Browsing Category

ruoka

Lumipesut ja luomuherkut

tunnetila: hauskuus

Vitsit että oli kiva viikonloppu! Saimme ainakin täällä Helsingissä nauttia kahden päivän ajan maailman kauneimmasta talvisesta säästä ja kirkkaasta auringonpaisteesta, joka lämmitti jo ihanasti. Ai että! Tämä on ihan parasta talvea!

Kävin naapurini Idan kanssa eilen kävelemässä jäällä ja nauttimassa upeasta säästä. Samalla napsimme toisistamme kuvia. Sain jäällä temmeltäessäni ”hyvän” idean lumen heittämisestä ilmaan.

Ensimmäinen heitto, suoraan omalle naamalle ja takin kauluksesta sisään. Boom! Annoin sitten itselleni lumipesut. Onneksi aurinko kuivasi kasvoni aika nopeasti.




Ulkoilun lisäksi keräsin viikonloppuna energiaa joogaamalla, höpöttelemällä Idan kanssa viinilasillisen äärellä ja herkuttelemalla uudessa kivassa ravintolassa.

Kruununhakaan avattiin viime torstaina Ravintola Nolla, Suomen ensimmäinen hävikitön ravintola.

Ravintola Nolla hankkii raaka-aineensa suoraan tuottajilta isoissa erissä, ilman turhia tuotepakkauksia. Esimerkiksi ravintolassa käytettävä luomumaito tulee maitotilalta ravintolaan vanhanaikaisissa maitotonkissa. Käytön jälkeen tonkat pestään ja palautetaan takaisin maitotilalle.

Ravintola Nolla tekee yhteistyötä myös muiden ravintoloiden ja ruoka-alan toimijoiden kanssa. Esimerkiksi lauantaina jälkiruoassamme oli erään pienpanimon oluen panemisesta jätteeksi jääneet olutmäskit. Tuo yhteistyö vähensi osaltaan ruokahävikkiä toisaalla, ja Nollassa nuo ylijäämät käytettiin herkullisesti hyväksi.

Ravintola Nollalla on haaveena vähentää jätteen määrää oman ravintolansa lisäksi myös muissa alan toimijoissa, ja lopulta päästä jätteestä kokonaan eroon.

Söimme lauantaina 3 ruokalajin illallisen viineineen, ja tuo kokonaisuus maksoi kahdelta vähän yli 160€. Aika arvokasta lystiä. Täytyy kuitenkin toivoa, että ihmiset arvostavat laadukasta, hävikitöntä ja lähellä tuotettua luomuruokaa, ja ottavat Nollan omakseen.

Ravintola Nolla
Liisankatu 2, 00170 Helsinki

Kuvat: Ida / Ida365

Helpoin ja herkullisin naposteltava

tunnetila: tykkäys

Viikko sitten juhlittiin vaihtuvaa vuotta. En voi uskoa että tuosta päivästä on kulunut vain viikko! Ja jouluko muka oli kaksi viikkoa sitten? Älkää naurattako! Työkiireet ovat tempaisseet minut mukaansa sellaisella vauhdilla, että joululomasta tuntuu olevan jo ikuisuus.

Palataan kuitenkin viikon takaiseen juhlaan näiden kuvien myötä. Tarjolla on helppo vinkki uuden vuoden, ja minkä tahansa muiden illanistujaisten tarjoiluiksi.

Uuden vuoden illan perinteiseen napostelupöytään kuuluvat usein nakit ja perunasalaatti. Perunasalaatista tykkään, mutta (kalkkuna)nakkeja en ole saanut alas enää muutamaan vuoteen. Niinpä päätin jokunen vuosi sitten, että jätämme nakit muille, ja keskitymme syömään vuoden vaihtuessa juustoja.

Myös tänä vuonna katoin sohvapöydälle pienen juustovalikoiman (manchego, castellano, iberico ja kova vuohenjuusto), rypäleitä, viikunahilloa, keksejä, patonkia, salaattia ja shampanjaa.

Juustolautasen kanssa pääsee aina superhelpolla, ja lähes poikkeuksetta vieraat tykkäävät tarjoiluista. Tarjoilujen kanssa voi halutessaan myös hifistellä, eli esimerkiksi hillokkeen voi tehdä itse, kuten myös juustojen kanssa syötävät keksit.

Itse menin tapani mukaan helpoimman kautta, eli ostin kaiken valmiina kaupasta. Tai no, salaatin tein itse, mutta iisiä ja nopeaa sekin oli.

Juustotarjotin taitaa olla se tarjottava, josta saa vierailta aina eniten kehuja, mutta jonka kokoamiseen tarvitsee nähdä vähiten vaivaa. Sopii minulle!

Leppoisaa sunnuntaita kaikille!

Pikkujoulumatkoilla

tunnetila: ilo

Kävin viime viikolla Tallinnassa kaksi kertaa pikkujoulumatkalla. Tiistaina piipahdimme Tallinnan joulutorilla työporukalla, eilen taas vietimme Iinan kanssa pikkujoulua miniristeilyn merkeissä.

Tiistain reissussa parasta oli upea ravintolakokemus osoitteessa Rataskaevu 16. Ravintolan nimi on sama kuin sen osoite, joten kun toisen muistaa, löytää varmasti oikeaan paikkaan.

Ravintolan miljöö oli todella viehättävä, ruoka konstailematonta ja herkullista. Henkilökunta oli hulvattoman hauskaa ja ystävällistä. Iso suositus! Muistathan tehdä pöytävarauksen etukäteen, oli kyseessä sitten arkilounas tai illallinen.

Toinen kiva juttu matkalla oli Tallink MegaStar. Tallinkin uusi MegaStar on laivana upea. Laivalla ollaan panostettu asiakkaiden viihtyvyyteen ja istumapaikkoja löytyy jokaiselle matkaajalle. MegaStarin käytävillä ei siis tarvitse makoilla, vaikka hyttiä ei lyhyelle reittimatkalle ottaisikaan.

Myös laivan ostosmahdollisuudet on upeat. Kaksikerroksinen shoppailukeidas vetää sisäänsä paljon ihmisiä, eikä ruuhkantunnetta ole, vaikka suuri määrä ihmisiä tekisi ostoksia samaan aikaan.

Sunnuntain reissulla (jolta postauksen kuvat ovat) parasta taas oli joulubuffet!

Matkasimme eilen Iinan kanssa Tallinnaan Viking XPRS:llä*. Kun kerran vietimme pikkujoulua, niin Iina halusi tarjota minulle laivalla joulubuffan. Kiitos ystävä kallis, Viikkarin joulubuffet oli erinomainen!

Buffassa oli tarjolla paljon erilaisia kaloja, herkullisia laatikoita, kiinnostavia kasvisruokia joita ei suomalaisessa joulupöydässä ole aikaisemmin nähty (esimerkiksi siirapissa paistettua lanttua ja viskicheddaria, paahdettua juuriselleriä ja hasselpähkinämajoneesia, sahramikeitettyä fenkolia ja valkoviinikastiketta), hyvää laivan punaviiniä, runsas jälkkäribuffa jne.

Arvaatte varmaan, että söin liikaa. Joulupöytä on siitä kummallinen, että vaikka mitään ruokaa ei ottaisi paljon, niin ähky on silti varma. Esimerkiksi laatikot täyttävät vatsan salakavalasti, sillä niissä juurekset on ihan liian helposti syötävässä muodossa. Totesinkin Iinalle syöneeni aterialla varmaan kahdeksan perunaa ihan huomaamattani. Huh huh! Mutta hyvää oli!

Toinen eilisen reissun kohokohdista oli laivalta buukkaamani hytti. Vaikka matka Helsingistä Tallinnaan kestää vain kaksi ja puoli tuntia, niin onpa silti ihanaa kun on hytti! Etenkin Tallinnasta takaisin tullessa on parasta kun saa ottaa kengät pois ja kaatua sängylle levähtämään.

Molemmat viime viikon matkoista olivat tosi mukavia, mutta tiistaina Tallinnassa satoi koko päivän vettä kaatamalla, ja eilen kohtasimme ensin raekuuron, ja sen jälkeen alkoi vesisade. Ihan tylsää!

Tallinnan Vanhassa kaupungissa oleva joulutori on niin kaunis ja tunnelmallinen, että olisi ihana siemailla siellä lämmintä glögiä lumihiutaleiden leijaillessa hiljalleen valkoiseen maahan.

Mitä vielä, räntää tai vettä sitä taitaa sataa nykyään aina tähän aikaan vuodesta, oli matkakohteena sitten Tukholma tai Tallinna, tai oikeastaan mikä tahansa Keski- tai Pohjois-Euroopan kaupungeista.

Voi miten sitä kaipaakaan lapsuuden talvia, jolloin oli aina lunta maassa ja kaikkialla oli kauniin valkoista. Vai oliko se oikeasti niin, vai onko aika vain kullannut muistot? En suostu uskomaan, että lapsuuden jouluni eivät olleetkaan satumaisen kauniita, valkoisia lumen ihmemaita!

Omenainen broilerikastike

tunnetila: tyytyväisyys

Ajattelin pitkästä aikaa jakaa Teille vähän kokkailujeni tuloksia.

Hyödynsin työkaverilta saamiani omenoita viikonloppuna valmistamalla illalliseksi omenaisen broilerikastikkeen. Alkuperäinen ohje löytyy täältä, mutta muokkasin sitä itse vähän tulisempaan suuntaan.

Olkaa hyvät, syksyistä omppukastikereseptiä pukkaa!

Broileri-omenakastike (3 annosta)

2 broilerin leikettä
1 iso sipuli
2 rkl öljyä
1tl currya
1tl tulista itämaista mausteseosta
(oma mausteseokseni on tuotu Sri Lankasta, mutta mikä tahansa tulinen mausteseos käy)
2dl omenamehua
2dl kermaa
2 pientä kuorittua omenaa
ripaus suolaa
rouhittua mustapippuria
rouhittuja chiliflakeseja
tuoretta korianteria koristeluun

Kuori ja pilko omenat. Leikkaa broileri omenoiden kanssa samankokoisiksi kuutioiksi. Kuori ja hienonna sipuli.

Kuullota sipuli öljyssä curryn ja tulisen mausteseoksen kanssa miedolla lämmöllä. Nosta sipuliseos syrjään ja paista broileripalat kypsäksi.

Lisää pannulle sipuliseos, omenamehu ja omenakuutiot. Mausta suolalla, rouhitulla mustapippurilla ja chilirouheella. Lisää pannulle kerma ja keitä noin 5 minuuttia.

Kastikkeen kaveriksi sopii hyvin (basmati)riisi. Revi annoksen päälle tuoretta korianteria (jos tykkäät korianterista).

Ilman chiliä ja tulista mausteseosta omenainen kastike on makuuni liian makea, mutta kun kastikkeeseen lisää tulisuutta, siitä tulee oikein mainio.

Kivaa syksyisen viikon jatkoa, vesisateesta huolimatta!

Omenasavotta

tunnetila: ilo

Sain työkaveriltani kuusi kiloa omenoita. Yritin tarjota hänelle niistä rahaa. ”Älä naurata! Kunhan pääsen niistä eroon niin olen tyytyväinen.” Näin kantakaupungissa asuvana tällaiset työkaverit ovat varsinaisia onnenpotkuja.

Tein eilen omenoista sosetta, josta pakastin suurimman osan. Pari purkkia jätin heti syötäväksi. Omenasose on ihanaa kunnolla haudutetun kaurapuuron ja kanelin kera. Tai maustamattoman jogurtin ja hunajan kanssa.

Olen aina pitänyt monta tuntia kestävät sosesulkeiset kun olen saanut jostain omenoita, mutta nyt sain pari uutta vinkkiä, miten omenoita kannattaa pakastaa. Pakastin siis nyt soseen lisäksi muutaman rasiallisen omenoita lohkoina ja muutaman rasiallisen siivuina.

Miten lohkoina pakastaminen ei ole tullut minulle koskaan aikaisemmin mieleen? Sain lohkovinkin Sofialta, jonka kanssa juttelin perjantaina viikonloppuna edessä olevasta omenasavotastani.

Valmiit omanalohkot on helppo heittää vaikka smoothieen, tai sitten niistä saa tehtyä nopean jälkkärin yllätysvieraille. Yksi parhaista jälkkäreistä ikinä on kaura-omenapaistos vaniljakastikkeella. Ai että! Nyt on lohkot paistokseen valmiina pakastimessa.

Nyt kun vähän välttelen noita sokereita, niin jätin herkkupaistoksen tekemisen toiseen kertaan. Paistoksessa ei tosin käytetä valkoista sokeria, mutta fariinisokeri on sokeria sekin. Täytyy miettiä seuraavaa kertaa varten, miten paistoksesta voisi tehdä vähän terveellisemmän.

Onko Teillä ollut jo joka syksyinen omppusavotta? Mitä kaikkea Te teette omenoista? Entä olisiko mitään sokerittomia vinkkejä?

Kivaa alkanutta viikkoa Teille kaikille!