Browsing Category

päivän asu

Onnellinen lomailija

tunnetila: onni

Terveiset lomalta! Aloitin lomani perjantai-iltana ajelemalla bussilla Savoon vanhempieni luo. Juhlimme lauantaina samalla kertaa neljää synttärisankaria sukulaisteni voimin, ja mukavaa oli.

Keksin sankarittarille niin kivat lahjat, että olisin itsekin ottanut sellaisen ilolla vastaan. Napsin lahjoista muutaman kuvan, ja palaan myös blogissa pian noiden kauniiden, tarpeellisten ja uniikkienkin lahjojen pariin. Ne ovat ehdottomasti jotain sellaista, mistä haluan vinkata myös Teille.

Nyt on tiedossa muutama päivä ihan vaan perheestä ja maalaismaisemista nauttimista, sekä Tatu-koiran rakastamista. Kyllä kelpaa!



Pellavakimono saatu Voglialta

Palaan blogini pariin taas sunnuntaina, jolloin tiedossa on makea arvonta. Muistakaa tulla kurkkaamaan. Yhtä onnekasta blogiani lukevaa herkkusuuta odottaa nimittäin iloinen yllätys!

Näiden juhannuksena mökillä napattujen kuvien myötä toivotan Teille kaikille ihanaa alkanutta heinäkuuta, ja oikein paljon aurinkoa! Palataan pian!

Ps. Kuvien valkoinen Hukaton-pellavakimono* on nyt Voglialla kesäalessa. Pellavainen kimonojakku on valmistettu varaston ylijäämäkankaista, ja sen valmistuksessa ei synny lainkaan leikkuujätettä. Arvostan!

Helppoa vastuullista ostamista – Weecos

tunnetila: tykkäys

*yhteistyössä Weecos*

On taas se aika vuodesta, kun verkkokauppojen ”ale ale ale” -viestit tukkivat sähköpostin. Se aika, jolloin roimat alennusprosentit vilkkuvat silmissä ja saavat pään vähän sekaisin. ”En mä tota välttämättä tarvitsisi, mutta kun on niin halpa…” Ja parin viikon päästä sitä sitten ihmettelee, että mitähän mä oikein ajattelin, kun tämän tilasin..

On kuitenkin yksi paikka, mistä voi ostaa oikeastaan mitä vain, eikä ostoksista tarvitse tuntea huonoa omatuntoa. Tämä kauppapaikka on Weecos.

Vuonna 2013 avattu kotimainen Weecos on jo kuuden vuoden ajan kerännyt yhteen verkkokauppapaikkaan lähes 300 (!) vastuullista design-merkkiä Suomesta ja maailmalta.

Weecosin kantavana ajatuksena on yhdistää vastuulliset merkit tiedostavien ihmisten kanssa, ja auttaa ihmisiä tekemään arvojensa mukaisia sekä kestävää kehitystä edistäviä valintoja helposti.

Weecos julkaisi tänä keväänä, yhtenä maailman ensimmäisistä kauppapaikoista, omat vastuullisuusleimansa. Weecosin leimojen avulla pystyt käymään tuotteita läpi juuri haluamastasi vastuullisuusnäkökulmasta, eli löydät kauppapaikan valikoimasta esimerkiksi Suomessa valmistetut, muovittomat, vegaaniset, tai vaikkapa käsintehdyt tuotteet.

Leimat myös kertovat, tarjotaanko vaatteelle korjauspalvelua (tietyt brändit tarjoavat tuotteille korjausmahdollisuuden, ihan parasta!!) tai onko ne tehty kierrätysmateriaaleista.

Vaikka tuotteiden materiaalit ja alkuperä kiinnostavat minua kovasti, myönnän, etten silti jaksa aina nähdä vaivaa taustojen selvitystyön tekemiseen. Onkin todella arvokasta, että tuo työ on tehty puolestani, ja samalla ostokokemustani on helpotettu valtavasti. Vastuullinen shoppailu on sitä parasta shoppailua!

Ja samalla, kun löytää Weecosin valikoimasta itselleen jotain oikein ihanaa, tulee työllistäneeksi esimerkiksi suomalaisen suunnittelijan, pienen ompelimon, luomutilallisen lampaiden kasvattajan, ja vaikkapa pienessä nyrkkipajassa unelmaansa elävän, lankojen värjääjän. Mikä sen ihanampi ajatus, kuin tuoda työtä Suomeen ja pitää yllä arvokasta käsityöläisperinnettämme!

korvikset ”Säde” butonidesign*, paitamekko ”Kukka” Lille Clothing*, laukku Coccinelle, sandaalit Ancient Greek/second hand

Pääsin yhteistyön merkeissä valitsemaan Weecosin valikoimista itselleni muutaman lempparijutun. Koska olen niin hirmuisen huono ostamaan kesävaatteita, päätin, että nyt haastan itseni enkä poistu verkkopaikasta, ennen kuin olen löytänyt itselleni jotain kivaa ja kesäistä.

Ja arvatkaa, kun olin selannut läpi lempibrändieni tarjonnan, ja klikkaillut kaiken haluamani ostoskoriin, ostoskorin saldo oli reilusti yli kolme tonnia! Ja siis kaikki ostoskoriin päätyneet jutut olivat kesämekkoja, keveitä puseroita tai pellavahousuja. Hurraa!

Pitkällisen karsinnan jälkeen lopulliseksi kesän suosikkiasukseni valikoitui Lille Clothingin valkoinen pellavapaitamekko ja butonidesignin korvikset. Molemmat ovat osoittautuneet aivan nappivalinnoiksi. Rakastan molempia!

Paitamekko on valmistettu Virossa, joten sillä on mm. lähituotanto, tuotanto-olot varmistettu, sekä sertifioidut materiaalit -vastuullisuusleimat. Korviksilla taas on leimoina mm. käsintehty, valmistettu Suomessa ja muoviton. Ai että miten nämä leimat ilahduttavatkin minua!

Jos Weecos ei ole vielä Teille kauppapaikkana tuttu, niin kerrataanpa vielä miten se toimii. Weecos on siis kauppapaikka-alusta, ei oma verkkokauppansa. Jokainen merkki ylläpitää itse omaa kauppaansa kauppapaikassa ja lähettää tilaukset itse asiakkaalle. Osto Weecosista on siis osto suoraan merkiltä itseltään.

Voit ostaa tuotteita samanaikaisesti eri merkeiltä ja eri maista. Oston jälkeen tilaus ja maksu hajautetaan merkkien kesken ja merkit lähettävät tuotteet asiakkaille omista varastoistaan. Jokaisesta ostoksesta Weecos ottaa 20 % provision, ja loput liikevaihdosta hajautetaan tuotteet myyneelle merkille tai merkeille.

Kun siis tilasin yhdellä kertaa Lillen pellavamekon ja butonin korvikset, sain kaksi eri pakettia, toisen Lilleltä, toisen Butonilta. Eli ihan kuin tavallisesta verkkokaupasta ostaisi, sen kun vain klikkailee menemään. Käytännön asiat hoidetaan sitten Weecosin puolesta.

Ja hei muuten. Jos kaipaatte näin alennusmyyntien aikaan niitä ale-löytöjä, niin Weecosilla on myös Ale-osasto erikseen… Ehkä ostin, ehkä en…

Kuvat: Anna-Maria / Secret Wardrobe

Päivä, jolloin ei olekaan pakko tehdä mitään

tunnetila: pohdiskelu

Olen kirjoittanut blogipostauksia Tunnetilaan viimeiset 11 vuotta keskimäärin 4-6kpl/vko. Minulta on kaikki nämä vuodet kyselty, miten ehdin työn ja kaikkien muiden harrastusten lisäksi postata niin usein.

Olen aina vain todennut, että kun jostain oikein kovasti tykkää, niin sitä ehtii kyllä. En ole juurikaan kyseenalaistanut ajankäyttöäni enkä miettinyt, mistä tuo blogin kanssa vietetty aika on poissa.

Tämän kevään aikana, kun olen selkäongelmien vuoksi pyrkinyt minimoimaan koneella istumisen määrän vapaa-ajallani lähes minimiin, ymmärrän, että tuo blogin parissa vietetty aika on ollut poissa omasta hyvinvoinnistani.

Tykkään kirjoittamisesta, uusiin juttuihin tutustumisesta ja uutuuksien testailusta, ja näiden teemojen kautta olen saanut blogista elämääni paljon hyvinvointia, energiaa ja inspiraatiota. Siksi olen jaksanutkin tuottaa tekstiä niin paljon ja usein.

Mutta arvatkaapa mitä sellaista olen tämän kevään aikana saanut, kun olen istunut vähemmän blogini parissa, mitä en ole jostain syystä osannut edes kaivata? Olen saanut viikkoon vapaapaivän, sunnuntain.

silkkitoppi Mary Kate & Ashley Olsen x BikBok, silkkihame Grana, kassi MCM (second hand/Zadaa), sandaalit H&M Premium

Sunnuntain, joka voi alkaa hitaasti laiskotellen. Sunnuntain, jolloin ei ole pakko tehdä mitään. Sunnuntain, jolloin voin tavata ihmisiä. Sunnuntain, jolloin ehdin käydä lenkillä mieheni kanssa. Sunnuntain, jolloin on aikaa kokkailla vähän työläämpiä ruokia. Sunnuntain, jolloin ehtii käydä salilla tekemässä viikon pisimmän treenin, ja sen jälkeen vielä nautiskella höyrysaunan lämmöstä rauhassa.

Olen saanut takaisin vapaapäivän, jonka aikana ehtii kerätä voimia tulevaan viikkoon.

Noin kymmenen vuoden ajan sunnuntai on ollut minulle ”blogityöpäivä”. Kalenterissani on lukenut sunnuntain kohdalla ”bloggaamista vähintään 8h”, ja lähes viikottain ylitin reilusti tuon tavoitteeksi laittamani minimituntimäärän.

Sunnuntaisin kuvasin blogiini esim. kosmetiikkaa. Valitsin ja käsittelin viikon varrella napsimiani kuvia. Ideoin uusia postauksia, laadin postausrunkoja valmiiksi seuraavalle viikolle ja kirjoitin postauksia valmiiksi.

Istuin koneella sunnuntaisin usein 10-12h. Ei ihme, että olin aina poikki maanantaiaamuna varsinaisen työviikon vasta alkaessa.

Blogini on ollut minulle kaikki nämä vuodet harrastus. Vertasin vuosikausia julkaisutahtiani kuitenkin heihin, jotka kirjoittavat blogia työkseen. ”Miten noilta tulee uusi postaus joka päivä? Miksi en itse pysty siihen? Pakko lisätä sunnuntaihin vielä muutama tunti lisää bloggausaikaa.” Vitsit miten totaalisen typerää!




Viime aikoina olen kirjoittanut blogiini noin postauksen viikossa. Tunnen löyhästä postaustahdistani koko ajan valtavan huonoa omatuntoa. Näen jopa unia siitä, että vaikka olen ihan poikki työpäivän jälkeen, alan hädissäni kirjoittaa blogiin postausta ihan älyttömistä aiheista. ”Pakko nyt kirjoittaa jotain. PAKKO!”

Mitenkähän sitä saisi itselleen taottua päähän sen, että tämä blogi on ihan ikiomani, eikä kukaan muu kuin minä päätä, milloin minun täytyy julkaista täällä yhtään mitään?!

Paitsi että nyt taitaa olla vähän pakko julkistaa festarikassiarvonnan voittaja. Olen nimittäin pitänyt Teitä jännityksessä ihan liian kauan. Eli Vallilan upean Sideways-festarikassin saa omakseen kommentoija nimimerkillä Sanna. Onneksi olkoon Sanna! Sinulle on laitettu sähköpostia.

Kiitos kaikille kisaan osallistujille! Oli ihana huomata, että vaikka postaustahtini on harventunut, Teitä on siellä taustajoukoissa edelleen mukavasti. Kiitos, olette ihania!

Kuvat: Anna-Maria / Secret Wardrobe

Parasta Sidewaysissa (+ festarikassiarvonta)

tunnetila: ilo

Vietin viime viikolla kolme ilta Sideways -festareilla, enkä ole toipunut festaritunnelmasta (enkä valvomisesta) vieläkään. Olin etukäteen päättänyt, että vietän festareilla kaksi iltaa, mutta kun festarihumu vei mennessään, niin en malttanut pysytellä poissa kolmantenakaan päivänä. Oli ihan superkivaa!

Sain festarilipun* yhteistyökumppaniltani Vallilalta, joka on parin viime vuoden ajan ollut näyttävästi mukana festaritunnelmissa ympäri Suomen. Vallila nimittäin valmistaa vuosittain eri festareille myyntiin rajoitettuja eriä upeita festarikasseja. Sidewaysissä festivaalialueen ilmettä piristi laajemminkin Vallilan värikkäät kankaat ja kauniit trooppiset kuosit.

Tänä vuonna omat festarikassinsa Vallilan kanssa yhteistyössä saivat Sideways, Provinssi ja Q-Stock. Festarikasseja voi ostaa kyseisiltä festivaaleilta, mutta myös Vallilan verkkokaupasta ja Vallilan omista myymälöistä.

Sidewaysin pinkki-vihreän Urbaani Metsä -kangaskassin (kuvissa) kuosissa seikkailevat sulassa sovussa metsot, city-kanit ja timantit. Oulun festarihelmen Q-Stockin kassissa kuosina on maisemia mm. ihanalta Oulun torilta.

Provinssi sai tänä vuonna kangaskassin kahdessa värissä. Upeaa Yötanssi -kangaskassia saa vaaleanpunaisena ja oranssina. Matleena Issakaisen kuosissa komeilee valtava yöperhonen, jota Vallilalla kutsutaan mystiseksi festarikiitäjäksi.

Jos haluat hankkia itsellesin jonkun tietyn kuosin Vallilan festarikasseista, kannattaa niiden hankinnassa olla nopea. Osa kasseista on jo myyty verkkokaupasta loppuun, vaikkei kaikkia festareita ole edes vielä ollut! Ja hei vinkki: jos Sidewaysin kassi kiinnostaa, niin kannattaa lukea postaus loppuun.

pellavapusero InWear, silkkihame Grana, nahkaespadrillot Selected Femme, festarikassi Vallila*, pikkulaukku Marc Jacobs

Mutta mennäänpä sitten itse festareille. Tämän vuoden festarikesän avannut, Helsingin keskustassa Vanhalla jäähallilla järjestetty Sideways, oli festarina minulle täydellinen.

Pääsin alueelle helposti torstaina ja perjantaina suoraan töistä työpäivän jälkeen, ja myös yöllä ratikka vei minut mukavasti ja turvallisesti kotiin. Päivät oli toki pitkiä, mutta väsymystä ei edes tajunnut kun oli niin kivaa!

Seuraavassa oma TOP -listani tämän vuoden Sidewaysista.

Festarialue:

Olen niin mukavuudenhaluinen, että festarialue, jonne pääsee sporalla, bussilla tai vaikkapa kävellen, ja josta pääsee helposti yöllä kotiin, on paras! Jäähallin sisävessat voittavat bajamajat 100-0 ja viilennetty rosé maistuu paremmalta kuin lämmin olut.

Iso plussa oli myös se, että esiintymislavat olivat näppärän lähellä toisiaan, eikä lavalta toiselle tarvinnut juosta varttia.

Vaikka Sidewaysissa oli paljon ihmisiä, niin jonoja ei juurikaan muodostunut. Ruokaa ja juotavaa sai jonottamatta ja vessajonotkin olivat pääosin lyhyet.

Jesse Markin

Taisin kuulkaa vähän ihastua Sidewaysissa. Upea lauluääni, sielukkaita rytmejä, taidokasta riimittelyä ja vahvaa läsnäoloa. Tamperelainen Jesse Markin oli minulle festivaalin suurin ja positiivisin yllätys.

Jos kaipaatte uutta kuunneltavaa, niin testatkaa uppoaako Jesse Markin teihin yhtä hyvin kuin allekirjoittaneeseen.

Ja hei, kun jaoin IG:ssä kuvia Jesse Markinin keikalta, Jesse kiitti kuvista ja laittoi tosi kivoja yksityisviestejä. Voi kyllä, näin niitä faneja saadaan!

Paints and Friends: Paints and Wine

Sidewaysissa oli esiintyvien bändien lisäksi paljon kiinnostavaa oheisohjelmaa. Kävin kolmen päivän aikana mm. kuuntelemassa erilaisia keskusteluita ja osallistuin tunnin kestäneeseen maalausworkshopiin.

Paints and Friends on nelihenkinen työryhmä Helsingissä, joka järjestää kuvataideworkshoppeja erilaisilla vaihtuvilla konsepteilla. Kollektiivin lähtökohtana on, että jokainen voi osallistua toimintaan ilman aikaisempaa taiteen harrastamista tai erityistaitoja.

Osallistuin Paints and Wine -workshoppiin, jonka aiheena oli maalata festaritunnelmia. Toiseen käteen viinilasi, toiseen sivellin, ja mielikuvitus valloilleen!

Vapaa maalaaminen oli ihan parasta. En ole tainnut koskaan ihan oikeasti maalata, joten kokemus oli minulle hyvin erilainen ja arkirutiineita rikkova. Ja vaikka työstäni ei mikään mestariteos tullutkaan, niin silti sain tuotua siihen aika hyvin festarifiiliksiäni, mikä tarkoituksena olikin.

Maustetytöt ja Suede

Sideways yhdisteli ohjelmistossaan hienosti uutta kotimaista musiikkia ja mahtipontisempaa meininkiä parinkymmenen vuoden takaa.

Maustetytöt seista jököttivät paikoillaan ja vetelivät biisejä menemään perisuomalaisella hartaudella ja pohjois-pohjanmaalaisella vakavuudella. Sueden yli viisikymppinen keulahahmo Brett Anderson taas katosi tämän tästä yleisön sekaan ja juoksi keikan aikana paitansa läpimäräksi.

Tykkäsin molemmista, mutta myönnän nauraneeni Maustetyttöjen keikan (ja etenkin Yle X:n pisteellä tapahtuneen haastattelun) aikana välillä vedet silmissä. Sueden ysärihitit taas saivat minut laulamaan mukana ääneni käheäksi. Molempi parempi, tärkeintä että molemmilla keikoilla oli kivaa!

Kiitos Vallila, kiitos Sideways ja kiitos ystävät! Oli huikea viikonloppu!

Ja niin, sitten siihen arvontaan! Sain festareiden aikana kyselyitä kangaskassistani, joka oli siis tuo kuvissa näkyvä Vallilan vaaleanpunainen ihanuus. Sain Vallilalta arvottavaksi kaksi Sideways-kassia, joita on valmistettu rajoitettu erä, ja joita on jäljellä enää muutamia kappaleita.

Arvon toisen kasseista täällä blogissa tähän postaukseen kommentoineiden kesken. Voit kommentoida mitä vaan, mutta yksi asia mikä minua kiinnostaisi kuulla, on millaista musiikkia Te kuuntelette. Eli voit osallistua kisaan kommentoimalla esimerkiksi mikä on tämän hetken lempibiisisi, tai vaikkapa kaikkien aikojen suosikkiartistisi.

Toisen kassin voi voittaa kommentoimalla Instagramissa Tunnetilan tilillä tänään julkaisemaani Sideways -aiheiseen kuvaan. Molemmat arvonnat on käynnissä sunnuntai-iltaan 16.6. klo 18 asti. Onnea kaikille arvontaan!

Kuvat minusta: Petra

Näillä lakereilla ei lepäillä

tunnetila: ihastus

Ostoslistallani on lukenut jo useamman vuoden mustat herrainkengät. Olen sovittanut varmaan 20 paria potentiaalisia kenkiä, mutta aina niissä on ollut jotain vikaa.

Monet kengistä ovat olleet liian kovia ja ne ovat painaneet jostain kohtaa jo sovitettaessa. Useissa on ollut liian kapea lesti ja pitkä, tyhjäksi jäävä kärki, toisissa taas liian ohut nahkapohja Suomen säihin. Nyt etsintä on kuitenkin loppunut, sillä löysin kaipaamani kotimaisen Pomarin valikoimasta.

Sain valita lempparikenkäni Pomarin kevät/kesä 2019 valikoimasta, ja tiesin välittömästi Pomarin verkokauppaa selaillessani, mitkä kengät tulisivat eniten tarpeeseen. Mustat, kiiltonahkaiset NUMMI kävelykengät* vastasivat jokaiseen toiveeseeni tyylikkäistä, mutta kuitenkin käytännöllisistä kengistä.

pusero Marimekko, silkkihame Grana, laukku Coccinelle, korvikset Lillan Helsinki*, kengät Pomar*

Tiedän, että Pomarin kengät istuvat jalkaani kuin valettu, joten uskalsin tilata herrainkengät testiin sovittamatta. Ja kyllä, myös nämä kengät istuvat jalkaani täydellisesti!

Sovitin kenkiä heti ne saadessani paljaaseen jalkaan, ja päätin saman tien lähteä ne jalassa kaupungille. Kengät on jalassa niin pehmeät ja istuvat muotoiltujen mukavuuspohjallisten vuoksi niin hyvin, että ne eivät hierää, hankaa tai purista, vaikka olen käyttänyt niitä nyt viikon joka päivä paljaassa jalassa. Parasta!

Viime kesän lempikenkäni olivat myös Pomarin. Muistatte varmaan valkoiset nahkatennarit, jotka ovat päässeet taas tänä keväänä käyttöön. Myös valkoisissa nahkatennareissa on irrotettava muotoiltu pohjallinen, jonka voi kuivata erillään, jolloin kengät kuivuvat nopeammin käytön jälkeen. Kuivattamisesta huolimatta paljaassa jalassa käytetyt kengät alkoivat haiskahtaa jo aika lailla, kun otin ne talven jälkeen käyttöön.

Ilokseni sain Pomarilta valkoisiin tennareihini uudet pohjalliset*. Uudet pohjalliset jatkavat kenkien käyttöikää valtavasti. Uusi puhdas pohja tuntuu todella freesiltä jalkaan, eikä aiheuta hajuhaittoja kanssaihmisille.

Kysyin Pomarin suunnittelija Minna Peltomäeltä, olisiko Pomarin mahdollista saada muotoiltuja mukavuuspohjallisia erikseen myyntiin. Kenkien käyttöikä pitenisi, ja tuo olisi upea ekoteko tänä päivänä, kun moni haluaa kuluttaa järkevämmin.

Ilokseni sain kuulla, että pohjallisten myyntiä on Pomarilla jo suunniteltu, ja toiveeni vaihtopohjallisista vie hanketta eteenpäin. Olisipa mahtava juttu, jos ei tarvitsisikaan ostaa aina uusia kenkiä kun pohjalliset on käytetty loppuun!

Herrainkenkieni päällinen on laadukasta kiiltonahkaa, ja myös kenkien vuori on hengittävää ja käytössä erittäin mukavaa nahkaa. Jos kuitenkin välttelet eläinperäisiä materiaaleja, niin tiedoksi, että Pomarilla on saatavilla myös vegaanisia kenkiä.

Ja hei vielä yksi kehu on pakko kengille antaa. Kengät on ihan valtavan kevyet. Kengissä on Pomar kevytpohja EVA-solukumia. Tuntuu vähän siltä kuin jalassa olisi lenkkarit!

Mitäs tykkäätte uusista kengistäni? Itse pidän niistä ihan valtavasti! Kengät sopivat mielestäni ihan kaiken, niin hameiden kuin kaikenlaisten housujenkin kanssa. Edellisessä postauksessa olin yhdistänyt kengät nahkahousuihin.

Kuvat: äitini