tunnetila: pohdiskelu
Listasin edellisessä postauksessani uusia ilonaiheita, joita maailman outo tilanne on elämääni tuonut. Suurin iloa tuottanut asia, mistä olen viime aikoina todella nauttinut, on kuitenkin arjen joustavuus.
Toki teen joka päivä töitä etänä (välillä liikaakin) ja pysyn sen myötä kiinni arjen rutiineissa, mutta se, että voin halutessani herätä aamulla ilman kellonsoittoa, käydä virkistävällä kävelyllä lounastauolla ja illat näyttävät kalenterissa tyhjää, on tuntunut käsittämättömän upealta!
En ole tainnut edes ymmärtää, miten älyttömän poikki olen ollut viime vuosien menosta ja meiningistä. Toki olen tiennyt, että menoa kannattaa rauhoittaa, ja niin olen tietoisesti alkuvuonna jo tehnytkin, mutta yhtäkkiä kokonaan tyhjentynyt kalenteri on tuonut elämääni yhden todella tärkeän asian, nimittäin yöunen.
Vaikka mieli on poikkeuksellisen tilanteen vuoksi kovilla ja tunteet vaihtelevat saman päivän aikana pelosta toivottomuuteen ja huolesta pieniin ilon läikähdyksiin, ei tuo kaikki ole vielä vaikuttanut yöuneeni.
Kuvat maaliskuun alusta Tampereelta, jolloin pääsin nauttimaan muutaman yön lempihotellini Tammerin upeasta palvelusta
Ainut asia, mitä pohtimalla menetän varmasti yöuneni on se, kun alan miettiä miten epäreilun etuoikeutetussa asemassa olen, kun saan edelleen tehdä töitä ja voin tehdä työni etänä, turvassa omassa kodissani.
Esimerkiksi hoiva-alalla olevat ihmiset pelastavat Suomea ja maailmaa pitkissä ja raskaissa työvuoroissa. Perheelliset yrittävät hoitaa samaan aikaan työtään, kotia ja lastensa koulua. Osa ihmisistä on menettänyt työnsä, ja heidän toimeentulonsa on uhattuna.
Minä taas olen kotona ja nukun yöni pitkästä aikaa hyvin. Tunnen valtavan huonoa omatuntoa ollessani näin etuoikeutetussa asemassa. Teen kuitenkin kaikkeni, jotta pyörät pyörisivät Suomessa myös koronan aikana, ja yritän auttaa esimerkiksi pienyrittäjiä mahdollisuuksieni mukaan. En uskalla edes ääneen sanoa, kuinka paljon olen viime aikoina tehnyt hankintoja #supportyourlocal -hengessä.
Päätin kuitenkin, että nyt ei lasketa! Kun jokainen suomalainen tuo sen korren kekoon, jonka tässä hetkessä pystyy elämästään irroittamaan, niin hyvä tulee. Olemme kuitenkin kaikki samassa veneessä, jonka suunta on myrskyävältä mereltä suojaisaa poukamaa kohti.
