Vapaita iltoja ja juhlien kaipuuta

tunnetila: tyytyväisyys

Hupsis, olen päivittänyt blogiani viimeksi lähes 3 viikkoa sitten! Näin pitkä tauko on minulle aika poikkeuksellinen.

Syy hiljaisuudelle on yksinkertainen: kevään harrastus- ja opiskeluruuhka, jota ensin innoissani odotin, josta sen jälkeen etukäteen stressasin, ja josta sittemmin totesin selvinneeni ihan hyvin, on pian ohi, ja olo tuntuu tyhjältä. On ihan kummallinen tunne, kun lähes neljän kuukauden täysillä paahtamisen jälkeen kalenterissa alkaa olla tyhjiä iltoja.

Luulisi, että noina aikatauluttamattomina iltoina olisi aikaa kirjoittaa blogipostauksia, mutta täytyy sanoa, että nuo illat ovat menneet ihan vain olemiseen. Ihana kevätsää houkuttelee lenkille mieluummin kuin läppärin ääreen, ja sitten kun on sisällä, sitä mieluummin katsoo iloa tuottavia sarjoja. Viime aikojen lemppareita on ollut esim. Keramiikkakisa, Kirjolla (ihana, katso ehdottomasti jos et ole jo katsonut, löytyy Yle Areenasta!) ja Yökylässä Maria Veitola.

Opiskelu jatkuu vielä vuoden loppuun asti, eli sillä rintamalla tahti ei ole hiljentynyt. Itse asiassa kovenee vaan loppua kohden. Onneksi kahdelta muulta kurssilta olen saanut ns. palkinnon heti kurssin päätyttyä. Käytänkin nyt onnellisena itse tekemiäni hopeakoruja ihan joka päivä (myös postauksen kuvissa), ja ihastelen uudistunutta nojatuoliamme olkkarissa niin ikää päivittäin.

Käsillä tekeminen on kyllä kivaa ja jotenkin terapeuttista. Kun joutuu keskittymään itselle uusiin asioihin ja pieniin detaljeihin, tai kun joutuu haastamaan itseä hankalien asioiden ratkaisemisessa, niin siinä ei juuri töitä, yliopisto-opintoja tai maailman murheita ehdi miettiä. Käsillä tekeminen nollaa pään (tai ainakin täyttää sen uusilla pohdinnoilla) erittäin tehokkaasti.

pusero Cecilia Sörensen*, housut Samuji, kengät Pomar*, korvikset ja koru itse tehty (kurssi osana yhteistyötä Helsingin aikuisopiston kanssa*)

Parin viikon päästä olisi tiedossa kevään viimeiset läsnäopinnot Tampereella, ja siitä jatkan suoraan junalla Jyväskylään kummipojan rippijuhliin. Ai että miten kovasti odotan tuota lähes viikon kestävää reissua! Niin ihana vaihtaa vähän maisemaa ja päästä tapaamaan rakkaita ihmisiä pitkästä aikaa. Ja siis hei, tiedossa on juhlat! En muista milloin olisin ollut viimeksi juhlissa.

Jos jotain, niin juhlien määrää haluaisin lisätä elämääni. Kakkua, kukkia, iloisia ihmisiä, musiikkia ja naurua. Noita asioita elämästäni puuttuu tällä hetkellä todella, eikä niitä voi olla koskaan liikaa!

15