämpötiloissa.

Yksi tärkeimmistä materiaaleista, jota Purosen vaatteissa käytetään, on tencel. Purosen käyttämä tencel valmistetaan pääasiassa eucalyptuksesta, ja sen hyviä ominaisuuksia ovat hengittävyys, miellyttävä tuntu iholla ja erityisesti urheilu- ja työvaatteisiin sopiva “anti-odour” -ominaisuus.

Tencel ei ole houkutteleva kasvuympäristö bakteereille, jonka takia siihen ei pinty hien haju yhtä voimakkaasti kuin perinteisiin urheiluvaatteisiin”, Puroselta kerrotaan.

Sain viime keväänä valita Purosen valikoimasta muutaman vaatteen itselleni testikäyttöön, ja yksi näistä vaatteista oli kierrätyspolyesteristä (edellä mainitsemani muovipullot) ja tencelistä valmistettu 3/4-hihainen Ulappa-pusero*. Olen käyttänyt puseroa mm. salilla ja joogassa, ja on ihan mahtavaa, kun puseroa ei tarvitse pestä jokaisen treenikerran jälkeen. “Anti-odour” -ominaisuus tuntuu todella toimivan!

Toinen tuote, jonka valitsin testikäyttöön, oli Koski-housut*. Maailman mukavimmat housut päätyvät helposti jalkaan kotona köllötellessä, mutta ne jalassa voi myös mennä vaikka töihin. Yhdistin kuvissa yllä Koski-housut valkoiseen kauluspaitaan, ja toimistokelpoinen look oli valmis.

Housuista muuten mainittakoon yksi Purosen ekologisista yksityiskohdista. Kun housuja pestään kovissa lämpötiloissa paljon, niistä yleensä kuolettuu ensimmäisenä kuminauha. Koski-housujen kuminauha on rakennettu niin, että sen voi vaihtaa itse, ja näin housujen käyttöikä pidentyy huomattavasti.

mekko Puronen*, neuletakki Malene Birger, korvikset Pernille Corydon, koru Lumoava*, nilkkurit Tod’s (Zadaa)*

Puseron ja housujen lisäksi sain testiin myös Akva-mekon*. Mekossa on sievät 3/4-mittaiset hihat, kivat taskut, ja mukava leikkaus. Mekon neulos on valmistettu Ranskassa luomupuuvillasta ja kierrätyskuidusta.

Myös tätä mekkoa olen käyttänyt niin kotona kuin kaupungillakin. Asusteita vaihtamalla mekko sopii lähes minne tahansa. Mm. täällä näette, miten mekko hoiti hommansa siistinä mutta rentona asuna kylpyläviikonlopun vietossa viime huhtikuussa.

Saatatte muuten ihmetellä, miksi kirjoitan Purosen vaatteista vasta nyt, vaikka olen käyttänyt niitä jo puoli vuotta. Sain vaatteet käyttötestiin, eli lupasin kirjoittaa vaatteista vasta, kun olen pitänyt ja pessyt niitä kunnolla.

Purosella halutaan varmistaa, että tuotteet todella kestävät käyttöä, ja jäävät vaatekaapin mukaviksi peruspilareiksi. Purosella ei tehdä sesonkimallistoja, eikä heillä ole alennusmyyntejä, jotka saattavat joskus johtaa holtittomaan shoppailuun ja ylenmääräiseen kuluttamiseen. Myös tuotteiden katteet on niin järkevät, että hinnoissa ei ole ilmaa, mikä yleensä alennusmyynneissä hinnoista poistetaan.

Ihan mielettömiä arvoja yritykseltä, jonka tarkoituksena on, totta kai, tehdä kannattavaa bisnestä.

Ja hei, vielä on mainittava yksi Purosen erikoisuuksista, nimittäin todella kattava mitoitus. Vaatteissa on kokoja XXS:stä 4XL:ään, eli voisi melkein sanoa, että mallistosta löytyy mukavia, siistejä, klassisia, kestäviä ja vastuullisia vaatteita jokaiselle vartalolle.

Purosen tuotteita myy tällä hetkellä mm. vastuullinen verkkokauppa Weecos.

Kuvat: Anna-Maria / Secret Wardrobe

Uniongelmien taklaamista

tunnetila: vinkkaus

Olen lähtenyt kuluneen viikon aikana taklaamaan stressiä, stressistä johtunutta unettomuutta ja siitä seurannutta väsymystä monin keinoin. Yksi keinoista oli tehtävälistojen tekeminen.

Olen ollut niin monta viikonloppua putkeen poissa kotoa, että kotona on vallinnut kaaos. Tein siis ensimmäisenä listan asioista, joita kotona täytyisi tehdä. Listalla oli mm. pyykkäystä, lakanoiden vaihtamista ja tasojen tyhjentämistä postista ja sekalaisesta tavarasta. Olen niitä ihmisiä, joiden päänsisäinen kaaos alkaa helpottaa, jos ympärillä on kaikki tip top.

Vaikka tehtävälista tuntui sitä kirjoittaessa pitkältä, niin kun lopulta näin konkreettisesti mitä kaikkea täytyisi tehdä, stressi alkoi helpottaa. Entäpä sitten se hetki, kun sai yksi kerrallaan vetää listalta tehtyjä asioita yli. Pa-ras-ta, ja niin stressiä purkavaa!

neuletakki Balmuir, silkkitoppi Max&co, farkut ABLE, korvikset Pernille Corydon, laukku Marimekko/DIY/Zadaa, kengät Pomar*

Toinen tekemäni lista liittyi selkäkipuuni ja sen kanssa taistelemiseen. Listasin konkreettisesti, mitä kaikkea voisin vielä kokeilla kivun syyn löytämiseen. Listalla olivat fyssarikäynti (jälleen kerran), uusi käynti lääkärillä, käynti gynekologilla (mitä jos kipu ei johdukaan selästä, vaan jostain muusta) sekä ihkaensimmäinen käyntini vyöhyketerapiassa!

Olen nyt varannut käynnit kaikkiin yllä mainittuihin paikkoihin parille seuraavalle viikolle, ja voin kertoa, että tämäkin, asioiden hoitaminen ja aikojen varaaminen, helpottivat myös oloa.

Odotan etenkin vyöhyketerapiaa ihan valtavasti. Kuulin nimittäin eräältä työkaveriltani, että hänen jatkuva selkäkipunsa oli loppunut yhden ainoan vyöhyketerapiakäynnin jälkeen kuin seinään!

Vyöhyketerapeutti oli painanut työkaverini jalkapohjaa yhdestä kohdasta ja todennut: ”Sinun munuaisesi eivät pysty käsittelemään kunnolla sitrushedelmiä, vaan menevät niistä tukkoon. Poista sitrushedelmät ruokavaliostasi, niin munuaisesi alkavat taas toimia.” Työkaverini teki työtä käskettyä ja tadaa, munuaiset alkoivat toimia, ja työkaverini selkä lakkasi kipuilemasta. Kipua ei siis aiheuttanutkaan selkä vaan munuaiset, jotka sijaitsevat sopivasti selkärangan molemmin puolin alaselässä!

Odotan vyöhyketerapeutilla käyntiä kovasti ja haaveilen samanlaisesta ihmeparantumisesta kuin työkaverillani. Lupaan raportoida Teille heti kokemuksistani, kun olen käynyt hoidossa. Oletteko Te käyneet vyöhyketerapeutilla?

Kolmas asia, minkä olen viime viikon aikana tehnyt, on päiväunien ottaminen.

Olen ollut jo monta viikkoa huonosti nukuttujen öiden jälkeen hyvin väsynyt, mutta olen silti sinnitellyt hereillä kymmeneen. Kymmeneltä olen kaatunut sänkyyn ja nukahtanut kuin tukki vain herätäkseni kolmen-neljän välillä, ja pyöriäkseni unettomana aamuun.

Viime viikolla otin kolmena päivän päikkärit heti kun pääsin töistä kotiin. Nukuin noin 30 minuuttia, yleensä puoli kuudesta kuuteen. Noiden nokosten avulla jaksoin valvoa iltaisin yhteentoista, ja samalla sain siirrettyä untani myös aamuyöstä tunnin pidemmälle. Olen siis herännyt viiden maissa pöyrimään sängyssä, eikä se tunnu minusta enää niin lohduttomalta.

Olen tolkuttanut aina kaikille, että nukkua täytyy silloin kun nukuttaa, mutta jostain syystä en ole totellut omaa neuvoani itse. Olen ehkä pelännyt, että päiväunet vievät yöunet. Nyt kuitenkin kun olen ollut näin poikki, unta on riittänyt hyvin myös öihin.

Myönnän olevani etuoikeutettu voidessani ottaa päikkärit aina kun siltä tuntuu. Lapsiperhearjen keskellä päikkäreiden ottaminen voi olla todella haastavaa. Kannustan silti ihan jokaista ottamaan päiväunet aina silloin kun se on mahdollista!

Neljäs juttu minkä olen taas talvea vasten aloittanut, on Ubikinolin syöminen. Muistin yhtäkkiä, että kärsin tismalleen samanlaisista uniongelmista pari vuotta sitten syksyllä. Etsin blogipostaukseni aiheesta ja siellä mainittiin Ubikinoli ja sen vaikutukset unenlaatuun.

Marssin heti kauppaan ja hain pari paketillista Ubikinolia. Toivotaan, että sen käyttö auttaa minua selviytymään taas tästä talvesta. Hih, onneksi on oma blogi, josta saa hyviä vinkkejä kaikkeen mahdolliseen!

Kiitos myös jokaiselle Teistä, jotka jaoitte vinkkejänne unettomuuteen liittyen. Unettomuus on yllättävän yleinen vaiva, jonka kanssa kamppaillaan iästä, sukupuolesta ja asemasta huolimatta, ja se vakuttaa hyvin laajasti koko elämään.

Toivottavasti kukaan meistä ei joudu kärsimään unettomuudesta pitkiä aikoja. Jatkuva väsymys on sietämätöntä!

Kuvat: Anna-Maria / Secret Wardrobe