Browsing Category

ruoka

Papuja ja vuohenjuustoa

09/12/2018

tunnetila: tykkäys

Vallilan joulukattauksesta kirjoittaessani jätin mainitsematta kuvissa esiintyneen viime viikonlopun testileipomukseni, papu-vuohenjuustopiiraan. Piiras aiheutti kuitenkin sen verran kyselyitä, että ajattelin nyt jakaa tuon piirakkareseptin kanssanne.

Olen jostain syystä käyttänyt kuluneena vuonna pitkiä vihreitä papuja enemmän kuin koskaan. Olen mm. heittänyt niitä lähes jokaiseen thai-henkiseen keittoon tai wokkiin jota olen tehnyt. Olen myös keittänyt niitä ruoan lisukkeeksi normaalia useammin.

Olikin siis hauska huomata, että olen ollut papuinnostuksineni mukavasti ajan hermolla. Papu on nimittäin ollut vuoden 2018 vihannes! Hyvä huomata se vasta näin joulukuussa…

Papu-vuohenjuustopiiras
(Hästön maatilan resepti)

Pohja:
3 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
125g kylmää voita
1 tl valkoviinietikkaa
2 rkl kylmää vettä

Täyte:
noin 150 g tuoreita papuja
250 g tuorejuustomaista vuohenjuustoa
1 dl kermaa
mustapippuria
muutama oksa timjamia

Lisäksi:
2 rkl hunajaa
2 rkl oliiviöljyä

  1. Valmista ensin pohja. Sakoita jauhot ja suola kulhossa. Kuutioi voi ja nypi jauhojen joukkoon. Lisää etikka ja vesi ja sekoita käsin tasaiseksi. Pyörittele taikina palloksi, kääri tuorekelmuun ja laita noin 30 minuutiksi jääkaappiin.
  2. Valmistele pavut. Leikkaa päädyt pois ja keitä miedosti suolatussa vedessä muutama minuutti. Papujen kuuluu jäädä rapeiksi, jotta ne eivät ylikypsy piirakkaa kypsentäessä.
  3. Kuumenna uuni 200 asteiseksi. Voitele keskikokoinen piirakkavuoka. Painele taikina ohuelti vuoan pohjalle ja reunoille.
  4. Sekoita vuohenjuusto, kerma ja ripaus mustapippuria kulhossa tasaiseksi. Hienonna timjami ja sekoita täytteeseen. Levitä vuohenjuustotäyte piirakkapohjan päälle. Painele pavut täytteen sekaan. Valita pinnalle hunaja ja oliiviöljy. Paista uunissa noin 35 – 45 minuutin ajan.

Jos piiraassa raaka-aineena oli vuoden vihannes, niin piiraan kaverina nautimme niin ikää vuoden 2018 punaista luomuviiniä!

Valdifalco Morellino di Scansano* on kannuksensa vuoden luomuviininä ansainnut. Pehmeät tanniinit ja täyteläinen marjaisuus tekevät viinistä todella maukkaan ja aromikkaan. Viini on kuitenkin sen verran kevyt, että se sopii myös kasvisruokien kaverina nautittavaksi.

Kyseisessä viinissä sanotaan maistuvan aurinkoinen Toscana. Eipä voisi olla paljon miellyttävämpää ajatusta näin kaamoksen keskellä vaeltaessa. Jos aurinkoista Italian maaseutua saa maistaa edes viinipullon muodossa, niin kiitos, ottaisin lasillisen. Kaada vaan piripintaan.

Valviran ohjeistuksen mukaisesti alkoholiaihetta ei postauksessa saa kommentoida. Jätän kuitenkin kommentoinnin auki, jos Teillä on minulle jotain muuta mukavaa sanottavaa. 

Hyvän mielen suklaa

18/10/2018

tunnetila: tykkäys

Jos seuraatte Tunnetilaa Instagramissa, olette saattaneet huomata siellä vilahtelevan tämän tästä oransseja suklaapatukoita ja -levyjä. Nuo oranssit patukat ja levyt ovat olleet hyvän mielen herkkujani aina silloin, kun olen päässyt niihin käsiksi.

Hollantilaisen Tony’s Chocolonelyn tarina alkoi vuonna 2003, kun toimittaja Teun van de Keuken luki kaakaofarmeilla Länsi-Afrikassa työskentelevistä lapsista. 60% maailman suklaasta tulee juuri tuolta alueelta, ja iso osa kaakaoplantaasien työvoimasta on lapsia. Lapsille ei makseta työstä palkkaa, he tekevät pitkiä päiviä, eivätkä he saa tavata perheitään.

Teun järkyttyi tajutessaan, että vielä 2000-luvulla on olemassa lapsiorjia, ja ongelmasta vaietaan. Koko maailma popsii hyvillä mielin herkullisia suklaita, joiden valmistamiseen on käytetty orjatyövoimaa.

Vuonna 2003 Teun van de Keuken päätti aloittaa taistelun suklaaplantaasien lapsiorjuutta vastaan, ja vuonna 2005 Hollannissa syntyi ensimmäinen eettistä alkuperää oleva Tony’s Chocolonely -patukka. Ensimmäisessä erässä patukoita tehtiin 5000 kpl ja ne myytiin hetkessä loppuun. Lisää oli saatava.

Vuosi vuodelta bisnes on laajentunut, suklaantuottajien palkat Afrikassa ovat nousseet ja nykyään, vaikka suklaata valmistetaan suuria määriä, jokaisen Tony’s Chocolonelyn suklaaseen käytetyn suklaapavun alkuperä tiedetään tarkasti.

Tony’s Chocolonelyn tavoite ei ole vaatimaton. Heidän tavoitteenaan on tehdä suklaantuotannosta kokonaan orjatyöstä vapaata. Täydellisessä maailmassa tuo onnistuisi. Tämän päivän voittoa tavoittelevassa maailmassa tuo kuulostaa utopialta. Toivoa kuitenkin sopii, että tavoitteeseen vielä joskus päästään. Tärkeää on myös muistaa, että jokainen meistä voi tehdä tuon onnistumisessa oman osansa.

En muista milloin tai missä maistoin Tony’s Chocolonelyn caramel-sea salt -suklaata ensimmäisen kerran (luulen, että se oli New Yorkissa), mutta sen muistan, milloin aloitin patukoiden hamstraamisen. Se tapahtui tasan vuosi sitten, kun olin työmatkalla Amsterdamissa.

Piipahdin heti reissun ensimmäisenä päivänä hotellini vieressä olevassa ruokakaupassa, ja nappasin tutulta näyttävän oranssin patukan mukaani. Seuraavana päivänä hain toisen patukan, kolmentena päivänä ostin suklaata kerralla ison levyn. Jatkoin tätä koko reissun ajan, ja vielä viimeisenä päivänä kävin ostamassa muutaman levyn ja pari patukkaa kotiin tuliaisiksi.

Amsterdamin reissun jälkeen olen bongaillut suklaalemppariani vaikka mistä. Olen ostanut sitä mm. Tukholmasta Fotografiskasta ja tänä syksynä bongasin Tony’s Chocolonelyä myös Helsingistä, Kruununhaan Anton&Antonista. Mikä onnen päivä! Ostin kaikki oranssit levyt mitä kaupassa oli. (Muitakin makuja siis on olemassa, mutta tuo oranssiin paperiin kääritty caramel-sea salt on lempparini.)

Viimeisimmän Tony’s bongauksen tein viikonloppuna Kööpenhaminassa. Ostin patukan ja levyn caramel-sea salt-suklaata HAY upeasta designbutiikista. On hienoa että eettinen suklaa profiloituu laadukkaaksi tuotteeksi, jota saa myös vähän spesiaalimmista paikoista.

Tämän lisäksi Tony’sin alkulähteillä Amsterdamissa oli mahtava nähdä, että Tony’s Chocolonelyn suklaata oli saatavilla lähes jokaisessa kioskissa, josta nappasin jotain mukaan ohikulkiessani. Ihan parasta, että eettisyys alkaa olla jossain jo arkipäivää.

Loppuun vielä hyvä uutinen kaikille Teille, jotka pidätte suklaasta ja haluatte herkutella vähän eettisemmin. Tony’s Chocolonely on tänä syksynä rantautunut Suomeen vähän isommin. Tony’sin suklaata on nyt (1.10. alkaen) saatavilla suurimmista K-ryhmän kaupoista ympäri Suomen sekä Ruohonjuuren myymälöistä.

Eettisiin herkuttelemisiin!

Päärynä-sinihomejuustopasta

16/09/2018

tunnetila: herkuttelu

Tässäpä sunnuntain ratoksi toissa viikonloppuna testaamani nopea pastan ohje. Pastan alkuperäinen ohje löytyi K-Ruoka -sovelluksesta, mutta muokkasin sitä itse vähän kermaisemmaksi, ja yksinkertaisemmaksi tehdä.

Päärynä tekee pastasta aika makean, mutta makuparina päärynä ja sinihomejuusto on aina taivaallinen. Mieheni olisi kaivannut pastaan lisäksi vähän jotain vahvempaa makua, vaikkapa savustettua lihaa. Minä kuitenkin halusin tehdä kasvispastaa, joten lihat jäi tällä kertaa lisäämättä.

Päärynä-sinihomejuustopasta (4:lle)

300g penne-pastaa
1 pieni kesäkurpitsa (n. 300g)
2 päärynää (n. 300g)
2rkl voita
150g sinihomejuustoa
2dl ruokakermaa
mustapippuria
suolaa
basilikaa
(kourallinen saksanpähkinöitä)

1. Kiehauta vesi pastaa varten. Kun vesi kiehuu, lisää keitinveteen kunnolla suolaa ja lisää pasta.

2. Huuhdo kesäkurpitsa ja päärynät. Leikkaa kesäkurpitsa kuorineen ohuiksi siivuiksi ja suikaloi siivut. Halkaise päärynät, poista siemenkota ja kanta. Leikkaa kuorineen viipaleiksi. Kuullota kesäkurpitsaa ja päärynää paistokasarissa voissa parin minuutin ajan.

3. Keitä pastaa noin 10 minuuttia.

4. Kaada kasariin kesäkurpitsan ja päärynän päälle purkki ruokakermaa. Murustele sinihomejuusto mukaan kastikkeeseen. Mausta suolalla ja runsaalla mustapippurilla.

5. Sekoita valutettu pasta kastikkeeseen. Ripottele pinnalle basilikaa ja halutessasi myös saksanpähkinöitä. Nauti heti!

Käytättekö Te muuten paljon mausteita kokkaillessanne? Minä en muita mausteita tarvitsisi, kuin laadukkaan suolan ja hyvää mustapippuria. Noilla kahdella kaveruksella pärjään hyvin ja saan tehtyä kaikki suosikkiruokani.

Toki maustelaatikostani löytyy valtavasti kaikkia muitakin mausteita, mutta nämä kaksi ovat minulle ne helpoimmat ja tärkeimmät. Ehkä täytyisi ottaa aktiivikäyttöön vielä pari muuta maustetta. Mitkähän ne kaksi muuta voisivat olla?

Herkullista ja rennon lempeää sunnuntaita Teille kaikille!

Valkoista keskikesän kunniaksi

28/06/2018

tunnetila: tykkäys

*yhteistyössä Social Wines*

Aloitin viime keväänä blogiyhteistyön viinien maahantuoja Social Winesin kanssa. Saan heiltä eri kausiin sopivia viinejä maisteltavakseni, ja kirjoittelen niistä jos löydän testaamieni viinien joukosta lemppareita.

Myönnän näin heti alkuun, etten tiedä paljoakaan rypäleistä, viinialueista tai viinin valmistuksesta. Sen kuitenkin tiedän, että minulle viineissä tärkeintä on se maku, tunne tai parhaimmillaan elämys, jonka omaan makuun sopiva viini aiheuttaa.

Toki tykkään maistella viiniasiantuntijoiden suosittelemia viinejä, mutta usein luotan eniten omaan makuuni. Jos joku viini on hieno ja kallis, mutta ei kuitenkaan kutkuta omia makuhermojani, niin en osta viiniä toiste. Omaan makuun kannattaa luottaa, sillä itsehän sitä viiniä nautiskelee, ei kukaan muu!

Otin juhannuksena mökille mukaan muutaman maisteluun saamani kesäviinin. Toinen viineistä on nimeään myöten todella kesäinen, ja se kantaa nimeä Suvi Frizzante*.

Suvi Frizzante tulee Espanjasta ja se on maultaan hyvin hedelmäinen ja makea. Viinissä on pientä hapokkuutta, mutta maku on silti runsas. Kylmäksi jäähdytettynä Suvi oli mökkiporukan lemppari kevyenä kesäjuomana, jota voi siemailla terassilla auringonpaisteesta nauttiessa.

Suvi Frizzante oli maultaan niin tuhti ja täyteläinen, että siihen voi tarvittaessa lisätä vaikka muutaman jääpalan, jotta viini pysyy sopivan kylmänä. Viini voisi sopia myös hyvin vaikkapa boolin pohjaksi.

Toinen mökillä maisteluun päässyt viini oli Green Leaf Organic Riesling*. Myös tästä viinistä pitivät kaikki testimaisteluun osallistuneet. Nautimme saksalaista luomu rieslingiä kalan ja salaattien kanssa, ja kuivan hapokas viini sopi juhannuspöytään näiden kaveriksi erinomaisesti.

Green Leafissa on jäännössokeria vain 8g/l, joten viini sopii myös heille, jotka pelkäävät kesän herkuttelujen vaikuttavan linjoihinsa. Tätä viiniä voi ottaa lasillisen silloin tällöin joko ruoan kanssa, tai vaikka ihan seurustelujuomana, eikä kesäkilot siitä juuri muuksi muutu.

Molemmat viineistä maksavat Alkossa alle 10€/pullo, joten nämä ovat kivoja viedä vaikkapa tuliaisena ystävien mökille. Ainakin meillä mökille tuomani viiniyllätys ilahdutti. Ja kun viinit olivat vielä kaikille mökkeilijöille uusia tuttavuuksia, niin jokainen halusi maistaa viinejä edes pienen tilkan.

Social Winesilta kesäksi saamassani maistelusetissä oli mukana myös punaviinejä, mutta punkut ovat näillä aurinkoisilla säillä jääneet lähes koskematta. Pidän punaviineistä paljon, itse asiassa olen enemmän punkku kuin valkkarityttö, mutta silti näin kesällä kylmä valkoviini päätyy punaviiniä useammin lasiini. Heti kun illat alkavat pimentyä ja viilentyä, siirryn maistelemaan tuhteja punaviinejä ja niiden erilaisia vivahteita.

Ai että, olisipa kiva opiskela viinejä ja tietää niistä oikeasti paljon enemmän!

Valviran ohjeistuksen mukaisesti alkoholiaihetta ei postauksessa saa kommentoida. Jos Teillä on kuitenkin postaukseen jotain muuta sanottavaa, niin jätän kommentoinnin auki. 

Omenasieppari

19/06/2018

tunnetila: tykkäys

Tiesitkö, että voit tehdä hyvää juomalla omenamehua? Mikäpä sen mukavampi tapa tehdä hyvää arjessa, ihan huomaamattaan, kuin raikkaan, käsin puristetun omenamehun juominen!

Helsinkiläinen Omenasieppari perustettiin viime kesänä, kun Susanna Pänkäläinen alkoi haaveilla maailmasta, jossa mikään tai kukaan ei mene hukkaan. Ruokahävikin minimoiminen oli helppo aloittaa omenoista, joita viime sykynä oli monilla riesaksi asti.

Omenasieppari -yritys työllistää ihmisiä, joiden on syystä tai toisesta vaikea saada töitä. Tiimit koostuvat kehitysvammaisista, autismin kirjon henkilöistä, pitkäaikaistyöttömistä ja syrjäytymisvaarassa olevista nuorista. Ja mikä tärkeintä, työstä maksetaan tekijöilleen kunnollista palkkaa.

Omenasiepparin väki poimii omenapuiden omistajien luvalla heille jääneen ylimääräisen omenasadon, ja omenoista puristetaan heti tuoreeltaan 100% paikallista ja vastuullista mehua.

Asutko Uudellamaalla, omistat omenapuita, ja sinulle jää joka vuosi paljon omenoita, joita et ehdi itse hyödyntää? Voit ilmoittautua omenoiden luovuttajaksi Omenasiepparin sivulla jo vaikka nyt. Kun syksy saa, omenat kypsyvät, ja jos satosi on runsas, siepparit saattavat tulla poimintaretkelle juuri sinun puutarhaasi!

Oman pihan lisäksi ilmoittaa voi vaikkapa mökin tai siirtolapuutarhan osoitteen. Samalla kun ylimääräiset omenat käydään poimimassa hyötykäyttöön, piha haravoidaan kauniiksi talven varalle. Ja kiitokseksi omppujen luovuttamisesta saa tietysti omenamehua!

Viime kesänä Omenasiepparin mehua sai ostettua Stockmannilta, mutta viime viikolla bongasin mehua myös Krunan Anton & Antonista. Ihan edullisimmasta päästä tämä mehu ei ole, mutta esimerkiksi viikonloppuna huomasin Stockalla hyvän tarjouksen, 2 pulloa kympillä. Ostin satsin heti, ja huomenna täytyy hakea lisää!