tunnetila: ilo
En tiedä onko se pian lopuillaan oleva raskas työprojekti, lähestyvä joulu, vai tiedossa oleva ihanan pitkä joululoma, mutta olen nykyään koko ajan tosi hyvällä tuulella.
Kirjoitin viime viikolla, että mieleni on tällä hetkellä rauhallinen. Ehkä rauhallisempi kuin moneen vuoteen. Nukun kymmenen tunnin yöunia. Syön joka päivä karkkia vailla huonoa omatuntoa. En stressaa, vaikka älykelloni lähettää minulle tämän tästä ”Nina, minulla on sinua ikävä!” -viestejä.
Olen ihan zen sen kanssa, että tämän syksyn elämäni on ollut niin täynnä töitä, että liikunta ja terveelliset elämäntavat ovat saaneet jäädä. Kyllä sitä ehtii palata ruotuun, eli trenaamaan ja syömään järkevästi, vähän myöhemminkin. Nyt on selvästi ollut herkkujen ja loikoilun aika.
Armollisuus itseä kohtaan on tärkein oppi, minkä elämässä voi oppia. Jos työ on suoritamista, vapaa-ajalla täytyy kuunnella kehoa ja antaa sille mitä se haluaa. On ihan ok katkaista salijäsenyys muutamaksi kuukaudeksi (tai vuodeksi) jos siltä tuntuu. Stressi, sekä suorittaminen töissä ja vapaa-ajalla, voi muuten käydä vaaralliseksi, ja uupumus alkaa kolkutella oven takana.
Rauhalliset kävelylenkit, salmiakki, saunailta lauantaisin, kofeiiniton tee, iloa tuottavat tv-sarjat, joulukaupat ja joululahjaostokset, sekä lasillinen punaviiniä silloin tällöin. Niistä on nyt hyvä arkeni tehty. Kiireen keskellä jokainen pienikin mukava asia ilahduttaa.
takki Voglia*, pipo Samuji, kashmirhuivi H&M*, saappaat Pomar*, heijastin saatu lahjaksi ihanalta blogini lukijalta <3
Yksi todella paljon iloa aiheuttanut juttu, jonka hetki sitten puhelimeni kätköistä löysin, on vuoden vaihteessa tekemäni tavoitelista tälle vuodelle. En edes muistanut tehneeni tavoitelistaa, mutta kun sen löysin, niin ilahduin valtavasti.
Tavoitelistassani (laadittu 1.1.2020) luki seuraavat asiat: 1. nelipäiväinen työviikko, 2. uusi työ vanhan tilalle, 3. blogin lopettaminen, 4. vähintään 100 tavaraa kirppikselle ja 5. pienemmän asunnon etsiminen.
Helmikuun alusta aloitin nelipäiväisen työviikon ja vaihdoin samalla työtä. Kaksi ensimmäistä tavoitetta siis suoritettu heti vuoden alussa. Aika mahtavaa!
Tammikuun alussa ilmoitin myös lopettavani blogini. Noh, täällä sitä edelleen kirjoitellaan, eli lopettamispäätöksessä en pysynyt. Olen kuitenkin vähentänyt reilusti postaustahtiani, ja kirjoitan vain silloin, kun hyvältä tuntuu.
Kolmoskohta on siis muuttunut lopettamisesta postaustahdin hidastamiseen, ja se on ollut erinomainen päätös. Eli ei radikaalia lopettamista, vain juuri tuota aikaisemmin puhumaani armollisuutta itseä kohtaan, ja omien tarpeiden kuuntelemista.
Neloskohta, tavaraa kirppikselle, toteutui heinä-elokuun vaihteessa, kun päätimme toteuttaa myös listalta kohdan viisi, eli muutimme pienempään asuntoon. Näitä kahta tavoitetta en edes muistanut, sillä muutto ei ollut aktiivisesti mielessämme missään muodossa, mutta niin sitä vaan elämä heittää joskus eteen niitä juttuja, joista sattuu haaveilemaan. Kuten esimerkiksi uuden ihanan asunnon!
Vaikka vuosi 2020 on ollut isolta osin totaalisen perseestä maailmanlaajuisen epidemian vuoksi, niin ilokseni voin todeta sen olleen minulle myös hyvien muutosten vuosi.
Vuosi 2020 on puolentoista kuukauden päästä ohi. Mitähän tavoitteita sitä keksisi vuodelle 2021? Näin suuria tavoitteita, mitä vuodelle 2020 tein, en varmasti tule haluamaan.
Toivottavasti vuosi 2021 olisi seesteisempi kuin kulunut vuosi. Toivon myös sydämestäni, että koko maailmaa hallinneet tartuntataudit jättävät meidät rauhaan, ja että tuleva vuosi sisältäisi enemmän perheen ja rakkaiden kanssa vietettyä aikaa.
Onko vuosi 2020 ollut teille koronasta tulleen ahdistuksen sävyttämä, vai onko vuosi tuonut elämäänne myös jotain positiivista?
10
Moi, hyvältä kuulostaa. Levollinen mieli ja positiivisuuden säilyttäminen on tärkeää näinä aikoina! Ihanan lämmin asu sinulla.
Kiitos Merikukka! Toivottavasti myös sinulla on mennyt poikkeuksellinen vuosi hyvin. <3
Kyllä vaan. Kurjien juttujen mukana tuli kivaakin, sillä tämä kotoa työskentely on todellakin minun juttuni. ❤️
Ihana kuulla! Mä kans rakastan tehdä etätöitä. Olin koko kevään etänä kotona, ja se oli kyllä ihanaa. Nyt syksyn läsnätöitä tehneenä ja ympäri Suomea työmatkoilla reissanneena voin todeta, että etätyö kotona BEST!
On vuodessa ollut paljon hyvääkin. Kotoilu ja ympyröiden pieneneminen ovat suhteellisen helppoja minulle, sopeudun aika helposti muutoksiinkin. Toivon toki, että ensi vuosi olisi olisi helpompi ja korona alkaisi vähitellen -mitä nopeammin, sen parempi- väistyä takaalalle.
Kiva kuulla Tuuli, että myös sinulle tässä vuodessa on ollut jotain hyvää. Ympyröiden pieneneminen tuli minulle keväällä todella tarpeeseen. Ilman kevään kotoilua ja elämänpiirin pienenemistä en olisi ehkä jaksanut tämän syksyn tiukkaa työrupeamaa. Eli puolensa kaikessa. 🙂
Olipas mieltä ylentävää lukea näin positiivinen postaus kaiken tämän hulinan keskellä mitä tämä vuosi on tuonut muassaaan, ihan yleisellä tasolla, sekä yksityiselämässä. Olen tosi onnellinen puolestasi <3 Olis muuten ihan kauheeta, jos lopettaisit blogisi, ihan ku menettäis ystävän!
No Saara, just sen takia mä en voi lopettaa! Kun en halua menettää mulle tärkeitä ystäviä!! ❤️
Vaikka kulunut vuosi tuntuu menneen vähän sumussa ja poikkeustilan puitteissa, niin kun näin jälkeen päin katsoo tarkemmin, niin ei tämä minulle niin kamala vuosi ollutkaan. Toivottavasti myös sinulle Saara on tapahtunut vuoden aikana enimmäkseen kivoja asioita!