Browsing Category

päivän asu

Blogipikkujoulut

tunnetila: ilo

Jos seuraat Tunnetilaa Instagramissa saatoit huomata, että minulla oli tänä viikonloppuna kahdet kemut. Perjantaina oli työpaikan henkilökuntajuhla ja eilen juhlittiin noin neljänkymmenen bloggaajan kesken blogipikkujouluja.

Kaksi iltaa täynnä ystäviä, tuttavia, hyviä tyyppejä. Hyvää ruokaa, skumppaa, karkkibuffa (12,5kg karkkia!!), upeita cocktaileja by Son of a Punch, tanssia ja ilonpitoa.

Eiliset bileet meille tarjosi kolme kovaa kotimaista startuppia, eli käytettyjen vaatteiden ja asusteiden osto- ja myyntikeidas Zadaa, minua kovasti ihastuttanut ja jatkuvassa käytössäni jo useamman vuoden ollut kauneus- ja hoitopalveluiden ajanvarauspalvelu Timma, sekä uusi tuttavuus Venuu, jonka kautta löydät upeita tiloja juhlien tai vaikka kokousten järjestämiseen.

silkkimekko Custommade* ja korvikset Arena Copenhagen* (molemmat tilattu Zadaasta shoppailuhaasteen merkeissä), nilkkurit Esmara by Heidi Klum & Lidl*

Yhteistyö kotimaisten startuppien ja suomalaisen blogimaailman tienraivaajien kesken tuntui todella luontevalta. Oli ihan huikeaa eilen tajuta, että on tuntenut ison kasan upeita blogeja kirjoittavia naisia jo yli kymmenen vuotta.

Osa heistä on tuossa ajassa kasvanut teineistä naisiksi. Perheitä on perustettu ja muotiaiheisten postausten lisäksi blogeihin on tullut lisäksi vauva-arki ja elämä taaperoiden kanssa. Osa nuorena bloginsa aloittaneista pyörittää blogiaan nyt ammattimaisesti, ja bloggaaminen on heidän elinkeinonsa.

Sitten on myös meitä, jotka ovat kaikki nämä vuodet halunneet pitää bloginsa ainoastaan harrastuksen tasolla, mutta joille blogi on hurjan tärkeä itseilmaisun kanava, ja niin iso osa omaa arkea, että elämä ilman blogia tuntuu vieraalta ajatukselta.

Pohdin hetki sitten tarvitaanko harrastuksenomaisia blogeja vielä, vai onko kaikki blogimaailman ympärillä tapahtuva kehitys ainoastaan kaupallista. Oli tosi kiva jutella eilen bloggaajien kanssa, jotka kertoivat työskentelevänsä ihan eri alalla, mutta saavansa blogeista arkeensa edelleen sen saman piristysruiskeen, mitä blogi tarjosi vuonna 2008, kun sen kirjoittamisen aloitimme. Oli mukava huomata, etten ole ajatusteni kanssa yksin.

Juhliminen ja ihmisten tapaaminen on aina kivaa, mutta tässä iässä kahden päivän juhliminen alkaa kuulostaa jo kirosanalta. Olen täysin poikki niin henkisesti kuin fyysisestikin. Onneksi tässä on viisi päivää aikaa elpyä. Seuraavat pikkujoulut nimittäin odottavat ensi perjantaina. APUA!

Kiitos Zadaa, kiitos Timma ja kiitos Venuu. Kiitos kivasta illasta kaikki ihanat tyypit kuvassa yllä! On ilo kuulua upeaan joukkoonne!

Kuvat minusta: Anna-Maria/Secret Wardrobe

Keskiarvo-ostelija ja todellinen tarve

tunnetila: pohdiskelu

Ostamattomuushaaste. Tuo sana on pyörinyt viime päivinä mielessäni usein. Välillä on mennyt pitkiä aikoja etten ole edes muistanut haastetta, mutta nyt kun vuoden loppu lähestyy, alkaa mietteet olla tulevassa. Mitä ostan ensimmäisenä? Mitä todella tarvitsen? Tarvitsenko oikeasti ensi vuonnakan yhtään mitään?

Rehellinen vastaus taitaa olla, etten ensi vuonnakaan tarvitse mitään. Pärjäisin ihan hyvin monta monituista vuotta kaikella omistamallani tavaralla. Jos jotain täytyisi uusia, niin alusvaatteet ja sukat.

Alusvaatteiden lisäksi ensi vuoden mahdollisella ostoslistalla on Balmuirin musta Helsinki-huivi. Olen viime vuosien aikana käyttänyt mustaa Helsinki-huiviani* niin paljon, että sen hapsut ovat jääneet jonnekin matkan varrelle. Käytän suosikkihuiviani edelleen lähes päivittäin, ja vähän hävettää kun se on niin kulahtanut ja kärsineen näköinen.

Mutta tarvitsenko välttämättä uuden Helsinki-huivin? No en tietenkään.

mekko Samuji, sukkikset Wolford, laukku Marc by Marc Jacobs, nilkkurit Agile

Ajattelin ostamattomuushaasteen startatessani, että tulen varmasti tämän vuoden aikana käyttämään paljon sellaisia vaatteita, joista tykkään, ja joita säilytän vaatekaapissani vuodesta toiseen, mutta joita käytän normaalisti aika harvoin. Ajattelin esimerkiksi, että käytän kesällä paljon vaaleita boyfriend farkkujani joista tykkään kovasti, mutta jotka jostain syystä eivät juuri koskaan päädy jalkaani.

Väärässä olin. En ole käyttänyt noita farkkuja kertaakaan koko vuoden aikana. Olenkin huomannut, että on ihan sama kuinka paljon vaatteita vaatekaapissa on, käyttäneeksi tulee kuitenkin aina niitä samoja helppoja lempivaatteita, joihin pukeutuessa on hyvä ja kotoisa olo.

Luin muuten juuri jostain, että suomalaiset käyttävät vaatteisiin ja kenkiin keskimäärin 870€ vuodessa. Mitä sanotte tästä? Kuulostaako summa tutulta, vai koetteko käyttävänne rahaa vaateostoksiin vuoden aikana enemmän tai vähemmän?

Minä olen pitänyt monta vuotta kirjaa kaikista ostoksistani, ja useamman vuoden exceleitä tarkistellessani huomaan, että käytän vuodessa keskimäärin 2000€ vaatteisiin, kenkiin ja laukkuihin. Aika iso summa, etenkin jos vertaa keskivertosuomalaisen ostoksiin.

Tulee olemaan jännä nähdä, palaanko ensi vuonna takaisin tuohon parin tonnin keskiarvoon, kun ostamattomuusvuoteni on ohi.

Kuvat: Tuuli / Lumo Lifestyle

Loivasti onnelliseksi

tunnetila: synkistely

Marraskuu iski viikonloppuna ihan kunnolla vasten kasvoja. Mitään erityistä ei tapahtunut, mutta se siinä juuri taisikin olla.

Lokakuun viikonloput sisälsivät päivän Legolandissa ja viikonlopun Köpiksessä. Kummipojan 1v synttärit ja vanhempieni viikonloppuvierailun Helsingissä. Hotelliyön ystäväni Iinan kanssa ylellisessä Kämpissä ja pizzatreffit ystäväpariskunnan kanssa.

Myös marraskuun ensimmäistä viikonloppua odotin innolla, sillä rakas ystäväni oli tulossa luokseni kylään koko viikonlopuksi. Torstaiaamuna ystäväni kuitenkin ilmoitti, että hän joutuu perumaan tulonsa. Harmitti valtavasti, sillä emme ole ystäväni kanssa nähneet aikoihin kunnolla.

Harmittelin asiaa tovin, mutta vasta kun aloin poistaa kalenterimerkintää puhelimestani tajusin, miten poikki olen kuluneesta syksystä. Olin taas buukannut itselleni ihan liikaa ohjelmaa. Jos edes viikonloppuja ei saa viettää vailla jatkuvaa puuhastelua, niin pää ei kestä ja kroppa alkaa prakata.

silkkitoppi Marks&Spencer*, silkkihousut Grana, avokkaat Christian Louboutin

Päätin, etten tee viikonloppuna yhtään mitään. Makasin koko viikonlopun joko sängyssä tai sohvalla. Välillä täytin pesukoneen, ripustin pyykit narulle, ja palasin taas pötköttelemään. Välillä kokkasin, söin, sitten otin taas nokoset.

Joutilaisuus tuli tarpeeseen, mutta meni kuitenkin ihan liian pitkälle. En nimittäin näyttänyt nenääni ulkona koko viikonloppuna ja se oli virhe. Miten apaattiseksi ihminen tuleekaan, kun ei saa kunnolla happea tai raitista ilmaa!

Muistin sunnuntai-iltana lähes zombiena sohvalla maatessani, ”tätäkö tämä taas on seuraavat kuukaudet, kylmää, synkkää ja pimeää” -mantraa hokevana surkimuksena, että luin juuri jostain ohjeet, kuinka tullaan loivasti onnelliseksi. Ohjeiden lähdettä en muista, mutta ne on niin hyvät ja osuvat, että jaan ne nyt myös Teille.

Tällä mantralla kohti talvea ja onnea. Uskon, että nämä ohjeet toimivat!

”Kuinka tullaan loivasti onnelliseksi.

Ulkoilma.
Reipas kävely.
Kunnollinen ruoka.
Tarpeeksi vettä.
Paljon unta.

Eläimiä, joita voi katsoa. Ihmisiä, jotka näkevät ja kuulevat.

Värejä. Levyjä. Kirjoja. Leffoja. Kuvia.

Hiljaisuutta.”

Kuvat: Iina / MouMou

Mitä mietin kesällä?

tunnetila: pohdiskelu

Kävelin eilen kotiin lumisateessa. Tänä aamuna, kellojen vaihduttua talviaikaan, istuin läppärille ja avasin sattumanvaraisen postausluonnoksen blogistani. Postauksessa oli nämä kesäiset kuvat, mutta teksti oli jäänyt kirjoittamatta.

Voi kunpa olisin ehtinyt aloittaa postauksen kirjoittamisen tuolloin. Olisi ihana nähdä, mitä ajatuksia minulla oli jaettavana kanssanne juuri tuona kyseisenä lämpimänä kesäpäivänä.

Kirjoitatteko Te päiväkirjaa? Olen joskus miettinyt, että elämässäni tapahtuu niin valtavasti asioita, että päiväkirjan kirjoittaminen voisi olla aika mahtava juttu. Sitten olen kuitenkin ajatellut, etten tarvitse päiväkirjaa, koska blogini toimii minulle hyvin päiväkirjamaisena kanavana.

mekko* ja housut* Nordic Tricot by Ivana Helsinki / Tokmanni, sandaalit Michael Kors

Kaikkea en tänne kuitenkaan kirjoittele, näiden kuvien ottamispäivän aatoksiakaan en ole ehtinyt tallentaa, joten edes pieni päivkirjamerkintä jokaisesta päivästä voisi olla kiva iltarutiini.

Jos korvaisi puhelimen selaamisen ennen nukkumaan menoa kirjoittamalla pienen merkinnän yöpöydällä olevaan päiväkirjaan. Tuosta uudesta rutiinista olisi varmasti hyötyä monessa asiassa, eikä vähiten unen laadun parantamisessa.

Päiväkirjamerkintään voisi purkaa päivän aikana mieltä askarruttaneet tai vaivaamaan jääneet asiat, eivätkä ne ehkä sitten pyörisi niin paljon mielessä eivätkä pitäisi hereillä. Hyötynä olisi myös se, ettei tuijottaisi puhelimen kirkasta näyttöä juuri ennen unen saantia.

Taidanpa ottaa heti tänä iltana jonkun pienen kirjasen yöpöydälle ja kokeilla, olisiko minusta parin lauseen päiväkirjan täytäjäksi. Voisin merkata päiväkirjaan sen hetken tunnetilan, ihan kuten täällä blogissa, ja avata muutamalla sanalla, miksi tuo tunne on tällä hetkellä päällimmäisenä.

Kivaa aurinkoista sunnuntaita Teille kaikille!

Kuvat: Vilma

 

Syksyn paras materiaali

tunnetila: tykkäys

Minusta tuntuu, että olen ollut koko syksyn yhdessä asussa. Joka aamu kun katson vaatekaappiini, haluan pukeutua rentoon harmaaseen kashmirneuleeseen* ja leveälahkeisiin mustiin housuihin*, jotka eivät purista mistään, ja joiden vyötärö nousee vatsan yläpuolelle. Noissa vaatteissa on ihan vastustamottoman mukava olla!

Tähän päivään asti olen myös ollut ilman sukkia. Eilen töistä kotiin tullessani varpaitani kuitenkin kylmäsi siihen malliin, että tänään laitoin sukat jalkaan. Jos sukkaindeksiini on uskominen, niin kesä on nyt virallisesti ohi.

kashmirneule* ja housut* Marks&Spencer, silmälasit MonkeyGlasses/Silmäasema*, laukku Coccinelle, kaulahuivi Balmuir*, kengät Pomar*

Haluaisin aina ilmojen kylmentyessä pukeutua pelkkään kashmiriin, mutta jos haluan neuleitteni pysyvän kunnossa, niihin ei kannata pukeutua ihan joka päivä. Toki jos kashmirneuleita omistaa valtavasti, niin silloin niihin voi pukeutua vaikka päivittäin.

Minulla on tällä hetkellä yhdeksän 100% kashmiria olevaa neuletta, muutama kashmirsekoiteneule ja kolme kashmirista neuletakkia. Noiden rotaatiolla pärjään kyllä aika pitkälle, mutta silti neuleiden täytyy antaa välillä levätä ja niitä täytyy muistaa huoltaa säännöllisesti.

Kashmir kannattaa tuulettaa aina käyttökertojen jälkeen. Tuulettaminen on parasta mitä herkälle kuidulle voi tehdä. Myös käytössä tulevia nyppyjä neuleista kannattaa poistaa säännöllisesti. Älä kuitenkaan missään tapauksessa käytä kashmiriin muuten niin näppärää nypynpoistajaa. Kashmir on kuituna niin herkkä, että nypynpoistaja nappaa neuleeseen helposti kiinni, ja tekee neuleesi hetkessä täyteen reikiä.

Nypynpoistaja kannattaa kashmirin kanssa korvata joko pienellä kashmirkammalla, tai vähän isommalla, mutta silti kuidulle lempeällä kashmirharjalla. Molemmilla laitteilla nypyt lähtevät helposti irti, ja neuleista tulee kuin uusia.

Pesukoneeseen en kashmirneuleitani ole ikinä laittanut, vaikka esim. tämä kuvissa päälläni oleva Marks&Spencerin kashmirneule on konepestävä. Neuleen pesuohjelapussa luvataan, että vaatteen voi pestä 40 asteessa erittäin varovaisella ohjelmalla (kaksi viivaa lämpötilamerkinnän alla). Samaisessa lapussa myös muistutetaan ekologisemmasta tavasta pestä pyykkiä. ”Think climate, wash at 30 °C.”

Jos aiot pestä kashmirtuotteitasi, ne kannattaa pestä käsin tai koneessa hellävaraisella villaohjelmalla ja villalle tarkoitetulla pesuaineella. Älä linkoa tai rumpukuivaa neuleitasi. Kun neule on pesty, kääri se pyyhkeeseen ja purista mahdollisimman kuivaksi pyyhkeen sisällä. Lopullinen kuivatus tapahtuu laakakuivauksena, ei siis missään nimessä henkarilla roikottamalla.

Marks&Spencerin kashmirneuleet ovat kokemukseni mukaan erittäin laadukkaita, eivätkä ne edes nyppyynny helposti. Myös niiden hintataso on erinomainen. Suosittelen lämpimästi aloittamaan M&S:n kashmirista, jos suloisen pehmeä ja ihanan lämmin materiaali kiinnostaa.

Kun minulta viimeksi kysyttiin, mitä aion ostaa tammikuussa kun ostamattomuushaasteeni on ohi, en oikein osannut vastata mitään kunnollista. Tällä hetkellä kuitenkin luulen, että yksi ensimmäisiä ostoksiani ensi vuoden puolella on jotain kashmirista. Pehmeää ja lämmintä kashmiria ei koskaan voi olla Suomen kaamoksessa asuvalla liikaa!

Kuvat: Nadja / Are You Feeling Fashionable