Browsing Category

ruoka

Valkoista keskikesän kunniaksi

tunnetila: tykkäys

*yhteistyössä Social Wines*

Aloitin viime keväänä blogiyhteistyön viinien maahantuoja Social Winesin kanssa. Saan heiltä eri kausiin sopivia viinejä maisteltavakseni, ja kirjoittelen niistä jos löydän testaamieni viinien joukosta lemppareita.

Myönnän näin heti alkuun, etten tiedä paljoakaan rypäleistä, viinialueista tai viinin valmistuksesta. Sen kuitenkin tiedän, että minulle viineissä tärkeintä on se maku, tunne tai parhaimmillaan elämys, jonka omaan makuun sopiva viini aiheuttaa.

Toki tykkään maistella viiniasiantuntijoiden suosittelemia viinejä, mutta usein luotan eniten omaan makuuni. Jos joku viini on hieno ja kallis, mutta ei kuitenkaan kutkuta omia makuhermojani, niin en osta viiniä toiste. Omaan makuun kannattaa luottaa, sillä itsehän sitä viiniä nautiskelee, ei kukaan muu!

Otin juhannuksena mökille mukaan muutaman maisteluun saamani kesäviinin. Toinen viineistä on nimeään myöten todella kesäinen, ja se kantaa nimeä Suvi Frizzante*.

Suvi Frizzante tulee Espanjasta ja se on maultaan hyvin hedelmäinen ja makea. Viinissä on pientä hapokkuutta, mutta maku on silti runsas. Kylmäksi jäähdytettynä Suvi oli mökkiporukan lemppari kevyenä kesäjuomana, jota voi siemailla terassilla auringonpaisteesta nauttiessa.

Suvi Frizzante oli maultaan niin tuhti ja täyteläinen, että siihen voi tarvittaessa lisätä vaikka muutaman jääpalan, jotta viini pysyy sopivan kylmänä. Viini voisi sopia myös hyvin vaikkapa boolin pohjaksi.

Toinen mökillä maisteluun päässyt viini oli Green Leaf Organic Riesling*. Myös tästä viinistä pitivät kaikki testimaisteluun osallistuneet. Nautimme saksalaista luomu rieslingiä kalan ja salaattien kanssa, ja kuivan hapokas viini sopi juhannuspöytään näiden kaveriksi erinomaisesti.

Green Leafissa on jäännössokeria vain 8g/l, joten viini sopii myös heille, jotka pelkäävät kesän herkuttelujen vaikuttavan linjoihinsa. Tätä viiniä voi ottaa lasillisen silloin tällöin joko ruoan kanssa, tai vaikka ihan seurustelujuomana, eikä kesäkilot siitä juuri muuksi muutu.

Molemmat viineistä maksavat Alkossa alle 10€/pullo, joten nämä ovat kivoja viedä vaikkapa tuliaisena ystävien mökille. Ainakin meillä mökille tuomani viiniyllätys ilahdutti. Ja kun viinit olivat vielä kaikille mökkeilijöille uusia tuttavuuksia, niin jokainen halusi maistaa viinejä edes pienen tilkan.

Social Winesilta kesäksi saamassani maistelusetissä oli mukana myös punaviinejä, mutta punkut ovat näillä aurinkoisilla säillä jääneet lähes koskematta. Pidän punaviineistä paljon, itse asiassa olen enemmän punkku kuin valkkarityttö, mutta silti näin kesällä kylmä valkoviini päätyy punaviiniä useammin lasiini. Heti kun illat alkavat pimentyä ja viilentyä, siirryn maistelemaan tuhteja punaviinejä ja niiden erilaisia vivahteita.

Ai että, olisipa kiva opiskela viinejä ja tietää niistä oikeasti paljon enemmän!

Valviran ohjeistuksen mukaisesti alkoholiaihetta ei postauksessa saa kommentoida. Jos Teillä on kuitenkin postaukseen jotain muuta sanottavaa, niin jätän kommentoinnin auki. 

Omenasieppari

tunnetila: tykkäys

Tiesitkö, että voit tehdä hyvää juomalla omenamehua? Mikäpä sen mukavampi tapa tehdä hyvää arjessa, ihan huomaamattaan, kuin raikkaan, käsin puristetun omenamehun juominen!

Helsinkiläinen Omenasieppari perustettiin viime kesänä, kun Susanna Pänkäläinen alkoi haaveilla maailmasta, jossa mikään tai kukaan ei mene hukkaan. Ruokahävikin minimoiminen oli helppo aloittaa omenoista, joita viime sykynä oli monilla riesaksi asti.

Omenasieppari -yritys työllistää ihmisiä, joiden on syystä tai toisesta vaikea saada töitä. Tiimit koostuvat kehitysvammaisista, autismin kirjon henkilöistä, pitkäaikaistyöttömistä ja syrjäytymisvaarassa olevista nuorista. Ja mikä tärkeintä, työstä maksetaan tekijöilleen kunnollista palkkaa.

Omenasiepparin väki poimii omenapuiden omistajien luvalla heille jääneen ylimääräisen omenasadon, ja omenoista puristetaan heti tuoreeltaan 100% paikallista ja vastuullista mehua.

Asutko Uudellamaalla, omistat omenapuita, ja sinulle jää joka vuosi paljon omenoita, joita et ehdi itse hyödyntää? Voit ilmoittautua omenoiden luovuttajaksi Omenasiepparin sivulla jo vaikka nyt. Kun syksy saa, omenat kypsyvät, ja jos satosi on runsas, siepparit saattavat tulla poimintaretkelle juuri sinun puutarhaasi!

Oman pihan lisäksi ilmoittaa voi vaikkapa mökin tai siirtolapuutarhan osoitteen. Samalla kun ylimääräiset omenat käydään poimimassa hyötykäyttöön, piha haravoidaan kauniiksi talven varalle. Ja kiitokseksi omppujen luovuttamisesta saa tietysti omenamehua!

Viime kesänä Omenasiepparin mehua sai ostettua Stockmannilta, mutta viime viikolla bongasin mehua myös Krunan Anton & Antonista. Ihan edullisimmasta päästä tämä mehu ei ole, mutta esimerkiksi viikonloppuna huomasin Stockalla hyvän tarjouksen, 2 pulloa kympillä. Ostin satsin heti, ja huomenna täytyy hakea lisää!

Kevätmessuilla

tunnetila: hauskuus

Äitini piipahti viikonloppuna Helsingissä. Hänen reissunsa pääasiallinen syy oli Messukeskuskessa järjestetyt Kevätmessut. Itse en edes tiennyt kyseisten messujen olemassaolosta, mutta omakotitalossa asuva ja sisustamisesta kiinnostunut äitini bongasi tiedon messuista jo aikoja sitten.

Läksin messuille äitini seuraksi vailla sen suurempia odotuksia. Ilokseni yllätyin messumeiningeistä positiivisesti. Vaikken kaupungin keskustassa asuvana, parvekkeettomana ihmisenä ollut ehkä ihan messujen täydellisintä kohderyhmää, niin kun messuilta löytyi värikkään silmänruoan lisäksi myös muita herkkuja lähiruokaosaston merkeissä, niin viihdyin messuilla oikein mukavasti.

Mitä värikkäämpää ja rönsyilevämpää osastoa eteeni ilmestyi, sen enemmän ilahduin ja inspiroiduin. Vaikka olen pukeutumisessani aika väritön ja selkeiden linjojen ystävä, niin puutarhassa rönsyt, värit ja yltäkylläisyys on ihan parasta. En ole aikuisiällä haaveillut omakotitalo- tai edes rivitaloasumisesta, mutta jos minulla joskus olisi oma piha, se olisi kyllä varsinainen viidakko!

Olen asunut nuoruuteni pääosin omakotitalossa. Äitini kysyikin minulta messuilla, miksen ole halunnut takaisin omakotitaloon. Vastaukseni oli yksi sana: laiskuus. Tai oikeammin: mukavuudenhalu.

En halua lumitöitä, en haravointia, en ruohon leikkaamista. Jos viemäri menee tukkoon tai vesiputki pamahtaa, on niin paljon helpompaa ottaa yhteyttä taloyhtiön huoltomieheen, kuin alkaa hoitamaan (ja maksamaan!) asiaa itse. Matkustelemme myös aika paljon, joten kuka huolehtisi pihasta tai talon ylläpidosta poissaollessamme?

Kerrostaloasuminen on minusta ihanan turvallista, etenkin jos asuu vähän korkeammalla. Kukaan ei yhtäkkiä ole kurkkimassa sisään ikkunoista, tai kolkuttelemassa oveen keskellä yötä. Olen niin pelkuri, etten varmaan edes uskaltaisi nukkua jos asuisin maan tasalla.

Heh, olenkohan yksin näiden ajatusteni kanssa, vai valitseeko joku muukin mielummin kerrostaloasumisen mukavuudenhalun ja/tai koputtelijoiden pelon vuoksi?

Inspiroivasti sisustettujen parvekkeiden, tuhansien kukkien ja monipuolisten puutarhajuttujen lisäksi minua kiinnosti messujen lähiruokaosasto. Tein osastolta myös yhden ostoksen, josta olen superinnoissani. Löysin messuilta täydellisen makuista raparperimehua!

Vavesaaren tilan luomuraparperimehu oli hetki sitten voittanut Ranskassa arvostetun gourmet-kilpailun, ja mehu oli tuon voiton jälkeen viety valmistajalta käsistä. Mehua oli jäljellä enää neljä pulloa kun pääsin sitä maistamaan, joten oli pakko hankkia pullollinen itselle jemmaan.

Ranskalaiset ovat kuulema ottaneet mehun omakseen, ja ykkösdrinkki tällä hetkellä onkin laittaa lasin pohjalle tilkka laimentamatonta raparperimehua, ja sen jälkeen kaataa lasi täyteen shampanjaa. Jo pelkkä mehu oli ihan hurjan hyvää ja todella täyteläistä, joten voin vaan kuvitella miten ihanaa se on shampanjan kanssa. Ai että, tiedän mitä juon vappuna!

Kävittekö Te Kevätmessuilla? Tai olisitteko edes kiinnostuneet messuista, joiden antia on puutarha, ulkotilojen sisustaminen, lähiruoka ja mökin rakentaminen?

Brunssikirja – Brunssi joka päivä

tunnetila: tykkäys

Sunnuntaihuomenta! Toivottavasti viikonloppunne on sujunut mukavasti ja olette saaneet nukuttua kunnon yöunet.

Jos tänään on tiedossa on hidas aamu ja rento päivä, niin mitäpä jos hemmottelisit vähän itseäsi! Herkullisen aamiaisen tai brunssin valmistaminen kotona vähän pidemmän kaavan mukaan, on täydellinen startti sunnuntaille.

Sain muutama viikko sitten tutustuttavakseni uunitureen Brunssikirjan* (Saara Atula, Jenni Häyrinen/Tammi), jonka ihanat reseptit saivat minut laatimaan välittömästi kauppalistan seuraavalle viikonlopulle.

Kirjan motto on, että brunssiherkkuja voi syödä vaikka joka päivä. Kirjan reseptit ovatkin ruokaisia, raikkaita ja herkullisia, ja niistä tuhdeimmat sopivat erinomaisesti myös lounaaksi. Itse en kuitenkaan ehdi arkena kokkailemaan, joten minun herkutteluni sijoittuu viikonlopuihin. Toisaalta se vähän harmittaa, mutta ovatpahan nuo viikonlopun herkkuhetket sitten entistä spesiaalimpia.

Ensimmäinen resepti jonka kirjasta testasin, osoittautui heti täydeksi kympiksi! Tässä siis myös Teille vähän esimakua upean Brunssikirjan reseptiikasta.

Croque madame lohella ja pinaatilla (4:lle)

Béchamelkastike

200g pinaatinlehtiä tai pakastepinaattia

50g voita

1/2dl vehnäjauhoja

2dl maitoa

2tl dijonsinappia

50g juustoraastetta

suolaa

pippuria

8 viipaletta leipää

4 paistettua kananmunaa

200g graavi- tai kylmäsavulohta

Ryöppää pinaatinlehdet nopeasti kiehuvassa vedessä kattilassa.

Sulata voi kattilassa. Lisää vehnäjauhot. Lisää maitoa erissä samalla koko ajan sekoittaen. Mausta sinapilla. Lisää lopuksi pinaatti ja juustoraaste. Kun juusto on sulanut, ota kattila pois liedeltä.

Riko kananmunat varovasti kevyesti öljytylle pannulle. Paista keskilämmöllä, kunnes valkuainen on hyytynyt. Mausta suolalla ja pippurilla. Laita leipäsiivujen väliin graavi- tai kylmäsavulohta sekä béchamel-kastiketta. Lisää päällä olevan leipäsiivun päälle paistettu kananmuna.

Kirjassa on paljon täysin uudenlaisia reseptejä, mutta tykkään kovasti myös kirjassa olevista klassikoiden päivityksistä. Yllä olevassa reseptissä raskalainen leipäklassikko Crocqe Madame on päivitetty uuteen uskoon, ja päivitys on onnistunut erinomaisesti!

Eilen innostuin taas kokkailemaan Brunssikirjan reseptin mukaan ja tein nektariini-vuohenjuustopizzaa. Ihan tai-vaal-lis-ta! Mieheni tosin hieman protestoi lounasvalintaani, sillä hänestä se oli enemmän makea piirakka kuin pizza. Totta kyllä, pizza on niin makean herkullinen, että se käy lähes leivonnaisesta.

Seuraavaksi aion testata kirjan kirjoittajien yhtä suosikkiresepteistä, vietnamilaista katkarapupannukakkua. Ja aasialaista nuudelisalaattia. Ja tietysti inkiväärillä piristettyjä lohihampurilaisia… Kirja on täynnä ihan huikeita reseptejä!

Kirjassa on yli sata reseptiä, ja ruokakirjailijat kertoivat reseptejä jääneen vielä takataskuunkin. En voi käsittää ihmisten innovatiivisuutta! Mutta ehkä juuri siksi minä en noita kirjoja kirjoitakaan, vaan keskityn kokkailuun ja ennen kaikkea herkuttelemiseen.

Kivaa sunnuntaita Teille kaikille!

Brunssikirja (Saara Atula, Jenni Häyrinen)

Hidasta kahvia

tunnetila: ihastus

Kävin muutama viikko sitten Pauligin järjestämässä tilaisuudessa, jossa pääsin maistamaan kahvitonta ”kahvia”. Kahvia, josta sen tekijät totesivat: ”Tämä on tuote, jota emme halua valmistaa enää ikinä.”

Nykylaskelmien mukaan vuonna 2080 laadukasta kahvia ei riitä enää kaikille. Yksi suurimmista syistä kahvin loppumiselle on ilmastonmuutos. Esimerkiksi suomessa paljon käytetyn arabica-kahvin uhkana on ilmastonmuutoksen mukanaan tuoma kuivuus, toisaalta myös rankkasade, halla ja myrksyt, sekä tuholaiset ja kasvitaudit.

Vuorenrinteillä kasvava, ilmaston muutoksille hyvin herkkä kahvipensas on jo nyt noussut vuorenrinteitä ylöspäin löytääkseen itselleen optimaalisen kasvualustan. Mitä sitten tapahtuu, kun vuorenhuippu tulee vastaan, eikä pensas pääse kasvamaan enää yhtään korkeammalle?

”Jos maapallon keskilämpötilan 2-2,5 asteen nousu toteutuu, arabica-kahvin viljelyyn soveltuva maa-ala vähenee 50% vuoteen 2050 mennessä”, sanotaan Pauligilta saamassani tiedotteessa. Tämän jälkeen kahvista saattaa tulla vain harvojen herkku, hyvin kallis ylellisyystuote.

Mitä tuossa Pauligin kahvittomassa Blend 2080 -”kahvissa” sitten oli? Ohramallasta, kuivattua viikunaa, fermentoitua pu’er-teetä ja johanneksenleipäpuujauhetta. Entäs se maku? Blend 2080 maistui mielestäni enemmän pahalta teeltä, kuin kahvilta. Uh, toivottavasti ei tarvitse juoda sitä toiste.

Jos Te haluatte maistaa tuota erikoisuutta, se on vielä mahdollista Helsinki Coffee Festivaleilla 20.-22.4. Kaapelitehtaalla. Paulig valmisti vuoden 2080 blendiä vain yhden erän alkuvuodesta 2018, eikä aio valmistaa sitä enää toiste. Kahvifestareilla on siis vielä elämänne tilaisuus maistaa ammattilaisten kehittelemää kahvitonta kahvia.

Täytyy todella toivoa, että ilmastonmuutokseen suhtaudutaan sen vaatimalla vakavuudella, ja että sen olemassaolo myönnetään kaikkialla. Jos ihmiset eivät muuten herää ilmastonmuutoksen todellisuuteen, niin jospa skenaario aamukahvin loppumisesta saisi sadat miljoonat kahvin ystävät miettimään arjessaan tekemia valintoja.

Myös kahvintuottajien oloja täytyy parantaa kahvin tulevaisuuden takaamiseksi. Tähän työhön Pauligilla panostetaan paljon. Kahviplantaaseihin käydään tutustumassa paikan päällä, ja niiden infraa pyritän parantamaan puhtaan veden, terveydenhuollon ja myös koulujen muodossa.

Minä olen vannoutunut teenjuoja, ja juon teetä välillä liikaakin. Kahvia taas juon aika harvoin. Minulle kahvi on juuri sellainen ylellisyystuote, jota käytän jälkiruokana, tai silloin kun haluan herkutella. Kahvivalintani on yleensä vahva ja aromikas shotti espressoa.

Teetäni olen haudutellut jo yli kymmenen vuotta Eva Solon teenhauduttimella ja teräksisellä teepussilla, mutta perinteistä kahvinkeitintä meillä ei ole ollut lainkaan. Ilahduinkin kovasti kun sain Eva Sololta testiin heidän uuden Slow Coffee -kahvinkeittimensä*.

Keitin ilahduttaa minua monestakin syystä. Ensinnäkin se on kaunis kuin mikä, ja toiseksi sen ideologia on sydäntäni lähellä. Slow Coffee -kahvinkeitin toimii hitaasti, kuten sen nimikin jo kertoo, ja sitä on ihana käyttää rauhallisten herkkuhetkien luomiseen.

Keitin on toiselta nimeltään Pour Over -keitin, ja tuo nimi tulee sen toimintaperiaatteesta. Teräksiseen suodattimeen laitetaan tarvittava määrä jauhettua kahvia (tavallinen suodatinkahvi sopii keittimeen), ja kahvin päälle kaadetaan hitaana nauhana kuuma vesi.

Terässuodatin suodattaa kahvin hitaasti ja päästää läpi 90% enemmän eteerisiä öljyjä kuin paperisuodatin. Slow coffee -menetelmällä valmistettu kahvi onkin paljon aromikkaampaa kuin tavallinen kahvi.

Kuumana lasinen kannu ei kahvia pidä, joten sain Eva Sololta käyttööni myös ehkä maailman tyylikkäimmän termoskaatimen*. Nordic Kitchen -termoksessa on tammikahva, sen sisus on ruostumatonta terästä ja sen polypropeenipinta on kaunis mattamusta. Kannu on aivan upea!

Pauligilla kahvitonta ”kahvia” maisteltuani sain kiitokseksi käynnistäni kassillisen ihan kunnollista kahvia. Pauligin Café Havanna* pääsi maisteluun heti ensimmäisenä, kun aloin testaamaan uutta keitintä.

Sain heti ensimäisellä keittokerralla kahvistani juuri sopivan vahvaa, mutta teen juontiin tottuneena jäähdyttelin keittämäni kahvin ihan liian kylmäksi. Onneksi on tuo termari, sinne kahvin voi vaikka hetkeksi unohtaa!