Browsing Category

yleistä höpinää

Hermoja rassaava uudistus

tunnetila: ärsytys

Tiedättekö sen tunteen, kun joku (pienikin) asia alkaa ärsyttää aivan älyttömästi, ja lopulta sen aiheuttama ärsytys paisuu ja paisuu lähes kohtuuttomaksi? Jos tuohon soppaan lisätään vielä yhdeksi elementiksi epäoikeudenmukaisuus, on ärsytyskynnykseni jo todella korkealla.

Tällä kertaa ärsytyskynnykseni on äärimmilleen virittänyt HSL:n tuleva lippu-uudistus. Helsingin Seudun Liikenteen matkalippujen hinnat uudistuvat parin viikon päästä, ja voi jestas miten epäoikeudenmukaiselta tuo uudistus tuntuu Helsingin keskusta-alueella asuvan näkökulmasta!

Uudistuksessa Helsingin seutu on jaettu eri vyöhykkeisiin. Vyöhykkeitä on A:sta D:hen, ja matkalippuja voi ostaa kattamaan eri vyöhykkeet. Itse asun A-vyöhykkeellä. Myös työpaikkani on A-vyöhykkeen sisällä, kuten kaikki harrastuksenikin. Pelkkää A-vyöhykkeen lippua ei kuitenkaan voi ostaa, vaan mukaan on pakko ottaa myös B-vyöhyke, vaikkei ikinä sinne matkustaisikaan.

B-vyöhyke sisältää osan Espoota ja Vantaata, mutta ei kuitenkaan ylety lentokentälle asti. Ja lentokenttähän luonnollisesti olisi ainut paikka Vantaalla, minne matkustan edes muutaman kerran vuodessa.

pusero Majestic Filatures, huivi Balmuir*, aurinkolasit Tommy Hilfiger/Specsavers*, housut Voglia*, laukku Céline, kengät Repetto

Espoossa asuvat työkaverini iloitsevat alle puoleen putoavista työmatkakustannuksista, ja se on toki heille superkiva juttu, mutta minun matkani muuttuvat uudistuksen myötä kalliimmiksi. Käytän matkustaessani useinmiten raitiovaunua, ja tähän asti siihen on ollut ostettavissa edullinen ratikkalippu. Eipä ole uudistuksen jälkeen. Pelkkä ratikkalippu poistuu kokonaan lippuvalikoimasta uudistuksen myötä.

Maailmalla matkustellessa eteen tulee erilaisia matkalippujärjestelmiä. Miksei Helsinkiin voida tuoda vaikkapa Hongkongissa olevaa mallia, jossa matkat maksetaan sen pituuden mukaan? Hongkongissa matkakorttia vilautetaan kortinlukijalle kulkuneuvoon mennessä ja poistuttaessa.

Kortti laskee automaattisesti pysäkin välit, ja veloittaa kortilta matkan pituuden verran arvoa. Jos tuo oikeudenmukainen veloitustapa toimii yli seitsemän miljoonan asukkaan Hongkongissa, niin luulisi sen toimivan pikkuisessa Helsingissäkin.

Noh, ehkä yritän nyt ajatella asiaa niin, että kylläpä minulla on asiat elämässä hyvin, kun tällainen asia saa minut ärsyyntymään näin kohtuuttoman paljon. Että hienosti menee, jos eniten tällä hetkellä vituttava asia on HSL:n lippu-uudistus.

Ja ehkä täytyy myöskin ottaa asia niin, että on aika laajentaa elämänpiiriä pois Helsingin keskusta-alueelta, ja alkaa matkustelemaan ympäri Espoota iltakaudet ja viikonloput ihan muuten vaan. Ennen ajattelin, että maksan mielelläni asumisesta Helsingin keskustassa vähän enemmän, sillä säästän rahaa matkakustannuksissa. Nyt kun en voi enää ajatella noin, niin alkaa vähän mietityttää, että mitä jos etsisi reilusti edullisemman kodin jostain vähän syrjemmältä…

Miten on, Helsingin seudulla asuvat lukijani, oletteko Te voittajia vai häviäjiä tässä uudistuksessa?

Kuvat: Anna-Maria / Secret Wardrobe

Viisi faktaa auringossa

tunnetila: hauskuus

Instagramissa kiertää parhaillaan haaste, jossa pyydetään ihmisiä kertomaan itsestään viisi faktaa, joita ei ole ehkä aiemmin tullut seuraajilleen kertoneeksi.

Blogimaailmassa taas kiersi hetki sitten haaste, jossa bloggaajan puolison piti vastata bloggaajaa koskeviin kysymyksiin. Mieheni vastasi tuolloin kysymyksiin (niitä oli 33 kpl!), mutta hän toivoi, etten julkaisisi hänen vastauksiaan blogissani.

Kunnioitan mieheni pyyntöä, mutta ajattelin kuitenkin ottaa muutaman hänen vastauksistaan, ja yhdistää nämä kaksi haastetta. Tässä tulee siis viisi faktaa minusta mieheni sanoin!

Jos voittaisin lotossa, mitä tekisin rahoilla?

  • Jakaisit niitä holtittomasti niin, että kaikki tutut ja sukulaiset alkaisivat riitelemään siitä kuinka paljon kukin sai

Oma kommenttini miehen vastaukseen: Heh, olen jo jakanut mahdollisesti joskus tulossa olevan lottopottini! Mm. kampaajalleni olen luvannut mukavan siivun, eli kyllä, mieheni vastaus on oikein.

Mikä minua ärsyttää eniten muissa ihmisissä? 

  • Ehkä se, ettei ne tee omalle paskalle elämälleen mitään

Oma kommenttini miehen vastaukseen: Totta taitaa olla tämäkin. Olen itse joskus päättänyt, että en valita turhasta. Jos eteeni tulee asioita jotka saavat valittamaan, niin jos vain mitenkään pystyn itse vaikuttamaan asiaan, niin en valita, vaan teen niille asioille jotain.

Mikä saa minut todella vihastumaan?

  • Eläimiin kohdistuva huono kohtelu

Oma kommenttini miehen vastaukseen: Tätä ei varmaan tarvitse avata tämän enempää, eli mieheni osui jälleen oikeaan. Tosin sen vielä sanon, että kaikkien, niin ihmisten kuin eläintenkin huono ja epäoikeudenmukainen kohtelu saa vereni kiehumaan. Eli huono kohtelu saa vihaiseksi, oli kohde kuka tai mikä tahansa.

Mitä pelkään?

  • Ehkä sinulle tärkeiden ihmisten menettämistä

Oma kommenttini miehen vastaukseen: Amen! Olen onnistunut ympäröimään itseni niin mielettömän upeilla ihmisillä, etten edes halua ajatella menettäväni ketään heistä.

Mieheni vastauksia lukiessa en voinut kuin todeta, että hän taitaa tuntea minut kyllä todella hyvin!

Mikä on paras luonteenpiirteeni?

  • Moni, mutta siellä pohjalla on sellainen tietty tasapainoisuus

Oma kommenttini miehen vastaukseen: Tästä vastauksesta olin todella onnellinen! Tämä ei siis ole fakta, vain ainoastaan mieheni ajatus minusta, mutta jos minusta (välillä ympäriinsä sekoilevasta tyypistä!!) huokuu tasapainoisuus, niin olen kyllä valtavan onnellinen!

Tasapaino on nimittäin asia, jonka olen aina ajatellut olevan elämässä ehkä se tavoiteltavin asia. Sitä paitsi tasapaino on mielestäni myös avain onneen.

Vielä näin loppuun bonuksena yksi fakta kotioloista mieheni vastauksen muodossa.

Millaisia vaatteita käytän kotona?

  • Mukavia ja rumia

Oma kommenttini miehen vastaukseen: Anteeksi nyt vaan herra, mutta minun kotiasuni on kashmiria ja aivan ihana! Tai no, myönnetään, että kashmirhousuissani on polvipussit ja ne lököttävät pepusta, ja että kashmirkotitakistani on toinen vyönlenkki revennyt ja takki on aina päällä vähän miten sattuu…

Sitä paitsi kotona saa minusta näyttää ihan siltä miltä haluaa. Tärkeintä on, että vaatteet eivät kiristä eikä purista, ja että ne ovat lämpimät ja pehmoiset. Ei kai sitä kotona nyt missään jäykistelyvaatteissa olla!

Tässä siis viisi plus yksi asiaa minusta mieheni suulla. Onko Teillä näihin jotain kommentoitavaa? Yllättikö joku, tai oletteko jostain samaa mieltä mieheni kanssa?

Ihanaa naistenäivää kaikille Teille, ja maailman parhaalle isälleni hyvää syntymäpäivää!

Kuvat: Vilma

Kohtuus kaikessa – motto vuodelle 2019

tunnetila: innostus

Tervetuloa vuoteen 2019!

En ole tainnut koskaan kohta yhdentoista (!!) bloggausvuoden aikana tehdä varsinaista vuosikatsausta edellisvuoteen, enkä tee nytkään. Kuka vanhoja muistelee, sitä tikulla silmään.

Tyydyn vain toteamaan, että vuosi 2018 oli minulle hyvä. Olin onnellinen ja terve, rakastin, tein paljon asioita joita halusin tehdä ja vietin aikaa minulle tärkeiden ihmisten kanssa. Mitä sitä muuta elämältä voisi toivoa? En taida keksiä mitään enempää enkä parempaa.

Olin myös vuoden 2018 ostamatta mitään. Tai siis yritin olla. Tein vuoden aikana kaksi ostosta: toukokuussa ostin pienen nahkarepun Espanjasta käsityöläiseltä johon tutustuin, ja syyskuun lopussa ostin puhelimeeni latausjohdon, kun vanha johto katkesi. Johdon tarvitsin, reppua en. Ostin siis jotain tarpeetonta, ja siksi epäonnistuin itselleni asettamassani haasteessa.

Olin kuitenkin hämmentävän sinut ostamattomuuteni kanssa. Haasteen alku ja tammikuun alet kiristelivät hermoja, mutta sitten kun siitä pääsi yli, koko loppuvuosi sujui kuin vettä vaan! Ostelu ja tavaroiden hamstraaminen ei enää loppuvuodesta kiinnostanut minua pätkääkään.

Jopa joululahjojen hankkiminen tuntui työläältä. Olin etukäteen ajatellut, että lahjojen ostaminen tulee olemaan superkivaa, sillä en ole saanut vuoteen ostaa oikeastaan mitään. Mitä vielä, liikkeiden tavaranpaljous ainoastaan ahdisti minua. Päässäni liikkui koko shoppailun ajan puistattava ajatus siitä, miten paljon turhaa tavaraa maailmaan oikein mahtuu, ja milloin me kaikki hukumme tähän paskaan.

Ainoita paikkoja joissa viihdyin, oli jouluiset pop up -kaupat, jotka möivät pääosin kotimaisia pienten yrittäjien tuotteita. Niistä tein ostoksia mielelläni. Ostin tänä vuonna lahjaksi kirjoja, kodintekstiilejä ja vaatteita entisistä uloskasvaville kummilapsille. En ostanut yhtään lelua tai muuta tarpeetonta juttua.

Kuulin muuten, että naapurin pikkutyttö oli saanut jouluna lahjaksi sata (100) lahjaa. Mitä ihmettä? Miksi maailmassa ei voi olla olemassa yhteisesti sovittua sääntöä, että joulupukki tuo jokaiselle maksimissaan viisi pakettia? Olen varma, että nuo viisi tavaraa tuottaisivat ihan yhtä paljon iloa kuin ne sata, ja noista muutamista kallisarvoisista lahjoista pidettäisiin paljon parempaa huolta.

Överiksi menneestä lahjavuoresta ja kauppojen tavarapaljoudesta tuskastuneena olen päättänyt, että mottoni vuodelle 2019 on kohtuus kaikessa. Päätin opetella käyttäytymään maltillisesti kaikilla elämän osa-alueilla.

Saan vuonna 2019 ostaa mitä vaan, kunhan ostan tarpeeseen ja ostos tuntuu järkevältä. Teen juuri sen verran töitä kun on fiksua, enkä ahnehdi ylimääräisiä projekteja, vaikka ne olisivat kuinka kiinnostavia tahansa. Harkitsen blogiin liittyviä yhteistöitä ja muita juttuja entistä tarkemmin, enkä ryhdy mihinkään, mistä tiedän tulevan minulle ylimääräistä stressiä.

Jos mieleni tekee herkkuja, en syö kerralla suklaalevyn puolikasta, vaan otan vain yhden rivin ja nautin siitä. Kun treenaan, treenaan maltilla, enkä veren maku suussa. Liian kovaa treenaaminen johtaa kohdallani todella helposti ylikuntoon ja siitä johtuvaan sairasteluputkeen.

Maltti ja kohtuullisuus olkoot tänä vuonna ne sanat, jotka yritän pitää mielessä joka päivä. Oletteko Te päättäneet luvata jotain vuodelle 2019?

Onnea, iloa, malttia, tolkkua, terveyttä, tyytyväisyyttä, rakkautta ja kohtuullisuutta Teille kaikille vuoteen 2019!

Faktat pöytään!

tunnetila: hauskuus

Facebookissa on jo hetken kiertänyt haaste, jossa kerrotaan itsestä pieniä faktoja. Neljä faktaa kuudesta eri aihealueesta. En tykkää FB:stä yhtään, joten olen siellä ainoastaan sen verran kun on pakko. En myöskään halua jakaa siellä itsestäni juuri mitään, joten ajattelinpa sitten tuoda tämän faktahaasteen blogiini.

Ja tässä niitä faktoja nyt tulee!

Neljä paikkaa joissa olen asunut

  • Varkaus: kävin lukion Varkaudessa, Savon sydämessä. Muutin yksin vieraaseen kaupunkiin 17-vuotiaana ainoastaan siksi, että kyseisessä lukiossa oli mahdollista ottaa ilmaisutaidon kursseja. En yhtään muista mitä noilla kursseilla tehtiin, mutta kaikista niistä ihanista ystävistä, joita lukiossa sain, olen edelleen kiitollinen.
  • Aarau, Sveitsi: olin Sveitsissä opiskelijavaihdossa, ja asuin tuona aikana Sveitsin saksankielisellä alueella kahdessa paikassa. Aarau tuntui tuolloin enemmän kodilta, mutta kun palasin sinne uudelleen opiskelujen jälkeen, siellä oli jotenkin kylmä ja kolkko fiilis.
  • Tampere: opiskelukaupunki, jossa sain myös ensimmäisen kokopäivätyöni. Saman työnantajan palveluksessa olen edelleen, kaupunki vain on vaihtunut.
  • La Herradura, Espanja: olen fyysisesti Helsingissä, mutta sydämeni on (edelleen!) La Herradurassa. Katselen kuvia tutuilta kaduilta lähes päivittäin, ja haaveilen vähän pidempiaikaisesta muutosta tuohon pieneen ja kotoisaan espanjalaiskylään.

Neljä paikkaa joissa olen työskennellyt

  • K-Rauta Maatalous, kassa: 19-vuotias nuori nainen saa osakseen aika paljon tytöttelyä, kun hän työskentelee liikkeessä, jonka asiakkaista 95% on miehiä. Käytin kuitenkin tilannetta häikäilemättä hyödykseni, ja möin vienon hymyn kera miehille ihan valtavasti kaikkea sellaista mitä he eivät edes tarvinneet.
  • Aamulehti, arkistotoimihenkilö: Aamulehdessä tein niin paljon hommia, että sain käteeni jännetupentulehduksen, joka levisi hoitamattomana koko käsivarteeni ja lopulta lapoihin asti. En saanut edes hampaita pestyä kunnolla, koska koko oikea puoli kropasta oli niin jumissa. Ei olisi kannattanut. Kärsin tuosta vaivasta välillä edelleen.
  • Jesper Junior, myyjä: olin lastenvaateliikkeessä töissä kolme vuotta opiskelujen ohessa. Vietin liikkeessä illat, viikonloput ja lomat, ja minulla on edelleen pahvilaatikollinen lastenvaatteita, mitä liikkeestä ostin. Ajattelin jo silloin, etten tee lapsia, mutten voinut vastustaa pieniä ja suloisia vaatteita.
  • Skimbaco Lifestyle, muotitoimittaja (New York): juttukeikkoina mm. New Yorkin muotiviikot, uusien brändien ja lehtien lanseerausbileet ja stailaushaasteet. Paras työpaikkani ikinä!

Neljä ohjelmaa joita olen seurannut televisiosta

  • Sinkkuelämää (Sex and the City): Sarja, joka on vaikuttanut elämääni varmasti enemmän kuin mikään muu tv-sarja. Vahvat naiset, kaiken kestävä ystävyys, parisuhdekiemurat, muoti ja New York. Täydellinen kombo! Kävin 2000-luvun alussa (ehkä 2004?) New Yorkissa Sex and the City -kiertoajalulla, jossa kävimme useissa sarjan kuvauspaikoista. Muistan itkeneeni ensimmäisen vartin lähes hysteerisesti kun olin kiertoajelusta niin onnellinen!
  • Orjattaresi (The Handmade’s Tale): viime aikojen vaikuttavin sarjauutuus. Järkyttävä, kammottava, ällöttävä ja niin koukuttava. En harrasta maksukanavia, joten odottelen malttamattomana sarjan toista kautta julkaistavaksi Yle Areenassa.
  • Siskonpeti: todella laadukasta ja älykästä kotimaista komediaa. Valovoimaisia komedienneja, taitavaa musisointia, osuvia ja samaistuttavia sketsejä. Hyvä tapa nauraa samalla myös itselleen verhoilemalla se komediaksi.
  • Love Island Suomi: tämän hetken lempparini! Sarja, jonka vuoksi unirytmini on sekaisin ja olen koko ajan töissä ihan töttöröö. Menen normaalisti nukkumaan heti Kymmenen uutisten jälkeen, mutta LIS tulee ti-la klo 22-23, joten olen joka ilta nukkumassa vasta joskus puoli kahdentoista maissa. Onneksi sarjaa on enää vain muutama viikko jäljellä niin pääsen taas normaaliin arkirytmiin.

Neljä paikkaa joissa olen käynyt

  • Blue Field Tea Factory, Nuwara Eliya, Sri Lanka: teeplantaasi ja -tehdas huikeissa Sri Lankan vuoristomaisemissa. Teen ystävälle vierailu teetehtaalla oli ikimuistoinen!
  • Colonial Williamsburg, Virginia, USA: paluu 1700-luvun Yhdysvaltoihin mielettömän upeasti rakennetussa ja dramatisoidussa elämyspuistossa Virginian osavaltiossa. Yhdysvaltain historian huikea läpileikkaus huipentui Valkoisen talon näkemiseen Washingtonissa samalla reissulla.
  • Grand Lisboa Casino, Macao, Kiina: uskomaton kullan kimallus ja rahapelikoneiden jatkuva kilinä ovat jääneet lähtemättömästi mieleen. Mielikuva tosin on enemmän ahdistava, kuin auvoisa. Mutta muisto se on sekin!
  • Noitatunturi, Kemijärvi: ehkä upein maisema minkä olen koskaan nähnyt! Hiihdimme Pyhällä ollessamme Noitatunturin huipulle kovalla pakkasella. Tunturin huipulta avautui valkoinen, häikäisevässä auringonpaisteessa kimalteleva ja niin ällistyttävän kaunis maisema, että henki salpautui hetkeksi.

Neljä ruokaa joista pidän

  • isin kalastama ja voissa paistama kuha, sekä äidin tekemä perunamuusi ovat paras yhdistelmä ikinä!
  • intialaiset mausteiset kasvisruoat, mm. tikka masala kotijuustolla
  • laadukas pizza (esim. Helsingissä hyvää pizzaa saa Via Tribunalista)
  • keitot, mm. kalakeitto, mustajuurikeitto, lihaton hernekeitto, kesäkeitto, tomaattikeitto…

Neljä juomaa joista pidän

  • kivennäisvesi: kotona itse hiilihapotettu, Suomessa vettä on ihan turha ostaa kaupasta
  • Earl Grey tee: viime aikojen lempparini on TakeT:n Earl Grey Organic -luomutee
  • laadukas punaviini: esim. Valdifalco Loacker Lodolaia Syrah 2013
  • äidin tekemä puolukkamehu: isin poimimat puolukat, äidin tekemä mehu. Rakkaus luontoon ja mehun juojiin maistuu mehussa asti!

Huh, olipa hankalia kysymyksiä! Etenkin seuraamiani tv-ohjelmia ja lempiruokiani oli todella hankala karsia neljään. Tein tätä listausta kaksi tuntia!

Tuliko vastauksissani ilmi jotain uutta, mitä ette ole minusta tienneet?

Mitä mietin kesällä?

tunnetila: pohdiskelu

Kävelin eilen kotiin lumisateessa. Tänä aamuna, kellojen vaihduttua talviaikaan, istuin läppärille ja avasin sattumanvaraisen postausluonnoksen blogistani. Postauksessa oli nämä kesäiset kuvat, mutta teksti oli jäänyt kirjoittamatta.

Voi kunpa olisin ehtinyt aloittaa postauksen kirjoittamisen tuolloin. Olisi ihana nähdä, mitä ajatuksia minulla oli jaettavana kanssanne juuri tuona kyseisenä lämpimänä kesäpäivänä.

Kirjoitatteko Te päiväkirjaa? Olen joskus miettinyt, että elämässäni tapahtuu niin valtavasti asioita, että päiväkirjan kirjoittaminen voisi olla aika mahtava juttu. Sitten olen kuitenkin ajatellut, etten tarvitse päiväkirjaa, koska blogini toimii minulle hyvin päiväkirjamaisena kanavana.

mekko* ja housut* Nordic Tricot by Ivana Helsinki / Tokmanni, sandaalit Michael Kors

Kaikkea en tänne kuitenkaan kirjoittele, näiden kuvien ottamispäivän aatoksiakaan en ole ehtinyt tallentaa, joten edes pieni päivkirjamerkintä jokaisesta päivästä voisi olla kiva iltarutiini.

Jos korvaisi puhelimen selaamisen ennen nukkumaan menoa kirjoittamalla pienen merkinnän yöpöydällä olevaan päiväkirjaan. Tuosta uudesta rutiinista olisi varmasti hyötyä monessa asiassa, eikä vähiten unen laadun parantamisessa.

Päiväkirjamerkintään voisi purkaa päivän aikana mieltä askarruttaneet tai vaivaamaan jääneet asiat, eivätkä ne ehkä sitten pyörisi niin paljon mielessä eivätkä pitäisi hereillä. Hyötynä olisi myös se, ettei tuijottaisi puhelimen kirkasta näyttöä juuri ennen unen saantia.

Taidanpa ottaa heti tänä iltana jonkun pienen kirjasen yöpöydälle ja kokeilla, olisiko minusta parin lauseen päiväkirjan täytäjäksi. Voisin merkata päiväkirjaan sen hetken tunnetilan, ihan kuten täällä blogissa, ja avata muutamalla sanalla, miksi tuo tunne on tällä hetkellä päällimmäisenä.

Kivaa aurinkoista sunnuntaita Teille kaikille!

Kuvat: Vilma