Browsing Category

treeni

Suppaus, elämä pienoiskoossa

tunnetila: pohdiskelu

Se olisi sitten siinä. Säiden puolesta ehkä paras kesälomani ikinä. Olo oli muutenkin mahtava koko loman. Pääsin nimittäin lomafiilikseen erittäin helposti heti ensimmäisestä päivästä lähtien.

Yleensä olo on pitkän kevään jälkeen todella nuutunut, ja vie aina oman aikansa, että kesälomalle osaa rentoutua. Nyt takana oli kuukauden vapaa toukokuussa, sen jälkeen viisi viikkoa töitä, ja sitten alkoi taas uusi loma. Tällainen tahti (kuukausi töitä, kuukausi lomalla) sopisi minulle täydellisesti!

Ehdin lomalla viettää aikaa perheeni kanssa ja mökkeillä mieheni perheen kera. Tapasin ystäviä siellä, täällä ja tuolla. Lähes asuin Allas Sea Poolilla, jonne ostin kuukausikortin toisensa jälkeen. Kävimme Visbyn risteilyllä, ja tuo reissu oli niin huikea etten osannut kuvitellakaan. Piipahdimme myös pienpanomofestareilla Fiskarsissa.

Nautin lomalla extempore hieronnoista ja kasvohoidoista, kävin Linnanmäellä ja juhlin siskoni syntymäpäivää. Treffasin maailman suloisinta ja rakkainta Tatu-koiraa, ja piipahtelin museoissa ihastelemassa erilaisia taiteenmuotoja.

Yksi loman parhaista asioista, joka mahdollisti useat hieronnat, uimisen, museokäynnit sun muut, oli aikatauluttamaton lomailu Helsingissä. Ai että miten kesä-Hesa onkaan ihana!

Pääsin tänä kesänä myös vihdoin toteuttamaan suunnitelmani suppailusta Fiskiksellä. Vihdoin Suomessa oli tarpeeksi lämmintä suppailulle, jossa on siis mahdollista pudota laudalta mereen. Kylmien vesien vuoksi tuo harrastus on tuntunut minusta lähes mahdottomalta täällä kotimaassa.

Kalastajatorpalla, kavereiden kesken Fiskiksellä, sijaitsee suppailua ja purjelautailua tarjoava 20Knots. Ehdin lomani aikana käydä suppaamassa heillä pariin otteeseen. Ensimmäisellä kerralla teimme kunnon lenkin, ja kiersimme Kuusisaaren reipasta tahtia suppaillen. Toisen kerran kävin suppaamassa Iinan kanssa. Tuo reissu mentiin kahdestaan vähän leppoisammalla vauhdilla.

Vaikka osaan jo SUP-lautailun perusteet ja voisin lähteä näine hyvineni pidemmällekin suppausreissulle, en vieläkään ole ihan varma mitä tuosta trendilajista ajatella. Laji tuo upean mahdollisuuden maisemien ihailuun mereltä tai järveltä käsin. Se myös antaa mahdollisuuden nauttia auringosta ja toimii samalla tehokkaana koko kropan treeninä.

Toisaalta taas rennon suppailun takana on jatkuva huoli mahdollisesta laudalta putoamisesta. Katselen supatessa koko ajan vähän varuillani ympärilleni, ja odotan jännittyneenä, milloin seuraava moottorivene ajaa ohi ja saa aikaan aallokon, josta täytyy selvitä. Entä mitä jos alkaa tuulla ja joudun kovaan ristiaallokkoon?

Mitä väliä sillä oikeeasti on, jos putoan SUP-laudalta? Miksi otan siitä niin suuret paineet? Virkistävä pulahdus, nousu takaisin laudalle ja matka jatkuu. Ei siinä sen kummempaa.

Suppaus on oikeastaan kuin elämä pienoiskoossa. Täytyisi osata ottaa rennosti ja mennä vaan eteenpäin, tuli vastaan ristiaallokkoa tai ei. Jos osaa ottaa tarpeeksi rennosti niin ei haittaa, jos välillä vähän keinuttaa, tai jos sattuu putoamaan kyydistä.

SUP-lauta on kuitenkin kiinni jalassasi, eikä se pääse karkaamaan kauas. Lauta ja elämä kantavat kyllä. Kun vain osaisi antaa mennä ihan rennosti!

Päiväni IG Storyna

tunnetila: testailu

Testasin viime lauantaina vähän aktiivisempaa Insta Storyn käyttöä. Päätin aamiaista syödessäni, että dokumentoin Insta Storyn puolella lauantaipäivän tekemisisäni. Voi että oli rankkaa, ja jopa vähän ahdistavaakin!

Katson itse hyvin harvoin kenenkään storyja, sillä rehellisesti sanottuna minua ei kiinnosta pätkääkään, mitä ihmiset tekevät. Heh, kuulostaa kamalalta, mutta niin se vaan on. En siis ymmärrä, miksi ketään kiinnostaisi vastaavasti seurata minun tekemisiäni.

Story puolustaa paikkaansa esimerkiksi silloin, jos joku on seuraamassa vaikkapa muotinäytöstä Pariisin muotiviikolla, eikä tilaisuuteen pääse itse paikalle. Silloin Story on kiva tapa päästä kärpäseksi kattoon, ja näkemään heti livenä, miltä jonkun brändin uutuudet näyttävät. Tavallisten ihmisten arki taas on harvoin niin kiinnostavaa, että sinne tekisi mieli kurkistaa.

Viime lauantaina tapahtui kuitenkin jotain sellaista, mikä ansaitsi tulla dokumentoiduksi storyn muodossa. Kävin nimittäin saunomassa Hilton Strandissa!

Yritin muutama viikko sitten Helsinki Sauna Daynä päästä saunomaan Hilton Strandiin. Menin paikalle ennen tilaisuuden alkamisajankohtaa, enkä siitä huolimatta mahtunut mukaan saunomaan. Kirjoitin sitten blogissani tapauksesta ja toivoin, että Hilton avaisi saunaosastonsa myös jatkossa kaikelle kansalle, ja että saunomaan pääsisi pientä korvausta vastaan.

Seuraavana päivänä postauksen julkaisemisesta sain viestiä Hilton Strandista. He kiittivät ideastani, ja lupasivat miettiä pystyisikö toivetta toteuttamaan. Ja jotta minulle jäisi Strandista hyvä fiilis, niin pääsisin privaatisti saunomaan heille haluamanani ajankohtana.

Tuo ajankohta oli viime lauantaina, ja voi että saunahetkemme oli ihana! Oma rauhallinen sauna, polskimista altaassa kumiankat kaverina ja saunajuoma omalla terassilla upeilla talvimaisemilla. Ihan parasta!

Sain Insta Storyani seuranneilta ihmisiltä innostuneita viestejä ja useita kyselyitä voiko Hiltonin saunoja vuokrata omaan käyttöön. Periaatteessa kyllä.  Mutta lysti on sen verran hintavaa, että ihan jokalauantaiseen saunahetkeen en ainakaan itse olisi valmis sijoittamaan. Pienempään saunaan mahtuu 5hlöä, ja sen hinta on 150€/2h. Isompaan yksityissaunaan mahtuu 10hlöä, ja sen hinta on 230€/2h.

Esimerkiksi synttäreitä tai ystävien yhteistä saunahetkeä tuolla voisi viettää, mutta ihan joka viikko en kyllä raaskisi saunaa omaan käyttööni vuokrata. Mutta tila oli ihana, ja oma rauha parasta luksusta. Kiitos Hilton Strand!

Lauantaipäiväni kruunasi vielä kiva brunssihetki kummipoikamme seurassa. Voi että tuollaiset pienet iloiset kaverit on ihania. Pusuttelin pienen ystäväni ihan märäksi!

Käytättekö Te Insta Storya, tai seuraattejo bloggaajien, julkkisten, tai vaikkapa ystävienne tekemisiä storyjen kautta?

Dippaus avantoon

tunnetila: onni

Viime aikoina on järjestetty superkivoja pr-tapahtumia eri uutuustuotteiden tiimoilta! Olen mm. päässyt Pauligin kutsumana kivalle kokkikurssille (kokkikurssin satoa ja yksi ihana resepti tulossa blogiin myöhemmin), olen tehnyt oman päivävoiteen Ekopharman tilaisuudessa, pääsin kurkistamaan ikonisen Ekbergin leipomon tuotantopuoleen ja olen viettänyt tyttöjen iltaa koristellen cupcakeja L’Oréal Smooth Sugarsin vieraana.

Viime torstaina pääsin aamu-uinnille ja saunaan, kun Allas Sea Poolilla järjestettiin uuden Foamie -puhdistussienen lanseeraustilaisuus. Sain aamu-uintiseurakseni Iinan, joten seura oli mitä parhainta. Aamu oli kerrassaan täydellinen!

Kaupatorin laidalla sijaitseva Allas Sea Pool on auki vuoden ympäri, ja sinne pääsee uimaan ja saunomaan säällä kuin säällä. Talvella auki on kaksi allasta. Toisen altaan vesi on lämmitettyä (+27 asteista). Tuossa altaassa (25 metriä pitkä) on kuntouimareille omat ratansa, ja meille peruspolskijoille oma alueensa.

Toinen talvella auki olevista altaista on merivettä, ja sen lämpötila on sama, mikä meressä. Merivesialtaaseen on hakattu iso avanto, jossa voi halutessaan kastautua. Kesällä käytössä on myös lasten allas.

Talviuimareille on tarkat suosituksensa uimisessa käytettävistä varusteista. Päässä kannattaa olla pipo, jalassa on hyvä olla kumipohjaiset kengät, ja mukana kannattaa olla myös suuri pyyhe tai kylpytakki, jonka suojissa voi lämmitellä. (Pyyhkeitä, kylpytakkeja ja uima-asuja voi vuokrata Altaalta.)

Pipo päässä uiminen tuntui vähän hassulta, mutta talvella uidessa on tärkeää ettei pää kastu. Päästä myös haihtuu valtavasti kehon lämpöä, joten pipo pitää koko kehon lämpimämpänä.

Arvatkaa olinko reipas ja dippasin avannossa? No kyllä! Se oli maailman hirveintä, mutta ai että miten huikea fiilis siitä tuli. Upea olo tuli jo siitä, että uskalsin avantoon, mutta myös siitä, kun veri alkoi kiertää koko kropassa oikein kohisten. Käykö kukaan Teistä avannossa säännöllisesti?

Aamu-uinnin ja saunan jälkeen tuli ihan hirvittävä nälkä, joten oli parasta päästä herkuttelemaan notkuvan aamiaispöydän ääreen. Samalla kun söimme aamiaista, kuulimme mikä tuo uusi, tilaisuudessa lanseerattava Foamie oikein on, ja mikä on tarina sen takana.

Vaikka Foamie on saksalainen tuote, se lanseerattiin Suomessa ensimmäisenä maailmassa. Oli aika etuoikeutettu olo olla tilaisuudessa mukana. Ja mikä parasta, saimme Iinan kanssa maailman ensimmäisten joukossa testata Foamieta käytännössä. Saimme nimittäin puhdistussienet mukaamme saunaan!

Valitsimme molemmat Iinan kanssa suihkukaveriksi ihoa tehokkaasti kuorivan Mocca Peel -sienen, jonka vaahto tuoksui mokkapalataikinalta. Tuoksu oli uskomattoman herkullinen!

Foamie on siis ihoa kevyesti kuoriva pesusieni, jonka sisällä on iholle hellävaraista puhdistusainetta. Sienen sisällä olevan puhdistusaineen pH on lähellä ihon omaa pH-arvoa (5,5), joten se ei kuivata ihoa. Sieni on vegaaninen, eikä se sisällä parabeeneja tai mikromuoveja.

Miten Foamie sitten toimii? Sienen käyttö on todella yksinkertaista, ja juuri se on syy, miksi tuote on kehitelty. Tuotteen kehittäjät kyllästyivät suihkussa pyöriviin pesusieniin, useisiin suihkusaippuapulloihin ja erillisiin kuorintatuotteisiin. Tässä tuo kaikki on yhdessä ja samassa tuotteessa.

Sieni siis kastellaan suihkussa ja sitä puristellaan hetki, jotta saippua alkaa vaahdota sienen sisältä. Ja sitten ei kun pesulle!

Vaahto on ihanan paksua ja kermaista, ja pesuaineen tuoksu on todella huumaava. Tuoksuja on olemassa neljä erilaista, myös miehille on omansa. Sienen kuoriva ominaisuus oli ainakin tuossa testaamassani Mocca Peelissä juuri sopivan voimakas.

Tuote vaikutti muuten kivalta, mutta sen ekologisuus ei ihan vakuuttanut minua. Yksi sieni riittää kuukaudeksi (30 pesukertaa), ja sen jälkeen se on valmis roskikseen. Tykkäisin tuotteesta huomattavasti enemmän, jos sienen sisään voisi lisätä saippuaa sen jälkeen, kun saippua on loppu ja tuote ei enää vaahtoa.

Jos tuote osoittautuu menestykseksi, niin ehkäpä myös sienen uudelleentäyttö tulee jatkossa mahdolliseksi.

Foamie on nyt siis rantautunut Suomeen, ja sitä saa Stockalta, Sokokselta, Hehkusta, Ego-myymälöistä, sekä Beauty Pop Up -verkkokaupasta  Foamien hinta on 9,90€.

Kuvat minusta: Iina / MouMou

Treeniasussa koko viikonloppu

tunnetila: tyytyväisyys

Hetki jolloin huomasin Hellitä hetkeksi -viikonlopun* toimivan täydellisesti oli se, kun lakkasin välittämästä miltä näytän. En esimerkiksi jaksanut meikata koko viikonlopun aikana. Olin mm. illan karaokebaarissa saunanraikkaana, en jaksanut laittaa edes ripsiväriä.

Olin pakannut mukaani pelkästään rentoja sportti- ja kotivaatteita, joten vetäisin illanviettoa varten päälleni pehmeän trikoohaalarin. Tuo haalari on supermukava ja itse asiassa myös aika kivan näköinenkin. Täytyykin kuvata se pian blogiin.

Viikonlopun tiimellyksessä asukuvaus pääsi unohtumaan, mutta onneksi muistin pyytää Iinaa nappaamaan kuvat edes yhdestä rentoiluasustani.

neuletakki Malene Birger, pellavapusero Majestic Filatures, trikoot DefShop*,
säärystimet Calvin Klein, varvassandaalit Havanaias

Sain hetki sitten DefShopilta muutaman vaatteen heidän omasta mallistostaan, ja yksi näistä vaatteista on kuvissa näkyvät trikoot*. En ole yleensä leggings-ihminen, mutta nämä trikoot sopivat viikonloppuun täydellisesti. Oli kiva kun pystyi menemään samassa asussa aamiaiselle ja sieltä venyttelytunnille.

Sain leggingseistäni viikonlopun aikana myös kehuja kanssahellittäjiltä, joten asu taisi osua ihan nappiin viikonlopun tunnelman kanssa.

Olin iloinen Iinan nappaamista kuvista, mutta kun näin kuvissa vitivalkoisen meikittömän naamani ja järkyttävät ”sotkunutturalle suoraan sängystä” sutaistut hiukseni, meinasin jättää kuvat julkaisematta.

Totesin kuitenkin, että näistä kuvista näkyy niin hienosti Hellitä hetkeksi -viikonlopun onnistunut lopputulos, että hitto soikoon, antaa mennä! On hienoa jos pystyn vähän löysäämään omaa kontrolliani ja pitämään viikonloppuna saavutetun rennon fiiliksen arjessa mahdollisimman pitkään.

Ja jos jota kuta ahdistaa meikitön naama, niin kurkkaa tänne. Pari päivää aiemmin näytin vähän erilaiselta kun rentoiluviikonloppuna. Elämässä on hyvä olla tietty balanssi!

Kuvat: Iina / MouMou

Tyylikkäästi aktiivinen

tunnetila: tykkäys

*kaupallinen yhteistyö Huawei*

Viimeistään nyt viikon sängyssä maanneena ymmärrän, miten suurta roolia elämässäni tätä nykyä näyttelee arkeni tahdittaja, Huawei Fit -älykello. Tuijotan kelloa pöydällä päivittäin, ja harmittelen kun en pääse kerryttämään askelmittarin lukemaa.

Tuo hyvin tyylikäs älykello on ollut minulla lainassa Huaweilta nyt pari kuukautta (sain sen samaan aikaan kun sain testiin Huawei P10:n), ja älykello on tehnyt juuri sen, minkä toivoin sen tekevän: lisännyt arkiliikuntaani rutkasti.

Kävelin töihin aamuin illoin lähes parin vuoden ajan säällä kuin säällä (yhteensä noin 8,4km/pvä), mutta koko kevään kestäneen flunssan aikana kävely jäi todella vähiin. Kuljin pienetkin matkat raitiovaunulla tai bussilla.

Kun flunssa oli selätetty ja aloin voida paremmin, suunnistin silti mukavuudenhaluisena edelleen bussille. Keksin aina jonkun verukkeen. Kohta varmaan sataa, tuulee liikaa, polvi on vähän kipeä jne.

Saatuani Huawei Fitin ranteeseen ensimmäistä kertaa, kauhistuin siitä askelmäärästä, jonka päivittäin nykyään sain. Askelmääräni jäivät poikkeuksetta alle 4000 joka päivä, ja suositus taitaa olla vähintään se 10 000 askelta.

Otin välittömästi itseäni niskasta kiinni ja aloin kävellä päivittäin töistä kotiin. Parempi edes yhteen suuntaan kuin ei ollenkaan. Jätin liukuportaissa seisoskelun väliin, ja aloin kävelellä rappusia. Näillä muutoksilla huomasin saavani helposti joka päivä kasaan yli 10 000 askelta.

10 000 askeleen saavuttaminen oli niin palkitsevaa, että jos tulin töistä kotiin ja askeleita oli kertyntyt vaikkapa 8500, kävin vielä pienellä iltakävelyllä saavuttaakseni tarvittavan askelmäärän.

Kun 10 000 askelta on täynnä, kello alkaa täristä ranteessa. Askelten kertymistä ei siis tarvitse sen kummemmin seurata. Kello kertoo kyllä kun tavoite täyttyy. Kello alkaa täristä ranteessa myös silloin, kun olen seisonut/istunut paikallani tunnin liikkumatta.

Töissä minulle nauretaan, kun yhtäkkiä pomppaan työpisteeltäni käytävälle ja kipaisen ravaamassa portaat ylös alas viidennestä kerroksesta, tai venyttelen selkää, käsiä ja jalkoja työpisteeni vieressä. Ihmisiä naurattaa, mutta aina joku toteaa ”Tuo tekisi hyvää kyllä minullekin”. Niin muuten tekisi, ihan jokaiselle meistä!

Olen huomannut kellon olevan minulle lähes korvaamaton apu, jotta maltan keskeyttää työni hetkeksi ja haukkaan sen tarvittavan hapen, mitä kehoni vaatii jaksaakseen.

Kellossa on valtavasti hienoja ominaisuuksia! Etenkin jos otat aktiivikäyttöön myös puhelimeen ladattavan Huawei Wear -ohjelmiston. (Älykellon yhteensopivuus Android 4.4 tai uudempi ja IOS 8.0 tai uudempi.)

Huawei Fit toimii henkilökohtaisena valmentajanasi. Se tallentaa treenisi, mittaa unenlaatusi, pitää huolta syketasostasi ja kertoo kulutatko energiaa aerobisesti vai rasvaa polttaen.

Ranneke toimii myös perinteisenä kellona, ja halutessasi se kertoo sinulle myös kun sinulle tulee puhelu. Ja niin, voit lukea kellon näytöltä myös sinulle tulleet tekstiviestit.

Älykello oli minulla ranteessa myös Madridin reissullamme, ja voi että miten kiva oli huomata kuinka aktiivisia olimme loman ajan! Askeleita tuli päivittän noin 20 000. Reissun aktiivisimpana päivänä ennen iltamenoja plakkarissa oli jo yli 20 000 askelta. Olin ihan tohkeissani ja mietin meneekö 30 000 askeleen raja rikki.

Tulimme kotiin joskus yöllä kahden maissa, ja innoissani aloin tarkistamaan askelmäärää. Äääää, askeleet nollautuivat vuorokauden vaihtuessa. Vitsit että vieläkin harmittaa kun en tiedä kuinka paljon kävelimme tuon superpäivän aikana!

Kuten huomaatte, olen ihan tuon älykellon pauloissa! Testiaikani on valitettavasti pian ohi, ja minun on aika palauttaa ranneke Huaweille. Olen niin koukussa, että minun on varmaan pakko käydä ostamassa uusi älykello heti itselleni.

Aktiivisuutta ja arkiliikuntaa lisäävään laitteeseen on hyvä koukuttua!

Kuvat: Ida/Ida365