Browsing Category

päivän asu

Kenkätesti rannalla

tunnetila: ihastus

”Tässä olisi teistä jokaiselle testiin Pomarin Varpu GORE-TEX® nilkkurit*. Sopiiko jos laitatte ne nyt jalkaan ja mennään tuonne merenrantaan testaamaan niitä?”

Teimme työtä käskettyä. Kiskaisimme innokkaina tehdasvierailun jälkeen Pomarilta saamamme nilkkurit jalkaan ja kirmaisimme rannalle.

”Tulkaa nyt tänne mereen seisomaan.” Ilmoille heitetty lause aiheutti porukassamme hämmentynyttä mutinaa. ”Anteeksi mitä?! Mereen? Uusissa kengissä, jotka on kaiken lisäksi villahuopaa? No ei varmasti tulla!”

trenssi Burberry, neule Sopiva, farkut Primark, huivi Balmuir*,
laukku Marc by Marc Jacobs, hanskat Moschino, kengät Pomar*

Aika pitkään sai houkutella, ennen kun allekirjoittanut suostui kävelemään mereen. Menin lopulta kuitenkin, ja hihkumiseksihan se meni. ”Mitä ihmettä?! Näähän toimii!!!!” Vesi valui pois kengän pinnalta kuin vesilinnun selästä, ja jalat pysyivät kengissä kuivina ja lämpiminä.

Nilkkureiden päällismateriaali on graniitinharmaata villahuopaa, joka hylkii vettä ja likaa. Vuori on GORE-TEX® huopaa, joka pitää jalat lämpiminä sässä kuin säässä.

Innostuin kenkien vedenhylkivyydestä vähän liikaa ja menin inasen liian syvälle mereen. Tuli aalto, ja kenkä hörppäsi vettä housunlahkeen ja varren välistä. Hupsis!

Mutta kuinka ollakaan, kastunut kenkä kuivui hetkessä myös sisältä. Ihanaa! Eipä tarvitse enää jatkossa kärsiä loskasäällä märistä jaloista.

Kuvat: Linda / Linda Ekroth

Uusi asenne (työ)elämään

tunnetila: tyytyväisyys

Arvatkaa mitä? Minulla on pitkästä aikaa sellainen olo, että elämä tässä ja nyt on juuri sellaista kuin sen kuuluukin olla.

Olen ollut samassa työpaikassa vuodesta 2000. Tuolloin tosin opiskelin samalla, mutta työskentelin jo silloin nykyisen työnantajani palveluksessa maanantait ja perjantait (luennoilla kävin ti, ke, to), sekä kaikki lomani.

Valmistuin vuonna 2003, ja sen jälkeen jatkoin uraani samassa yrityksessä. Opiskelukaverini vaihtoivat työpaikkaa tämän tästä. Minä viihdyin työssäni niin hyvin, etten kaivannut muutosta. Iloitsin mukavasta työstä ja kivoista työkavereista.

Vuonna 2010 alkoi tympiä. Kymmenen vuotta lähes samoissa hommissa tuntui olevan riittävästi, ja aloin miettiä mitä muuta haluaisin tehdä. Mietin pari vuotta, ja vuonna 2012 päätin jäädä vuorotteluvapaalle. Päätin, että pitkän vapaan aikana keksin itselleni uuden työn.

8kk vapaa kului, mutten keksinyt uutta työtä, uutta työnantajaa tai ylipäätään mitään uutta suuntaa elämälleni. Palasin töihin yhtä kyllästyneenä kuin aikaisemminkin.

takki Nuna Lie, pellavainen t-paita H&M,
pellavahousut OVS, lenkkarit Nike, korvikset Nouki

Työni on kivaa ja palkitsevaa, lähin tiimini sekä muut kollegat on huippuja. Silti menin vuodesta toiseen töihin hammasta purren, pidempien kesälomien jälkeen itku kurkussa.

Sama tuskailu, työhön kyllästyminen, jatkui kuusi vuotta. Aika hemmetin pitkä aika miettiä joka päivä mitä muuta sitä keksisi, mitä muuta haluaisin tehdä.

Aloin jossain vaiheessa ajatella, että elän iltaisin, viikonloppuisin ja lomilla. Töissä käyn siksi kun on pakko.

Tein työni tunnollisesti, mutten kuitenkaan piitannut siitä lainkaan. Minulla oli hällä väliä -asenne, joka ei todellakaan ole minulle millään tavalla tyypillistä. Unohdin kaiken kunnianhimoni, ja menin töihin kuin robotti. Aloin buukata kaiken vapaa-aikani täyteen ohjelmaa. Elinhän vain silloin, ja noista elonhetkistä piti ottaa kaikki irti.

Vielä viime keväänä töihin meno tuntui välillä todella tuskaiselta ja minulla oli koko ajan ihan hemmetinmoinen kiire, niin töissä kuin vapaallakin. Vaikka töissä oli meneillään kiva ajanjakso uuden jutun parissa, niin mietin silti päivittäin irtisanoutumista ja tyhjän päälle jäämistä.

Olen kuitenkin jo nelikymppinen, joten todellisuus alkoi hiljalleen ottaa valtaa. Jos sanon nyt itseni irti, saanko enää töitä? Haluaako kukaan palkata ihmistä, joka on ollut koko aikuisikänsä töissä vain yhdessä työpaikassa? Mitä jos vaihdan alaa ja huomaan puolen vuoden jälkeen kaipaavani takaisin vanhaan? Olenko valmis hyppäämään tyhjn päälle ja luopumaan kuukausipalkasta, jonka saan ihan mukavasta siististä sisätyöstäni?

Kesälomalla päätin, että kun elokuun puolivälissä palaan lomalta töihin, homman on muututtava. Otan itseäni niskasta kiinni ja lakkaan suorittamasta työtäni robottimaisesti. Luon itselleni uusia tavotteita, joita kohti alan pyrkiä. Unohdan hällä väliä -asenteen ja haen muutosta työhöni vaikka sitten hartiavoimin puskien.

Päätin myös, että buukkaan itselleni kalenteriin kunnolla vapaa-aikaa. Siis sellaista aikaa, jolloin en tee mitään. Ja jos joku ehdottaa vaikkapa tapaamista tuohon kohtaan sanon ettei käy, sillä minulla on silloin jo jotain muuta kalenterissa.

Olen ollut nyt töissä loman jälkeen 8 viikkoa ja olen onnistunut toteuttamaan suunnitelmaani täydellisesti! Olen saanut töissä aikaan kaipaamiani muutoksia. Ihmiset ovat innostuneet ajatuksistani ja olen saanut tukea uusille toimintatavoille.

Olen raivannut kalenterista pois kaiken ylimääräisen ja viettänyt jo monta viikonloppua kotona vailla aikataulutettua tekemistä. Aina välillä iskee huono omatunto siitä, että minulla ei ole koko ajan kiire, enkä juokse paikasta toiseen takinhelmat hulmuten. Sitten taas muistan mikä minulle on oikeasti hyväksi, ja kaadun sohvalle katsomaan ihan rauhassa uutta Vain elämää -jaksoa.

En tietenkään voi luvata että tämä seesteisyys ja työelämän palauttaminen osaksi normaalia elämää kestää pitkään, mutta ainakin toistaiseksi elämä tuntuu ihan hemmetin hyvältä.

Ei ole mitään järkeä ajatella, että töissä käydään vain rahan takia. Töissä vietetään kuitenkin niin iso osa elämästä, että siitä kannattaa tehdä niin mielekästä kuin mahdollista.

Toivottavasti jokainen Teistä saa tehdä työtä, jolla on merkitystä. Jos ei suuressa mittakaavassa, niin ainakin sinulle itsellesi. Jokainen meistä ansaitsee tuntea itsensä tärkeäksi, sillä sitä me olemme, vaikka välillä tulisi ajatelleeksi jotain muuta.

Kuvat: Ida / Ida365

Energiapiikki

tunnetila: energisyys

Otin lauantain rennosti ja lorvailin koko päivän kotona yökkärissä. En tehnyt juuri mitään koko päivänä. Illalla menin ajoissa nukkumaan. Sunnuntaiaamuna heräsin kahdeksalta täynnä energiaa.

Lauantain kotoilu täytti selvästi latausta vailla olleet akut. Olin nimittäin sunnuntaina yhteentoista mennessä syönyt aamiaisen, tyhjentänyt astianpesukoneen, käynyt läpi kuiva-ainekaapin ja heittänyt vanhaksi menneet tuotteet pois, vaihtanut lakanat, viikannut puhtaat vaatteet kaappeihin, silittänyt silitystä vailla olevat vaatteet, pessyt uuden koneellisen pyykkiä sekä tehnyt valmiiksi lounassalaatin ja illaksi ison kulhollisen hedelmärahkaa.

pusero ja pellavahousut OVS, sandaalit ,
laukku Chanel, aurinkolasit Triwa, korvikset Nouki

Aamuspurtin jälkeen kävin ulkona nauttimassa poikkeuksellisen lämpimästä ja aurinkoisesta syyskuunlopun sunnuntaista. Samalla ulkoilureissulla valokuvasin viimeisimmän laukkuostokseni ja kävin ruokakaupassa.

Kello oli vasta neljä iltapäivällä, kun olin jo tehnyt kaikki viikonlopuksi suunnittelemani hommat. Sunnuntain päivällinen, vanha kunnon makaroonilaatikko, oli myös uunissa.

Ei siis haitannut ollenkaan, että vietin lauantain pääasiassa sohvalla pötkötellen. Vähän tuosta makoilusta tuli huono omatunto ja tekemättömät työt pyörivät mielessä, mutta onneksi sunnuntai oli energiaa täynnä!

Voisi luulla, että postauksen kesäiset kuvat eivät liity eiliseen päivääni millään tavalla. Eivät ne periaatteessa liitykään. Elokuun puolella kuvatut, julkaisematta jääneet kuvat, tulivat kuitenkin eilen vastaan, kun ehdin kaiken muun touhuamisen lisäksi järkkäilemään vähän myös blogijuttuja. Sekin homma siis kannatti.

Mitä tämä viikonloppu minulle opetti? No ainakin sen, että joskus on ihan ok olla tekemättä yhtään mitään. Laiskottelu ja akkujen latailu palkitaan kyllä!

Kuvat: Iina / MouMou

Koko päivä pyjamassa

tunnetila: onni

Onni on silkkinen pyjama, jota ei tarvitse koko päivänä riisua.

Vinkkasin Teille hetki sitten, että Hongkongista löytämäni vaatebränditäydellisyys nimeltä Grana, on alkanut toimittaa vaatteitaan myös Suomeen. Tein ensimmäisen Granan verkkokauppatilaukseni saman tien, kun bongasin tuon ilouutisen.

Tilauksen saapumisessa meni tasan kaksi viikkoa, ja kaikki tilaamani vaatekappaleet olivat tismalleen sopivia, ja oikeasti maailman ihanimpia.

silkkitoppi ja -housut Grana, kashmiraamutakki Balmuir*

Tilasin Granasta itselleni mm. mustan silkkipyjaman. Kauniisti leikattu toppi on valmistettu paksusta kiinalaisesta silkistä, ja siinä on silkkivuori. Kyllä, luit oikein. Toppi on vuoritettu. Huh mitä luksusta!

Toppi saa viimeistellyn ulkoasunsa helmassa kulkevasta valkoisesta tereestä.

Samaan sarjaan kuuluivat leveälahkeiset, niin ikään paksusta silkistä valkoisin terein somistetut housut. Myös ne oli pakko saada.

Topin otin S-kokoisena, housut M-koossa. Molemmat istuvat päälle täydellisesti ja uskomatonta mutta totta, housujen lahkeenpituus on kuin minulle tehty. Ensimmäiset silkkihousut ikinä, joiden lahkeenpituus ei ole 10cm liian pitkä!

Toppi ja housut ovat niin tyylikkäät, ja silkki on niin paksua ja ylellistä, että asua voisi käyttää ihan hyvin vaikka juhlissa korkkareiden kera. Minä kuitenkin ajattelin satsata arjen luksukseen, ja yhdistän silkkipyjaman universumin upeimpaan Balmuirin kashmiraamutakkiin.

Ai että! Viihdyn kotiasussani niin hyvin, että tämäkin viikonloppu on mennyt ihan vain kotona touhuillessa. En millään malta vaihtaa vaatteita lähteäkseni ulos.

Leppoisaa sunnuntaita Teille kaikille!

Ps. Kun kirjaudut uutena asiakkaana Granaan tästä linkistä, saat ensimmäisestä tilauksestasi 10% alennusta.

Hennatatuointi

tunnetila: ihastus

Onko Teillä tatuointeja? Minä en oikein ole tatuointien ystävä. Tai siis pidän kyllä tatuoinneista niin kauan kun ne eivät ole omalla ihollani. Taidokkaasti tehdyt tatuoinnit ovat usein upeita ja ihailen niitä ystävilläni, mutta itselleni en tatuointia haluaisi.

Olen nimittäin luonteeltani niin päättämätön, etten edes manikyyrissä osaa valita kynsilakan väriä ilman järkyttävää ajatustyötä. Oikeasti, olen joskus kosmetologilla pähkäillyt varmaan 15 min haluanko kynsiini vaaleanpunaista vai burgundia kynsilakkaa, päätynyt burgundiin, ja koko seuraavan yön valvonut ja harmitellut väärää värivalintaa.

Kynsilakka lähtee kynsistä pois noin viikon kuluttua, ja silti olen menettänyt yöuneni väärän sävyn vuoksi. Ihan naurettavaa! Miten sitten osaisin valita iholleni tatuoinnin, johon en kyllästy viikossa, tai joka ei tunnu väärältä valinnalta heti tatuointiliikkeestä ulos kävellessäni?

Pääsin kesällä kuitenkin testaamaan hennatatuointia, ja voi että miten ihastuinkaan!

t-paita H&M Premium, laukku Massimo Dutti,
pellavahousut OVS, sandaalit Unisa

Elokuun puolivälissä Katajanokalle Kanavarantaan avattiin kotimaisen suklaistaan tunnetun Goodion ihana kahvila. Kahvilan avajaiset olivat täynnä Goodion herkkuja (suklaata, jäätelöuutuuksia, smoothiebowleja, raakaherkkuja jne.) ja notkuvien herkkupöytien lisäksi tarjolla oli hennatatuointeja.

Olen aina halunnut kokeilla hennoja, mutta olen vähän pelännyt miten ihoni hennaamiseen reagoi. Tällä kertaa hennatatuoinnin tekemisessä käytettiin kuitenkin väriainetta, joka ei sisältänyt helposti allergisoivaa PPD:tä. Uskaltauduin siis testaamaan, ja ai että miten tykkäsin saamastani tatuoinnista!

Sain itse valita kuvion, ja supertaitava hennatatuointeja tekevä Amena (kurkkaa Instasta @shinehenna) toteutti tatuointini hetkessä ihan vapaalla kädellä. Käsittämätöntä miten joku voi olla noin taitava!

Hennamassa kovettuu iholle noin puolessa tunnissa. Kuivuneen hennan on hyvä antaa vaikuttaa iholla 2-12h. Sen jälkeen massa rapsutetaan kuvion päältä pois sormin. Vesipesu ei kannata, sillä se haalistaa värin.

Hennatatuointien kesto on ihosta riippuen viikosta kahteen. Oma hennaukseni ei kestänyt kuin noin viikon, ja pakko myöntää, että hennauksen haalistuminen harmitti.

Aloin tuon kokeilun aikana ymmärtää, miksi ihmiset ottavat iholleen tatuointeja, jotka eivät lähde koskaan pois.

Goodio Café
Kanavaranta 7
ma-pe 7.30-20.00
la-su 10.00-18.00

Kuvat: Sara / Sara S.