Browsing Category

ruoka

Jogurttisotku – mietteitä blogimaailmasta

tunnetila: pohdiskelu

Kun löysin suomalaisen (muoti)blogimaailman noin kymmenen vuotta sitten, ihastuin blogeissa siihen, että ne olivat täysin kirjoittajiensa näköisiä.

En tuntenut blogien takana olevia ihmisiä, mutta pääsin silti kurkistamaan ihmisten arkeen, valintoihin ja päässä liikkuviin ajatuksiin. Mikä parasta, pääsin vaihtamaan mietteitä muiden samanhenkisten ihmisten kanssa blogien kommenttibokseissa. Tuo oli minusta ihanaa!

Kymmenen vuotta on kulunut, ja blogimaailma on muuttunut siinä ajassa täysin erilaiseksi. Ystäväni Hertta kirjoitti omassa blogissaan minuakin jo pitkään mietityttäneestä aiheesta aika tyhjentävästi, mutta ajattelin silti sanoa aiheesta vielä sanasen.

Minulle blogien parasta antia ovat aina olleet tekstit. Tekstit, joista saa ajateltavaa tai löytää vertaiskokemuksia. On ihana lukea blogeja, joiden teksti soljuu, ja joissa ei tarvitse häiriintyä huonosta kielestä. Sanotaan, että yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, mutta minä henkilökohtaisesti luen mielummin ne sanat, kuin katselen kuvia.

Nykyään tuntuu, että olen blogimaailmassa ajatusteni kanssa aika yksin. Suurimmassa osassa blogeista on tänä päivänä pääosassa kuvat. Kuvat on viimeisen päälle stailattuja eikä niissä ole jäljellä aitouden hiventä. Hienojahan ne ovat, nuo lähes ammattimaisesti otetut otokset, mutta olen huomannut, etten enää palaa ns. ”smoothiebowl” -blogeihin kuin ehkä satunnaisesti.

Aloin seuraamaan blogeja niiden henkilökohtaisuuden vuoksi, mutta nykyään en joskus erota kenen blogissa olen. Välillä tuntuu, että kaikki se minulle tärkeä persoonallisuus on blogeista poissa. Blogien muutos tuohon suuntaan harmittaa minua valtavasti.

Kuten tiedätte, olen ollut koko vuoden enemmän tai vähemmän flunssainen. Jatkuva sairastelu on vaikuttanut jaksamiseeni ja mieleeni, ja välillä olen miettinyt, onko soveliasta kirjoittaa blogiin alavireisiä juttuja.

Sitten mietin, mistä haluaisin itse seuraamistani blogeista lukea. Haluaisinko tietää mitä blogien takana olevat ihmiset todella ajattelevat, vai haluaisinko nähdä vain siloteltua todellisuutta ja täydellisiä kuvia? Niinpä niin. Valintani oli helppo.

Haluan pitää blogini maanläheisenä, omasta elämästäni kertovana, ja tavalliseen elämään kuuluvat ylä- ja alamäet. Tunnevaihteluiden lisäksi elämääni kuuluvat myös rennosti kasatut jogurttikipot, joihin olen kaatanut raaka-aineet ihan summittain. Oman elämäni sotkuinen smoothiebowl.

Tätihommia

tunnetila: onni

Voi kuulkaa, nyt oli meillä hieman erilainen viikonloppu mitä normaalisti.

Saimme kylään kummityttömme, tuon pienen ihanan palleroisen, ja vielä ihan kahdeksi yöksi.

En ole nähnyt pikkuneitiä sitten ristiäisten, joten meni hetki ennen kuin sain neitokaisen hyväksynnän. Kipeän kurkkuni käheäksi laulettuani (pääsin mm. yhdessä viihdytyslaulussa viiteentoista pieneen marssivaan elefantiin asti) aloimme olla samalla aaltopituudella.

Kiertelimme tyttöjen kesken kaupungilla pariin otteeseen. Ehdin ihastua lastenvaateliikkeissä moneen kertaan. Miten ihania vaatteita ja kaikkia muita juttuja vauvoille onkaan!!! Kullanvärisiä (!) metallinhohtoisia tutteja, supertyylikkäitä reppuja vauvatavaroille, trendikkäitä vaatteita kaikenikäisille tytöille ja pojille jne. Mitä tahansa keksit tarvita, kaikkea löytyy!

Ihastuksen lisäksi järkytyin myös syvästi muutamien vaatteiden hintalappuja katsoessani. Kivannäköinen, mutta täysin tavanomainen takki maksoi yli sata euroa. Satasen!!!

Eikä tuo ollut vielä pahin. Monclerin untuvatakki taaperolle maksoi 629€. Kuusisataakaksikymmentäyhdeksän euroa!!! Takista, joka mahtuu hyvällä tuurilla yhden talven, huonolla pari kuukautta. Anteeksi nyt vaan, mutta ostaako joku oikeasti tuon hintaisia vaatteita lapsille?!

Halusin hemmotella vähän myös kummityttöni äitiä, joten kävimme ystäväporukalla sunnuntaibrunssilla lempikahvilassani Frangipanissa. Ai että kaikki oli taas hyvää. Frangipani ei petä koskaan!

Kummitytölläni oli brunssilla mukana omat eväät. Sain viime syksynä testiin kassillisen uudistuneita Muksu-tuotteita* kummityttöni vierailua varten. Kummityttöni maisteli viikonloppuna ainakin viittä eri makua, ja kaikki tekivät hyvin kauppansa.

Muksu päärynäherkku katosi parempiin suihin kaikista vauhdikkaimmin, joten se taisi olla kummityttöni lemppari. Eipä silti, vauvojen hedelmäsoseet ovat minustakin älyttömän hyviä. Ja mikä parasta, ne ovat yleensä sokerittomia ja niissä on hyvin vähän lisäaineita.

Saatan silloin tällöin ostaa jotain vauvan sosetta ihan itselleni, ja syödä sitä luonnonjogurtin kanssa. Tällä kertaa jätin terveelliset soseet pikkuneidille, ja vetäisin brunssilla jälkkäriksi vohvelin, jonka päälle pursotin kermavaahtoa, valutin toffeekastiketta ja ripottelin muutaman mini-vaahtokarkin. Uuuuuh!

Viikonloppumme oli täynnä tohinaa ja toimintaa, mutta yllättävän hyvin pieni ystäväni jaksoi pysyä menossa mukana. On tosi harmi, että kummityttöni asuu kaukana Helsingistä. Juuri kun ehdimme tutustua kunnolla, eikä läsnäoloni enää ujostuttanut häntä niin kovasti, joudumme taas eroamaan.

Näemme seuraavan kerran vasta kesällä, joten luulen, että tutustumme sitten taas uudestaan. Kuinkahan monta elefanttia joudun seuraavan kerran marssittamaan aurinkoista tietä eteen päin?

Hatara pää

tunnetila: huvitus

Katsoimme viikonloppuna mieheni kanssa tv:tä. ”Hei mikä ton Krista Pärmäkosken entinen sukunimi oli?” ”Ootas se oli tuo… tuo… öööö… No en muista.” Vartin jälkeen kuuluu sohvalta huuto: ”Lähteenmäki! Se se oli!”

”Hei kuka se yksi naislaulaja olikaan..?” ”Mikäs se yksi sketsihahmo oli joka sanoi aina…?” ”Kuka se oli se kokoomuksen edustaja, se nuori mies…?” ”Hei kenen biisi tää olikaan..?” Ilma oli jatkuvasti sakeanaan kysymyksiä, joihin jompi kumpi meistä ei muistanut vastausta. Onneksi toinen osasi aina vastata. Muuten kysymykset olisivat jääneet liikasi vaivaamaan mieltä.

Jossain vaiheessa alkoi jo naurattaa. Mietin, onko normaalia kun jo tässä iässä muisti on tässä jamassa. Miltähän keskustelumme kuulostavat kymmenen vuoden päästä, kun nyt jo mennään tällä tasolla?

Olen ihmetellyt viime aikoina huonoa muistiani, ja jossain vaiheessa epäilin jo alkavaa muistisairautta. Onnekseni törmäsin viime kesänä tähän Hesarin artikkeliin.  Artikkeli tuntuu kertovan juuri minun elämästäni tietotyön ja uusien järjestelmien suossa.

Kuten artikkelissa todetaan, muistamista on nykyään ihan liikaa. ”Tilannetta voi verrata näin: ihminen pystyy nostamaan maasta paketteja, mutta ei tuhannen kilon painoisia. Samalla tavalla kognitiivisen taakan pitäisi olla sellainen, että ihminen pystyy siitä suoriutumaan.” Amen! Artikkeli on täydellinen, ja toivoisin sen tulevan jokaisen työpaikan huoneentauluksi.

Juuri kun pohdin miehelleni ääneen onkohan kenelläkään muulla ikäiselläni yhtä huono muisti kuin minulla, sain viestin ystävältäni, jonka kanssa olin menossa laskiaispullalle.

”Hei nähdään klo 14.30. Mun pitää käydä kaupungilla, mutta en yhtään muista missä ja mitä ostamassa. Toivottavasti se selviää siihen mennessä kun tapaamme kaupungilla.”

Olin tikahtua nauruun! Nähtävästi myös muilla ikäisilläni on vaikeuksia muistaa asioita! Ja uskon syyn tähän olevan juuri tuo mitä artikkelissa mainitaan, aivojen ylikuormittuminen. Kaikkea ei vaan voi muistaa.

Aamiaisklassikko

tunnetila: tykkäys

ekberg1

Viime viikkojen aikana useampikin henkilö on sattumalta kysynyt minulta vinkkiä hyvään aamiaispaikkaan Helsingin keskustassa. ”Menkää Café Ekbergille”, vastaan aina kaikille.

Helsingin vanhin kahvila Café Ekberg, on sijainnut samassa osoitteessa Bulevardilla 112 vuotta, ja on edelleen lähes aina täynnä. Pidän Café Ekbergin klassisesta, vanhaa arvokkuutta huokuvasta miljööstä valtavasti.

Viime syksynä ehdin vähän huolestua, kun kuulin Café Ekbergin sulkevan ovansa muutamaksi viikoksi remontin vuoksi. Jännitin, katoaako Helsingin klassikkokahvilasta sen ylellinen taika remontin myötä.

ekberg2 ekberg3 ekberg4

Ilokseni sain remontin valmistuttua kutsun Ekbergin ihanalle aamiaiselle*. Menin paikalle jännittyneenä, mutta pian minut valtasi epäusko. En kehdannut tunnustaa kenellekään, mutta vaikka kuinka katsoin, en huomannut tilassa minkäänlaista muutosta. Huonekalutkin olivat vanhat klassikot.

”Mitäs pidät remontin lopputuloksesta?”, kuulin äänen vierestäni. Kysymyksen minulle esitti itse Maj-Lis Ekberg, Ekbergin omistaja jo neljännessä sukupolvessa. Kauhistuin. Miten ihmeessä vastata kysymykseen, jotten vaikuttaisi täysin tollolta. Päätin olla rehellinen ja kuiskasin hänelle ”Jos ihan totta puhutaan, niin en huomaa mitä täällä on tehty…” Hävetti valtavasti.

”Oi miten ihana kuulla”, huudahti rouva Ekberg. ”Olemme halunneet tehdä remontin juuri niin, ettei se näy asiakkaillemme liian suurina muutoksina. Olemme muuttaneet valaistusta ja tehneet kaikkialle hienovaraisia parannuksia, mutta tavoitteemme oli, että tila näyttää ja tuntuu vanhalta tutulta Café Ekbergiltä.”

Huh, arvaatte varmaan, miten helpottunut olin kuullessani nuo sanat!

ekberg6ekberg5 ekberg7

Blogiani seuranneena tiedättekin, että rakastan hyviä aamiaisia. Brunssit eivät ole minun juttuni, arvostan vanhaa kunnon aamiaista kaikkein eniten.

Brunssit ovat yleensä valtavan kalliita ja niissä on niin paljon ruokavaihtoehtoja, etten useinmiten jaksa maistaa puoliakaan. Joka kerta kun käyn brunssilla, minulla on lähtiessä sellainen olo, että maksoin turhasta.

Aamiainen taas sisältää yleensä ainoastaan niitä juttuja, joita haluan aamuisin syödä. Puuroa, kananmunaa, marjoja, leikkeleitä, teetä ja jotain pientä makeaa. Café Ekbergin aamiaisbuffet on juuri tätä kaikkea!

Ei trendikkäitä tuorepuuroja tai avocadoleipiä, vain juuri ne simppelit ruoat ja raaka-aineet, jotka kuuluvat omaan täydelliseen aamiaiseeni.

ekberg8ekberg10

Tässä siis myös Teille vinkkinä oma lemppariaamiaispaikkani Helsingin keskustassa. Klassisen tunnelmallinen Café Ekberg on aina loistava valinta.

Ja hei, vaikka normaalisti välttelisitte turhaa rasvaa tai olisitte kevennetyllä ruokavaliolla, niin ottakaa aamiaisella Ekbergin suussa sulava croissant. Ette kadu!

Kävin viimeksi Ekbergillä aamiaisella syntymäpäivänäni tammikuun alussa. Johan siitä on kulunut jo yli kuukausi. Nyt olisi korkea aika mennä uudestaan!

Cafe Ekberg
Bulevardi 9

Aamiainen arkisin klo 7.30 – 10.30, lauantaisin klo 8.30 – 13.30, sunnuntaisin klo 9.00 – 13.30
Hinta arkisin 11,50€, viikonloppuisin 17,90 €

Pinaatti-tonnikalacannellonit

tunnetila: herkuttelu

cannellonit7

Tein eilen päivälliseksi niin hyvää ruokaa, että ajattelin jakaa ohjeen kanssanne.

Lähes kaikki aterian raaka-aineet löytyivät jo valmiiksi omasta kaapista, joten kauppareissu tuli halvaksi, eikä painavia ostoskasseja tarvinnut raahata kotiin. Jouduin hakemaan kaupasta ainoastaan pakastepinaatin ja yrttituorejuuston.

Tykkään hyvistä arkiruokaresepteistä, joiden raaka-aineet löytyvät lähes aina kotoa. Tämä on yksi sellaisista resepteistä. Pinaatti-tonnikalacannellonit, olkaatten hyvät!

cannellonit4

Pinaatti-tonnikalacannellonit

Ainekset (5 annosta)

12 lasagnelevyä
2 tlk tonnikalapaloja öljyssä, MSC
1 ps (150g) hienonnettua pinaattia (pakaste)
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
1 pkt yrttituorejuustoa
3/4 tl suolaa
1/2 tl mustapippuria

Kastike

tlk (500 g) paseerattua tomaattia
dl ruokakermaa
tl basilikaa
1/2 tl suolaa
1/2 tl mustapippuria

Pinnalle

1/2 ps (à 150 g) (emmental-mozzarella)juustoraastetta

cannellonit2cannellonit8

Tee näin:

Laita vesi (lasagnelevyjä varten) kiehumaan.

Valuta tonnikalat ja sulatettu pinaatti. Hienonna sipuli ja valkosipulinkynsi. Kuullota sipuleita hetki paistinpannussa öljyssä.

Sekoita tuorejuusto, tonnikala, pinaatti, sipulit ja mausteet tasaiseksi. Voitele uunivuoka öljyllä.

Keitä lasagnelevyjä suolalla maustetussa vedessä noin 3 minuuttia. Lisää keitinveteen hieman öljyä, jotta levyt eivät tartu kiinni toisiinsa.

Nosta lasagnelevyt työtason päälle ja puolita ne. Nosta täytettä levyn alareunaan ja rullaa/taita levy. Nosta rullat vieri viereen vuokaan.

Sekoita paseerattu tomaatti ja ruokakerma keskenään ja mausta seos basilikalla, suolalla ja pippurilla. Kaada tomaattikastike cannelonien pinnalle. Levitä kastike tasaisesti niin, että sitä menee myös pastaputkien väleihin. Ripottele pinnalle juustoraaste.

Kypsennä 175 asteessa uunin alatasolla noin 35 minuuttia. Nosta vuoka ylätasolle vielä 10 minuutiksi.

Anna vetäytyä hetki ennen tarjoilua.

Nauti!

cannellonit3cannellonit6

Alkuperäinen resepti K-Ruoka.fi