Browsing Category

päivän asu

Voglia – kotimaisen muodin kivijalka

tunnetila: ilo

*kaupallinen yhteistyö Voglia*

Kävin lokakuussa ensimmäistä kertaa Helsingin Kalasatamaan avatussa kauppakeskus REDIssä. Olin ostoksilla vanhempieni kanssa, ja heti ensimmäisenä kauppakeskukseen päästyämme äitini bongasi keskuksesta kotimaisen Voglian liikkeen.

Äitini arvostaa Voglian laatua ja ajattomia vaatteita, joten marssimme sisään tutustumaan liikkeen tarjontaan. Jäin ensin isäni kanssa seisoskelemaan ovensuuhun, mutta kun Voglian uusi liiketila oli niin kutsuva, avara ja valoisa, päätin itsekin kurkata miltä heidän syysmallistonsa näyttää.

Ilahduin näkemästäni todella! Mallistossa oli viehättäviä skandinaavisia kuoseja, paljon kauniisti leikattuja puseroita ja mekkoja, syliinsä kutsuvia pehmeitä talvitakkeja ja runsaasti erilaisia housuja eri lahkeenpituuksilla.

Olin ajatellut Voglian mallistojen palvelevan vanhempia rouvia, ja pitänyt Vogliaa vähän mummomaisena yrityksenä, enkä ole asioinut siellä koskaan muuta kuin äitini kanssa. Totesinkin äidilleni hämmästyneenä, että olen joko tullut vanhaksi, tai sitten Voglia on kaikessa hiljaisuudessa uudistanut mallistoaan myös meille vähän nuoremmille aikuisille sopivaksi.

Seuraavalla viikolla sain sähköpostia. ”Hei Nina! Kotimainen Voglia on juuri tehnyt brändiuudistuksen, ja uusia mallistoja on jo esillä REDIssä olevassa Voglia LABissä. Kiinnostaisiko sinua lähteä tekemään yhteistyötä tämän kotimaisen vaatebrändin kanssa?”

En ollut uskoa silmiäni! Olin juuri edellisellä viikolla käynyt ensimmäistä kertaa REDIssä, ja ihan sattumalta juuri tuossa Voglian uuden konseptin liikkeessä, ja pitänyt näkemästäni. Totesin, että kyseessä on selvästikin kohtalon sanelema juttu, niinpä vastasin yhteistyöehdotukseen heti myöntävästi.

Starttasimme yhteistyön nyt joulukuussa, ja pakko sanoa, että olen tästä kaikesta todella innoissani!

neule ja housut Voglia*

Mikä Voglia siis on? Voglia on tänä vuonna 35 vuotta täyttänyt suomalainen perheyritys Lammilta, Hämeenlinnasta. Voglian myynti- ja markkinointipäällikkönä toimii tällä hetkellä Katriina Virtanen, joka on ”Voglian Virtasia” jo kolmannessa polvessa. Yrityksen toimitusjohtajana toimii Katriinan isä Markku, ja Markun isä Pertti perusti yrityksen vuonna 1983.

Voglian ydin on valmistaa kertakäyttömuodin sijaan tuotteita, joiden arvo näkyy materiaalien ja työn laadussa, suomalaisen suunnittelun ajattomuudessa sekä vaatteiden oikeassa istuvuudessa.

Voglian tuotteet valmistetaan Suomessa ja Virossa lähituotantona, ja esimerkiksi kuvien ihanalla neuleella on Avainlippu -tunnus. Tunnus kertoo, että neule on valmistettu Suomessa ja sillä on Suomessa työllistävä vaikutus.

Lyhyt tuotantoketju suunnittelusta tehtaalle ja tehtaalta liikkeeseen mahdollistaa nopean reagoinnin asiakkaiden tarpeisiin. Jos jossain liikkeessä useampi asiakas sattuu kysymään jotain tuotetta vaikkapa tummansinisenä, liikkeestä laitetaan viestiä eteenpäin, ja tuote saatetaan ottaa tuotantoon myös sinisenä. Harva valmistaja pystyy palvelemaan asiakasta näin kokonaisvaltaisesti.

Tuotteen alkuperällä, laadulla ja ekologisesti kestävillä materiaaleilla on tänä päivänä yhä suurempi merkitys kuluttajille. Voglian valikoimista löytyvätkin mm. ekofarkut, joiden materiaalina on luomupuuvillaa ja kierrätyspolyesteria. Osassa Voglian neulostuotteissa taas on käytetty suomalaista Remium-neulosta, johon on käytetty puun ja puuvillan uudelleen kierrätykseen perustuvaa Refibra-kuitua.

Ekologisten vaihtoehtojen lisäksi erinomaista Vogliassa on myös sen laaja saatavuus ympäri Suomen. Voglialla on Suomessa oma 18 pisteen myymäläketju ja verkkokauppa. Lisäksi Vogliaa saa myös erikoisliikkeistä eri puolilla maata.

Kävin pari viikkoa sitten tutustumassa tarkemmin Vogliaan ja liikkeissä olleeseen syysmallistoon, ja sain yhteistyön merkeissä valita mallistosta itselleni pari suosikkituotetta. Valintani osui kuvissa näkyvään asuun, eli vaaleanpunaiseen neuleeseen ja maailman ihanimmasta materiaalista valmistettuihin housuihin.

Vajaamittaiset JADE-housut näyttävät tyylikkäiltä ja laadukkailta toimistokelpoisilta housuilta, mutta ne ovat jalassa niin pehmeät ja mukavat, että välillä havahdun miettiväni, lähdinkö töihin epähuomiossa yökkärinhousuilla.

Nämä rennot mutta tyylikkäät housut ovat parhaimmillaan niillä säillä, kun paljaat nilkat saavat vilkkua lahkeen alta. Olenkin varma, että tulen käyttämään näitä housuja tulevana keväänä ja kesänä päivästä toiseen.

Ns. porkkanamalliset housut voi yhdistää myös nilkkureihin ja hieman talvisempaan lookiin. Tällöin housujen kaverina toimivat hyvin rennot paitapuserot ja pehmoiset neuleet.

Kuvien Loviisa-neule on ollut Voglialla tämän talven hitti, enkä yhtään ihmettele miksi. Suomessa valmistettu Avainlippu-merkin saanut muhkea neule on ihanan lämmin ja sen väri on todella kaunis. Vaaleanpunaisen värin lisäksi neuletta on saatavilla myös kauniin sinisenä.

Voglian liikkeissä ja verkkokaupassa on tällä hetkellä käynnissä talviale, joten kannattaa ehdottomasti kurkata mitä löytöjä sieltä voi tehdä normaalia edullisempaan hintaan.

Pikku hiljaa tarjolle alkaa tulla myös kevään uusia juttuja, ja odotankin niitä innolla. Olen nähnyt muutamia Voglian kevään uutuuksista, ja voin sanoa, että brändin uudistuminen näyttää todella hyvältä! Vai mitä sanotte esimerkiksi tästä jerseymekosta, rennosta paitapuserosta, tai kauniista tunikamekosta? Tykkään noista kaikista ihan valtavasti!

Sana voglia on italiaa, ja se tarkoittaa suomeksi toivetta tai toivomusta. Minä toivon Voglialle onnea ilmeen uudistamiseen, uusien asiakaskuntien löytämiseen, sekä siihen, että heidän olisi mahdollista pitää tuotantonsa mahdollisimman pitkään lähituotantona.

Tuohon viimeiseen asiaan jokainen meistä voi vaikuttaa omalla ostokäyttäytymisellään. Jokainen ostettu Avainlippu- tai muu kotimaisen brändin lähellä tuotettu tuote, pitää tuotantoa Suomessa ja lähialueilla.

Tulen ensi vuoden aikana tekemään enemmänkin yhteistyötä Voglian kanssa. Suunnitelmissa on, että voisimme järjestää jotain kivaa blogini lukijoille uudistuneen malliston tiimoilta.

Jos Teillä on toiveita arvonnoista tai vaikkapa blogini lukijoille järjestettävistä VIP-illoista, niin laittakaa viestiä. Olisi kiva tehdä kanssanne pitkästä aikaa yhdessä jotain hauskaa!

Kuvat: Iina / MouMou

Blogipikkujoulut

tunnetila: ilo

Jos seuraat Tunnetilaa Instagramissa saatoit huomata, että minulla oli tänä viikonloppuna kahdet kemut. Perjantaina oli työpaikan henkilökuntajuhla ja eilen juhlittiin noin neljänkymmenen bloggaajan kesken blogipikkujouluja.

Kaksi iltaa täynnä ystäviä, tuttavia, hyviä tyyppejä. Hyvää ruokaa, skumppaa, karkkibuffa (12,5kg karkkia!!), upeita cocktaileja by Son of a Punch, tanssia ja ilonpitoa.

Eiliset bileet meille tarjosi kolme kovaa kotimaista startuppia, eli käytettyjen vaatteiden ja asusteiden osto- ja myyntikeidas Zadaa, minua kovasti ihastuttanut ja jatkuvassa käytössäni jo useamman vuoden ollut kauneus- ja hoitopalveluiden ajanvarauspalvelu Timma, sekä uusi tuttavuus Venuu, jonka kautta löydät upeita tiloja juhlien tai vaikka kokousten järjestämiseen.

silkkimekko Custommade* ja korvikset Arena Copenhagen* (molemmat tilattu Zadaasta shoppailuhaasteen merkeissä), nilkkurit Esmara by Heidi Klum & Lidl*

Yhteistyö kotimaisten startuppien ja suomalaisen blogimaailman tienraivaajien kesken tuntui todella luontevalta. Oli ihan huikeaa eilen tajuta, että on tuntenut ison kasan upeita blogeja kirjoittavia naisia jo yli kymmenen vuotta.

Osa heistä on tuossa ajassa kasvanut teineistä naisiksi. Perheitä on perustettu ja muotiaiheisten postausten lisäksi blogeihin on tullut lisäksi vauva-arki ja elämä taaperoiden kanssa. Osa nuorena bloginsa aloittaneista pyörittää blogiaan nyt ammattimaisesti, ja bloggaaminen on heidän elinkeinonsa.

Sitten on myös meitä, jotka ovat kaikki nämä vuodet halunneet pitää bloginsa ainoastaan harrastuksen tasolla, mutta joille blogi on hurjan tärkeä itseilmaisun kanava, ja niin iso osa omaa arkea, että elämä ilman blogia tuntuu vieraalta ajatukselta.

Pohdin hetki sitten tarvitaanko harrastuksenomaisia blogeja vielä, vai onko kaikki blogimaailman ympärillä tapahtuva kehitys ainoastaan kaupallista. Oli tosi kiva jutella eilen bloggaajien kanssa, jotka kertoivat työskentelevänsä ihan eri alalla, mutta saavansa blogeista arkeensa edelleen sen saman piristysruiskeen, mitä blogi tarjosi vuonna 2008, kun sen kirjoittamisen aloitimme. Oli mukava huomata, etten ole ajatusteni kanssa yksin.

Juhliminen ja ihmisten tapaaminen on aina kivaa, mutta tässä iässä kahden päivän juhliminen alkaa kuulostaa jo kirosanalta. Olen täysin poikki niin henkisesti kuin fyysisestikin. Onneksi tässä on viisi päivää aikaa elpyä. Seuraavat pikkujoulut nimittäin odottavat ensi perjantaina. APUA!

Kiitos Zadaa, kiitos Timma ja kiitos Venuu. Kiitos kivasta illasta kaikki ihanat tyypit kuvassa yllä! On ilo kuulua upeaan joukkoonne!

Kuvat minusta: Anna-Maria/Secret Wardrobe

Keskiarvo-ostelija ja todellinen tarve

tunnetila: pohdiskelu

Ostamattomuushaaste. Tuo sana on pyörinyt viime päivinä mielessäni usein. Välillä on mennyt pitkiä aikoja etten ole edes muistanut haastetta, mutta nyt kun vuoden loppu lähestyy, alkaa mietteet olla tulevassa. Mitä ostan ensimmäisenä? Mitä todella tarvitsen? Tarvitsenko oikeasti ensi vuonnakan yhtään mitään?

Rehellinen vastaus taitaa olla, etten ensi vuonnakaan tarvitse mitään. Pärjäisin ihan hyvin monta monituista vuotta kaikella omistamallani tavaralla. Jos jotain täytyisi uusia, niin alusvaatteet ja sukat.

Alusvaatteiden lisäksi ensi vuoden mahdollisella ostoslistalla on Balmuirin musta Helsinki-huivi. Olen viime vuosien aikana käyttänyt mustaa Helsinki-huiviani* niin paljon, että sen hapsut ovat jääneet jonnekin matkan varrelle. Käytän suosikkihuiviani edelleen lähes päivittäin, ja vähän hävettää kun se on niin kulahtanut ja kärsineen näköinen.

Mutta tarvitsenko välttämättä uuden Helsinki-huivin? No en tietenkään.

mekko Samuji, sukkikset Wolford, laukku Marc by Marc Jacobs, nilkkurit Agile

Ajattelin ostamattomuushaasteen startatessani, että tulen varmasti tämän vuoden aikana käyttämään paljon sellaisia vaatteita, joista tykkään, ja joita säilytän vaatekaapissani vuodesta toiseen, mutta joita käytän normaalisti aika harvoin. Ajattelin esimerkiksi, että käytän kesällä paljon vaaleita boyfriend farkkujani joista tykkään kovasti, mutta jotka jostain syystä eivät juuri koskaan päädy jalkaani.

Väärässä olin. En ole käyttänyt noita farkkuja kertaakaan koko vuoden aikana. Olenkin huomannut, että on ihan sama kuinka paljon vaatteita vaatekaapissa on, käyttäneeksi tulee kuitenkin aina niitä samoja helppoja lempivaatteita, joihin pukeutuessa on hyvä ja kotoisa olo.

Luin muuten juuri jostain, että suomalaiset käyttävät vaatteisiin ja kenkiin keskimäärin 870€ vuodessa. Mitä sanotte tästä? Kuulostaako summa tutulta, vai koetteko käyttävänne rahaa vaateostoksiin vuoden aikana enemmän tai vähemmän?

Minä olen pitänyt monta vuotta kirjaa kaikista ostoksistani, ja useamman vuoden exceleitä tarkistellessani huomaan, että käytän vuodessa keskimäärin 2000€ vaatteisiin, kenkiin ja laukkuihin. Aika iso summa, etenkin jos vertaa keskivertosuomalaisen ostoksiin.

Tulee olemaan jännä nähdä, palaanko ensi vuonna takaisin tuohon parin tonnin keskiarvoon, kun ostamattomuusvuoteni on ohi.

Kuvat: Tuuli / Lumo Lifestyle

Loivasti onnelliseksi

tunnetila: synkistely

Marraskuu iski viikonloppuna ihan kunnolla vasten kasvoja. Mitään erityistä ei tapahtunut, mutta se siinä juuri taisikin olla.

Lokakuun viikonloput sisälsivät päivän Legolandissa ja viikonlopun Köpiksessä. Kummipojan 1v synttärit ja vanhempieni viikonloppuvierailun Helsingissä. Hotelliyön ystäväni Iinan kanssa ylellisessä Kämpissä ja pizzatreffit ystäväpariskunnan kanssa.

Myös marraskuun ensimmäistä viikonloppua odotin innolla, sillä rakas ystäväni oli tulossa luokseni kylään koko viikonlopuksi. Torstaiaamuna ystäväni kuitenkin ilmoitti, että hän joutuu perumaan tulonsa. Harmitti valtavasti, sillä emme ole ystäväni kanssa nähneet aikoihin kunnolla.

Harmittelin asiaa tovin, mutta vasta kun aloin poistaa kalenterimerkintää puhelimestani tajusin, miten poikki olen kuluneesta syksystä. Olin taas buukannut itselleni ihan liikaa ohjelmaa. Jos edes viikonloppuja ei saa viettää vailla jatkuvaa puuhastelua, niin pää ei kestä ja kroppa alkaa prakata.

silkkitoppi Marks&Spencer*, silkkihousut Grana, avokkaat Christian Louboutin

Päätin, etten tee viikonloppuna yhtään mitään. Makasin koko viikonlopun joko sängyssä tai sohvalla. Välillä täytin pesukoneen, ripustin pyykit narulle, ja palasin taas pötköttelemään. Välillä kokkasin, söin, sitten otin taas nokoset.

Joutilaisuus tuli tarpeeseen, mutta meni kuitenkin ihan liian pitkälle. En nimittäin näyttänyt nenääni ulkona koko viikonloppuna ja se oli virhe. Miten apaattiseksi ihminen tuleekaan, kun ei saa kunnolla happea tai raitista ilmaa!

Muistin sunnuntai-iltana lähes zombiena sohvalla maatessani, ”tätäkö tämä taas on seuraavat kuukaudet, kylmää, synkkää ja pimeää” -mantraa hokevana surkimuksena, että luin juuri jostain ohjeet, kuinka tullaan loivasti onnelliseksi. Ohjeiden lähdettä en muista, mutta ne on niin hyvät ja osuvat, että jaan ne nyt myös Teille.

Tällä mantralla kohti talvea ja onnea. Uskon, että nämä ohjeet toimivat!

”Kuinka tullaan loivasti onnelliseksi.

Ulkoilma.
Reipas kävely.
Kunnollinen ruoka.
Tarpeeksi vettä.
Paljon unta.

Eläimiä, joita voi katsoa. Ihmisiä, jotka näkevät ja kuulevat.

Värejä. Levyjä. Kirjoja. Leffoja. Kuvia.

Hiljaisuutta.”

Kuvat: Iina / MouMou

Mitä mietin kesällä?

tunnetila: pohdiskelu

Kävelin eilen kotiin lumisateessa. Tänä aamuna, kellojen vaihduttua talviaikaan, istuin läppärille ja avasin sattumanvaraisen postausluonnoksen blogistani. Postauksessa oli nämä kesäiset kuvat, mutta teksti oli jäänyt kirjoittamatta.

Voi kunpa olisin ehtinyt aloittaa postauksen kirjoittamisen tuolloin. Olisi ihana nähdä, mitä ajatuksia minulla oli jaettavana kanssanne juuri tuona kyseisenä lämpimänä kesäpäivänä.

Kirjoitatteko Te päiväkirjaa? Olen joskus miettinyt, että elämässäni tapahtuu niin valtavasti asioita, että päiväkirjan kirjoittaminen voisi olla aika mahtava juttu. Sitten olen kuitenkin ajatellut, etten tarvitse päiväkirjaa, koska blogini toimii minulle hyvin päiväkirjamaisena kanavana.

mekko* ja housut* Nordic Tricot by Ivana Helsinki / Tokmanni, sandaalit Michael Kors

Kaikkea en tänne kuitenkaan kirjoittele, näiden kuvien ottamispäivän aatoksiakaan en ole ehtinyt tallentaa, joten edes pieni päivkirjamerkintä jokaisesta päivästä voisi olla kiva iltarutiini.

Jos korvaisi puhelimen selaamisen ennen nukkumaan menoa kirjoittamalla pienen merkinnän yöpöydällä olevaan päiväkirjaan. Tuosta uudesta rutiinista olisi varmasti hyötyä monessa asiassa, eikä vähiten unen laadun parantamisessa.

Päiväkirjamerkintään voisi purkaa päivän aikana mieltä askarruttaneet tai vaivaamaan jääneet asiat, eivätkä ne ehkä sitten pyörisi niin paljon mielessä eivätkä pitäisi hereillä. Hyötynä olisi myös se, ettei tuijottaisi puhelimen kirkasta näyttöä juuri ennen unen saantia.

Taidanpa ottaa heti tänä iltana jonkun pienen kirjasen yöpöydälle ja kokeilla, olisiko minusta parin lauseen päiväkirjan täytäjäksi. Voisin merkata päiväkirjaan sen hetken tunnetilan, ihan kuten täällä blogissa, ja avata muutamalla sanalla, miksi tuo tunne on tällä hetkellä päällimmäisenä.

Kivaa aurinkoista sunnuntaita Teille kaikille!

Kuvat: Vilma