Browsing Category

treeni

Suunto 3 – aktiivisen arjen kaveri

tunnetila: tykkäys

*Suunto 3 urheilukello saatu testiin*

Jos seuraat Tunnetilaa Instassa, olet saattanut törmätä siellä jo muutamaan innostuneeseen urheilukellopostaukseeni. Yhteistyö kotimaisen Suunnon kanssa käsitti vain Instagramin julkaisut, mutta haluan silti kertoa vielä muutaman jutun kellosta myös täällä blogin puolella.

Sain siis Suunto 3 kellon* alunperin kuukauden testikäyttöön, mutta testikauden jälkeen lunastin kellon itselleni. Olin kuukaudessa saanut kellosta jo niin paljon hyvää irti, etten enää halunnut luopua siitä.

Seuraavassa hyvä esimerkki siitä, mihin vuosia vaivanneeseen pohdintaani olen saanut kellon avulla vastauksen. Eli miksi mieheni on yhteisen lenkkimme jälkeen kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan, ja minä puuskutan naama punaisena vartin?

Käymme silloin tällöin mieheni kanssa yhdessä juoksemassa. Mieheni on minua lähes 30cm pidempi. Hänellä on pitkät raajat ja hän on kuin luotu juoksemaan. Mieheni on mm. juossut nuorempana marathonin. Minä taas olen persjalkainen lyhyt nappula, ja siinä missä mieheni ottaa pari hölkkäaskelta, minusta tuntuu, että joudun juoksemaan ihan hirvittävän lujaa pysyäkseni hänen rinnallaan.

Olemme viime aikoina lenkkeilleet yhdessä niin, että miehelläni on käytössä sykevyö ja minulla Suunto 3. Tulokset ovat lenkkien jälkeen armottomat. Mieheni syke ei hänelle hitaasta hölkkäämisestä juurikaan nouse, minulla keskisyke on yli 170.

Miehelleni tuottaa vaikeuksia juosta niin hitaasti mitä minun kanssani täytyy hölkätä, ja minusta taas tuntuu, että annan lenkillä kaikkeni. Viimeisimmän lenkin jälkeen tarkistin kellosta PTE-arvon, joka kertoo, kuinka suuri vaikutus tekemälläni harjoituksella on ollut yleiseen aerobiseen kuntotasooni.

PTE-arvoissa 1-2 parantaa peruskestävyyttä ja luo hyvän perustan kehitykselle. 3-4 on tehokkaampaa treeniä, ja 1-2 kertaa viikossa tehtynä se parantaa aerobista kuntoa tehokkaasti. Taso 5 taas kertoo sen, että harjoittelee äärirajoilla, eikä näin lujaa kannata treenata usein.

Minulla oli tuon lenkin jälkeen PTE-arvo 4,5, eli olin todellakin lähellä äärirajaani, ja annoin siis käytännössä kaikkeni. Mieheni ei tuolla lenkillä edes hikoillut juoksun aikana, ja välillä näytti kuin hän olisi lähes kävellyt vierelläni.

Pitkä ja pätkä (jolla ei ole juoksukestävyyttä nimeksikään), eivät vain ole hyvä juoksupari. Ehkä se on nyt uskottava, että meidän ei kannata juosta yhdessä. Mies ei lenkistä juurikaan hyödy, ja minulle koettelemus on lähellä äärirajoja.

Yksi tärkeimmistä opeista, minkä urheilukelloa käyttämällä olen saanut, on ollut alkoholin vaikutus yöuniini. Olen tiennyt aina, että yksikin lasillinen viiniä saattaa viedä minulta koko yön unet, mutta se, miten paljon tuo lasillinen vaikuttaa uneni laatuun, on ollut pysäyttävää nähdä.

Esimerkkinä tästä kaksi peräkkäistä yötä, joissa mikään muu kuin illalla juotujen viinilasillisten määrä, ei ole muuttunut.

Yö 1, torstai, ei viiniä: unen määrä 7:53h, unen laatu 90% (hyvä), syvää unta 2:09h.

Yö 2, perjantai, kolme lasillista kuohuviiniä: unen määrä 5:18h, unen laatu 29% (huono), syvää unta 1:40h.

Eli vaikka nukuin kyseisten öiden aikana syvää unta lähes saman verran (2:09h vs. 1:40h), niin uneni laatun oli silti toisena yönä hälyyttävän paljon huonompi, mitä ensimmäisenä yönä.

Toki olen tämän suuntaista arvellut aina, mutta tekee hyvää saada kunnollisia lukuja ja faktoja tiskiin.

Ainoita ongelmia mitä minulla kellon kanssa on ollut, on ollut juuri unen mittaamisessa. Kello ei nimittäin aina ymmärrä, että yöllisen wc-käyntini jälkeen jatkan edelleen nukkumista. Muutamana aamuna kello on näyttänyt unen määräksi noin 3h, eli ajan nukahtamisesta veskikäyntiin.

Soitin Suunto infoon ja kysyin löytyisikö ongelmaan ratkaisua. Infossa kerrottiin, että kello mittaa unta liikkeen mukaan. Eli taidan heilutella vessareissulla ja sen jälkeen unta uudelleen etsiessäni käsiäni niin paljon, että kello luulee minun heränneen kokonaan.

Rauhallisemmat liikkeet wc-reissulla taas saavat aikaan sen, että kello ei ymmärrä minun heränneen lainkaan, vaan kertoo aamulla, että olen nukkunut katkoitta koko yön. Ihan tyytyväinen kellon uniominaisuuksiin en siis ole, mutta muuten kello on kyllä ihan mahtavan arjen kaveri!

Urheilukello saatu testiin kuukaudeksi, ja testiajan loputtua lunastettu itselle. Blogipostaus ei liity kaupalliseen yhteistyöhön.

Kuvat minusta valkoisessa t-paidassa: Vilma

Liikkuva keho, parempi mieli

tunnetila: tyytyväisyys

*bolsterista, tyynystä ja korkkimatosta saatu
alennusta Sarwa Yogalta yhteistyön merkeissä*

Mitä Teille kuuluu? Kuinka voitte? Täällä elellään sahaavan flunssan kanssa ja podetaan iän ikuisia selkäkipuja. Muuten voidaan onneksi ihan hyvin.

Sanotaan, että liike on lääke, ja ainakin minun kohdallani tuo sanonta pitää paikkansa. Voidakseen paremmin selkäni tarvitsee liikettä. Jos en pääse vähään aikaan liikkumaan, alkaa selkäni jäykistyä ja takareiteni kiristyä, ja tämä taas vaikuttaa ihan koko olemiseeni. Siispä nyt, kun salikortti on satunnaisesta syystä tauolla, on ollut pakko keksiä erilaisia kotitreenejä.

Olen joogannut yli 20 vuotta, joten joogan pariin minun on aina helppo palata kun mietin mitä treeniä kotona tekisin. Ashtangajoogan sarjat sujuvat minulta pitkälti ulkomuistista, mutta nyt, kun selkäni ei ole kunnossa, Ashtanga on minulle monelta osin liian raskasta ja tietyt asanat aiheuttavat kipua ja painetta alaselässä.

Jooga on kuitenkin minulle ehkä se rakkain tapa liikkua, joten nyt kun kotijumppailu on ulkoilun lisäksi ainoita tapoja pitää itsensä liikkeessä, olen panostanut kunnollisiin joogavälineisiin.

Ennen tuin restoratiivista- tai yin joogaa kotona tehdessä itseni sohvatyynyjen avulla erilaisiin asanoihin, mutta nyt päätin satsata täydellisiin joogavälineisiin, sillä uskokaa tai älkää, ne ovat lähes ikuisia.

Olen ostanut korkkiblokit ja joogavyön ehkä 20 vuotta sitten, eivätkä ne ole menneet tässä ajassa miksikään, vaikka niitä on roudattu ties kuinka monella joogasalilla vuosikaudet.

Joogamattoja minulla on tällä hetkellä useampikin, mutta osa on jo niin kuluneita, että niistä hilseilee joogatessa pintaa irti. Vanhojen mattojen käyttöikää pidentääkseni tilasin porvoolaiselta Sarwa Yogalta ohuen korkkimaton. Kevyt, ohuella kumipohjalla varustettu korkkimatto on tehty käytettäväksi sellaisenaan, mutta itse olen käyttänyt sitä myös toisen joogamaton päällä.

Korkki materiaalina on minulle joogatessa täydellinen, sillä se ei muutu liukkaaksi vaikka kädet ja jalat hikolisivat kovassa treenissä. Korkki on myös matskuna ihanan lämmin. Vaikka minulle tulee joogatessa yleensä kuuma, niin esimerkiksi loppurentoutuksessa palelen aina. Korkkimatto eristää hyvin lämpöä, ja olen totaalisen ihastunut siihen joogamaton materiaalina jo muutamien käyttökertojen jälkeen.

(”Onko mun kädet samalla tasolla?” ”On.” *katsoo kuvia* ”No eihän ne ollut samalla tasolla!” ”No mut noin se asento näytti paljon dynaamisemmalta!” Just.)

pusero Puronen*, trikoot Better Bodies/Zadaa

Korkkimaton lisäksi tilasin Sarwa Yogalta ehkä maailman ihanimman pellavabolsterin ja pellavatyynyn. Olen ihan sekopäisen ihastunut näihin. ”Mä taidan ottaa nää uudet pellavajutut yöksi sänkyyn. Mun selkäni tykkäisi varmasti, jos saisin tuettua itseni näiden avulla hyvään nukkuma-asentoon!”

Valkaisematon pellava on materiaalina antibakteerinen ja hengittävä, ja se vain paranee käytössä ja pesuissa. Bolsterin ja tyynyn sisällä on luomuviljeltyä tattaria (tattarin kuorta). Tattari taas on materiaalina hengittävä eikä se kerää homeitiöitä. Tattariakana on myös ympäristöystävällinen materiaali, sillä se syntyy tattarin viljelyn sivutuotteena. Ilman täytekäyttöä akana poltettaisiin jätteenä.

Molemmat pellavatuotteet on koottu Porvoossa ja niiden ompeltyö on tehty pienissä kotiateljeissa ympäri Etelä-Suomea, joten ne ovat myös ekologista lähituotantoa. Ra-kas-tan!

Jaoin uusista joogavälineistäni kuvia Instagramissa ja sain siellä seuraavan kommentin: ”Jumppakamat ei kyllä usein ole noin kauniita! Mutta mulla ei ole aavistustakaan mikä on bolsteri.”

Mikä bolsteri siis on? ”Bolsteria käytetään tukena monissa jooga-asanoissa, erityisesti rintakehää avaavissa liikkeissä, selän kierroissa ja kylkien venytyksissä. Joogan lisäksi bolsteria voi käyttää tukena myös parempaan nukkuma-asentoon, ja sen käyttöä suositellaan erityisesti raskaana oleville ja selkäkipuisille.” Sarwa Yoga

Nyt minulla on joogakamat täydellisessä kuosissa, ja pakko myöntää, että näin kauniiden ja toimivien apuvälineiden kanssa oikein tekee mieli treenata joka päivä.

Kotitreenini ovat alkaneet sujua entistä paremmin, sillä lemppari pilates-/joogastudioni Bay Helsinki on alkanut välittää live-tunteja verkossa! Osa tunneista on jopa nähtävissä veloituksetta, eli suosittelen todella lämmöllä ottamaan osaa Bay Helsingin treeneihin! Tällä viikolla meitä oli keskiviikkona mukana Julian pilatestunnilla yli 130. Ihan parasta!

Voikaa hyvin, pitäkää itsenne kunnossa niin henkisesti kuin fyysisestikin, ja yrittäkää nauttia lisääntyneestä vapaa-ajasta jos sellaista tämän poikkeustilan myötä on elämäänne tullut.

Mukavaa viikonloppua, Te kaikki ihanat ja minulle tärkeät ihmiset!

Entistä rohkeampi

tunnetila: rohkeus

Arvatkaa mitä? Minusta tuli viime kesän aikana rohkeampi kuin ennen. Olen aina tiennyt, että aurinkoinen ja lämmin sää tekee minusta onnellisemman, mutta että myös rohkeamman, se oli minulle uutta.

Muistan olleeni lapsena varsinainen vesipeto. Vaikka hampaani löivät jo loukkoa ja huuleni olivat muuttuneet kylmyydestä siniseksi, olin silti järvessä polskimassa, enkä olisi tullut sieltä millään pois. Jossain vaiheessa tuo muuttui. Aloin kammoksua kylmää vettä.

Meni vuosia etten uinut Suomessa lainkaan. En edes kesällä. Vesi ei ollut minulle koskaan tarpeeksi lämmintä.

Kylmän veden välttely alkoi hiljalleen muuttua veden pelkäämiseksi, ja ajatus vaikkapa melonnasta tai SUP-lautailusta tuntui kamalalta. Kaatuminen, jääkylmän veden varassa oleminen, veteen kohmettuminen ja hukkuminen. Näin tuon koko tapahtumasarjan silmissäni heti, kun edes kuulin puhuttavan melomisesta tai kanooteista. Hyi olkoon!

Tänä kesänä hellettä kuitenkin piisasi, ja vesikin alkoi lämmetä siinä samalla. Otin poikkeuksellisen lämpimän kesän aikana pieniä ja harkittuja askeleita vesipelkoani kohti, ja tällä viikolla totesin, että alan olla veden kanssa taas ihan hyvä kaveri. Olen tuosta muutoksesta ihan hurjan iloinen!

Aloitin veden kanssa kaveeraamisen hankkimalla kuukausikortin Allas Sea Poolille. Kävin Altaalla uimassa kolmen kuukauden ajan noin kolme kertaa viikossa. Kun uiminen alkoi sujua, otin itseäni niskasta kiinni ja ryhdyin suppailemaan. Suppailun sujuessa siirryin melontaan, tukena ja turvana rakas, niin ikää melontanoviisi ystäväni Iina.

Vietimme Iinan kanssa elokuussa huikean viikonlopun lempparipaikassamme Kypylä-hotelli Päiväkummussa*, ja tuolla virkistyslomalla halusimme testailla meille uusia aktiviteetteja.

Yksi viikonlopulle valitsemistamme aktiviteeteista oli melonta. Katselimme ensin kauhistuneina rannassa olevia kajakkeja. ”Noillako muka pitäisi lähteä järvelle? En suostu!” Onneksi rannasta löytyi myös suurempia ja tukevamman oloisia kanootteja, joihin pääsi istumaan kahdestaan. Yksimielisellä päätöksellä jätimme kauhukuvia mieleen aiheuttaneet kajakit rantaan ja työnsimme kanootin vesille.

Tuo pieni melontaretkemme oli yksi kesän kivoimmista hetkistä! Ilmassa vaaninut sade väistyi kun pääsimme järven selälle, ja ilta-aurinko paistoi hyvin lämpimästi. Tuuli laantui ja pääsimme nauttimaan ihanan tyynestä kesäillasta. Tunnelma oli koko reissun ajan jotenkin maaginen.

Sain tuosta onnistuneesta melontahetkestä lisää pontta kaikkeen vesillä tapahtuvaan urheiluun, ja aloin haaveilla vähän pidemmästä, vaikka päivän kestävästä rennosta ja rauhallisesta kanoottiretkestä johonkin pieneen saareen eväiden kera. Luonnosta nauttiminen ja samalla saatu hyvä treeni on aika lyömätön yhdistelmä.

Suppailun sujuessa siirryin melontaan, ja tällä viikolla tartuin härkää kunnolla sarvista ja istahdin viimein kajakin kyytiin.

Kajakki on kuulostanut minusta aina ihan järkyttävältä kapistukselta. Kapea ja kiikkerä ”vene”, johon tungetaan istumaan pienen reiän kautta. Siellä sitä sitten ollaan jumissa jos ja kun kajakki kaatuu keskelle järven selkää.

Kaava on selkeä: kajakki pyörähtää ympäri, jalat eivät irtoa kajakin sisältä, hörppäät keuhkot täyteen vettä ja hukut muutamassa minuutissa. Hyi hyi hyi, kajakki on kuulostanut minusta pahimmalta kidutuslaitteelta ja varmimmalta hukkumiskuolemalta ikinä.

Mutta niin sitä vaan tiistaina tungin itseni kajakkiin (vaikka olin ihan hirvittävässä paniikissa), kävin melomassa noin tunnin verran saaren ympäri ja palasin takaisin rantaan kuivin jaloin. Ette usko mikä onnistumisen tunne ja adrenaliiniryöppy tuosta onnistumisesta tuli!

Adrenaliinia oli kehossa niin paljon, että rantaan saavuttuani kävin vaihtamassa bikinit päälle ja menin järveen uimaan ilman saunaa. Eikä vesi edes tuntunut kylmältä.

En voi uskoa mikä muutos minussa on tapahtunut viimeisten kuukausien aikana. Voi kunpa myös ensi kesä olisi lämmin ja pääsisin taas uimaan, suppaamaan ja melomaan! On niin kivaa kun voin vihdoin kutsua vettä ystäväkseni, kaikkien näiden pelokkaiden vuosien jälkeen.

Teittekö Te viime kesänä jotain poikkeuksellista? Antoiko lämmin ja pitkä kesä Teille pontta johonkin uuteen?

Kuvat minusta ja kanootin kokasta Iina / MouMou

Suppaus, elämä pienoiskoossa

tunnetila: pohdiskelu

Se olisi sitten siinä. Säiden puolesta ehkä paras kesälomani ikinä. Olo oli muutenkin mahtava koko loman. Pääsin nimittäin lomafiilikseen erittäin helposti heti ensimmäisestä päivästä lähtien.

Yleensä olo on pitkän kevään jälkeen todella nuutunut, ja vie aina oman aikansa, että kesälomalle osaa rentoutua. Nyt takana oli kuukauden vapaa toukokuussa, sen jälkeen viisi viikkoa töitä, ja sitten alkoi taas uusi loma. Tällainen tahti (kuukausi töitä, kuukausi lomalla) sopisi minulle täydellisesti!

Ehdin lomalla viettää aikaa perheeni kanssa ja mökkeillä mieheni perheen kera. Tapasin ystäviä siellä, täällä ja tuolla. Lähes asuin Allas Sea Poolilla, jonne ostin kuukausikortin toisensa jälkeen. Kävimme Visbyn risteilyllä, ja tuo reissu oli niin huikea etten osannut kuvitellakaan. Piipahdimme myös pienpanomofestareilla Fiskarsissa.

Nautin lomalla extempore hieronnoista ja kasvohoidoista, kävin Linnanmäellä ja juhlin siskoni syntymäpäivää. Treffasin maailman suloisinta ja rakkainta Tatu-koiraa, ja piipahtelin museoissa ihastelemassa erilaisia taiteenmuotoja.

Yksi loman parhaista asioista, joka mahdollisti useat hieronnat, uimisen, museokäynnit sun muut, oli aikatauluttamaton lomailu Helsingissä. Ai että miten kesä-Hesa onkaan ihana!

Pääsin tänä kesänä myös vihdoin toteuttamaan suunnitelmani suppailusta Fiskiksellä. Vihdoin Suomessa oli tarpeeksi lämmintä suppailulle, jossa on siis mahdollista pudota laudalta mereen. Kylmien vesien vuoksi tuo harrastus on tuntunut minusta lähes mahdottomalta täällä kotimaassa.

Kalastajatorpalla, kavereiden kesken Fiskiksellä, sijaitsee suppailua ja purjelautailua tarjoava 20Knots. Ehdin lomani aikana käydä suppaamassa heillä pariin otteeseen. Ensimmäisellä kerralla teimme kunnon lenkin, ja kiersimme Kuusisaaren reipasta tahtia suppaillen. Toisen kerran kävin suppaamassa Iinan kanssa. Tuo reissu mentiin kahdestaan vähän leppoisammalla vauhdilla.

Vaikka osaan jo SUP-lautailun perusteet ja voisin lähteä näine hyvineni pidemmällekin suppausreissulle, en vieläkään ole ihan varma mitä tuosta trendilajista ajatella. Laji tuo upean mahdollisuuden maisemien ihailuun mereltä tai järveltä käsin. Se myös antaa mahdollisuuden nauttia auringosta ja toimii samalla tehokkaana koko kropan treeninä.

Toisaalta taas rennon suppailun takana on jatkuva huoli mahdollisesta laudalta putoamisesta. Katselen supatessa koko ajan vähän varuillani ympärilleni, ja odotan jännittyneenä, milloin seuraava moottorivene ajaa ohi ja saa aikaan aallokon, josta täytyy selvitä. Entä mitä jos alkaa tuulla ja joudun kovaan ristiaallokkoon?

Mitä väliä sillä oikeeasti on, jos putoan SUP-laudalta? Miksi otan siitä niin suuret paineet? Virkistävä pulahdus, nousu takaisin laudalle ja matka jatkuu. Ei siinä sen kummempaa.

Suppaus on oikeastaan kuin elämä pienoiskoossa. Täytyisi osata ottaa rennosti ja mennä vaan eteenpäin, tuli vastaan ristiaallokkoa tai ei. Jos osaa ottaa tarpeeksi rennosti niin ei haittaa, jos välillä vähän keinuttaa, tai jos sattuu putoamaan kyydistä.

SUP-lauta on kuitenkin kiinni jalassasi, eikä se pääse karkaamaan kauas. Lauta ja elämä kantavat kyllä. Kun vain osaisi antaa mennä ihan rennosti!

Päiväni IG Storyna

tunnetila: testailu

Testasin viime lauantaina vähän aktiivisempaa Insta Storyn käyttöä. Päätin aamiaista syödessäni, että dokumentoin Insta Storyn puolella lauantaipäivän tekemisisäni. Voi että oli rankkaa, ja jopa vähän ahdistavaakin!

Katson itse hyvin harvoin kenenkään storyja, sillä rehellisesti sanottuna minua ei kiinnosta pätkääkään, mitä ihmiset tekevät. Heh, kuulostaa kamalalta, mutta niin se vaan on. En siis ymmärrä, miksi ketään kiinnostaisi vastaavasti seurata minun tekemisiäni.

Story puolustaa paikkaansa esimerkiksi silloin, jos joku on seuraamassa vaikkapa muotinäytöstä Pariisin muotiviikolla, eikä tilaisuuteen pääse itse paikalle. Silloin Story on kiva tapa päästä kärpäseksi kattoon, ja näkemään heti livenä, miltä jonkun brändin uutuudet näyttävät. Tavallisten ihmisten arki taas on harvoin niin kiinnostavaa, että sinne tekisi mieli kurkistaa.

Viime lauantaina tapahtui kuitenkin jotain sellaista, mikä ansaitsi tulla dokumentoiduksi storyn muodossa. Kävin nimittäin saunomassa Hilton Strandissa!

Yritin muutama viikko sitten Helsinki Sauna Daynä päästä saunomaan Hilton Strandiin. Menin paikalle ennen tilaisuuden alkamisajankohtaa, enkä siitä huolimatta mahtunut mukaan saunomaan. Kirjoitin sitten blogissani tapauksesta ja toivoin, että Hilton avaisi saunaosastonsa myös jatkossa kaikelle kansalle, ja että saunomaan pääsisi pientä korvausta vastaan.

Seuraavana päivänä postauksen julkaisemisesta sain viestiä Hilton Strandista. He kiittivät ideastani, ja lupasivat miettiä pystyisikö toivetta toteuttamaan. Ja jotta minulle jäisi Strandista hyvä fiilis, niin pääsisin privaatisti saunomaan heille haluamanani ajankohtana.

Tuo ajankohta oli viime lauantaina, ja voi että saunahetkemme oli ihana! Oma rauhallinen sauna, polskimista altaassa kumiankat kaverina ja saunajuoma omalla terassilla upeilla talvimaisemilla. Ihan parasta!

Sain Insta Storyani seuranneilta ihmisiltä innostuneita viestejä ja useita kyselyitä voiko Hiltonin saunoja vuokrata omaan käyttöön. Periaatteessa kyllä.  Mutta lysti on sen verran hintavaa, että ihan jokalauantaiseen saunahetkeen en ainakaan itse olisi valmis sijoittamaan. Pienempään saunaan mahtuu 5hlöä, ja sen hinta on 150€/2h. Isompaan yksityissaunaan mahtuu 10hlöä, ja sen hinta on 230€/2h.

Esimerkiksi synttäreitä tai ystävien yhteistä saunahetkeä tuolla voisi viettää, mutta ihan joka viikko en kyllä raaskisi saunaa omaan käyttööni vuokrata. Mutta tila oli ihana, ja oma rauha parasta luksusta. Kiitos Hilton Strand!

Lauantaipäiväni kruunasi vielä kiva brunssihetki kummipoikamme seurassa. Voi että tuollaiset pienet iloiset kaverit on ihania. Pusuttelin pienen ystäväni ihan märäksi!

Käytättekö Te Insta Storya, tai seuraattejo bloggaajien, julkkisten, tai vaikkapa ystävienne tekemisiä storyjen kautta?