Browsing Category

ruoka

Omenainen broilerikastike

tunnetila: tyytyväisyys

Ajattelin pitkästä aikaa jakaa Teille vähän kokkailujeni tuloksia.

Hyödynsin työkaverilta saamiani omenoita viikonloppuna valmistamalla illalliseksi omenaisen broilerikastikkeen. Alkuperäinen ohje löytyy täältä, mutta muokkasin sitä itse vähän tulisempaan suuntaan.

Olkaa hyvät, syksyistä omppukastikereseptiä pukkaa!

Broileri-omenakastike (3 annosta)

2 broilerin leikettä
1 iso sipuli
2 rkl öljyä
1tl currya
1tl tulista itämaista mausteseosta
(oma mausteseokseni on tuotu Sri Lankasta, mutta mikä tahansa tulinen mausteseos käy)
2dl omenamehua
2dl kermaa
2 pientä kuorittua omenaa
ripaus suolaa
rouhittua mustapippuria
rouhittuja chiliflakeseja
tuoretta korianteria koristeluun

Kuori ja pilko omenat. Leikkaa broileri omenoiden kanssa samankokoisiksi kuutioiksi. Kuori ja hienonna sipuli.

Kuullota sipuli öljyssä curryn ja tulisen mausteseoksen kanssa miedolla lämmöllä. Nosta sipuliseos syrjään ja paista broileripalat kypsäksi.

Lisää pannulle sipuliseos, omenamehu ja omenakuutiot. Mausta suolalla, rouhitulla mustapippurilla ja chilirouheella. Lisää pannulle kerma ja keitä noin 5 minuuttia.

Kastikkeen kaveriksi sopii hyvin (basmati)riisi. Revi annoksen päälle tuoretta korianteria (jos tykkäät korianterista).

Ilman chiliä ja tulista mausteseosta omenainen kastike on makuuni liian makea, mutta kun kastikkeeseen lisää tulisuutta, siitä tulee oikein mainio.

Kivaa syksyisen viikon jatkoa, vesisateesta huolimatta!

Omenasavotta

tunnetila: ilo

Sain työkaveriltani kuusi kiloa omenoita. Yritin tarjota hänelle niistä rahaa. ”Älä naurata! Kunhan pääsen niistä eroon niin olen tyytyväinen.” Näin kantakaupungissa asuvana tällaiset työkaverit ovat varsinaisia onnenpotkuja.

Tein eilen omenoista sosetta, josta pakastin suurimman osan. Pari purkkia jätin heti syötäväksi. Omenasose on ihanaa kunnolla haudutetun kaurapuuron ja kanelin kera. Tai maustamattoman jogurtin ja hunajan kanssa.

Olen aina pitänyt monta tuntia kestävät sosesulkeiset kun olen saanut jostain omenoita, mutta nyt sain pari uutta vinkkiä, miten omenoita kannattaa pakastaa. Pakastin siis nyt soseen lisäksi muutaman rasiallisen omenoita lohkoina ja muutaman rasiallisen siivuina.

Miten lohkoina pakastaminen ei ole tullut minulle koskaan aikaisemmin mieleen? Sain lohkovinkin Sofialta, jonka kanssa juttelin perjantaina viikonloppuna edessä olevasta omenasavotastani.

Valmiit omanalohkot on helppo heittää vaikka smoothieen, tai sitten niistä saa tehtyä nopean jälkkärin yllätysvieraille. Yksi parhaista jälkkäreistä ikinä on kaura-omenapaistos vaniljakastikkeella. Ai että! Nyt on lohkot paistokseen valmiina pakastimessa.

Nyt kun vähän välttelen noita sokereita, niin jätin herkkupaistoksen tekemisen toiseen kertaan. Paistoksessa ei tosin käytetä valkoista sokeria, mutta fariinisokeri on sokeria sekin. Täytyy miettiä seuraavaa kertaa varten, miten paistoksesta voisi tehdä vähän terveellisemmän.

Onko Teillä ollut jo joka syksyinen omppusavotta? Mitä kaikkea Te teette omenoista? Entä olisiko mitään sokerittomia vinkkejä?

Kivaa alkanutta viikkoa Teille kaikille!

Prahan parhaita paloja

tunnetila: muistelu

Jatketaan (ikivanhojen) reissupostausten sarjaa! Tiedän, että eräs blogini ihanista ja pitkäaikaisista lukijoista on kaivannut vinkkejä tulevalle Prahan reissulleen. Kauhukseni kuulin, että tuo reissu on juuri nyt, ja että Heidi lähti Prahaan eilen. Iik ja apua, reissu tuli jo, enkä minä saamaton ole kirjoittanut ajoissa vinkkipostausta!

Tässä se kuitenkin nyt tulee. Toivottavasti ehdit Heidi napata edes yhden vinkeistäni omalle reissullesi!

  • Café Louvre (Národni 22). 1900-luvun alusta asti kahvilana toiminut Café Louvre on toiminut kantakuppilana niin Kafkalle kuin Einsteinillekin. 1990-luvulla vanhaan loistoonsa entisöity kahvila on historiansa vuoksi yksi Prahan suosituimmista kahviloista. Ruokalistat on tshekiksi, mutta onneksi tilaamani (ohra?)risotto osoittautui herkulliseksi. Ja ruoat huuhdotaan alas tietysti tshekkiläisellä oluella.

  • Suloinen ja tunnelmallinen kahvila Cathedral (Týnská 11 – Staré Město) löytyi ihan sattumalta, kun puikkelehdimme Prahan vanhoilla, pikkuruisilla kaduilla ees taas vailla päämäärää. Kahvilassa oli ihana tunnelma! Useita pieniä sievästi sisustettuja huoneita, joissa sai nauttia teensä ja herkullisia kakkuja ihan rauhassa.
    Kahvilan yläkerrassa on myös hotelli, jonne ajattelin tehdä huonevarauksen kun seuraavan kerran suuntaan Prahaan. Juttelin kompleksin omistajan kanssa pitkään, ja ihastuin hänen ajatuksiinsa asiakaspalvelusta ja laadukkaasta yöpymisestä.
  • Botanicus (Týn 3/1049 (Týnský dvůr – Ungelt)). Cathedral kahvilan läheltä löytyi Prahan luonnonkosmetiikan helmi, Botanicus. Suuri butiikki oli täynnä toinen toistaan kiinnostavampia paikallisia kosmetiikkatuotteita. Tuotteiden raaka-aineet kasvatetaan Botanicuksen omilla viljelmillä ja tuotteet valmistetaan brändin omissa tehtaissa. Kun jälleenmyynti tapahtuu saman toimijan alla, tuotteiden alkuperä tiedetään, ja hinnat pysyvät maltillisina ilman välikäsiä.
    Ostin itselleni kasvonaamion, käsivoiteen ja huuliöljyn, joita en ole vielä edes ehtinyt testaamaan. Hmmm, onkohan luonnonmukaiset tuotteet ehtineet mennä jo vanhaksi? Täytyykin ottaa ne heti käyttöön ja kirjoitella niistä tuotearvioita mahdollisimman pian.

  • Kafka Snob Food (Široká 64/12). Myös tähän ravintolaan eksyimme ihan sattumalta, kun kuljeskelimme kaupungilla vailla päämäärää. Nälkä iski juuri tässä kohtaa, ja painelimme sisään ravintolaan ihan sen kafkamaisen nimen perusteella. Tilaamani tortelliinit veivät kielen mennessään. Myös niiden esillepano hauskassa kattilassa miellytti. Kolmesta tortelliinista ei kuitenkaan lähtenyt nälkä, eli pieni salaatti tms. olisi ollut aterialle mukava lisä.
    Tila oli kiva ja viihtyisä, mutta tässä ravintolassa sai tupakoida. Tupakoitsijoille oli oma puolensa, mutta tupakan haju tuli silti välillä myös savuttomalle puolelle. Jos siis olet yliherkkä tupakoinnille, niin tämä paikka ei ehkä ole sinua varten, vaikka muuten suositeltava onkin.
  • Jazz risteily (lähtöpaikka Gate 2, Cechuv Bridge). Illan pimetessä (klo 20.30) käynnistää Jazz-laiva Kotva moottorinsa ja tunnelmallinen jazz-ilta pitkin Vltavaa alkaa. Orkesterit vaihtelevat, mutta maisemat pysyvät samana illasta toiseen.
    Omalle risteilyllemme sattui orkesteri, joka fiilisteli tuttuja biisejä Michael Jacksonista Dizzy Gillespiehen omilla sovituksillaan. Tunnelma oli katossa ja meno mahtavaa! Ympärillä loistivat Prahan valot ja olut oli hyvää. Oli ihan superkiva ilta! Todellinen jazzin ystävä ei tuosta musiikista mitään suurempia kiksejä olisi ehkä saanut, mutta juuri tuossa hetkessä oli mukava yhtyä yhteislauluun vanhojen tuttujen biisien kanssa.

  • Restaurace Luka Lu (Újezd 33 – Malá Strana). Myös tämä ravintola, yksi reissun ehdottomista kohokohdista, tuli vastaan sattumalta. En ole koskaan ollu näin hullussa ja sekopäisessä, mutta samalla hauskassa ja viehättävässä paikassa! Tässä ravintolassa oli tuhansia yksityiskohtia joita ihailla. Pöytiä astioineen ja ruokailijoineen (nalleja ja nukkeja) oli ruuvattu kattoon, ja kaikki muutkin paikat oli täynnä tauluja ja eriskummallisia tavaroita.
    Totesin työkaverilleni (jonka kanssa reissussa olin), että ihan sama millaista ravintolan ruoka on, silmänruokaa täällä on sekin edestä. Tilaamani kala oli kuitenkin erinomainen ja palvelu pelasi. Aivan must paikka vierailla, jos tykkää vähän sekopäisestä meiningistä.
  • Botas 66 (Skořepka 4 – Old Town ja Křížkovského 18 – Žižkov). Jos kaipaat kohtuuhintaisia, persoonallisia lenkkareita tai tennareita, käy kurkkaamassa Botas 66:n valikoimia. Kengät valmistetaan Tshekeissä, ja malleissa on kivan trendikäs retrofiilis. Ostin itse reissusta mustat lenkkarit, jotka näkyvät jalassa mm. tässä postauksessa.

Kas tässä muutamia kivoja paikkoja, joita viimeisimmällä Prahan reissullani löysin.

Tämä vanhojen reissukuvien läpikäynti on toisaalta ihanaa, herättää niin paljon muistoja, mutta toisaalta kamalaa. Tulee reissukuume, vaikka juuri eilen totesin, että onpa ollut ihana olla vähän aikaa vain kotona.

No, tälle syksylle on onneksi edessä pari pientä matkaa, joten ne auttavat varmasti reissukärpäsen puremaan.

Helpotusta hedelmärahkasta

tunnetila: tykkäys

Kerroin edellisessä postauksessa tehneeni viikonloppuna iltapalaksi hedelmärahkaa. Hedelmärahka on viimeiset puolitoista vuotta ollut yksi suosikkijälkkäreistäni, ja se on tehnyt elämästäni monessa kohtaa helpompaa.

Keväällä 2016 sain lääkäriltä kehoituksen vähentää sokerin käyttöä. Mieluiten kannattaisi lopettaa sokerin syöminen hetkeksi kokonaan.

Olin ollut selkäkrampin vuoksi pitkään vahvalla lääkekuurilla, ja elimistöni oli lääkkeistä sekaisin. Kärsin koko kroppaa vaivaavasta hiivatulehduksesta, ja lääkärin mukaan sokerittomuus ja pitkä hiivan estokuuri olisivat avaimet onneen.

Aloitin estokuurin (jota söin lopulta 8kk) ja olin lähes vuoden aika tarkasti sokerittomalla ruokavaliolla. Testasin sokerittomuutta jokunen vuosi sitten kuukauden verran, joten tiesin jo etukäteen, että lähes kaikessa on sokeria.

Sokerittomiksi luvatuissa leivonnaisissa vältellään usein vain valkoista sokeria, ja sen sijaan käytetään terveellisempiä, vähemmän käsiteltyjä makeuttajia, esim. siirappia tai hunajaa. Minä pyrin mahdollisuuksien mukaan välttelemään myös niitä.

Olen aina ollut makeutusaineita vastaan, mutta viimeisten parin vuoden aikana steviasta ja maltitolista on tullut ystäviäni. En nimittäin voi, enkä edes halua, olla kokonaan ilman herkkuja tai karkkia.

Ensimmäisen puolen vuoden sokerittomuuden aikana en juonut tuoremehuja, söin mielummin marjoja kuin hedelmiä, ja olin muutenkin hyvin tarkka kaikesta mitä suuhuni laitoin. Puolen vuoden jälkeen lisäsin hedelmät osaksi ruokavaliotani, ja siitä lähtien olen herkkuja halutessani tehnyt hyvin usein hedelmärahkaa.

Hedelmiä, kermavaahtoa ja rahkaa, siinä kaikki. Lisättyä sokeria rahkaan ei tarvita. Toki hedelmissä on hedelmäsokeria ja maitotuotteissa maitosokeria, mutta päätin, että jos maitotuotteessa on laktoosia alle 5%, sen syöminen on minulle ihan ok. Ja hedelmät on terveellisiä, kunhan niitä ei syö kerralla kilo tolkulla.

On ollut iso helpotus tehdä hedelmärahkaa tarjolle myös vieraille. Silloin on välttynyt selittelemästä jokaiselle, miksi en ole leiponut mitään. Yleensä kaikki myös tykkäävät vanhasta kunnon hedelmärahkasta.

 

Pidän tosi paljon Valion Luomu-tuotteista, ja maitotuotteita ostaessani valintani on yleensä Valion Luomu. Ilahduinkin kovasti, kun sain viime viikolla lähetin mukana testiin kylmälaukullisen Valion Luomu-sarjan tuotteita*, mukana myös useita kiinnostavia uutuuksia.

Kuten kaikki muutkin luomutuotteet, myös Valion Luomut ovat vähän perustuotteita kalliimpia. Maussa on kuitenkin sen verran eroa, että maksan mielelläni ruokakassistani jokusen euron enemmän.

Ainakin yksi tuote Luomu-sarjassa on muuten sellainen, että sen hinta on sama (tai joissain liikkeissä jopa edullisempi) kuin tavallinen tuote. Tiedän tuon, sillä jääkaapistani löytyy aina Valion turkkilainen jogurtti luomuna. Niin hyvää!

Kiinnostaako Teitä sokerittomuus? Jos kiinnostaa, niin jaan mielelläni kanssanne myös muita lempiherkkujani, joiden avulla olen pysynyt edes kohtalaisesti tolkuissani viimeisten puolentoista vuoden aikana. Suklaa, salmiakki, hedelmäkarkit… Mmmmm, vinkattavaa löytyy!

Jogurttisotku – mietteitä blogimaailmasta

tunnetila: pohdiskelu

Kun löysin suomalaisen (muoti)blogimaailman noin kymmenen vuotta sitten, ihastuin blogeissa siihen, että ne olivat täysin kirjoittajiensa näköisiä.

En tuntenut blogien takana olevia ihmisiä, mutta pääsin silti kurkistamaan ihmisten arkeen, valintoihin ja päässä liikkuviin ajatuksiin. Mikä parasta, pääsin vaihtamaan mietteitä muiden samanhenkisten ihmisten kanssa blogien kommenttibokseissa. Tuo oli minusta ihanaa!

Kymmenen vuotta on kulunut, ja blogimaailma on muuttunut siinä ajassa täysin erilaiseksi. Ystäväni Hertta kirjoitti omassa blogissaan minuakin jo pitkään mietityttäneestä aiheesta aika tyhjentävästi, mutta ajattelin silti sanoa aiheesta vielä sanasen.

Minulle blogien parasta antia ovat aina olleet tekstit. Tekstit, joista saa ajateltavaa tai löytää vertaiskokemuksia. On ihana lukea blogeja, joiden teksti soljuu, ja joissa ei tarvitse häiriintyä huonosta kielestä. Sanotaan, että yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, mutta minä henkilökohtaisesti luen mielummin ne sanat, kuin katselen kuvia.

Nykyään tuntuu, että olen blogimaailmassa ajatusteni kanssa aika yksin. Suurimmassa osassa blogeista on tänä päivänä pääosassa kuvat. Kuvat on viimeisen päälle stailattuja eikä niissä ole jäljellä aitouden hiventä. Hienojahan ne ovat, nuo lähes ammattimaisesti otetut otokset, mutta olen huomannut, etten enää palaa ns. ”smoothiebowl” -blogeihin kuin ehkä satunnaisesti.

Aloin seuraamaan blogeja niiden henkilökohtaisuuden vuoksi, mutta nykyään en joskus erota kenen blogissa olen. Välillä tuntuu, että kaikki se minulle tärkeä persoonallisuus on blogeista poissa. Blogien muutos tuohon suuntaan harmittaa minua valtavasti.

Kuten tiedätte, olen ollut koko vuoden enemmän tai vähemmän flunssainen. Jatkuva sairastelu on vaikuttanut jaksamiseeni ja mieleeni, ja välillä olen miettinyt, onko soveliasta kirjoittaa blogiin alavireisiä juttuja.

Sitten mietin, mistä haluaisin itse seuraamistani blogeista lukea. Haluaisinko tietää mitä blogien takana olevat ihmiset todella ajattelevat, vai haluaisinko nähdä vain siloteltua todellisuutta ja täydellisiä kuvia? Niinpä niin. Valintani oli helppo.

Haluan pitää blogini maanläheisenä, omasta elämästäni kertovana, ja tavalliseen elämään kuuluvat ylä- ja alamäet. Tunnevaihteluiden lisäksi elämääni kuuluvat myös rennosti kasatut jogurttikipot, joihin olen kaatanut raaka-aineet ihan summittain. Oman elämäni sotkuinen smoothiebowl.