Browsing Category

ruoka

Kevätmessuilla

tunnetila: hauskuus

Äitini piipahti viikonloppuna Helsingissä. Hänen reissunsa pääasiallinen syy oli Messukeskuskessa järjestetyt Kevätmessut. Itse en edes tiennyt kyseisten messujen olemassaolosta, mutta omakotitalossa asuva ja sisustamisesta kiinnostunut äitini bongasi tiedon messuista jo aikoja sitten.

Läksin messuille äitini seuraksi vailla sen suurempia odotuksia. Ilokseni yllätyin messumeiningeistä positiivisesti. Vaikken kaupungin keskustassa asuvana, parvekkeettomana ihmisenä ollut ehkä ihan messujen täydellisintä kohderyhmää, niin kun messuilta löytyi värikkään silmänruoan lisäksi myös muita herkkuja lähiruokaosaston merkeissä, niin viihdyin messuilla oikein mukavasti.

Mitä värikkäämpää ja rönsyilevämpää osastoa eteeni ilmestyi, sen enemmän ilahduin ja inspiroiduin. Vaikka olen pukeutumisessani aika väritön ja selkeiden linjojen ystävä, niin puutarhassa rönsyt, värit ja yltäkylläisyys on ihan parasta. En ole aikuisiällä haaveillut omakotitalo- tai edes rivitaloasumisesta, mutta jos minulla joskus olisi oma piha, se olisi kyllä varsinainen viidakko!

Olen asunut nuoruuteni pääosin omakotitalossa. Äitini kysyikin minulta messuilla, miksen ole halunnut takaisin omakotitaloon. Vastaukseni oli yksi sana: laiskuus. Tai oikeammin: mukavuudenhalu.

En halua lumitöitä, en haravointia, en ruohon leikkaamista. Jos viemäri menee tukkoon tai vesiputki pamahtaa, on niin paljon helpompaa ottaa yhteyttä taloyhtiön huoltomieheen, kuin alkaa hoitamaan (ja maksamaan!) asiaa itse. Matkustelemme myös aika paljon, joten kuka huolehtisi pihasta tai talon ylläpidosta poissaollessamme?

Kerrostaloasuminen on minusta ihanan turvallista, etenkin jos asuu vähän korkeammalla. Kukaan ei yhtäkkiä ole kurkkimassa sisään ikkunoista, tai kolkuttelemassa oveen keskellä yötä. Olen niin pelkuri, etten varmaan edes uskaltaisi nukkua jos asuisin maan tasalla.

Heh, olenkohan yksin näiden ajatusteni kanssa, vai valitseeko joku muukin mielummin kerrostaloasumisen mukavuudenhalun ja/tai koputtelijoiden pelon vuoksi?

Inspiroivasti sisustettujen parvekkeiden, tuhansien kukkien ja monipuolisten puutarhajuttujen lisäksi minua kiinnosti messujen lähiruokaosasto. Tein osastolta myös yhden ostoksen, josta olen superinnoissani. Löysin messuilta täydellisen makuista raparperimehua!

Vavesaaren tilan luomuraparperimehu oli hetki sitten voittanut Ranskassa arvostetun gourmet-kilpailun, ja mehu oli tuon voiton jälkeen viety valmistajalta käsistä. Mehua oli jäljellä enää neljä pulloa kun pääsin sitä maistamaan, joten oli pakko hankkia pullollinen itselle jemmaan.

Ranskalaiset ovat kuulema ottaneet mehun omakseen, ja ykkösdrinkki tällä hetkellä onkin laittaa lasin pohjalle tilkka laimentamatonta raparperimehua, ja sen jälkeen kaataa lasi täyteen shampanjaa. Jo pelkkä mehu oli ihan hurjan hyvää ja todella täyteläistä, joten voin vaan kuvitella miten ihanaa se on shampanjan kanssa. Ai että, tiedän mitä juon vappuna!

Kävittekö Te Kevätmessuilla? Tai olisitteko edes kiinnostuneet messuista, joiden antia on puutarha, ulkotilojen sisustaminen, lähiruoka ja mökin rakentaminen?

Brunssikirja – Brunssi joka päivä

tunnetila: tykkäys

Sunnuntaihuomenta! Toivottavasti viikonloppunne on sujunut mukavasti ja olette saaneet nukuttua kunnon yöunet.

Jos tänään on tiedossa on hidas aamu ja rento päivä, niin mitäpä jos hemmottelisit vähän itseäsi! Herkullisen aamiaisen tai brunssin valmistaminen kotona vähän pidemmän kaavan mukaan, on täydellinen startti sunnuntaille.

Sain muutama viikko sitten tutustuttavakseni uunitureen Brunssikirjan* (Saara Atula, Jenni Häyrinen/Tammi), jonka ihanat reseptit saivat minut laatimaan välittömästi kauppalistan seuraavalle viikonlopulle.

Kirjan motto on, että brunssiherkkuja voi syödä vaikka joka päivä. Kirjan reseptit ovatkin ruokaisia, raikkaita ja herkullisia, ja niistä tuhdeimmat sopivat erinomaisesti myös lounaaksi. Itse en kuitenkaan ehdi arkena kokkailemaan, joten minun herkutteluni sijoittuu viikonlopuihin. Toisaalta se vähän harmittaa, mutta ovatpahan nuo viikonlopun herkkuhetket sitten entistä spesiaalimpia.

Ensimmäinen resepti jonka kirjasta testasin, osoittautui heti täydeksi kympiksi! Tässä siis myös Teille vähän esimakua upean Brunssikirjan reseptiikasta.

Croque madame lohella ja pinaatilla (4:lle)

Béchamelkastike

200g pinaatinlehtiä tai pakastepinaattia

50g voita

1/2dl vehnäjauhoja

2dl maitoa

2tl dijonsinappia

50g juustoraastetta

suolaa

pippuria

8 viipaletta leipää

4 paistettua kananmunaa

200g graavi- tai kylmäsavulohta

Ryöppää pinaatinlehdet nopeasti kiehuvassa vedessä kattilassa.

Sulata voi kattilassa. Lisää vehnäjauhot. Lisää maitoa erissä samalla koko ajan sekoittaen. Mausta sinapilla. Lisää lopuksi pinaatti ja juustoraaste. Kun juusto on sulanut, ota kattila pois liedeltä.

Riko kananmunat varovasti kevyesti öljytylle pannulle. Paista keskilämmöllä, kunnes valkuainen on hyytynyt. Mausta suolalla ja pippurilla. Laita leipäsiivujen väliin graavi- tai kylmäsavulohta sekä béchamel-kastiketta. Lisää päällä olevan leipäsiivun päälle paistettu kananmuna.

Kirjassa on paljon täysin uudenlaisia reseptejä, mutta tykkään kovasti myös kirjassa olevista klassikoiden päivityksistä. Yllä olevassa reseptissä raskalainen leipäklassikko Crocqe Madame on päivitetty uuteen uskoon, ja päivitys on onnistunut erinomaisesti!

Eilen innostuin taas kokkailemaan Brunssikirjan reseptin mukaan ja tein nektariini-vuohenjuustopizzaa. Ihan tai-vaal-lis-ta! Mieheni tosin hieman protestoi lounasvalintaani, sillä hänestä se oli enemmän makea piirakka kuin pizza. Totta kyllä, pizza on niin makean herkullinen, että se käy lähes leivonnaisesta.

Seuraavaksi aion testata kirjan kirjoittajien yhtä suosikkiresepteistä, vietnamilaista katkarapupannukakkua. Ja aasialaista nuudelisalaattia. Ja tietysti inkiväärillä piristettyjä lohihampurilaisia… Kirja on täynnä ihan huikeita reseptejä!

Kirjassa on yli sata reseptiä, ja ruokakirjailijat kertoivat reseptejä jääneen vielä takataskuunkin. En voi käsittää ihmisten innovatiivisuutta! Mutta ehkä juuri siksi minä en noita kirjoja kirjoitakaan, vaan keskityn kokkailuun ja ennen kaikkea herkuttelemiseen.

Kivaa sunnuntaita Teille kaikille!

Brunssikirja (Saara Atula, Jenni Häyrinen)

Hidasta kahvia

tunnetila: ihastus

Kävin muutama viikko sitten Pauligin järjestämässä tilaisuudessa, jossa pääsin maistamaan kahvitonta ”kahvia”. Kahvia, josta sen tekijät totesivat: ”Tämä on tuote, jota emme halua valmistaa enää ikinä.”

Nykylaskelmien mukaan vuonna 2080 laadukasta kahvia ei riitä enää kaikille. Yksi suurimmista syistä kahvin loppumiselle on ilmastonmuutos. Esimerkiksi suomessa paljon käytetyn arabica-kahvin uhkana on ilmastonmuutoksen mukanaan tuoma kuivuus, toisaalta myös rankkasade, halla ja myrksyt, sekä tuholaiset ja kasvitaudit.

Vuorenrinteillä kasvava, ilmaston muutoksille hyvin herkkä kahvipensas on jo nyt noussut vuorenrinteitä ylöspäin löytääkseen itselleen optimaalisen kasvualustan. Mitä sitten tapahtuu, kun vuorenhuippu tulee vastaan, eikä pensas pääse kasvamaan enää yhtään korkeammalle?

”Jos maapallon keskilämpötilan 2-2,5 asteen nousu toteutuu, arabica-kahvin viljelyyn soveltuva maa-ala vähenee 50% vuoteen 2050 mennessä”, sanotaan Pauligilta saamassani tiedotteessa. Tämän jälkeen kahvista saattaa tulla vain harvojen herkku, hyvin kallis ylellisyystuote.

Mitä tuossa Pauligin kahvittomassa Blend 2080 -”kahvissa” sitten oli? Ohramallasta, kuivattua viikunaa, fermentoitua pu’er-teetä ja johanneksenleipäpuujauhetta. Entäs se maku? Blend 2080 maistui mielestäni enemmän pahalta teeltä, kuin kahvilta. Uh, toivottavasti ei tarvitse juoda sitä toiste.

Jos Te haluatte maistaa tuota erikoisuutta, se on vielä mahdollista Helsinki Coffee Festivaleilla 20.-22.4. Kaapelitehtaalla. Paulig valmisti vuoden 2080 blendiä vain yhden erän alkuvuodesta 2018, eikä aio valmistaa sitä enää toiste. Kahvifestareilla on siis vielä elämänne tilaisuus maistaa ammattilaisten kehittelemää kahvitonta kahvia.

Täytyy todella toivoa, että ilmastonmuutokseen suhtaudutaan sen vaatimalla vakavuudella, ja että sen olemassaolo myönnetään kaikkialla. Jos ihmiset eivät muuten herää ilmastonmuutoksen todellisuuteen, niin jospa skenaario aamukahvin loppumisesta saisi sadat miljoonat kahvin ystävät miettimään arjessaan tekemia valintoja.

Myös kahvintuottajien oloja täytyy parantaa kahvin tulevaisuuden takaamiseksi. Tähän työhön Pauligilla panostetaan paljon. Kahviplantaaseihin käydään tutustumassa paikan päällä, ja niiden infraa pyritän parantamaan puhtaan veden, terveydenhuollon ja myös koulujen muodossa.

Minä olen vannoutunut teenjuoja, ja juon teetä välillä liikaakin. Kahvia taas juon aika harvoin. Minulle kahvi on juuri sellainen ylellisyystuote, jota käytän jälkiruokana, tai silloin kun haluan herkutella. Kahvivalintani on yleensä vahva ja aromikas shotti espressoa.

Teetäni olen haudutellut jo yli kymmenen vuotta Eva Solon teenhauduttimella ja teräksisellä teepussilla, mutta perinteistä kahvinkeitintä meillä ei ole ollut lainkaan. Ilahduinkin kovasti kun sain Eva Sololta testiin heidän uuden Slow Coffee -kahvinkeittimensä*.

Keitin ilahduttaa minua monestakin syystä. Ensinnäkin se on kaunis kuin mikä, ja toiseksi sen ideologia on sydäntäni lähellä. Slow Coffee -kahvinkeitin toimii hitaasti, kuten sen nimikin jo kertoo, ja sitä on ihana käyttää rauhallisten herkkuhetkien luomiseen.

Keitin on toiselta nimeltään Pour Over -keitin, ja tuo nimi tulee sen toimintaperiaatteesta. Teräksiseen suodattimeen laitetaan tarvittava määrä jauhettua kahvia (tavallinen suodatinkahvi sopii keittimeen), ja kahvin päälle kaadetaan hitaana nauhana kuuma vesi.

Terässuodatin suodattaa kahvin hitaasti ja päästää läpi 90% enemmän eteerisiä öljyjä kuin paperisuodatin. Slow coffee -menetelmällä valmistettu kahvi onkin paljon aromikkaampaa kuin tavallinen kahvi.

Kuumana lasinen kannu ei kahvia pidä, joten sain Eva Sololta käyttööni myös ehkä maailman tyylikkäimmän termoskaatimen*. Nordic Kitchen -termoksessa on tammikahva, sen sisus on ruostumatonta terästä ja sen polypropeenipinta on kaunis mattamusta. Kannu on aivan upea!

Pauligilla kahvitonta ”kahvia” maisteltuani sain kiitokseksi käynnistäni kassillisen ihan kunnollista kahvia. Pauligin Café Havanna* pääsi maisteluun heti ensimmäisenä, kun aloin testaamaan uutta keitintä.

Sain heti ensimäisellä keittokerralla kahvistani juuri sopivan vahvaa, mutta teen juontiin tottuneena jäähdyttelin keittämäni kahvin ihan liian kylmäksi. Onneksi on tuo termari, sinne kahvin voi vaikka hetkeksi unohtaa!

Lumipesut ja luomuherkut

tunnetila: hauskuus

Vitsit että oli kiva viikonloppu! Saimme ainakin täällä Helsingissä nauttia kahden päivän ajan maailman kauneimmasta talvisesta säästä ja kirkkaasta auringonpaisteesta, joka lämmitti jo ihanasti. Ai että! Tämä on ihan parasta talvea!

Kävin naapurini Idan kanssa eilen kävelemässä jäällä ja nauttimassa upeasta säästä. Samalla napsimme toisistamme kuvia. Sain jäällä temmeltäessäni ”hyvän” idean lumen heittämisestä ilmaan.

Ensimmäinen heitto, suoraan omalle naamalle ja takin kauluksesta sisään. Boom! Annoin sitten itselleni lumipesut. Onneksi aurinko kuivasi kasvoni aika nopeasti.




Ulkoilun lisäksi keräsin viikonloppuna energiaa joogaamalla, höpöttelemällä Idan kanssa viinilasillisen äärellä ja herkuttelemalla uudessa kivassa ravintolassa.

Kruununhakaan avattiin viime torstaina Ravintola Nolla, Suomen ensimmäinen hävikitön ravintola.

Ravintola Nolla hankkii raaka-aineensa suoraan tuottajilta isoissa erissä, ilman turhia tuotepakkauksia. Esimerkiksi ravintolassa käytettävä luomumaito tulee maitotilalta ravintolaan vanhanaikaisissa maitotonkissa. Käytön jälkeen tonkat pestään ja palautetaan takaisin maitotilalle.

Ravintola Nolla tekee yhteistyötä myös muiden ravintoloiden ja ruoka-alan toimijoiden kanssa. Esimerkiksi lauantaina jälkiruoassamme oli erään pienpanimon oluen panemisesta jätteeksi jääneet olutmäskit. Tuo yhteistyö vähensi osaltaan ruokahävikkiä toisaalla, ja Nollassa nuo ylijäämät käytettiin herkullisesti hyväksi.

Ravintola Nollalla on haaveena vähentää jätteen määrää oman ravintolansa lisäksi myös muissa alan toimijoissa, ja lopulta päästä jätteestä kokonaan eroon.

Söimme lauantaina 3 ruokalajin illallisen viineineen, ja tuo kokonaisuus maksoi kahdelta vähän yli 160€. Aika arvokasta lystiä. Täytyy kuitenkin toivoa, että ihmiset arvostavat laadukasta, hävikitöntä ja lähellä tuotettua luomuruokaa, ja ottavat Nollan omakseen.

Ravintola Nolla
Liisankatu 2, 00170 Helsinki

Kuvat: Ida / Ida365

Helpoin ja herkullisin naposteltava

tunnetila: tykkäys

Viikko sitten juhlittiin vaihtuvaa vuotta. En voi uskoa että tuosta päivästä on kulunut vain viikko! Ja jouluko muka oli kaksi viikkoa sitten? Älkää naurattako! Työkiireet ovat tempaisseet minut mukaansa sellaisella vauhdilla, että joululomasta tuntuu olevan jo ikuisuus.

Palataan kuitenkin viikon takaiseen juhlaan näiden kuvien myötä. Tarjolla on helppo vinkki uuden vuoden, ja minkä tahansa muiden illanistujaisten tarjoiluiksi.

Uuden vuoden illan perinteiseen napostelupöytään kuuluvat usein nakit ja perunasalaatti. Perunasalaatista tykkään, mutta (kalkkuna)nakkeja en ole saanut alas enää muutamaan vuoteen. Niinpä päätin jokunen vuosi sitten, että jätämme nakit muille, ja keskitymme syömään vuoden vaihtuessa juustoja.

Myös tänä vuonna katoin sohvapöydälle pienen juustovalikoiman (manchego, castellano, iberico ja kova vuohenjuusto), rypäleitä, viikunahilloa, keksejä, patonkia, salaattia ja shampanjaa.

Juustolautasen kanssa pääsee aina superhelpolla, ja lähes poikkeuksetta vieraat tykkäävät tarjoiluista. Tarjoilujen kanssa voi halutessaan myös hifistellä, eli esimerkiksi hillokkeen voi tehdä itse, kuten myös juustojen kanssa syötävät keksit.

Itse menin tapani mukaan helpoimman kautta, eli ostin kaiken valmiina kaupasta. Tai no, salaatin tein itse, mutta iisiä ja nopeaa sekin oli.

Juustotarjotin taitaa olla se tarjottava, josta saa vierailta aina eniten kehuja, mutta jonka kokoamiseen tarvitsee nähdä vähiten vaivaa. Sopii minulle!

Leppoisaa sunnuntaita kaikille!