Browsing Category

ruoka

Sweet Suite – maailman ensimmäinen jäätelösviitti

07/04/2019

tunnetila: ilo

*Yhteistyössä Valio*

Valio lanseerasi viime vuonna uuden jäätelökonseptin, Jäätelöfabriikin, ja palasi samalla jäätelömarkkinoille 14 vuoden tauon jälkeen. Jäätelöfabriikin jäätelöiden makuyhdistelmät ovat innovatiivisia ja hauskoja, ja makuja yhdistellään rohkeastikin. Vai mitä sanotte Aura Laku -makuyhdistelmästä?

Valio Jäätelöfabriikki on oma pieni osastonsa Oulun meijerissä, ja siellä valmistetut jäätelöt ovat ainesosiltaan pääosin kotimaisia ja kokonaan laktoosittomia.

Omaksi lempijäätelökseni on kuluneen vuoden aikana muodostunut Jäätelöfabriikin kreisi kinuski. Aina kun minun tekee mieli jäätelöä, huomaan marssivani kaupan pakasteosastolle ja nappaavani ostoskoriin sitä purkin. Kreisi kinuskissa kermajäätelön koostumus on täydellisen samettinen, ja kinuskikastike sekä toffeenpalat tekevät tuotteesta taivaallisen.

Myös jäätelöpurkin koko (480ml) on juuri sopiva. Puolen litran purkin kanssa ei tule vedettyä kerralla jätskiövereitä, vaan ainakin itse nautiskelen purnukan sisältöä säästeliäästi.

Jos Jäätelöfabriikin jäätelöiden makumaailmoissa on mukana leikkisyyttä ja rohkeutta, niin tuo sama ajatusmaailma on vahvana koko brändin takana. Valio Jäätelöfabriikki ja Klaus K -hotelli avasivat nimittäin maaliskuun alussa Helsinkiin tiettävästi maailman ensimmäisen jäätelöteemaisen hotellihuoneen.

Lattiasta kattoon vaaleanpunainen jäätelösviitti on nimeltään Sweet Suite, ja sen sisustuksesta ovat vastanneet sisustussuunnittelijat Anna Pirkola ja Kirsikka Simberg. Överipinkin huoneen kruunaa nurkassa seisova vaaleanpunainen jääkaappipakastin, jonka pakastelokero on täynnä Jäätelöfabriikin jätskejä.

Tarjolla on kaikki Jäätelöfabriikin maut, 12 kpl, tuplana. Eli huoneessa sinua odottaa 24 purkkia superhyvää jäätelöä. Huh huh! Taivaallista, eikö totta? Jos et ehdi yöpymisen aikana maistaa kaikkia makuja, voit ottaa jäätelöt mukaasi kotiin lähtiessäsi. Aika hyvä diili.

Valio Jäätelöfabriikki toi maaliskuussa kauppoihin neljä uutta jätskimakua. Uusia makuja ovat unelma suklaa, lemon curd, passion-kookos ja omena-kaurapiirakka. Maistoin yöpyessäni uutuuksista kolmea ensin mainitsemaani, ja voi jestas sentään mikä taivaallinen makujen sinfonia päässäni soikaan.

Oikeasti, ou mai gaad! RAKASTIN lemon curdia! Ja unelmasuklaata. Ja passion-kookosta. Ja kreisi kinuski oli edelleen taivaallista. Sain siis yöpymisen yhteydessä syötyä vain noita neljää makua. Aika surkea suoritus. Niinpä läksin kotiin kylmälaukku jätskiä pullollaan, eikä hamstraaminen hävettänyt yhtään!

Alun perin Sweet Suiten piti olla avoinna maaliskuun alusta syyskuun loppuun. Huoneen suosio kuitenkin yllätti, ja se myytiin loppuun samana päivänä kun huone julkistettiin yleisölle. Valiolla ja Klaus K:ssa päätettiin heti reagoida kysyntään, ja nyt vaaleanpunainen unelma on varattavissa 30.12.2019 asti.

Jos haluatte makean ja ainutlaatuisen elämyksen, joka on saatavilla vain rajoitetun ajan, suosittelen varaamaan yön Sweet Suitesta nopeasti. Huoneen hinta vaihtelee päivän mukaan ja saatavuus alkaa olla jo aika rajoitettua. En ihmettele miksi juuri tässä huoneessa halutaan yöpyä!

Sweet Suite
Varaa huoneesi täältä

Kuvat minusta: Vilma

Ruotuun mars!

12/02/2019

tunnetila: tsemppaus

Olen tainnut viime aikoina jo useammassa postauksessani sivuta tolkuttomaksi äitynyttä herkutteluani, ja siitä tulleita ekstrakiloja. En ole laihduttajatyyppiä, vaan yleensä painon noustessa totean ehkä enemmänkin ”hups” kuin ”apua”.

Jos ihan rehellisiä ollaan, painoni on noussut viimeisten viidentoista vuoden aikana viisitoista kiloa. Kilon vuodessa. Voi mikä salakavala tapa kerryttää turhia fyllinkejä takamukseen ja vaarallista rasvaa sisäelinten ympärille!

Selkäni on viime aikoina kiukutellut ihan kunnolla, eikä selän oikuttelua helpota yhtään mukana kulkevat ylimääräiset kilot. Viime maanantaina päätin pistää ruokailutottumukseni ruotuun, ja aloin pitää ruokapäiväkirjaa.

Pidin viimeksi ruokapäiväkirjaa kesällä 2014, kun päätimme laittaa silloisen PT:ni Eveliina Naulon kanssa ruokailutottumukseni kuosiin. Evellä oli ihanan lempeä ote ruokavalion tekemiseen, ja hänen loistavia vinkkejään noudattaen sain elämäntapani kuntoon.

Eveliina kirjoitti tuolloin blogiini muutamia vinkkejä, joita olen toteuttanut tähän asti aika kiitettävästi. Hän kirjoitti mm. näin:

”Repsahduksia ei elämäntapamuutoksessa tunneta, vaan erilaiset elämäntilanteet ja siihen kuuluvat valinnat esimerkiksi ravinnon parissa, ovat luonnollinen osa elämää.

Tärkeintä ovat toistuvat asiat, kuten ruokarytmi, valintojen muodostama laatu sekä kokonaisuus, eli yksinkertaistettuna peruspilarit kuntoon, huomio isoihin asioihin ja ajatukset pois hiusten halkomisesta.

Perusteissa tärkein kivijalka on tasainen ja säännöllinen ruokarytmi, joka varmistaa verensokerin tasaisena pysymisen sekä näläntunteen hallinnan. Jo tämä ennaltaehkäisee mielitekojen syntyä, edistää fiksujen valintojen tekemistä sekä pitää aineenvaihdunnan ja suoliston toiminnan terveyttä tukevana.

Ruokavalion tulisi sisältää enemmän hyviä kuin huonoja asioita. Toistuvien valintojen ollessa laadukkaita ja terveellisiä ne muodostavat hyvän kokonaisuuden, johon mahtuu myös elämään kuuluvat muut valinnat. Kunhan pysytään kohtuudessa ja kultaisella keskitiellä.”

Olen toteuttanut Eveliinan ohjeita nyt neljä vuotta, ja hänen vinkkinsä ovat osa jokapäiväistä ruokailurytmiäni ja rutiiniani. En edes ajattele niitä enää, vaan niistä on tullut elämäntapa.

Muuten kaikki on mennyt hyvin, mutta kaiken terveellisen oheen olen lisännyt päivittäisen herkkuannoksen. Herkuttelu on sallittua ja kivaa jos sitä tekee harvoin, mutta jokapäiväinen herkuttelu ei tee kenellekään hyvää. Päinvastoin.

Niinpä pistin viikko sitten maanantaina stopin herkuttelulle ja aloin pitää ruokapäiväkirjaa. Jätin pois suklaan. Sanoin ei alkoholille. Pudotin päivittäisen lounasannokseni hieman pienemmäksi ja jätin jälkiruoat ottamatta.

Säännöstelen päivittäisen leipäannokseni kahteen palaan päivässä, enkä ota lisää ruokaa, oli se miten hyvää tahansa. Naposteluun ja herkkujen himoon olen syönyt viinirypäleitä, päärynöitä ja kuivattuja mulperimarjoja. (Sain kuivatut marjat joskus testiin Cocovilta*. Tähän naposteluhimoon ne ovat olleet omiaan, mutta normaalisti syön mielummin kotimaisia mustikoita kuin ulkomaisia kuivamarjoja.) Muuten olen syönyt aivan normaalisti.

Arvatkaa onko ruokailutottumusten järkevöittämisestä ollut hyötyä? Kyllä! Painoni putosi viikossa 2,2kg. Oloni on heti paljon virkeämpi ja kevyempi. Selkäkipu tosin on ja pysyy, mutta paremmat edellytykset paranemiselle on nyt olemassa, kun pari ylimääräistä kiloa on poissa selkää rasittamasta.

Tällä viikolla päätin tuoda ruokavaliooni lisää hyviä ravinteita, ja aloitin testaamaan erästä mielenkiintoiselta kuulostavaa kotimaista juotavaa ateriaa. Jos tuote tuntuu toimivalta, kerron siitä Teille myöhemmin lisää.

Kuten alussa sanoin, en ole mikään laihduttaja, enkä siis tule antamaan blogissani Teille mitään laihdutusvinkkejä. Mietin kuitenkin, että pieni keventäminen voisi kiinnostaa tai tulla muillekin tarpeeseen, joten ajattelin jakaa hyväksi havaitsemiani vinkkejä myös Teille.

Palataan siis asiaan jos/kun projektini etenee. Toki palaan asiaan myös, jos  saan jossain vaiheessa jälkiruoattomuudesta tarpeekseni ja palaan herkuttelun ihanaan maailmaan.

Kansallinen kalakeittopäivä 12.2.

10/02/2019

tunnetila: herkuttelu

*yhteistyössä Food Market Herkku*

Ensi tiistaina, 12.2., vietetään kansallista kalakeittopäivää. Vuosittain helmikuun toiseen tiistaihin ajoittuvan kalakeittopäivän ideana on, nimensä mukaisesti, syödä kalakeittoa. Kalakeittoa syödään samana päivänä työpaikoilla, kouluissa, kotona ja ravintoloissa ympäri maan.

Kalakeitto on yksi lempiruoistani. Tykkään tomaattipohjaisesta seljankasta, runsaasti äyriäisiä sisältävästä bouillabaissesta, maitoon tehdyistä, voilla terästetyistä kalasopista ja thaimaalaisia makuja sisältävistä, kookosmaitoon tehdyistä sitruksisista kalakeitoista.

Kalakeitto on suosikkiani, enkä ole innostukseni kanssa yksin. Esimerkiksi hetki sitten uudistetun Food Market Herkun Bistrossa ehdottomasti suosituin annos on Herkun kalakeitto á la Vottonen.

Bistron henkilökunnan mukaan jopa kolme neljästä ruokailijasta tilaa ruokailemaan tullessaan kalakeiton, eikä ihme. Kävin yhteistyön merkeissä Herkun Bistrossa kalakeitolla, ja vitsit että se oli hyvää!

Keitossa käytettävät kalat valitaan Bistron vieressä olevalta monipuoliselta kalatiskiltä, joten kalojen tuoreus on aina taattu.

Kalatiskin seinällä olevassa taulussa kerrotaan jokaisen kalalajin kohdalla sen kalastuspaikka ja päivämäärä, milloin kalastaja on nostanut saaliin vedestä. Seurasin keittolounasta nautiskellessani näytöllä vaihtuvia tietoja, ja ilahduin huomatessani, miten paljon tiskissä on kotimaista, ihan lähialueilta kalastettua kalaa.

Muistan nimittäin hetki sitten lukeneeni artikkelin, jossa kerrottiin suomalaisten syövän kotimaista kalaa todella vähän siihen nähden, miten paljon maassamme on järviä ja miten suuret kalakannat meillä on. Onneksi kotimaista kalaa on tarjolla ainakin Food Market Herkussa!

Herkun oma kalakeitto á la Vottonen on tomaattipohjainen kalakeitto, jossa on lohta, kuhaa ja jokirapuja. Täyteläisyyttä jo muutenkin herkulliseen liemeen tuo smetana-tillikreemi, ja raikkautta pinnalle ripotellut tuoreet yrtit. Kalakeittolounaani kruunasi lasillinen kuivaa valkoviiniä ja maukas tuore leipä.

Helsinkiläiset ovat selvästi ottaneet Keski-Euroopasta vaikutteita saaneen uudistuneen Food Market Herkun omakseen. Myös Bistrossa näkyy eurooppalaisen kulttuurin rantautuminen. Etenkin loppuviikosta Bistrossa lounaalla piipahtavat tilaavat kuulema nykyään entistä useammin lasillisen viiniä lounaan kanssa.

Muistakaa siis, että kansallinen kalakeittopäivä ensi tiistaina, 12.2.! Jos ette jaksa ryhtyä itse keiton tekoon, niin suosittelen piipahdusta Food Market Herkun Bistroon. Lämmin ja herkullinen kalakeitto kruunaa varmasti talvipäivän!

Kuvat: Vilma

Pakkaspäivän paras kaveri

22/01/2019

tunnetila: tykkäys

Lämmin kasvissosekeitto (iso kattilallinen)

sipuli, valkosipulia, tuoretta inkivääriä ja tuoretta chiliä maun mukaan

tomaattia, kesäkurpitsa, Pirkka juuressose-paketti 500g

purkki tomaattimurskaa

paketillinen linssejä

purkki kookosmaitoa

mausteita ja vettä maun mukaan

päälle tuoretta korianteria

Kuullota sipuli, valkosipuli, inkivääri ja chili kattilassa.

Lisää tomaattimurska, pilkotut tuoreet tomaatit ja kuutioiksi paloiteltu kesäkurpitsa. Lisää vettä maun mukaan, mutta ainakin sen verran, että kesäkurpitsat pääsevät kiehumaan ja pehmenevät.

Lisää joukkoon paketillinen valutettuja ja huuhdottuja linssejä, ja soseuta koko muhennos tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella.

Kaada seos takaisin kattilaan, lisää juuressosetuubi ja kiehauta. Lopuksi kaada mukaan purkillinen kookosmaitoa.

Sekoita tasaiseksi ja mausta haluamallasi tavalla (itse lisäsin suolaa, rouhittua mustapippuria ja rouhittuja chililastuja). Päälle ripottelin tuoretta korianteria, mutta jos et pidä korianterista, niin oma lemppariyrttisi on tässä varmasti hyvää!

**********

On ihmisiä, jotka syövät ympäri vuoden lounaaksi erilaisia salaatteja. Minä en ole yksi heistä. Oli salaatti miten ruokaisa tai tuhti tahansa, minun on saatava talvella lounaaksi jotain lämmintä. Ehdoton lounaslempparini talviaikaan onkin erilaiset höyryävän kuumat keitot.

Olen usein miettinyt, miksi valitsen (etenkin talviaikaan, mutta usein myös kesäisin) lounaaksi mielummin keiton kuin salaatin. Vastaus taisi löytyä intialaisesta ayurvedasta.

Ayurvedassa tunnetaan kolme kehotyyppiä (pitta/tuli, vata/ilma ja kapha/vesi), joista jokaiselle sopii erilainen ruokavalio. Olen tehnyt ayurvedisen kehotyyppitestin muutamaan otteeseen, ja joka kerta saan saman tuloksen: minua eniten hallitseva kehotyyppi on vata.

Esimerkiksi pittan ei kannata syödä chiliä tai muita tulisia ruokia, sillä se vahvistaa pittan tulielementtiä ja saattaa aiheuttaa närästystä. Herkästi palelevalle vesityyppi vatalle chili taas sopii erinomaisesti tuomaan lisää lämpöä kehoon.

Testien mukaan olen vata, joten ei ihme, että suuntaan hyvin usein ravintolassa mielummin keittokattilan tai muuten tulisten ruokien äärelle, kuin valitsen viileämmän salaatin.


Tekisin mielelläni keittoja myös kotona, mutta myönnän olevani liian laiska vaikkapa kasvissosekeittohommiin. Laiskuuteni on välillä siinä hävettävässä pisteessä, että vaikka haaveilen sosekeitosta, niin minua ei silti huvita kuoria lanttua, palsternakkaa ja viittä porkkanaa, pilkkoa niitä ja odottaa pieneltä tuntuvaa ikuisuutta kun juurekset kypsyvät.

Onneksi meitä laiskoja, tai kiireisiä, ihmisiä varten on olemassa hyviä tuotteita, jotka helpottavat ja nopeuttavat kokkailujamme huomattavasti. Yksi tällaisista tuotelemppareistani on Pirkka juuressose.

Tuotteeseen on soseutettu porkkanaa, palsternakkaa, lanttua ja sipulia. Kaikki edellä mainitut ovat kotimaisia. Juuresten yhteismäärä on 86% pakkauksen koosta. Ai että miten sosekeittojen teko on tämän tuotteen löytämisen myötä nopeutunut!

Käytättekö Te puolivalmisteita helpottamassa ruoanlaittoa, vai onko Teistä silkkaa rahan tuhlausta ostaa vaikkapa juuressose valmiina? Jos käytätte puolivalmisteita, niin olisi kiva saada vinkkejä lempituottiestanne.

Papuja ja vuohenjuustoa

09/12/2018

tunnetila: tykkäys

Vallilan joulukattauksesta kirjoittaessani jätin mainitsematta kuvissa esiintyneen viime viikonlopun testileipomukseni, papu-vuohenjuustopiiraan. Piiras aiheutti kuitenkin sen verran kyselyitä, että ajattelin nyt jakaa tuon piirakkareseptin kanssanne.

Olen jostain syystä käyttänyt kuluneena vuonna pitkiä vihreitä papuja enemmän kuin koskaan. Olen mm. heittänyt niitä lähes jokaiseen thai-henkiseen keittoon tai wokkiin jota olen tehnyt. Olen myös keittänyt niitä ruoan lisukkeeksi normaalia useammin.

Olikin siis hauska huomata, että olen ollut papuinnostuksineni mukavasti ajan hermolla. Papu on nimittäin ollut vuoden 2018 vihannes! Hyvä huomata se vasta näin joulukuussa…

Papu-vuohenjuustopiiras
(Hästön maatilan resepti)

Pohja:
3 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
125g kylmää voita
1 tl valkoviinietikkaa
2 rkl kylmää vettä

Täyte:
noin 150 g tuoreita papuja
250 g tuorejuustomaista vuohenjuustoa
1 dl kermaa
mustapippuria
muutama oksa timjamia

Lisäksi:
2 rkl hunajaa
2 rkl oliiviöljyä

  1. Valmista ensin pohja. Sakoita jauhot ja suola kulhossa. Kuutioi voi ja nypi jauhojen joukkoon. Lisää etikka ja vesi ja sekoita käsin tasaiseksi. Pyörittele taikina palloksi, kääri tuorekelmuun ja laita noin 30 minuutiksi jääkaappiin.
  2. Valmistele pavut. Leikkaa päädyt pois ja keitä miedosti suolatussa vedessä muutama minuutti. Papujen kuuluu jäädä rapeiksi, jotta ne eivät ylikypsy piirakkaa kypsentäessä.
  3. Kuumenna uuni 200 asteiseksi. Voitele keskikokoinen piirakkavuoka. Painele taikina ohuelti vuoan pohjalle ja reunoille.
  4. Sekoita vuohenjuusto, kerma ja ripaus mustapippuria kulhossa tasaiseksi. Hienonna timjami ja sekoita täytteeseen. Levitä vuohenjuustotäyte piirakkapohjan päälle. Painele pavut täytteen sekaan. Valita pinnalle hunaja ja oliiviöljy. Paista uunissa noin 35 – 45 minuutin ajan.

Jos piiraassa raaka-aineena oli vuoden vihannes, niin piiraan kaverina nautimme niin ikää vuoden 2018 punaista luomuviiniä!

Valdifalco Morellino di Scansano* on kannuksensa vuoden luomuviininä ansainnut. Pehmeät tanniinit ja täyteläinen marjaisuus tekevät viinistä todella maukkaan ja aromikkaan. Viini on kuitenkin sen verran kevyt, että se sopii myös kasvisruokien kaverina nautittavaksi.

Kyseisessä viinissä sanotaan maistuvan aurinkoinen Toscana. Eipä voisi olla paljon miellyttävämpää ajatusta näin kaamoksen keskellä vaeltaessa. Jos aurinkoista Italian maaseutua saa maistaa edes viinipullon muodossa, niin kiitos, ottaisin lasillisen. Kaada vaan piripintaan.

Valviran ohjeistuksen mukaisesti alkoholiaihetta ei postauksessa saa kommentoida. Jätän kuitenkin kommentoinnin auki, jos Teillä on minulle jotain muuta mukavaa sanottavaa.