Browsing Category

yleistä höpinää

Faktat pöytään!

30/10/2018

tunnetila: hauskuus

Facebookissa on jo hetken kiertänyt haaste, jossa kerrotaan itsestä pieniä faktoja. Neljä faktaa kuudesta eri aihealueesta. En tykkää FB:stä yhtään, joten olen siellä ainoastaan sen verran kun on pakko. En myöskään halua jakaa siellä itsestäni juuri mitään, joten ajattelinpa sitten tuoda tämän faktahaasteen blogiini.

Ja tässä niitä faktoja nyt tulee!

Neljä paikkaa joissa olen asunut

  • Varkaus: kävin lukion Varkaudessa, Savon sydämessä. Muutin yksin vieraaseen kaupunkiin 17-vuotiaana ainoastaan siksi, että kyseisessä lukiossa oli mahdollista ottaa ilmaisutaidon kursseja. En yhtään muista mitä noilla kursseilla tehtiin, mutta kaikista niistä ihanista ystävistä, joita lukiossa sain, olen edelleen kiitollinen.
  • Aarau, Sveitsi: olin Sveitsissä opiskelijavaihdossa, ja asuin tuona aikana Sveitsin saksankielisellä alueella kahdessa paikassa. Aarau tuntui tuolloin enemmän kodilta, mutta kun palasin sinne uudelleen opiskelujen jälkeen, siellä oli jotenkin kylmä ja kolkko fiilis.
  • Tampere: opiskelukaupunki, jossa sain myös ensimmäisen kokopäivätyöni. Saman työnantajan palveluksessa olen edelleen, kaupunki vain on vaihtunut.
  • La Herradura, Espanja: olen fyysisesti Helsingissä, mutta sydämeni on (edelleen!) La Herradurassa. Katselen kuvia tutuilta kaduilta lähes päivittäin, ja haaveilen vähän pidempiaikaisesta muutosta tuohon pieneen ja kotoisaan espanjalaiskylään.

Neljä paikkaa joissa olen työskennellyt

  • K-Rauta Maatalous, kassa: 19-vuotias nuori nainen saa osakseen aika paljon tytöttelyä, kun hän työskentelee liikkeessä, jonka asiakkaista 95% on miehiä. Käytin kuitenkin tilannetta häikäilemättä hyödykseni, ja möin vienon hymyn kera miehille ihan valtavasti kaikkea sellaista mitä he eivät edes tarvinneet.
  • Aamulehti, arkistotoimihenkilö: Aamulehdessä tein niin paljon hommia, että sain käteeni jännetupentulehduksen, joka levisi hoitamattomana koko käsivarteeni ja lopulta lapoihin asti. En saanut edes hampaita pestyä kunnolla, koska koko oikea puoli kropasta oli niin jumissa. Ei olisi kannattanut. Kärsin tuosta vaivasta välillä edelleen.
  • Jesper Junior, myyjä: olin lastenvaateliikkeessä töissä kolme vuotta opiskelujen ohessa. Vietin liikkeessä illat, viikonloput ja lomat, ja minulla on edelleen pahvilaatikollinen lastenvaatteita, mitä liikkeestä ostin. Ajattelin jo silloin, etten tee lapsia, mutten voinut vastustaa pieniä ja suloisia vaatteita.
  • Skimbaco Lifestyle, muotitoimittaja (New York): juttukeikkoina mm. New Yorkin muotiviikot, uusien brändien ja lehtien lanseerausbileet ja stailaushaasteet. Paras työpaikkani ikinä!

Neljä ohjelmaa joita olen seurannut televisiosta

  • Sinkkuelämää (Sex and the City): Sarja, joka on vaikuttanut elämääni varmasti enemmän kuin mikään muu tv-sarja. Vahvat naiset, kaiken kestävä ystävyys, parisuhdekiemurat, muoti ja New York. Täydellinen kombo! Kävin 2000-luvun alussa (ehkä 2004?) New Yorkissa Sex and the City -kiertoajalulla, jossa kävimme useissa sarjan kuvauspaikoista. Muistan itkeneeni ensimmäisen vartin lähes hysteerisesti kun olin kiertoajelusta niin onnellinen!
  • Orjattaresi (The Handmade’s Tale): viime aikojen vaikuttavin sarjauutuus. Järkyttävä, kammottava, ällöttävä ja niin koukuttava. En harrasta maksukanavia, joten odottelen malttamattomana sarjan toista kautta julkaistavaksi Yle Areenassa.
  • Siskonpeti: todella laadukasta ja älykästä kotimaista komediaa. Valovoimaisia komedienneja, taitavaa musisointia, osuvia ja samaistuttavia sketsejä. Hyvä tapa nauraa samalla myös itselleen verhoilemalla se komediaksi.
  • Love Island Suomi: tämän hetken lempparini! Sarja, jonka vuoksi unirytmini on sekaisin ja olen koko ajan töissä ihan töttöröö. Menen normaalisti nukkumaan heti Kymmenen uutisten jälkeen, mutta LIS tulee ti-la klo 22-23, joten olen joka ilta nukkumassa vasta joskus puoli kahdentoista maissa. Onneksi sarjaa on enää vain muutama viikko jäljellä niin pääsen taas normaaliin arkirytmiin.

Neljä paikkaa joissa olen käynyt

  • Blue Field Tea Factory, Nuwara Eliya, Sri Lanka: teeplantaasi ja -tehdas huikeissa Sri Lankan vuoristomaisemissa. Teen ystävälle vierailu teetehtaalla oli ikimuistoinen!
  • Colonial Williamsburg, Virginia, USA: paluu 1700-luvun Yhdysvaltoihin mielettömän upeasti rakennetussa ja dramatisoidussa elämyspuistossa Virginian osavaltiossa. Yhdysvaltain historian huikea läpileikkaus huipentui Valkoisen talon näkemiseen Washingtonissa samalla reissulla.
  • Grand Lisboa Casino, Macao, Kiina: uskomaton kullan kimallus ja rahapelikoneiden jatkuva kilinä ovat jääneet lähtemättömästi mieleen. Mielikuva tosin on enemmän ahdistava, kuin auvoisa. Mutta muisto se on sekin!
  • Noitatunturi, Kemijärvi: ehkä upein maisema minkä olen koskaan nähnyt! Hiihdimme Pyhällä ollessamme Noitatunturin huipulle kovalla pakkasella. Tunturin huipulta avautui valkoinen, häikäisevässä auringonpaisteessa kimalteleva ja niin ällistyttävän kaunis maisema, että henki salpautui hetkeksi.

Neljä ruokaa joista pidän

  • isin kalastama ja voissa paistama kuha, sekä äidin tekemä perunamuusi ovat paras yhdistelmä ikinä!
  • intialaiset mausteiset kasvisruoat, mm. tikka masala kotijuustolla
  • laadukas pizza (esim. Helsingissä hyvää pizzaa saa Via Tribunalista)
  • keitot, mm. kalakeitto, mustajuurikeitto, lihaton hernekeitto, kesäkeitto, tomaattikeitto…

Neljä juomaa joista pidän

  • kivennäisvesi: kotona itse hiilihapotettu, Suomessa vettä on ihan turha ostaa kaupasta
  • Earl Grey tee: viime aikojen lempparini on TakeT:n Earl Grey Organic -luomutee
  • laadukas punaviini: esim. Valdifalco Loacker Lodolaia Syrah 2013
  • äidin tekemä puolukkamehu: isin poimimat puolukat, äidin tekemä mehu. Rakkaus luontoon ja mehun juojiin maistuu mehussa asti!

Huh, olipa hankalia kysymyksiä! Etenkin seuraamiani tv-ohjelmia ja lempiruokiani oli todella hankala karsia neljään. Tein tätä listausta kaksi tuntia!

Tuliko vastauksissani ilmi jotain uutta, mitä ette ole minusta tienneet?

Mitä mietin kesällä?

28/10/2018

tunnetila: pohdiskelu

Kävelin eilen kotiin lumisateessa. Tänä aamuna, kellojen vaihduttua talviaikaan, istuin läppärille ja avasin sattumanvaraisen postausluonnoksen blogistani. Postauksessa oli nämä kesäiset kuvat, mutta teksti oli jäänyt kirjoittamatta.

Voi kunpa olisin ehtinyt aloittaa postauksen kirjoittamisen tuolloin. Olisi ihana nähdä, mitä ajatuksia minulla oli jaettavana kanssanne juuri tuona kyseisenä lämpimänä kesäpäivänä.

Kirjoitatteko Te päiväkirjaa? Olen joskus miettinyt, että elämässäni tapahtuu niin valtavasti asioita, että päiväkirjan kirjoittaminen voisi olla aika mahtava juttu. Sitten olen kuitenkin ajatellut, etten tarvitse päiväkirjaa, koska blogini toimii minulle hyvin päiväkirjamaisena kanavana.

mekko* ja housut* Nordic Tricot by Ivana Helsinki / Tokmanni, sandaalit Michael Kors

Kaikkea en tänne kuitenkaan kirjoittele, näiden kuvien ottamispäivän aatoksiakaan en ole ehtinyt tallentaa, joten edes pieni päivkirjamerkintä jokaisesta päivästä voisi olla kiva iltarutiini.

Jos korvaisi puhelimen selaamisen ennen nukkumaan menoa kirjoittamalla pienen merkinnän yöpöydällä olevaan päiväkirjaan. Tuosta uudesta rutiinista olisi varmasti hyötyä monessa asiassa, eikä vähiten unen laadun parantamisessa.

Päiväkirjamerkintään voisi purkaa päivän aikana mieltä askarruttaneet tai vaivaamaan jääneet asiat, eivätkä ne ehkä sitten pyörisi niin paljon mielessä eivätkä pitäisi hereillä. Hyötynä olisi myös se, ettei tuijottaisi puhelimen kirkasta näyttöä juuri ennen unen saantia.

Taidanpa ottaa heti tänä iltana jonkun pienen kirjasen yöpöydälle ja kokeilla, olisiko minusta parin lauseen päiväkirjan täytäjäksi. Voisin merkata päiväkirjaan sen hetken tunnetilan, ihan kuten täällä blogissa, ja avata muutamalla sanalla, miksi tuo tunne on tällä hetkellä päällimmäisenä.

Kivaa aurinkoista sunnuntaita Teille kaikille!

Kuvat: Vilma

 

Kadonnut inhimillisyys

14/06/2018

tunnetila: pohdiskelu

Kaksi tapausta joukkoliikenteestä.

Tapaus 1. Nainen astuu raitiovaunuun puhelin kädessään. Hän menee mietteliään näköisenä vaunun keskiosassa seisovan miehen luo ja kysyy: ”Anteeksi, osaisitko auttaa? Yritin ostaa tekstiviestilipun, mutta lippua ei tule. Olikohan minulla väärä numero?”

Mies tarkistaa numeron ja se on oikea. Nainen toteaa yrittävänsä uudestaan. Viesti lähtee, mutta lippua ei kuulu. Nainen kokeilee vielä kolmannen kerran.  Lippua ei tule. Samaan aikaan vaunuun nousee tarkastajia. ”Tarkistamme kaikkien matkaliput, olkaa hyvät!”

Tarkastaja tulee naisen kohdalle ja kysyy lippua. Nainen kertoo lähettäneensä kolme viestiä, mutta lippua ei tule. Tarkastaja toteaa että naisella ei siis ole lippua ja alkaa kirjoittaa sakkolappua. Nainen selittää, että hän on kyllä ostanut kolme lippua, mutta tekstiviestiliput ei tule perille. Naista auttanut mies tulee myös kertomaan, että viestit on todella lähetetty.

Tarkastaja toteaa, että on matkustajan vastuulla, että hänellä on jo kulkuvälineeseen noustessa voimassa oleva lippu. Ilman lippua välineeseen ei saa nousta. Nainen saa sakkolapun, 80€.

Samalla hetkellä kun nainen saa sakkolapun käteensä, hänen puhelimensa piippaa kolmesti. Kaikki kolme lippua tulevat kerralla. Nainen näyttää niitä tarkastajalle. ”No juu, nyt sinulla näyttää olevan kolme lippua, mutta silloin kun kysyin, ei ollut yhtään. Sakko pysyy voimassa.”

Nainen purskahtaa tilanteesta järkyttyneenä itkuun, ja poistuu raitiovaunusta seuraavalla pysäkillä sakkolappuineen ja kolmine sporalippuineen.

Tapaus 2. Paikallisjuna on lähdössä laiturista. Junaan juoksee viime hetkellä mies, jonka takin liepeet on jäädä ovien väliin. ”Huh, ehdinpäs”, mies toteaa, ja istahtaa viereeni. Mies kaivaa esille kännykän ja ostaa matkalipun.

Tarkastajat tulevat heti kun juna lähtee liikkeelle. Ihmiset näyttävät matkalippujaan. Myös vieressäni istuva mies näyttää lippuaan puhelimesta. ”Hmm, tämä juna lähti liikkeelle klo 8.38. Tämä lippu on ostettu vasta klo 08.39.” Mies kertoo nauraen, että hän ehti hypätä junaan juuri ja juuri ennen kun se lähti liikkeelle. ”Juu, mutta matkustajalla täytyy olla voimassa oleva lippu junaan noustessaan.” Mies sai sakot, 80€.

Lähes kaikki vaunussa istuneet matkustajat tuijottivat tapahtumia suu auki. Oli lähellä etten kysynyt tarkastajalta, että entäs minä, joka maksan lippuni kertamaksulla matkakortillani. Eihän minullakaan ole lippu voimassa kun astun junaan, vaan vasta lipun leimaamisen jälkeen. Leimauslaite kun on vaunussa sisällä, ei vaunun ulkopuolella.

En kuitenkaan uskaltanut kysyä mitään, sillä pelkäsin saavani sakot itsekin.

Mitäs sanotte? Menivätkö nämä jutut teidän mielestänne ihan oikein? Virallisten sääntöjen mukaan varmasti kyllä. Itse en kuitenkaan voi olla miettimättä, minne ihmisiltä on kadonnut kaikki inhimillisyys, sääntöjen soveltaminen, tai vaikkapa omalla järjellä ajattelu.

Kodiksi kuukaudessa

01/06/2018

tunnetila: pohdiskelu

Lensin maanantaina Malagasta Osloon. Katkaisin lomani muutamaksi päiväksi, ja osallistuin Oslossa järjestettyyn pohjoismaiseen oman alani seminaariin.

Oslossa oli tosi kivaa, ja seminaari oli antoisa. Samaan aikaan oli mahtava tavata kollegoita ympäri pohjolaa, mutta toisaalta olo oli myös vähän puusta pudonnut. Huomasin rentoutuneeni kolmen viikon loman aikana niin hyvin, että olin välillä ihan pihalla kaikesta. Jopa kielestä. Kiitin tarjoilijoita espanjaksi ja tervehdin norjalaista kollegaa sanoen ”Hola!”.

Olen aikaisemminkin kirjoittanut nopeasta adaptoitumisestani uusiin paikkoihin. Vaikka täällä Espanjassa olen kärsinyt välillä ärsyttävistä kieliongelmista, niin silti tämä paikka on alkanut tuntua kuukaudessa jo ihan kodilta. Sanoinkin vahingossa jatkuvasti Oslosta pois lähtiessäni lähteväni kotiin, vaikka olin lentämässä Malagaan.

Kohti Espanjaa matkatessani tuli kotoisa fiilis, kun lentokoneen henkilökunta puhutteli minua espanjaksi. Vieressäni istuneelta norjalaispariskunnalta kysyttiin tarjoilutilausta englanniksi, minulle puhuttiin espanjaa. Huvitti.

Suomalaisuuteni todisti reissussa kuitenkin se, että heti kun huomasin hotellissa olevan saunan, jätin muut suunnitelmat sikseen, ja suunnistin lauteille nautiskelemaan löylyistä.

Saunan lauteilla makoillessani katselin ulos ikkunasta. Ikkunasta näkyi lentokentän kiitorata ja kovin kotoisia koivuja. Tunsin koivuja katsellessani pientä haikeutta, sillä ajatus koivuista koti-Suomessa tuntui jotenkin kaukaiselta.

Saapa nähdä millä fiiliksillä pakkaan lauantaina matkalaukkuja, ja mikä olo minulla on siinä hetkessä, kun sunnuntaina saavumme Helsinkiin. Ihan ”oikeaan” kotiin. Sopeudunko myös sinne, tuttuun ja turvallisen ympäristöön välittömästi, vai jääkö kaukokaipuu kytemään? Se jää nähtäväksi.

Sen olen kuitenkin maailmalla reissatessani huomannut, että yhdessä paikassa vähän pidempään asustellessa jättää aina palasen itsestään kohteeseen. En tiedä mitä minusta jää tänne La Herraduran rannoille, mutta toivon, että se on jotain sellaista, mitä en Suomessa kaipaa.

Ensimmäiset opit

16/05/2018

tunnetila: pohdiskelu

Takana on nyt puolitoista viikkoa Espanjassa asustelua. Seuraavassa muutama asia, mitä olen täällä ollessani oppinut.

Tee
Juon päivittäin paljon teetä. Ulkomailla kärsin lähes poikkeuksetta ala-arvoisista teekokemuksista. Tällä kertaa varauduin kuukauden reissuun ottamalla mukaan omaa teetä. Kyllä, tilanne äityi niin pahaksi, etten uskaltanut lähteä reissuun ilman TakeT:n luomu Earl Greytä.

Ensimmäistä kupillista maistaessani totesin, että myös lempiteeni maistuu täällä ihan paskalta. Opin kerrasta, että tee kannattaa keittää täällä pulloveteen. Ei missään nimessä kraanasta tulevaan veteen, mikä on sinänsä (etenkin keitettynä) täällä ihan juomakelpoista.

Juomakelpoista juu, mutta hemmetin pahaa, eikä parane edes keitettäessä. Ei jatkoon.

Kynnet ja hiukset
Aina kun olen lämpimässä ja kosteassa ilmastossa, kynteni ja hiukseni vahvistuvat silmissä. Jo viikon jälkeen kynteni olivat taas kasvaneet valtavasti, ja hiukseni tuntuivat tuplanneen tuuheutensa.

Kosteassa ilmassa hiukseni ovat huvittavan näköinen pöyhkeä kiharapörrö, ja nuo kiharat on pääosin korkkiruuvimaisia. Etenkin näin lyhyissä hiuksissa tuon muutoksen huomaa todella hyvin.

Sain Remingtonilta reissuun testattavaksi matkakokoisen muotoiluraudan*. Täytynee ottaa se pian käyttöön jos haluan saada aikaan vähän asiallisempaa lookia rennon rantapörrön sijaan.

Kivet
Myönnän, etten ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä, jotka keräävät ulkomailla rannalta kiviä ja kantavat niitä mukanaan Suomeen. Ovathan ne sileäksi hioutuneita ja muodoiltaan kauniita, mutta hei kamoon, ne on vain kiviä.

Minua laiskotti viime viikolla yhtenä aamuna valtavasti. Päätin silti lähteä juoksulenkille rantaan. Rantaan päästyäni totesin, että juoksusuoritusta enemmän kroppani kaipasi ihan jotain muuta. Istuin siis rannalle ja ihailin merta.

Pian huomioni siirtyi rannan kiviin. Voi miten ne olivatkaan lämpöisiä! Aloin silitellä kivien silkkisiä pintoja ja poimin käteeni ensin yhden kauneimmista. Sen jälkeen löytyi toinen, kolmas ja neljäs. Kaikki erilaisia, mutta silti kauniita. Kivet toivat mieleeni erään lempisanonnoistani: Se, mitä näemme toisissa ihmisissä, on valinta.

Ihmisiä kohdatessamme ajattelemme helposti negatiivisesti ja saatamme arvostella heidän ulkoista habitustaan. ”Miten tuolla ihmisellä on tuollaiset vaatteet? Ei sovi hänelle yhtään.” Negatiivinen ajatus kääntyy mielessä ihan yhtä helposti positiiviseksi, jos niin vain haluaa. ”Voi ihanaa! Mahtava tyyppi joka uskaltaa pukeutua juuri niin kuin tykkää!”

Pohdintojeni aikana keräilin omasta mielestäni kauneimpia kiviä eteeni. Lopulta tulin siihen tulokseen, että rannan kivistä kaikki on ihan yhtä kauniita, erilaisia vain, enkä halunnut ottaa niistä yhtään mukaani.

Istuin paikallani yli tunnin kiviä keräillen ja niiden lämmöstä nauttien. Istuskelun jälkeen totesin, että ei, kivet eivät ole ”vain” kiviä, vaan niillä on upea voima rauhoittaa ja saada hyvät ajatukset lentämään. Tuo hetki rannalla tuntui todella terapeuttiselta!

Itselaukaisin
Ehkä paras juttu, mitä olen täällä puolessatoista viikossa oppinut, on Olympus PEN E-PL8 -kameran itselaukaisijan käyttäminen.

Sain Olympukselta reissuni ajaksi lainaan PEN E-PL8 -kameran*, ja voi simpura sentään miten ihastunut olen siihen jo näin pienen tuttavuuden jälkeen! Mieheni kurssipäivät on täällä niin pitkiä, että pelkäsin, etten saa kuukauteen täältä asukuvia. Eipä hätää, Olympukselta tultiin apuun, ja nyt asukuvia piisaa!

Ensimmäisissä täällä nappaamissani asukuvissa kädessäni näkyy kameran kaukolaukaisijana toimiva kännykkäni. Kännykkään on asennettu kameran kanssa saumattomasti jutteleva Olympus Image Share -appi, jolla onnistuu niin kameran laukaisu kuin kuvien siirtäminen kamerasta puhelimeen vaikkapa somea varten.

Ensimmäisten puhelin kädessä törötettyjen asukuvien jälkeen sain vinkkejä Olympusta jo vuosia käyttäneiltä bloggarikollegoiltani Iinalta, ja Olympuksen salat täydellisesti tuntevalta, niin ikää Olympuksen kouluttajana toimivalta Veeralta. Tärkeimmät opit olivat hyvin yksinkertaiset: kymmenen kerran sarjakuvaus päälle, ja eteen 10 sekuntia aikaa, jolloin ehtii hyvin piilottaa kännykän ja valmistautua kuvaukseen.

Ou jes! Tämän postauksen kuvat on otettu noilla neuvoilla, ja ai että, vielä kun vähän treenaan, niin hyvä tästä tulee! Kattoterassimme on mahtava paikka oman asun kuvaamiseen. Siellä kukaan ei näe mitä ihmettä touhuan.

Smoothiebowl
Vaikka olisin kuinka tylsistynyt, en psyty tekemään smoothiebowleja. Tai mitään muitakaan koristeltuja herkkukulhoja. En sitten millään.

Yhtenä iltapäivänä viime viikolla nostin pöydälle purkin maustamatonta jogurttia, banaanin, omenan, vadelmia ja mansikoita. Ajattelin, että teen joutessani elämäni ensimmäisen Instagram-kelpoisen kulhollisen jogurttia.

Hetken aineksia tuijoteltuani kippasin jogurtin kulhoon ja heitin vadelmat ja mansikat perään keoksi jogurtin keskelle. En vaan kyennyt käyttämään aikaani joutavanpäiväiseen marjojen asetteluun.

Heh, minulla taitaa vielä olla aika paljon opittavaa ajankäytön suhteen.

Tässä siis muutamia asioita, joita olen täällä ensimmäisten puolentoista viikon aikana oppinut. Yllättävän paljon jo näin pienessä ajassa. Ehkä se välillä ahdistavakin joutilaisuus on tehnyt sittenkin hyvää.

Ps. Huomasin muuten Veeran blogissa olevan juuri käyttöönottovinkit ja alekoodin tämän Olympus -kameran hankintaan. Jos en olisi ostolakossa, niin käyttäisin koodin itse heti kun pääsen Suomeen. On nimittäin niin upea kamera kyseessä! Ei auta kuin toivoa, että hyviä alennuksia tulee kohdalle myös ensi vuonna.