Browsing Category

päivän asu

Pientä värähtelyä

tunnetila: pohdiskelu

Juuri kun pääsin sanomasta, että elämässäni mikään ei koskaan muutu, alkoi pientä värähtelyä tapahtua. Sain mm. lääkäriltä varovaisen diagnoosin selkäkipuiluni syystä.

Vaikka kyseessä oli vasta alustava epäilys ja asiaa alettiin vasta tutkia, niin silti menetin yöuneni moneksi yöksi. Ehdin jo miettiä, mitä kaikkia muutoksia diagnoosi toteutuessaan elämääni toisi. Yön pimeinä tunteina mietin kaiken tietysti pahimman kautta, ja suru ja epätoivo olivat vallata levottomana laukkaavan mielen.

Testitulokset ja röntgenit kertoivat kuitenkin hyviä uutisia, joten yksi selkäsairaus on nyt karsittu pois epäilysten listalta. Huh mikä helpotus!

jakku H&M Premium*, pellavatoppi Nanso, pellavahousut Max & CO, korvikset Butoni Design*, laukku Marimekko/Zadaa/DIY, espadrillot NOME*

Seuraavaksi yöuneni vei työpaikan organisaatiouudistus. ”Palettia laitetaan uuteen uskoon, ja nyt olisi hyvä sauma vaihtaa työtä jos kiinnostaa”, kaikki sanoivat.

Muutama päivä kului, ja pian pöydälläni oli ideat kolmesta uudesta työstä. Kaikki omalla tavallaan kiinnostavia, mutta… Aika iso mutta. Mitä jos hyppy uuteen on ajatuksena toisaalta kiinnostava ja virkistävä, mutta toisaalta taas pelkkä ajatus saa palan kurkkuun ja hapen loppumaan? Mitä jos on nykyiseen tyytyväinen, niin kannattaako vaihtaa pelkän muutoksen vuoksi? Olenko nyt ihan hölmö, jos en tartu uuteen? Mitä jos tulevat työkaverit ei olekaan kivoja? Mitä jos en tykkääkään uudesta työstä? Mistä pieni ihminen tietää mitä tehdä?

Siinä meni sitten taas muutama yö valvoessa, vatvoessa ja miettiessä. Haluanko oikeasti? Enkö halua koska olen nykyiseen tyytyväinen, vai enkö halua koska en uskalla ja olen nynny?

Noh, nyt tämäkin on ratkennut, eikä ainakaan toistaiseksi mikään muutu. Eli paljon melua (ja menetettyjä yöunia) jälleen kerran tyhjästä.

Näiden asioiden lisäksi olen menettänyt yöuneni ja viikottaiset lepohetket viime aikoina myös mukavien asioiden vuoksi. Olin mm. työmatkalla Kööpenhaminassa toissa viikonloppuna, ja viime viikonlopun olin Jyväskylässä kummipoikani perheen luona.

Yöunet Jyväskylässä jäivät aika vähiin, kun mm. saunoimme ystäväni kanssa yöllä puoli neljään herätyksen ollessa jo kahdeksalta. Rakkaan seuran ja kivan viikonlopun jälkeen väsymys on kuitenkin erilaista, kuin huolesta valvottujen öiden jälkeen.

Tällä viikolla ja tulevana viikonloppuna tarkoituksenani on vihdoin levätä, ja saada nukuttua univelkoja pois. Helpommin sanottu kuin tehty. Kun elämässä on käynnissä pientä turbulenssia, on nukkuminen osoittautunut minulle näin vanhemmiten hieman hankalaksi.

Nukahdan aina hyvin, mutta herään muutaman tunnin jälkeen. Onko Teillä hyviä vinkkejä siihen, miten nukahtaa uudelleen sen jälkeen, kun herää klo 4.15, eikä uni tule millään? Uni loppuu, keho käy kierroksilla, ja mieli alkaa käydä läpi yleensä hämmentävän synkkiä asioita.

En usko, että olen ainut stressissä yöunensa menettävä, joten vinkit tulisivat varmasti monille tarpeeseen.

Kuvat: Anna-Maria/Secret Wardrobe

Parhaiten pukee hymy – Kekäleen uudet tuulet

tunnetila: tykkäys

*Yhteistyössä Kekäle*

Saattaa kuulostaa hassulta, mutta silloin tällöin joistakin vaateliikkeistä tulee minulle tärkeitä. Tärkeäksi muodostuvissa liikkeissä voi olla hyvä tunnelma tai niin erinomainen palvelu, että niihin haluaa aina palata. Liikkeessä voi olla myös niin ylivoimainen valikoima, että aina kun jotain tarvitsee, haluaa ensimmäisenä tarkistaa löytyykö haussa oleva juttu omasta lempikaupasta.

Yksi minulle tärkeistä liikkeistä on ollut Kekäle Tampereella. Ikoninen Tampereen Kekäle on ollut tutulla paikallaan Kauppakadulla jo yli 30 vuotta, eikä yksikään Tampereen reissuni ole ollut täydellinen ilman piipahdusta Kekäleessä.

Totesin viimeisimmällä Tampereen reissullani työkaverini kanssa jutellessa, että vaikka Tampereen keskusta on ollut jo pitkään kaaoksessa ratikkakiskojen rakentamisen vuoksi ja kaikki keskustassa muuttuu, niin onneksi yksi on ja pysyy: Kauppakadun Kekäle!

Tuon jälkeen voitte varmasti kuvitella ilmeeni, kun lauantaiaamuna hotellilta Kauppakadulle käveltyäni totesin, että Kauppakadun Kekäle oli poissa. Järkytys, pöyristys ja henkilökohtainen katastrofi! Ihan sama minne Kekäle oli muuttanut, se ei voisi olla enää sama!

mekko Freequent*, vyölaukku Ril’s*, nilkkurit Blue On Blue* (mekko ja asusteet saatu blogiyhteistyön merkeissä)

Asuin opiskeluaikoina Tampereella kymmenen vuotta, ja tuolta ajalta minulla on Kauppakadun Kekäleestä valtavasti muistoja. Sovin mm. sinne aina treffejä ystävieni kanssa. Yksi mieleenpainuvimmista Kekäle-hetkistäni oli, kun palasin opiskelijavaihdosta Suomeen, ja menin ensitöikseni Kekäleeseen farkkuostoksille.

Sovittelin kasan farkkuja ja lopulta ostin Marc O’Polon farkut. Vasta kotona katsoin farkkujen hintalappua tarkemmin. Muistin, että Suomessa oli vuoden alusta otettu käyttöön eurot (olin opiskelijavaihdossa Sveitsissä, jossa oli käytössä Sveitsin frangi, ja olin unohtanut koko euroon siirtymisen) ja farkut maksoivat kuusi kertaa sen verran, mitä luulin niiden maksaneen! Muistan edelleen, että jostain kumman syystä kuvittelin kaupassa farkkujen maksaneen 139mk, eikä 139€, mikä oli tietysti todennäköisempi hinta merkkifarkuille.

Soitin äidilleni järkyttyneenä. ”Ostin just farkut, joihin meni melkein koko kuukauden opintotukeni!” Hetken farkkujen hintaa päiviteltyään äitini kysyi onko farkut hyvät. Totesin siihen, että parhaat farkut mitkä minulla on koskaan ollut. ”No sitten pidät ne! Hyviä farkkuja löytää niin harvoin!” Ja niin pidin farkut, ne olivat lempparini ja käytin ne vuosien saatossa totaalisen puhki.

Mutta niin, palataanpa nykyhetkeen ja siihen lauantaihin, jolloin opin Tampereen Kekäleen muuttaneen Koskikeskuksen toiseen kerrokseen. Vaikka suhtauduin liikkeen muuttoon aluksi korostetun muutosvastarintaisesti, minun oli pakko myöntää, että uusi liike Koskarissa näytti tosi hyvältä.

Liike oli siisti, tyylikäs ja avara, ja esillä olevat vaatteet näyttivät upeilta. Liikkeessä oli ylellinen fiilis. Asusteita oli tarjolla runsaasti ja niiden esillepano oli houkutteleva. Tampereen Kekäle oli liikkeen muuton myötä päivittänyt ulkoasunsa tähän päivään, ja sen valikoima pääsi uudessa tilassa oikeuksiinsa hienosti.

Ensimmäinen Kekäle perustettiin Joensuuhun vuonna 1957. Maire ja Veikko Kekäleen perintö on edelleen voimissaan, ja nyt, yli 60 vuotta myöhemmin, Kekäle palvelee jo kymmenellä paikkakunnalla sekä verkkokaupassa.

Kekäleen uusin liike avattiin Ouluun muutama viikko sitten, ja seuraava liike avataan lokakuussa Pasilaan, kauppakeskus Triplaan. Kyseessä on siis Helsingin ensimmäinen Kekäle! Kekäle on edelleen perheyritys ja tällä hetkellä sen johdossa on jo kolmas sukupolvi.

Kekäleen valikoimissa on yli 120 vaatemerkkiä naisille, miehille ja lapsille. Vaikka omalla paikkakunnallasi ei Kekälettä olisikaan, niin Kekäleen verkkokaupan kautta liikkeen valikoima on saatavilla missä vain. Tuotteita voi tilata verkkokaupasta suoraan kotiin, tai lähimpään myymälään ja noutaa sieltä.

Tampereen liikkeellä ollessani huomasin useammankin asiakkaan noutavan verkkokauppatilauksensa kassalta. Palvelu on täydellinen hänelle, jolla ei ole aikaa kierrellä liikkeessä ja etsiä laajasta valikoimasta juuri sitä, mitä tarvitsee. Valikoimaan tutustuminen on helppo hoitaa verkkokaupassa, tuotteen voi tilata liikkeelle ja sovituksen voi hoitaa joko liikkeellä tai vasta kotona. Etukäteen tehty valinta nopeuttaa ostokokemusta huomattavasti!

Olen aina pitänyt Kekäleen tyylikkäästä ja ajattomasta tuotevalikoimasta. Vaikka mukana on toki myös muodin uusimpia trendejä, niin silti liikkeen perusajatus on tarjota klassisia, tyylikkäitä ja pitkäikäisiä vaatteita. Brändille on tärkeää, että asiakkaille ei tarjota kertakäyttömuotia.

”Ihmisen ei ole tarkoitus muuttua muodin mukaan, vaan vaihtuvat trendit voi sovittaa itselle mieluisaan pukeutumiseen”, Kekäleen markkinoinnissa todetaan. Tätä ajatusta pidän myös oman pukeutumiseni johtoajatuksena, ja siksi olenkin iloinen ja otettu, että minua pyydettiin yhteistyöhön Kekäleen kanssa.

Tänä päivänä, kun suurin osa maailman vaatekaupasta hoituu verkkokauppojen kautta vailla henkilökohtaista palvelukokemusta, Kekäle panostaa omissa liikkeissään juuri palveluun. Kekäle haluaa tehdä pukeutumisesta asiakkaalle helppoa ja sujuvaa, ja tästä on syntynyt myös heidän johtoajatuksensa: parhaiten pukee hymy.

Sain valita Kekäleen Tampereen liikkeen valikoimasta itselleni yhteistyön merkeissä mieleiseni asun. Kekäleen valikoimassa on useita kotimaisia brändejä, joista pidän kovasti. Valikoimasta löytyvät kotimaisista brändeistä mm. Andiata, Balmuir, Ritva Falla, Lumi, Ril’s, Makia, Joutsen ja KN collection.

Olin varma, että valitsen itselleni jotain kotimaista. Sain kuitenkin asuinspiraation ihan muista jutuista, joten lopulta valitsin asun pääasiassa minulle tuntemattomilta brändeiltä. Valitsemani mekko* on Freequentin mallistosta ja jalkaani löysin todella laadukkaan tuntuiset Blue On Bluen italialaiset nahkanilkkurit*. Asuun yhdistämäni vyölaukku* on Ril’sin, eli ihan ilman kotimaista suunnittelua en poistunut liikkeestä tälläkään kerta.

Mitä pidätte valitsemastani asusta? Entä onko Kekäle Teille entuudestaan tuttu vaateliike?

Tiedoksi muuten, että tänään alkaa Kekäleen takkikampanja! Kampanjan aikana kaikista normaalihintaisista takeista saa 20% alennuksen. Kampanja on voimassa 26.9.-6.10, ja se koskee kaikkia muita paitsi Canada Goose -takkeja. Bongasin Tampereen liikkeellä ihan mielettömiä talvitakkeja mm. Andiatalta. Nyt kannattaa siis kurkata Kekäleen takkivalikoima, jos uudelle syys- tai talvitakille on tarvetta!

Kuvat: työkaverini Pauliina

Kun mikään ei muutu

tunnetila: pohdiskelu

Arvatkaa mitä mietin nykyään usein? Sitä, että olen blogannut jo yli 11 vuotta, eikä sinä aikana elämässäni mikään ole muuttunut.

Moni kanssani samaan aikaan aloittanut bloggaaja on tuossa ajassa saanut opintonsa valmiiksi ja aloittanut työelämän. Parisuhteita on tullut ja mennyt, perheitä on perustettu. Nuoresta, opiskelijaelämää elävästä sinkusta on tullut perheenäiti, ja elämänpiiri, kiinnostuksen kohteet ja blogin sisältö ovat saattaneet muuttua täysin.

On myös vaihdettu maisemaa ja muutettu toiselle puolelle Suomea tai jopa ulkomaille. Te, noiden blogien seuraajat, olette päässeet elämään noiden bloggaajien kiinnostavia elämänvaiheita yli vuosikymmenen, ja olette saaneet jännittää mukana päästäänkö opiskelemaan, tai kestääkö parisuhde välillä raskaankin vauva-arjen.

Minä olin 11 vuotta sitten elämässäni aika pitkälti samassa pisteessä missä olen nyt. Minulla on sama mies ja sama työpaikka. Asun edelleen Helsingissä, eikä lapsia ole tullut.

huppari Samuji, housut ABLE, korvikset Lillan Helsinki*, laukku Marimekko/Zadaa/DIY, kengät Stella McCartney/Zadaa/DIY

Kirjoitin blogini ensimmäisen postauksen maaliskuussa 2008 järkevästä kuluttamisesta. Toin jo tuolloin postauksissani esille kotimaista muotia, nuoria suunnittelijoita ja suomalaista designia. Mikään ei siis ole muuttunut vuosien saatossa YHTÄÄN mihinkään.

Silloin tällöin minulle iskee selkäjumi, ja se kirvoittaa blogiin sadattelupostauksia, mutta muuten kaikki on pääosin sitä samaa tasaista menoa, mitä elämäni on oikeastikin ollut kaikki nämä vuodet.

Helposti voisi todeta, että tylsää on, ja draamaa ei tästä blogista kannata tulla hakemaan. Täällä ei puida suuria massoja kiinnostavia parisuhdeongelmia, eikä havitella julkisuuteen pääsystä. Täällä ei myöskään haaveilla bloggaamisen muuttumisesta harrastuksesta työksi, tai politikoida mihinkään suuntaan, eikä provosoida vahvoilla väittämillä.

Täällä ollaan vaan. Arkinen elämä soljuu eteenpäin, ja kun bongaan uusia kivoja juttuja, kerron niistä Teille.

Kysymys kuuluukin: miten ihmeessä Te olette jaksaneet kulkea mukanani kaikki nämä vuodet? Jotkut Teistä ovat lukeneet Tunnetilasta jorinoitani jo yli vuosikymmenen. Jestas sentään!

Olisi ihan hirmuisen kiva kuulla, miksi jaksatte olla mukanani edelleen, päivästä ja vuodesta toiseen. Jos ette halua kommentoida julkisesti, niin laittakaa minulle vaikka sähköpostia. Luen kaikki saamani viestit varmasti!

Mukavaa loppuviikkoa kaikille!

Kuvat: Anna-Maria/Secret Wardrobe

Rankka viikko

tunnetila: väsymys

Totesin eilen töistä lähtiessäni, että luojan kiitos huomenna on perjantai. ”Olen tosi pahoillani, mutta huomenna on vasta torstai”, kuulin kollegani sanovan. Mitä hittoa?! Koko viikko on ollut töissä sellaista säätämistä, että eilen illalla kolmen työpäivän jälkeen tunsin antaneeni jo kaikkeni.

Arkisen ja vähän turhauttavankin säätämisen töissä jaksaisi, jos kaikki muu olisi kunnossa. Mutta arvatkaapa kuka on taas kävellyt kumarassa sunnuntai-illasta asti? Jep, selkäkipuni muistuttelee taas olemassaolostaan pahemman kerran.

pusero Gardel by More, housut Voglia*, laukku Marc Jacobs, sandaalit Ancient Greek Sandals/Zadaa, korvikset Pernille Corydon

Selkäni meni jumiin tammikuun ensimmäisellä viikolla. Vaikka olen treenannut vatsaa ja selkää salilla vähintän kolme kertaa viikossa koko kevään, tehnyt kuntouttavia ja venyttäviä liikkeitä lähes päivittäin, käynyt hierojalla, fysiatrilla, osteopaatilla ja fysioterapeutilla, ei selkä silti ole ollut kivuton. Parempi se on toki välillä ollut, mutta kokonaan kivuton ei.

Lääkäri totesi tiistaina, että kahdeksan kuukautta selkäkipua alkaa olla tarpeeksi. Totesimme yhdessä tuumin, että kivun aiheuttaja selvitetään nyt kunnolla. Toivottavasti syy kipuiluun löytyy, vaikka tutkimukset vähän pelottavatkin.

Mitä jos selästäni löytyy jotain vakavaa? Tai entä jos mitään ei löydy, niin mikä kivun sitten aiheuttaa? Voi itku miten ahdistavaa kivun kanssa eläminen on!

Kuvat: Anna-Maria/Secret Wardrobe

Ostin, kun halvalla sain!

tunnetila: huvitus

Sitä luulisi, kun on ollut vuoden ostamatta mitään, että kaikkeen ostamiseen tulee tuollaisen ”harkintapaussin” jälkeen mukaan järki. Että kaikki tulevat hankinnat tulisi tehtyä vasta tarkan harkinnan päätteeksi.

Mutta ehei, tämän kesän alennusmyynneissä minulta on päässyt vähän mopo karkaamaan käsistä, ja olen ostanut vaikka mitä. Parikin vaatetta ihan vain siksi, kun sain halvalla!

t-paita ja pellavahame Lindex, laukku Marimekko/Zadaa/DIY, korvikset Lillan Helsinki*, espadrillot Stella McCartney/Zadaa/DIY

Kävin sukusynttäreiden jälkeisenä päivänä Kuopiossa kauppakeskus Matkuksessa, ja Lindexissä päädyin sovituskoppiin kahden aletuotteen kanssa.

Musta laadukkaanoloinen puuvilla t-paita Lindexin premium-mallistosta maksoi 5€ ja musta, edestä napitettava pellavahame, oli saanut hinnakseen 7€. Vaatteiden alkuperäiset hinnat olivat kolmen kympin molemmin puolin.

T-paidat tulevat aina tarpeeseen, mutta pellavahame oli niin ysäriä, että melkein puistatti. Minulla oli 90-luvulla lähes vastaavanlainen hame, enkä sovituskopissa hametta päälle mallaillessani ollut varma, olinko valmis palaamaan pukeutumisessa takaisin nuoruuteeni. Hame oli sitä paitsi minulle liian iso.

Alehinnat tuntuivat kuitenkin niin kutkuttavilta, että päädyin lopulta ostamaan molemmat. Ostin vaatteet kaamea ajatus mielessäni. ”Otan nämä mukaan kesälomareissulle, ja jos ne sattuvat menemään reissussa pilalle, niin eipä haittaa, koska ne olivat niin halpoja.”

Oikein säikähdin, kun sain itseni kiinni tuollaisesta ajattelutavasta. Julistanhan olevani kovasti kertakäyttökulttuuria vastaan, enkä missään nimessä halua ostaa kertakäyttöisiä vaatteita. Vaatteiden laatu vaikutti kuitenkin niin hyvältä, etten voinut jättää niitä kauppaan tuolla hinnalla. Koko asu maksoi yhteensä 12€.

Suunnitelmani mukaisesti otin molemmat vaatteet (ostokseni siis kuvissa) mukaan Montenegron reissulle, ja ilokseni totesin vaatteiden olevan täydellisiä helteisiin säihin. En ajatellut kertaakaan, että vaatteet olisivat olleet jotenkin kertakäyttöisiä tai epämieluisia, päin vastoin.

Käytin napillista pellavahametta reissussa todella paljon. Etenkin matkustuspäivinä, joita meillä oli useita kun reissasimme kaupungista toiseen, hame oli täydellisen vilpoinen ja hengittävä, mutta tarvittaessa myös peittävä. Hameen reilu koko käänty myös eduksi. Se ei kiristänyt mistään, vaikka kuumuus vähän turvotti tätä reissulaista.

Matkalla hame oli siis oikein hyvä ja huoleton vaate, mutta nyt kotona olen katsellut sitä hieman epäilevästi. Luulen, etten tule enää koskaan pukeutumaan siihen. Ysärifibat taitavat sittenkin olla vähän liian vahvat. Mutta t-paita, se on päässyt käyttöön myös täällä kotona, ja tulee varmasti olemaan lemppari vielä pitkän ajan päästä!


Ahkerassa käytössä tulevat olemaan myös Stella McCartneyn eläinkuosiset espadrillot, jotka ostin keväällä Zadaasta. Näiden kenkien kanssa oli muuten käydä hassusti.

Kengät olivat minulle muuten oikeaa kokoa, mutta ne painoivat rintavaa jalkaani jalkapöydän päältä lähes veriselle uurteelle. Kävelin kengillä kerran lähikauppaan, ja melkein itkin kun pääsin kotiin. Jalkoihini sattui vietävästi.

Olin jo laittaa kengät myyntiin, mutta sitten päätin käydä suutarin juttusilla. Päätimme suutarin kanssa tehdä kengän päälle pienen ”läpän”, eli tuoda tilaa jalkapöydälle leikkaamalla kengän päälle pienet halkiot molemmin puolin.

Halkioita ei juuri erota (kts. kuva yllä), mutta jalalle ne tuovat juuri kaivatun lisätilan. Hurraa!

Tämä kikka kannattaa laittaa muistiin, jos myös joku Teistä kärsii rintavasta jalasta, ja joutuu jättämään usein kivat kengät kauppaan sen vuoksi.

Mites Teillä meni aleostoksilla? Kävittekö, vai jätittekö alennusmyynnit väliin? Entä teittekö löytöjä, tai saitteko nyt edullisemmin jotain, mistä olette jo pidempään haaveilleet?

Kuvat: Anna-Maria / Secret Wardrobe