Browsing Category

ruoka

Parempaa ruokaa ja helppoja vinkkejä keittiöön

04/05/2020

tunnetila: innostus

Poikkeuksellinen kevät ja valtavasti lisääntynyt kotona oleminen ovat tehneet kotiruokailullemme ihmeitä.

Pidin ennen ruoanlaittoa oikeastaan vain välttämättömänä pakkona, ja kokkailin lähes aina niitä samoja reseptejä, mitkä olin vuosien saatossa hyväksi havainnut. Pastat, uunilohi, tikkamasala, erilaiset wokit ja makaroonilaatikko. Tuota samaa ruokalistaa olen pyörittänyt varmasti jo vuosikymmenen.

Silloin tällöin innostuin testailemaan uusia reseptejä, mutta silloinkin koin erikoisempien ruoka-aineiden metsästämisen kaupassa enemmänkin työläänä kuin kivana seikkailuna.

Mutta nyt kun on kerrankin ollut kunnolla aikaa panostaa kokkailuun, niin voi vitsit miten paljon iloa olenkaan saanut näin korona-aikana keittiössä touhuamisesta!

Kerroin jo aikaisemmin ottavani osaa Hanna G:n järkkäämään #sunnuntaiserviisiin, ja Hannan kanssa kokkaillessa olen oppinut joka viikko jotain ihan uutta. Oivallukseni ovat saattaneet olla ihan pieniäkin juttuja, mutta jokainen oivallus on ilahduttanut minua hurjasti.

Kokkailuani on esimerkiksi helpottanut ihan älyttömästi Hannan vinkkaama ”risteilijä”, eli tyhjä kulho, jonka otan leikkuulaudan viereen. Kulhoon voi heittää kaikki kuoret, kannat tai muun biojätteeseen menevän silpun, mitä ruokia pilkkoessa syntyy. Aivan superyksinkertainen vinkki, jota en ole jostain syystä itse koskaan tajunnut. Kulhon avulla leikkuulauta ja sen ympäristö pysyvät koko ajan siistinä, ja kaiken ruokajätteen voi kipata ruoan valmistamisen jälkeen kerralla biojätteeseen.

Toinen superhelppo juttu, minkä myös Hannalta opin, oli teräskulhon laittaminen pakastimeen ennen kokkailun aloittamista. Jos haluat ruoanlaitossa käytettävien raaka-aineiden (esim. kalat) säilyvän mahdollisimman kylminä koko kokkailun ajan, niin kannattaa laittaa tyhjä teräskulho pakastimeen jäähtymään kokkailupäivän aamuna. Kun olet pilkkonut kalat haluamasi kokoisiksi paloiksi, otat teräskulhon pakastimesta ja lykkäät kalat kulhoon. Kalat pysyvät jäähdytetyssä kulhossa kylminä pidempään.

Niin ikää opin Hannalta myös, että pitsaa on helppo leikata saksilla, että tuore lohi voidaan paistaa suolassa tulikuumalla pannulla ilman rasvaa, ja sain myös muistutuksen siitä, että kananmunia ei kannattaisi säilyttää jääkaapissa. Lisäksi osaan nyt tehdä älyttömän hyvät haukiwallenbergpihvit, herkulliset ja rapsakat perunat uunissa, sekä mm. erilaisia ihania sooseja ja kastikkeita.

Maailman helpoimmat ja tosi hyvät soosit opin muuten tekemään jo viime syksynä, jolloin pääsin testaamaan Food Market Herkun Ruokakassia* (palvelu saatu blogin kautta).

Herkun Ruokakassikonsepti on todella toimiva. Valitset vain ruokakassiin tarjolla olevista annoksista haluamasi, kerrot henkilömäärän, teet tilauksen, ja lähetti kiikuttaa ruokakassit aineksineen ja resepteineen ovellesi toivomanasi ajankohtana. Ja sitten vain kokkaamaan!

Ruokakassin reseptit olivat todella maukkaita, mutta myös helppoja valmistaa. Raaka-aineet olivat tuoreita ja niitä oli mukana runsaasti.

Nuo edellä mainitsemani maailman helpoimmat soosit löytyivät siis Food Market Herkun reseptiikasta, ja ne ovat yksinkertaisuudessaan näin helppoja: Sriracha-jogurttikastike (2 hlöä): 1 dl ruokajogurttia (esim. turkkilainen tai kreikkalainen jogurtti), 1 rlk Sriracha-kastiketta, ripaus suolaa ja mustapippuria, ja Wasabijogurtti (2 hlöä): 1dl ruokajogurttia, 1 rkl Wasabi-tahnaa, suolaa.

Meillä on kyseisiä aineksia aina kaapissa, ja teen noita sooseja nykyään lähes joka viikko. Ne käyvät kastikkeiksi esim. burgereille, salaateille, paistetulle kalalle, tai vaikkapa levitteiksi saaristolaisleivälle. Maailman helpointa ja maukkainta!

Ihan jokaisena kotoilupäivänä en ole kuitenkaan jaksanut kokata. Vapuksi päätimme tilata kotiin jotain oikein hyvää, ja niinpä päädyimme tekemään tilauksen Ravintola Kuurnasta (ruoat kuvissa). Kuurnasta saa tänä poikkeuksellisena aikana superhyvän diilin, eli kolmen ruokalajin illallisen hintaan 30€/hlö (plus muutaman euron lisä tietyistä ruoista). Ruoka oli (kuten Kuurnassa aina) aivan älyttömän hyvää!

Ja opinpa muuten tässäkin tilauksessa erinomaisen niksin. Ruoan mukana oli lappu, jossa vinkattiin, että jos pääruoka on ehtinyt jäähtyä, niin se kannattaa lämmittää uunissa 180 asteessa 5-10min. Lämmitin ruokaamme 180 asteessa 8 minuuttia, ja se oli täydellistä!

Me emme omista mikroa, joten olen aina miettinyt ruoan lämmittämiselle optimaalista lämpötilaa ja aikaa. Ruoan sitkeäksi lämmittäminen tai haaleana syöminen harmittaa aina tosi paljon. Eli ruoka lämpimäksi Kuurnan keinoin, ja täydellistä tulee!

Mitenkäs Teillä on mennyt syömisten kanssa nyt poikkeusaikaan? Jaksatteko kokkailla vai alkaako jo keittiössä puuhastelu kyllästyttää? Entä tuleeko herkuteltua liikaa? Toivottavasti voitte hyvin, eikä keittiön tai muidenkaan huoneiden seinät tunnu kaatuvan päälle!

Vastuullista suklaata ja kesän herkullisin arvonta!

07/07/2019

tunnetila: ilo

*Yhteistyössä Tony’s Chocolonely*

Tiesitkö, että tänään sunnuntaina, 7.7., on vuoden herkullisin päivä? Tänään on nimittäin kansainvälinen World Chocolate Day!

Pian yhdellä blogini lukijoista ja/tai Tunnetilan Instagram -seuraajista on myös henkilökohtainen herkkupäivä, sillä World Chocolate Dayn kunniaksi arvon yhdelle seuraajalleni paketillisen (10kpl) Tony’s Chocolonelyn suklaalevyjä!

Jokainen blogiani seuraava tietää, että olen ollut eettistä, orjatyöstä vapaata suklaata valmistavan Tony’s Chocolonelyn ystävä jo ennen brändin saapumista Suomeen. Löysin vastuullisen suklaabrändin joskus ulkomailla reissatessani, ja sen jälkeen olen raahannut sitä kotiin mm. New Yorkista, Köpiksestä, Amsterdamista ja Tukholmasta. Vihdoin viime syksynä saimme Tony’sin suklaat myös meille Suomeen.

Vuonna 2005 Hollanissa perustetun Tony’s Chocolonelyn visio on orjatyöstä vapaa suklaa. Eikä pelkästään heidän suklaansa, vaan kaikki maailman suklaa. Jotta tavoitteeseen päästäisiin, Tony’s pyrkii saamaan kuluttajat ja muut suklaanvalmistajat mukaan toteuttamaan missiotaan.

”Kukaan ei tarvitse suklaata. Suklaa on lahja itselle tai jollekulle muulle. On silkkaa hulluutta, että lahja, jota kukaan ei välttämättä tarvitse, saa niin monet kärsimään”, toteaa Tony’s Chocolonelyn edustaja Paul Schoenmaker Washington Postin suklaanvalmistuksessa käytettävää lapsityövoimaa käsittelevässä artikkelissa.

Suklaan toimitusketjussa voitot jakautuvat epätasaisesti. Ketju alkaa kaakaota tuottavista maanviljelijöistä ja päättyy meihin, suklaasta nauttiviin kuluttajiin. Välissä ovat suklaa-alan jättiyritykset, jotka pyrkivät hyötymään mahdollisimman alhaisista kaakaon ostohinnoista. Polkuhintojen seurauksena maanviljelijät joutuvat elämään köyhyydessä, mikä johtaa lapsityövoiman ja orjien käyttöön.

Kun ostat herkkuhetkeesi Tony’sin suklaata, voit olla varma, että kaakaopavut ovat tulleet tilalta, joka ei käytä lapsityövoimaa. Pavut on ostettu suoraan kumppaniosuuskunnilta, jotka ovat Norsunluurannikolla Kapatchiva, Ecojad, Socoopacdi ja ECAM sekä Ghanassa ABOCFA.

Tony’s myös maksaa kaakaosta korkeampaa lisähintaa, jotta viljelijät pystyisivät ansaitsemaan työllään elannon. Tämän lisäksi yhtiö antaa liiketalous- ja viljelykoulutusta kaakaon tuottajille tuottavuuden parantamiseksi ja on nostamassa maailmanlaajuisesti maanviljelijöiden palkkoja.

Tony’sin suklaata voi siis syödä turvallisin mielin, vailla kolkuttavaa omatuntoa. Mutta entäs sitten ne suklaat? Saako suklaan mausta myös hyvän mielen? Ehdottomasti! Tässäpä muutama vinkki Tony’s Chocoloneyn suklaamauista.

Oma ikisuosikkini on Tony’sin oranssi, Caramel-Sea salt -suklaa, joka on nimensä mukaisesti makea, mutta samalla sopivan suolainen. Maun kehitteli  Tony’silla taannoin työharjoittelussa ollut nuori tyttö. Oranssi levy on nykyään yksi Tony’sin myydyimmistä. Aika mahtava harjoittelupaikka ja harjoittelun lopputulos!

Oranssi levy on saanut Suomessa nyt kaksi kovaa kilpakumppania, nimittäin uutuudet Nougat (sisältää mantelinougatia ja hunajaaja) sekä Hazelnut (hasselpähkinä) -maitosuklaat (uutuusmaut ja lempparini kuvissa yllä). Aivan tolkuttoman hyviä molemmat!

Hollannissa, Tony’s Chocolonelyn kotimaassa, Tony’sin suklaalaatujen kirjo on valtava. Ystäväni sai juuri Amsterdamista tuliaisiksi Tony’s Popcorn Discodip-suklaata. Uuh! Haluan lisää makuja Suomen markkinoille!

Ja nyt vihdoin siihen arvontaan! Kerro postauksen kommenttiboksissa lempisuklaamakusi, ja osallistut kymmenen (10) suklaalevyn arvontaan (arvo noin 50€)! Arvonta on käynnissä täällä blogissa ja Tunnetilan Instagramissa sunnuntai-iltaan 14.7. klo 18.00 asti.

Kannattaa siis ottaa blogin lisäksi Tunnetilan Insta seurantaan ja tuplata voittomahdollisuus kommentoimalla molemmissa arvonnoissa. (Palkintoja arvotaan yksi (1), eli voittaja löytyy joko blogiin tai Instan kommenteista.) Onnea kaikille kesän herkullisimpaan arvontaan!

Tony’s Chocolonelyn vastuullista suklaata saa ympäri Suomen mm. suurimmista K-Citymarketeista ja K-Supermarketeista, sekä pienemmistä liikkeistä mm. Anton & Antonista Helsingissä ja Ruohonjuuresta.

Kuvat: Vilma

Sweet Suite – maailman ensimmäinen jäätelösviitti

07/04/2019

tunnetila: ilo

*Yhteistyössä Valio*

Valio lanseerasi viime vuonna uuden jäätelökonseptin, Jäätelöfabriikin, ja palasi samalla jäätelömarkkinoille 14 vuoden tauon jälkeen. Jäätelöfabriikin jäätelöiden makuyhdistelmät ovat innovatiivisia ja hauskoja, ja makuja yhdistellään rohkeastikin. Vai mitä sanotte Aura Laku -makuyhdistelmästä?

Valio Jäätelöfabriikki on oma pieni osastonsa Oulun meijerissä, ja siellä valmistetut jäätelöt ovat ainesosiltaan pääosin kotimaisia ja kokonaan laktoosittomia.

Omaksi lempijäätelökseni on kuluneen vuoden aikana muodostunut Jäätelöfabriikin kreisi kinuski. Aina kun minun tekee mieli jäätelöä, huomaan marssivani kaupan pakasteosastolle ja nappaavani ostoskoriin sitä purkin. Kreisi kinuskissa kermajäätelön koostumus on täydellisen samettinen, ja kinuskikastike sekä toffeenpalat tekevät tuotteesta taivaallisen.

Myös jäätelöpurkin koko (480ml) on juuri sopiva. Puolen litran purkin kanssa ei tule vedettyä kerralla jätskiövereitä, vaan ainakin itse nautiskelen purnukan sisältöä säästeliäästi.

Jos Jäätelöfabriikin jäätelöiden makumaailmoissa on mukana leikkisyyttä ja rohkeutta, niin tuo sama ajatusmaailma on vahvana koko brändin takana. Valio Jäätelöfabriikki ja Klaus K -hotelli avasivat nimittäin maaliskuun alussa Helsinkiin tiettävästi maailman ensimmäisen jäätelöteemaisen hotellihuoneen.

Lattiasta kattoon vaaleanpunainen jäätelösviitti on nimeltään Sweet Suite, ja sen sisustuksesta ovat vastanneet sisustussuunnittelijat Anna Pirkola ja Kirsikka Simberg. Överipinkin huoneen kruunaa nurkassa seisova vaaleanpunainen jääkaappipakastin, jonka pakastelokero on täynnä Jäätelöfabriikin jätskejä.

Tarjolla on kaikki Jäätelöfabriikin maut, 12 kpl, tuplana. Eli huoneessa sinua odottaa 24 purkkia superhyvää jäätelöä. Huh huh! Taivaallista, eikö totta? Jos et ehdi yöpymisen aikana maistaa kaikkia makuja, voit ottaa jäätelöt mukaasi kotiin lähtiessäsi. Aika hyvä diili.

Valio Jäätelöfabriikki toi maaliskuussa kauppoihin neljä uutta jätskimakua. Uusia makuja ovat unelma suklaa, lemon curd, passion-kookos ja omena-kaurapiirakka. Maistoin yöpyessäni uutuuksista kolmea ensin mainitsemaani, ja voi jestas sentään mikä taivaallinen makujen sinfonia päässäni soikaan.

Oikeasti, ou mai gaad! RAKASTIN lemon curdia! Ja unelmasuklaata. Ja passion-kookosta. Ja kreisi kinuski oli edelleen taivaallista. Sain siis yöpymisen yhteydessä syötyä vain noita neljää makua. Aika surkea suoritus. Niinpä läksin kotiin kylmälaukku jätskiä pullollaan, eikä hamstraaminen hävettänyt yhtään!

Alun perin Sweet Suiten piti olla avoinna maaliskuun alusta syyskuun loppuun. Huoneen suosio kuitenkin yllätti, ja se myytiin loppuun samana päivänä kun huone julkistettiin yleisölle. Valiolla ja Klaus K:ssa päätettiin heti reagoida kysyntään, ja nyt vaaleanpunainen unelma on varattavissa 30.12.2019 asti.

Jos haluatte makean ja ainutlaatuisen elämyksen, joka on saatavilla vain rajoitetun ajan, suosittelen varaamaan yön Sweet Suitesta nopeasti. Huoneen hinta vaihtelee päivän mukaan ja saatavuus alkaa olla jo aika rajoitettua. En ihmettele miksi juuri tässä huoneessa halutaan yöpyä!

Sweet Suite
Varaa huoneesi täältä

Kuvat minusta: Vilma

Ruotuun mars!

12/02/2019

tunnetila: tsemppaus

Olen tainnut viime aikoina jo useammassa postauksessani sivuta tolkuttomaksi äitynyttä herkutteluani, ja siitä tulleita ekstrakiloja. En ole laihduttajatyyppiä, vaan yleensä painon noustessa totean ehkä enemmänkin ”hups” kuin ”apua”.

Jos ihan rehellisiä ollaan, painoni on noussut viimeisten viidentoista vuoden aikana viisitoista kiloa. Kilon vuodessa. Voi mikä salakavala tapa kerryttää turhia fyllinkejä takamukseen ja vaarallista rasvaa sisäelinten ympärille!

Selkäni on viime aikoina kiukutellut ihan kunnolla, eikä selän oikuttelua helpota yhtään mukana kulkevat ylimääräiset kilot. Viime maanantaina päätin pistää ruokailutottumukseni ruotuun, ja aloin pitää ruokapäiväkirjaa.

Pidin viimeksi ruokapäiväkirjaa kesällä 2014, kun päätimme laittaa silloisen PT:ni Eveliina Naulon kanssa ruokailutottumukseni kuosiin. Evellä oli ihanan lempeä ote ruokavalion tekemiseen, ja hänen loistavia vinkkejään noudattaen sain elämäntapani kuntoon.

Eveliina kirjoitti tuolloin blogiini muutamia vinkkejä, joita olen toteuttanut tähän asti aika kiitettävästi. Hän kirjoitti mm. näin:

”Repsahduksia ei elämäntapamuutoksessa tunneta, vaan erilaiset elämäntilanteet ja siihen kuuluvat valinnat esimerkiksi ravinnon parissa, ovat luonnollinen osa elämää.

Tärkeintä ovat toistuvat asiat, kuten ruokarytmi, valintojen muodostama laatu sekä kokonaisuus, eli yksinkertaistettuna peruspilarit kuntoon, huomio isoihin asioihin ja ajatukset pois hiusten halkomisesta.

Perusteissa tärkein kivijalka on tasainen ja säännöllinen ruokarytmi, joka varmistaa verensokerin tasaisena pysymisen sekä näläntunteen hallinnan. Jo tämä ennaltaehkäisee mielitekojen syntyä, edistää fiksujen valintojen tekemistä sekä pitää aineenvaihdunnan ja suoliston toiminnan terveyttä tukevana.

Ruokavalion tulisi sisältää enemmän hyviä kuin huonoja asioita. Toistuvien valintojen ollessa laadukkaita ja terveellisiä ne muodostavat hyvän kokonaisuuden, johon mahtuu myös elämään kuuluvat muut valinnat. Kunhan pysytään kohtuudessa ja kultaisella keskitiellä.”

Olen toteuttanut Eveliinan ohjeita nyt neljä vuotta, ja hänen vinkkinsä ovat osa jokapäiväistä ruokailurytmiäni ja rutiiniani. En edes ajattele niitä enää, vaan niistä on tullut elämäntapa.

Muuten kaikki on mennyt hyvin, mutta kaiken terveellisen oheen olen lisännyt päivittäisen herkkuannoksen. Herkuttelu on sallittua ja kivaa jos sitä tekee harvoin, mutta jokapäiväinen herkuttelu ei tee kenellekään hyvää. Päinvastoin.

Niinpä pistin viikko sitten maanantaina stopin herkuttelulle ja aloin pitää ruokapäiväkirjaa. Jätin pois suklaan. Sanoin ei alkoholille. Pudotin päivittäisen lounasannokseni hieman pienemmäksi ja jätin jälkiruoat ottamatta.

Säännöstelen päivittäisen leipäannokseni kahteen palaan päivässä, enkä ota lisää ruokaa, oli se miten hyvää tahansa. Naposteluun ja herkkujen himoon olen syönyt viinirypäleitä, päärynöitä ja kuivattuja mulperimarjoja. (Sain kuivatut marjat joskus testiin Cocovilta*. Tähän naposteluhimoon ne ovat olleet omiaan, mutta normaalisti syön mielummin kotimaisia mustikoita kuin ulkomaisia kuivamarjoja.) Muuten olen syönyt aivan normaalisti.

Arvatkaa onko ruokailutottumusten järkevöittämisestä ollut hyötyä? Kyllä! Painoni putosi viikossa 2,2kg. Oloni on heti paljon virkeämpi ja kevyempi. Selkäkipu tosin on ja pysyy, mutta paremmat edellytykset paranemiselle on nyt olemassa, kun pari ylimääräistä kiloa on poissa selkää rasittamasta.

Tällä viikolla päätin tuoda ruokavaliooni lisää hyviä ravinteita, ja aloitin testaamaan erästä mielenkiintoiselta kuulostavaa kotimaista juotavaa ateriaa. Jos tuote tuntuu toimivalta, kerron siitä Teille myöhemmin lisää.

Kuten alussa sanoin, en ole mikään laihduttaja, enkä siis tule antamaan blogissani Teille mitään laihdutusvinkkejä. Mietin kuitenkin, että pieni keventäminen voisi kiinnostaa tai tulla muillekin tarpeeseen, joten ajattelin jakaa hyväksi havaitsemiani vinkkejä myös Teille.

Palataan siis asiaan jos/kun projektini etenee. Toki palaan asiaan myös, jos  saan jossain vaiheessa jälkiruoattomuudesta tarpeekseni ja palaan herkuttelun ihanaan maailmaan.

Kansallinen kalakeittopäivä 12.2.

10/02/2019

tunnetila: herkuttelu

*yhteistyössä Food Market Herkku*

Ensi tiistaina, 12.2., vietetään kansallista kalakeittopäivää. Vuosittain helmikuun toiseen tiistaihin ajoittuvan kalakeittopäivän ideana on, nimensä mukaisesti, syödä kalakeittoa. Kalakeittoa syödään samana päivänä työpaikoilla, kouluissa, kotona ja ravintoloissa ympäri maan.

Kalakeitto on yksi lempiruoistani. Tykkään tomaattipohjaisesta seljankasta, runsaasti äyriäisiä sisältävästä bouillabaissesta, maitoon tehdyistä, voilla terästetyistä kalasopista ja thaimaalaisia makuja sisältävistä, kookosmaitoon tehdyistä sitruksisista kalakeitoista.

Kalakeitto on suosikkiani, enkä ole innostukseni kanssa yksin. Esimerkiksi hetki sitten uudistetun Food Market Herkun Bistrossa ehdottomasti suosituin annos on Herkun kalakeitto á la Vottonen.

Bistron henkilökunnan mukaan jopa kolme neljästä ruokailijasta tilaa ruokailemaan tullessaan kalakeiton, eikä ihme. Kävin yhteistyön merkeissä Herkun Bistrossa kalakeitolla, ja vitsit että se oli hyvää!

Keitossa käytettävät kalat valitaan Bistron vieressä olevalta monipuoliselta kalatiskiltä, joten kalojen tuoreus on aina taattu.

Kalatiskin seinällä olevassa taulussa kerrotaan jokaisen kalalajin kohdalla sen kalastuspaikka ja päivämäärä, milloin kalastaja on nostanut saaliin vedestä. Seurasin keittolounasta nautiskellessani näytöllä vaihtuvia tietoja, ja ilahduin huomatessani, miten paljon tiskissä on kotimaista, ihan lähialueilta kalastettua kalaa.

Muistan nimittäin hetki sitten lukeneeni artikkelin, jossa kerrottiin suomalaisten syövän kotimaista kalaa todella vähän siihen nähden, miten paljon maassamme on järviä ja miten suuret kalakannat meillä on. Onneksi kotimaista kalaa on tarjolla ainakin Food Market Herkussa!

Herkun oma kalakeitto á la Vottonen on tomaattipohjainen kalakeitto, jossa on lohta, kuhaa ja jokirapuja. Täyteläisyyttä jo muutenkin herkulliseen liemeen tuo smetana-tillikreemi, ja raikkautta pinnalle ripotellut tuoreet yrtit. Kalakeittolounaani kruunasi lasillinen kuivaa valkoviiniä ja maukas tuore leipä.

Helsinkiläiset ovat selvästi ottaneet Keski-Euroopasta vaikutteita saaneen uudistuneen Food Market Herkun omakseen. Myös Bistrossa näkyy eurooppalaisen kulttuurin rantautuminen. Etenkin loppuviikosta Bistrossa lounaalla piipahtavat tilaavat kuulema nykyään entistä useammin lasillisen viiniä lounaan kanssa.

Muistakaa siis, että kansallinen kalakeittopäivä ensi tiistaina, 12.2.! Jos ette jaksa ryhtyä itse keiton tekoon, niin suosittelen piipahdusta Food Market Herkun Bistroon. Lämmin ja herkullinen kalakeitto kruunaa varmasti talvipäivän!

Kuvat: Vilma